Ujojen seurusteleminen

Itse olen aika sosiaalinen mutta en juuri tykkää ravata baareissa enää.

Hermot siinä menee kun suurin osa baareissa/discoissa olevista tytöistä on jotain aivan liian pinnallista seuraa. Itse haluaisin jonkun syvällisen ja kiltin tytön, en mitään sellaista joka hyppii baarissa joka ilta ja vaihtaa aina naamaa, eikä kuitenkaan keksi baarin ulkopuolella mitään sanomista.

Usein minusta pidetään seurueessa iltaa viettämässä, mutten koskaan löydä ketään sellaista josta oikeasti välittäisin, sellaista jonka kanssa voisin jakaa ihan arkeni ja nauttia siitäkin! Haluaisin ihan vain mennä vaikka kahville/oluelle terassille jonkun kanssa ja tutustua sillä tavalla ihan rauhassa ja ilman että jengi kiljuu taustalla ja kaikki on kännissä... Olen myös huomannut ettei baareista mitään kunnon suhdetta löydä. Nyt kokeilen tätä palstaa sen sijaan.
Jos olet Turusta niin pistä viestiä vain rohkeasti, mennään vaikka poron terassille juttelemaan ja tutustumaan! Mies 19v. Töissä, ja omillaan jo 2 vuotta

Täälläkin on yksi samanlainen. Asun maalla, eikä ole edes elokuvateatteria, jossa varmaan tulisi käytyä, jos sellainen olis. Täytin just 20, eikä ole miespuolisiin vielä tullut tutustuttua. Viihdyn kotona, teen käsitöitä ja istuskelen koneen ääressä. Opiskelemaan pitäis jonnekin päästä, ehkä se siitä muuttuu...epäilen tosin.

löytää juuri se sopiva. olen myös ujo mutta luultavasti olen ujo pelkästään ulkonäköni takia.
tulen naisten kanssa toimeen kohtalaisen hyvin mutta en ole ikinä seurustellut. lähellä kyllä on ollut mutta niitähän ei lasketa. olen sitä mieltä että tällaiset luuserit joutaisivat ketunruuaksi.

m35 kirjoitti:

löytää juuri se sopiva. olen myös ujo mutta luultavasti olen ujo pelkästään ulkonäköni takia.
tulen naisten kanssa toimeen kohtalaisen hyvin mutta en ole ikinä seurustellut. lähellä kyllä on ollut mutta niitähän ei lasketa. olen sitä mieltä että tällaiset luuserit joutaisivat ketunruuaksi.

Lue lisää

Löysin mieheni vasta 31-vuotiaana. Sitä ennen en ollut edes seurustellut. Olin ujo ja ulkonäköpulmainen. Nyt on oltu yhdessä jo lähes vuosikymmen. Mieheni hyväksyy minut sellaisena kuin olen vaikka paljon olisi parannettavaa (mielestäni). Kerron vaan, ettei kannata luovuttaa, vaan etsiä sitä oikeaa ihmistä, joka osaa arvostaa niitä ominaisuuksia, joita monella ujolla ihmisellä on.

m35 kirjoitti:

löytää juuri se sopiva. olen myös ujo mutta luultavasti olen ujo pelkästään ulkonäköni takia.
tulen naisten kanssa toimeen kohtalaisen hyvin mutta en ole ikinä seurustellut. lähellä kyllä on ollut mutta niitähän ei lasketa. olen sitä mieltä että tällaiset luuserit joutaisivat ketunruuaksi.

Lue lisää

Moi m35. Oletko vielä maisemissa, miten menee?

m35 kirjoitti:

löytää juuri se sopiva. olen myös ujo mutta luultavasti olen ujo pelkästään ulkonäköni takia.
tulen naisten kanssa toimeen kohtalaisen hyvin mutta en ole ikinä seurustellut. lähellä kyllä on ollut mutta niitähän ei lasketa. olen sitä mieltä että tällaiset luuserit joutaisivat ketunruuaksi.

Lue lisää

Voi teitä söpöjä ujoja nuoria! Teidän pitäisi ihan oikeesti perustaa joku ujojen kerho, jossa olisi pari ponnekasta rohkeaa vetäjää. Tekisitte siellä sitten kaikkea luontevaa paritoimintaa, kuten kilpailuja, pariluistelua, totuutta ja tehtävää ym.

Tässähän olisi jollekin hyvä liikeidea, tilausta tämänkaltaiselle yritykselle ainakin olisi.

Mä kuulun tähän samaan joukkoon. Olen 21 vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Pystyn kyllä juttelemaan miesten kanssa ja keksin sanottavaakin, mutta heti kun huomaan että joku alkaa kiinnostua musta niin mä niin sanotustu vetäydyn kuoreeni enkä anna mahdollisuutta tutustua muhun.
Toinen syy jonka takia en saa poikaystävää on luultavasti se että olen perfektionisti luonteeltani ja vaadin itseltäni niin paljon ja täydellisyyttä kokoajan. Ja se ärsyttää mua ihan kamalasti sillä haluaisin seurustella, haluaisin kullan kainalooni jonka kanssa voisin tehdä kaikenlaista kivaa.
Mä olen itseasiassa hyvin masentunut sen takia kun torjun ihmisiä ympäriltäni. Olen menossa sen asian takia jo psykologille keskustelemaan. Toivottavasti saan sieltä jotain apua. Suosittelen sitä muillekin.

että niin kirjoitti:

Mä kuulun tähän samaan joukkoon. Olen 21 vuotias enkä ole koskaan seurustellut. Pystyn kyllä juttelemaan miesten kanssa ja keksin sanottavaakin, mutta heti kun huomaan että joku alkaa kiinnostua musta niin mä niin sanotustu vetäydyn kuoreeni enkä anna mahdollisuutta tutustua muhun.
Toinen syy jonka takia en saa poikaystävää on luultavasti se että olen perfektionisti luonteeltani ja vaadin itseltäni niin paljon ja täydellisyyttä kokoajan. Ja se ärsyttää mua ihan kamalasti sillä haluaisin seurustella, haluaisin kullan kainalooni jonka kanssa voisin tehdä kaikenlaista kivaa.
Mä olen itseasiassa hyvin masentunut sen takia kun torjun ihmisiä ympäriltäni. Olen menossa sen asian takia jo psykologille keskustelemaan. Toivottavasti saan sieltä jotain apua. Suosittelen sitä muillekin.

Lue lisää

samanlaista minullakin.Olen 20 ja yksin.Haluaisin niin kovasti löytää oman kullan ja pystyä ensimmäistä kertaa elämässäni avautumaan ja kertomaan tunteistani ilman pelkoa.
Jos joku kiinnostuu minusta ja haluaisi lähestyä,niin vetäydyn kuoreeni ja haluan pois tuosta kiusallisesta tilanteesta.Toisaalta olen myöhemmin vihainen itselleni,kun annoin hyvän tilaisuuden mennä ohitse.Haluan läheisyyttä,mutta samalla pelkään sitä!Torjuminen johtuu siitä,että pelkäämme tuntematonta.miten toimia tilanteessa,jossa emme ole ennen olleet?siinähän voi haavoittaa itsensä.Omasta turvallisesta sisäisestä maailmasta on vaikea päästä irti!Toivon silti,että jokainen meistä voi antaa itsellemme mahdollisuuden tuntea rakkautta,parempi sekin kuin yksin oleminen!kertokaa tunteistanne!

En ole suudellut naista. Olen kai ihan hyvännäköinen (makuasia.

Nykyään koen, että ainoa mahdollisuuteni on joku kokematon nainen, sillä paineet lähestyä jotain kokenutta ovat liian suuret, ei sellainen nainen voisi ymmärtää.

Käykö teille kokemattomille naisille kokematon mies?

Itse asun pääkaupunkiseudulla.

Haluaako joku olla sähköposti-tai MSN Messenger yhteydessä minuun?

Kertoisin itsestäni lisää ja kuvakin löytyy.

600 kirjoitti:

En ole suudellut naista. Olen kai ihan hyvännäköinen (makuasia.

Nykyään koen, että ainoa mahdollisuuteni on joku kokematon nainen, sillä paineet lähestyä jotain kokenutta ovat liian suuret, ei sellainen nainen voisi ymmärtää.

Käykö teille kokemattomille naisille kokematon mies?

Itse asun pääkaupunkiseudulla.

Haluaako joku olla sähköposti-tai MSN Messenger yhteydessä minuun?

Kertoisin itsestäni lisää ja kuvakin löytyy.

Lue lisää

Kävisikö tällainen ujo 21-vuotias opiskelija pääkaupunkiseudulta. Kaverit on sanonut et oon ihan nätti, mutta sekin on varmaan ihan makukysymys.
Ja mikään ei ole parempi kokemattomalle naiselle kuin kokematon mies :)
Niin ja voin kyllä olla yhteydessä sähköpostitse.

minä kirjoitti:

Kävisikö tällainen ujo 21-vuotias opiskelija pääkaupunkiseudulta. Kaverit on sanonut et oon ihan nätti, mutta sekin on varmaan ihan makukysymys.
Ja mikään ei ole parempi kokemattomalle naiselle kuin kokematon mies :)
Niin ja voin kyllä olla yhteydessä sähköpostitse.

Lue lisää

Kiva, että vastasit. En viitsi kuitenkaan laittaa sähköpostiosoitettani tähän kaikkien nähtäväksi.

Täälläkin yhteystitoja... tosin vahoja ovat. Pyysin silti poistamista!

Hyvää ujouden jatkoa kaikille :)

Eikö Minsku ollutkin niin, että joku puhelias ja rohkea jätkä sinut nappasi?

600 kirjoitti:

Eikö Minsku ollutkin niin, että joku puhelias ja rohkea jätkä sinut nappasi?

Minä kyllä jopa tervehdin oma-aloitteisesti jo ala-asteella opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa, mutta vielä 24-vuotiaana ei ole mitään kokemuksia naisista, eikä ystäviä.

Kaikilla ei käy tuuri.

600 kirjoitti:

Eikö Minsku ollutkin niin, että joku puhelias ja rohkea jätkä sinut nappasi?

Ei ollut puhelias ja rohkea, enkä mistään "suuna ja päänä -tyypistä" olisi välittänytkään. Paremminkin ujonpuoleinen hänkin.

Sen kyllä myönnän, että naisilla saattaa olla helpompaa...

600 kirjoitti:

Eikö Minsku ollutkin niin, että joku puhelias ja rohkea jätkä sinut nappasi?

Naisilla toden totta on kedehdittavasti helpompaa... Riittää että on kivan näköinen, kyllä miehet aina lähestyvät ujoakin, oikeinkin mielellään.

Entä sama toisinpäin? Ei onistu! Ujomies jää rannalle ruikuttamaan. Miehen pitää olla se aktiivinen, aloitteen tekijä ja mielellään muutenkin ritarillisen uljas ja rohkea. Perkkele! Missä on tasa-arvo? Mikseivät naiset lähesty ujoja miehiä?! Tai ylipäätään miehiä? Miksi miehen pitää olla aloitteelinen?

sans muuta kirjoitti:

Naisilla toden totta on kedehdittavasti helpompaa... Riittää että on kivan näköinen, kyllä miehet aina lähestyvät ujoakin, oikeinkin mielellään.

Entä sama toisinpäin? Ei onistu! Ujomies jää rannalle ruikuttamaan. Miehen pitää olla se aktiivinen, aloitteen tekijä ja mielellään muutenkin ritarillisen uljas ja rohkea. Perkkele! Missä on tasa-arvo? Mikseivät naiset lähesty ujoja miehiä?! Tai ylipäätään miehiä? Miksi miehen pitää olla aloitteelinen?

Lue lisää

se vaan on vuosituhansia mennyt niin, että miehen tehtävä on aloite tehdä, nämä asiat ei muutu helposti. Naista halvennetaan niin monin sanoin (huora, helppo nakki jne) että naisen on vaikeaa olla iskevä osapuoli ilman, että saa siitä jonkinmoisen huoran leiman..
Se ei tarkoita etteikö naiset tykkäisi ujoista, päinvastoin ujo mies on monen naisen märkä päiväuni=)

Itsekin naisena ihmettelen ystäviäni, jotka kuolaavat ns. täydellisten, pitkien treenattujen komeiden ja korskeiden miesten perään. Mutta on meitäkin vielä, joille ulkoiset seikat eivät ole niinkään tärkeitä. Itse en voisi kuvitella ihastuvani kehenkään ulko-olemuksen vuoksi. Luonne se on se, joka ratkaisee!!

Joka kerta kun yrittää sanoo jotain tytölle se tuntuu niin helkkarin vaikealta. Ei oo samanlaista ku normaalisti kaverin kanssa juttelu... Sitte siinä rupee jotain puheenaihetta väkertää niin kaikki sanat takeltelee ja punastuu ihan saatanasti... Etenki kun tykkää ihan helkkaristi tästä kyseisestä tytöstä. Pitäis hankkia jotain rauhottavaa että pystyis kommunikoimaan vastakkaisen sukupuolen kanssa normaalisti. Juu u yritän olla oma itteni mut silti se vaan tuntuu niin vaikealta. Oon seurustellu parinki kanssa.. Mikään ei ole oikeen kestäny. No ei näin nuorena vielä mikään kestäkkään kauheen kauaa mut tästä ujoudesta on tulossa mulle ongelma. Mikä neuvoksi... Jos joku ees osaa neuvoa

Joku näköjään nostanut tämän vuosia vanhan kirjoitukseni esiin! Mietin ensin vähän aikaa, että olenko minä tämän kirjoittanut ja kyllähän minä olen. No sen voin kertoa, että en ole EDELEENKÄÄN ollut suhteessa kenenkään kanssa.

persilja* kirjoitti:

Joku näköjään nostanut tämän vuosia vanhan kirjoitukseni esiin! Mietin ensin vähän aikaa, että olenko minä tämän kirjoittanut ja kyllähän minä olen. No sen voin kertoa, että en ole EDELEENKÄÄN ollut suhteessa kenenkään kanssa.

Lue lisää

Samanlaisten ongelmien kanssa tuntuu painivan myös moni muu... nyt olen 21v. enkä siis ole myöskään koskaan seurustellut tms.

alle kaksikymppisenä se hävetti kun kaikilla muilla oli niin paljon kokemusta ja vähintääkin joku juttu menossa jonkun kanssa ja sitten ihmeteltii että miksi minulla ei ole koskaan ketään enkä puhu yhdestäkään pojasta ihastuksenani jne..

mutta nyt muutaman vuoden jälkeen olen oppinut hyväksymään asian ja ymmärtämään ettei tarvitse olla samanlainen kuin muut. Eikä se aina ole hyväksikään että on monta suhdetta takana kun tahtoi tai ei niin ne jättää aina jäljet ihmiseen...

Mutta toki itsekin halauisin jo seurustella ja päästä tästä vastakkaisen sukupuolen pelosta eroon! Olen todennut, että parhaiten auttaa kun ei stressaa ja ymmärtää että maailmassa on kaikenlaisia ja näköisiä ihmisiä toiset elävät parisuhteessa ja toisille se saattaa tulla vasta myöhemmin vastaan. Hmyilevävät ja iloiset kasvot ovat vastustamattomat vaikka kuina pelottaisi ja jännittäisi:)

minä_myös kirjoitti:

Samanlaisten ongelmien kanssa tuntuu painivan myös moni muu... nyt olen 21v. enkä siis ole myöskään koskaan seurustellut tms.

alle kaksikymppisenä se hävetti kun kaikilla muilla oli niin paljon kokemusta ja vähintääkin joku juttu menossa jonkun kanssa ja sitten ihmeteltii että miksi minulla ei ole koskaan ketään enkä puhu yhdestäkään pojasta ihastuksenani jne..

mutta nyt muutaman vuoden jälkeen olen oppinut hyväksymään asian ja ymmärtämään ettei tarvitse olla samanlainen kuin muut. Eikä se aina ole hyväksikään että on monta suhdetta takana kun tahtoi tai ei niin ne jättää aina jäljet ihmiseen...

Mutta toki itsekin halauisin jo seurustella ja päästä tästä vastakkaisen sukupuolen pelosta eroon! Olen todennut, että parhaiten auttaa kun ei stressaa ja ymmärtää että maailmassa on kaikenlaisia ja näköisiä ihmisiä toiset elävät parisuhteessa ja toisille se saattaa tulla vasta myöhemmin vastaan. Hmyilevävät ja iloiset kasvot ovat vastustamattomat vaikka kuina pelottaisi ja jännittäisi:)

Lue lisää

Itselläkin ihan sama tilanne, että enpä ole vielä 20-vuotiaana koskaan kenenkään kanssa ollut. Itselläni on ehkä miehenä helpompaa kun naisasioista ei kauheasti kavereiden kanssa puhuta, ja tuntuu kyllä siltä, etten ole ainoa jolla on sama tilanne.

Itseäni ei haittaa se, ettei ole ollut useita kokemuksia ja en pidä sitä mitenkään tavoiteltavana asiana. En halua kokeilla jokaista ja valita niistä parasta, vaan ihan yksi tyttö riittäisi niin pitkään kuin hänen kanssaan olisi hyvä olla. Sen yhdenkin löytäminen vain tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä; pitäisi olla joku, josta olen itse kiinnostunut, hänenkin pitäisi olla kiinnostunut minusta ja kaiken huipuksi jotenkin tämä kiinnostus olisi saatettava toisen tietoon. Tämä ei ole koskaan vielä onnistunut.

Ajoittain tulee mieleen, että onko minussa jotakin vikaa, kun en kenellekään kelpaa. Toisaalta tunnen yleensä itseni ihan ok näköiseksi, olen hyvässä kunnossa ja saan aika paljonkin katseita kauniiltakin tytöiltä, mitä se sitten merkitseekään? Kerran jopa kuvittelin, että eräs aivan unelmatyttö olisi ihastunut minuun. Vilkuili epätavallisen usein kohti ja välillä oli pitkiäkin katseita ja tätä jatkui aika pitkään. Uskaltauduin sitten viimein pyytämään häntä treffeille, mutta "yllättäen" hän ei suostunut, koska olikin varattu!? Tuona hetkenä tuli aikamoinen isku itsetuntoon ja ajatukset aivan sekaisin, oliko kaikki tapahtunut vain omaa kuvitelmaani vai mitä ihmeen peliä se toinen pelasi? Tai jos vika ei ole ulkonäössä, niin olenko sitten muuten vaan niin vastenmielinen, ettei kukaan tule juttelemaan? Itsekin toki voisi toimia, mutta pelkään, että tulen torjutuksi ja muutenkin tytöt ovat jotenkin todella pelottavia..

Sen olen onneksi myös tajunnut, että eipä murehtimallakaan mitään saavuta, joten täytyy vain yrittää olla positiivinen ja uskoa, että kyllä minäkin vielä joskus..

persilja* kirjoitti:

Joku näköjään nostanut tämän vuosia vanhan kirjoitukseni esiin! Mietin ensin vähän aikaa, että olenko minä tämän kirjoittanut ja kyllähän minä olen. No sen voin kertoa, että en ole EDELEENKÄÄN ollut suhteessa kenenkään kanssa.

Lue lisää

Tuo on aivan mahtava tunne! Löytää joku vanha kirjoituksensa täältä ja miettiä kirjoitinkohan minä tämän. *etsii omia vanhoja tilityksiään*

Mutta asiaan. Turha sitä on jahkailla. Jos ei suhdetta tule niin olkoon sitten tulematta. Pitää vain elää niinkuin elää.

Aivan loistavaa kirjoitti:

Tuo on aivan mahtava tunne! Löytää joku vanha kirjoituksensa täältä ja miettiä kirjoitinkohan minä tämän. *etsii omia vanhoja tilityksiään*

Mutta asiaan. Turha sitä on jahkailla. Jos ei suhdetta tule niin olkoon sitten tulematta. Pitää vain elää niinkuin elää.

Lue lisää

Joo, en enää edes oikeastaan mietiskele moisia, oikeastaan ei enää edes kiinnosta.

minäkinkin kirjoitti:

Itselläkin ihan sama tilanne, että enpä ole vielä 20-vuotiaana koskaan kenenkään kanssa ollut. Itselläni on ehkä miehenä helpompaa kun naisasioista ei kauheasti kavereiden kanssa puhuta, ja tuntuu kyllä siltä, etten ole ainoa jolla on sama tilanne.

Itseäni ei haittaa se, ettei ole ollut useita kokemuksia ja en pidä sitä mitenkään tavoiteltavana asiana. En halua kokeilla jokaista ja valita niistä parasta, vaan ihan yksi tyttö riittäisi niin pitkään kuin hänen kanssaan olisi hyvä olla. Sen yhdenkin löytäminen vain tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä; pitäisi olla joku, josta olen itse kiinnostunut, hänenkin pitäisi olla kiinnostunut minusta ja kaiken huipuksi jotenkin tämä kiinnostus olisi saatettava toisen tietoon. Tämä ei ole koskaan vielä onnistunut.

Ajoittain tulee mieleen, että onko minussa jotakin vikaa, kun en kenellekään kelpaa. Toisaalta tunnen yleensä itseni ihan ok näköiseksi, olen hyvässä kunnossa ja saan aika paljonkin katseita kauniiltakin tytöiltä, mitä se sitten merkitseekään? Kerran jopa kuvittelin, että eräs aivan unelmatyttö olisi ihastunut minuun. Vilkuili epätavallisen usein kohti ja välillä oli pitkiäkin katseita ja tätä jatkui aika pitkään. Uskaltauduin sitten viimein pyytämään häntä treffeille, mutta "yllättäen" hän ei suostunut, koska olikin varattu!? Tuona hetkenä tuli aikamoinen isku itsetuntoon ja ajatukset aivan sekaisin, oliko kaikki tapahtunut vain omaa kuvitelmaani vai mitä ihmeen peliä se toinen pelasi? Tai jos vika ei ole ulkonäössä, niin olenko sitten muuten vaan niin vastenmielinen, ettei kukaan tule juttelemaan? Itsekin toki voisi toimia, mutta pelkään, että tulen torjutuksi ja muutenkin tytöt ovat jotenkin todella pelottavia..

Sen olen onneksi myös tajunnut, että eipä murehtimallakaan mitään saavuta, joten täytyy vain yrittää olla positiivinen ja uskoa, että kyllä minäkin vielä joskus..

Lue lisää

onhan tämä "seurustelemattomuus" ja "kokemattomuus" yleisempää kuin varmasti monet luulee... ehkä mediallakin on osansa asiaan kun tv:stä tulee pelkkää ihmissuhdedraamaa tai sarjaa eikä sellaista vaihtoehtoa oiken edes ole ettei olisi teinivuosina koskaan seurustellut..

kuulostaa aika epäreilulta jos se tyttö vain huvikseen katseli ja vihjaili, taisi vain omaa itsetuntoaan nostaa kun kalasteli toisen katseita vaikka seurustelikin.. tuollaiset kyllä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa eikä lannistua..

itsellenkin tulee välillä sellainen olo että onko minussa todellakin jotain vikaa kun olen ainoa ihminen jonka lähipiiristäni tiedän jolla ei ole mitään kokemuksia seurustelun ja näiden asioiden suhteen! kuulostaa jotenkin hassulta että pidät tyyttöjä jotenkin pelottavana, johtuu ehkä siitä että olen itse tyttö, mutta mä taas koen pojat pelottavina vaikka kaikella järjellä tiedän ettei tarvitsisi :)

minä_myös kirjoitti:

onhan tämä "seurustelemattomuus" ja "kokemattomuus" yleisempää kuin varmasti monet luulee... ehkä mediallakin on osansa asiaan kun tv:stä tulee pelkkää ihmissuhdedraamaa tai sarjaa eikä sellaista vaihtoehtoa oiken edes ole ettei olisi teinivuosina koskaan seurustellut..

kuulostaa aika epäreilulta jos se tyttö vain huvikseen katseli ja vihjaili, taisi vain omaa itsetuntoaan nostaa kun kalasteli toisen katseita vaikka seurustelikin.. tuollaiset kyllä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa eikä lannistua..

itsellenkin tulee välillä sellainen olo että onko minussa todellakin jotain vikaa kun olen ainoa ihminen jonka lähipiiristäni tiedän jolla ei ole mitään kokemuksia seurustelun ja näiden asioiden suhteen! kuulostaa jotenkin hassulta että pidät tyyttöjä jotenkin pelottavana, johtuu ehkä siitä että olen itse tyttö, mutta mä taas koen pojat pelottavina vaikka kaikella järjellä tiedän ettei tarvitsisi :)

Lue lisää

Kyllä tytöt ovat pelottavia! :) Etenkin joku tiivis porukka, mistä oikein huokuu, että ei kannata mennä kovin lähelle.. Pari sopivasti valittua sanaa haavoittaa yllättävän pahasti. No tietysti sitten joku, mieluiten yksin oleva _hymyilevä_ kiltin näköinen neitokainen ei tietysti kovin pelottava ilmestys ole vaan hyvinkin houkutteleva, mutta kuitenkin se lamaannuttaa kaiken aivotoiminnan ja.. en edes tiedä mitä tapahtuu.

Sen sijaan jos joku tyttö menisi vaan kylmästi (ei kyllä haittaa vaikka jännittäisikin) juttelemaan joillekin tuntemattomille pojille, niin tuskinpa he siitä pahastuisivat, päinvastoin.. Erityisesti, jos jotain yksittäistä lähestyisi, niin hän olisi kyllä varmasti vain onnellinen. No eipä tämä nyt tietenkään sitä muuta, miten sinä asian koet.

