Valtamerille sopiva vene kohtuuhintaan

HR 352 varmasti hyvä ja koeteltu valinta, ja jotkut muutkin vastaavat.

Sitten on näitä toisentyyppisiäkin, mutta onko kovissa paikoissa jo haastavampi.?
Tossa pallon kiertänyt yksilö myynnissä. Ei välttämättä huono diili, jonkun verran laittoakin ilmeisesti vaatii. Veneen seikkailuista kirjoitettu kirjakin "Havsgudens Dotter" .

https://m.nettivene.com/purjevene/contrast/822928

Kylläpä on taas vaikeaa kun joku suunnittelee, jotakin erikoisempaa.
Miten se sinua voi noin puraista, jos aloittaja on lähdössä pitkälle matkalle?
Nyt kannattaa aloittaa kiireesti oman elämän etsiminen D.
Kateustieteen dosentti

Ahdas sitlooda nimenomaan on avomerellä paras. Ensinnäkin kaikki tarvittava on käden ulottuvilla, joten yksinään pystyy helposti tekemään kaiken ja toisekseen sitten kun se iso aalto tulee ja täyttää koko sitloodan, veneen paino ei yhtäkkiä lisäänny muutamalla tonnilla.

Kyllä tuolla Gotlannin nurkilla sopivalla tuulella on melko ärhäkkä aallokko. Olisiko siellä mitattu aalto ennätys luokkaa 18 metriä korkeutta, usein kuitenkin päästään 4-5 metrin kuoppiin, niin kyllä siinä on jo tunnelmaa...

Anonyymi kirjoitti:

Ahdas sitlooda nimenomaan on avomerellä paras. Ensinnäkin kaikki tarvittava on käden ulottuvilla, joten yksinään pystyy helposti tekemään kaiken ja toisekseen sitten kun se iso aalto tulee ja täyttää koko sitloodan, veneen paino ei yhtäkkiä lisäänny muutamalla tonnilla.

Lue lisää

Sopiva istumalaatikon koko on sellainen missä pystyy nukkumaan. Eli tarpeeksi pitkät ja riittävän leveät yhtenäiset penkit ilman että siinä on levankia keskellä haittaamassa.
Avotila on lämpimässä ilmanalassa, epävarmassa ankkuripaikassa ja joskus swellissäkin ainoa toimiva nukkumapaikka.
Ariel 336.

Anonyymi kirjoitti:

Sopiva istumalaatikon koko on sellainen missä pystyy nukkumaan. Eli tarpeeksi pitkät ja riittävän leveät yhtenäiset penkit ilman että siinä on levankia keskellä haittaamassa.
Avotila on lämpimässä ilmanalassa, epävarmassa ankkuripaikassa ja joskus swellissäkin ainoa toimiva nukkumapaikka.
Ariel 336.

Lue lisää

Ootko kokeillu / harkinnut köyhän miehen stabilisaattoria?

Voi rakentaa itse vaikka vesivaneerrista tai ostaa valmiina periaatteen näet magman systeemissä, purje veneessä tuon voi virittää puomiin, mikä viritetään niin ulos kukn saa.

https://magmaproducts.com/boat-stabilizer

Anonyymi kirjoitti:

Ootko kokeillu / harkinnut köyhän miehen stabilisaattoria?

Voi rakentaa itse vaikka vesivaneerrista tai ostaa valmiina periaatteen näet magman systeemissä, purje veneessä tuon voi virittää puomiin, mikä viritetään niin ulos kukn saa.

https://magmaproducts.com/boat-stabilizer

Lue lisää

Moi Ariel, tässä videossa https://youtu.be/9IyMlewZtUU halpa ja yksinkertainen flopper stoper, näyttää poistamaan rullauksen, vene tietysti liikkuu ylös alas fysiikan lakien vuoksi.

Jäin miettimään tuota ajatustasi nukku ulkona istuin osiossa, eiköswellissä olisi parempi olla sisällä ja lattialla mahdollisimman keskellä, niin liike radat ovat minimit muihin paikkoihin nähden?

Anonyymi kirjoitti:

Moi Ariel, tässä videossa https://youtu.be/9IyMlewZtUU halpa ja yksinkertainen flopper stoper, näyttää poistamaan rullauksen, vene tietysti liikkuu ylös alas fysiikan lakien vuoksi.

Jäin miettimään tuota ajatustasi nukku ulkona istuin osiossa, eiköswellissä olisi parempi olla sisällä ja lattialla mahdollisimman keskellä, niin liike radat ovat minimit muihin paikkoihin nähden?

Lue lisää

Ulkona nukkumiseen on swellissä pari syytä. Venettä ei oikeastaan millään saa hiljaiseksi sisältä, aina jotain lonksuu jossain edestakas. Lisäksi ulkona on katsekontakti rantaan ennen nukahtamista ja se on merisairauteen taipuvaisille iso etu. Itse olen kyllä nukkunut turkilla kölin päällä joskus.
Stabiloinnissa olen nähnyt käytettävän ajoankkuria tuon varsinaisen värkin tapaan. Sitä aion koittaa seuraavalla kerralla, varmaan Formenteralla. Siellä on usein ollut melkein mahdotonta olla. Jos meren swelliltä pääseekin suojaan, ohiajavien jahtien ja laivojen aalloilta ei. Liikenne Ibizalta on vilkasta. Veneessä ei oikein pystynyt iltapäivisin olemaan.
Ariel 336.

Anonyymi kirjoitti:

Ulkona nukkumiseen on swellissä pari syytä. Venettä ei oikeastaan millään saa hiljaiseksi sisältä, aina jotain lonksuu jossain edestakas. Lisäksi ulkona on katsekontakti rantaan ennen nukahtamista ja se on merisairauteen taipuvaisille iso etu. Itse olen kyllä nukkunut turkilla kölin päällä joskus.
Stabiloinnissa olen nähnyt käytettävän ajoankkuria tuon varsinaisen värkin tapaan. Sitä aion koittaa seuraavalla kerralla, varmaan Formenteralla. Siellä on usein ollut melkein mahdotonta olla. Jos meren swelliltä pääseekin suojaan, ohiajavien jahtien ja laivojen aalloilta ei. Liikenne Ibizalta on vilkasta. Veneessä ei oikein pystynyt iltapäivisin olemaan.
Ariel 336.

Lue lisää

Miksi ulkona nukuttaessa paikan pitäisi olla juuri avotilan penkki?
Eikö ankkurissa tai satamassa käy lämpimässä ilmastossa kansi, tai jopa avotilan lattiakin?
Kelissä avotilan lattia olisi selvästi paras, ei ainakaan tipu ja satuta itseään kun tippuu siltä avotilan penkiltä veneen heilahtaessa aallokossa.
Josmistään ei tule vettä niskaan (merestä eikä sateena) niin allehan saa ihan normi patjan punkasta kaikkiin vaihtoehtoihin. Jos on riskiä kosteudesta pitänee tyytyä retki- tai ilmapatjaan myös siellä avotilan penkillä.
Mutta kun huomioi muutkin ulkotilat nukkumisessa, niin miksei ne penkit voisi olla myös normaali syvät (40...45 cm) ja lyhyet, siis alle oman pituuden.

Ja kaikki edellä mainittu

Janbene

Toi olis kyllä hyvä.

Pitää olla treenattu vapaasukeltaja, että 2 minuuttia on hengittämättä.

Tuo suoraan massasta ja leveydestä laskettava arvo on ihan typerä. Kuten mainitset, on massakeskipisteen korkeudella aivan valtava merkitys.

Muutenkin on syytä suhtautua hyvin suurella varauksella kaikkiin näihin vakauslukuihin. Ne ovat usein täysin laskennallisia, ja vaikka olisi ihan mitattukin, mitataan osin väärää asiaa. Mittaushan tehdään tasaisessa vedessä. Tällöin rungon muoto pyrkii vastustamaan kallistusta. Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa.

Eihän tuuli purjevenettä kaada. Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla ja jo paljon aiemmin se on hyvin pieni. Veneen voi kaataa vain aalto ja aalto kaataa sitä helpommin mitä "jäykempi" vene on runkomuodoltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo suoraan massasta ja leveydestä laskettava arvo on ihan typerä. Kuten mainitset, on massakeskipisteen korkeudella aivan valtava merkitys.

Muutenkin on syytä suhtautua hyvin suurella varauksella kaikkiin näihin vakauslukuihin. Ne ovat usein täysin laskennallisia, ja vaikka olisi ihan mitattukin, mitataan osin väärää asiaa. Mittaushan tehdään tasaisessa vedessä. Tällöin rungon muoto pyrkii vastustamaan kallistusta. Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa.

Eihän tuuli purjevenettä kaada. Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla ja jo paljon aiemmin se on hyvin pieni. Veneen voi kaataa vain aalto ja aalto kaataa sitä helpommin mitä "jäykempi" vene on runkomuodoltaan.

Lue lisää

Aallon suunta vs veneen suunta yhdistettynä tuuleen ja tietysti aallon korkeus ja pituus ovat noita voimia joita jokainen meistä kohtaa merellä.

