Ateismi ja uskonnon alku?

Anonyymi

Miksi tapahtui uskontoon (uskontoihin) lankeemus ateismin mukaan?
Kun ajatellaan, että aito ja ateistinen alkuihmisen alalaji uskoi siihen, että kivellä saa kookospähkinän rikki tai, että kivinaulalla sai naputettua kivitaulun luolan seinään.
Niin kuka tai mikä sai uskonnon aikaiseksi?

Miksi ateistit, jos heitä jo tuolloin oli enemmän kuin yksi, eivät pystynet pitämään populaa oikean oppinsa tiellä?

Ja, jos myöhemmässä vaiheessa tapahtui segregaatioita, niin miksi kuitenkin molemmat alalajit, homo religiosus ja homo atheismus ovat vielä olemassa?

Vai onko ihmiset sellaisia, että he näppärästi yhdistelevät itselleen ateismin ja teismin oppeja omiksi mielipiteikseen, jotka sitten saavat ihmisen psyykessä aikaan kuvitellun ajatuksen tiedosta?

35

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Järkisyitä

      Uskontojen kehittyminen on ihan mielenkiintoinen kysymys, mitä tutkitaan. Siitä ei ole hirveästi tietoa, koska varhaisilta ajoilta ei ole olemassa oikein mitään. Ihmisten taikausko oli kehittynyt jo ennen nyky ihmistä (Homo Sapiens).

      Uskonnon kehittymiselle on esitetty kahta asia, mistä itse luulen, että molemmilla on osansa.
      1. Uskonnollisuus syntyi älykkyyden sivutuotteena
      Ihmiselle on kehittynyt kyky mallintaa maailmaa mielessään ja ennakoida toisten tietoisten olentojen tekemisiä. Tämä menee jo niin pitkälle, että monet näkevät tietoisen vaikutuksen asioissa, joissa sitä ei ole.
      2. Uskonto voi olla myös evoluution suosimaa. Jos ajatellaan suuria sivilisaatiota, niin monissa hallitsijoita pidettiin jumalina tai oli vähintäänkin suuri papisto, jotka tukivat hallintoa. Lisäksi taistelussa kuolleille luvattiin monesti paratiisia (yleinen uskomus esimerkiksi sotaisten viikinkien keskuudessa). Uskonto siis mahdollisti suurten kansojen hallitsemisen ja toi uskallusta taisteluun.

      Kenties näistä ensimmäinen on syy miksi uskonnot syntyivät ja jälkimmäinen syy, miksi uskonnollisuus pääsi yleistymään. Silti pitää muistaa, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia. Jos uskonto liittyy ihmisen ominaisuuksiin, niin sen ymmärtämiseksi pitäisi vertailla uskontoon taipuvaisia apinaihmisiä toisiin apinaihmisiin, millä tällaisia taipumuksia ei ollut. Näistä meillä on vain luita ja joitakin esineitä, joten uskonnon kehityksen tutkiminen jäänee pitkälti teoreettiseksi pohdinnaksi.

      Uskontoa voidaan myös pohtia kulttuurievoluution pohjalta. Voimme pohtia, miksi Isis sai suuren suosion ja mitkä tekijät ajoivat tähän. Kuinka suuri osa näistä johtuu ihmisen omasta olemuksesta eli siitä, että olemme lajina usein epärationaalisia otuksia, jotka retkahtavat uskomaan mihin sattuu? Kenties avaimena olisi ymmärtää, miksi ihmiset tulevat uskoon, mikä sekään ei ole ihan yksinkertainen asia.

      Asiasta löytyy tutkimuspaperi mm.
      https://www.researchgate.net/publication/226010821_The_Cognitive_and_Evolutionary_Psychology_of_Religion

    • Anonyymi

      Uskonnon alkuperä

      Uskonnon alkuperä ei ole tutkijoiden tiedossa. Wikipedian artikkeli käsittelee lähinnä uskonnottomien ihmisten ja ateistien teorioita siitä, miten uskonto ja uskonnot ovat saaneet alkunsa: miten ne ovat syntyneet. Merkille pantavaa on se, että ”uskonnollisen käyttäytymisen” katsotaan ”kehittyneen” suomenkielisen Wikipedian artikkelin mukaan vasta 6000-3500 vuotta sitten neoliittisella aikakaudella, mikä sopii hyvin yhteen Raamatun kirjoitusten kanssa sen suhteen, milloin Aatami ja Eeva luotiin. Englanninkielisessä artikkelissa nykyihmisen käytöksen arvellaan alkaneen kehittyä kuitenkin jo 40 000-50 000 vuotta sitten. (Evolutionary origin of religions ja Behavioral modernity)

      Uskonnon syntymisen perusedellytys on hyvin pitkälle kehittynyt kielellinen kommunikointi, joka mahdollistaa abstraktien käsitteiden ja näkymättömän todellisuuden kuvaamisen kielen avulla. Luonnonuskonnoissa pidetään totena kuolleiden ihmisten tai eläinten henkien eläminen tässä maailmassa, mutta niitä ei voida nähdä. Samalla uskotaan jumaliin tai jumalaan, joka on olemukseltaan henkeä eikä osa tätä näkyvää materialistista maailmaa.

      Vaikka jumalien tai jumalan on uskottu voivan ilmestyä ruumiillisesti näkyvässä muodossa tai hänen äänensä on voitu kuulla fyysisen kuuloaistin avulla, niin uskonnot pitävät tyypillisesti sisällään oletuksen näkymättömästä henkien maailmasta, mikä edellyttää hyvin pitkälle kehittynyttä kielellistä ilmaisukykyä ja mielikuvitusta, joka mahdollistaa jopa olemattomien asioiden kuvittelemisen.

      Eläimet ovat hyvin kaukana tästä kyvystä vielä tänä päivänä, joten ihminen on ainoa poikkeus luomakunnassa sen vuoksi, että me voimme kuvitella asioita, joita ei ole olemassa ja meillä on muita pidemmälle kehittynyt kieli sekä moraalinen hyvän ja pahan tieto ja me voimme uskoa jumaliin tai Jumalaan ja kaiken olevaisen luojaan, jota ei yleensä voida nähdä tai havaita luonnollisten aistien avulla.

