Tavallaanhan on jo kuollut, koska kukaan ei edes tietäisi tai huomaisi, jos kuolisin. Toive parisuhteesta menetetty ajat sitten, tosin kaverittomuus vaivannut
aina enemmän kuin sinkkuus.
Miten muut yksinäiset pystytte elämään miettimättä jatkuvasti sitä, kuinka yksin olette?
Yksinäisyys tappaa
Anonyymi
27
85
Vastaukset
- Anonyymi
Mulle tämä on pienempi kahdesta pahasta, eli sitä kautta helppo valinta.
- Anonyymi
No joo suurin osa kavereista on eronnut, eukko vie puolet omaisuudesta ja sitten maksat elatusmaksuja etkä näe muksuja.
voisin sanoa että siltä rumbalta on onneksi välttynyt
Ja ne joka on vielä naimisissa valitelevat sexin vähyyttä, että puutteessa eläminenkään ei sitten tunnu niinkään vittumaiselta kun sellainnen kuitenkin olisi ollut sitten edessä.
kaikista hauskinta on että voi tehdä mitä lystää, vaikka pultata viilapenkin keittiön pöytään ei ole kukaan jäkättämässä.
kannattaa ottaa se ilo irti niistä pienistä asioista - Anonyymi
Samanlailla ajattelen minäkin kun aloittaja.
Kuka minua yleensä jäisi edes kaipaamaan.
Yleensä kaupan kassa on ainut ihmiskontakti päivässä, muuten yksin ajatusteni kanssa
vietän tätä tyhjää & tylsää yksinäistä elämää.- Anonyymi
Okei, oon vasta 13-vuotias, mutta ymmärrän sua täydellisesti. Mulla ei oo ainoatakaan kaveria enkä sillee oo kellekään tärkeä. Mä välillä toivon että voisin vain kadota ja haihtua, kuolla pois. Eikä kukaan kaipais mua.
Mulla ei oo kavereita koska olen äärettömän hiljainen tyttö, oon ruma enkä lainkaan sosiaalinen. Mulla ei ole ollut kuin hyvin vähän aikaan netti puhelimessa eikä mulla ole mitään sovelluksia, edes whatsappia, joten kukaan mun luokalla ei oikein tuntenut mua alakoulussa eikä kyllä nytkään. Kaikki ajattelee koulussa että oon ujo tai tylsä, vaikka olen hiljainen pelkuri. Mua kiusattiin alakoulussa. Mulla oli siellä 3-5 luokilla kaveri ja kaikki luuli että hän on tosi hyvä kaveri mulle, eikä siksi kyselleet paljoa. Oikeestaan hän sylki mun päälle, varasteli mun tavaroita ja haukku mua rumaksi. Mä silti halusin olla sen kanssa kaveri, koska hän oli ainoa jonka kanssa olin koulussa ja vapaa-ajalla. Kun äiti kuuli tästä, hän laittoi heti meidän välit poikki. Lisäksi tää tyyppi muutti hyvin pian sen jälkeen, eikä olla nähty sen jälkeen. Mä oli noin yhden hirveän vuoden yksin koulussa, aina seisoin nurkassa yksin välitunneilla ja katselin muita.
Viime jouluna luokalle muutti yksi tyyppi, joka heti halusi olla mun kaveri kun huomasi että olin yksin. Me oltiin ihan hyviä kavereita ja meillä oli hauskaa, tosin minä olin meistä kahdesta se hiljaisempi ja tylsempi. Hän oli oikeastaan sairaan hauska ja melko kaksimielinen, toisin kuin minä. Kun korona tuli, oli kotona koulua. Kun se oli ohi, me ei puhuttu mitään, hän ei halunnut olla enää mun kanssa ja ei puhunut mulle. Se alkoi vältellä mua. En tajunnut miksi. Ei olla puhuttu viimekevään jälkeen lainkaan eikä nähty vapaa-ajoilla. Kai se tajusi että mä oon ääliö ja loputtoman tylsä.
Mä oon ollu siitä asti aina joka sekunti yksin. Mua itkettää se öisin ettei kukaan välitä, mutta en voi itkee koska muut kuulusi sen mun perheessä, enkä halua järjestää itsestäni mitään showta enkä halua että mua säälitään. Mun luokanvalvoja oli ilmoittanut mun vanhemmille että oon välitunneilla yksin, joten olin sanonut että tykkään olla yksin ja rauhassa. Vanhemmat uskon sen heti. Vaika mä vihaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Hiljaiset ihmiset ajattelee enemmän. Mun ajatukset ovat hirveän itsetuhoisia.