Vene alkaa olla riskirajoilla kaatua kuljettaessa määrätyyn suuntaan suhteessa aaltoon, kun vesi ljnja jaetaan 3 josta saadaan tulokseksi aallon korkeus, joka voi kaataa veneen jo yksistään hieman myös riippuu myös veneen vs aallon nopeuteen. Lisäksi on nuo muut voimat antavat lisä mausteita matkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo suoraan massasta ja leveydestä laskettava arvo on ihan typerä. Kuten mainitset, on massakeskipisteen korkeudella aivan valtava merkitys.

Muutenkin on syytä suhtautua hyvin suurella varauksella kaikkiin näihin vakauslukuihin. Ne ovat usein täysin laskennallisia, ja vaikka olisi ihan mitattukin, mitataan osin väärää asiaa. Mittaushan tehdään tasaisessa vedessä. Tällöin rungon muoto pyrkii vastustamaan kallistusta. Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa.

Eihän tuuli purjevenettä kaada. Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla ja jo paljon aiemmin se on hyvin pieni. Veneen voi kaataa vain aalto ja aalto kaataa sitä helpommin mitä "jäykempi" vene on runkomuodoltaan.

Lue lisää

Juuri näin. Sitten kun on oikeasti keli, joka voisi paatin kaataa, on paras vene sellainen kapea pötkylä, jossa on painava köli. Sen vakaus perustuu pääosin köliin kohdistuvaan painovoimaan. Painovoima on siitä kiva, että sen suunta on vakio. Nykymallinen leveä vene on tasaisessa vedessä jäykempi, koska rungon muoto pyrkii kääntämään veneen vedenpinnan suuntaiseksi. Mutta sitten kun se veden pinta isossa kaatuvassa aallossa onkin pystysuora tai jopa yli, niin tuo pinnan suuntaiseksi kääntävä ominaisuus on varsin huono.

Täyttä roskaa koko "Capsize Screening Value", eli lyhennettynä CSV.
https://www.oceannavigator.com/assessing-stablity/
Mitä leveämpi ja kevyempi vene on, sitä muotovakaampi se on (CSV < 2). Kuitenkin tuon linkin mukaan sellainen vene (leveä ja kevyt katamaraani ääriesimerkkinä CSV < 0,1) oikaisee itsensä helpommin nurinmenon jälkeen, toisin kuin kapea ja painava vene, jolla on suuri CSV. (yli 2)
Todellisuudessa asia on päinvastoin. Leveä suuri katamaraani ei nouse kaaduttuaan pystyyn, muttei tarpeeksi suurta saa kyllä mitenkään kaatumaankaan, paitsi nosturilla.
CSV:n laskutapakaan ei linkin mukaan ole väittämäsi, eli ei suinkaan paino (lbs) / leveys (ft), kuten väitit, vaan uppouman tilavuudesta otetaan ensin kuutiojuuri ennen jakamista, jolloin nimittäjällä ja osoittajalla on sama yksikkö, joten ne supistuvat pois ihan samoin metrisessä ja imperiaalisessa yksikkö järjestelmässä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo suoraan massasta ja leveydestä laskettava arvo on ihan typerä. Kuten mainitset, on massakeskipisteen korkeudella aivan valtava merkitys.

Muutenkin on syytä suhtautua hyvin suurella varauksella kaikkiin näihin vakauslukuihin. Ne ovat usein täysin laskennallisia, ja vaikka olisi ihan mitattukin, mitataan osin väärää asiaa. Mittaushan tehdään tasaisessa vedessä. Tällöin rungon muoto pyrkii vastustamaan kallistusta. Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa.

Eihän tuuli purjevenettä kaada. Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla ja jo paljon aiemmin se on hyvin pieni. Veneen voi kaataa vain aalto ja aalto kaataa sitä helpommin mitä "jäykempi" vene on runkomuodoltaan.

Lue lisää

" Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa."

Väärin.
Leveän veneen muotovakavuus pyrkii aallokossakin rajoittamaan veneen kallistumaa vedenpinaan nähden. Siten se estää veneen kaatamista avomerellä, jossa pinnan kaltevuus ei ole lähelläkään pystysuoraa, saati AVS:ää.
Kapea vene taas heiluu (kallistuskulma oskilloi) suhteessa vedenpintaan, jolloin aalto saa veneen helposti kaadettua, kun veneen aaltoliikkeen ja aallokon vaiheet osuvat kohdalleen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo suoraan massasta ja leveydestä laskettava arvo on ihan typerä. Kuten mainitset, on massakeskipisteen korkeudella aivan valtava merkitys.

Muutenkin on syytä suhtautua hyvin suurella varauksella kaikkiin näihin vakauslukuihin. Ne ovat usein täysin laskennallisia, ja vaikka olisi ihan mitattukin, mitataan osin väärää asiaa. Mittaushan tehdään tasaisessa vedessä. Tällöin rungon muoto pyrkii vastustamaan kallistusta. Sitten kun ollaan oikeassa isossa aallokossa, niin se sama ominaisuus, joka testissä tekee veneestä jäykemmän, pyrkiikin kaatamaan veneen aallossa.

Eihän tuuli purjevenettä kaada. Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla ja jo paljon aiemmin se on hyvin pieni. Veneen voi kaataa vain aalto ja aalto kaataa sitä helpommin mitä "jäykempi" vene on runkomuodoltaan.

Lue lisää

"Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla"

Väärin.

Purjeeseen vaikuttava aerodynaaminen voima riippuu ilman tiheydestä, apparenttituulen vauhdista, purjeen pinta-alasta, sekä nostovoima-. ja vastuskertoimesta.
Jälkimmäiset riippuvat pääosin tulokulmasta, ja hieman myös reunoldsin luvusta suuremmilla tulokulmilla.
Tulokulma ei automaattisesti kaikilla veneillä mene nollaan kun kallistuma on 90 astetta, joten ei mene voimakaan. Keskilinjalle skuutatun isopurjeen tulokulma riippuu 90 asteen kallistumalla siitä kuinka paljon vene viippaa keulalleen, eli leveä peräisellä tuottaa ihan olennaisen tulokulman silloinkin, jos tuulen olennainen komponentti tulee keulan tai perän suunnasta. Vipuvarsi massakeskipisteeseen on sama kallistumasta riippumatta, joten momenttikaan ei pienene voimaa enemmän. Ainoastaan kölinnostovoima korvautuu 90 asteen kallistumassa uppouman nosteella, mikä vaikuttaa eri kohdassa ja tyypillisesti vähentää sen vipuvartta. Vaikutus suuremmilla veneillä joista ketjussa puhutaan on varsin pieni, koska pääosa mkp:n suhteen lasketusta momentista tulee purjeista.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää olla treenattu vapaasukeltaja, että 2 minuuttia on hengittämättä.

Ei se sitä tarkoita, että olet 2 minuuttia hengittämättä, kertoo vain vakaudesta ja on yleinen standardi valtameripursien pystyssä pysymiselle. Sen mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta jokin tapa mitata vakautta tuossa tilanteessa tarvitaan.

Itse pitäisin tärkeämpänä tuota ominaisuutta, että voit tarvittaessa laittaa korkin pulloon, eli todella pahassa myrskyssä heittää ajoankkurilla veneen pysymään piissä, sulkea kaikki luukut ja odottaa sisällä myrskyn loppumista. Jos vene ei mistään vuoda ja on tarpeeksi tukeva, pysyt kyllä pinnalla myrskyn ylitse. Pienen veneen rikiin kohdistuvat rasitukset ovat sen verran pieniä, että mastokaan tuskin kaatuu vaikka olisi minkälainen myllerrys.

Anonyymi kirjoitti:

"Veneen kallistuttua lähelle 90 asteen kulmaa on purjeisiin vaikuttava voima nolla"

Väärin.

Purjeeseen vaikuttava aerodynaaminen voima riippuu ilman tiheydestä, apparenttituulen vauhdista, purjeen pinta-alasta, sekä nostovoima-. ja vastuskertoimesta.
Jälkimmäiset riippuvat pääosin tulokulmasta, ja hieman myös reunoldsin luvusta suuremmilla tulokulmilla.
Tulokulma ei automaattisesti kaikilla veneillä mene nollaan kun kallistuma on 90 astetta, joten ei mene voimakaan. Keskilinjalle skuutatun isopurjeen tulokulma riippuu 90 asteen kallistumalla siitä kuinka paljon vene viippaa keulalleen, eli leveä peräisellä tuottaa ihan olennaisen tulokulman silloinkin, jos tuulen olennainen komponentti tulee keulan tai perän suunnasta. Vipuvarsi massakeskipisteeseen on sama kallistumasta riippumatta, joten momenttikaan ei pienene voimaa enemmän. Ainoastaan kölinnostovoima korvautuu 90 asteen kallistumassa uppouman nosteella, mikä vaikuttaa eri kohdassa ja tyypillisesti vähentää sen vipuvartta. Vaikutus suuremmilla veneillä joista ketjussa puhutaan on varsin pieni, koska pääosa mkp:n suhteen lasketusta momentista tulee purjeista.