Yritin ajatella, miltä lähestymistilanne mahtaisi tuntua naisen näkökulmasta, mutta eipä siitä (yllättäen..) mitään tullut. Enhän minä voi tietää, miltä joku asia jonkun muun mielestä tuntuu. Olisi kiva olla joskus edes päivän verran nainen, niin ymmärtäisi monesta asiasta paljon enemmän.

Itsekin olen sitä mieltä, että "jopa" yli 20v kokemattomia on paljon enemmän kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Olisi vaan kiva tietää, mistä niitä löytyy ja miten sellaisen tunnistaa, kun ei sitä päällepäin mistään huomaa.. (ainakaan minä) Olisi vaan jotenkin hienoa löytää samassa tilanteessa oleva. Olisi helpompaa, kun molemmat olisivat suunilleen samalla pohjalla ja ehkäpä se toinen ei pitäisi aivan kahjona, kun vaikka halaamisen jälkeen olisi niin sekaisin, ettei meinaa pystyssä pysyä.. :)

minäkinkin kirjoitti:

Kyllä tytöt ovat pelottavia! :) Etenkin joku tiivis porukka, mistä oikein huokuu, että ei kannata mennä kovin lähelle.. Pari sopivasti valittua sanaa haavoittaa yllättävän pahasti. No tietysti sitten joku, mieluiten yksin oleva _hymyilevä_ kiltin näköinen neitokainen ei tietysti kovin pelottava ilmestys ole vaan hyvinkin houkutteleva, mutta kuitenkin se lamaannuttaa kaiken aivotoiminnan ja.. en edes tiedä mitä tapahtuu.

Sen sijaan jos joku tyttö menisi vaan kylmästi (ei kyllä haittaa vaikka jännittäisikin) juttelemaan joillekin tuntemattomille pojille, niin tuskinpa he siitä pahastuisivat, päinvastoin.. Erityisesti, jos jotain yksittäistä lähestyisi, niin hän olisi kyllä varmasti vain onnellinen. No eipä tämä nyt tietenkään sitä muuta, miten sinä asian koet.

Yritin ajatella, miltä lähestymistilanne mahtaisi tuntua naisen näkökulmasta, mutta eipä siitä (yllättäen..) mitään tullut. Enhän minä voi tietää, miltä joku asia jonkun muun mielestä tuntuu. Olisi kiva olla joskus edes päivän verran nainen, niin ymmärtäisi monesta asiasta paljon enemmän.

Itsekin olen sitä mieltä, että "jopa" yli 20v kokemattomia on paljon enemmän kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Olisi vaan kiva tietää, mistä niitä löytyy ja miten sellaisen tunnistaa, kun ei sitä päällepäin mistään huomaa.. (ainakaan minä) Olisi vaan jotenkin hienoa löytää samassa tilanteessa oleva. Olisi helpompaa, kun molemmat olisivat suunilleen samalla pohjalla ja ehkäpä se toinen ei pitäisi aivan kahjona, kun vaikka halaamisen jälkeen olisi niin sekaisin, ettei meinaa pystyssä pysyä.. :)

Lue lisää

Ihan niin kuin minun elämästäni nämä kirjoitukset. Mä oon kuvitellut, ettei kukaan muu voi olla näin ujo. Olen siis jo 21v. tyttö, joka ei ole koskaan edes jutellut miespuolisten henkilöiden kanssa. Pitäisi varmaan alkaa juomaan ja käymään jossain baareissa, koska niin olen muiden ihmisten puheista (koulussa ollessani) ymmärtänyt, että siellä niitä suhteita solmitaan täyskännissä. Minä vain en juo, joten ei kiitos. Minulla ei siis ole toivoakaan mistään seurustelusta. Olenkin jo sellaisen heittänyt mielestäni ja yritän olla ajattelematta asiaa, tulisi vain paha mieli. Silloin tällöin vain tulee mieleen, että miksi minä olen tällainen. :( Mutta ei tätä ujoutta pysty poistamaan millään, vaikka kuinka haluaisi.

Minä kun olen niin ujo, että menee hermot itseeni. Kavereitakaan ei tietenkään tämän ongelman takia ole. En edes tiedä miten kavereita saisi. Miten uusia ihmisiä lähestytään? Tuntuu, että jos yhtäkkiä menisikin sanomaan jollekin jotain (jos siis jotenkin keksisi jotain sanottavaa), tämä toinen heti ajattelisi, että mitähän tuo nyt yrittää, kun yhtäkkiä tulee puhumaan minulle, kun se yleensä on aivan hiljaa. Olen siis aikalailla epäkelpo tapaus.

näkymätön kirjoitti:

Ihan niin kuin minun elämästäni nämä kirjoitukset. Mä oon kuvitellut, ettei kukaan muu voi olla näin ujo. Olen siis jo 21v. tyttö, joka ei ole koskaan edes jutellut miespuolisten henkilöiden kanssa. Pitäisi varmaan alkaa juomaan ja käymään jossain baareissa, koska niin olen muiden ihmisten puheista (koulussa ollessani) ymmärtänyt, että siellä niitä suhteita solmitaan täyskännissä. Minä vain en juo, joten ei kiitos. Minulla ei siis ole toivoakaan mistään seurustelusta. Olenkin jo sellaisen heittänyt mielestäni ja yritän olla ajattelematta asiaa, tulisi vain paha mieli. Silloin tällöin vain tulee mieleen, että miksi minä olen tällainen. :( Mutta ei tätä ujoutta pysty poistamaan millään, vaikka kuinka haluaisi.

Minä kun olen niin ujo, että menee hermot itseeni. Kavereitakaan ei tietenkään tämän ongelman takia ole. En edes tiedä miten kavereita saisi. Miten uusia ihmisiä lähestytään? Tuntuu, että jos yhtäkkiä menisikin sanomaan jollekin jotain (jos siis jotenkin keksisi jotain sanottavaa), tämä toinen heti ajattelisi, että mitähän tuo nyt yrittää, kun yhtäkkiä tulee puhumaan minulle, kun se yleensä on aivan hiljaa. Olen siis aikalailla epäkelpo tapaus.

Lue lisää

Voi että ymmärrän niin hyvin teitä molempia!
Kyllä minunkin mielestäni sellainen tiivis tyttöporukka voi vaikuttaa pelottavalta, vaikka olenkin tyttö, riippuu ihan kuinka "arvostelevan" oloisia ovat jne.. sellaista yksinäistä tyttöä kannattaakin lähestyä mielluummin. Tylyn vastaanoton mahdollisuus on paljon pienempi. Mutta jos ei uskalla suoraan mennä juttelemaan, mitä itse en ikinä uskaltaisi tehdä kenellekään pojalle, niin sitten koittaa muutoin viestittää kiinnostuksensa katseilla ja hymyllä ja sitten ottaa yhtettä vaikka kännykällä tai sähköpostitse tai jotain.

Mutta uskon että lähes jokainen tytttö tykkää että mies tekee sen aloitteen ja lähestyy ainakin jollakin tavalla, mutta toki meissä tytöissä tai naisissa on yksilöllisiä eroja ettei voi ajatella yleisesti että miltä naisista tuntuu kun joku lähestyy.

Itsekin haluaisin mieluummin sellaisen poikaystävän joka on suurinpiirtein samassa tilanteessa kuin minä, ettei olisi paljon kokemusta näissä asioissa. Sitten voitaisiin yhdessä ihan rauhassa opetella seurustelemaan:)

En mäkään tykkää käydä baareissa enkä ole oikeastaan koskaan juonut tai ollut kännissä. Suurin syy siihen varmasti on että uskon Jumalaan ja käyn seurakunnassa, mutta vaikka näin ei olisi niin tuskin siltikään joisin..
Älä vain missään nimessä ajattele että olet jotenkin epäkelpo tapaus! tai heitä hukkaan sitä ajatusta ettet voisi koskaan seurustellla. Tiedän monia hyvin ujoja ihmisiä jotka vain oikean henkilön löydettyään ovat alkaneet tutustua jne.

Ymmärrän ettei ole helppoa jos tuntuu ettei saa edes kavereita, mutta uusia ihmisiä kannattaa lähestyä rohkeasti ja ehkä juuri niitä ystävällisen näköisiä tai yksinäisiä tapauksia myöskin olla itse ystävällisen ja lähestyttävän "näköinen". yleensä sekin auttaa, ainakin itselläni, että vaikka kuinka pelkäisin ja jännittäisin niin ainakin yritän ja jos ihan täysin menee puihin koko tilanne niin ei enää koskaan tarvitse ottaa kontaktia tai olla tekemissä näiden ihmisten kanssa ja juuri tällaisilta reissuilta olen saanut hyviä ystäviä:)

minä_myös kirjoitti:

Voi että ymmärrän niin hyvin teitä molempia!
Kyllä minunkin mielestäni sellainen tiivis tyttöporukka voi vaikuttaa pelottavalta, vaikka olenkin tyttö, riippuu ihan kuinka "arvostelevan" oloisia ovat jne.. sellaista yksinäistä tyttöä kannattaakin lähestyä mielluummin. Tylyn vastaanoton mahdollisuus on paljon pienempi. Mutta jos ei uskalla suoraan mennä juttelemaan, mitä itse en ikinä uskaltaisi tehdä kenellekään pojalle, niin sitten koittaa muutoin viestittää kiinnostuksensa katseilla ja hymyllä ja sitten ottaa yhtettä vaikka kännykällä tai sähköpostitse tai jotain.

Mutta uskon että lähes jokainen tytttö tykkää että mies tekee sen aloitteen ja lähestyy ainakin jollakin tavalla, mutta toki meissä tytöissä tai naisissa on yksilöllisiä eroja ettei voi ajatella yleisesti että miltä naisista tuntuu kun joku lähestyy.

Itsekin haluaisin mieluummin sellaisen poikaystävän joka on suurinpiirtein samassa tilanteessa kuin minä, ettei olisi paljon kokemusta näissä asioissa. Sitten voitaisiin yhdessä ihan rauhassa opetella seurustelemaan:)

En mäkään tykkää käydä baareissa enkä ole oikeastaan koskaan juonut tai ollut kännissä. Suurin syy siihen varmasti on että uskon Jumalaan ja käyn seurakunnassa, mutta vaikka näin ei olisi niin tuskin siltikään joisin..
Älä vain missään nimessä ajattele että olet jotenkin epäkelpo tapaus! tai heitä hukkaan sitä ajatusta ettet voisi koskaan seurustellla. Tiedän monia hyvin ujoja ihmisiä jotka vain oikean henkilön löydettyään ovat alkaneet tutustua jne.

Ymmärrän ettei ole helppoa jos tuntuu ettei saa edes kavereita, mutta uusia ihmisiä kannattaa lähestyä rohkeasti ja ehkä juuri niitä ystävällisen näköisiä tai yksinäisiä tapauksia myöskin olla itse ystävällisen ja lähestyttävän "näköinen". yleensä sekin auttaa, ainakin itselläni, että vaikka kuinka pelkäisin ja jännittäisin niin ainakin yritän ja jos ihan täysin menee puihin koko tilanne niin ei enää koskaan tarvitse ottaa kontaktia tai olla tekemissä näiden ihmisten kanssa ja juuri tällaisilta reissuilta olen saanut hyviä ystäviä:)

Lue lisää

Näköjään tuntuu olevan yleistä, että jos ei juo ja käy baareissa, niin tuntuu olevan aivan mahdotonta löytää ketään ja jää yksin. Näin se on itsellänikin. Itselläni on ehkä vielä pahempi, koska en ole mitenkään ehdoton, että ei saisi tippaakaan ottaa vaan voin kyllä hieman juoda, jos se tekee jonkun niin kovin onnelliseksi, mutta käytännössä kyllä jätän senkin useimmiten väliin. En myöskään ole uskovainen tai minulla ei ole mitään vakaumusta tai mitään muutakaan "hyvää syytä" olla juomatta. Ei vain kiinnosta. Sekös sitten useimpia jotenkin suunnattomasti ..sanotaan nyt vaikkapa vituttaa ja sitten he saattavat alkaa tenttaamaan josko joku syy nyt kuitenkin löytyisi. Ei kiinnosta ei vaan riitä syyksi.

Tästä sitten vielä vedetään sellaiset johtopäätökset, että olen äärettömän tylsä ja tosikko ja en osaa pitää hauskaa ja alan valittaa heti jos joku juo ja... Kaikki kuitenkin pelkkää ennakkoluuloisuutta mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Niinpä vapaa-ajalla ei pahemmin kavereita tule nähtyä kun eihän tällaisen tylsimyksen kanssa voi koulun ulkopuolella olla.

Oli miten oli niin aion samaa linjaa jatkaa edelleen ja käyttää säästyvän ajan liikkumiseen ja koulujuttuihin ja muuhun mieleisempään toimintaan. Uskon kyllä, että löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat tätäkin valintaa arvostaa. Harvassa tuntuu kuitenkin olevan ja äärimmäisen vaikeita löytää..

minäkinkin kirjoitti:

Näköjään tuntuu olevan yleistä, että jos ei juo ja käy baareissa, niin tuntuu olevan aivan mahdotonta löytää ketään ja jää yksin. Näin se on itsellänikin. Itselläni on ehkä vielä pahempi, koska en ole mitenkään ehdoton, että ei saisi tippaakaan ottaa vaan voin kyllä hieman juoda, jos se tekee jonkun niin kovin onnelliseksi, mutta käytännössä kyllä jätän senkin useimmiten väliin. En myöskään ole uskovainen tai minulla ei ole mitään vakaumusta tai mitään muutakaan "hyvää syytä" olla juomatta. Ei vain kiinnosta. Sekös sitten useimpia jotenkin suunnattomasti ..sanotaan nyt vaikkapa vituttaa ja sitten he saattavat alkaa tenttaamaan josko joku syy nyt kuitenkin löytyisi. Ei kiinnosta ei vaan riitä syyksi.

Tästä sitten vielä vedetään sellaiset johtopäätökset, että olen äärettömän tylsä ja tosikko ja en osaa pitää hauskaa ja alan valittaa heti jos joku juo ja... Kaikki kuitenkin pelkkää ennakkoluuloisuutta mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Niinpä vapaa-ajalla ei pahemmin kavereita tule nähtyä kun eihän tällaisen tylsimyksen kanssa voi koulun ulkopuolella olla.

Oli miten oli niin aion samaa linjaa jatkaa edelleen ja käyttää säästyvän ajan liikkumiseen ja koulujuttuihin ja muuhun mieleisempään toimintaan. Uskon kyllä, että löytyy vielä ihmisiä, jotka osaavat tätäkin valintaa arvostaa. Harvassa tuntuu kuitenkin olevan ja äärimmäisen vaikeita löytää..

Lue lisää

Ei minullakaan ole mitään erityistä syytä olla juomatta, en vain ole koskaan juonut enkä näe mitään tarvetta aloittaakaan. En ole onneksi joutunut tätä juomattomuutta vielä perustelemaan kenellekään, mutta varmasti jos jonnekin menisin esim. muiden luokkalaisteni kanssa, ihmetys olisi suurta, jos en joisi. Koska koulussa ollessaankaan he eivät pysty muusta puhumaan kuin siitä mitä he joisivat seuraavalla kerralla kun menevät "juhlimaan". Minun mielestäni juhliminen ja kännääminen ovat kaksi eri asiaa. Olin muutenkin kuvitellut, että nämä kännäämisellä rehentelemiset kuuluvat ehkä jonnekin lukioon, eikä minun tarvitsisi enää sen jälkeen kuunnella sellaista.

Ja tässä taas yksi syy miksen ole saanut kavereita, minulla kun ei ole paljon sanottavaa juomiskeskusteluihin. Olen samaa mieltä, että erittäin harvassa ovat nämä jotka eivät ole kiinnostuneet viettämään vapaa-aikaansa juomalla.

näkymätön kirjoitti:

Ei minullakaan ole mitään erityistä syytä olla juomatta, en vain ole koskaan juonut enkä näe mitään tarvetta aloittaakaan. En ole onneksi joutunut tätä juomattomuutta vielä perustelemaan kenellekään, mutta varmasti jos jonnekin menisin esim. muiden luokkalaisteni kanssa, ihmetys olisi suurta, jos en joisi. Koska koulussa ollessaankaan he eivät pysty muusta puhumaan kuin siitä mitä he joisivat seuraavalla kerralla kun menevät "juhlimaan". Minun mielestäni juhliminen ja kännääminen ovat kaksi eri asiaa. Olin muutenkin kuvitellut, että nämä kännäämisellä rehentelemiset kuuluvat ehkä jonnekin lukioon, eikä minun tarvitsisi enää sen jälkeen kuunnella sellaista.

Ja tässä taas yksi syy miksen ole saanut kavereita, minulla kun ei ole paljon sanottavaa juomiskeskusteluihin. Olen samaa mieltä, että erittäin harvassa ovat nämä jotka eivät ole kiinnostuneet viettämään vapaa-aikaansa juomalla.

Lue lisää

Minullekin vähän liian tuttuja nämä juomiskeskustelut.. Yritä siinä nyt sitten jotenkin olla kuin kaikki kilvan kehuskelee mitä nyt tulikaan tehtyä ja kuinka paljon juotua ja milloinko on seuraavaksi taas ja.. Kohta on taas pikkujoulukausi jolloin on taas yksi "hyvä" syy päästä juomaan lisää. Lukiossa oli mielestäni helpompaa, sillä siellä oli melko paljon (no ainakin siinä lukiossa missä olin) sellaisia, jotka eivät myöskään juoneet, ainakaan kovin usein. Nyt korkeakoulussa taas on jotenkin itsestäänselvää, että pompitaan jossain typerissä haalareissa ja örvelletään pitkin kaupunkia vähintään kerran viikossa tai pari kertaa tai ties kuinka usein ja niitä, jotka eivät tähän osallistu, on todella vähän.

Kyllähän tämä tietysti kavereidenkin saamiseen vaikuttaa. Sellaisia "hyvänpäiväntuttuja" on kyllä jonkin verran, mutta niitä, joiden kanssa viettää vapaa-ajallakin aikaa ilman, että tekee jotakin koulujuttuja on kyllä todella harvassa. Kun eihän sitä nyt muuta voi tehdä, kuin juoda. Tuntuu useimpien mielestä olevan ainoa tapa pitää hauskaa.

minäkinkin kirjoitti:

Minullekin vähän liian tuttuja nämä juomiskeskustelut.. Yritä siinä nyt sitten jotenkin olla kuin kaikki kilvan kehuskelee mitä nyt tulikaan tehtyä ja kuinka paljon juotua ja milloinko on seuraavaksi taas ja.. Kohta on taas pikkujoulukausi jolloin on taas yksi "hyvä" syy päästä juomaan lisää. Lukiossa oli mielestäni helpompaa, sillä siellä oli melko paljon (no ainakin siinä lukiossa missä olin) sellaisia, jotka eivät myöskään juoneet, ainakaan kovin usein. Nyt korkeakoulussa taas on jotenkin itsestäänselvää, että pompitaan jossain typerissä haalareissa ja örvelletään pitkin kaupunkia vähintään kerran viikossa tai pari kertaa tai ties kuinka usein ja niitä, jotka eivät tähän osallistu, on todella vähän.

Kyllähän tämä tietysti kavereidenkin saamiseen vaikuttaa. Sellaisia "hyvänpäiväntuttuja" on kyllä jonkin verran, mutta niitä, joiden kanssa viettää vapaa-ajallakin aikaa ilman, että tekee jotakin koulujuttuja on kyllä todella harvassa. Kun eihän sitä nyt muuta voi tehdä, kuin juoda. Tuntuu useimpien mielestä olevan ainoa tapa pitää hauskaa.

Lue lisää

Toivottavasti tapaan kaltaisesi henkilön vielä joskus! Itsekin korkeakoulussa ja tympääntynyt siihen, kun kaikki pyörii alkoholin ympärillä! Aina saadaan "syy" järjestää jatkot jne. jne....

Olen itse viime aikoina uskaltautunut liikuntakerhoihin, toistaiseksi kokemukset ovat olleet ihan positiivisia: siellä on vähän enemmän itseni kaltaista porukkaa ja liikunta on muutenkin mukavaa.

7938457214987 kirjoitti:

Toivottavasti tapaan kaltaisesi henkilön vielä joskus! Itsekin korkeakoulussa ja tympääntynyt siihen, kun kaikki pyörii alkoholin ympärillä! Aina saadaan "syy" järjestää jatkot jne. jne....

Olen itse viime aikoina uskaltautunut liikuntakerhoihin, toistaiseksi kokemukset ovat olleet ihan positiivisia: siellä on vähän enemmän itseni kaltaista porukkaa ja liikunta on muutenkin mukavaa.

Lue lisää

Mutta jos taas palaisin alkuperäiseen aiheeseen, josta vähän lipesin, niin mietin vain missähän tälläiset ujot pojat yleensä oleilevat, missä teitä olisi mahdollista nähdä? Minä (olen siis tyttö) itse kun oleskelen aika paljon kotosalla kuunnellen musiikkia ja pelaillen tietokoneella, käyn kyllä kaupungillakin silloin tällöin kaupoissa katselemassa ja kirjastossakin toisinaan.

näkymätön kirjoitti:

Mutta jos taas palaisin alkuperäiseen aiheeseen, josta vähän lipesin, niin mietin vain missähän tälläiset ujot pojat yleensä oleilevat, missä teitä olisi mahdollista nähdä? Minä (olen siis tyttö) itse kun oleskelen aika paljon kotosalla kuunnellen musiikkia ja pelaillen tietokoneella, käyn kyllä kaupungillakin silloin tällöin kaupoissa katselemassa ja kirjastossakin toisinaan.

Lue lisää

Minä opiskelen kanssa aika paljon kotona. Joskus koitin mennä tekemään kouluhommia kahvilaan, mutta keskittyminen oli paljon vaikeampaa eikä siellä tullut puhuttua kenenkään kanssa yleensä muutenkaan niin jatkoin taas pelkästään kotona opiskelua...

Lenkkipolulla ja kuntosalilla tulee kanssa vietettyä aika paljon aikaa viikoittain, etenkin nyt, kun juoksen maratonin keväällä.

Baareissa tulee harvemmin notkuttua, yleensä vain kun menen katsomaan urheilua (nykyisen maksukanavamaailman takia). Muuten harvemmin. Kokemuksen mukaan musiikki yleensä yökerhoissa niin lujaa, ettei niissä pysty keskustelemaan.

Siihen se aika typistetysti kuluukin yleensä.

Niin vielä selvitän, että olen siis mies.

Lähinnä viittasin aikaisemmin naiseen, mutta joo, ei tässä liikaa sellaisia kavereita ole, jotka tekevät muutakin perjantai- ja lauantai-iltaisin kuin vetävät lärvit.

Vaikka menee vähän off-topic niin pitää kyllä vielä vähän tilittää tosta alkoholista ja örveltämisestä...

Jotenkin vaan tuntuu, että valitettavasti "örveltäjät" menestyvät ainakin itseäni paremmin... hyviä työpaikkoja löytyy ja ollaan kaikenmaailman (känni)kerhojen puheenjohtajia, joita merkintöjä sitten merkkaillaan CV:hen...
oikeastaan pitäisi sanoa valitettavasti ujojen ym. "ei / vähän alkoholia käyttävien" kannalta, sillä en itse lähde tuomitsemaan joka viikkoista humalahakuista juomista - jokainen tehköön mitä lystää. Kieltämättä oli hauska eräässä excu-tilaisuudessa, kun meille tarjottiin shampanjaa, josta sitten kieltäydyin (en ole absolutisti ja juon jotain drinkkejä esim. lomamatkoilla, mutta kyseisen tilaisuuden jälkeen olin menossa saille). Naama venähti hieman excun vetäjällä, vaikka tuossa ei pitäisi olla mitään erikoista (olisi varmaan pitänyt perustella).
Täällä Suomessa on muutenkin ongelma juuri tuo jo esille tullut: jos et tykkää käydä baareissa tai jossain "kännitilaisuuksissa" (joihin yo-kunnat kyllä polttavat jäsenmaksurahoja huoletta), niin verkostoituminen on aika vaikeaa.
Vappua odotellessa :D

Tänään oli kyllä onnekas päivä... muutaman sattuman kautta sain "linkitettyä" erään tytön yhteen fooruminimimerkkiin. Muistin kyseisen nimimerkin postaukset pääsykokeisiin liittyen eräällä foorumilla ja ainakin viestien perusteella juuri tuollainen "ei juhlimisesta pitävä", liikunnallinen ja kaikinpuolin mukavan oloinen. Ja nättikin vielä. Täytyy tässä arpoa, josko uskaltaisi käydä pyytämässä ulos. Todennäköisesti hänkin on vain varattu....

7938457214987 kirjoitti:

Niin vielä selvitän, että olen siis mies.

Lähinnä viittasin aikaisemmin naiseen, mutta joo, ei tässä liikaa sellaisia kavereita ole, jotka tekevät muutakin perjantai- ja lauantai-iltaisin kuin vetävät lärvit.

Vaikka menee vähän off-topic niin pitää kyllä vielä vähän tilittää tosta alkoholista ja örveltämisestä...