      • he-ma

        Christopher Hitchnsin mukaan uskonto oli yritys selittää maailmaa, onnettoman huono yritys, mutta kelpasihan se oppimattomalle kansalle.

    • Anonyymi

      luonnollinen kehitys, siellä missä ihmisiä kokoontuu ja varsinkin asettuu asuin sijoilleen yhteisöön ja on kommunikointia yhteisöllisyyttä. Syntyy keskustelua ja valitaan mentoreita, joilla on korkeampi näkemys: miksi täällä nuotiolla istutaan ja mikäs tämän homman nimi on.

    • Anonyymi

      Ihmiset on hyvin helppo saada uskomaan millaiseen taikauskoon tahansa. Ei tarvita kuin nro 13, musta kissa ja tikapuut, niin jopas mummot tärisevät kauhusta. Myös 666 pelottaa joitakin aivan kamalasti. Pyhän hengen kiroaminen tietää joidenkin mielestä kuolemaa, vaikka se on yhtä tehotonta kuin kiroaisi polkupyörälleen. Joillekin heikkolahjaisille moiset lapselliset uskomukset kuitenkin jäävät invalidisoimaan heidän elämäänsä.

    • Anonyymi

      Syyt uskontojen syntymiseen

      Raamatun mukaan syy Jumalan vaikuttaman uskon syntymiseen on Jumalan puhuminen valituille profeetoille ja ensimmäiselle ihmiselle, Aatamille. Tieto Jumalasta on kulkeutunut Aatamin pojan Seetin sukulinjassa meille asti. Niiden ihmisten ei tarvinnut uskoa Jumalan olemassaoloon, jotka näkivät Jumalan tai hänen lähettämänsä enkelin tai kuulivat hänen äänensä selvästi, mutta muiden ihmisten on täytynyt kautta aikojen uskoa siihen, että Jumala on ilmestynyt näille valitsemilleen ”todistajille”.

      Tämä herättää luonnollisesti aiheellisen epäilyksen siitä, ovatko nämä ihmiset todella nähneet Jumalan tai hänen enkelinsä tai taivaaseen ylösnousseen herran Jeesuksen ja kuulleet ”heidän” äänensä. Ei ole tasapuolista vaatia muilta uskoa sellaiseen asiaan, jonka toiset ovat omin silmin nähneet tai omin korvin kuulleet, joten Raamatun ilmoittama Jumala esittäytyy tässä valossa epäoikeudenmukaisena ja vääränä tuomarina, vaikka sanoo ”profeettojen” ja ”poikansa Jeesuksen” ja ”apostolien” kautta tuomitsevansa oikein ja puolueettomasti.

      Uskonnoille on tyypillistä uskoa ihmisen sielun tai hengen jatkavan elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Se herättää joko toivoa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta kuoleman jälkeen tai sitten se aiheuttaa kauhua ja pelkoa niille, jotka pelkäävät joutuvansa hirvittävään rangaistuksen paikkaan kuolemansa jälkeen sen vuoksi, että ovat tehneet pahoja tekoja tai eivät ole olleet riittävän hyviä päästäkseen parempaan paikkaan, ”paratiisiin”.

      Ihmisen elämän jatkuminen sieluna tai henkenä on alkujaan pakanallinen uskomus, joka on saanut alkunsa muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta noin 4500 vuotta sitten. Gilgamesh eepos ja Inannan manalanmatka ovat tiettävästi vanhimmat tunnetut kuvaukset liittyen siihen asiaan. Ne ovat selvästi taruja, jotka eivät ole totta vähäisessäkään määrin. Ne tarut ovat kehittyneet eri kansojen käsittelyssä, niin että niiden pohjalta on syntynyt nykyinen käsitys ”taivaasta ja helvetistä”.

      Babylonian mysteeriuskonto kulkeutui Egyptiin, jossa Kuolleiden kirja kuvaa kehittyneempää versiota kuolleiden valtakunnasta. Kreikkalaiset jumaltarut ja filosofi Platonin kuvaukset toivat uskomuksiin lisää väriä. Persian zarathustralaiset uskoivat hyvin pitkälle samalla tavalla kuin juutalaiset fariseukset Jeesuksen aikana. Juutalaiset olivat saaneet vaikutteita nimenomaan persialaisilta, babylonialaisilta, egyptiläisiltä ja kreikkalaisilta pitäessään totena sielun elämän jatkumisen kuoleman jälkeen. Vain käsitys Jumalasta poikkesi muiden kansojen vastaavista käsityksistä.

      Raamatun kuvaukset ihmisen sielun tai hengen elämän jatkumisesta eivät ole yhtenevät. Salomo ei uskonut ihmisen jatkavan tietoista elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Monet muut kirjoitukset puoltavat kuitenkin sitä, että ihminen jatkaisi tietoista elämää henkenä tai sieluna ruumiin kuoleman jälkeen. Jeesuksen aikana fariseukset edustivat tätä pakanoilta omaksuttua juutalaisten tarujen mukaista ajatusmaailmaa. Saddukeukset eivät sen sijaan uskoneet ihmisen sielun tai hengen olemassaoloon sen kummemmin kuin ruumiin ylösnousemukseen. Niinpä saddukeukset vastaavat eniten modernin älykkään ihmisen näkemyksiä pois lukien heidän uskonnolliset traditionsa.