Lue lisää

Siinä vaiheessa, kun purjeet ovat vedessä, niiden tuulesta saama momentti on taatusti nolla.
Vaikka olisi miten leveä runko, viimeistään 100 asteen kallistumassa mastonhuippu on veden alla.

Harva vene kuitenkaan kaatuu 100 asteessa - mutta aalto voi heittää kiulun katolleen.
Tosin 10m sivuaallokkoon ajaminen on jo joko äärimmäisen huonoa tuuria tai surkeaa merimiestaitoa.
Sen verran sääennusteita on saatavilla, ettei "vahingossa" tuollaiseen jumalattomaan keliin joudu edes isoilla ylityksillä....Kolmen päivän varoajalla ehtii väistää pahimman. Jos ei välitä, kannattaa ehkä valita matkantekovälineeksi vaikkapa lentokone.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sitä tarkoita, että olet 2 minuuttia hengittämättä, kertoo vain vakaudesta ja on yleinen standardi valtameripursien pystyssä pysymiselle. Sen mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta jokin tapa mitata vakautta tuossa tilanteessa tarvitaan.

Itse pitäisin tärkeämpänä tuota ominaisuutta, että voit tarvittaessa laittaa korkin pulloon, eli todella pahassa myrskyssä heittää ajoankkurilla veneen pysymään piissä, sulkea kaikki luukut ja odottaa sisällä myrskyn loppumista. Jos vene ei mistään vuoda ja on tarpeeksi tukeva, pysyt kyllä pinnalla myrskyn ylitse. Pienen veneen rikiin kohdistuvat rasitukset ovat sen verran pieniä, että mastokaan tuskin kaatuu vaikka olisi minkälainen myllerrys.

Lue lisää

Kyllä, hyviä pointteja! Tuossa muuten kivaa luettavaa blogi 5 vuoden takaa, tyypit teki ihan kunnon kierroksen Albin Balladilla valtamerillä ja hyvin meni.

Tuli vaan mieleen, kun langan otsikossa oli että kohtuuhintaisella veneellä valtamerille. Kun sehän on suhteellinen käsite,että mikä kellekin on kohtuullinen budjetti.

http://yachtauriga.blogspot.com/p/blog-page.html?m=1

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, hyviä pointteja! Tuossa muuten kivaa luettavaa blogi 5 vuoden takaa, tyypit teki ihan kunnon kierroksen Albin Balladilla valtamerillä ja hyvin meni.

Tuli vaan mieleen, kun langan otsikossa oli että kohtuuhintaisella veneellä valtamerille. Kun sehän on suhteellinen käsite,että mikä kellekin on kohtuullinen budjetti.

http://yachtauriga.blogspot.com/p/blog-page.html?m=1

Lue lisää

Ja tuossa sama Albin Ballad menee Biskajalla

https://youtu.be/72vCW_3XR20

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun purjeet ovat vedessä, niiden tuulesta saama momentti on taatusti nolla.
Vaikka olisi miten leveä runko, viimeistään 100 asteen kallistumassa mastonhuippu on veden alla.

Harva vene kuitenkaan kaatuu 100 asteessa - mutta aalto voi heittää kiulun katolleen.
Tosin 10m sivuaallokkoon ajaminen on jo joko äärimmäisen huonoa tuuria tai surkeaa merimiestaitoa.
Sen verran sääennusteita on saatavilla, ettei "vahingossa" tuollaiseen jumalattomaan keliin joudu edes isoilla ylityksillä....Kolmen päivän varoajalla ehtii väistää pahimman. Jos ei välitä, kannattaa ehkä valita matkantekovälineeksi vaikkapa lentokone.

Lue lisää

Myötäisessä on vielä vaarallisempaa jos aallon nopeus ylittää purren runkonopeuden.

Anonyymi kirjoitti:

Myötäisessä on vielä vaarallisempaa jos aallon nopeus ylittää purren runkonopeuden.

Purjeveneellä aallokossa surffaaminen edellyttää että aallon nopeus ylittää runkonopeuden. Ei siinä mitään vaarallista ole, vaan se on hauskaa ja urheilullista.

Anonyymi kirjoitti:

Purjeveneellä aallokossa surffaaminen edellyttää että aallon nopeus ylittää runkonopeuden. Ei siinä mitään vaarallista ole, vaan se on hauskaa ja urheilullista.

Et ole ollut isossa aallossa, kun aallon korkeus on enemmän, kuin 1/3 purtesi pituudestaalkavat ongelmat, jotka voivat kaataa veneen.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole ollut isossa aallossa, kun aallon korkeus on enemmän, kuin 1/3 purtesi pituudestaalkavat ongelmat, jotka voivat kaataa veneen.

Olen purjehtinut aallokossa jonka korkeus > puolet veneen pituudesta.
Ei mitään ongelmaa surffatessa, kun aallon pituuden ja korkeuden suhde on tarpeeksi suuri, kuten swellissa on. Mitään riskiä kaatumiseen ei ole, kunhan veneen muoto sopii surfaamiseen. Kaiken antiikkikaluston muoto ei toki sovi, mutta sellaiset veneet ovat nykyään jo pienessä marginaalivähemmistössä.

Yhä näyttää vaivaavan sinua tuo aloittajan suunnitelma. Hän on varmasti jo ammentanut tuon alueen tyhjäksi ja nyt sitten päättänyt jatkaa eteenpäin.
Jos vaikka oletetaan että aloittaja on vain provoilemassa ja tekee sen muita loukkaamatta, niin miksi se on sinulle noin vaikeaa.
Hyppää sinäkin pois varjostasi ja lähde toteuttamaan jotkin kiinnostavaa projektia. Näin saat elämääsi sisältöä etkä tarvitse myrkyttää mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

Minä ainakin tykkäsin. En omistanut, mutta kohtalaisen avomerireissun olen tuollaisella tehnyt ja useamman kerran iltaa viettänyt. Nyman teki monta mock upia hallissa ja paljon useampia luonnoksia paperilla ennen kuin hyväksyi suunnitelman ja ryhtyi toteuttamaan ensimmäistä.

Ai kun mä tykkään Ariel336:den kokemukseen perustuvista viisaista mielipiteistä

Anonyymi kirjoitti:

Ai kun mä tykkään Ariel336:den kokemukseen perustuvista viisaista mielipiteistä

Samoin! Ariel336:n täällä vuosien mittaan jakamat käytännön kokemukset ja kannustukset on ollut itselleni aika iso motivaation ja rohkaisunkin lähde kohti omaa päämäärää. Aina ei ole tullut joka kommenttiin varmastikaan edes vastattua, mutta tässä Kiitos kerralla niihin kaikkiin.

Ja mielelläni lukisin jatkossakin.

- Ankkuriswelli -

Anonyymi kirjoitti:

Samoin! Ariel336:n täällä vuosien mittaan jakamat käytännön kokemukset ja kannustukset on ollut itselleni aika iso motivaation ja rohkaisunkin lähde kohti omaa päämäärää. Aina ei ole tullut joka kommenttiin varmastikaan edes vastattua, mutta tässä Kiitos kerralla niihin kaikkiin.

Ja mielelläni lukisin jatkossakin.

- Ankkuriswelli -

Lue lisää

Eipä kiittämisiä näistä. Itse lähdin aika umminkona, pelkkää Pohjois-Itämerta välillä Hki-Tallinna-Tukholma-Höga Kusten takana ja maileja ehkä 15 000.

En varustellut mitenkään, paitsi vaihtamalla plotterin silloin Euroopan rannikon ja vuorovedet sisältäväksi. Saattoi olla tonnin hankinta. Lisäksi toki paperiset yleiskartat, tiukoista paikoista tarkatkin ja pilottikirja. Karttoja en ole tarvinnut mutta pilottikirja on erittäin oleellinen.
Käsi-VHF:n hankin ja se riittää kyllä. Jos jollain on asiaa, se tulee kantomatkan päästä kusoilemaan.

Ei ollut silloin tutkaa, ei AIS:ää, pelastuslauttaa, jollan perämoottoria, biminiä. Ajattelin että ostan kamaa jos tarvii, ei tarvittu. Nyt veneen vaihdon myötä nuo kaikki paitsi AIS tulivat mukaan. Paljon muutakin, ihan valtamerivarustus on nyt.