Jotenkin vaan tuntuu, että valitettavasti "örveltäjät" menestyvät ainakin itseäni paremmin... hyviä työpaikkoja löytyy ja ollaan kaikenmaailman (känni)kerhojen puheenjohtajia, joita merkintöjä sitten merkkaillaan CV:hen...
oikeastaan pitäisi sanoa valitettavasti ujojen ym. "ei / vähän alkoholia käyttävien" kannalta, sillä en itse lähde tuomitsemaan joka viikkoista humalahakuista juomista - jokainen tehköön mitä lystää. Kieltämättä oli hauska eräässä excu-tilaisuudessa, kun meille tarjottiin shampanjaa, josta sitten kieltäydyin (en ole absolutisti ja juon jotain drinkkejä esim. lomamatkoilla, mutta kyseisen tilaisuuden jälkeen olin menossa saille). Naama venähti hieman excun vetäjällä, vaikka tuossa ei pitäisi olla mitään erikoista (olisi varmaan pitänyt perustella).
Täällä Suomessa on muutenkin ongelma juuri tuo jo esille tullut: jos et tykkää käydä baareissa tai jossain "kännitilaisuuksissa" (joihin yo-kunnat kyllä polttavat jäsenmaksurahoja huoletta), niin verkostoituminen on aika vaikeaa.
Vappua odotellessa :D

Tänään oli kyllä onnekas päivä... muutaman sattuman kautta sain "linkitettyä" erään tytön yhteen fooruminimimerkkiin. Muistin kyseisen nimimerkin postaukset pääsykokeisiin liittyen eräällä foorumilla ja ainakin viestien perusteella juuri tuollainen "ei juhlimisesta pitävä", liikunnallinen ja kaikinpuolin mukavan oloinen. Ja nättikin vielä. Täytyy tässä arpoa, josko uskaltaisi käydä pyytämässä ulos. Todennäköisesti hänkin on vain varattu....

Lue lisää

Oho, anteeksi väärinkäsitys..

Tuosta tilityksestä sen verran, että en ymmärrä mistä ihmisillä tulee aina ensimmäisenä mieleen, että jos joku ei juo, niin hän sitten heti tuomitsisi muiden juomisen? Itse en ole toistaiseksi havainnut mitään haittaa työnsaamisessa ja en oikein tiedä, onko tuollaisilla hömppämerkinnöillä CV:ssä mitään arvoa? Tosin en ole vielä koskaan ollut koulutusta vaativissa töissä, joihin on tiestysti vaikeampi päästä. Tietysti jos sattuu tuntemaan jotain tärkeitä herroja niin voi sitten mainita että "oli kivaa sillon saunassa" tjsp. ja varmaan siitä tulee aika iso etu.

Voin kertoa sinulle arvonnan tuloksen: pyydä häntä ulos! Se on ehkä vaikeaa ja hän voi olla varattu tai saattaa saada muuten vaan pakit, mutta kyllä siitä selviää. Ei kuitenkaan kannata unohtaa sitä, että hän voi myös suostua! Jos ei tee mitään, jää vain harmittamaan paljon pitemmäksi aikaa. Ja mitä pitempään odotat, sitä todennäköisemmin hänet ehditään "varata".

minäkinkin kirjoitti:

Oho, anteeksi väärinkäsitys..

Tuosta tilityksestä sen verran, että en ymmärrä mistä ihmisillä tulee aina ensimmäisenä mieleen, että jos joku ei juo, niin hän sitten heti tuomitsisi muiden juomisen? Itse en ole toistaiseksi havainnut mitään haittaa työnsaamisessa ja en oikein tiedä, onko tuollaisilla hömppämerkinnöillä CV:ssä mitään arvoa? Tosin en ole vielä koskaan ollut koulutusta vaativissa töissä, joihin on tiestysti vaikeampi päästä. Tietysti jos sattuu tuntemaan jotain tärkeitä herroja niin voi sitten mainita että "oli kivaa sillon saunassa" tjsp. ja varmaan siitä tulee aika iso etu.

Voin kertoa sinulle arvonnan tuloksen: pyydä häntä ulos! Se on ehkä vaikeaa ja hän voi olla varattu tai saattaa saada muuten vaan pakit, mutta kyllä siitä selviää. Ei kuitenkaan kannata unohtaa sitä, että hän voi myös suostua! Jos ei tee mitään, jää vain harmittamaan paljon pitemmäksi aikaa. Ja mitä pitempään odotat, sitä todennäköisemmin hänet ehditään "varata".

Lue lisää

Onnea vaan yritykseen. Toivottavasti käy hyvin. Minulla ei rohkeus riittäisi, että voisin pyytää ketään ulos. Enkä kyllä tiedä miten voisin pyytääkään ketään poikaa ulos kun en tunne ketään. Vai voiko ihan vierasta ihmistä yhtäkkiä pyytää treffeille?

näkymätön kirjoitti:

Onnea vaan yritykseen. Toivottavasti käy hyvin. Minulla ei rohkeus riittäisi, että voisin pyytää ketään ulos. Enkä kyllä tiedä miten voisin pyytääkään ketään poikaa ulos kun en tunne ketään. Vai voiko ihan vierasta ihmistä yhtäkkiä pyytää treffeille?

Lue lisää

Itselläni jos oikeasti kiinnostun jostakin, niin ei siinä oikein ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun tietää jo etukäteen kuinka paljon harmittaa jos ei tee mitään. Pyytäminen on tietysti vaikeaa ja itse olenkin sen tehnyt jotenkin muuten kuin kasvotusten kertomalla. Pääasia kai saada asia edes jotenkin kerrottua ja jos mietin, että joku minulle kertoisi tunteistaan niin en kyllä keksi mitään tapaa mikä olisi jotenkin huono saatika että sen takia en suostuisi. Tämä kyllä edellyttää sitä että tietää, että se toinen on huomannut sinut ja tietää kuka olet ja luonnollisesti viestissä kertoo, kuka on eikä vain mikään "salainen ihailija". Sitten taas jos ei aikaisemmin tunne yhtään, niin kannattaa (tai no kannattaisi...) ihan oikeasti mennä puhumaan jotain, harva siitä pahastuu. Eli siis kyllä kai vierasta voi pyytää treffeille? Itse en ainakaan pahastuisi, tosin äärimmäisen hämmentynyt olisin.

minäkinkin kirjoitti:

Itselläni jos oikeasti kiinnostun jostakin, niin ei siinä oikein ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun tietää jo etukäteen kuinka paljon harmittaa jos ei tee mitään. Pyytäminen on tietysti vaikeaa ja itse olenkin sen tehnyt jotenkin muuten kuin kasvotusten kertomalla. Pääasia kai saada asia edes jotenkin kerrottua ja jos mietin, että joku minulle kertoisi tunteistaan niin en kyllä keksi mitään tapaa mikä olisi jotenkin huono saatika että sen takia en suostuisi. Tämä kyllä edellyttää sitä että tietää, että se toinen on huomannut sinut ja tietää kuka olet ja luonnollisesti viestissä kertoo, kuka on eikä vain mikään "salainen ihailija". Sitten taas jos ei aikaisemmin tunne yhtään, niin kannattaa (tai no kannattaisi...) ihan oikeasti mennä puhumaan jotain, harva siitä pahastuu. Eli siis kyllä kai vierasta voi pyytää treffeille? Itse en ainakaan pahastuisi, tosin äärimmäisen hämmentynyt olisin.

Lue lisää

Onnittelut sinulle, että pystyt olemaan noin rohkea, että oikeasti pystyt pyytämään jotain treffeille.
En minäkään tietenkään pahastuisi jos joku tuntematon minua pyytäisi treffeille, sehän olisi vain mukavaa, joskin hämmentävää kyllä. Vaikea kuvitella mitä siinä tilanteessa oikeasti tekisi jos joku tulisi pyytämään. Tai no, minä kyllä varmaan punastuisin niin että pyytäjääkin hävettäisi. Se on minusta pahinta tässä ujoudessa, että punastun ihan älyttömän helposti. Vaikka muuten yrittäisi esittää itsevarmaa ja epäujoa, niin ei se onnistu kun punastuu niin helposti. Todella ärsyttävää, eikä sille mitään mahda.

näkymätön kirjoitti:

Onnittelut sinulle, että pystyt olemaan noin rohkea, että oikeasti pystyt pyytämään jotain treffeille.
En minäkään tietenkään pahastuisi jos joku tuntematon minua pyytäisi treffeille, sehän olisi vain mukavaa, joskin hämmentävää kyllä. Vaikea kuvitella mitä siinä tilanteessa oikeasti tekisi jos joku tulisi pyytämään. Tai no, minä kyllä varmaan punastuisin niin että pyytäjääkin hävettäisi. Se on minusta pahinta tässä ujoudessa, että punastun ihan älyttömän helposti. Vaikka muuten yrittäisi esittää itsevarmaa ja epäujoa, niin ei se onnistu kun punastuu niin helposti. Todella ärsyttävää, eikä sille mitään mahda.

Lue lisää

Näinhän se on, ettei mitään tapahdu ellei itse tee jotain...

Täytyy koittaa kerätä rohkeutta.

Ja näkymätön, ainakaan minusta punastumisessa ei ole todellakaan mitään vikaa tai noloa joten älä turhaan sitä stressaa.

näkymätön kirjoitti:

Onnittelut sinulle, että pystyt olemaan noin rohkea, että oikeasti pystyt pyytämään jotain treffeille.
En minäkään tietenkään pahastuisi jos joku tuntematon minua pyytäisi treffeille, sehän olisi vain mukavaa, joskin hämmentävää kyllä. Vaikea kuvitella mitä siinä tilanteessa oikeasti tekisi jos joku tulisi pyytämään. Tai no, minä kyllä varmaan punastuisin niin että pyytäjääkin hävettäisi. Se on minusta pahinta tässä ujoudessa, että punastun ihan älyttömän helposti. Vaikka muuten yrittäisi esittää itsevarmaa ja epäujoa, niin ei se onnistu kun punastuu niin helposti. Todella ärsyttävää, eikä sille mitään mahda.

Lue lisää

Minäkään en ymmärrä, miksi lähes kaikki kärsivät niin paljon punastumisesta? Minusta olisi ainakin ihanaa, jos joku joskus punastuisi minun vaikutuksestani vaikka jutellessa tai milloin vain. Silloin ainakin tietää, että se merkitsee jotain ja herättää jonkinlaisia tunteita ja että se tilanne saattaa olla sille toisellekin aivan yhtä vaikea.

minäkinkin kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä, miksi lähes kaikki kärsivät niin paljon punastumisesta? Minusta olisi ainakin ihanaa, jos joku joskus punastuisi minun vaikutuksestani vaikka jutellessa tai milloin vain. Silloin ainakin tietää, että se merkitsee jotain ja herättää jonkinlaisia tunteita ja että se tilanne saattaa olla sille toisellekin aivan yhtä vaikea.

Lue lisää

Te ette taida kovin usein punastua, jos ette kerta kärsi siitä.
Minä punastun usein ihan tavallisissakin tilanteissa, kuten vaikkapa kun vastaan koulussa kysymykseen, ja silloin nolostuttaa.

Aivan loistavaa kirjoitti:

Tuo on aivan mahtava tunne! Löytää joku vanha kirjoituksensa täältä ja miettiä kirjoitinkohan minä tämän. *etsii omia vanhoja tilityksiään*

Mutta asiaan. Turha sitä on jahkailla. Jos ei suhdetta tule niin olkoon sitten tulematta. Pitää vain elää niinkuin elää.

Lue lisää

"Mutta asiaan. Turha sitä on jahkailla. Jos ei suhdetta tule niin olkoon sitten tulematta. Pitää vain elää niinkuin elää."

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Miehenä en ainakaan kykene kytkemään pois päältä omia tunteita, ja heittäytymään tunnekylmäksi. Mielestäni mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi on sen verran vahva tunnetila, että sen merkitystä ei voi todellakaan vähätellä. Tässä yhteydessä rakkaudella en tarkoita seksiä, tai muuta ylevää hömppää. Tarkoitan sitä luontaista tunnetilaa, jossa toisen läsnäollessa looginen ajatuskin alkaa harhailemaan. Tunnetilaa, jota on vaikea sanoin kuvailla, mutta mukavalle se ainakin tuntuu.

Itsellä on ikää jo 37, ja niin parisuhteiden kuin seksin saralla olen täysin kokematon. Tuo on erittäin huono lähtökohta nykyisessä seksiä ja irtosuhteita korostavassa kulttuurissa. Kaiken lisäksi, itse koen että suhde kokeneemman naisen kanssa ei toimi, koska odotusarvot ovat jo lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Jotta olisi parisuhdekelpoinen, ulkonäkö yms. kriteereiden lisäksi pitäisi olla vielä kokenut seksin ja suhteiden saralla.

Kyllä sitä kaipaa kumppania, jonka kanssa voi edetä suhteessa samoista lähtökohdista tuntematta itseään vajavaiseksi tai kokemattomaksi. Mielestäni yhdessä tekeminen ja kokeminen kasvattaa ihmistä ja syventää parhaimmalla mahdollisella tavalla myös parisuhdetta.

Täplä-Tassu kirjoitti:

"Mutta asiaan. Turha sitä on jahkailla. Jos ei suhdetta tule niin olkoon sitten tulematta. Pitää vain elää niinkuin elää."

Tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Miehenä en ainakaan kykene kytkemään pois päältä omia tunteita, ja heittäytymään tunnekylmäksi. Mielestäni mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi on sen verran vahva tunnetila, että sen merkitystä ei voi todellakaan vähätellä. Tässä yhteydessä rakkaudella en tarkoita seksiä, tai muuta ylevää hömppää. Tarkoitan sitä luontaista tunnetilaa, jossa toisen läsnäollessa looginen ajatuskin alkaa harhailemaan. Tunnetilaa, jota on vaikea sanoin kuvailla, mutta mukavalle se ainakin tuntuu.

Itsellä on ikää jo 37, ja niin parisuhteiden kuin seksin saralla olen täysin kokematon. Tuo on erittäin huono lähtökohta nykyisessä seksiä ja irtosuhteita korostavassa kulttuurissa. Kaiken lisäksi, itse koen että suhde kokeneemman naisen kanssa ei toimi, koska odotusarvot ovat jo lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Jotta olisi parisuhdekelpoinen, ulkonäkö yms. kriteereiden lisäksi pitäisi olla vielä kokenut seksin ja suhteiden saralla.

Kyllä sitä kaipaa kumppania, jonka kanssa voi edetä suhteessa samoista lähtökohdista tuntematta itseään vajavaiseksi tai kokemattomaksi. Mielestäni yhdessä tekeminen ja kokeminen kasvattaa ihmistä ja syventää parhaimmalla mahdollisella tavalla myös parisuhdetta.

Lue lisää

"Itsellä on ikää jo 37, ja niin parisuhteiden kuin seksin saralla olen täysin kokematon. Tuo on erittäin huono lähtökohta nykyisessä seksiä ja irtosuhteita korostavassa kulttuurissa. Kaiken lisäksi, itse koen että suhde kokeneemman naisen kanssa ei toimi, koska odotusarvot ovat jo lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Jotta olisi parisuhdekelpoinen, ulkonäkö yms. kriteereiden lisäksi pitäisi olla vielä kokenut seksin ja suhteiden saralla."

No jos kokeneempi nainen ei kelpaa, niin mikä sitten?

Mietitäänhän asiaa realistisesti. Sukupuolestaan riippumatta 37-vuotias on tilanteessa missä omat vapaat ikätoverit ovat tilanteessa missä yleensä on takana suhteita. Useimmilla vapailla 37-vuotiailla on takana vakavia suhteita, monilla on takana avioero ja heillä on lapsia. On hyvin harvinaista että 37-vuotiaalla ei ole takana vähintään yhtä suhdetta. Vielä harvinaisempaa on, että 37-vuotias on täysin kokematon.

Jos siirryt metsästämään itseäsi 10 vuotta nuorempien ikäluokassa, useampi on tilanteessa missä lapsia ei ole siunaantunut eikä myöskään avioeroa. Kokemattomat naiset ja miehet ovat kuitenkin päälle 25-vuotiaissakin tilastojen mukaan harvassa. Alle 4% yli 25-vuotiasta on seksuaalisesti kokemattomia. Useimmilla yli 25-vuotiailla on takana tai parhaillaan menossa merkityksellinen, pitkä ihmissuhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Eli joudut menemään vielä nuorempiin. N. 20-vuotiaissa alkaa jo olla sekä miehiä että naisia joilla ei ole ollut intiimisuhteita. Varmaankin vähintään joka kymmenes myös naisista tuossa ikäluokassa on vielä koskematon. Mutta... Ikäsi puolesta voisit olla tuollaisen nuoren tytön isä. Vaikka tutustuiset parikymppiseen neitseelliseen tyttöön, mikä ihme saisi tytön kiinnostumaan sinusta? Olet hänen näkökulmastaan lähes ikäloppu. Ne nuoret tytöt, jotka viehättyvät vanhemmista miehistä pitävät yleensä miehistä joissa on "sitä jotakin", näistä "laumanjohtajauroksista". Sinä tuskin sellainen olet, koska olet vielä kokematon. On hyvin, hyvin epätodennäköistä että tuollainen nuori tyttö kiinnostuisi sinusta kun hän voi ihan hyvin kiinnostua enemmän omanikäisestä pojasta. Kuten useimmat nuoret tytöt kiinnostuvatkin.

Jos mennään realismin mukaan, sinun kannattaa yrittää pitäytyä omassa ikäluokassasi (max -10 vuotta) ja joko toivoa epätodennäköistä tai sitten hyväksyä se, että naisella on todennäköisesti ollut suhde tai suhteita, ehkä jopa lapsia.

Realistisesti kirjoitti:

"Itsellä on ikää jo 37, ja niin parisuhteiden kuin seksin saralla olen täysin kokematon. Tuo on erittäin huono lähtökohta nykyisessä seksiä ja irtosuhteita korostavassa kulttuurissa. Kaiken lisäksi, itse koen että suhde kokeneemman naisen kanssa ei toimi, koska odotusarvot ovat jo lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Jotta olisi parisuhdekelpoinen, ulkonäkö yms. kriteereiden lisäksi pitäisi olla vielä kokenut seksin ja suhteiden saralla."

No jos kokeneempi nainen ei kelpaa, niin mikä sitten?

Mietitäänhän asiaa realistisesti. Sukupuolestaan riippumatta 37-vuotias on tilanteessa missä omat vapaat ikätoverit ovat tilanteessa missä yleensä on takana suhteita. Useimmilla vapailla 37-vuotiailla on takana vakavia suhteita, monilla on takana avioero ja heillä on lapsia. On hyvin harvinaista että 37-vuotiaalla ei ole takana vähintään yhtä suhdetta. Vielä harvinaisempaa on, että 37-vuotias on täysin kokematon.

Jos siirryt metsästämään itseäsi 10 vuotta nuorempien ikäluokassa, useampi on tilanteessa missä lapsia ei ole siunaantunut eikä myöskään avioeroa. Kokemattomat naiset ja miehet ovat kuitenkin päälle 25-vuotiaissakin tilastojen mukaan harvassa. Alle 4% yli 25-vuotiasta on seksuaalisesti kokemattomia. Useimmilla yli 25-vuotiailla on takana tai parhaillaan menossa merkityksellinen, pitkä ihmissuhde vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Eli joudut menemään vielä nuorempiin. N. 20-vuotiaissa alkaa jo olla sekä miehiä että naisia joilla ei ole ollut intiimisuhteita. Varmaankin vähintään joka kymmenes myös naisista tuossa ikäluokassa on vielä koskematon. Mutta... Ikäsi puolesta voisit olla tuollaisen nuoren tytön isä. Vaikka tutustuiset parikymppiseen neitseelliseen tyttöön, mikä ihme saisi tytön kiinnostumaan sinusta? Olet hänen näkökulmastaan lähes ikäloppu. Ne nuoret tytöt, jotka viehättyvät vanhemmista miehistä pitävät yleensä miehistä joissa on "sitä jotakin", näistä "laumanjohtajauroksista". Sinä tuskin sellainen olet, koska olet vielä kokematon. On hyvin, hyvin epätodennäköistä että tuollainen nuori tyttö kiinnostuisi sinusta kun hän voi ihan hyvin kiinnostua enemmän omanikäisestä pojasta. Kuten useimmat nuoret tytöt kiinnostuvatkin.

Jos mennään realismin mukaan, sinun kannattaa yrittää pitäytyä omassa ikäluokassasi (max -10 vuotta) ja joko toivoa epätodennäköistä tai sitten hyväksyä se, että naisella on todennäköisesti ollut suhde tai suhteita, ehkä jopa lapsia.

Lue lisää

Olen itse 35 vuotias mies, ja olen täysin koskematon, kokematon, eli ei mitään suhteita takana. Niin on kaverinikin, eikä me varmaan mitään sen ihmeellisempiä olla kuin muutkaan. Me tunnetaan kyllä muitakin samanlaisia tyyppejä, eli ei tämä mitenkään outoa ole. Ja Helsingistä ollaan ihan. Rumia ja tyhmiä naisia on vain tullut vastaan, ei ole huvittanut. Kaikki yrittäjät on torjuttu ihan siihen paikkaan. Harrastan mieluummin seksiä itseni kanssa.

joopa. kirjoitti:

Olen itse 35 vuotias mies, ja olen täysin koskematon, kokematon, eli ei mitään suhteita takana. Niin on kaverinikin, eikä me varmaan mitään sen ihmeellisempiä olla kuin muutkaan. Me tunnetaan kyllä muitakin samanlaisia tyyppejä, eli ei tämä mitenkään outoa ole. Ja Helsingistä ollaan ihan. Rumia ja tyhmiä naisia on vain tullut vastaan, ei ole huvittanut. Kaikki yrittäjät on torjuttu ihan siihen paikkaan. Harrastan mieluummin seksiä itseni kanssa.

Lue lisää

kuitenkin olette poikkeuksia. Vain alle 2% yli 30-vuotiaista on seksuaalisesti kokemattomia.

Jostain syystä tunnet poikkeuksellisia ihmisiä. Tottakai jos nyt miettii normaalin ihmisen jonkinlaista elämänpiiriä johon kuuluu helposti reilut 100 ihmistä, niin mukaan mahtuu muutama aikuinen neitsyt. Tavallista se ei silti ole.

Ja kolme viimeistä lausetta saivat epäilemään ettet taida edes puhua ihan totta. Tai sitten et ole heteroseksuaali siinä mielessä kun heteroseksuaalisuus yleensä käsitetään, eli halu pariutua ja harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ellet ole heteroseksuaali, saatat olla enemmän tai vähemmän tietoisesti valinnut tuttaviksesikin ihmisiä jotka ovat esimerkiksi aseksuaaleja.

Realismia kehiin kirjoitti:

kuitenkin olette poikkeuksia. Vain alle 2% yli 30-vuotiaista on seksuaalisesti kokemattomia.

Jostain syystä tunnet poikkeuksellisia ihmisiä. Tottakai jos nyt miettii normaalin ihmisen jonkinlaista elämänpiiriä johon kuuluu helposti reilut 100 ihmistä, niin mukaan mahtuu muutama aikuinen neitsyt. Tavallista se ei silti ole.

Ja kolme viimeistä lausetta saivat epäilemään ettet taida edes puhua ihan totta. Tai sitten et ole heteroseksuaali siinä mielessä kun heteroseksuaalisuus yleensä käsitetään, eli halu pariutua ja harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ellet ole heteroseksuaali, saatat olla enemmän tai vähemmän tietoisesti valinnut tuttaviksesikin ihmisiä jotka ovat esimerkiksi aseksuaaleja.

Lue lisää

Kyllä me kaikki ollaan ihan heteroita, eli ei siinäkään mitään.

joopa. kirjoitti:

Kyllä me kaikki ollaan ihan heteroita, eli ei siinäkään mitään.

Heteroseksuaali on kiinnostunut seksistä ensisijaisesti vastakkaisen sukupuolen, ei suinkaan itsensä kanssa. Näin ei ilmeisesti sinun tapauksessasi ole, vaan et ole kiinnostunut seksistä toisen ihmisen kanssa juuri ollenkaan ainakaan viestisi perusteella.

En väitä sinua homoseksuaaliksi, mutta et sinä heterokaan ole jos seksi on kiinnostavampaa itsen kun toisen kanssa. Eräänlainen aseksuaalisuuden muoto on pidättäytyminen yhdynnästä koska ei koe seksiä kenenkään toisen kanssa kiinnostavaksi. Tällaisella aseksuaalilla sukupuolisia haluja on, mutta ne eivät kohdistu varsinaisesti kehenkään henkilöön. Olisit siis määritelmän mukaan aseksuaali etkä heteroseksuaali. Tällaisia ihmisiä varmaan onkin aika paljon iäkkäämmissä seksuaalisesti kokemattomaksi tai lähes kokemattomaksi jääneissä henkilöissä. Siis ihmisiä joiden kiinnostus yhdyntää kohtaan jonkun toisen kanssa on hyvin matala. Sinänsä ei ole erikoista, että tuttavapiiriisi on jostain syystä valikoitunut joku toinen, joka kokee samoin. Ihmisillä on taipumus hakeutua samanhenkiseen seuraan.

Eikä siinä mitään pahaa ole. Se on yksi suuntautumisen muoto mikä ei voi edes teoriassa vahingoittaa ketään. Se ei kuitenkaan ole varmaan useimpien tämän ketjun vastaajien ongelma. Sinähän et ilmeisesti koe tilannettasi millään tapaa hankalaksi, vaikka tiedät varmaan itsekin että olet yksi harvoista.

Realismia kehiin kirjoitti:

Heteroseksuaali on kiinnostunut seksistä ensisijaisesti vastakkaisen sukupuolen, ei suinkaan itsensä kanssa. Näin ei ilmeisesti sinun tapauksessasi ole, vaan et ole kiinnostunut seksistä toisen ihmisen kanssa juuri ollenkaan ainakaan viestisi perusteella.