      On aiheellista kysyä, miksi ihmiset alkoivat uskoa ruumiin kuoleman jälkeiseen elämään tai ylösnousemukseen kuolleista? Jos takana ei ole kaiken olevaisen luoja ja hänen lähettämiensä enkelien tai muiden sanansaattajien sanoma tai Jumalan itsensä suora puhe ”pyhän hengen kautta” valituille profeetoille, niin sitten näiden uskomusten on täytynyt syntyä muulla tavalla ja muista syistä. Varteen otettava mahdollisuus on se, että ihmiset ovat kautta aikojen pelänneet kuolemaa ja tyhjiin raukeamista: tietoisen ihmisen olemisen lakkaamista. Pelko ja elämän tarkoituksettomuus ovat johtaneet toiveeseen siitä, että ihminen olisi jotakin muuta kuin pelkkä ruumiillinen olento tai voisi joka tapauksessa jatkaa onnellista elämää ruumiin kuoleman jälkeen tavalla tai toisella. Ihmisen unilla voi olla merkitystä tämän uskon syntymiseen.

      Tyhjiin raukeamisen pelko on voinut johtaa siihen, että on alettu ajatella ihmisen olevan henki tai sielu liharuumiissa. Maailmassa vallitseva epäoikeudenmukaisuus ja vääryys sekä rangaistuksen puuttuminen monien syyllisten kohdalla on voinut johtaa sellaisiin väitteisiin, että jokainen joutuisi vastuuseen teoistaan kuoleman jälkeen. Tämä edellyttää tosin ”tuomarin” olemassaoloa ja sen tuomarin on ajateltu olevan tämän maailman luoja. Se missä, milloin ja miten ajatus luojasta tämän maailman tuomarina on syntynyt, on nyt pimennon peitossa. Tämä uskomus on silti hyvin yleinen maailman eri uskonnoissa niin kauan kuin niitä uskontoja on ollut olemassa. Jos niiden uskontojen syntymiselle ei ole mitään yliluonnollista syytä, niin sitten luonnolliset syyt selittävät niiden synnyn.

      • Anonyymi

        Raamatun mukaan mitään ei olisi olemassa, ellei Raamattua olisi kirjoitettu.
        Sellaisia valepukkeja juutalaiset ovat.

    • Anonyymi

      Uskontojen synnyn syy on se, että valehdellaan omaksi eduksi, siksi evoluutio ei ole sitä hävittänyt. Nykyään voi kaiken googlettaa, joten valheelle jää vähemmän elintilaa.

      esimerkki uskovaisen nähtiin kantavan aina täyttä mustikkaämpäriä.
      Uskovaiselta kyseltiin missä hyvä mustikkapaikka sijaitsee.
      Uskovainen ei tietenkään kertonut oikeaa paikkaa.
      Ihmiset suuttuivat eihän siellä mitään ollut.
      Uskovainen turvautui jälleen valheeseen ja väitti olemattoman syöneen kaikki mustikat.

      • Anonyymi

        Sitten astui ateisti kuvaan mukaan ja sanoi ettei olemattomia ole olemassa, että uskovainen valehtelee.

        Siitä lähtien uskovaiset ja ateistit ovat olleet tukkanuottasilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten astui ateisti kuvaan mukaan ja sanoi ettei olemattomia ole olemassa, että uskovainen valehtelee.

        Siitä lähtien uskovaiset ja ateistit ovat olleet tukkanuottasilla.

        että uskovainen valehtelee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        että uskovainen valehtelee.

        Kirkon kirstun pohja näkyy, vituttaako minä olen iso tekijä siinä.

    • Anonyymi

      Ihmiselle on ominaista kyky pitää kuviteltuja asioita todellisina. Voi luulla, että kun kuolee, elämä jatkuu. Ei tarvita mitään todisteita. Toiveet ja mielikuvitus riittävät.

    • Anonyymi

      Uskontoja on käytetty ihmisten hallitsemisen apukeinona niin kauan kuin tietoa on. Valtaapitävät heimopäälliköt ja kansojen kuninkaat ovat käyttäneet uskontoa apuna kansan yhtenäistämiseen ja hallitsemiseen pelon avulla. Papisto on ollut tässä hyvin merkittävässä roolissa. Alkuperäiskansojen poppamiehet ja tietäjät vastasivat muinoin asemansa ja tehtäviensä puolesta modernimpien uskontojen pappeja ja profeettoja. Keinot ihmisten alistamiseen ja hallitsemiseen pelon avulla ovat samankaltaiset.

      Poppamiehet, tietäjät ja profeetat ovat kautta aikojen eläneet kansan heille antamien lahjojen ja palkkioiden avulla. Kun nämä ”hengen miehet” ovat toimineet yhdessä hallitsijoiden ja valtaa pitävän luokan kanssa, niin silloin uskontoa on käytetty kylmäverisesti taikauskoisen kansan hallitsemiseen ja riistämiseen.

      Jossakin vaiheessa ”hengen miehet” ja ”valtiaat” eivät enää itsekään tienneet uskonnon olevan pelkkää harhautusta, mutta sen keksineet ihmiset tiesivät tarkalleen ottaen sen, että he johtivat herkkäuskoisia ihmisiä harhaan väitteillään ja tempuillaan. Se, milloin, missä ja kenen kautta tämä harhauttaminen sai alkunsa, ei ole kenenkään ihmisen tiedossa nykyisenä aikana.

      • Anonyymi

        Uskonnot perustuvat enimmäkseen epätosiin väitteisiin koskien jumalia, Jumalaa tai jumaluuksia ja tämän maailman luomista sekä alkua. Luomiskertomuksen myytit ovat tunnettuja muuallakin kuin vain Raamatussa, samoin Nooan ajan tulva. Se, että myös muut kansat tuntevat samankaltaisia kertomuksia, ei välttämättä kerro sitä, mikä on ollut kertomusten suunta: onko se ollut pakanoilta Raamatun kirjoituksia kohti vai Raamatun ilmoittaman ”Jumalan” tunteneilta henkilöiltä pakanakansoille.

        Raamatun kertomuksista esimerkiksi tulvakertomuksen alkuperä tiedetään hyvin. Se on tunnettu muinaisen Akkadin ja Sumerin korkeakulttuureissa jo paljon ennen kuin se päätyi Raamattuun, jossa kertomusta on muunneltu juutalaisille sopivaan muotoon ja siellä on yhdistetty kaksi versiota samasta tarusta yhdeksi kertomukseksi, mikä on johtanut ristiriitoihin kertomuksen sisällä. Babyloniassa sama kertomus kirjoitettiin ylös vajaat 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Gilgamesh-eepokseen.