Yksin oleminen on kauheaa. Kukaan ei välitä lainkaan. Mä oon vaan ylimääräinen ihminen maailmassa. Mä kuolen kotona tylsyyteen. Miksi mun pitää edes olla olemassa?!! Musta tulee aikuisena todennäköisesti yksinelijä. Mä vihaan itseäni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei, oon vasta 13-vuotias, mutta ymmärrän sua täydellisesti. Mulla ei oo ainoatakaan kaveria enkä sillee oo kellekään tärkeä. Mä välillä toivon että voisin vain kadota ja haihtua, kuolla pois. Eikä kukaan kaipais mua.
Mulla ei oo kavereita koska olen äärettömän hiljainen tyttö, oon ruma enkä lainkaan sosiaalinen. Mulla ei ole ollut kuin hyvin vähän aikaan netti puhelimessa eikä mulla ole mitään sovelluksia, edes whatsappia, joten kukaan mun luokalla ei oikein tuntenut mua alakoulussa eikä kyllä nytkään. Kaikki ajattelee koulussa että oon ujo tai tylsä, vaikka olen hiljainen pelkuri. Mua kiusattiin alakoulussa. Mulla oli siellä 3-5 luokilla kaveri ja kaikki luuli että hän on tosi hyvä kaveri mulle, eikä siksi kyselleet paljoa. Oikeestaan hän sylki mun päälle, varasteli mun tavaroita ja haukku mua rumaksi. Mä silti halusin olla sen kanssa kaveri, koska hän oli ainoa jonka kanssa olin koulussa ja vapaa-ajalla. Kun äiti kuuli tästä, hän laittoi heti meidän välit poikki. Lisäksi tää tyyppi muutti hyvin pian sen jälkeen, eikä olla nähty sen jälkeen. Mä oli noin yhden hirveän vuoden yksin koulussa, aina seisoin nurkassa yksin välitunneilla ja katselin muita.
Viime jouluna luokalle muutti yksi tyyppi, joka heti halusi olla mun kaveri kun huomasi että olin yksin. Me oltiin ihan hyviä kavereita ja meillä oli hauskaa, tosin minä olin meistä kahdesta se hiljaisempi ja tylsempi. Hän oli oikeastaan sairaan hauska ja melko kaksimielinen, toisin kuin minä. Kun korona tuli, oli kotona koulua. Kun se oli ohi, me ei puhuttu mitään, hän ei halunnut olla enää mun kanssa ja ei puhunut mulle. Se alkoi vältellä mua. En tajunnut miksi. Ei olla puhuttu viimekevään jälkeen lainkaan eikä nähty vapaa-ajoilla. Kai se tajusi että mä oon ääliö ja loputtoman tylsä.
Mä oon ollu siitä asti aina joka sekunti yksin. Mua itkettää se öisin ettei kukaan välitä, mutta en voi itkee koska muut kuulusi sen mun perheessä, enkä halua järjestää itsestäni mitään showta enkä halua että mua säälitään. Mun luokanvalvoja oli ilmoittanut mun vanhemmille että oon välitunneilla yksin, joten olin sanonut että tykkään olla yksin ja rauhassa. Vanhemmat uskon sen heti. Vaika mä vihaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Hiljaiset ihmiset ajattelee enemmän. Mun ajatukset ovat hirveän itsetuhoisia.
Yksin oleminen on kauheaa. Kukaan ei välitä lainkaan. Mä oon vaan ylimääräinen ihminen maailmassa. Mä kuolen kotona tylsyyteen. Miksi mun pitää edes olla olemassa?!! Musta tulee aikuisena todennäköisesti yksinelijä. Mä vihaan itseäni.Mulla sama juttu.
T. Allu - Anonyymi
Itsellä edes työ,mutta sieläkin naiset hiljasia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei, oon vasta 13-vuotias, mutta ymmärrän sua täydellisesti. Mulla ei oo ainoatakaan kaveria enkä sillee oo kellekään tärkeä. Mä välillä toivon että voisin vain kadota ja haihtua, kuolla pois. Eikä kukaan kaipais mua.