Kannattaa tiedostaa että lähtö ja elämä veneessä on inhimillisesti niin iso muutos että sen vuoksi voi tapahtua odottamattomia. Avioero voi tulla ja reissu on sitten siinä, vene on myytävä. Mielestäni tuohon kannattaa varautua niin että kippari omistaa koko veneen. Eli on hyvä tehdä joku sitova sopimus siitä etukäteen. Näin kipparin reissu ei katkea vaikka gasti saisikin kyllikseen. Itse asiassa kipparille koittavat sitten eron jälkeen tosi kissanpäivät, jos hän niin haluaa. Tietysti sille gastillekin, epäilemäti.
Tutkikaa omaa luonnettanne. Viihdyttekö itseksenne tarvittaessa, tai pariskuntana keskenänne. Se on erittäin olennaista, paljon venevalintaa isompi kysymys. Samoin sellaisia ovat nämä loputkin mietittävät asiat:
Onko joku mummokuume tulossa, eli lapsenlapsia? Nainen, siis se mummo, ei välttämättä pysty olemaan pois lapsenlapsen lähipiiristä.
Koetteko että suomalaisen yhteiskunnan taaksejättö kesken työuran on asiallista?
Pystyttekö lähtemään niin ajoissa että eläkekertymän katkeaminen ei haittaa? Se haittaa ja estää lähdön etuajassa jos eläkkeeseen on aikaa vain joitain vuosia.
Optimi lähtöhetki on kun lapset ovat muuttaneet omilleen, melkein heti silloin. Ikää on jossain 50 korvilla, rohkeutta ja kuntoa sekä terveyttä riittämiin ja se mummoaika tulossa vasta joidenkin vuosien jälkeen. Jos missään ei ole käyty ennen eläkeikää, ei reissuun silloin eläkkeellä enää moni uskalla lähteä.
Itse olen viihtynyt. Seiluu-/ ankkurikauden jälkeen on kiva päästä huilimaan satamaan talveksi. Kannattaa valita mielekäs, eloisa alue talvehtimiseen. Se halvin Almerimarissa toki voi sopia monellekin. Olen aiempina vuosina tutustunut varmaan satoihin seiloreihin, korona-aikana en enää oikein kehenkään. Alussa reissussa oli suomalaisveneitäkin. Vuorotteluvapaasääntöjen muutos poisti vesiltä melkein kaikki suomalaisveneet.
Eriasteiset maissa elävien kanssa solmiutuneet monikulttuuriset ihmissuhteet ovat avartaneet omaa maailmankuvaani paljon enemmän kuin itse matka. Liikkuva, eksoottisesta ja mystisestäkin maasta tuleva saa paljon huomiota, eikä se Euroopassakaan rajoitu pelkästään euroopalaisiin henkilöihin. Kirjo on uskomaton kun liikutaan kansainvälisesti tunnetuilla alueilla kuten Algarve, Gibraltar, Ibiza, Sisilia, Korsika, Sardinia, Kroatia.
Älkää sitä venettä miettikö, miettikää kaikkea muuta asiaan liittyvää.
Ariel 336.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä kiittämisiä näistä. Itse lähdin aika umminkona, pelkkää Pohjois-Itämerta välillä Hki-Tallinna-Tukholma-Höga Kusten takana ja maileja ehkä 15 000.

En varustellut mitenkään, paitsi vaihtamalla plotterin silloin Euroopan rannikon ja vuorovedet sisältäväksi. Saattoi olla tonnin hankinta. Lisäksi toki paperiset yleiskartat, tiukoista paikoista tarkatkin ja pilottikirja. Karttoja en ole tarvinnut mutta pilottikirja on erittäin oleellinen.
Käsi-VHF:n hankin ja se riittää kyllä. Jos jollain on asiaa, se tulee kantomatkan päästä kusoilemaan.

Ei ollut silloin tutkaa, ei AIS:ää, pelastuslauttaa, jollan perämoottoria, biminiä. Ajattelin että ostan kamaa jos tarvii, ei tarvittu. Nyt veneen vaihdon myötä nuo kaikki paitsi AIS tulivat mukaan. Paljon muutakin, ihan valtamerivarustus on nyt.

Kannattaa tiedostaa että lähtö ja elämä veneessä on inhimillisesti niin iso muutos että sen vuoksi voi tapahtua odottamattomia. Avioero voi tulla ja reissu on sitten siinä, vene on myytävä. Mielestäni tuohon kannattaa varautua niin että kippari omistaa koko veneen. Eli on hyvä tehdä joku sitova sopimus siitä etukäteen. Näin kipparin reissu ei katkea vaikka gasti saisikin kyllikseen. Itse asiassa kipparille koittavat sitten eron jälkeen tosi kissanpäivät, jos hän niin haluaa. Tietysti sille gastillekin, epäilemäti.
Tutkikaa omaa luonnettanne. Viihdyttekö itseksenne tarvittaessa, tai pariskuntana keskenänne. Se on erittäin olennaista, paljon venevalintaa isompi kysymys. Samoin sellaisia ovat nämä loputkin mietittävät asiat:
Onko joku mummokuume tulossa, eli lapsenlapsia? Nainen, siis se mummo, ei välttämättä pysty olemaan pois lapsenlapsen lähipiiristä.
Koetteko että suomalaisen yhteiskunnan taaksejättö kesken työuran on asiallista?
Pystyttekö lähtemään niin ajoissa että eläkekertymän katkeaminen ei haittaa? Se haittaa ja estää lähdön etuajassa jos eläkkeeseen on aikaa vain joitain vuosia.
Optimi lähtöhetki on kun lapset ovat muuttaneet omilleen, melkein heti silloin. Ikää on jossain 50 korvilla, rohkeutta ja kuntoa sekä terveyttä riittämiin ja se mummoaika tulossa vasta joidenkin vuosien jälkeen. Jos missään ei ole käyty ennen eläkeikää, ei reissuun silloin eläkkeellä enää moni uskalla lähteä.
Itse olen viihtynyt. Seiluu-/ ankkurikauden jälkeen on kiva päästä huilimaan satamaan talveksi. Kannattaa valita mielekäs, eloisa alue talvehtimiseen. Se halvin Almerimarissa toki voi sopia monellekin. Olen aiempina vuosina tutustunut varmaan satoihin seiloreihin, korona-aikana en enää oikein kehenkään. Alussa reissussa oli suomalaisveneitäkin. Vuorotteluvapaasääntöjen muutos poisti vesiltä melkein kaikki suomalaisveneet.
Eriasteiset maissa elävien kanssa solmiutuneet monikulttuuriset ihmissuhteet ovat avartaneet omaa maailmankuvaani paljon enemmän kuin itse matka. Liikkuva, eksoottisesta ja mystisestäkin maasta tuleva saa paljon huomiota, eikä se Euroopassakaan rajoitu pelkästään euroopalaisiin henkilöihin. Kirjo on uskomaton kun liikutaan kansainvälisesti tunnetuilla alueilla kuten Algarve, Gibraltar, Ibiza, Sisilia, Korsika, Sardinia, Kroatia.
Älkää sitä venettä miettikö, miettikää kaikkea muuta asiaan liittyvää.
Ariel 336.

Lue lisää

Ariel, on hyvää, kannustavaa ja käytännönläheistä informaatiota sinulla! Kenties joskus kirjoitat myös kirjan? Kyllä se myisi, aina hyvälle persoonalliselle kirjalle markkinaa on!

Se tuli mieleen, että kiva olisi kuulla mikä oli se vene jolla lähdit reissuun, ja mikä on nykyinen? Voi olla että olet ne maininnutkin mutta olen vähän uusi tällä foorumilla ja vaikka tosiaankin se lähteminen ja reissu on tärkeämpää kuin vene niin tää kysymys silti kiinnostaa.

...jos ei kuitenkaan nappaa ei toteuta,jos tulee pakottava tarve toteuttaa sen siinä suhteessa kun se itselleen on mahdollinen.tässä kaava.missä oluet;)
Itsekin odottelen otollista aikaa,tulee se tai sitten ei...yritetään olla stressaamatta haaveistamme,ei sen toteutuminen tai toteutumatta jääminen tee meistä huonompia tai parempia ihmisiä luulen..tosin unelmaa eläessään lienee mukavampi ihminen...
Kiitos arielille ja muillekkin jotka jakavat kokemuksiaan meille nykyisille ja tuleville haaveilijoille.te pidätte liekkiä yllä!

T.tietämätön besserwisser...