        On luonnonuskontoja ja jopa korkeakulttuurien uskontoja, joissa on palvottu jumalina luonnonvoimia, eläimiä, ihmisten tekemiä taideteoksia tai taivaankappaleita. Ukkosella, salamalla, tuulella, merellä, tulivuorella, vuorilla, maanjäristyksillä, merillä, järvillä, joilla ja muilla luonnon muodostelmilla on ajateltu olevan takana jokin jumal-olento, joka kuuluu suurempaan jumalten perheeseen. On uskottu myös siihen, että jotkut luodut eläimet ovat jumalia tai että ihmisten tekemät patsaat, toteemipaalut tai muut taiteen kuvailemat esineet olisivat jumalia, joita tulee palvoa.

        Luonnonvoimien takana oleviin jumaliin uskominen liittyy hyvän ja pahan esiintymiseen maailmassa. Jumalat on kuvattu samanlaisina kuin ihmiset, niin että heillä on tunteet ja kyky erottaa hyvä pahasta sekä tehdä molempia asioita. Jumalat riitelevät keskenään ja heidän riitansa sekä elämänsä liittyvät yleensä ihmisten elämään. ”Jumalat” ovat siten selvästi ihmisten luomia mielikuvitusolentoja sen sijaan, että ne olisivat todellisia henkiolentoja. Epäjumalat on keksitty mahdollisesti selvittämään ihmisten välisiä riitoja ja ongelmia sekä toimimaan tuomarina heidän välillään, koska tämä maailma on epäoikeudenmukainen ja kohtelee eriarvoisesti ihmisiä.

        Jumalten ja heidän tuomioidensa avulla on pyritty luomaan kuva oikeudenmukaisesta maailmasta, jollaisessa ihmiset haluaisivat asua. Maailmassa on silti monenlaisia ihmisiä hyvyyden ja pahuuden suhteen, niin että tasa-arvo ei toteudu. Nämä ihmisen ominaisuudet on sitten siirretty keksittyihin jumaliin, niin että he muistuttavat ihmistä sen sijaan, että ihminen muistuttaisi kaiken olevaisen luojaa, Jumalaa. Epäjumalat ovat mielikuvituksen tuotetta, eivät todellisia, mutta niiden avulla on pyritty yhtenäistämään kansa ja hallitsemaan sitä; samalla on annettu toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä ja oikeuden toteutumisesta viimeistään silloin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskonnot perustuvat enimmäkseen epätosiin väitteisiin koskien jumalia, Jumalaa tai jumaluuksia ja tämän maailman luomista sekä alkua. Luomiskertomuksen myytit ovat tunnettuja muuallakin kuin vain Raamatussa, samoin Nooan ajan tulva. Se, että myös muut kansat tuntevat samankaltaisia kertomuksia, ei välttämättä kerro sitä, mikä on ollut kertomusten suunta: onko se ollut pakanoilta Raamatun kirjoituksia kohti vai Raamatun ilmoittaman ”Jumalan” tunteneilta henkilöiltä pakanakansoille.

        Raamatun kertomuksista esimerkiksi tulvakertomuksen alkuperä tiedetään hyvin. Se on tunnettu muinaisen Akkadin ja Sumerin korkeakulttuureissa jo paljon ennen kuin se päätyi Raamattuun, jossa kertomusta on muunneltu juutalaisille sopivaan muotoon ja siellä on yhdistetty kaksi versiota samasta tarusta yhdeksi kertomukseksi, mikä on johtanut ristiriitoihin kertomuksen sisällä. Babyloniassa sama kertomus kirjoitettiin ylös vajaat 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Gilgamesh-eepokseen.

        On luonnonuskontoja ja jopa korkeakulttuurien uskontoja, joissa on palvottu jumalina luonnonvoimia, eläimiä, ihmisten tekemiä taideteoksia tai taivaankappaleita. Ukkosella, salamalla, tuulella, merellä, tulivuorella, vuorilla, maanjäristyksillä, merillä, järvillä, joilla ja muilla luonnon muodostelmilla on ajateltu olevan takana jokin jumal-olento, joka kuuluu suurempaan jumalten perheeseen. On uskottu myös siihen, että jotkut luodut eläimet ovat jumalia tai että ihmisten tekemät patsaat, toteemipaalut tai muut taiteen kuvailemat esineet olisivat jumalia, joita tulee palvoa.

        Luonnonvoimien takana oleviin jumaliin uskominen liittyy hyvän ja pahan esiintymiseen maailmassa. Jumalat on kuvattu samanlaisina kuin ihmiset, niin että heillä on tunteet ja kyky erottaa hyvä pahasta sekä tehdä molempia asioita. Jumalat riitelevät keskenään ja heidän riitansa sekä elämänsä liittyvät yleensä ihmisten elämään. ”Jumalat” ovat siten selvästi ihmisten luomia mielikuvitusolentoja sen sijaan, että ne olisivat todellisia henkiolentoja. Epäjumalat on keksitty mahdollisesti selvittämään ihmisten välisiä riitoja ja ongelmia sekä toimimaan tuomarina heidän välillään, koska tämä maailma on epäoikeudenmukainen ja kohtelee eriarvoisesti ihmisiä.

        Jumalten ja heidän tuomioidensa avulla on pyritty luomaan kuva oikeudenmukaisesta maailmasta, jollaisessa ihmiset haluaisivat asua. Maailmassa on silti monenlaisia ihmisiä hyvyyden ja pahuuden suhteen, niin että tasa-arvo ei toteudu. Nämä ihmisen ominaisuudet on sitten siirretty keksittyihin jumaliin, niin että he muistuttavat ihmistä sen sijaan, että ihminen muistuttaisi kaiken olevaisen luojaa, Jumalaa. Epäjumalat ovat mielikuvituksen tuotetta, eivät todellisia, mutta niiden avulla on pyritty yhtenäistämään kansa ja hallitsemaan sitä; samalla on annettu toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä ja oikeuden toteutumisesta viimeistään silloin.