Mulla ei oo kavereita koska olen äärettömän hiljainen tyttö, oon ruma enkä lainkaan sosiaalinen. Mulla ei ole ollut kuin hyvin vähän aikaan netti puhelimessa eikä mulla ole mitään sovelluksia, edes whatsappia, joten kukaan mun luokalla ei oikein tuntenut mua alakoulussa eikä kyllä nytkään. Kaikki ajattelee koulussa että oon ujo tai tylsä, vaikka olen hiljainen pelkuri. Mua kiusattiin alakoulussa. Mulla oli siellä 3-5 luokilla kaveri ja kaikki luuli että hän on tosi hyvä kaveri mulle, eikä siksi kyselleet paljoa. Oikeestaan hän sylki mun päälle, varasteli mun tavaroita ja haukku mua rumaksi. Mä silti halusin olla sen kanssa kaveri, koska hän oli ainoa jonka kanssa olin koulussa ja vapaa-ajalla. Kun äiti kuuli tästä, hän laittoi heti meidän välit poikki. Lisäksi tää tyyppi muutti hyvin pian sen jälkeen, eikä olla nähty sen jälkeen. Mä oli noin yhden hirveän vuoden yksin koulussa, aina seisoin nurkassa yksin välitunneilla ja katselin muita.
Viime jouluna luokalle muutti yksi tyyppi, joka heti halusi olla mun kaveri kun huomasi että olin yksin. Me oltiin ihan hyviä kavereita ja meillä oli hauskaa, tosin minä olin meistä kahdesta se hiljaisempi ja tylsempi. Hän oli oikeastaan sairaan hauska ja melko kaksimielinen, toisin kuin minä. Kun korona tuli, oli kotona koulua. Kun se oli ohi, me ei puhuttu mitään, hän ei halunnut olla enää mun kanssa ja ei puhunut mulle. Se alkoi vältellä mua. En tajunnut miksi. Ei olla puhuttu viimekevään jälkeen lainkaan eikä nähty vapaa-ajoilla. Kai se tajusi että mä oon ääliö ja loputtoman tylsä.
Mä oon ollu siitä asti aina joka sekunti yksin. Mua itkettää se öisin ettei kukaan välitä, mutta en voi itkee koska muut kuulusi sen mun perheessä, enkä halua järjestää itsestäni mitään showta enkä halua että mua säälitään. Mun luokanvalvoja oli ilmoittanut mun vanhemmille että oon välitunneilla yksin, joten olin sanonut että tykkään olla yksin ja rauhassa. Vanhemmat uskon sen heti. Vaika mä vihaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Hiljaiset ihmiset ajattelee enemmän. Mun ajatukset ovat hirveän itsetuhoisia.
Yksin oleminen on kauheaa. Kukaan ei välitä lainkaan. Mä oon vaan ylimääräinen ihminen maailmassa. Mä kuolen kotona tylsyyteen. Miksi mun pitää edes olla olemassa?!! Musta tulee aikuisena todennäköisesti yksinelijä. Mä vihaan itseäni.Hei! Kuka ikinä ootkaan niin kenenkään ei pitäs tuntea näin, ei varsinkaan noin nuoren! Kiltti tuu juttelee jos yhtään tuntuu siltä, jos ei muuta nii ainaki voin kuunnella ja ehkä osaan sanoakki jotain :) mulle voi tulla puhumaan esim facebookissa koska jos sulla ei oo sovelluksia mutta pääset esim tietokoneelle, oon Janina Halonen ja asun Jyväskylässä, että löydät mut sieltä jos kiinnostaa juttuseura :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei! Kuka ikinä ootkaan niin kenenkään ei pitäs tuntea näin, ei varsinkaan noin nuoren! Kiltti tuu juttelee jos yhtään tuntuu siltä, jos ei muuta nii ainaki voin kuunnella ja ehkä osaan sanoakki jotain :) mulle voi tulla puhumaan esim facebookissa koska jos sulla ei oo sovelluksia mutta pääset esim tietokoneelle, oon Janina Halonen ja asun Jyväskylässä, että löydät mut sieltä jos kiinnostaa juttuseura :)
Mulla ei facebookia, kun ei vanhemmat anna lupaa siihen. Oon siis toi 13 tyttö. Ihme että mulla edes netti puhelimessa on... En omista tietokonetta. Oon aika hiljainen ja kun mun pitäis jutella en keksi ikinä mitään sanottavaa, vaikka haluaisinkin. Olen kauhea pelkuri muutenkin ja rupeen tärisemään kun jännittää. Että nii... Mutta juttelememinen ois tosin kivaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei! Kuka ikinä ootkaan niin kenenkään ei pitäs tuntea näin, ei varsinkaan noin nuoren! Kiltti tuu juttelee jos yhtään tuntuu siltä, jos ei muuta nii ainaki voin kuunnella ja ehkä osaan sanoakki jotain :) mulle voi tulla puhumaan esim facebookissa koska jos sulla ei oo sovelluksia mutta pääset esim tietokoneelle, oon Janina Halonen ja asun Jyväskylässä, että löydät mut sieltä jos kiinnostaa juttuseura :)
Olisihan se kiva jutella... Oon siis se 13-vuotias. En omista tietokonetta ja facebookiin en saa lupaa vanhemmilta. Sitä paitsi kun pitäis jutella niin en keksi mitään sanottavaa ja olen tosi hiljainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla ei facebookia, kun ei vanhemmat anna lupaa siihen. Oon siis toi 13 tyttö. Ihme että mulla edes netti puhelimessa on... En omista tietokonetta. Oon aika hiljainen ja kun mun pitäis jutella en keksi ikinä mitään sanottavaa, vaikka haluaisinkin. Olen kauhea pelkuri muutenkin ja rupeen tärisemään kun jännittää. Että nii... Mutta juttelememinen ois tosin kivaa.