En väitä sinua homoseksuaaliksi, mutta et sinä heterokaan ole jos seksi on kiinnostavampaa itsen kun toisen kanssa. Eräänlainen aseksuaalisuuden muoto on pidättäytyminen yhdynnästä koska ei koe seksiä kenenkään toisen kanssa kiinnostavaksi. Tällaisella aseksuaalilla sukupuolisia haluja on, mutta ne eivät kohdistu varsinaisesti kehenkään henkilöön. Olisit siis määritelmän mukaan aseksuaali etkä heteroseksuaali. Tällaisia ihmisiä varmaan onkin aika paljon iäkkäämmissä seksuaalisesti kokemattomaksi tai lähes kokemattomaksi jääneissä henkilöissä. Siis ihmisiä joiden kiinnostus yhdyntää kohtaan jonkun toisen kanssa on hyvin matala. Sinänsä ei ole erikoista, että tuttavapiiriisi on jostain syystä valikoitunut joku toinen, joka kokee samoin. Ihmisillä on taipumus hakeutua samanhenkiseen seuraan.

Eikä siinä mitään pahaa ole. Se on yksi suuntautumisen muoto mikä ei voi edes teoriassa vahingoittaa ketään. Se ei kuitenkaan ole varmaan useimpien tämän ketjun vastaajien ongelma. Sinähän et ilmeisesti koe tilannettasi millään tapaa hankalaksi, vaikka tiedät varmaan itsekin että olet yksi harvoista.

Lue lisää

Ei se nyt noinkaan mene. Kyllähän minä olen kiinnostunut naisista, mutta niitten pitää ollakin kauniita, että niitten kanssa viitsisi tehdä mitään. Mitään tarpeeksi tasokasta ei ole tullut kohdalle, niin että se siitä.

Kaikki ovat kyllä leimaa iskemässä otsaan, myös homoseksualisuutta on tarjoiltu. Ihme kun ei saa olla edes rauhassa! Pitää aina panna jotain naista, ja jos ei pane, niin miksei? Ootko homo tai sairas?

Lopeta sinäkin tuo leimaaminen aseksuaalisuudella, kun et edes tunne minua tai kaveriani, tai muita!

joopa. kirjoitti:

Ei se nyt noinkaan mene. Kyllähän minä olen kiinnostunut naisista, mutta niitten pitää ollakin kauniita, että niitten kanssa viitsisi tehdä mitään. Mitään tarpeeksi tasokasta ei ole tullut kohdalle, niin että se siitä.

Kaikki ovat kyllä leimaa iskemässä otsaan, myös homoseksualisuutta on tarjoiltu. Ihme kun ei saa olla edes rauhassa! Pitää aina panna jotain naista, ja jos ei pane, niin miksei? Ootko homo tai sairas?

Lopeta sinäkin tuo leimaaminen aseksuaalisuudella, kun et edes tunne minua tai kaveriani, tai muita!

Lue lisää

Jos nyt tarjokkaita on ollut, niin useimmat ovat 35 vuoden aikana sortuneet vaikka sitten sen oman päässä kehittelemän tasonsa alapuolelle. Sen verran voimakas tuo vietti sukupuoliyhdyntään ja parisuhteeseen useimmilla on.

Jos sinulle on ollut seuraa tarjolla, niin ihme ellet ole ottanut, vaikka sitten vähän rumempaakin. Ihmisellä kun on yleensä taipumus suunnata se seksuaalinen kiinnostus johonkin toiseen henkilöön. Mikäli et todella 35 vuoden aikana ole tavannut ketään riittävän tasokasta niin siinä tapauksessa et varmaan suuntaa kiinnostustasi kehenkään oikeaan henkilöön. Se voi johtua monesta asiasta, olla vaikka itsesuojelumekanismi, mutta useimmat eivät toimi noin.

Suomessa on paljon kauniita nuoria naisia. Jos heistä kukaan ei ole sinusta riittävän hyvännäköinen, ihmettelen.

Realismia kehiin kirjoitti:

Jos nyt tarjokkaita on ollut, niin useimmat ovat 35 vuoden aikana sortuneet vaikka sitten sen oman päässä kehittelemän tasonsa alapuolelle. Sen verran voimakas tuo vietti sukupuoliyhdyntään ja parisuhteeseen useimmilla on.

Jos sinulle on ollut seuraa tarjolla, niin ihme ellet ole ottanut, vaikka sitten vähän rumempaakin. Ihmisellä kun on yleensä taipumus suunnata se seksuaalinen kiinnostus johonkin toiseen henkilöön. Mikäli et todella 35 vuoden aikana ole tavannut ketään riittävän tasokasta niin siinä tapauksessa et varmaan suuntaa kiinnostustasi kehenkään oikeaan henkilöön. Se voi johtua monesta asiasta, olla vaikka itsesuojelumekanismi, mutta useimmat eivät toimi noin.

Suomessa on paljon kauniita nuoria naisia. Jos heistä kukaan ei ole sinusta riittävän hyvännäköinen, ihmettelen.

Lue lisää

"Sen verran voimakas tuo vietti sukupuoliyhdyntään ja parisuhteeseen useimmilla on."

Puhu vain omasta puolestasi.

Minusta tuo on sivistymätöntä käyttäytymistä, ja jos tietosi mukaan 98% kaikista ihmisistä tosiaankin käyttäytyy noin, niin eipä toisaalta olekaan ihme, miksi täällä tuntuu olevan niin paljon alkukantaista väestöä. Eli siinä olisi kasvamisen paikka monille. Olen kyllä tavannut muutamia vapaita naisia, jotka ovat kolmekymppisiä, heillä kaikilla on tietty ollut suhde takana, mutta kyllä hekin tuntuvat olevan todella helpottuneita kun voivat olla sitten sinkkuina. Sellaista idylliä en viitsi ainakaan itse rikkoa heidän kohdallaan.

Suomessa ei ole paljon kauniita nuoria naisia. Ja siis jos rehellisesti puhutaan, olen myös itse niin laiska etten viitsi panostaa mihinkään. On mukavaa ja helpompaa olla yksin. Ah. Siinä ei kyllä yksinäisyys paljon paina, kun muut naiset tulevat purkamaan epäonnistuneita suhteitaan mulle. Tuostakin voi sitten vain todeta että no, eipä tuokaan ongelma ole tullut vastaan.

joopa. kirjoitti:

"Sen verran voimakas tuo vietti sukupuoliyhdyntään ja parisuhteeseen useimmilla on."

Puhu vain omasta puolestasi.

Minusta tuo on sivistymätöntä käyttäytymistä, ja jos tietosi mukaan 98% kaikista ihmisistä tosiaankin käyttäytyy noin, niin eipä toisaalta olekaan ihme, miksi täällä tuntuu olevan niin paljon alkukantaista väestöä. Eli siinä olisi kasvamisen paikka monille. Olen kyllä tavannut muutamia vapaita naisia, jotka ovat kolmekymppisiä, heillä kaikilla on tietty ollut suhde takana, mutta kyllä hekin tuntuvat olevan todella helpottuneita kun voivat olla sitten sinkkuina. Sellaista idylliä en viitsi ainakaan itse rikkoa heidän kohdallaan.

Suomessa ei ole paljon kauniita nuoria naisia. Ja siis jos rehellisesti puhutaan, olen myös itse niin laiska etten viitsi panostaa mihinkään. On mukavaa ja helpompaa olla yksin. Ah. Siinä ei kyllä yksinäisyys paljon paina, kun muut naiset tulevat purkamaan epäonnistuneita suhteitaan mulle. Tuostakin voi sitten vain todeta että no, eipä tuokaan ongelma ole tullut vastaan.

Lue lisää

useimpien puolesta. Jos et todellakaan tajua olevasi poikkeus, en voi mitään.

Hei, ajattelin vain kertoa, että pyysin ylläpitoa poistamaan jättämäsi yhteystiedot!

Hauskaa ujouden jatkoa :)

Mistäs päin olet kotoisin?

Ihan sama tilanne. Ikää vain pari vuotta enemmän ja käyty kohta 4 vuotta terapiassa. Siitä se lähtee...tai sitten kiikkuun

29v mies täällä.

Ensi kerran seurustelin 21-vuotiaana ja siihen se sitten jäikin. Tosin tuokin seurustelu oli etäsuhde ja nyt vanhempana ja hieman viisastuneempana suhde oli mallia "kun nyt oli vaan pakko saada joku".

Miksi en sitten ole naista saanut? Ongelmana mm. ylipaino ja ujous. Mua ei ole kukaan koskaan kannustanut laihduttamaan, ja tämä typerä saamattomuus onkin sitten saanut kasvaa. Ja sen takia juuri en ole pahemmin koittanut netin ulkopuolella vastakkaista sukupuolta lähestyä, "noi naiset vaan haluaa urheilevia adoniksia".

Mutta nykyään.. mua vaan hymyilyttää ja naurattaa, vittuako tästä isoa numeroa tekemään. Jos mun kohtalona on elää yksin aikojen loppuun asti niin eletään sitten - ei tässä kannata vinkua. Mä en tunne itseäni epätoivoiseksi, joskus ehkä sitä olin mutta nykyään pidän itseäni enempi realistina.

Musta tuntuu että opiskeluaikoina yks hiljaisempi tyttö olisi saattanut olla kiinnstunut musta. Mut nyt on myöhästä, se kai lopetti aikanaan koulun kesken kun sitä ei tunneilla näkyny enkä mä tehny mitään.

Baarit! Niissä tuli toki roikuttua kavereiden kanssa, mutta en mä koskaan mitään kontaktia ottanu naisiin - edellämainittujen asioiden takia. Ja kuten arvata saattaa, eipä ne naisetkaan mua lähestyneet.

Mutta silti, mä luulen että pystyisin olemaan ihan kelpo poikaystävä jollekin tyttöselle jolla on edes jotenkuten samansortin ajatusmaailma. Kun kaks ujompaa / hiljasempaa henkilöä on yhdessä niin homma voisi toimiakin. Mutta juttu on just tämä, missä teitä ujoja naisia tapaa? Mua ei kiinnosta enää tässä iässsä (ei kyllä nuorempanakaan) bilebimbot. Tavalliset naiset. Niissä on sitä jotain.

Sori sekavasta tekstistä, tää on kirjoitettu lähes hereillä ollessa. Jatkakaa, ei mulla muuta.

Jeps, elikkäs meikällä menee taas toisin perin. Kyseessä siis 23 vuotias mies. Naispualisia ja miespualisia kavereita kyllä löytyy. Seurustelua ei oo kyllä tultu harrasteltua, tarjokkaita olisi matkan varrella ollutkin. Ei vaan huomaa niitä pieniä merkkejä, joita vastakkainen sukupuoli lähettää osallesi. Pahinta on vaan tajuta nämä pienet vihjeet silloin kun on jo liian myähäistä :)

Noo, turhaan ei kannata ujoudesta välittää. Itekkin todella ujo versio miehestä, varsinki epämiällyttävät hiljasuudet aina piinannu. Pari vuotta takaperin ymmärsi kuitenki että jos tämmöne pääsee käymää niin niitä hiljasia on sillo kaks siinä, elikkäs ei tartte itte häpeillä olleskaa.

Kannattaapi vaan yleensä sanoa mitä ajattelee, tai no ainaki melkein.. Eipähä sitä kehenkää tutustukkaan jos ei koskaan keskustellessa oo oma ittesä.

Heh, itellä tuntuu olevan homma aivan toisinpäin, että ihastun jotenkin liian helposti ja liian moniin. Vaikka en ole ikinä asioita mihinkään suuntaan lähtenyt viemään, mutta jokin pienikin ele oikeanlaiselta naiselta niin meikäläinen on jo sulaa vahaa ja leijailen pilvissä. Ehkä typerimpänä ihastuksena tv-kokki Tina Nordström, mutta en vaan saa katsettani irti siitä kun se kokkailee

Tein 19 vuotis synttäreillä eräänlaisen "lupauksen" että minun pitää tämän vuoden aikana löytää edes joku uusi kaveri tai vielä parempaa, ensimäinen poikaystävä. Noh eipä ole löytynyt ketään, ja tuskin tulee löytymään. Taitaa vaan totutella ajatukseen siitä, että jään vanhaksipiiaksi.

hohhoijaaa90 kirjoitti:

Tein 19 vuotis synttäreillä eräänlaisen "lupauksen" että minun pitää tämän vuoden aikana löytää edes joku uusi kaveri tai vielä parempaa, ensimäinen poikaystävä. Noh eipä ole löytynyt ketään, ja tuskin tulee löytymään. Taitaa vaan totutella ajatukseen siitä, että jään vanhaksipiiaksi.

Lue lisää

En sanoisi että kaikki toivo pitäisi heittää menemään, mutta ei myöskään kannata ihan hakemalla hakea jotakuta. Kyllä ystäviä/kavereita ja poikaystävä jossain vaiheessa tulee kunhan ei martyyrina itseään ala pitämään.

hohhoijaaa90 kirjoitti:

Tein 19 vuotis synttäreillä eräänlaisen "lupauksen" että minun pitää tämän vuoden aikana löytää edes joku uusi kaveri tai vielä parempaa, ensimäinen poikaystävä. Noh eipä ole löytynyt ketään, ja tuskin tulee löytymään. Taitaa vaan totutella ajatukseen siitä, että jään vanhaksipiiaksi.

Lue lisää

Asiat periaatteessa helpottuu kun ikää tulee lisää. Jos ei muuta niin puhumaan lääkärille, joka antaa nappeja, joilla pysyy rentona ties missä tilanteissa >=)

Mulla vähän sama juttu... Oon 24 vuotias tyttönen enkä ikinä elämässäni seurustellut. En ole käynyt kouluja, vain peruskoulun, ja oon elämäni aikana ollut vaan yhdessä työpaikassa, nyt oon taas ilman mitään kotona istuskellen menee aika. Ei tässä oikein tiedä mitä tekis.. Koulutukseen tietty haen, mutta mitäs jos sinnekään ei pääse? En usko myöskään että ikinä löydän sitä oikeaa, koska en uskolla lähestyä ihmisiä, odotan vain että joku tulee juttelemaan tosta noin mulle, mitä tapahtuu harvoin. Kavereitakaan ei ole paljon. Mitäs tässä tilanteessa pitäis tehdä?

Huomasin, että olin silloin 2005 keväällä tänne kirjoitellut. Tapasin sen tuolla minulle vastanneen tytön, mutta eipä siitä mitään tullut. Nykyään minulla on jotain kokemuksia naisista, mutta en ole seurustellut kenenkään kanssa vieläkään. Kavereita ja tuttuja on jonkin verran eri puolella Suomea.

600 kirjoitti:

Huomasin, että olin silloin 2005 keväällä tänne kirjoitellut. Tapasin sen tuolla minulle vastanneen tytön, mutta eipä siitä mitään tullut. Nykyään minulla on jotain kokemuksia naisista, mutta en ole seurustellut kenenkään kanssa vieläkään. Kavereita ja tuttuja on jonkin verran eri puolella Suomea.

Lue lisää

21, enkä ole seurustellut ikinä kenenkään kanssa.
Ei ole ollut yhtäkään naispuolista ystävää tai kaveria.
Mahdotonta kuvitellakkin, että jonkun naisen kanssa voisi viettää rennosti aikaa, ihan jäässä ja lukossa olen jos semmoinen tilanne joskus muka tulisi.

kohmeessa olen kirjoitti:

21, enkä ole seurustellut ikinä kenenkään kanssa.
Ei ole ollut yhtäkään naispuolista ystävää tai kaveria.
Mahdotonta kuvitellakkin, että jonkun naisen kanssa voisi viettää rennosti aikaa, ihan jäässä ja lukossa olen jos semmoinen tilanne joskus muka tulisi.

Lue lisää

Juuri samoin on minulla miespuolisten henkilöiden kanssa. Itse olen 21 vuotias tyttö. En ole koskaan seurustellut eikä ole ollut miespuolisia ystäviä eikä kavereita. Olen vain niin ujo. Kukaan miespuolinen ei ole koskaan edes yrittänyt jutella minulle. Ulkonäöltäni olen mielestäni ihan ok, eli siitäkään ei pitäisi olla kiinni.

Minä vain kirjoitti:

Juuri samoin on minulla miespuolisten henkilöiden kanssa. Itse olen 21 vuotias tyttö. En ole koskaan seurustellut eikä ole ollut miespuolisia ystäviä eikä kavereita. Olen vain niin ujo. Kukaan miespuolinen ei ole koskaan edes yrittänyt jutella minulle. Ulkonäöltäni olen mielestäni ihan ok, eli siitäkään ei pitäisi olla kiinni.

Lue lisää

21-vuotias tyttö olen eikä mitään kokemusta, eikä edes miespuolisia kavereita ole koskaan ollut, paitsi ihan peinenä lapsena:D
ujostelem miehiä ihan joka paikassa, en edes mene mielelläni mies myyjän palveltavaksi jne..
kauniiksi minua on kyllä haukuttu ja jos en ihan väärin tulkitse niin saan myös katseita joskus miehiltä, mutta karkotan kaikki pelokkaalla ja pakenevalla käytökselläni;( oivoi, ei todellakaan ole helppoa olla ujo ihminen...

ujo__tyttö kirjoitti:

21-vuotias tyttö olen eikä mitään kokemusta, eikä edes miespuolisia kavereita ole koskaan ollut, paitsi ihan peinenä lapsena:D
ujostelem miehiä ihan joka paikassa, en edes mene mielelläni mies myyjän palveltavaksi jne..
kauniiksi minua on kyllä haukuttu ja jos en ihan väärin tulkitse niin saan myös katseita joskus miehiltä, mutta karkotan kaikki pelokkaalla ja pakenevalla käytökselläni;( oivoi, ei todellakaan ole helppoa olla ujo ihminen...

Lue lisää

Olet kyllä tosi ujo siinä tapauksessa :). Suosittelen, että alat esim. kaupassa vaikka rohkeasti askel askeleelta "toteuttautumaan" miehiin, jos kerta noin ujo olet. Valitse vaikka isossa kaupassa joku "nörtin" näköinen myyjäpoika, jos uskallat silloin mennä helpommin maksamaan. Ainakin itselleni ujous pikkasen hellitteänyt, kun varovaisesti esism. jossain koulussa jutellyt tyttöjen/naisten kanssa kouluasioita koskien. Sen sijaan en kyllä vielä mitenkää uskaltaisi mennä pytämään naista ulos.

Ujo tyttö olisi kyllä ihan kiva, mutta ujoilla ujous muodostuu tuollaisessakin ongelmaksi. Hypoteettinen esim.: ihastuisin johonkin ujoon tyttöön, joka olisi myös minusta kiinnostunut. En tiedä uskaltaisinko muutenkaan pyytää kyseistä tyttöä ulos ja ujouden takia saattaisi vielä päälle välittyä sellainen kuva, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ==> en ainakaan uskaltaisi käydä pyytämässä!

On tää ujous kyllä perseestä! :(

00^Å kirjoitti:

Olet kyllä tosi ujo siinä tapauksessa :). Suosittelen, että alat esim. kaupassa vaikka rohkeasti askel askeleelta "toteuttautumaan" miehiin, jos kerta noin ujo olet. Valitse vaikka isossa kaupassa joku "nörtin" näköinen myyjäpoika, jos uskallat silloin mennä helpommin maksamaan. Ainakin itselleni ujous pikkasen hellitteänyt, kun varovaisesti esism. jossain koulussa jutellyt tyttöjen/naisten kanssa kouluasioita koskien. Sen sijaan en kyllä vielä mitenkää uskaltaisi mennä pytämään naista ulos.

Ujo tyttö olisi kyllä ihan kiva, mutta ujoilla ujous muodostuu tuollaisessakin ongelmaksi. Hypoteettinen esim.: ihastuisin johonkin ujoon tyttöön, joka olisi myös minusta kiinnostunut. En tiedä uskaltaisinko muutenkaan pyytää kyseistä tyttöä ulos ja ujouden takia saattaisi vielä päälle välittyä sellainen kuva, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ==> en ainakaan uskaltaisi käydä pyytämässä!

On tää ujous kyllä perseestä! :(

Lue lisää

Hahha ei pitäisi tulla kirjoittelemaan pienessä hiprakassa: senat näköjään kunnolla sakaisin viestissäni!

Hyvää viikonloppua!

00^Å kirjoitti:

Olet kyllä tosi ujo siinä tapauksessa :). Suosittelen, että alat esim. kaupassa vaikka rohkeasti askel askeleelta "toteuttautumaan" miehiin, jos kerta noin ujo olet. Valitse vaikka isossa kaupassa joku "nörtin" näköinen myyjäpoika, jos uskallat silloin mennä helpommin maksamaan. Ainakin itselleni ujous pikkasen hellitteänyt, kun varovaisesti esism. jossain koulussa jutellyt tyttöjen/naisten kanssa kouluasioita koskien. Sen sijaan en kyllä vielä mitenkää uskaltaisi mennä pytämään naista ulos.

Ujo tyttö olisi kyllä ihan kiva, mutta ujoilla ujous muodostuu tuollaisessakin ongelmaksi. Hypoteettinen esim.: ihastuisin johonkin ujoon tyttöön, joka olisi myös minusta kiinnostunut. En tiedä uskaltaisinko muutenkaan pyytää kyseistä tyttöä ulos ja ujouden takia saattaisi vielä päälle välittyä sellainen kuva, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa ==> en ainakaan uskaltaisi käydä pyytämässä!

On tää ujous kyllä perseestä! :(

Lue lisää

olen kyllä kokeillut "karaista" itseäni juuri menemällä kiltin näköisten miesten palveltavaksi jne.. mutta jäädyn ja jännitän joka kerta ihan hirveästi! en edes ymmärrä että miksi ujostelen juuri miehiä näin paljon, tosi syvältä!

ujo__tyttö kirjoitti:

olen kyllä kokeillut "karaista" itseäni juuri menemällä kiltin näköisten miesten palveltavaksi jne.. mutta jäädyn ja jännitän joka kerta ihan hirveästi! en edes ymmärrä että miksi ujostelen juuri miehiä näin paljon, tosi syvältä!

Lue lisää

Nyt reilu 30-kymppisenä miehenä kun mietin kun olin parikymppinen, oli kaikki vielä edessä. Ei kannata siis ollenkaan luovuttaa. Teillä on vielä monta vuotta aikaa kehittää itsetuntoa ja -varmuutta. Itse olen kärsinyt koko ikäni huonosta itsetunnosta, tai oikeammin kai itseluottamuksesta. Iän myötä se on pikkuhiljaa parantunut, mutta olen vasta viime vuosina tajunnut, että koko elämäni on mennyt jollain tasolla pilalle ujouteni ja epävarmuuteni takia. Viimeisempänä avioliitoni on kariutumassa naisen kanssa, josta nuorena osasin vain unelmoida. Enkä voi syyttää vaimoani, että on lähdössä.

ELI: älkää jääkö odottamaan, että aika muuttaa asioita. Ei se muuta, ei kukaan muukaan sitä mitä olette, paitsi te itse. Ottakaa härkää sarvista, nostakaa kissa pöydälle, sanokaa, että perkele, nyt saa riittää, tää on mun elämä. Mitä minulla on hävittävää? Elämä, jos en ala elämään sitä just nyt. Ei se muutos tapahdu yössä, mutta ei myöskään tapahdu koskaan, jos ette tee sille jotain ja kunnolla. Se ei tule olemaan helppoa, mut se tulee olemaan sen arvoista ja helpompaa kuin havaita vanhana, että mikään ei ole muuttunut. Sitten se kaiki vasta vaikeaa onkin.

Älkää nyt hyvät ihmiset hukatko elämäänne niin kuin minä olen tähän asti tehnyt. Mullakin on vielä elämää jäljellä, vaikka otsatukka harveneekin pelottavasti. Tiedän että kymmenen vuoden päästä ajattelen, että olinpa nuori vielä 10 vuotta sitten. Ja kadun, jos en tehnyt mitään.

j kirjoitti:

Nyt reilu 30-kymppisenä miehenä kun mietin kun olin parikymppinen, oli kaikki vielä edessä. Ei kannata siis ollenkaan luovuttaa. Teillä on vielä monta vuotta aikaa kehittää itsetuntoa ja -varmuutta. Itse olen kärsinyt koko ikäni huonosta itsetunnosta, tai oikeammin kai itseluottamuksesta. Iän myötä se on pikkuhiljaa parantunut, mutta olen vasta viime vuosina tajunnut, että koko elämäni on mennyt jollain tasolla pilalle ujouteni ja epävarmuuteni takia. Viimeisempänä avioliitoni on kariutumassa naisen kanssa, josta nuorena osasin vain unelmoida. Enkä voi syyttää vaimoani, että on lähdössä.

ELI: älkää jääkö odottamaan, että aika muuttaa asioita. Ei se muuta, ei kukaan muukaan sitä mitä olette, paitsi te itse. Ottakaa härkää sarvista, nostakaa kissa pöydälle, sanokaa, että perkele, nyt saa riittää, tää on mun elämä. Mitä minulla on hävittävää? Elämä, jos en ala elämään sitä just nyt. Ei se muutos tapahdu yössä, mutta ei myöskään tapahdu koskaan, jos ette tee sille jotain ja kunnolla. Se ei tule olemaan helppoa, mut se tulee olemaan sen arvoista ja helpompaa kuin havaita vanhana, että mikään ei ole muuttunut. Sitten se kaiki vasta vaikeaa onkin.

