Aihe

Ojasta allikkoon..

Anonyymi

En tiedä teistä muista mutta nyt minulle riitti tää mielenterveyshöösäys. Ihan yritin luottavaisin mielin olla hyvä potilas. En jaksa tätä lääkerumbaa. Lääkkeiden haitat ovat karmeampia kuin syy. Kukaan ei edes ota todesta vaivojani joita tuli "hoidosta".

12

61

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tervetuloa joukkoon.
      Et ole suinkaan ainoa joka ehkä huomaa erehtyneensä jouduttuaan psykiatrian pyöritykseen.

      Täälläkin on monia palstoja joilla ihmiset kertovat kokemuksiaan, on haukkumista ja joskus kehujakin.
      Kannattaa lukea vertaistensa juttuja niin huomaa ettei ole yksin maailmassa tämän asian kanssa.

    • Anonyymi

      Jos on alun perin ollut ongelmia, niitä pitäisi voida käsitellä muulla tavalla kuin psyykeä huumaavilla aineilla. Ihmisille, jotka menevät mielenterveysjärjestelmään saadakseen keskustelua ja tukea ja ehkä lepoa vähän aikaa jossain, tulee siitä usein tulokseksi vain lääkekierre ja diagnoosikierre. Molemmat hyvin pahoja/hyödyttömiä asioita.

      "Potilaanuralla" alkuperäiset ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisutkin unohtuvat, kun kaikki alkaa vähitellen pyöriä diagnoosin ja pakollisen/painostetun lääke"hoidon" ympärillä. Niistä, alkuperäisen ongelman huonoista ratkaisuyrityksistä, tulee itsessään ongelma. Kuvaan kuuluu, että sitä ei edes tiedosteta ongelmaksi. Ei ymmärretä, että elämän vaikeuksiin apua hakeneen ihmisen ei kuuluisi olla lääkeriippuvainen, muista ihmisistä ("asiantuntijoista") riippuvainen nössö / mössö. Jolla ei ole omaa tahtoa, muuta kuin tahto seurata ja noudattaa lääkäreiden ohjeita. Kun sieltä se viisaus tulee. - Ihminen, joka aikoinaan oli järkevä ja tunteva olento, ja otti vastuunkin itsestään, koetti ainakin, maailman myrskyissä...

      Lääketiede terveysriskinä (psykologi Aku Kopakkala):
      http://akukopakkala.fi/laaketiede-terveysriskina/

    • Anonyymi

      Niin riitti minullekin. Kaiken maailman asiantuntijat jaksavat paasata elintapojen muutoksesta kiistäen samalla SSRI-lääkkeiden haitat ja niistä vieroittautumisen vaikeuden. Pitkäaikainen lääkitys on tappanut motivaationi tehokkaasti. Lisäksi lääkevieroituksen epäonnistuminen toi joukon uusia oireita, jotka eivät ole lievimmästä päästä.

      "Asiantuntijat" sen kun länkyttää, että SSRI:t ovat vaarattomia. Lyövät luulotautidiagnooseja ja nauravat vielä päälle.

      Vittu mitä paskaa. Ei jaksa enää. Kuolisinpa jo pois.
      Pitäkää tunkkinne!

      • Anonyymi

        Ihan on samat tuntemukset, mutta nyt tiedän että sieltä en oikeasti apua saa. Mieltäni olen keventänyt ystäville josta ollut enemmän apua. Ainakin julkiselta apua hakiessa saa sen paskan kouraan. Vähän tuhmasti sanottu mutta kuvaa niin hyvin. Edelleen painotan tietysti että vika ei ole ihmisissä vaan systeemissä. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan on samat tuntemukset, mutta nyt tiedän että sieltä en oikeasti apua saa. Mieltäni olen keventänyt ystäville josta ollut enemmän apua. Ainakin julkiselta apua hakiessa saa sen paskan kouraan. Vähän tuhmasti sanottu mutta kuvaa niin hyvin. Edelleen painotan tietysti että vika ei ole ihmisissä vaan systeemissä. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat..

        Ei taida Suomesta löytyä terveydenhuollon ja sairaanhoidon yksikköä, missä olisi oikeaa asiantuntemusta mielialalääkkeiden pitkäaikaiskäytön haittavaikutuksista ja vieroitusoireiden vakavuudesta.

        Kai se pitää ottaa töistä puoli vuotta vapaata tai loparit ja lähteä ulkomaille saamaan asianmukaista hoitoa vieroitusoireisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida Suomesta löytyä terveydenhuollon ja sairaanhoidon yksikköä, missä olisi oikeaa asiantuntemusta mielialalääkkeiden pitkäaikaiskäytön haittavaikutuksista ja vieroitusoireiden vakavuudesta.