Sehän se on että moni kokee velvollisuudekseen perinnön jättämisen jälkipolvelle. Eli kaikki pitäisi tehdä joko palkkatulolla tai pääomatulolla, pääomaa ei saisi syödä.
Mietitääs uudestaan. Entäpä jos kantti irtiottoon, epäsovinnainen elämäntapa, ennakkoluulottomuus ja rohkeus laskettaisiinkin perinnöksi annettavaksi, henkiseksi pääomaksi jälkikasvulle? Seilori saattaakin antaa hyvän perinnön.
Yleisesti kaikki rahaan liittyvä menettää merkitystään reissussa. Tarvitaanhan sitä, mutta ei kaksisesti silloin jos sitä ei miljoonia ole. Elämä kyllä hakeutuu omaan resurssi-ikkunaan.
500/kk on mielestäni hyvä minimi. Sillä pärjää yksinkertaisella veneellä ja korjausvelkaa ehkä kartuttaen. Mitä väliä, perintöähän ei... Elelee ankkurissa, etsiytyy saman budjetin seilorien kanssa jutuille ja löytää oman tiensä. On talven vaikka Melillassa siinä alta kymppimetrisessä veneessä satasella/kk. Miksei ilmaiseksikin, ankkurissa Culatralla tai Por-Esp -rajajoessa Rio Guadianalla. Kokkailee paatissa huippusafkat 3 eur/pv. ja juo pari olutta istumalaatikossa, 25 snt/kpl. tai miten vaan. Tankkaa Gibraltarissa naftaa 56 snt/litra jne.
Tonnin kuukausibudetilla voi vene olla isompi, talvehtiminen "paremmassa" paikassa. Nyt menee 1700 eur/6kk Valenciassa. Porto'ssa meni sama raha vuodessa, Leixoesissa.
Oli budjetti melkein kuinka suuri tahansa, veneessä ja sen lähistöllä on syytä viihtyä. Jos ryhtyy reissailemaan, asumaan hotelleissa ym. mikään tavallinen budjetti ei taida sitä kestää. Sama jos on pakkomielteistä seilattavaa. On vaikeaa välttää marinoita jos illan hämyssä ajat uupuneena jonnekin, ankkuripaikoista tietämättä.
Veneen pitää olla kipparin omien teknisten taitojen tasalla, ei yli. Ei mitään koneen alakerran remppaa tarvitse osata, mutta tietoisuus asioista pitää olla. Muuten remonteista kynitään tai pakkomyydään uutta.
Jokaisella ankkuripaikalla ja talvisatamassa on joku joka tekee työt sinulle kympillä tunti ja vielä paremmin kuin se 60 eur/tunti laskuttava paikallinen paja. Yhteystietoja vaan ylös jokaiselta tekijämieheltä. Moni osaava budjettiseilori on valmis tulemaan kauempaakin tutun kaverin avuksi ja asialliseen hintaan. Tai ajat itse sinne missä hän on, jos kalusto sallii.
Satkulla saa paljon työtä, tonnilla jo täydellisen konerempan työt.
Talvella jossain voit sopia katsovasi satamaan jätettyjen veneiden perään, käydä niissä sisällä kerta/viikko ja raportoida. Se on iso asia niille jotka ovat talvet pois veneiltään. He eivät yleensä luota satamien henkilökuntaan. Itse teen tuota aina sopivasti. Rahaa en ota, mutta vatsa täyttyy ja haima huutaa kun veneiden omistajat poikkeavat veneillään ja tarjoavat täyshoitoa sillä ajalla. Siinä voi muutakin plussaa tulla vastaan jatkossa.
Ariel 336.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se on että moni kokee velvollisuudekseen perinnön jättämisen jälkipolvelle. Eli kaikki pitäisi tehdä joko palkkatulolla tai pääomatulolla, pääomaa ei saisi syödä.
Mietitääs uudestaan. Entäpä jos kantti irtiottoon, epäsovinnainen elämäntapa, ennakkoluulottomuus ja rohkeus laskettaisiinkin perinnöksi annettavaksi, henkiseksi pääomaksi jälkikasvulle? Seilori saattaakin antaa hyvän perinnön.
Yleisesti kaikki rahaan liittyvä menettää merkitystään reissussa. Tarvitaanhan sitä, mutta ei kaksisesti silloin jos sitä ei miljoonia ole. Elämä kyllä hakeutuu omaan resurssi-ikkunaan.
500/kk on mielestäni hyvä minimi. Sillä pärjää yksinkertaisella veneellä ja korjausvelkaa ehkä kartuttaen. Mitä väliä, perintöähän ei... Elelee ankkurissa, etsiytyy saman budjetin seilorien kanssa jutuille ja löytää oman tiensä. On talven vaikka Melillassa siinä alta kymppimetrisessä veneessä satasella/kk. Miksei ilmaiseksikin, ankkurissa Culatralla tai Por-Esp -rajajoessa Rio Guadianalla. Kokkailee paatissa huippusafkat 3 eur/pv. ja juo pari olutta istumalaatikossa, 25 snt/kpl. tai miten vaan. Tankkaa Gibraltarissa naftaa 56 snt/litra jne.
Tonnin kuukausibudetilla voi vene olla isompi, talvehtiminen "paremmassa" paikassa. Nyt menee 1700 eur/6kk Valenciassa. Porto'ssa meni sama raha vuodessa, Leixoesissa.
Oli budjetti melkein kuinka suuri tahansa, veneessä ja sen lähistöllä on syytä viihtyä. Jos ryhtyy reissailemaan, asumaan hotelleissa ym. mikään tavallinen budjetti ei taida sitä kestää. Sama jos on pakkomielteistä seilattavaa. On vaikeaa välttää marinoita jos illan hämyssä ajat uupuneena jonnekin, ankkuripaikoista tietämättä.
Veneen pitää olla kipparin omien teknisten taitojen tasalla, ei yli. Ei mitään koneen alakerran remppaa tarvitse osata, mutta tietoisuus asioista pitää olla. Muuten remonteista kynitään tai pakkomyydään uutta.
Jokaisella ankkuripaikalla ja talvisatamassa on joku joka tekee työt sinulle kympillä tunti ja vielä paremmin kuin se 60 eur/tunti laskuttava paikallinen paja. Yhteystietoja vaan ylös jokaiselta tekijämieheltä. Moni osaava budjettiseilori on valmis tulemaan kauempaakin tutun kaverin avuksi ja asialliseen hintaan. Tai ajat itse sinne missä hän on, jos kalusto sallii.
Satkulla saa paljon työtä, tonnilla jo täydellisen konerempan työt.
Talvella jossain voit sopia katsovasi satamaan jätettyjen veneiden perään, käydä niissä sisällä kerta/viikko ja raportoida. Se on iso asia niille jotka ovat talvet pois veneiltään. He eivät yleensä luota satamien henkilökuntaan. Itse teen tuota aina sopivasti. Rahaa en ota, mutta vatsa täyttyy ja haima huutaa kun veneiden omistajat poikkeavat veneillään ja tarjoavat täyshoitoa sillä ajalla. Siinä voi muutakin plussaa tulla vastaan jatkossa.
Ariel 336.

Lue lisää

Arielin tekstiä lukiessa tulee tunne kuin olisi itsekin siellä marinassa muiden seilaajien mukana.
Armoton totuus on kuitenkin se, että etenkin vanhemmiten on vaikea tempaista itsensä irti totutusta elämän rytmistä.
Kun vuosikymmenten saatossa on saanut kaiken rullaamaan tietyllä tavalla, niin tuosta tilasta poikkeava toiminta saa epävarmaksi, eikä se aina rahasta kiinni.
Minullakin olisi edellytyksiä huoltaa ja korjata veneeni itse ja vaikka jonkun muunkin venettä.
Kielitaitoakin on vuosien saatossa karttunut, joten olisi mahdollista päästä juttuun paikallisten kanssa.
Nuorena kun ei ollut oikein varaa maailmalla kulkemiseen, niin innokkuus paikkasi paljon sitä kroonista rahan puutetta ja auttoi keräämään kokemuksia muilta mailta.
Nostan kyllä hattua niille, jotka uskaltavat jättää tutut arkipäiväiset kuviot ja kääntää nokan kohti tuntematonta.
Reiska2K

Anonyymi kirjoitti:

Arielin tekstiä lukiessa tulee tunne kuin olisi itsekin siellä marinassa muiden seilaajien mukana.
Armoton totuus on kuitenkin se, että etenkin vanhemmiten on vaikea tempaista itsensä irti totutusta elämän rytmistä.
Kun vuosikymmenten saatossa on saanut kaiken rullaamaan tietyllä tavalla, niin tuosta tilasta poikkeava toiminta saa epävarmaksi, eikä se aina rahasta kiinni.
Minullakin olisi edellytyksiä huoltaa ja korjata veneeni itse ja vaikka jonkun muunkin venettä.
Kielitaitoakin on vuosien saatossa karttunut, joten olisi mahdollista päästä juttuun paikallisten kanssa.
Nuorena kun ei ollut oikein varaa maailmalla kulkemiseen, niin innokkuus paikkasi paljon sitä kroonista rahan puutetta ja auttoi keräämään kokemuksia muilta mailta.
Nostan kyllä hattua niille, jotka uskaltavat jättää tutut arkipäiväiset kuviot ja kääntää nokan kohti tuntematonta.
Reiska2K

Lue lisää

Se vielä että mielestäni minulta hajoaa kamaa paljon vähemmän kuin mitä Suomessa veneestä meni. Konetta tulee käytettyä paljon enemmän, samoin pumppuja, vinssejä jne. Noissa kaikissa vikaa tahtoo tulla talvistopeissa huonoissa olosuhteissa Suomessa.
Purjeita oppii säästämään ja ne kestävät täälläkin sen 15-20 vuotta pari kertaa paikaten ja kerran genoan UV -suoja uusien.
Kaikenlaista skraadua tulee kylkiin ja sitä oppii sietämään ja paikkailemaan. Joku vuosittainen kylkien vahaus on turhaa, eivät sitä paikallisetkaan tee. CopperCoatia suosittelen pohjaan. Käyttää sit keväisin ylhäällä, aktivoi pinnan vesihiomapaperilla ja uusii tietty sinkit. Talvistopissa voi käyttää lisäpilkkiä akselilta sisällä ulos mereen.