Älkää nyt hyvät ihmiset hukatko elämäänne niin kuin minä olen tähän asti tehnyt. Mullakin on vielä elämää jäljellä, vaikka otsatukka harveneekin pelottavasti. Tiedän että kymmenen vuoden päästä ajattelen, että olinpa nuori vielä 10 vuotta sitten. Ja kadun, jos en tehnyt mitään.

Lue lisää

Järkevää tekstiä!

Täytyy myöntää, että pitkää luulin, että joku, jokin tai jotenkin elämäni olisi vain "naps" muuttunut parempaan suuntaan. Tällaisia odotuksia tuli kehiteltyä mm. lukioon ja korkeakouluun mennessä. Vasta nyt olen vähitellen alkanut ymmärtää juuri tuon, mitä sanoit.

Mutta ainakin allekirjoittaneella ongelma on se, kuinka lähteä viemään läpi kyseistä muutosta. Miten päästä eroon ujoudesta? Miten tullaan sosiaaliseksi ja avoimeksi? Miten luodaan kunnon ihmissuhteita?

7938457214987 kirjoitti:

Järkevää tekstiä!

Täytyy myöntää, että pitkää luulin, että joku, jokin tai jotenkin elämäni olisi vain "naps" muuttunut parempaan suuntaan. Tällaisia odotuksia tuli kehiteltyä mm. lukioon ja korkeakouluun mennessä. Vasta nyt olen vähitellen alkanut ymmärtää juuri tuon, mitä sanoit.

Mutta ainakin allekirjoittaneella ongelma on se, kuinka lähteä viemään läpi kyseistä muutosta. Miten päästä eroon ujoudesta? Miten tullaan sosiaaliseksi ja avoimeksi? Miten luodaan kunnon ihmissuhteita?

Lue lisää

Siinäpä se, en minäkään tiedä ja pelottaa onko minusta siihen. Kamppailen sen pelon ja tulevan (todennäköisen) eron tuoman lamaavan surun kanssa. Olen silti hämmästynyt, kuinka tyyneltä tällä hetkellä tuntuu. Nyt tuntuu siltä, että selviän tästä ihan kunnialla. Tavallaan minulla ei ole hävittävää, voin koittaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Yritän myös antaa anteeksi itselleni epätäydellisyyteni. Ei minun tarvitsekaan olla huomion keskipiste, itsevarma tarinaniskijä, vaikka kieltämättä sellaisesta olen haaveillutkin ja sopivassa porukassa jollain tavalla olenkin. Ja nautin silloin kun saan positiivista huomiota, kukapa ei nauttisi. Olen kyllä kasvanut paljon näistä lukioajoista, mutta silloin jaksoin tsempata kun "tiesin", että iän myötä tulen varmemmaksi. Vaikka en ollut täysin väärässä, en silti ole päässyt sille tasolle, millä olisin onnellinen tai tyytyväinen itseeni. Minulta puuttuu edelleen se itsekunnioitus josta kumpuaa luja itseluottamus ja -varmuus. Edelleen olen suuren osan ajasta kuin tyhjä tölkki, joka musertuu välillä pienenkin paineen alla. Haluan olla betonimuuri, josta voit lohkaista palasen, mutta jota et saa kokonaan sortumaan. Tästä syystä ainoastaan todella harva ihminen näkee edes vilaukselta sen persoonan, mitä todella olen. Iän myötä se persoona on jopa kutistunut, koska olen lamaantunut olemaan nysverö, olen lakannut haastamasta itseäni sitäkään vähää, mitä vielä nuorempana jaksoin haastaa. Nyt pelkään että en olisikaan enää se huipputyyppi jona olen itseni aikaisemmin nähnyt, tavallaan myin itseni koska luulin että koska sain kauniin vaimon ja mahtavan pojan, minun ei tarvitse enää yrittää. Perhe riittää ja tekee onnelliseksi. Ei se tee, vaan sinä itse teet itsesi onnelliseksi. Olet yksilö ja sinulla pitää olla elämä.

Nyt olen päättänyt että alan määrätietoisesti rakentaa sosiaalista elämääni uudestaan. Tai no, alusta. Olen kuitenkin itselleni armollinen, ja tiedostan että siinä voi mennä aikaa. En pysty millään taikasauvalla rakentamaan itselleni itsetuntoa, mitä ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole ollut. Mutta tiedän, että siihen on mahdollisuudet. Minun pitää ajatella, että olen ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa. Aion myös keskittyä asioihin, jotka kasvattavat itseluottamusta. Aion kuntoilla, alkaa taas tekemään asioita joissa olen hyvä. Hyväkuntoisena ja mieli virkeänä asiatkin on helpompi nähdä oikeassa perspektiivissä. On tärkeää pitää itsensä jossain määrin kiireisenä, pitää varoa paikalleen jämähtämistä. Asiaa ei tosin edistä yhtään se, että olen usein jumalattomaton saamaton ja laiska. Mutta se on ihan toinen juttu. Se yhdistettynä lamaannuttavaan ihmispelkoon tekee tästä vain sitäkin haasteellisempaa.

Pitää asettaa pieniä tavoitteita, ja sitten toteuttaa niitä, onnistumisista kertyy lisää itseluottamusta. Ennen kaikkea pitää yrittää olla positiivinen. Vain itse pystyy vaikuttamaan siihen, miten asiat näkee ja mitä niistä ajattelee. Voi tietoisesti katkaista negatiivisen ajattelun kierteen, ei se aina ole helppoa mutta siinä voi tulla paremmaksi. Negatiivisestä ajattelusta ei ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, se vain ruokkii huonoa itsetuntoa ja pahaa mieltä.

Ja sitten välillä aion vaan itkeä ja vetää perseet. Näitä metodeita ei pidä koskaan aliarvioida.

Ja jos nämä eivät riitä, menen juttelemaan ammattilaisen kanssa. Jutteleminen auttaa joka tapauksessa, helpottaa oloa ainakin hetkellisesti.

j kirjoitti:

Siinäpä se, en minäkään tiedä ja pelottaa onko minusta siihen. Kamppailen sen pelon ja tulevan (todennäköisen) eron tuoman lamaavan surun kanssa. Olen silti hämmästynyt, kuinka tyyneltä tällä hetkellä tuntuu. Nyt tuntuu siltä, että selviän tästä ihan kunnialla. Tavallaan minulla ei ole hävittävää, voin koittaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Yritän myös antaa anteeksi itselleni epätäydellisyyteni. Ei minun tarvitsekaan olla huomion keskipiste, itsevarma tarinaniskijä, vaikka kieltämättä sellaisesta olen haaveillutkin ja sopivassa porukassa jollain tavalla olenkin. Ja nautin silloin kun saan positiivista huomiota, kukapa ei nauttisi. Olen kyllä kasvanut paljon näistä lukioajoista, mutta silloin jaksoin tsempata kun "tiesin", että iän myötä tulen varmemmaksi. Vaikka en ollut täysin väärässä, en silti ole päässyt sille tasolle, millä olisin onnellinen tai tyytyväinen itseeni. Minulta puuttuu edelleen se itsekunnioitus josta kumpuaa luja itseluottamus ja -varmuus. Edelleen olen suuren osan ajasta kuin tyhjä tölkki, joka musertuu välillä pienenkin paineen alla. Haluan olla betonimuuri, josta voit lohkaista palasen, mutta jota et saa kokonaan sortumaan. Tästä syystä ainoastaan todella harva ihminen näkee edes vilaukselta sen persoonan, mitä todella olen. Iän myötä se persoona on jopa kutistunut, koska olen lamaantunut olemaan nysverö, olen lakannut haastamasta itseäni sitäkään vähää, mitä vielä nuorempana jaksoin haastaa. Nyt pelkään että en olisikaan enää se huipputyyppi jona olen itseni aikaisemmin nähnyt, tavallaan myin itseni koska luulin että koska sain kauniin vaimon ja mahtavan pojan, minun ei tarvitse enää yrittää. Perhe riittää ja tekee onnelliseksi. Ei se tee, vaan sinä itse teet itsesi onnelliseksi. Olet yksilö ja sinulla pitää olla elämä.

Nyt olen päättänyt että alan määrätietoisesti rakentaa sosiaalista elämääni uudestaan. Tai no, alusta. Olen kuitenkin itselleni armollinen, ja tiedostan että siinä voi mennä aikaa. En pysty millään taikasauvalla rakentamaan itselleni itsetuntoa, mitä ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole ollut. Mutta tiedän, että siihen on mahdollisuudet. Minun pitää ajatella, että olen ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa. Aion myös keskittyä asioihin, jotka kasvattavat itseluottamusta. Aion kuntoilla, alkaa taas tekemään asioita joissa olen hyvä. Hyväkuntoisena ja mieli virkeänä asiatkin on helpompi nähdä oikeassa perspektiivissä. On tärkeää pitää itsensä jossain määrin kiireisenä, pitää varoa paikalleen jämähtämistä. Asiaa ei tosin edistä yhtään se, että olen usein jumalattomaton saamaton ja laiska. Mutta se on ihan toinen juttu. Se yhdistettynä lamaannuttavaan ihmispelkoon tekee tästä vain sitäkin haasteellisempaa.

Pitää asettaa pieniä tavoitteita, ja sitten toteuttaa niitä, onnistumisista kertyy lisää itseluottamusta. Ennen kaikkea pitää yrittää olla positiivinen. Vain itse pystyy vaikuttamaan siihen, miten asiat näkee ja mitä niistä ajattelee. Voi tietoisesti katkaista negatiivisen ajattelun kierteen, ei se aina ole helppoa mutta siinä voi tulla paremmaksi. Negatiivisestä ajattelusta ei ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, se vain ruokkii huonoa itsetuntoa ja pahaa mieltä.

Ja sitten välillä aion vaan itkeä ja vetää perseet. Näitä metodeita ei pidä koskaan aliarvioida.

Ja jos nämä eivät riitä, menen juttelemaan ammattilaisen kanssa. Jutteleminen auttaa joka tapauksessa, helpottaa oloa ainakin hetkellisesti.

Lue lisää

Täällä myös todella ujo tyttö, 20-vuotias ja täysin kokematon. Olis kiva jos jonkun kanssa voisi kirjoitella.. :)

vömmelö kirjoitti:

Täällä myös todella ujo tyttö, 20-vuotias ja täysin kokematon. Olis kiva jos jonkun kanssa voisi kirjoitella.. :)

Tääl ois 22-vuotias ujo sekä sosiaalinen mies. :) Oon toisinsanoen alkanu pääsemää ujoudestani eroon pikkuhiljaa, mutta en kokonaa, vieläkin se monissa paikoissa ja yhteisöissä vaivaa. Oon suht kokematon, muutamia tapailuja takana, kunnolla en ole seurustellut koskaan. Ootko mistäpäin? Kiinnostaisko jutskata/kirjotella enemmän? :)

ujo__tyttö kirjoitti:

21-vuotias tyttö olen eikä mitään kokemusta, eikä edes miespuolisia kavereita ole koskaan ollut, paitsi ihan peinenä lapsena:D
ujostelem miehiä ihan joka paikassa, en edes mene mielelläni mies myyjän palveltavaksi jne..
kauniiksi minua on kyllä haukuttu ja jos en ihan väärin tulkitse niin saan myös katseita joskus miehiltä, mutta karkotan kaikki pelokkaalla ja pakenevalla käytökselläni;( oivoi, ei todellakaan ole helppoa olla ujo ihminen...

Lue lisää

22v poika eikä oikeestaan minkäänlaisia kokemuksia naisista. Kaupan kassakin tulee valittua ihan myyjän mukaan, eli tarpeeks vanha nainen tai sitten mies myyjä.

poika22v kirjoitti:

22v poika eikä oikeestaan minkäänlaisia kokemuksia naisista. Kaupan kassakin tulee valittua ihan myyjän mukaan, eli tarpeeks vanha nainen tai sitten mies myyjä.

Rooohkeesti vaan sinne kauneimman kassaneidin jonoon ;). Siitä on hyvä aloittaa =)

Ihana nähdä että näin monta muutakin! Olen aina kärsinyt todella huonosta itsetunnosta, mutta vasta viime aikoina oon oppinu tiedostamaan sen. Todennäköisesti tämä on lähtöisin lapsuudestani ja erityisesti skappari isästäni. Alkuun hoidin ongelmaani alkoholilla, josta muodostui nopeasti ongelma. Rämmin eteenpäin monta vuotta, kunnes mukaan tulivat huumeet. Näillä sain tilannetta osittain korjatuksi, mutta en ilman haitta vaikutuksia. Pari viikkoa sitten kävin ensimmäistä kertaa psykologilla ja nyt hitaasti palaset alkavat loksahdella kohdilleen.

Ikää on tosiaan 21 vuotta, neitsyys meni 20 vuotiaana ja samoihin aikoihin ensimmäinen suudelma yms. Tämäkin vain tytön kanssa joka alunperin kiinnostui minusta ja johon uskalsin ottaa ensimmäiset kontaktit vahvasti humaltuneena. Myöhemmin harrastin seksiä hänen kanssaan huumeiden vaikutuksen alaina.

Torjun aina ihmiset ketkä kiinnostuvat minusta. Jännitän todella paljon ja se häiritsee kaikkea tekemistäni. Epäonnistun tarkoituksella (osittain alitajuntaisesti) jotten joutuisi huomion kohteeksi. Tekisi mieli tutustua uusiin ihmisiin, kaipaan seuraa todella paljon ja haluaisin olla paljon avoimempi. Tämä vaan on ihan helvetin vaikeaa!!

Joskus oon saanu tietyn "vaihteen päälle" useimmiten päihteiden vaikutuksen myötä, jolloin kaikki on ollut TODELLA helppoa! Nykyään tämän vaihteen löytäminen on lähes mahdotonta eikä auta vaikka käyttäisi miten paljon päihteitä.

Todella helpottavaa huomata että näin moni muukin kärsii samoista ongelmista. Tärkeintä itselleni on nyt käydä psykologin kanssa läpi ongelmaani, päästä eroon päihteistä ja elämäni tuhoamisesta ja alkaa rakentamaan uutta elämää. Voimia muillekin tästä ongelmasta kärsiville!

niitä tuntuu olevan joten taidan itsekkin kirjottaa jotain. Olen 22 vuotias mies helsingistä ja olen seurustellut viimeksi teininä. Tunsin silloin rakastuneeni yhteen tyttöön ja aika suorastaan kului siivillä aina kun olimme yhdessä. Meillä ei ollut yhtään huolta maailmasta ja pidimme toisistamme hyvin paljon. Kunnes itse sulkeuduin ja en edes tiedä miksi niin tein, mutta minusta tuntui kun hän olisi "kuollut" minulle ja suhde meni kiville. Siitä lähtien muut ns. "suhteeni" ovat kestäneet parin viikkon ajan kunnes olen itse tullut joka ikinen kerta jätetyksi mikä on tuhonnut itsetuntoni ja varmuuteni. Aina kun tunnen vetoa toista henkilöa kohden muistan menneisyyden tapahtumat ja en pysty päästämään niistä irti vaan sepitän itselleni jonkun säälitarinan mielessäni miksi en voi koskaan tavata naista joka ymmärtäisi minun ongelmani ja pidän väliä toisiin ihmisiin. Olen hyvin ujo naisten seurassa ja en pysty katsomaan silmiin miettimättä kuinka rumana he pitävät minua.
Tietysti kauneus on katsojan silmässä, mutta itse en pidä ulkonäöstäni ollenkaan ja tunnen olevani hvyin
etääntynyt isommassa seurassa.
En ole teini-iän jälkeen seurustellut ollenkaan ja tunnen olevani epäonnistunut uusien suhteiden luomisessa. Olen hyvin ujo ja sympaattinen luonne joka ottaa ennakkoluulottomasti vastaan uusia asioita, mutta tämän asian kanssa tuntuu, että eteeni tulee muuri jonka yli en pääse ollenkaan.
Jos täällä on muitankin ihmisiä joilla on samankaltaisia tunteita / tuntemuksia niin kertokaa miten olette päässeet tästä yli. Tuntuu vain joka päivä siltä, että en tule ikinä löytämään sitä oikeaa mikä on aiheuttanut jo masennukseen liittyviä oireita.

yksinäinensdfa kirjoitti:

niitä tuntuu olevan joten taidan itsekkin kirjottaa jotain. Olen 22 vuotias mies helsingistä ja olen seurustellut viimeksi teininä. Tunsin silloin rakastuneeni yhteen tyttöön ja aika suorastaan kului siivillä aina kun olimme yhdessä. Meillä ei ollut yhtään huolta maailmasta ja pidimme toisistamme hyvin paljon. Kunnes itse sulkeuduin ja en edes tiedä miksi niin tein, mutta minusta tuntui kun hän olisi "kuollut" minulle ja suhde meni kiville. Siitä lähtien muut ns. "suhteeni" ovat kestäneet parin viikkon ajan kunnes olen itse tullut joka ikinen kerta jätetyksi mikä on tuhonnut itsetuntoni ja varmuuteni. Aina kun tunnen vetoa toista henkilöa kohden muistan menneisyyden tapahtumat ja en pysty päästämään niistä irti vaan sepitän itselleni jonkun säälitarinan mielessäni miksi en voi koskaan tavata naista joka ymmärtäisi minun ongelmani ja pidän väliä toisiin ihmisiin. Olen hyvin ujo naisten seurassa ja en pysty katsomaan silmiin miettimättä kuinka rumana he pitävät minua.
Tietysti kauneus on katsojan silmässä, mutta itse en pidä ulkonäöstäni ollenkaan ja tunnen olevani hvyin
etääntynyt isommassa seurassa.
En ole teini-iän jälkeen seurustellut ollenkaan ja tunnen olevani epäonnistunut uusien suhteiden luomisessa. Olen hyvin ujo ja sympaattinen luonne joka ottaa ennakkoluulottomasti vastaan uusia asioita, mutta tämän asian kanssa tuntuu, että eteeni tulee muuri jonka yli en pääse ollenkaan.
Jos täällä on muitankin ihmisiä joilla on samankaltaisia tunteita / tuntemuksia niin kertokaa miten olette päässeet tästä yli. Tuntuu vain joka päivä siltä, että en tule ikinä löytämään sitä oikeaa mikä on aiheuttanut jo masennukseen liittyviä oireita.

Lue lisää

"Olen hyvin ujo ja sympaattinen luonne joka ottaa ennakkoluulottomasti vastaan uusia asioita, mutta tämän asian kanssa tuntuu, että eteeni tulee muuri jonka yli en pääse ollenkaan."

Hyvin samanlaisia tunteita itsellänikin, en ole päässyt niistä yli, mutta olen saanut helpotusta masennuslääkkeistä, jotka aiheuttavat sellaisen hälläväliä-olotilan. Ei tämä ikuisesti näinkään voi jatkua, mutta paremmalta nyt sentään tuntuu kuin aikana ennen lääkkeitä. Terapiat alkaa kohta, saas nähä onko niistä mitään apua..

Täällä kans 20v. tyttö, joka ei oo koskaan seurustellut :(
Oon vaan liian ujo ja hiljainen..

18+4 kirjoitti:

Täällä kans 20v. tyttö, joka ei oo koskaan seurustellut :(
Oon vaan liian ujo ja hiljainen..

Kuinka ujoudesta olisi hyvä opetella pois? Tekemällä oppii eli pitäisi mennä vain juttelemaan. Sosiaalisten tyyppien kanssa voi helposti muutaman sanan vaihtaa mutta siinä tulee jännä olo ettei hallitse tilannetta ja toinen voisi milloin tahansa sanoa pahasti (esim kuinka hölmö on kun sellaisesta puhuu ja yleisestä olemuksesta). Ajatuksena ainakin olisi kivempi jutella jonkun ujon kanssa, samanlaisen kuin itse on jolloin ei tulisi tunnetta että toinen täysin hallitsee.
Kuinka muihin ujoihin voisi saada yhteyttä?
Missä voisi edes yrittää? Kun harvemmin sitä (ei koskaan) käy baareissa. Kaupassa tai kadulla juttelemaan vieraalle ihmiselle on pelottavaa koska ei sitä voi tietä millainen toinen on.
Parhaassa tapauksessa kaksi ujoa voivat kasvattaa toisiaan pois ujoudesta. Kunhan olisi keinoja jolla saada ensin se yhteys ns. vertaisryhmään tai henkilöön.
Millä keinoilla olette hakeneet/löytäneet itsenne kaltaisia ihmisiä?

Ujo poika kirjoitti:

Kuinka ujoudesta olisi hyvä opetella pois? Tekemällä oppii eli pitäisi mennä vain juttelemaan. Sosiaalisten tyyppien kanssa voi helposti muutaman sanan vaihtaa mutta siinä tulee jännä olo ettei hallitse tilannetta ja toinen voisi milloin tahansa sanoa pahasti (esim kuinka hölmö on kun sellaisesta puhuu ja yleisestä olemuksesta). Ajatuksena ainakin olisi kivempi jutella jonkun ujon kanssa, samanlaisen kuin itse on jolloin ei tulisi tunnetta että toinen täysin hallitsee.
Kuinka muihin ujoihin voisi saada yhteyttä?
Missä voisi edes yrittää? Kun harvemmin sitä (ei koskaan) käy baareissa. Kaupassa tai kadulla juttelemaan vieraalle ihmiselle on pelottavaa koska ei sitä voi tietä millainen toinen on.
Parhaassa tapauksessa kaksi ujoa voivat kasvattaa toisiaan pois ujoudesta. Kunhan olisi keinoja jolla saada ensin se yhteys ns. vertaisryhmään tai henkilöön.
Millä keinoilla olette hakeneet/löytäneet itsenne kaltaisia ihmisiä?

Lue lisää

Helpointa varmaan tutustua netissä..ite oon ainaki lähtelly ekaks s-postia ja jos on tullu hyvin juttuun, niin sit tavannu.
Koulussa oon tutustunu yhteen itseäni vielä ujompaan ja hiljaiseen tyyppiin. Aluks ei meinannu keskustelusta tulla mitään, mut ku tarpeeks sinnikkäästi yritin jutella ja ehdotin näkemistä vapaa-ajalla, ni siitä se sit lähti..ollaan nyt aika hyviä kavereita, eikä jännitetä enää toistemme seuraa, kuten alussa. Pitää vaan olla kärsivällinen..kaikilla ei kärsivällisyyttä riitä, varsinkaan jos ei ymmärrä toista..miten vaikeeta keskusteleminen voi olla..

Haluaisitko antaa sähköpostiosottees tai meseosottees? :)

Itsekin 21-vuotias mies ja sama "tarina". Tässä käy vaan helposti niin, että VAIKKA myöhemmin pääsisi ujoudesta eroon, niin sillon on jo tavallaan "juna mennyt": aika utopistiselta ainakin omaan korvaani kuulostaa ajatus siitä, että joku kiva nainen ottaisi miehen, joka ei ole koskaan seurustellut yms...

dfghd4 kirjoitti:

Itsekin 21-vuotias mies ja sama "tarina". Tässä käy vaan helposti niin, että VAIKKA myöhemmin pääsisi ujoudesta eroon, niin sillon on jo tavallaan "juna mennyt": aika utopistiselta ainakin omaan korvaani kuulostaa ajatus siitä, että joku kiva nainen ottaisi miehen, joka ei ole koskaan seurustellut yms...

Lue lisää

Juuri näin. Tälläsenä vähän päälle kakskymppisenä ja kyynistyneenä tuntuu todella vaikealta aloittaa elämä alusta.

gfhGFgb kirjoitti:

Juuri näin. Tälläsenä vähän päälle kakskymppisenä ja kyynistyneenä tuntuu todella vaikealta aloittaa elämä alusta.