        Kai se pitää ottaa töistä puoli vuotta vapaata tai loparit ja lähteä ulkomaille saamaan asianmukaista hoitoa vieroitusoireisiin.

        Totta turiset.. masennuslääkkeitä ja neuroleptejä käyttäneenä tiedän ongelmat lopetuksessa. Vieroitusoireet ovat niin helvetilliset että saa pelätä selviääkö hengissä. Toisaalta olen pohdinnassani tullut siihen johtopäätökseen että vaikka veisikin hengen niin ei ainakaan tarvitse olla se ihmisen kuori jota en enää tunnista peilissä omaksi itsekseni.


    • Anonyymi

      Hei kaikille!

      Tästä aiheesta on tekeillä dokumentti. Dokumentissä tuodaan erityisesti esiin HUS alueen lääkäreiden mielivaltainen toiminta.

      Jokainen tarina psykiatrian toimimattomuudesta tarvitaan mukaan.

      Liittykää mukaan kertomaan tarinanne.

      • Anonyymi

        Hei! Ongelma ei ole ainoastaan HUS vaan tapahtuu muuallakin. Itä-suomessa hoito käsittääkseni vielä huonompi. Ainakin eristämisen ja pakkokeinojen suhteen. Olen valitettavasti huomannut että vaikuttamisesta tehty mahdotonta. Nyt vaan tsemppiä dokumentin tekoon ja menestystä! Jo olisi aika tulla kuulluksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei! Ongelma ei ole ainoastaan HUS vaan tapahtuu muuallakin. Itä-suomessa hoito käsittääkseni vielä huonompi. Ainakin eristämisen ja pakkokeinojen suhteen. Olen valitettavasti huomannut että vaikuttamisesta tehty mahdotonta. Nyt vaan tsemppiä dokumentin tekoon ja menestystä! Jo olisi aika tulla kuulluksi.

        Itäsuomen laitospaikoista en tiedä, mutta kaikki matalan kynnyksen toiminta on ulkoisettu raha-automaatti yhdistykselle, josta sitten rahoitukset tulee ja menee. Eikä syrjäkylille saada niitäkään vähiä pennosia.


      • Anonyymi

        HUS:ista en tiedä, mutta onnekseni onnistuin saamaan eläkepaperit sillä alueella asuessani, ja ilman mielialalääkkeitä. Vaatiii heikoksi pääksi vahvaa päätä pitää puoliaan, mutta onnistui kohdallani. Tosin fyysinen kremppa tuki eläkepäätöstä. Eli olin onnekas. Toki oireilen, mutta elämää helpotti, ettei tarvitse huolehtia/huolestua toimeentulosta, vaan on se pienen pieni eläke, jolla elän. Kaiken lisäksi pääsin psykiatrin avulla ruumiillisen vaivan tutkimuksiin, mikä on lienee hyvin harvinaista. En kerro tässä, missä yksikössä itseäni viimeksi tutkittiin, koska pelkään kielteisiä seurauksia itselleni, jos "mainostan" asiaa. Joka tapauksessa on tuurista kiinni, miten tulee kohdatuksi.

        Jokaisen kannattaa muistaa, että aika usein lääkkeitä ei voi pakottaa käyttämään. Vain harvassa tilanteessa voi. Eli niitä vastaan on tapeltava. Lääkkeet eivät paranna kenenkään kohdalla syviä ja pitkäaikaisia ongelmia. Lääkkeet eivät ole terapeutteja.


    • Anonyymi

      Potilaana olen ollut tunnollinen ja yhteistyökykyinen, mutta aina lääkekokeilujen välillä olen halunnut pitää vähintään kahden kuukauden mittaisen tauon.

      Reagoin herkästi lääkeaineisiin ja uuden lääkkeen kokeileminen aiheuttaa aina sivuoireita, joihin totuttautuminen vie aikaa. Sivuoireista mainittakoon tässä itsemurhaan liittyvät konkretisoituvat ajatukset. Kun lääke on sitten esimerkiksi 2-5 kuukauden kokeilujakson jälkeen osoittautunut tehottomaksi ja sivuoireet hyötyyn nähden liian voimakkaiksi, on psykiatri ollut usein tarjoamassa uutta lääkehoitoa.

      Tilanne on ollut itselle luonnollisesti sen verran henkilökohtainen, että tällaiseen pyöritykseen ole suostunut. Harmittaa ajatella, että toiset eivät välttämättä osaa kieltäytyä ja pitää taukoa vaan kokeilevat lääkkeitä kuin sokeria.