        Uskonto on tyhmimmillään ihmisten tekemien taideteosten palvomista jumalana. Luonnonvoimien tai taivaankappaleiden kuten auringon, kuun, Saturnuksen, Venuksen ja Jupiterin palvomisen voi vielä jotenkin järjellisenä toimintana ymmärtää, kun ottaa huomioon muinaisten kansojen vähäisen tiedon aurinkokunnan rakenteesta, mutta ihmisten tekemien taideteosten ja rakennelmien palvominen yliluonnollisina jumalina ei anna palvojista kovin älykästä kuvaa. Uskonto syrjäyttää monien ihmisten elämässä vielä nykyään järjen käytön. Se, ovatko kaikki uskonnot varmasti vain ihmisen mielikuvituksen tulosta, ei ole kuitenkaan meidän tiedossamme.

        Oletetaan, että kaiken luoja olisi olemassa. Hän ei selvästikään ole sellainen kuin millaiseksi monet uskonnot hänet kuvaavat. Raamatun kuvaama Jumala etenkin Vanhassa testamentissa vaikuttaa aivan muulta kuin tämän maailman luojalta. Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä voisi kenties olla tämän maailman luoja sikäli kuin on eri olevainen kuin Vanhan testamentin ilmoittama Jumala, jonka sanan lähinnä ”Herran enkelit” tai ”valitut profeetat” toivat julki. Koska Jeesus ja Uusi testamentti vetoavat tähän aiempaan ”Jumalan sanaan”, niin on kyseenalaista, ovatko edes Jeesuksen kristuksen sanat Jumalan hengen vaikuttamia vai eivät tai ovatko evankeliumien sisältämät Jeesuksen sanat ylipäätään hänen lausumiaan.

        Evankeliumit pitänevät sisällään Jeesuksen sanoja, vaikka eivät sanatarkasti, mutta niihin on mahdollisesti lisätty tai muutettu sanoja myöhemmin. On selvää, että katoliset isät ovat lisänneet Raamattuun jakeita, jotka eivät sinne kuulu, ja he ovat myös muokanneet ja väärentäneet joitakin jakeita. (Matt 1-2, 28:19, Luuk 1-2, Joh 21 ja monet muut kohdat, Apt 20:28; 1Joh 5:7-8) Raamattu on ihmisten kirjoittama ja se on sisältänyt alusta asti ihmisten mielipiteitä, maailmankuvaa, uskomuksia, historiallista kerrontaa, taruja, viisauskirjallisuutta, lauluja, profetioita ja todistuksia ”Jumalan ilmestymisestä sekä puheesta”, mutta meidän tehtävämme on yrittää selvittää se, mitkä kohdat ovat historiallisesti tosia, mitkä liioittelua, mitkä kokonaan tarua, mitkä ihmisten mielipiteitä ja maailmankuvaan perustuvia virheitä, jne.

        Suurin virhe, jonka ”uskovainen” ihminen voi tehdä, on se, että hän pitää Raamatun jokaista sanaa ja kirjainta Jumalan vaikuttamana erehtymättömänä ja virheettömänä Jumalan sanana. Se johdattaa ihmistä takuuvarmasti harhaan ja saa hänet pitämään totena asioita, jotka eivät totta ole. Pienempi virhe on ajatella siten, että Raamatussa on jonkin verran Jumalan hengen vaikutusta. Esimerkiksi Jeesusta koskevat profetiat on vaikea selittää mitenkään muuten kuin siten, että ne ovat todellisia ennustuksia kristuksen elämästä, kärsimyksestä ja kuolemasta sekä sen jälkeisestä korotuksesta, aivan niin kuin Uudessa testamentissa on kerrottu. Vaikka profetiat näyttävät toteutuneen melko tarkasti Nasaretilaisen Jeesuksen elämässä, niin kaikkia Raamatun kirjoituksia ei ole missään nimessä tarkoitettu tulkittavan kirjaimellisesti ja pidettävän niitä totena sellaisenaan. Ne tarut ja myytit ja legendat voivat sisältää hengellistä opetusta, mutta eivät ole historiallinen totuus.

    • Trexnonar

      Johtuu siitä että kun ei vielä oltu keksitty lakeja, ei ollut mitään lakeja jotka esti huumeiden/psykedeelien käyttöä, siksi vanhaan aikaan syntyi paljon enemmän kulttijohtajia jotka uskoi olevansa jumala tai yhteydessä jumalaan.

      Muitakin syitä on, mutta ne on jo mainittu tässä ketjussa.

    • Anonyymi

      Kyky uskoa luojaan ja jumaliin

      Ihmisten kyky uskoa luojaan ja jumaliin on poikkeuksellinen. Se edellyttää hyvin pitkälle kehittynyttä kieltä ja monimutkaista ajattelukykyä, niin että se mahdollistaa jopa olemattomiin asioihin uskomisen tai niiden kuvittelemisen ja abstraktioiden käsittelemisen. Eläimiltä tällainen kyky puuttuu. Ihmiset ovat siten ainutlaatuisia olentoja maapallolla.

      Vain ihminen pystyy uskomaan luojaan ja luomiseen, mutta suurin osa ihmisistä on luojaan uskomisen sijasta alkanut pitää totena ihmisten keksimiä taruja ja palvelee epäjumalia. Tämä ei todista kuitenkaan sitä, että luojaa ei olisi olemassa ja luomista ei olisi tapahtunut. Kaikki todistaa luojan ja luomisen puolesta, jos rehellisiä ollaan. Me näemme älykkään suunnittelun ja sen toteuttamisen eli luomisen tuloksia kaikkialla ympärillämme. Kaikki todistaa siten luojasta ja luomisesta, vaikka kaikki ihmiset eivät niitä todisteita hyväksyisi ja selittäisivät ne ”sattuman tulokseksi” tai ”tyhjästä” tai ”ei mistään” syntyneeksi tai aina olemassa olleiksi niin kuin ateistit voivat tehdä.