Mitä tekniikasta olisi olennaisinta osata? Sähköt. Jos ei muuta niin ainakin ymmärtää sen että liki kaikki aina johtuu akkujen alivarauksesta ja alentuneesta jännitteestä. Akkuja on pakkoladattava, sanoi akkumonitori mitä tahansa. Akkujen on hyvä olla sellaiset että ne voi tarvittaessa ainakin korvata ihan tavallisilla kuorma-auton akuilla. Olen nähnyt tapauksia kun jotkut ihmeakut on kyykänneet ja uusia odoteltu jostain Japanista. Akut menevät kauan, ehkä 10v. kunhan ymmärtää niiden päälle ja pitää aina latingissa.
Toinen osattava on sitten polttoaineen syöttölinja tankilta suuttimille saakka.

Mitä varaosia mukaan?
1. Vessan pumppu. Kyllä, se on useimmiten hajoava osa veneessä!
2. Suodattimia ja impellerejä.
3. Laturin hihna.
4. Kokonainen laturi jos poistut Euroopasta.
5. Varapotkuri. Tuttu itä-eurooppalainen menetti potkurinsa Melillan edustalla ja teki hätäpotkurin puusta. Tuli sillä takas Eurooppaan!
6. Dataväylän keskusboksi mittariston verkkoon jos sellainen on.Ohituspiuhoja.
7. Kaasu- vaihdevivun vaijeri.
8. Vara-ankkuri.
9. Erillinen irtonainen auton akku, vaikka vain 55Ah jos kone sillä starttaa. Itselläni on varalla ankkurivinssin akku joka on pelkän konelatauksen varassa ja irti veneen sähköverkosta muuten.
10. Apustarttikaapelit. Ihmeen harvalla on näitäkään.
11. Pilotin hihnoja ja planeettapyörästön rattaita. Mieluummin toki hydraulipilotti.

Osa listan tavarasta on ilmiselvää, osa taas on opittu joko oman tai naapurin kantapään kautta. Varmaan ois muutakin, nyt taas ei vaan muista.
Ariel 336.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän se on että moni kokee velvollisuudekseen perinnön jättämisen jälkipolvelle. Eli kaikki pitäisi tehdä joko palkkatulolla tai pääomatulolla, pääomaa ei saisi syödä.
Mietitääs uudestaan. Entäpä jos kantti irtiottoon, epäsovinnainen elämäntapa, ennakkoluulottomuus ja rohkeus laskettaisiinkin perinnöksi annettavaksi, henkiseksi pääomaksi jälkikasvulle? Seilori saattaakin antaa hyvän perinnön.
Yleisesti kaikki rahaan liittyvä menettää merkitystään reissussa. Tarvitaanhan sitä, mutta ei kaksisesti silloin jos sitä ei miljoonia ole. Elämä kyllä hakeutuu omaan resurssi-ikkunaan.
500/kk on mielestäni hyvä minimi. Sillä pärjää yksinkertaisella veneellä ja korjausvelkaa ehkä kartuttaen. Mitä väliä, perintöähän ei... Elelee ankkurissa, etsiytyy saman budjetin seilorien kanssa jutuille ja löytää oman tiensä. On talven vaikka Melillassa siinä alta kymppimetrisessä veneessä satasella/kk. Miksei ilmaiseksikin, ankkurissa Culatralla tai Por-Esp -rajajoessa Rio Guadianalla. Kokkailee paatissa huippusafkat 3 eur/pv. ja juo pari olutta istumalaatikossa, 25 snt/kpl. tai miten vaan. Tankkaa Gibraltarissa naftaa 56 snt/litra jne.
Tonnin kuukausibudetilla voi vene olla isompi, talvehtiminen "paremmassa" paikassa. Nyt menee 1700 eur/6kk Valenciassa. Porto'ssa meni sama raha vuodessa, Leixoesissa.
Oli budjetti melkein kuinka suuri tahansa, veneessä ja sen lähistöllä on syytä viihtyä. Jos ryhtyy reissailemaan, asumaan hotelleissa ym. mikään tavallinen budjetti ei taida sitä kestää. Sama jos on pakkomielteistä seilattavaa. On vaikeaa välttää marinoita jos illan hämyssä ajat uupuneena jonnekin, ankkuripaikoista tietämättä.
Veneen pitää olla kipparin omien teknisten taitojen tasalla, ei yli. Ei mitään koneen alakerran remppaa tarvitse osata, mutta tietoisuus asioista pitää olla. Muuten remonteista kynitään tai pakkomyydään uutta.
Jokaisella ankkuripaikalla ja talvisatamassa on joku joka tekee työt sinulle kympillä tunti ja vielä paremmin kuin se 60 eur/tunti laskuttava paikallinen paja. Yhteystietoja vaan ylös jokaiselta tekijämieheltä. Moni osaava budjettiseilori on valmis tulemaan kauempaakin tutun kaverin avuksi ja asialliseen hintaan. Tai ajat itse sinne missä hän on, jos kalusto sallii.
Satkulla saa paljon työtä, tonnilla jo täydellisen konerempan työt.
Talvella jossain voit sopia katsovasi satamaan jätettyjen veneiden perään, käydä niissä sisällä kerta/viikko ja raportoida. Se on iso asia niille jotka ovat talvet pois veneiltään. He eivät yleensä luota satamien henkilökuntaan. Itse teen tuota aina sopivasti. Rahaa en ota, mutta vatsa täyttyy ja haima huutaa kun veneiden omistajat poikkeavat veneillään ja tarjoavat täyshoitoa sillä ajalla. Siinä voi muutakin plussaa tulla vastaan jatkossa.
Ariel 336.

Lue lisää

No totta puhut Ariel! Onhan se tosiaan näin. Jos ei ajattele asiaa liian pitkälle, niin kyllä sitä reissuun pääsee halutessaan. Tuo 500€/kk vaatimus ei ole mikään mahdoton. Olen varma, että jos olisin yksin lähdössä, niin tuo summa riittäisi minulle. Pidän melko yksinkertaisesta elämästä ja simppeleistä asioista :)

Mutta vähän mietityttää, että miten jos ei mennä ihan minimillä ja veneessä emäntäkin haluaisi esittää toiveita silloin tällöin. Varmasti ravintolassakin syötäisiin säännöllisesti, marina öitä tulisi varmuudella, välillä pitäisi varmasti lentää Suomeen ja takaisin. Tulisi myös varmasti tutustuttua ympäristöön, auton vuokraus jne. Lisäksi luulen, että maisema vaihtuisi jonkin verran ja uusiin paikkoihin tulisi seilattua säännöllisesti.

Eli kulut varmasti nousisivat tuosta 500€/kk. En tarkoita tällä sitä, että ylettömästi rahaa palaisi tai sitä olisi tarkoitus törsätä. Mutta luulen, että meidän tapauksessa budjetti voisi helposti olla tuplat, eli 1000€/kk tai jopa enemmän, triplana!?

Toki ymmärrän, että edullisesti pääsee halutessaan ja vain taivas on rajana kulujen kasvaessa niiden osalta, joilla on rahaa yllin kyllin. Mutta olisi hauska tietää, että mitä keskiverto pariskunnilla kuluu purjehdusreissuissa rahaa.

Mutta jos ajattelee asiaa niin, että vene on velaton. Pk-seudun keskimääräinen velaton asunto myydään hintaan 300ke. Lasketaan 1500 €/kk kuluiksi, niin kyllä sillä reipas 16 vuotta menee :D

16 vuoden päästä olisi asunnon rahat käytetty, mutta oravan pyörästä olisi päästy noin 50 vuotiaana ja kiertely loppuisi juuri eläkeikään noin 66v. Jolloin voisi alkaa nauttia valtion loputonta eläkettä ;)

Mutta mutta, täytyypä vähän miettiä... Jos vielä mietin niin, että olisi esim sijoitusasuntoja niin, että niistä tulisi tasaista tuottoa tuo 1000-1500€/kk, niin voisiko niiden turvin jo tehdä budjettireissua emännän kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

No totta puhut Ariel! Onhan se tosiaan näin. Jos ei ajattele asiaa liian pitkälle, niin kyllä sitä reissuun pääsee halutessaan. Tuo 500€/kk vaatimus ei ole mikään mahdoton. Olen varma, että jos olisin yksin lähdössä, niin tuo summa riittäisi minulle. Pidän melko yksinkertaisesta elämästä ja simppeleistä asioista :)

Mutta vähän mietityttää, että miten jos ei mennä ihan minimillä ja veneessä emäntäkin haluaisi esittää toiveita silloin tällöin. Varmasti ravintolassakin syötäisiin säännöllisesti, marina öitä tulisi varmuudella, välillä pitäisi varmasti lentää Suomeen ja takaisin. Tulisi myös varmasti tutustuttua ympäristöön, auton vuokraus jne. Lisäksi luulen, että maisema vaihtuisi jonkin verran ja uusiin paikkoihin tulisi seilattua säännöllisesti.