Hyvinhän toi sujuu, jatkat vaan samaan malliin. =)
- Anonyymi
Samaa minäkin mietin. Ei omaa tyttöystävää. Tuntuu et oot ihan yksin. Käyn vaa töissä ja sit oon yksin. Ei tuttuja ei kavereita. On kai ruma ettei naista saa
- Anonyymi
Yksinoloa en ajattele koskaan negatiivisesti! Silloin pärjää hyvin. On luonnollista ja parasta olla yksin.
Takana on kaksi avioliittoa. Niihin verrattuna yksinolo on ihanaa, vaikka jo edesmenneet puolisot olivatkin kelpo ihmisiä.
Parisuhde on jatkuvaa sovittelua, toisen alinomaista huomioon ottamista. En ikinä enää sido itseäni toiseen ihmiseen.
Terve ja tomera mies ei pillua kaipaa eikä itseään kunnioittava nainen huoli kullia sisäänsä.- Anonyymi
No mulla on paha olla yksin koska oon aina yksin. Vanhempia ei jaksa. Käyn töissä joo,mutta muuten yksin ja naistakaan ei ole
- Anonyymi
Olen ollut tänä vuonna alle 2 tuntia ihmisten seurassa. Kukaan ei ole soittanut. Ei kiinnittäisi mitään huomiota, jos lakkaisin olemasta. Ainoastaan, jos kuolen kotiini ja alan haisemaan, sitten naapurit huomaavat. Tuntuu, ettei ole yhtään syytä jatkaa elämää. En edes tiedä, milloin tapaan jonkun ihmisen seuraavan kerran. Ehkä en ensi vuonna ollenkaan?
- Anonyymi
Oma valinta. Vai pakottaako joku erakoksi?
Ihan itse voit muuttaa elämäsi, jos nykyinen malli ei ole hyvä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma valinta. Vai pakottaako joku erakoksi?
Ihan itse voit muuttaa elämäsi, jos nykyinen malli ei ole hyvä!Maailmassa, jossa on kaltaisiasi epäempaattisia tylyttäjiä, on suuri riski, että yksinäisten ihmisten elämä on paljon parempaa kuin elämä (kaltaistesi) muiden ihmisten kanssa.
- Anonyymi
Voiko toi olla todellista että 2 h ihmisten seurassa vuoden aikana, jos on niin minä olen valittanut yksinäisyydestäni ihan turhaan.
Voimia sinulle ja toivon todella parempaa jatkoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma valinta. Vai pakottaako joku erakoksi?
Ihan itse voit muuttaa elämäsi, jos nykyinen malli ei ole hyvä!Ei se oo noin helppoa! Sitä paitsi mistä ihmisiä joien kanssa jutella ees löytyy?! Varsinkin jos on hiljainen. Jos mä voisin mä ainakin muutttaisin mun elämän mut kun ei vaan voi!
- Anonyymi
On kyllä harvinaisen typerää kommentoida yksinäisyyspalstalla, että on ihan oma valinta miten erakko/yksin on. Käykö sama tyyppi, joka palstalla kertomassa palstan aiheen mukaisesti, että on oma valinta, jos olet vaikka köyhä, työtön, sinkku, ongelmallisessa parisuhteessa jne? Tai vaikka vaan ihmettelet maailman menoa. Miksi tulla tällaisille keskustelupalstoille, jos ainoa anti on, että "senkus muutatte elämäänne, jos nykyinen ei miellytä"?
- Anonyymi
Koska se itsekin on yksinäinen, mutta leikkii vaan kovaa äijää :)
- Anonyymi
Ei yksinäisyys ole oma valinta.