      Ihmisellä ei ole synnynnäistä uskoa luojaan ja luomiseen, mutta hän voi alkaa pitää totena luojan olemassaolon ja luomisen, kun hän oppii puhumaan ja hänen viisautensa lisääntyy. Tuomas Kangasniemi on käsitellyt tätä asiaa ApoWikin kirjoituksessa otsikolla ”Lapset keksivät uskon jumaliin aikuisten opetuksesta riippumatta”. Teologi T. P. Virkkunen käsitteli lapsen kykyä ymmärtää käsitettä ”Jumala” ja lapsen uskonnollista kehitystä. Tom Kärnä on julkaissut netissä aiheesta tekemänsä esitelmän, jonka pohjalla ovat T. P. Virkkusen kirjat ”Yksilön uskonnollinen kehitys” ja ”Uskonto ja maailmankuva”. Nämä ovat mielenkiintoisia asioita, joista olisi mukava vaihtaa ajatuksia siihen kykenevien kanssa.

    • Anonyymi

      Monet epäjumalat ovat ihmisten kaltaisia

      Monet epäjumalat esitetään ihmisten kaltaisina olentoina, jotka voivat joko syntyä ihmiseksi tai ilmestyvät ihmisen muodossa valituille ihmisille ja käyttäytyvät kuin ihmiset. Jumalat muodostavat monissa antiikin ja idän uskonnoissa kokonaisen jumalten perheen, jonka sisällä tapahtuu juonittelua, riitoja, taisteluja, romansseja ja kaikkea sitä, mikä on ominaista ihmisten elämälle.

      Jumalat ovat selvästi ihmisten kaltaisia sen sijaan, että ihminen olisi Jumalan kaltainen olento niin kuin luomismyytissä sanotaan. Jumalissa on hyvää ja pahaa aivan niin kuin ihmisessä ja tämä pätee myös Raamatun Jumalaan, joka on toisaalta pitkämielinen ja suuri armossa, niin että antaa synnit anteeksi ja antaa ihmisten nauttia kaikesta hyvästä, mistä rakkaus on suurin, mutta toisaalta hän tekee ihmisille ja kansoille pahaa, jos nämä eivät palvele ja kunnioita häntä tai rikkovat hänen käskyjään vastaan.

      Raamatun Jumala on peljättävä ja hirmuinen kostaessaan syntisille ja jumalattomille heidän pahat tekonsa, niin että häntä voidaan pitää lähes sadistina tämän ominaisuutensa vuoksi. Tätä eivät kristityt tietenkään tunnusta, mutta Raamatun Jumalan tapa toimia puolueellisesti kokonaisia ihmisryhmiä ja kansoja kohtaan ja tuomita mielivaltaisesti ihmisiä mitä hirveimmillä tavoilla kertoo hänen moraalinsa olevan alhaisempi kuin monien ihmisten moraali.

      Raamatun Jumala on tappanut enemmän ihmisiä kuin mikään muu olento olipa se satua tai totta. Hän on tappanut Raamatun mukaan kaikki muut ihmiset Nooan aikana paitsi kahdeksan sielua eli Nooan perheineen. Sitten hän on tappanut lakeuden kaupunkien asukkaat (Sodoma, Gomorra, Seboim ja Adma), Egyptin esikoiset, Israelin vihollisia sodissa alkaen Mooseksen ja Joosuan ajoista, Israelin kansan jäseniä, jos nämä rikkoivat jotakin tiettyä lain käskyä vastaan tai jos kuningas tai joku Israelin suvun päämies teki syntiä, niin se rangaistiin koko kansalle tai suvulle, vaikka muut olivat syyttömiä yhden tekemään syntiin. Tappaminen ei loppunut Vanhaan testamenttiin. Jumala surmasi Ananiaan ja Safiiran pelkästään sen vuoksi, että nämä eivät suostuneet antamaan kaikkia omaisuutensa myynnistä saamiaan rahoja seurakunnalle ja käytännössä apostoleille! (Apt 5)

      Vaikka Jeesus kuvataan ”Rauhan ruhtinaana” ja rakkauden puolestapuhujana, niin että hän näyttää jopa kieltävän pahan kostamisen pahalla, niin siitä huolimatta tämä samainen Jeesus on kertomusten mukaan tuleva alas taivaasta ja surmaava paljon ihmisiä tulemuksessaan Jumalan voimalla! (Jes 66:15-24; Ilm 19:11ss.) Ja lopulta sama rakkauden lähettiläs herättää henkiin kaikkien aikojen syntiä tehneet ihmiset tuomitakseen heidät joko loputtomaan kärsimykseen tulisessa järvessä (helvetissä) tai surmatakseen heidät ikuisella kuolemalla, josta ei enää nousta ylös ikuiseen elämään. Onko sellainen ”Jumala” tai ”Jumalan edustaja” todella rakkauden ja rauhan puolesta puhuja, joka aikoo käydä sotaa jumalattomia ja syntisiä vastaan, niin että tappaa heidät kaikki?

      • Anonyymi

        Miksi maailmassa on kärsimystä ja kuolemaa Raamatun mukaan? Siitä syystä, että Aatami teki syntiä ja se langetti koko muun luomakunnan ja etenkin ihmiset kirouksen alle, niin että kärsimys ja kuolema ovat yhden tekemän synnin seurausta. Niinpä Jumala on kärsimysten ja kuoleman aiheuttaja, koska on säätänyt sellaisen rangaistuksen yhden tekemästä yhdestä synnistä, jos Raamattua kirjaimellisesti tulkittaisiin. Raamatun Jumala on siten kaiken kärsimyksen ja kuoleman aiheuttaja, niin että hän on tappanut ja tappaa eniten ihmisiä maailmassa. Miten sellainen Jumala voisi olla pelkästään ”hyvä” ja ”rakkaus” eikä mitään muuta? On selvää, että Raamatun Jumala on kuva ihmisestä sen sijaan, että hän olisi kaiken luonut hyvä ja rakastava isä, jollaisena esimerkiksi kristityt häntä pitävät.