Eli kulut varmasti nousisivat tuosta 500€/kk. En tarkoita tällä sitä, että ylettömästi rahaa palaisi tai sitä olisi tarkoitus törsätä. Mutta luulen, että meidän tapauksessa budjetti voisi helposti olla tuplat, eli 1000€/kk tai jopa enemmän, triplana!?

Toki ymmärrän, että edullisesti pääsee halutessaan ja vain taivas on rajana kulujen kasvaessa niiden osalta, joilla on rahaa yllin kyllin. Mutta olisi hauska tietää, että mitä keskiverto pariskunnilla kuluu purjehdusreissuissa rahaa.

Mutta jos ajattelee asiaa niin, että vene on velaton. Pk-seudun keskimääräinen velaton asunto myydään hintaan 300ke. Lasketaan 1500 €/kk kuluiksi, niin kyllä sillä reipas 16 vuotta menee :D

16 vuoden päästä olisi asunnon rahat käytetty, mutta oravan pyörästä olisi päästy noin 50 vuotiaana ja kiertely loppuisi juuri eläkeikään noin 66v. Jolloin voisi alkaa nauttia valtion loputonta eläkettä ;)

Mutta mutta, täytyypä vähän miettiä... Jos vielä mietin niin, että olisi esim sijoitusasuntoja niin, että niistä tulisi tasaista tuottoa tuo 1000-1500€/kk, niin voisiko niiden turvin jo tehdä budjettireissua emännän kanssa?

Lue lisää

Ja taas unohtui tärkeät merkinnät...eli edellisen kirjoitteli

Janbene

Anonyymi kirjoitti:

Ja taas unohtui tärkeät merkinnät...eli edellisen kirjoitteli

Janbene

Kyllä se olisi mukavaa, jos kaikki muistaisivat laittaa jotakin puumerkkiä loppuun.
Se loisi tunnelman kuin olisimme kaikki saman laiturin reunalla turisemassa D.
Reiska2K

Anonyymi kirjoitti:

No totta puhut Ariel! Onhan se tosiaan näin. Jos ei ajattele asiaa liian pitkälle, niin kyllä sitä reissuun pääsee halutessaan. Tuo 500€/kk vaatimus ei ole mikään mahdoton. Olen varma, että jos olisin yksin lähdössä, niin tuo summa riittäisi minulle. Pidän melko yksinkertaisesta elämästä ja simppeleistä asioista :)

Mutta vähän mietityttää, että miten jos ei mennä ihan minimillä ja veneessä emäntäkin haluaisi esittää toiveita silloin tällöin. Varmasti ravintolassakin syötäisiin säännöllisesti, marina öitä tulisi varmuudella, välillä pitäisi varmasti lentää Suomeen ja takaisin. Tulisi myös varmasti tutustuttua ympäristöön, auton vuokraus jne. Lisäksi luulen, että maisema vaihtuisi jonkin verran ja uusiin paikkoihin tulisi seilattua säännöllisesti.

Eli kulut varmasti nousisivat tuosta 500€/kk. En tarkoita tällä sitä, että ylettömästi rahaa palaisi tai sitä olisi tarkoitus törsätä. Mutta luulen, että meidän tapauksessa budjetti voisi helposti olla tuplat, eli 1000€/kk tai jopa enemmän, triplana!?

Toki ymmärrän, että edullisesti pääsee halutessaan ja vain taivas on rajana kulujen kasvaessa niiden osalta, joilla on rahaa yllin kyllin. Mutta olisi hauska tietää, että mitä keskiverto pariskunnilla kuluu purjehdusreissuissa rahaa.

Mutta jos ajattelee asiaa niin, että vene on velaton. Pk-seudun keskimääräinen velaton asunto myydään hintaan 300ke. Lasketaan 1500 €/kk kuluiksi, niin kyllä sillä reipas 16 vuotta menee :D

16 vuoden päästä olisi asunnon rahat käytetty, mutta oravan pyörästä olisi päästy noin 50 vuotiaana ja kiertely loppuisi juuri eläkeikään noin 66v. Jolloin voisi alkaa nauttia valtion loputonta eläkettä ;)

Mutta mutta, täytyypä vähän miettiä... Jos vielä mietin niin, että olisi esim sijoitusasuntoja niin, että niistä tulisi tasaista tuottoa tuo 1000-1500€/kk, niin voisiko niiden turvin jo tehdä budjettireissua emännän kanssa?

Lue lisää

Sekin hyvä huomioida, että jos vanhuudessa on varallisuutta ja tarvii hoitopaikkaa, niin ne rahat veloitetaan silloin ja viereisellä petillä saa samaa hoitoa valtion piikkiin seilori tai retku joka pistänyt kaiken menemään.

Lapsetkaan ei lopulta mitään rahallisia perintöjä tartte. Kylmä fakta on että isommat perinnöt usein tuhlataan, varsinkin jos perinnön saaja ei ole siihen perimishetkeen mennessä saanu omalla työllään ns lompsaansa lyöntiin. Ja jos ihminen on normaalissa ikärakenteessa, niin mitä ihmettä 50-65 v tekee perintörahoilla? Parhaas tapauksessa lähtee reissuun, mutta yleisesti ottaen tossa vaiheessa on jo talo maksettu ja omat lapset omillaan, niin tuskin lapsiamme sillon harmittaa vaikka iskä reissannut rahansa ja perintöä tulossa 0 e.

Toisena äärilaitana tähän sopii Kummelin "perintöä odotellessa" vai mikä se sketsi olikaan

-Jipsu

Anonyymi kirjoitti:

Sekin hyvä huomioida, että jos vanhuudessa on varallisuutta ja tarvii hoitopaikkaa, niin ne rahat veloitetaan silloin ja viereisellä petillä saa samaa hoitoa valtion piikkiin seilori tai retku joka pistänyt kaiken menemään.

Lapsetkaan ei lopulta mitään rahallisia perintöjä tartte. Kylmä fakta on että isommat perinnöt usein tuhlataan, varsinkin jos perinnön saaja ei ole siihen perimishetkeen mennessä saanu omalla työllään ns lompsaansa lyöntiin. Ja jos ihminen on normaalissa ikärakenteessa, niin mitä ihmettä 50-65 v tekee perintörahoilla? Parhaas tapauksessa lähtee reissuun, mutta yleisesti ottaen tossa vaiheessa on jo talo maksettu ja omat lapset omillaan, niin tuskin lapsiamme sillon harmittaa vaikka iskä reissannut rahansa ja perintöä tulossa 0 e.

Toisena äärilaitana tähän sopii Kummelin "perintöä odotellessa" vai mikä se sketsi olikaan

-Jipsu

Lue lisää

Hyvä huomio Jipsu! Sain juuri huomata, että ikänsä töitä paiskineen yrittäjän kovin lyhyeksi jääneen vapaaherran aika jatkuu nyt hoitokodissa, jossa veloitetaan lähes koko eläke. Eikä tuo eläke ollut mielestäni edes kauhean pieni.

Menee vähän sivuraiteelle tämä keskutelu, mutta parin glögin jälkeen varmaan voi mennäkin. Niin siis, että maksat veroja hulluna koko elämän ja sitten kun jäät eläkkeelle, niin hetken aikaa terveenä ja sitten jo nopsaan hoitokotiin. Jonne siis koko eläke...melkoisia lypsäviä lehmiä tässä valtiolle ollaan. Voiko verotusta ulottaa vielä kuoleman taakse? Ai niin, perintövero!

Ei tuo Arielin idea ihan kauhean huonolta vaikuta! Pistetään rahat sinne minne ne kuuluu! Elämiseen! Siihen ainoaan joka on juuri nyt menossa, eikä uusintaa ole tulossa!

Janbene

Aika mielenkiintoinen vene, tilava ja hyvin varusteltu, jos kaikki kunnossa ja vieläpä hyvä runkomalliltaan niin ei tuo hinta kovin paha ole. Uskon että korona plus ikääntyvät omistajat on yhdistelmä josta johtuen hyviä Blue Water veneitä voi olla yllättävän edullisesti ostettavissa, varsinkin näitä jotka jätetty kesken reissun. Satamamaksut juoksee ja ei telakoitu venekkään ilmaiseksi missään lepää. Riskinä myös rosvot, irtain ja laitteistot on vaarana tulla varastetuiksi. Mutta jos vene on haastavassa paikassa koronasulkujen ym suhteen, niin onpa siinä ostajallekkin pähkinää, että kuinka saa veneen haltuunsa ja purjehduskuntoon ja onko siirtoreitti auki jne

-Jipsu

Ja jos muistaa GGR-starttilinjalla olleiden lukumäärää ja matkalla uponneiden tai hylättyjen veneiden määrää, voi todeta, ettei 10 m veneen merikelpoisuus niin vakuuttava olekaan. Tietysti helpommalla pääsee pasaatipurjehduksena.

Samaa mieltä, lisäksi olen aiemmkn kermaperseenä todennut "ammati" huoltomiesten tekevän hommansa huolimattomasti ja lisäksi sottaisesti ja täysin ylihintaisesti.