Hei ujot! (ja vähemmän ujot)
Kirjoitan tämän viestin siksi, koska haluan lohduttaa ja kertoa oman tarinani. Tiedän että olen nuori, vasta täysi-ikäisyyttä kolkutteleva tyttönen. Olen luonteeltani hyvin sosiallinen, voisko sanoa, että juttu luistaa ja läppä lentää. Olen joskus ajattellut, että olen saanut joitakin puheenlahjoja isältäni, geeneissä, sillä joskus huomaan puhuvani itseni pussiin. Joten ylipuheliaisuus ei ole myöskään hyvästä. Punastun se minäkin, vaikka ujo en olekkaan! No kuitenkin, haluan kertoa, että ei sen ujon tarvitse aina ujoa kohdata. Sillä olen korviamyöten rakastunut ehkä maailman ujoimpaan poikaan! En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin ujouden ja eipäujouden(en tiedä, mikä ois hyvä sana) välinen kontrasti kiehtoo. Ja minä todella tarvitsen vastapainoa. En ole mikään bilehile, en polta enkä juo. Mun viesti siis on se, että kyllä me vähän puheliaammatkin tykätään ujoista. Tiedättekö ujot. Te ootte ihania  

lykkyätykö kirjoitti:

Hei ujot! (ja vähemmän ujot)
Kirjoitan tämän viestin siksi, koska haluan lohduttaa ja kertoa oman tarinani. Tiedän että olen nuori, vasta täysi-ikäisyyttä kolkutteleva tyttönen. Olen luonteeltani hyvin sosiallinen, voisko sanoa, että juttu luistaa ja läppä lentää. Olen joskus ajattellut, että olen saanut joitakin puheenlahjoja isältäni, geeneissä, sillä joskus huomaan puhuvani itseni pussiin. Joten ylipuheliaisuus ei ole myöskään hyvästä. Punastun se minäkin, vaikka ujo en olekkaan! No kuitenkin, haluan kertoa, että ei sen ujon tarvitse aina ujoa kohdata. Sillä olen korviamyöten rakastunut ehkä maailman ujoimpaan poikaan! En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin ujouden ja eipäujouden(en tiedä, mikä ois hyvä sana) välinen kontrasti kiehtoo. Ja minä todella tarvitsen vastapainoa. En ole mikään bilehile, en polta enkä juo. Mun viesti siis on se, että kyllä me vähän puheliaammatkin tykätään ujoista. Tiedättekö ujot. Te ootte ihania  

Lue lisää

On meinaan katukuvassa katsottuna aika harvassa sinunlaisesi tytöt. Mikä meissä ujoissa on ihanaa? Itse olen ehkä ujo, mutta kykenen kyllä olemaan keskustelussa mukana, mutten aloitteellinen. Niin ja olen mies. Osalla ujoista voi olla muitakin ongelmia, ja etenkin nuorilla voi olla raha tiukalla, kun opinnot on päällä ja eri luukuilta tulee aika heikosti rahaa nuorille. Itse olen työtön joten ei ole paljoa varaa pitää mitään harrastuksia. Kissa ja tietokone vievät ylimääräistä rahaa, sekä CD levyt. En itse polta enkä käytä alkoholia, enkä huumeitakaan ole kokeillut. Pahin moka mitä elämässä voi tehdä on alkaa käyttämään alkoholia tai huumeita. Tupakointi on pienempi paha, se voi aiheuttaa terveydelle huonoja puolia, mutta mitä humalainen voi tehdä juovuksissa? Ajaa autolla, pahoinpidellä toisen jos kiukustuu jostain pikku jutusta, juovuspäisestä saa olla aina huolissaan ettei se tukehdu oksennukseensa tai sammu talvella lumihankeen. Tupakoijilla ei ole näitä riskejä.

Enkä sitä sano ettenkö olisi kiinnostunut uusista ystävistä tai oman rakkaan löytämisestä. Se on vain hankalaa kun oma terveys on reistaillut koko nuoruuden ja ei ole sen vuoksi voinut kouluttautua. On jotenkin myös syrjäytynyt ja jäänyt muiden kelkasta, niin se on hankala askel ottaa elämässä eteen päin että alkaisi suhdetta (ystävyys/seurustelu) hieromaan.

Onnittelut rakastumisestasi ja onnittelut myös sille ujolle pojalle jonka ei sun kohdalla saisi olla nyt sitten liian ujo... Mutta ei liian rohkeakaan... Hankalaa määrittää mitä tarkoitan joten ton voi jättää huomioimatta...

Sairaus teki ujoksi? kirjoitti:

On meinaan katukuvassa katsottuna aika harvassa sinunlaisesi tytöt. Mikä meissä ujoissa on ihanaa? Itse olen ehkä ujo, mutta kykenen kyllä olemaan keskustelussa mukana, mutten aloitteellinen. Niin ja olen mies. Osalla ujoista voi olla muitakin ongelmia, ja etenkin nuorilla voi olla raha tiukalla, kun opinnot on päällä ja eri luukuilta tulee aika heikosti rahaa nuorille. Itse olen työtön joten ei ole paljoa varaa pitää mitään harrastuksia. Kissa ja tietokone vievät ylimääräistä rahaa, sekä CD levyt. En itse polta enkä käytä alkoholia, enkä huumeitakaan ole kokeillut. Pahin moka mitä elämässä voi tehdä on alkaa käyttämään alkoholia tai huumeita. Tupakointi on pienempi paha, se voi aiheuttaa terveydelle huonoja puolia, mutta mitä humalainen voi tehdä juovuksissa? Ajaa autolla, pahoinpidellä toisen jos kiukustuu jostain pikku jutusta, juovuspäisestä saa olla aina huolissaan ettei se tukehdu oksennukseensa tai sammu talvella lumihankeen. Tupakoijilla ei ole näitä riskejä.

Enkä sitä sano ettenkö olisi kiinnostunut uusista ystävistä tai oman rakkaan löytämisestä. Se on vain hankalaa kun oma terveys on reistaillut koko nuoruuden ja ei ole sen vuoksi voinut kouluttautua. On jotenkin myös syrjäytynyt ja jäänyt muiden kelkasta, niin se on hankala askel ottaa elämässä eteen päin että alkaisi suhdetta (ystävyys/seurustelu) hieromaan.

Onnittelut rakastumisestasi ja onnittelut myös sille ujolle pojalle jonka ei sun kohdalla saisi olla nyt sitten liian ujo... Mutta ei liian rohkeakaan... Hankalaa määrittää mitä tarkoitan joten ton voi jättää huomioimatta...

Lue lisää

Sairaus teki ujoksi? > Kysyit tuossa viestissäsi, että mikä meissä ujoissa kiehtoo? Elikkäs puhun nyt ihan omasta puolestani, enkä lähde mitenkään yleistämään. En oo ikinä tykänny sellasista miehistä, jotka on aina päällepäsmärinä ja pyörittämässä naisia ympärillänsä. Sellasista pleijjereistä saa vaan sellasen fiiliksen, että jos sillää on puheittensa mukaan nuin paljon naisia, niin yhtä hyvin mäkin olen yksi niistä. Toisekseen tämä mun tapauksessa oleva ujo poika on ollut jo vuosia kaverini. Ollaan siis liikuttu samoissa porukoissa, ja meillä on samannäköiset harrastukset. Tuohon sinun tapaukseen mietin, että jos tykkäät lukea kirjoja, niin johonkin tällaseen kirjapiiriin menet :) kuulostaa kyllää ihan urbaanilta, mutta kaikennäkösiä ilmasiakin aktiviteettejakin on olemassa. Musiikki, leffat?? Jotain arvosteluhommia..? Tärkeintä on, että ei jää kotisohvalle voivottelemaan, että "En minä ketään ikinä saa!", sillä ei se morsmaikku/sulho tule kotiovelle. Jotain tänkin asian eteen pitää tehdä. Tiedän myös minkälaista on olla erillainen, mm. sairauden takia. Asioiden kanssa kun oppii elämään ja hyväksyy itsensä sellasena kuin on, ja kun kaverini hyväksyvät, niin niiltäpohjilta on hyvä lähteä rakentamaan parisuhdetta. Hitaasti, mutta varmasti, sillä mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire? ps. Arvostan suuresti suhtautumistasi päihteisiin. Asennetta!

lykkyätykö kirjoitti:

Hei ujot! (ja vähemmän ujot)
Kirjoitan tämän viestin siksi, koska haluan lohduttaa ja kertoa oman tarinani. Tiedän että olen nuori, vasta täysi-ikäisyyttä kolkutteleva tyttönen. Olen luonteeltani hyvin sosiallinen, voisko sanoa, että juttu luistaa ja läppä lentää. Olen joskus ajattellut, että olen saanut joitakin puheenlahjoja isältäni, geeneissä, sillä joskus huomaan puhuvani itseni pussiin. Joten ylipuheliaisuus ei ole myöskään hyvästä. Punastun se minäkin, vaikka ujo en olekkaan! No kuitenkin, haluan kertoa, että ei sen ujon tarvitse aina ujoa kohdata. Sillä olen korviamyöten rakastunut ehkä maailman ujoimpaan poikaan! En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin ujouden ja eipäujouden(en tiedä, mikä ois hyvä sana) välinen kontrasti kiehtoo. Ja minä todella tarvitsen vastapainoa. En ole mikään bilehile, en polta enkä juo. Mun viesti siis on se, että kyllä me vähän puheliaammatkin tykätään ujoista. Tiedättekö ujot. Te ootte ihania  

Lue lisää

mutta varmaankaan vitun ruma ujo (kuten esim. minä) ei ole ihana. Jos keksitte miten saa muutettua oman ulkonäkönsä, niin soitelkaa! Kyllä mulla ainaki tää saatanan surkee ulkonäkö aiheuttaa sen ujoudenki. Ei olis mitää ongelmia mennä jututtamaan naisia, jos mulla olisi hyvä ulkonäkö.

asfasf999388asdg kirjoitti:

mutta varmaankaan vitun ruma ujo (kuten esim. minä) ei ole ihana. Jos keksitte miten saa muutettua oman ulkonäkönsä, niin soitelkaa! Kyllä mulla ainaki tää saatanan surkee ulkonäkö aiheuttaa sen ujoudenki. Ei olis mitää ongelmia mennä jututtamaan naisia, jos mulla olisi hyvä ulkonäkö.

Lue lisää

Ihan normaaleilla keinoilla kai sitä ulkonäkö muutetaan. Hiusten leikkuu, parran ajo, jotain uutta päälle pantavaa. Jos on ylipainoa, niin uus elämäntapa, mahdl. aktiivisempi elämä. Liikuntaa.. Eikä näitten toimenpiteiden tarvii olla kalliita. Halvallakin löytää ihan tyylikkäitä kuteita niskaan, ja lenkkarit maksaa alessa. 35 e. Juosta voi missä ja millon tahasa.

ratkaisuja kirjoitti:

Ihan normaaleilla keinoilla kai sitä ulkonäkö muutetaan. Hiusten leikkuu, parran ajo, jotain uutta päälle pantavaa. Jos on ylipainoa, niin uus elämäntapa, mahdl. aktiivisempi elämä. Liikuntaa.. Eikä näitten toimenpiteiden tarvii olla kalliita. Halvallakin löytää ihan tyylikkäitä kuteita niskaan, ja lenkkarit maksaa alessa. 35 e. Juosta voi missä ja millon tahasa.

Lue lisää

muuten hyviä ratkaisuja, mutta eivät muuta sitä lärviä mitenkään. Mielestäni tyylini on ihan ok (vaikka ei nyt mikään mikään trendikkäin kuitenkaan). Tiukka kroppa löytyy ja lihastakin kohtalaisesti (169/79kg). Valitettavasti millään urheilulla, pukeutumisella tai muulla ei muuteta naamaa ja sitä kautta mikään näistä ei auta ujouteen.

lykkyätykö kirjoitti:

Sairaus teki ujoksi? > Kysyit tuossa viestissäsi, että mikä meissä ujoissa kiehtoo? Elikkäs puhun nyt ihan omasta puolestani, enkä lähde mitenkään yleistämään. En oo ikinä tykänny sellasista miehistä, jotka on aina päällepäsmärinä ja pyörittämässä naisia ympärillänsä. Sellasista pleijjereistä saa vaan sellasen fiiliksen, että jos sillää on puheittensa mukaan nuin paljon naisia, niin yhtä hyvin mäkin olen yksi niistä. Toisekseen tämä mun tapauksessa oleva ujo poika on ollut jo vuosia kaverini. Ollaan siis liikuttu samoissa porukoissa, ja meillä on samannäköiset harrastukset. Tuohon sinun tapaukseen mietin, että jos tykkäät lukea kirjoja, niin johonkin tällaseen kirjapiiriin menet :) kuulostaa kyllää ihan urbaanilta, mutta kaikennäkösiä ilmasiakin aktiviteettejakin on olemassa. Musiikki, leffat?? Jotain arvosteluhommia..? Tärkeintä on, että ei jää kotisohvalle voivottelemaan, että "En minä ketään ikinä saa!", sillä ei se morsmaikku/sulho tule kotiovelle. Jotain tänkin asian eteen pitää tehdä. Tiedän myös minkälaista on olla erillainen, mm. sairauden takia. Asioiden kanssa kun oppii elämään ja hyväksyy itsensä sellasena kuin on, ja kun kaverini hyväksyvät, niin niiltäpohjilta on hyvä lähteä rakentamaan parisuhdetta. Hitaasti, mutta varmasti, sillä mihinkäs tässä valmiissa maailmassa on kiire? ps. Arvostan suuresti suhtautumistasi päihteisiin. Asennetta!

Lue lisää

Et voi kyllä olla ainoakaan vaikka puhutkin omasta puolestasi, kai samankaltaisiakin löytyy. Just tuollaisia päällepäsmäreitä löytyy miehistä aika reippaan oloisesti, voisikohan arvioida karkeasti että 60% kuuluu jonkinasteisesti näihin. Itse kun on yhden sukulais miehen touhuja joutunut seurailemaan sivusta että on vaimo ja hänen lisäksi 5 rakastajatarta samanaikaisesti, niin voi puhua hieman rajojen rikkomisesta (etenkin kun sukulais mies on lähemmäs 70 vuotias)

Itse olen enemmän sellainen etten pidä suurista ihmismassoista, pienet ympyrät riittävät kyllä, mutta kun niitäkään ei ole. Oma vaikutus on ollut perhetaustalla ja perhekriiseillä, joita on ollut, mutta niistä on hankala lähteä pois kun kaikki sukulaiset ovat eläkeikäisiä. Viihdyn paljon itse ulkona, teen rauhallisia kävelyjä iltaisin ympäri vuoden ja viihdyn yömyöhällä ulkona tunteja. Myös talvisin. Kyllä kirjojakin luen hieman, enemmänkin historiaan ja todellisuuteen pohjautuvia mitä esim. rakkausromaaneja. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Musiikissa pidän klassisesta musiikista ja pop&rock on myös levyhyllyä täyttämässä. Olen paljonkin erilainen ja kasvanut kai katkeraksi ihmiseksi, joten olen myös hyväksynyt sen etten löydä ketään ikinä. Mulla on taustalla paljon perhesyitä ja koulukiusaamista, hankala historia on minulla varjostamassa koko tulevaisuuttani. Myös näiden syiden varjolla olen menettänyt aika pitkälle luottamukseni toisiin ihmisiin, joten pelkään myös laatia esim. omaa treffiprofiilia nettiin, koska en ensinnäkin tiedä mitä siihen on tervettä laittaa, en halua että kaikki vanhat vihamiehet löytävät sen ja alkavat sitä kautta moittia minua ja jos tulee tilanne että joku haluaa tavata minut, en tiedä miten pääsen tilanteesta pois. Itse kyllä vastailisin mieluusti sellaisiin profiileihin jotka kiinnostavat minua, mutta en voi laittaa kuvaanikaan nettiin, koska joku tuttu tai sukulainen voi nähdä sen netistä. Niin lisätään se että sukulaiseni on sanoneet etten saa alkaa seurustelemaan tai etsiä kumppania, hakisin siis vain uusia ystäviä.

Asioiden kanssa osaan elää kyllä, liiankin paljon. Myös kun mulla on muutama fyysinen ongelma joka pitäisi hoitaa leikkauksilla, mutten uskalla mennä lääkärille. Pelkään älyttömän paljon piikkejä, se on etuna siihen etten ole huumeistakaan kiinnostunut. Mutta lääkärissä se on ongelma kun mua ei voi tutkia, menen siis täysin paniikkiin. Tämä vaikuttaa myös omaan henkiseen puoleen jonkin asteisesti, itsevarmuuteen aika paljon. Mutta perhe ei tue näissä ongelmissa mua millään tavalla, olen aina ollut se vihattu henkilö perheessä. Ehkä syystäkin.

Toinen ääripää löytyy yhdestä entisestä alkoholisti-kaverista, sillä oli hammas särkyä ja hän otti itse särkevän hampaan pois. Mutta oli juovuksissa ja ottikin väärän hampaan, joten toisella kerralla lähti oikea hammas. Ja häneltä meinattiin joutua käsi amputoimaan kun koira oli purrut ja hän luuli että se parantuu ilman hoitoa kuten se 6 tuuman ruosteinen rautanaula, jonka päälle hän kesällä sotki ja naula tuli koko jalan läpi. No tämä juoppo on ollut yksi syy miksi olen asennoitunut päihteitä vastaan, tämä tupakoi 3-4 askia päivässä ja joi pitkään. Sai aivoinfarktin ja joutui työkyvyttömyys eläkkeelle. Tai pääsi. Nyt oli riitaa ja tämä juoppo löi mua, minä löin takasin ja siihen päättyi ystävyys yhteistyö ja avunanto sopimus. Vaikka toi rattijuoppous juttu ei kyllä päde kaikkiin juopuneisiin. Jos on koko ikänsä juonut ja ajanut autoa, se sujuu alkoholin vaikutuksen alaisena paremmin mitä selvin päin. Kai. Ainakin minä olen ollut usein tämän entisen alkoholisti kaverini kyydissä kun se on ajanut autoa lähemmäs 4 promillen humalassa. Selvinpäin se ajoi risteyskolarin ja auto meni lunastukseen.

asfasf999388asdg kirjoitti:

muuten hyviä ratkaisuja, mutta eivät muuta sitä lärviä mitenkään. Mielestäni tyylini on ihan ok (vaikka ei nyt mikään mikään trendikkäin kuitenkaan). Tiukka kroppa löytyy ja lihastakin kohtalaisesti (169/79kg). Valitettavasti millään urheilulla, pukeutumisella tai muulla ei muuteta naamaa ja sitä kautta mikään näistä ei auta ujouteen.

Lue lisää

No, onhan se pärstää vaikea mennä muuttamaan. Ellei kävele naamarikauppaan. (sori, se oli vitsi :) ) Eiku kyllä mä nais-ihmisenä tiedän, mitä se on, jos oikeesti alkaa ärsyttään oma pärstä. Ja varsinkin jos se on ns. "epämiellyttävä" Mutta toisaalta, en mä nyt usko, että jos omaa ihan suhteellisen hyvän kropan, tyylin ja luonteen. Niin naamalla on enää niin suurta merkitystä. (paitsi, sen omistajan mielestä sitten) Mitä mä nyt ite funtsin, niin eniten mulle merkkaa se, mitä siellä pään sisällä liikkuu. Kemiat. Mä ite oon joskus pohtinu, että jos on ujo, ja on just joku sellanen, tilanne päällä, että tietää, että nyt pitäs toimia. (voi soveltaa moneen elämäntilanteeseen) Niin oon miettiny, että "mitä mä menetän?" ja sitä, että "Elämässä pitää ottaa riskejä!" Tavallaan, ujous on osa persoonallisuutta, osa ihmistä. Niinku vaikka sosiaalisuus. Näin ollen, sen kanssa pitää jotenki elää. Esim. Sosiaalinen joutuu joskus "yrittää" olla puhumatta liikaa. (tämä on totta!) Johan tulee moniselkosta ja sekavaa tekstiä. Koita kuitenki jotenki älytä, mitä mä ajan takaa :)

ratkaisuja kirjoitti:

No, onhan se pärstää vaikea mennä muuttamaan. Ellei kävele naamarikauppaan. (sori, se oli vitsi :) ) Eiku kyllä mä nais-ihmisenä tiedän, mitä se on, jos oikeesti alkaa ärsyttään oma pärstä. Ja varsinkin jos se on ns. "epämiellyttävä" Mutta toisaalta, en mä nyt usko, että jos omaa ihan suhteellisen hyvän kropan, tyylin ja luonteen. Niin naamalla on enää niin suurta merkitystä. (paitsi, sen omistajan mielestä sitten) Mitä mä nyt ite funtsin, niin eniten mulle merkkaa se, mitä siellä pään sisällä liikkuu. Kemiat. Mä ite oon joskus pohtinu, että jos on ujo, ja on just joku sellanen, tilanne päällä, että tietää, että nyt pitäs toimia. (voi soveltaa moneen elämäntilanteeseen) Niin oon miettiny, että "mitä mä menetän?" ja sitä, että "Elämässä pitää ottaa riskejä!" Tavallaan, ujous on osa persoonallisuutta, osa ihmistä. Niinku vaikka sosiaalisuus. Näin ollen, sen kanssa pitää jotenki elää. Esim. Sosiaalinen joutuu joskus "yrittää" olla puhumatta liikaa. (tämä on totta!) Johan tulee moniselkosta ja sekavaa tekstiä. Koita kuitenki jotenki älytä, mitä mä ajan takaa :)

Lue lisää

Totta, että TAVALLAAN tekemällä aloitteita ei häviä mitään (tai ainakin potentiaalinen "voitto" suhteessa potentiaalisen "häviöön" on suuri, pokeri-ihmiset varmaan tietävät, mistä puhun...). Ja tiedostan tämän, mutta silti en vain kykene tekemään aloitteita! En suoraan sanottu edes tiedä, mistä se johtuu. Varmaankin alitajuisesti pelkään, että nainen tylyttäisi minut totaalisesti, mikä vahvistaisi omat käsitykset ulkonäöstäni yms. enkä uskalla kohdata tätä skenaariota. Faktahan se on, että (ainakaan miehen) on turha ruikuttaa täällä foorumeilla... pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotain TODELLISUUDESSA asioiden eteen. Luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty...

lykkyätykö kirjoitti:

Hei ujot! (ja vähemmän ujot)
Kirjoitan tämän viestin siksi, koska haluan lohduttaa ja kertoa oman tarinani. Tiedän että olen nuori, vasta täysi-ikäisyyttä kolkutteleva tyttönen. Olen luonteeltani hyvin sosiallinen, voisko sanoa, että juttu luistaa ja läppä lentää. Olen joskus ajattellut, että olen saanut joitakin puheenlahjoja isältäni, geeneissä, sillä joskus huomaan puhuvani itseni pussiin. Joten ylipuheliaisuus ei ole myöskään hyvästä. Punastun se minäkin, vaikka ujo en olekkaan! No kuitenkin, haluan kertoa, että ei sen ujon tarvitse aina ujoa kohdata. Sillä olen korviamyöten rakastunut ehkä maailman ujoimpaan poikaan! En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin ujouden ja eipäujouden(en tiedä, mikä ois hyvä sana) välinen kontrasti kiehtoo. Ja minä todella tarvitsen vastapainoa. En ole mikään bilehile, en polta enkä juo. Mun viesti siis on se, että kyllä me vähän puheliaammatkin tykätään ujoista. Tiedättekö ujot. Te ootte ihania  

Lue lisää

onhan se ihan kiva että on puheliata, ei ujoja, naisia jotka pitää ujoista. Mutta hekin tuntuvat vaativan että mies tekee aloitteen.

dfghd4 kirjoitti:

Itsekin 21-vuotias mies ja sama "tarina". Tässä käy vaan helposti niin, että VAIKKA myöhemmin pääsisi ujoudesta eroon, niin sillon on jo tavallaan "juna mennyt": aika utopistiselta ainakin omaan korvaani kuulostaa ajatus siitä, että joku kiva nainen ottaisi miehen, joka ei ole koskaan seurustellut yms...

Lue lisää

Minulle puolestaan olisi unelma, jos löytäisin jonkun lähemmäs oman ikäisen miehen joka olisi aika kokematon! :)

haaveissa vainko oot kirjoitti:

Minulle puolestaan olisi unelma, jos löytäisin jonkun lähemmäs oman ikäisen miehen joka olisi aika kokematon! :)

No hyvä, että sinunlaisiakin on sentään olemassa. Varmaan aika vähän on kaltaisiasi.

siis "mitä sanoa" :P

dani_123 kirjoitti:

siis "mitä sanoa" :P

Mä täytän tänä vuonna 19 enkä oo koskaan seurustellut enkä suudellut jne. Syy: en vaan yksinkertaisesti ole törmännyt keneenkään jonka kanssa olisin halunnut. Nykyisellä kotipaikkakunnallani ei ole minun kaltaisille ihmisille mitään, ei kulttuuri- ja historia-juttuja, vain baareja ja yökerhoja. En niissä mielelläni koskaan käy eikä tulisi mieleenikään että sieltä ainakaan ketään löytäisin! En halua baarikärpästä enkä ketään itseäni paljon sosiaalisempaa koska olen tosi ujo ja viihdyn yksin, ja haluaisin miehen joka ymmärtää tällaista ihmistä ja ehkä itsekin on sellainen. En sitten tiedä milloin löydän sellaisen jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella, voin vain toivoa että joskus....

minäVain... kirjoitti:

Mä täytän tänä vuonna 19 enkä oo koskaan seurustellut enkä suudellut jne. Syy: en vaan yksinkertaisesti ole törmännyt keneenkään jonka kanssa olisin halunnut. Nykyisellä kotipaikkakunnallani ei ole minun kaltaisille ihmisille mitään, ei kulttuuri- ja historia-juttuja, vain baareja ja yökerhoja. En niissä mielelläni koskaan käy eikä tulisi mieleenikään että sieltä ainakaan ketään löytäisin! En halua baarikärpästä enkä ketään itseäni paljon sosiaalisempaa koska olen tosi ujo ja viihdyn yksin, ja haluaisin miehen joka ymmärtää tällaista ihmistä ja ehkä itsekin on sellainen. En sitten tiedä milloin löydän sellaisen jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella, voin vain toivoa että joskus....