        Raamatun Jumalaa voidaan pitää tästä syystä samanlaisena epäjumalana kuin muiden uskontojen epäjumalia: hän ei ole tämän maailman luoja ja meidän taivaallinen isämme ellei sitten luoja ole samanlainen kuin me ihmiset olemme, niin että hänessä on hyvää ja pahaa, mutta pahaa vielä enemmän kuin yhdessäkään ihmisessä tai edes saatanassa, jonka ajatellaan olevan Jumalaa vastustava paha henkiolento, ylienkeli, joka lankesi ensimmäisenä syntiä tekemään ja nousi kapinaan luojaa vastaan. Ei ole ihme, että jotkut ihmiset ovat Raamattua lukiessaan tulleet siihen johtopäätökseen, että saatana on sen kirjoitusten mukaan tämän maailman jumala ja luoja, mutta hän hämää lukijoita ja uskovaisia esittäytymällä välillä hyvänä ja rakastavana kaiken olevaisen luojana.

        Jos luoja on olemassa ja luominen on tapahtunut, niin toivon, että hän ei olisi sellainen kuin Raamatun Jumala on. Toivon, että hän ei olisi samanlainen kuin me ihmiset olemme, niin että meissä on hyvää ja pahaa. On tunnustettava se, että ihmisistä pahimmatkin voittavat moraalissa ja käytöksessä Raamatun Jumalan mennen tullen. Vaikka Raamatun Jumala antaa myös syntejä anteeksi ja osoittaa rakkautta luotuja kohtaan, niin hänen hirmuisuutensa ja kammottavat teot sekä tuomiot todistavat hänen olevan kaikkea muuta kuin hyvä Jumala ja rakkaus, jollaisena häntä kuitenkin yleisesti kristittyjen keskuudessa pidetään.

        Kristinuskossa on hyvää vain sanoma syntien anteeksisaamisesta ja sen suomasta mahdollisuudesta uuteen elämään, jonka Jumalan sanotaan vaikuttavan valituissa ja pyhissä. Olen saanut myös itse kokea sen autuuden ja rauhan, joka on seurausta syntien anteeksisaamisesta ja mielenmuutoksesta, jonka Raamatun Jumala kirjoitusten mukaan vaikuttaa uskovaisissa. En ole enää kuitenkaan vakuuttunut siitä, että sen kokemuksen ja mielenmuutoksen takana olisi se Jumala, joka on vaikuttanut Raamatun kaikkien kirjoitusten syntymisen tai edes suurimpaan osaan niistä kirjoituksista. Uskon, että Jumala on johdattanut minut henkensä kautta luopumaan Raamatun kirjoituksiin perustuvasta uskosta ja neuvoo minua etsimään itseään muualta.

        Raamatun Jumala on hirmuinen ja peljättävä koston Jumala, jonka langettamilla rangaistuksilla ei ole mitään kasvattavaa tai ihmistä parantavaa vaikutusta, elleivät sitten universalistit ole oikeassa tässä asiassa. Suurin osa kristityistä pitää opetusta kaikkien pelastumisesta harhaoppina ja sellaisena minäkin sitä olen tähän asti pitänyt. Vaikka kaikki ihmiset ja jopa saatana (sikäli kuin hän on todellinen henkiolento) pelastuisivat, niin se ei poista sitä faktaa, että Jumala on aiheuttanut Raamatun mukaan kaiken kärsimyksen ja kuoleman maailmassa. Vaikka ”tuntematon Jumala”, jota pidän tällä hetkellä kaiken olevaisen luojana, sallii myös kaiken pahan tapahtua ihmisille ja eläimille eikä poista kärsimystä tai kuolemaa, niin hän ei kuitenkaan tuomitse ketään puolueellisesti ja väärin perustein niin kuin Raamatun Jumala on tehnyt ja tekee.

        Matka pois kristinuskosta on pitkä ja tuskallinen, mutta tekee lopulta ihmisestä vastuullisen henkilön yhteisön edessä ja saa hänet korjaamaan aiemmat virheelliseksi osoittautuneet väitteensä kristinuskon totuudellisuudesta. Uskoakseni tämän tien päässä on ilo, rauha ja vapaus, mikä lisää rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja vähentää koston himoa sekä pahan toivomista ”vihollisille”. Jopa ”viholliset” alkavat näyttää rakastettavammilta ihmisiltä kuin Raamatun Jumala, joka on verenhimoinen tappaja ja väärämielinen tuomari. Uskoakseni monen kristityn on vaikea tunnustaa sitä, että he ovat monta kertaa toivoneet vihollistensa joutuvan helvettiin ja kärsivän hirmuisia rangaistuksia. Tämä on mielestäni luonnollinen ajatus väärän uskonnon harhassa eläville ihmisille, mutta he eivät itsepetoksen ja valheen keskellä tunnusta sitä asiaa julkisesti. Minä tunnustan ajatelleeni niin monta kertaa vihan vallassa ollessani.

    • Anonyymi

      Pahuus, kärsimys ja kuolema maailmassa

      Luojaa on syytetty pahaksi sen vuoksi, että maailmassa on kärsimystä ja kuolemaa. Viattomat joutuvat kärsimään ja kuolevat lopulta pois. Mutta tuleeko luojaan edes soveltaa moraalia ja eettisyyttä? Mitä jos hänellä ei ole moraalia eikä eettistä tajua? Silloin hän ei ole myöskään hyvä tai paha muuten kuin ihmisten mielissä. Mitä jos moraali ja eettisyys ovat pelkästään ihmisiin soveltuvia käsitteitä?