Vitutus oli sen vertaa suurta erään huollon jälkeen, että opettelin itse kaikki huolto työt ja sitä mukaa korjaustöitäkin.

Nykyään ajattelin miten tyhmä olin ollutkaan useat vuodet, kun huollatin ulkopuolisella. Suhde veneeseen kiintyy ja olen löytänyt positiivisia onnistumisentunteita, lisäksi on mukava tunne, kun uskoo selviytyvänsä kaikesta itse ja tietää tasan varmasti, että kaikki työt on tehty, luonnolisesti vaikka rahaa olisi teettää työt, niin mukava se on säästääkkin.

Olen myös kerännyt melkoisen varaosa pankin vähän kaikkeen ja hieman enemmän, niin ainakin tuntuu, että pärjää pitkälle...

Ei enää koskaa "ammatilaista" huoltamaan!

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä, lisäksi olen aiemmkn kermaperseenä todennut "ammati" huoltomiesten tekevän hommansa huolimattomasti ja lisäksi sottaisesti ja täysin ylihintaisesti.

Vitutus oli sen vertaa suurta erään huollon jälkeen, että opettelin itse kaikki huolto työt ja sitä mukaa korjaustöitäkin.

Nykyään ajattelin miten tyhmä olin ollutkaan useat vuodet, kun huollatin ulkopuolisella. Suhde veneeseen kiintyy ja olen löytänyt positiivisia onnistumisentunteita, lisäksi on mukava tunne, kun uskoo selviytyvänsä kaikesta itse ja tietää tasan varmasti, että kaikki työt on tehty, luonnolisesti vaikka rahaa olisi teettää työt, niin mukava se on säästääkkin.

Olen myös kerännyt melkoisen varaosa pankin vähän kaikkeen ja hieman enemmän, niin ainakin tuntuu, että pärjää pitkälle...

Ei enää koskaa "ammatilaista" huoltamaan!

Lue lisää

Lähes tulkoon kaikki (ei ihan kaikki) "veneammattilaiset" joiden työnjälkeä nähnyt ovat aivan kädettömiä osienvaihtajia. Ja useamman firman töitä saanut katsella. Eivät osaa/jaksa/huvita ja jälki paskaa ja sotkuista ja osa hommista tekemättä. Ja lisäksi laskutus isoa. Vastaavaa näkyi autopuolella -70 ja -80 luvulla. Omaan paattiin ei moiset koske, vaikka ihan hyvin voisin ostaakin palvelut.

Ei nuo hommat vaikeita ole jos vaan asennoituu oikein ja yrittää. Syvällisemmät konehommat joskus hankalia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei nuo hommat vaikeita ole jos vaan asennoituu oikein ja yrittää. Syvällisemmät konehommat joskus hankalia.

Samaa mieltä, veneen huolto / korjaus jutuissa ei mikään ole "avaruus tiedettä" ja lisäksi huomannut huoltomiesten mielummin vaihtavan asioita uusiksi vs korjaavansa tai tutkivan mahdollista vikaa oli kysymyksessä vesipumppu tai elektroniikka yms.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä, veneen huolto / korjaus jutuissa ei mikään ole "avaruus tiedettä" ja lisäksi huomannut huoltomiesten mielummin vaihtavan asioita uusiksi vs korjaavansa tai tutkivan mahdollista vikaa oli kysymyksessä vesipumppu tai elektroniikka yms.

Lue lisää

Laske sille commonrail-ohjausboksin korjaukselle tuntihinta, kun se pimenee, tai yritä vaihtaa koneeseen vaikka ruiskutuspumppu Bilteman työkaluilla :).

Sama muuten koskee myös koneen vesipumppua. Täydellinen pumppu maksaa 120 eur, vaihtoon menee 20min.

Jos otat vanhan irti, purat, vaihdat siihen viidenkympin korjaussarjan ja pistät takaisin, kustannus menee helposti yli kahdensadan.

Sama pätee myös, vaikka tekisitkin työn itse.
Tee palkkatyötäsi se pari tuntia ja tienaat enemmän kuin mitä se asentaja vesipumpun vaihdosta ottaa.
Ja sillä on oikeat työkalut eikä sun tarvitse paskata käsiäsi konehuoneessa. Rikot kumminkin kierteet siitä vesipumpusta tai et osaa laittaa rasvaa oikeaan paikkaan.
Elektroniikka- ja sähkövirityksiä Tee-Se-Itse -miesten jäljiltä on autot ja veneet täynnä. Sellaisesta palopommista ei pääse eroon muuten kuin repimällä kaikki sähköt helvettiin ja tekemällä kokonaan uusiksi.

Ei, se 6mm ruuvi jeesusteipin sisällä ei käy maadoituskiskoksi.....

Ihme sinänsä, että useimmiten nämä omaviritykset eivät ainoastaan toimi. Harvemmin palaa ihan koko vene, usein pelkästään radion takaa johdot tai kytkintaulun piirit.

Ja se Jabscon paskapumpun tiivisteenvaihtaja voi ihan vapaasti maata ranteet paskassa veneensä lattialla :).
Itse maksan ilomielin telakan hemmolle siitä, että ottaa vanhan pois, hävittää sen ja laittaa uuden tilalle. Eikä jää edes kusivettä lattialle!

Anonyymi kirjoitti:

Ei nuo hommat vaikeita ole jos vaan asennoituu oikein ja yrittää. Syvällisemmät konehommat joskus hankalia.

Veneen dieselkoneessa ei ole kertakaikkiaan mitään "syvällistä". Yksinkertaisempaa konetta et löydä edes 1950-luvun Valmetin traktorista.

Hankalaa on ainoastaan, jos ei ymmärrä mitä on tekemässä.
Venediesel on yksinkertaisempi laitos kuin yksikään nykyaikainen mopon moottori.

Älä mene sorkkimaan laitteita, joista et mitään ymmärrä.

Kaksi tuntia videota, josta ei ymmärrä yhtään mitään :).

Ilmeisesti Kielin kanavan kautta Belgiaan ja sieltä Doverin kallioiden ohi Loch Nessille.

Aika paljon selkeämpiäkin tubepätkiä pienellä veneellä reissaamisesta löytyy....

Tämä ranskalaiskaveri on videoinut kymmeniä jaksoja valtameripurjehdusta 26-jalkaisella:

https://www.youtube.com/watch?v=MJwSw-tc_t4

Anonyymi kirjoitti:

Kaksi tuntia videota, josta ei ymmärrä yhtään mitään :).

Ilmeisesti Kielin kanavan kautta Belgiaan ja sieltä Doverin kallioiden ohi Loch Nessille.

Aika paljon selkeämpiäkin tubepätkiä pienellä veneellä reissaamisesta löytyy....

Tämä ranskalaiskaveri on videoinut kymmeniä jaksoja valtameripurjehdusta 26-jalkaisella:

https://www.youtube.com/watch?v=MJwSw-tc_t4

Lue lisää

Myös tässä mentiin puolipalloa 28 jalkaisella Laurinkosterilla, ihan kunnioitettava suoritus tämäkin.

https://yle.fi/uutiset/3-9825973

Mulla olis joku Rihu 4-5 m välillä jouten.

Aloittaja taitaa ollakkin joku persaukinen, koska mainitsee nykyiseksi veneeksi 80-luvun alun puolitonnarin.. Siis maalaisjärjellä aateltuna puolitonnia (500kg) painava vene ei voi olla kovin iso. Vähän optimistijollaa isompi paatti lienee kyseessä.;-)

Nohh vitsi vitsi,, ehkä purjehtoiden sanastossa puolitonnari tarkoittaa vähän isompaa jollaa.

t. maakrapu

En tiedä muista, mutta aina kun olen vaihtanut venettä ja määritellyt ensin budjetin, niin lopulta se on tuplaantunut vaikka pyhästi olin ajtellut pysyä budjetissa, en pidä itseäni persaukisena, mutten rahamiehenäkään, olen säästäväistä sorttia, mutta joskus lipsuu, kun laitta järjen syrjään ja tekee tunteella päätöksiä.

Järjellä tehdyt päätökset eivät yleensä ole tyydyttäviä pidemmässä aika janassa, tunteella tehdyt päätökset taasen ovat, joten tjnnetta peliin arvon herrat.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja taitaa ollakkin joku persaukinen, koska mainitsee nykyiseksi veneeksi 80-luvun alun puolitonnarin.. Siis maalaisjärjellä aateltuna puolitonnia (500kg) painava vene ei voi olla kovin iso. Vähän optimistijollaa isompi paatti lienee kyseessä.;-)

Nohh vitsi vitsi,, ehkä purjehtoiden sanastossa puolitonnari tarkoittaa vähän isompaa jollaa.

t. maakrapu

Lue lisää

Valitettavasti näissä venehommissa korrelaatio tahtoo olla toisin päin. Optari ei taida persaukista vielä kenestäkään tehdä, mutta iso vene tahtoo viedä kaiken.