Lue lisää

Itse olen 22 vuotias joka täyttää tänä vuonna 23. Olen hyvin ujo naisten keskellä ja kun huomaan tytön, tai naisen, katsovan minua, huomaan tuijottavani taivaalle taikka muualle. Tunnen oloni hyvin epävarmaksi kun en tiedä miten heille pitäisi edes puhua vaikka he avaisivat keskustelun. Olen seurustellut viimeksi siellä 15 vuoden tietämillä, mutta sekään ei kestänyt muutamaa viikkoa pitempään. Siitä lähtien on ollut semmoinen tunne, että en tulisi ikinä tapaamaan semmoista henkilöä joka ymmärtäisi minua. Pidän semmoisista maanläheisistä henkilöistä jotka tykkäävät esim. kävelyistä iltähämärässä, katselemassa auringon laskua, nauttimassa ulkoilmasta ja muusta vastaavanlaisesta.
Itse koen aloitteen ottamisen todella vaikeaksi, koska punastun helposti ja silloin aivot menevät lukkoon ja teen itsestäni aivan totaalisen tollon. Olisi mukava jos pääkaupunkiseudulta löytyisi naispuolisia henkilöitä joiden kanssa voisi ihan vain jutella vaikka msn:n välityksellä ja ehkä löytää jonkun joka myös pitäisi samanlaisista asioista kuin minäkin.

yksin ja ikuisesti kirjoitti:

Itse olen 22 vuotias joka täyttää tänä vuonna 23. Olen hyvin ujo naisten keskellä ja kun huomaan tytön, tai naisen, katsovan minua, huomaan tuijottavani taivaalle taikka muualle. Tunnen oloni hyvin epävarmaksi kun en tiedä miten heille pitäisi edes puhua vaikka he avaisivat keskustelun. Olen seurustellut viimeksi siellä 15 vuoden tietämillä, mutta sekään ei kestänyt muutamaa viikkoa pitempään. Siitä lähtien on ollut semmoinen tunne, että en tulisi ikinä tapaamaan semmoista henkilöä joka ymmärtäisi minua. Pidän semmoisista maanläheisistä henkilöistä jotka tykkäävät esim. kävelyistä iltähämärässä, katselemassa auringon laskua, nauttimassa ulkoilmasta ja muusta vastaavanlaisesta.
Itse koen aloitteen ottamisen todella vaikeaksi, koska punastun helposti ja silloin aivot menevät lukkoon ja teen itsestäni aivan totaalisen tollon. Olisi mukava jos pääkaupunkiseudulta löytyisi naispuolisia henkilöitä joiden kanssa voisi ihan vain jutella vaikka msn:n välityksellä ja ehkä löytää jonkun joka myös pitäisi samanlaisista asioista kuin minäkin.

Lue lisää

Hei. Täällä olisi yksi samanikäinen, pääkaupunkiseudulla asusteleva tyttö.

Kuten ehkä arvata saattaa, en ole koskaan seurustellut (mutta en myöskään ajattele, että kokematon 22-vuotias olisi jotenkin menetetty tapaus). Olin pitkään melkoisen syrjään vetäytyvä enkä olisi koskaan ikinä milloinkaan voinut paljastaa ihastumisiani kenellekään, saati sitten tehdä minkäänlaisia aloitteita. Nykyään olen jo yleisesti ottaen hieman avoimempi, mutta pinnan alla on silti sellainen ”entä jos ulkokuoreni pettää ja kaikki näkevät yhtäkkiä kuinka epävarma oikeasti olen”-olo ja aloitteen tekeminen vastakkaisen sukupuolen suhteen tuntuu edelleen täysin mahdottomalta.

Perusluonteeltani olen ujo, pikku hiljaa olen alkanut sen hyväksyä ja ehkä ymmärtääkin uudella tavalla enkä kyllä edes halua siitä pohjimmaisesta ujoudestani eroon. Punastelen lisäksi herkästi, myös ”ilman varsinaista syytä”. Punastelu on ollut minulle tosi hankala juttu ja saanut minut tuntemaan itseni toisinaan äärimmäisen huonoksi ihmiseksi. Nykyään suhtaudun punasteluuni jo hieman armollisemmin, kuten itseeni yleensäkin, vaikka huonoja kausia toki tulee välillä.

Jos haluat vaihtaa ajatuksia, minuun saa yhteyden osoitteesta elefantti (at) hotmail.fi.

Teen varmaan kaikkien aikojen ennätyksen ja olen säälittävä luuseri, sillä olen 27 vuotias nainen joka ei ole koskaan seurustellut. En ole käynyt edes "treffeillä". Vaikuttaa pelottavasti siltä että en löydä ketään eikä kukaan kiinnostu, kun olen ujo ja jännitän kaikkea. En ole myöskään aina kaikkein positiivisin ihminen, vaan kärsin masennuksesta ajoittain. Huomenna on taas helluntai ja ei ole mitään tapahtunut viime vuoteen verrattuna.

ennätyksen kirjoitti:

Teen varmaan kaikkien aikojen ennätyksen ja olen säälittävä luuseri, sillä olen 27 vuotias nainen joka ei ole koskaan seurustellut. En ole käynyt edes "treffeillä". Vaikuttaa pelottavasti siltä että en löydä ketään eikä kukaan kiinnostu, kun olen ujo ja jännitän kaikkea. En ole myöskään aina kaikkein positiivisin ihminen, vaan kärsin masennuksesta ajoittain. Huomenna on taas helluntai ja ei ole mitään tapahtunut viime vuoteen verrattuna.

Lue lisää

mutta olet varmasti ollut sukupuoliyhteydessä vähintään kerran, vaikka sitten tuhannen tuiterissa jos ei muuten, ei se treffejä vaadi. sen sijaan löytyy miehiä jotka eivät ole 30 vuotiaanaakaan käyttäneet penistään naisessa

ennätyksen kirjoitti:

Teen varmaan kaikkien aikojen ennätyksen ja olen säälittävä luuseri, sillä olen 27 vuotias nainen joka ei ole koskaan seurustellut. En ole käynyt edes "treffeillä". Vaikuttaa pelottavasti siltä että en löydä ketään eikä kukaan kiinnostu, kun olen ujo ja jännitän kaikkea. En ole myöskään aina kaikkein positiivisin ihminen, vaan kärsin masennuksesta ajoittain. Huomenna on taas helluntai ja ei ole mitään tapahtunut viime vuoteen verrattuna.

Lue lisää

sanois sinua luuseriksi, itse olen 27- vuotias mies, enkä minäkään koskaan ole seurustellut. Jollain tapaa olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että "yksin" tulen elämäni viettämään, enkä juurikaan enää asialla päätäni vaivaa. Tosin joskus vieläkin tulee sellainen olo, että olisi kiva kun löytäisi kivan kumppaniin jakamaan arjen pienet ilot ja surut.

ennätyksen kirjoitti:

Teen varmaan kaikkien aikojen ennätyksen ja olen säälittävä luuseri, sillä olen 27 vuotias nainen joka ei ole koskaan seurustellut. En ole käynyt edes "treffeillä". Vaikuttaa pelottavasti siltä että en löydä ketään eikä kukaan kiinnostu, kun olen ujo ja jännitän kaikkea. En ole myöskään aina kaikkein positiivisin ihminen, vaan kärsin masennuksesta ajoittain. Huomenna on taas helluntai ja ei ole mitään tapahtunut viime vuoteen verrattuna.

Lue lisää

Pistäkää nyt ihmeessä niitä yhteystietojanne. Kyllä täältä varmasti ehdokkaita treffeille löytyy. Täällä olisi yksi :D

Eikä kannatta lannistua jos ei heti natsaa.

4545 kirjoitti:

Pistäkää nyt ihmeessä niitä yhteystietojanne. Kyllä täältä varmasti ehdokkaita treffeille löytyy. Täällä olisi yksi :D

Eikä kannatta lannistua jos ei heti natsaa.

Lue lisää

Olen pari kertaa laittanut itse asiallisesti viestiä joihinkin foorumeilla olleisiin osoittesiin saamatta koskaan minkäänlaista vastausta. Jätin kerran oman osoittenikin esille. Pari viestiä sinne tuli. Kaikissa oli käytännössä vain "Moi". Sitten vastasin asiallisesti niihin ja kysyin jotain takaisinpäin. Vastausta ei koskaan kuulunut.

Ujoillehan toinen ujo olisi aika ideaali treffikumppani ainakin minun mielestäni. Minä ainakin nimittäin jännitän paljon, että toinen jotenkin vaistoaa kokemattomuuteni näissä asioissa ja sen takia muuttaa asennoitumistaan. Olisi helpompaa, kun molemmat olisivat "samalla tasolla".

Mulla tullee kohta 19 vuotta täyteen ilman minkäänlaista kontaktia naisiin. Enkä oo ees erityisen ruma, läski tai surkimus(fyysisesti tai älyllisesti). Kai tämä ihmisten vältteleminen on jonkinlainen taitolaji.

Ujoilla naisilla on tässä suhteessa helpompaa kuin miehillä. Joku mies voi tehdä aloitteen ujoakin naista kohtaan, jolloin tavallaan ujous ei välttämättä muodostu esteeksi. Sen sijaan todennäköisyys, että nainen tekisi aloitteen ujoa miestä kohtaan, on häilyvän pieni ja edellyttää aikamoista ulkonäköä tai onnea. Ei ole helppoa kummallakaan sukupuolella, mutta tässä suhteessa naiset pääsevät mielestäni helpommalla.

15+20 kirjoitti:

Mulla tullee kohta 19 vuotta täyteen ilman minkäänlaista kontaktia naisiin. Enkä oo ees erityisen ruma, läski tai surkimus(fyysisesti tai älyllisesti). Kai tämä ihmisten vältteleminen on jonkinlainen taitolaji.

Lue lisää

Kun olet mies, se ei ole mikään taitolaji. Olen jo 34 vuotias mies eikä kukaan nainen ole koskaan tullut kysymään minulta mitään - paitsi jos ovat eksyksissä tai ihan muita asioita. En ole ruma tai tyhmä ja erityisesti en ole lihava.

Tavallaan se on kyllä helpotus, kyllä tuntisin oloni vaivautuneeksi jos joku tuosta vain tulisi kysymään että lähetkö mukaan. En varmaan lähtisi. Ainakin miehenä voi olla rauhassa itsekseen, eikä kukaan väkisin änkeydy seuraan. Sen sijaan ihmetyttää että monet ihmiset -usein juuri naiset- tulevat kyllä kysymään minulta mihin pitää mennä jos ovat eksyksissä.

sdgsdgr43 kirjoitti:

Ujoilla naisilla on tässä suhteessa helpompaa kuin miehillä. Joku mies voi tehdä aloitteen ujoakin naista kohtaan, jolloin tavallaan ujous ei välttämättä muodostu esteeksi. Sen sijaan todennäköisyys, että nainen tekisi aloitteen ujoa miestä kohtaan, on häilyvän pieni ja edellyttää aikamoista ulkonäköä tai onnea. Ei ole helppoa kummallakaan sukupuolella, mutta tässä suhteessa naiset pääsevät mielestäni helpommalla.

Lue lisää

Täällä kanssa yksi ujo 18 vuotias tyttö. En ole kanssa koskaan seurustellut, tai kokenut mitään. Minua ei kauheasti juominen kiinnosta, eikä baareissa ole tullut käytyä, koska ei vain kauheasti kiinnosta. Nyt vain tuntuu että haluaisi jonkun vierelleen, mutta mistä teitä miehiä löytää muualta kuin niistä känniluolista?

Näen usein mukavan näköisiä (ei siis niinkään ulkonäkö, vaan mukavan luonteen omaavan näköisiä) miehiä, mutta jos otan vähänkään katsekontaktia, niin ei tapahdu mitään, ja mä en vaan yksinkertaisesti uskalla tehdä enempää, ja se on rasittavaa.
Kavereitakaan mulla ei ole kuin pari, hyvää tosiystävää ei ole ainuttakaan.

Onko täälä yhtään teitä alle 20 vuotiaita ujoja tai ei niin ujoja miehiä, tai miksei kaverimielessä tyttöjäkin? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia sähköpostilla..

Täällä taas yks samanlainen. Oon 22-vuotias tyttö ja en oo koskaan seurustellut tai suudellut. Oon kans tosi ujo ja varautunut ihmisten ja varsinkin miesten seurassa. En ikinä vaan osaa niille oikein mtn sanoa..ja sit punastelen kanssa ja siitä vasta tuleekin sitten idioottiolo. Olis kiva löytää oma kulta. :( Välillä se epätoivo iskee pintaan, mut sitten taas joskus sitä vaa aattelee "et vielä jonain päivänä, kun sen aika on ja kun se oikee tyyppi tulee vastaan". On vaan nii ärsyttävää, ku kaikki muut kaverit seurustelee ja on kihloissa jne. Ja mulla vaan ei oo ollu vielä ikinä ketään. :(

Kas, löysinpä taas yhteystietoja, jotka voisi poistaa!

Hyvää ujouden ja seurustelemattomuuden jatkoa :)

Sinunkin yhteystietosi joutaa poistattaa!

Metkaa jatkoa :)

Vähän sama ongelma. En tosin tiedä, johtuuko "kyvyttömyys ihastua" ujoudesta vai jostain muusta. Joka tapauksessa en ole koskaan ihastunut. Enkä varmaan tosin uskaltaisi aloitetta tehdäkään, vaikka ihastuisinkin...

dfg9000300 kirjoitti:

Vähän sama ongelma. En tosin tiedä, johtuuko "kyvyttömyys ihastua" ujoudesta vai jostain muusta. Joka tapauksessa en ole koskaan ihastunut. Enkä varmaan tosin uskaltaisi aloitetta tehdäkään, vaikka ihastuisinkin...

Lue lisää

Olkaa onnellisia jos ette pysty ihastumaan, siitä ei ole muuta kuin harmia!! Itse olen sellainen, että mihin ikinä menenkin missä on vastakkaisen sukupuolen edustajia, onnistun aina ihastumaan johonkuhun. Niin ja tästä ei tietenkään ole kuin harmia sillä en voi itse kuvitella ikinä tekeväni minkäänlaista aloitetta ellei vastapuoli vaikuttaisi selvästi kiinnostuneelta. Ihastumisen johdosta päädyn välttelemään tätä kys. ihmistä, sillä muuten jännitysoireeni saattaisivat paljastaa minut. Yläasteellakin punastuin täysin kuin jouduin olemaan samassa huoneessakin erään luokkalaiseni kanssa ja yritin kuitenkin epätoivoisesti peitellä tätä asiaa. Olen jo 20 v, joten tämä on todella säälittävää, ehkä yläasteikäisenä tuo olisi ollut vielä söpöä. En oikein usko, että kukaan muu kuin toinen ujo voi ymmärtää tällaista... Ehkä uskaltaisin mennä juttelemaan joskus jollekin toiselle punanaamalle jos sattuisin sellaisen jossain näkemään?

olen ujo 22v tyttö, en koskaan suudellut tai seurustellut. Ujous on kaiken syynä! Miten vihaankaan ujouttani. Mutta kun ajattelen positiivisesti, en ole niin ujo kuin joskus olin. Ehkä vielä löydän jonkun.

se on fakta

ei voi seurustella kirjoitti:

se on fakta

Tietyssä määrin totta, sillä aika pieni se todennäköisyys ainakin ujolla pojalla/miehellä vaikuttaisi olevan seurusteluun. Ujous on voitettava viimeistään siinä 22 vuoden tienoilla, koska muuten naiset alkavat pitää erikoisena. Jos ei ole vielä 25-vuotiaana voittanut ujoutta, juna on mennyt. Tämän jälkeen ainut vaihtoehto on valehdella ja keksiä itselleen seurusteluhistoria, siis jos sattuu joskus myöhemmin ujouden voittamaan.

Sulla taitaa olla vähän sama ongelma, kun mullakin. Meinaan, että vaikea sitä on potentiaalisia kumppaneita tavata, kun en käy missään. Tai siis luonnollisesti salilla, töissä ja syksyllä taas koulussa tulee käytyä, mutta en ole ainakaan noissa paikoissa nähnyt mielenkiintoisia naisia. Koulukin on yliopistossa niin vapaata ja luokatonta, että ei siellä tutustu ihmisiin ellei käy kaikenmaailman bileissä (sinällään ei ole mitään baareja tai bileitä vastaan, mutta ne eivät oikeen ujolle ja estyneelle persoonalle sovi, kun on kännissä melkein yhtä estynyt kuin selvinpäin). Ja toisaalta sitten en ujona uskaltaisi tehdä aloitetta täysin tuntemattomalle naiselle.

En näe itseäni tekemässä aloitetta vielä aivan lähiaikoina, mikä tarkoittaa (näin miehen tapauksessa) sitä, että sinkkuna tässä tullaan lähitulevaisuus viettämään.

§§§§§§§§§½½½½§§§ kirjoitti:

Sulla taitaa olla vähän sama ongelma, kun mullakin. Meinaan, että vaikea sitä on potentiaalisia kumppaneita tavata, kun en käy missään. Tai siis luonnollisesti salilla, töissä ja syksyllä taas koulussa tulee käytyä, mutta en ole ainakaan noissa paikoissa nähnyt mielenkiintoisia naisia. Koulukin on yliopistossa niin vapaata ja luokatonta, että ei siellä tutustu ihmisiin ellei käy kaikenmaailman bileissä (sinällään ei ole mitään baareja tai bileitä vastaan, mutta ne eivät oikeen ujolle ja estyneelle persoonalle sovi, kun on kännissä melkein yhtä estynyt kuin selvinpäin). Ja toisaalta sitten en ujona uskaltaisi tehdä aloitetta täysin tuntemattomalle naiselle.

En näe itseäni tekemässä aloitetta vielä aivan lähiaikoina, mikä tarkoittaa (näin miehen tapauksessa) sitä, että sinkkuna tässä tullaan lähitulevaisuus viettämään.

Lue lisää

Niinhän tuo menee, että sopiviin ihmisiin ei törmää, kun ei juurikaan käy missään. Silloin harvoin kun käy jossain, ei ota oma-aloitteisesti kontaktii, eli pattitilanne siis. Työharjottelussa kohtaamani ihmiset ovat enimmäkseen keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, kun taas koulussa suurin osa on sellaisia 18 - 19 - vuotiaita poikia. ( Kyseessä on yhen kansanopiston vapaa-ajan ohjaaja-linjan tyypit.) Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, lyhyesti sanottuna.

Tuo alotteen tekeminen on kyllä jotain sellasta, mihin saa tsempata ittiä enemmän ku mihinkää muuhun hommaan. Ja on ihan turha hokea et sit ku seukki kerran näkee jonku kiinnostavan tyypin ni otan ittiä niskasta kiinni ja menen jutteleen yms, luo vaan älyttömät paineet. Niin kauan kuin en uskalla tehä alotetta enkä kohtaa tyyppii, jolla ois kyky murtautua ujouteni läpi ja saaha mut avautuun jne, tulen olemaan tässä samassa tilanteessa.

Asiattomia yhteystietoja tässäkin... tsaijai. Poistettavaksi!

Hauskaa ujona pyöriskelyn jatkoa :)

Olen 28 vuotias nainen enkä ole seurustellut. Tapaillut kyllä olen miehiä paljonkin mutta mitään vakavaa niistä ei ole kehittynyt. Muutamista on jäänyt hyviä ystäviä. Eka suudelma tuli koettua 25 vuotiaana. En ota paineita tosta seurusteluasiasta. Se oikea tulee jos on tullakseen. Ujo olen ja kuulemma ihan nättikin. Käyn baareissa joskus

Jos et tee mitään päästäksesi eroon estyneisyydestäsi, niin todella varmasti tulet jäämään yksin ilman parisuhdetta. Se on faktaa, ei fiktiota. Se, että parisuhde vain tipahtaisi syliin estyneelle ja ujolle ihmiselle, on yhtä todennäköistä kuin jättipotin voittaminen lotossa. Miljoonien lottovoittajistakin aina kuulee puhuttuvan mutta kukaan ei kuitenkaan tunne ketään lottovoittajaa eikä se voitto omalle kohdallekaan osu.

55665 kirjoitti:

Jos et tee mitään päästäksesi eroon estyneisyydestäsi, niin todella varmasti tulet jäämään yksin ilman parisuhdetta. Se on faktaa, ei fiktiota. Se, että parisuhde vain tipahtaisi syliin estyneelle ja ujolle ihmiselle, on yhtä todennäköistä kuin jättipotin voittaminen lotossa. Miljoonien lottovoittajistakin aina kuulee puhuttuvan mutta kukaan ei kuitenkaan tunne ketään lottovoittajaa eikä se voitto omalle kohdallekaan osu.

Lue lisää

Näinhän asianlaita taitaa kaikilla ujoilla miehillä olla. Joko ujous on voitettava tai oltava yksin. Valitettavan vaikeaa vaan ottaa se ensimmäinen askel ujouden voittamiseksi.

Unohdin mainita, että mulla ei siis ole yhtään ystävää/tuttua. Mun sosiaalinen elämä on viimeisen 6-7 vuoden ajalta täysi nolla. Et riittää kun tän mainitsee niin nainen juoksee karkuun ja soittaa poliisin.

hutimeni kirjoitti:

Unohdin mainita, että mulla ei siis ole yhtään ystävää/tuttua. Mun sosiaalinen elämä on viimeisen 6-7 vuoden ajalta täysi nolla. Et riittää kun tän mainitsee niin nainen juoksee karkuun ja soittaa poliisin.

Lue lisää

Sehän ainakin mulla tän "ujouden" aiheuttaakin. Nimittäin häpeä. Minulla on 0 kaveria, jos "hyvänpäiväntuttuja" ei lasketa. Olen (mielestäni) ihan normaali ihminen, mutta totta kai itsekin normaalin sosiaalisen elämän omaavana pitäisin kaltaistani tyyppiä jotenkin outona. Minun siis pitäisi saada ensiksi kavereita ennen kuin voin saada kumppanin. Valitettavasti ei tule koskaan tapahtumaan.

hutimeni kirjoitti:

Unohdin mainita, että mulla ei siis ole yhtään ystävää/tuttua. Mun sosiaalinen elämä on viimeisen 6-7 vuoden ajalta täysi nolla. Et riittää kun tän mainitsee niin nainen juoksee karkuun ja soittaa poliisin.

Lue lisää

"Et riittää kun tän mainitsee niin nainen juoksee karkuun ja soittaa poliisin."


Naurahdin :D oli jotenkin hauskasti kirjoitettu. Minkä ikäinen muuten olet jos saan udella?

En juokse karkuun kirjoitti:

"Et riittää kun tän mainitsee niin nainen juoksee karkuun ja soittaa poliisin."


Naurahdin :D oli jotenkin hauskasti kirjoitettu. Minkä ikäinen muuten olet jos saan udella?

Lue lisää

22v.

Se vaan menee niin että miesten mielestä naisen ujous on vaan söpöä, mutkun asia ei ole toisinpäin.

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja, kuten nimestä näkyy. Tuo viestihän on kirjoitettu jo vuonna 2005 jos joku ei huomannut. Tämän vuoden aikana olen tutustunut erääseen mieheen jota nyt tapailen, vaikka vielä vuoden alussa olin aivan varma, että olen yksin aina. Tutustuin mieheen aivan yllättäen netissä. En yleensä koskaan käy minkäänlaisissa chateissa ja sen ainoan kerran kun kävin aikaa tappamassa kohtasin tämän miehen. Jatkoimme juttuja mesessä ja lopulta tapasimme kaupungilla. Ensitapaaminen jännitti niin, etten mielestäni edes jutellut paljon mitään mutta eipä se häntä haitannut. :) Joskus ujostuttaa vieläkin.

persiIja kirjoitti:

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja, kuten nimestä näkyy. Tuo viestihän on kirjoitettu jo vuonna 2005 jos joku ei huomannut. Tämän vuoden aikana olen tutustunut erääseen mieheen jota nyt tapailen, vaikka vielä vuoden alussa olin aivan varma, että olen yksin aina. Tutustuin mieheen aivan yllättäen netissä. En yleensä koskaan käy minkäänlaisissa chateissa ja sen ainoan kerran kun kävin aikaa tappamassa kohtasin tämän miehen. Jatkoimme juttuja mesessä ja lopulta tapasimme kaupungilla. Ensitapaaminen jännitti niin, etten mielestäni edes jutellut paljon mitään mutta eipä se häntä haitannut. :) Joskus ujostuttaa vieläkin.

Lue lisää

Kiva kuulla, että edes joku on onnistunut pääsemään eroon tästä ketjusta!

Tulipahan luettua koko ketju läpi. Kivaa huomata, ettei todellakaan ole ainut, joka painii ujouden kanssa. Itse en enää 24-vuotiaana ole niin ujo kuin joskus yläasteella. Jonkinlaista kehitystä on ilmeisesti tapahtunut onneksi ja toivottavasti sama suunta jatkuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että minuun on varmasti tosi hankala tutustua kunnolla. Ihmisten kanssa tulen koulussa, kaupungilla ja kaikkialla muuallakin toimeen ihan hyvin. Jos taas kiinnostun jostain tytöstä ja tuntuu, että tyttöäkin kiinnostaisi, niin sitten alkaa jännitys ja ujous iskemään päälle. Jollakin tavalla varmaan menen kipsiin. Haluaisin tutustua tyttöön lähemmin, mutta en kai uskalla laskea niitä muureja alas tai edes kurkistaa niiden takaa. Toivon vaan, että tyttö osaisi lukea ajatukseni ja lähestyä minua. Hassua vielä, kun itse tietää, ettei siinä menetä mitään, jos menisi juttelemaan jollekin kivalle tytölle. Kait se on jokin pieni pelko itsensä nolaamisesta.

Harmittaa, kun viihdyn melko hyvin itsekseni. Pidän kyllä koulussa käymisestä ja kavereiden kanssa oleilusta, mutta usein on kiva vaan jäädä kämpille vaikka vain lueskelemaan. Kotona ollessa odotan seuraavaa päivää ja ajattelen, että huomenna olen avoin ja toivottavasti tapaan jonkun kivan henkilön jossain. Sitten kun huominen koittaa, kiiruhdan nopeasti laput silmillä päivän ohi ja takaisin kämpille, jossa taas tuskailen, kun en ollut tarpeeksi rohkea ja alan odottamaan seuraavaa päivää. Tuntuu, että koulussa, koulun ruokalassa ja kaupungilla useat tytöt vilkuilevat ja hakevat katsekontaktia, mutta minä vain ihmettelen, että miksi he minua katsovat, näytänköhän minä jotenkin oudolta ja sitten vain leikin näkymätöntä. Turhauttavaa. Hankala muutenkin tutustua uusiin ihmisiin, kun minua ei kiinnosta käydä baareissa tai opiskelijabileissä.