Minäkään en ole voinut vaikuttaa minkälaiseen perheeseen olen syntynyt, ainut lapsi. Nyt vanhemmat kuolleet, on tosi orpo olo kun ei ole niitä sisaruksiakaan. - Anonyymi
Sopeutumista yksinäisyyteen minulla helpottaa ketipinor lääkitys.
- Anonyymi
On mullakin ketipinor lääkitys mut yksinäinen olen.
Paljonko päivässä otat tuota ketipinoria? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On mullakin ketipinor lääkitys mut yksinäinen olen.
Paljonko päivässä otat tuota ketipinoria?Hei sinä 13-vuotias!
Älä yhtään lannistu!
Jos sinulla ei ole siskoja, niin tottakai tunnet olosi yksinäiseksi!
Kaikille ei satu, että olisi samanikäinen naapurin tyttö/poika.
Mutta entäs jos tarkistaisit asian?
Jos olisi joku, niin moikkaisit tai kysyisit jotain?
Ihan vaikka mitä, että hei ´, jotain...
Yritä.
En luule ollenkaan että olet tylsä tai ruma. Itse vain kuvailet niin. Muuta käsitystäsi itsestäsi!
Tosiasiassa olet ihan samanlainen kuin kaikki muutkin 13-vuotiaat: epävarma ynnä muuta ynnä muuta. Olet herkkä ja älykäs, ja siksi saattaa olla aluksi vaikeaa muitten tutustua sinuun. Olin itsekin 13-vuotiaana just samanlainen.
Sinulla on elämä edessä, eikun reippaasti vaan elämään!
Hanki jokin harrastus! Siellä tapaat muita samanmielisiä!
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle!
- Anonyymi
Tännehän olikin tullut kommentteja, kiitos niistä.
13-vuotiaalle: tuossa iässä elämäsi tulee muuttumaan vielä moneen suuntaan. Todennäköisesti osaat arvostaa tulevia ihmissuhteitasi paljon paremmin kuin monet muut, kun olet jo noin nuorena pohtinut tilannettasi. Esim. itse oli sun iässä vielä aika sosiaalinen, erakoituminen alkoi vasta myöhemmin.
Ja sinulle, joka kommentoit erakoitumisen olevan oma valinta: osittain ehkä olet oikeassa, vaikka en ymmärrä, miksi siitä pitää tulla viisastelemaan tälle palstalle. Yksinäisyys ei ole oma valinta, ulkopuolisuuden tunne ei ole oma valinta. Ne johtavat helposti erakoitumiseen. Ihmisten keskellä nuo tunteet vain korostuvat, kun jatkuvasti huomaat poikkeavuutesi.- Anonyymi
Hei kulta pieni- 13 vuotias!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja reipasta mieltä!
Keksi joku kiva harrastus, se antaa paljon ja tulee uusia tuttavuuksia!
Valokuvaus, piirustus, musiikki, tai ihan mitä vain.
Itselleni tuli sinun ikäisenä musiikki, siihen purin kaikki tunteeni, oli kuin olisi ollut ystävä!
No- minusta tuli sitten muusikko...
Sinulla on hienoja ajatuksia, voit saada elämäsi mukavaksi ja onnelliseksi.
Keksi itse lisää ja ole iloisella mielellä!
Pandemia tosin jyllää, mutta älä anna sen häiritä, - ohimenevää.
Hyvää Uutta Vuotta sinulle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei kulta pieni- 13 vuotias!
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja reipasta mieltä!
Keksi joku kiva harrastus, se antaa paljon ja tulee uusia tuttavuuksia!
Valokuvaus, piirustus, musiikki, tai ihan mitä vain.
Itselleni tuli sinun ikäisenä musiikki, siihen purin kaikki tunteeni, oli kuin olisi ollut ystävä!
No- minusta tuli sitten muusikko...
Sinulla on hienoja ajatuksia, voit saada elämäsi mukavaksi ja onnelliseksi.
Keksi itse lisää ja ole iloisella mielellä!
Pandemia tosin jyllää, mutta älä anna sen häiritä, - ohimenevää.
Hyvää Uutta Vuotta sinulle!Sinulle myös aloittaja, reipasta mieltä ja toiveikkuutta!
Uusi vuosi ja uudet jutut!
Itse aina aloitan innolla uuden vuoden, ja sitä samaa toivon sinulle ja kaikille!
Mennyt on mennyt, ja nyt uutta intoa!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1619354Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492910Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja382695- 572571
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971975- 981882
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai241836Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä501371Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1101234- 281221