      Alueellani oma psykiatrini on vaihtunut vuoden aikana jo viisi kertaa, ja olen huomannut, että psykiatreilla ei ole ollut oikein minkäänlaista tietämystä minusta tai taustoistani. Siitä huolimatta jokainen psykiatri vuorollaan on halunnut määrätä kuka mitäkin lääkettä. Olen kuitenkin pitänyt pääni ja ilmoittanut etukäteen ajan, jolloin seuraavan kerran voisin uuteen lääkekokeiluun osallistua.

      Lääkekokeilun aikana olo on usein niin tukala ja tokkurainen, että on mielestäni yksinomaan luonnollista, että potilas haluaa palautua siitä ennen uuden vastaavan kokeilun aloittamista. On hullunkurista ajatella, että hoitoyksikössä tämä usein saatetaan katsoa haluttomuutena osallistua hoitosuhteeseen. Potilaan pitää siis tuoda suostumuksensa ja tahtotilansa esiin muilla keinoin, mikä potilaalle voi olla haaste. Lääkkeen vastaanottaminen varsinkaan tismalleen psykiatrin määräämänä ajankohtana ei saisi olla potilaan yhteistyökykyisyyden mittari.

      Voi olla että itsekin tänä talvena sanoudun irti psykiatriasta. Hoitosuhdettani en voi lakkauttaa, mutta apua on lähdettävä etsimään muualta. Lääketiede ei ole tuonut vastausta, ja sosiaali- ja terveydenhuolto oli kohdallani tyhjä arpa. Voimia kaikille.

    • Anonyymi

      Vuosia sitten uin tosi syvissä päihdeongelmissa ja hups, " heittäydyin " lisäksi mielenterveys"potilaaksi". Kenties siihen oli oikeasti jo tarvettakin siinä vaiheessa.

      Onni ja autuus, taivas aukesi kun alettiin kokeilla vaikka minkälaista lääkettä, reseptiä tuli pyytämättä, oikeastaan lähes käskettiin käyttämään lääkkeitä.
      Monet kaverit valittivat siitä kun eivät saaneet mitään " päätä sekoittavia " lääkkeitä vaikka kuinka ruinasivat.

      Muiden päihteiden kanssa kun lääkkeitä " nautiskelin " lääkärin määräämät ja vähän ylimääräistäkin niin menihän siinä pää jatkuvasti enemmän sekaisin.
      Se oli vain " sairauden " pahenemista ja kaikenlaisia lääkecocktaileja kokeiltiin monet vuodet.

      Ei siinä kerennyt ajatella tuliko haittoja tai sivuvaikutuksia, tärkeintä oli kun sain itseni tarpeeksi sekaisin.
      Loppujen lopuksi isoin ongelma oli kun en pärjännyt itseni kanssa, en tuntenut itseäni riittävästi, oikeastaan en ollenkaan.

      Sekavaahan se elämä olikin monia vuosia ja on oikeastaan ihme että sieltä vielä palasin, tosin monen mutkan kautta.
      Ja onhan se jälkiäkin jättänyt jollain lailla psyykeenkin mutta myös fysiikkaan.

      Silti edelleen olen, elossa, ja suht pärjäävänä.
      Ja parasta on se kun nykyään tunnen itseni, osaan olla ja elää omana itsenäni ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, myös puutteet mukaanlukien.
      Mun ei ole pakko olla yhtään enempää kuin olen, riittää mulle.

      Aloittajan otsake oli että ojasta allikkoon, minä kierrän nykyään ojat kaukaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisen vessakäynti suhteen alussa

      Mä olin ihastukseni kaa viettämässä viikonloppua. Eka kertaa yövyin miehen luona. Toisen yön jälkeisenä aamuna mulla meni vatsa aivan sekaisin. Oltiin
      Parisuhde
      279
      19870
    2. Liikenne topissa

      Mitäs liedenpohjassa tekeillä ku kuus kutosen liikenne katkaistu..poliisioperaatio
      Virrat
      40
      13963
    3. Maisa se jaksaa valehdella

      https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28acb452-15ff-470d-80c3-511ad69abec0 Taas on syytön, taas on todisteita jotka jossain vaiheessa paljastaa Ma
      Kotimaiset julkkisjuorut
      347
      10584
    4. Liedenpohja

      Mikä hässäkkä siälä on päällä ??
      Virrat
      73
      7795
    5. Karanteenimääräyksiä rikkovaa ei rangaista.

      Ulkomailta tuleva koronatartuttaja saa Suomessa liikuskella ja juhlia estoitta. Omantunnon kysymys on noudattaako karanteenimääräyksiä toista on mones
      Maailman menoa
      362
      4781