Melkoista haaveiluahan tämä elämä usein on. Turha sitä kuitenkin on toivosta luopua, eihän sitä tiedä milloin sitä törmää johonkin tutustumisen arvoiseen. Huolestuttaa vain, että kuljen vielä joku päivä sen ihanan tytön ohi. Jospa jokin päivä hän vielä tarttuu käteeni ja pyytää pysähtymään hetkeksi seuraansa. Olisihan se kiva löytää jostain kiva tyttönen, jonka kanssa voisi ujostella yhdessä. :)

ulkona on kylmä kirjoitti:

Tulipahan luettua koko ketju läpi. Kivaa huomata, ettei todellakaan ole ainut, joka painii ujouden kanssa. Itse en enää 24-vuotiaana ole niin ujo kuin joskus yläasteella. Jonkinlaista kehitystä on ilmeisesti tapahtunut onneksi ja toivottavasti sama suunta jatkuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että minuun on varmasti tosi hankala tutustua kunnolla. Ihmisten kanssa tulen koulussa, kaupungilla ja kaikkialla muuallakin toimeen ihan hyvin. Jos taas kiinnostun jostain tytöstä ja tuntuu, että tyttöäkin kiinnostaisi, niin sitten alkaa jännitys ja ujous iskemään päälle. Jollakin tavalla varmaan menen kipsiin. Haluaisin tutustua tyttöön lähemmin, mutta en kai uskalla laskea niitä muureja alas tai edes kurkistaa niiden takaa. Toivon vaan, että tyttö osaisi lukea ajatukseni ja lähestyä minua. Hassua vielä, kun itse tietää, ettei siinä menetä mitään, jos menisi juttelemaan jollekin kivalle tytölle. Kait se on jokin pieni pelko itsensä nolaamisesta.

Harmittaa, kun viihdyn melko hyvin itsekseni. Pidän kyllä koulussa käymisestä ja kavereiden kanssa oleilusta, mutta usein on kiva vaan jäädä kämpille vaikka vain lueskelemaan. Kotona ollessa odotan seuraavaa päivää ja ajattelen, että huomenna olen avoin ja toivottavasti tapaan jonkun kivan henkilön jossain. Sitten kun huominen koittaa, kiiruhdan nopeasti laput silmillä päivän ohi ja takaisin kämpille, jossa taas tuskailen, kun en ollut tarpeeksi rohkea ja alan odottamaan seuraavaa päivää. Tuntuu, että koulussa, koulun ruokalassa ja kaupungilla useat tytöt vilkuilevat ja hakevat katsekontaktia, mutta minä vain ihmettelen, että miksi he minua katsovat, näytänköhän minä jotenkin oudolta ja sitten vain leikin näkymätöntä. Turhauttavaa. Hankala muutenkin tutustua uusiin ihmisiin, kun minua ei kiinnosta käydä baareissa tai opiskelijabileissä.

Melkoista haaveiluahan tämä elämä usein on. Turha sitä kuitenkin on toivosta luopua, eihän sitä tiedä milloin sitä törmää johonkin tutustumisen arvoiseen. Huolestuttaa vain, että kuljen vielä joku päivä sen ihanan tytön ohi. Jospa jokin päivä hän vielä tarttuu käteeni ja pyytää pysähtymään hetkeksi seuraansa. Olisihan se kiva löytää jostain kiva tyttönen, jonka kanssa voisi ujostella yhdessä. :)

Lue lisää

"Toivon vaan, että tyttö osaisi lukea ajatukseni ja lähestyä minua. Hassua vielä, kun itse tietää, ettei siinä menetä mitään, jos menisi juttelemaan jollekin kivalle tytölle. Kait se on jokin pieni pelko itsensä nolaamisesta. "

Samalla tavalla (valitettavasti) ajattelen. Se on tosiaan jännä, että "Pää" tietää aloitteiden tekemisen olevan täysin riskitöntä, mutta silti jokin vahva blokki estää kehoa toimimasta. Esimerkiksi täällä Helsingissä kaupungilla tuskin edes koskaan näkisi samaa tyttöä/naista uudelleen, jos pakit saisi, mutta silti ei vaan - jostain syystä - pysty toimimaan. Turhauttavaa!

asf5757 kirjoitti:

"Toivon vaan, että tyttö osaisi lukea ajatukseni ja lähestyä minua. Hassua vielä, kun itse tietää, ettei siinä menetä mitään, jos menisi juttelemaan jollekin kivalle tytölle. Kait se on jokin pieni pelko itsensä nolaamisesta. "

Samalla tavalla (valitettavasti) ajattelen. Se on tosiaan jännä, että "Pää" tietää aloitteiden tekemisen olevan täysin riskitöntä, mutta silti jokin vahva blokki estää kehoa toimimasta. Esimerkiksi täällä Helsingissä kaupungilla tuskin edes koskaan näkisi samaa tyttöä/naista uudelleen, jos pakit saisi, mutta silti ei vaan - jostain syystä - pysty toimimaan. Turhauttavaa!

Lue lisää

Myös sen olen huomannut, että vaikutan varmasti melko vakavalta, kun käveleskelen jossain kaupungilla. Jos taas on seurana joku kaveri esimerkiksi, pystyn heti olemaan rento ja oma itseni ja hymyilen ja naureskelen paljon useammin. Yksin liikkuessa ei ilmeisesti tunne oloaan täysin rennoksi, joka sitten taas näkyy vakavuutena. Pitäisi jotenkin pystyä rentoutumaan tuntemattomien seurassa, koska muuten moni varmaan ajattelee, että onpa tuo heppu huumorintajuton ja yrmeä. Osaisikohan joku kertoa, missä muualla kuin baareissa te kivat ja ujot sinkkutytöt ja -naiset oikein liikuskelette? :)

Ei hirveästi naurata kun on muutaman vuoden päästä jo nelikymppinen ja on edelleen sama sairaalloisen ujo paska kuin ennenkin.

Paska..... kirjoitti:

Ei hirveästi naurata kun on muutaman vuoden päästä jo nelikymppinen ja on edelleen sama sairaalloisen ujo paska kuin ennenkin.

kaikki "hyvät" miehet on aina varattuja, eikä niitä yleensä tapaa missään (paitsi opiskelupaikalla ja siellä ne ovat aina varattuja!). Baareissa näkee vaan niitä kännisiä puoliteinejä, joita ei mikään seurustelun aloittaminen varmasti kiinnosta... Missäs muualla noita ukkoja voisi tavata?
Netissä on vähän vaikeata kuvan perusteella sanoa onko tyyppi hyväjätkä vaiko ei.
En tiiä missä te sinkkumiehet oikein liikutte kun en ikinä semmoisia missään näe.

Hyvällä tarkoitan siis semmoista mukavaa persoonaa, ei mitään juoppohullua tms. sählääjää.

Laittakaa tänne yhteystietojanne. Ehkäpä täältä voi löytyä se kumppani. Tsemppiä! Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin

Molla11 kirjoitti:

Laittakaa tänne yhteystietojanne. Ehkäpä täältä voi löytyä se kumppani. Tsemppiä! Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin

Tuttu tunne minullekin. Olen 19 ja tuntuu että lähes kaikki seurustelevat, tai ainakin ovat seurustelleet. Olen myös aika ujo, en mikään täys hissukka, mutta treffailukuvioissa epävarma kuitenkin. Kun silloin tällöin käyn baareissa, pysyttelen yleensä kavereideni kanssa,ja jos joku tuntematon mies tulee juttelemaan, hän puhuu yleensä puheliaammille kavereilleni eikä minulle. Rupean ujostelemaan, ja välttelen hänen katsettaan. Vaivaannun tälläisissä tilanteissa, ja vaikka haluaisinkin siis tavata jonkun, toivon että tämä tuntematon tyyppi lähtisi pois.
Olen ihan ok näköinen, mutta epävarmana en ollenkaan viehättävä. Eli en ole se kaunis hiljainen tyttö nurkassa, jota kaikki miehet ihailisivat. Olisin kaunis jos saisin suuni auki ja lauottua hauskoja juttuja. Useinhan ne mukavimmat tyypit eivät mitään kaunottaria olekaan, vaan vain sinut itsensä kanssa ja muuten tyylikkäitä. Harmi vain, että usein olen hiljaisella päällä ja tunnen itseni epävarmaksi.
Treffailu ja pokaaminen tuntuu minulle jotenkin kamalan vaikealta, ja koska vaivaudun, en pysty olemaan oma itseni, vaan olen jäykempi enkä pidä tästä jäykästä itsestäni, ja siksi haluan tilanteesta pois. Alkoholikaan ei poista minulla estoja niin, että pystyisin puhumaan tuntemattomille juurikaan sen paremmin kuin muutenkaan. En vain pysty heittämään vapautuneesti läppää, vaan jännitän ja vaivaudun ja tunnen itseni tyhmäksi.
Toivon että tapaan joskus (lue: pian) jonkun, jonka kanssa viihtyisin ja olisin vapautuneempi, ja jonka kanssa voisin seurustella tai edes satunnaisesti tapailla. Vaikka kai tämä muutos pitäisi löytää ihan itsestä, eikä odottaa että joku tulee, ja sitten elämä muuttuu. Mutta olen huomannut että toisten seurassa ns. klikkaa paremmin kuin toisten. Eli jonkun ihmisen seurassa olen täysin tuppisuu ja toisten seurassa taas puheliaampi. En välttämättä haluaisi toista ujoa, jonka kanssa nyhväisimme vain kotona(vaikka kotona olosta tykkäänkin), vaan jonkun jonka seurassa pystyisin avautumaan ja olemaan rohkeampi ja vähemmän ujo.

Voi voi anteroa, kun meni yhteystietonsa postaamaan. Minpä pyydänkin ne poistettavaksi!

Hauskaa tyttöystävättömyyden jatkoa :)

En tiedä, kuinka kiinnostavaa tämä on, mutta kuitenkin:

Päädyin jotain kummallista reittiä sattumalta tänne lueskelemaan tätä ketjua, ja oikein mukava huomata, että moni muukin näköjään tuskailee samojen asioiden kanssa kuin minäkin. Tai no, eihän toisten tuskailut, epävarmuudet ja muut kovin mukavia juttuja ole, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitin. :) Mulla vaan on tapana yksinäisyydessääni välillä jumittaa omassa päässäni ja surkutella ja haaveilla ja sitten unohtaa, että eihän sitä ole täysin yksin ongelmiensa kanssa. Joten, niin, hmm, joo, ja niin edelleen - jostain kumman syystä ei ole tullut aiemmin mieleen hakeutua nettifoorumeille puhumaan ujoudesta. Mukavaa vertaistukea täällä näköjään.

Minäkin olen täysin kokematon seurusteluasioissa ja semmoisissa. Olen ujo - toisten kanssa keskustelu on kovin kauhistuttavaa, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin vaikka haluaisinkin tutustua heihin. Jotenkin vaan mieli halvaantuu ihmisten seurassa. Olen 21-vuotias, enkä ole suudellut naispuolisia ihmisiä (ei sillä että olisin eläimiä tai kasveja tai edes jotain niveljalkaisia suudellut) tai halaillut kenenkään kanssa tai muutenkaan ollut tekemisissä ihmisten kanssa pahemmin. Ulkonäöstäni en osaa sanoa paljonkaan. Jotkut vanhemmat sukulaiset ovat sanoneet söpöksi, mutta kyse taitaa olla vahuudenhöperöydestä. (Itse kuvailisin itseäni ennemminkin herttaiseksi.) No joo. Tosin joskus 11-vuotiaana kerran mulla taisi olla tyttöystävä noin kuukauden ajan, mutta se taisi olla vain jonkinlaista leikkimistä tai jotain. Tyttö oli mua vuotta vanhempi ja silloiset kaverit olivat kai vähän aikaa kateellisia, mikä sai hetkellisesti itsetunnon väräjämään kivasti, mutta ei me mitään oikeastaan tehty - ujo ja pelokas kun olen ollut koko ikäni. Kuten sanoin, jonkinlaista leikkiä se taisi olla. Kavereita mulla oli peruskoulun loppuun saakka, mutta sitten kaikki lähtivät eri suuntiin, enkä ole sittemmin ollut kenenkään kanssa juurikaan tekemisissä. Kaverini ovat pääasiassa muutamia vuosikymmeniä/-satoja haudassa maanneita kirjailijoita tai muusikoita ja elokuvien henkilöitä. Mutta mitään oikeita kavereita ei ole. Kotona vietän suurimman osan ajastani juurikin musiikin, elokuvien ja kirjojen parissa. Muutama hyvänpäiväntuttu koulussa, joiden kanssa moikkaillaan, kun nähdään, mutta ei mitään sen syvempää.

Seurustelusta on paha sanoa mitään. Minkälaisia semmoset aikuisten seurustelusuhteet ovat? Luulen, että haluaisin kokea edes kerran jotain semmoista jonkun kanssa: läheisyyttä, jakamista, ymmärrystä. Jos joskus pelottaa, niin voisi puristaa toisen kädestä. Ehkä jonkun myös ujon tyypin kanssa semmoista molemminpuolista turvaa ja luottamusta ja tuntemista. Ja että vois sitten halata toista pitkään ja kiireettömästi tai tuijotella silmiin ja makoilla lattioilla. Jotain semmoista, että Nick Draken Northern Sky alkaisi soida päässä. Toisaalta tää taitaa olla pelkkää haavetta, ja johtuu varmaan siitä, että Hollywood ja pop-musiikki on tainneet syövyttää pikkasen mun aivoja. :) Hmm, joo. Enpä tiedä. Ei tämä yksinäisyys enää niin masentava juttu ole, ja haluaisin ainakin uskoa että oon jokseenkin hyväksynyt sen etten välttämättä koe mitään suuria rakkauksia, mikäli semmoisia on olemassakaan, tai edes merkittäviä ihmissuhteita. Mutta onko se sitten hyvä juttu hyväksyä tämmöinen asia? Ei mitään hajua. Kunhan en jää vellomaan liikaa tai katkeroidu ja rupea miksikään nihilisti-kyynikoksi. Siitä suosta on kai vaikeampi yrittää rämpiä ylös. Mutta ainahan sitä haaveilee, että ”entä jos...”. Ehkä jos joku sattuisi muhun tutustumaan paremmin ja huomaisi, että oon ihan mukava tyyppi, tai jotain, ja voisi yrittää ystävystyä edes. Luulisi, että ujot jotenkin ”ymmärtäisivät” toisiaan paremmin kuin muut? Mutta tosiaan, mistäpä sitä ujona löytää tai tapaa muita - varsinkin ujoja - ihmisiä.

Kiitos, jos olet jaksanut tänne asti lukea. Helpottavaa vuodattaa tämmöisinkiin juttuihin. Ainakin jonkilaista vuorovaikutusta sentään toisten ihmisten kanssa. :) Ja vaikka kukaan ei lukisikaan tätä, niin tuntuu kuin olisin ottanut ainakin pikkuisen askeleen eteenpäin - tai ainakin jonnekin suuntaan.

randomnecessity kirjoitti:

En tiedä, kuinka kiinnostavaa tämä on, mutta kuitenkin:

Päädyin jotain kummallista reittiä sattumalta tänne lueskelemaan tätä ketjua, ja oikein mukava huomata, että moni muukin näköjään tuskailee samojen asioiden kanssa kuin minäkin. Tai no, eihän toisten tuskailut, epävarmuudet ja muut kovin mukavia juttuja ole, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitin. :) Mulla vaan on tapana yksinäisyydessääni välillä jumittaa omassa päässäni ja surkutella ja haaveilla ja sitten unohtaa, että eihän sitä ole täysin yksin ongelmiensa kanssa. Joten, niin, hmm, joo, ja niin edelleen - jostain kumman syystä ei ole tullut aiemmin mieleen hakeutua nettifoorumeille puhumaan ujoudesta. Mukavaa vertaistukea täällä näköjään.

Minäkin olen täysin kokematon seurusteluasioissa ja semmoisissa. Olen ujo - toisten kanssa keskustelu on kovin kauhistuttavaa, joten pidän etäisyyttä muihin ihmisiin vaikka haluaisinkin tutustua heihin. Jotenkin vaan mieli halvaantuu ihmisten seurassa. Olen 21-vuotias, enkä ole suudellut naispuolisia ihmisiä (ei sillä että olisin eläimiä tai kasveja tai edes jotain niveljalkaisia suudellut) tai halaillut kenenkään kanssa tai muutenkaan ollut tekemisissä ihmisten kanssa pahemmin. Ulkonäöstäni en osaa sanoa paljonkaan. Jotkut vanhemmat sukulaiset ovat sanoneet söpöksi, mutta kyse taitaa olla vahuudenhöperöydestä. (Itse kuvailisin itseäni ennemminkin herttaiseksi.) No joo. Tosin joskus 11-vuotiaana kerran mulla taisi olla tyttöystävä noin kuukauden ajan, mutta se taisi olla vain jonkinlaista leikkimistä tai jotain. Tyttö oli mua vuotta vanhempi ja silloiset kaverit olivat kai vähän aikaa kateellisia, mikä sai hetkellisesti itsetunnon väräjämään kivasti, mutta ei me mitään oikeastaan tehty - ujo ja pelokas kun olen ollut koko ikäni. Kuten sanoin, jonkinlaista leikkiä se taisi olla. Kavereita mulla oli peruskoulun loppuun saakka, mutta sitten kaikki lähtivät eri suuntiin, enkä ole sittemmin ollut kenenkään kanssa juurikaan tekemisissä. Kaverini ovat pääasiassa muutamia vuosikymmeniä/-satoja haudassa maanneita kirjailijoita tai muusikoita ja elokuvien henkilöitä. Mutta mitään oikeita kavereita ei ole. Kotona vietän suurimman osan ajastani juurikin musiikin, elokuvien ja kirjojen parissa. Muutama hyvänpäiväntuttu koulussa, joiden kanssa moikkaillaan, kun nähdään, mutta ei mitään sen syvempää.

Seurustelusta on paha sanoa mitään. Minkälaisia semmoset aikuisten seurustelusuhteet ovat? Luulen, että haluaisin kokea edes kerran jotain semmoista jonkun kanssa: läheisyyttä, jakamista, ymmärrystä. Jos joskus pelottaa, niin voisi puristaa toisen kädestä. Ehkä jonkun myös ujon tyypin kanssa semmoista molemminpuolista turvaa ja luottamusta ja tuntemista. Ja että vois sitten halata toista pitkään ja kiireettömästi tai tuijotella silmiin ja makoilla lattioilla. Jotain semmoista, että Nick Draken Northern Sky alkaisi soida päässä. Toisaalta tää taitaa olla pelkkää haavetta, ja johtuu varmaan siitä, että Hollywood ja pop-musiikki on tainneet syövyttää pikkasen mun aivoja. :) Hmm, joo. Enpä tiedä. Ei tämä yksinäisyys enää niin masentava juttu ole, ja haluaisin ainakin uskoa että oon jokseenkin hyväksynyt sen etten välttämättä koe mitään suuria rakkauksia, mikäli semmoisia on olemassakaan, tai edes merkittäviä ihmissuhteita. Mutta onko se sitten hyvä juttu hyväksyä tämmöinen asia? Ei mitään hajua. Kunhan en jää vellomaan liikaa tai katkeroidu ja rupea miksikään nihilisti-kyynikoksi. Siitä suosta on kai vaikeampi yrittää rämpiä ylös. Mutta ainahan sitä haaveilee, että ”entä jos...”. Ehkä jos joku sattuisi muhun tutustumaan paremmin ja huomaisi, että oon ihan mukava tyyppi, tai jotain, ja voisi yrittää ystävystyä edes. Luulisi, että ujot jotenkin ”ymmärtäisivät” toisiaan paremmin kuin muut? Mutta tosiaan, mistäpä sitä ujona löytää tai tapaa muita - varsinkin ujoja - ihmisiä.

Kiitos, jos olet jaksanut tänne asti lukea. Helpottavaa vuodattaa tämmöisinkiin juttuihin. Ainakin jonkilaista vuorovaikutusta sentään toisten ihmisten kanssa. :) Ja vaikka kukaan ei lukisikaan tätä, niin tuntuu kuin olisin ottanut ainakin pikkuisen askeleen eteenpäin - tai ainakin jonnekin suuntaan.

Lue lisää

Vaikutat kovin mukavalta ja positiiviselta ihmiseltä. Toivottavasti pääset ennemmin tai myöhemmin eroon pahimmasta ujoudesta ja löydät ihmisiä elämääsi. Olet vielä nuori, joten mahdollisuuksia riittää!

Omasta tilanteestani en taida edes puhua, mulla kun kyse ei ole pelkästään ujoudesta... Vakava sosiaalisten tilanteiden pelko tekee kaikista ihmissuhteistani olemattomia.

Tsemppiä kaikille ujoille! Muistakaa, että usein arkuus on vain söpöä. Itse ainakin pidän sitä mukavampana piirteenä kuin tunkeilevaisuutta ja liiallista ulospäinsuuntautuneisuutta.

Voisko joku bannata tän trollin jo

Ei kai seurustelussa mitään muuta tarvitse ujostella, mutta paskalla käyminen tai pieraiseminen on kyllä sellainen juttu, mikä estää meikäläisen seurustelun. Aivan liian ujo sellaiseen.

Hehe, kiva kirjoitus! Toivottavasti useammatkin naiset ajattelevat samoin!

"Koittakaa lähestyä ns. oman tasoisianne tyttöjä."

Se ei ole ongelma että lähestyisin liian tasokkaita naisia. Vaan se etten ujouttani uskalla lähestyä ketään.


"miten on mahdollista että noin ihana tyyppi oli voinut pysyä sinkkuna, että miten kukaan nainen ei ole tehnyt aloitetta"

Eräs nainen sanoi samaa kun tutustuimme. Mutta myönsi myös ettei itse voisi tehdä ensimmäistä siirtoa, vaan se on miehen tehtävä.

Hiukan samoilla linjoilla: 21 vuotias ja en ollut koskaan edes suudellut ketään kunnes pari viikkoa sitten se tapahtui ja vielä elämäni ensimmäisillä treffeillä. Kyseisen tytön olin löytänyt deittipalstan sivuilta.

Varmasti olet kuullut nämä sanat mutta lausun ne kuitenkin: Ei auta muu kuin purra hammasta ja yrittää. Klisee ehkä mutta oman ujouteni (osittain) voitin kun ajattelin että pakko se on jotain yrittää.

Suosittelen profiilin tekemistä jollekin deittisivulle tai useammallekin ja lähde "metsästämään". Nappaa joku ilmainen kuten suomi24 tai deitille.fi, tee profiili ja tee se huolella. Tilastot ovat meitä miehiä vastaan, koska moni nainen saa niitä tusinaviestejä joltain seksinnälkäisiltä ukoilta joten viestisi saavat hukkua tulvan alle. Valitse siis sekä kuvallisia, että kuvattomia profiileja.

Ne jotka sanovat sinulle: "Odota ihan rauhassa kyllä se oikea tulee vielä kohdalle" niin nauran sille ajatukselle äärimmäisellä katkeruudella, koska tässä pelissä ei se pelaa, joka pelkää hiukan kärjistetysti. Tässä yhteiskuntarakenteessa mies on kuitenkin se aloitteentekijä edelleen tai ainakin oletetaan olevan. Täten sinun on oltava oman onnesi seppä ja tehdä jotain asian eteen. Tutustuminen puolianonyymisti internetissä on turvallisempaa.

Mistä päin te yksinäiset nuoret miehet olette?

Nii jjjoo.

Niinhän se menee, eiku.....

Oho, kiva tarina! Onnea teille! Mukava myös kuulla, että ujoudesta voi päästä eroon.

Harmi etteivät ikäiseni naiset ajattele noin. Vaikka pitäisivätkin ujoista, niin kokematon on silti heille luuseri.

"Mutta siis poikaystäväni oli alussa jokaisen tapaamisen jälkeen, että ymmärrän jos et halua tavata enää jne. ja aina muistutteli, ettei mun ole pakko jos en halua olla hänen kanssaan. Kävi ihan suunnattomasti hermoon :D "

Tämä juttu tulee esiin naisilta kerta toisensa jälkeen. Toisin sanoen vaikka olisi epävarma ja huonoitsetuntoinen (kuten esim. minä), niin älkää missää nimessä kertoko sitä suoraan (ainakaan tuolla tavalla).

En olisi itse edes enää ujo (koska olen tehnyt kovasti töitä itsetuntoni kohottamiseksi), mutta r-vian takia en vieläkään uskalla mennä juttelemaan ihmisille (etenkään naisille). Tietysti olisi varmasti haastavaa uskaltaa esim. koskea toiseen, mutta kaikki tuollainen helpottuu kokemuksen myötä. Varasin nyt ajan foniatrille ja olen sitoutunut tekemään kaikkeni oppiakseni ärrän, minkä jälkeen elämäni tulee kokemaan täydellisen muutoksen parempaan.

En osanut olla edes huolissaan kokemattomuudesta 19 vuotiaana. Olisi pitänyt! Nyt 33 vuotiaana samassa tilanteessa.

ei naiset huoli huoria miehekseen joka on antanut monelle.Se kyllä naisia karkottaa pois.