      On sanottu, että luoja ei ansaitse kunnioitusta, koska maailmassa on pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Se todistaa siitä, että luoja on paha. On kieltämättä totta, että maailma on pahan vallassa: sitä ei käy kiistäminen. Ihmiset ja eläimet kärsivät usein ilman omaa syytä luonnonilmiöistä (maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tsunamit, myrskyt, tulvat, maanvyörymät, kuumuus, kylmyys, jne.), onnettomuuksista (putoaminen korkealta paikalta, kaatuminen, erilaiset ruumiin vammat liikkumisesta johtuen, tulipalot, jne.) ja myrkyllisistä tai haitallisista eliöistä tai aineista. Sen lisäksi kärsimme ihmisten pahuudesta.

      Kaikki tämä on joko luojan tekoa tai sallimaa tai jos luojan yläpuolella olisi häntä korkeampi Jumala, niin sitten se olisi hänen sallimaansa, ellei sitten luojia ole useita (vähintään kaksi) tai ellei luoja ole kahtiajakautunut persoona, jossa on sekä hyvää että pahaa. Paha näyttäisi tällä hetkellä olevan kuitenkin voitolla tässä maailmassa. Onko siis sellaista luojaa tai Korkeinta syytä palvoa tai kunnioittaa, joka joko aiheuttaa tai sallii kaiken pahan ja kärsimyksen ja kuoleman maailmassa?

      Kun tutkimme ja mietimme sitä, millainen luoja tai Korkein Jumala moraalin kannalta tarkasteltuna on, niin unohdamme helposti sen, että suuri osa ihmisten ja eläinten elämästä on muuta kuin kärsimystä ja jatkuvaa kuolemaa tai kuoleman pelkoa. Ihmiset tai ainakin monet heistä saavat nauttia paljon hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa ja jos maailma on luotu, niin silloin ne hyvätkin asiat ovat luojan tai Korkeimman aiheuttamia tai sallimia. Miksi ei siis sopisi kiittää hyvistä asioista, vaikka pahoista kiittäminen on jokseenkin järjetöntä tai ainakin vaikeaa useimmille ihmisille?

      Jos ajatellaan Jumalan tarjoavan lahjaksi ikuisen elämän ilman kärsimyksiä ja kuolemaa tämän elämän jälkeen, niin se on monien uskovaisten mielestä syy kiittää häntä ja osoittaa kunnioitusta häntä kohtaan sekä palvella ja palvoa häntä. On kuitenkin aiheellista kysyä, miksi Jumala ei luonut heti alussa sellaista maailmaa, jossa kukaan ei kärsi ja kaikki saavat elää autuaina ikuisesti ilman kirousta ja kuolemaa? Jos sellaisen maailman luominen tai tämän maailman muuttaminen sellaiseksi on mahdollista tulevaisuudessa, niin eikö se ollut mahdollista heti alussa? Ilmeisesti ei, koska luoja tai Korkein Jumala ei luonut maailmaa ensimmäisellä kerralla sellaiseksi, vaikka monet uskovaiset ja etenkin kristityt väittävät muuta.

    • Anonyymi

      Uskovien kristittyjen selitykset tässä asiassa ovat kyseenalaisia ja todennäköisesti virheellisiä, totuuden vastaisia. Vastausta tähän kysymykseen tulisi etsiä muualta kuin Raamatusta tai kristittyjen teologiasta. Jos kristittyjen selitykset olisivat tosia, niin silloin Jumala olisi antanut saatanalle valtuuden ja voiman muuttaa alun perin hyvä maailma ja hyvät eliöt elämälle vahingollisiksi ja jopa kuolettaviksi. Saatana ei poikkeaisi juurikaan filosofian kuvailemasta pahasta luoja-jumalasta (demiurgista). Hänellä täytyisi olla samankaltaisia luomisen voimia ja kykyjä luoda uutta kuin demiurgilla, mutta sen uuden luominen olisi pahan tekemistä ja hyväksi luodun maailman turmelemista.

      Näin kristityt perinteisesti saatanan vaikutuksen tässä maailmassa selittävät. Jeesuskin sanoi skorpionien, käärmeiden ja petojen edustavan ”vihollista” ja ”vastustajan voimaa”, joten nämä eliöt eivät olisi monien muiden mukana voineet olla alussa pahoja ja muille eliöille vahinkoa aiheuttavia Raamatun kertomusten ja luomismyyttien mukaan. Luonnontieteellisen tutkimuksen kannalta tuollaiset väitteet ovat kuitenkin vailla mitään todisteita, joten niihin uskominen on tieteellisten tutkimustuloksen hylkäämistä uskonnon vuoksi ja tosiasioiden kiistämistä. Ekosysteemi on luotu toimimaan siten kuin se nyt toimii, mutta siinä on tapahtunut muuntelua lajien sopeuduttua muuttuneisiin olosuhteisiin tai kuoltua sukupuuttoon ja uusien lajien synnyttyä niiden tilalle.

      On silti myös kristittyjä, jotka tunnustavat Jumalan luoneen tämän maailman elämän ja kuoleman kiertokulkua varten, niin että pedot ja muille eliöille vahingolliset lajit ovat olleet sitä luomisesta asti sen sijaan, että olisivat muuttuneet sellaisiksi Aatamin syntiin lankeamisen vuoksi ja sen jälkeen. Mutta olisiko Jumala silloin hyvä, jos hän olisi luonut maailman jo alusta asti sellaiseksi kärsimystä ja vahinkoa sekä kuolemaa aiheuttavaksi paikaksi kuin se nyt on ja on ollut historiassa hyvin pitkän aikaa?

      Kristittyjen teologiassa on monia ongelmakohtia, jotka antavat Jumalasta kuvan väärämielisenä ja pahana olentona. Miten yhden ihmisen tekemä synti voisi olla oikeutettu peruste rangaista kaikkia hänen jälkeläisiään? Tai miten saatanan ja hänen kanssaan langenneiden enkeleiden rikoksesta olisi oikein rangaista muita luotuja? Raamatun kertomukset eivät anna tässä asiassa luojasta kuvaa oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä Jumalana, joten häneen on hyvin vaikea uskoa, jos pitää kiinni korkeasta moraalista ja käyttää omaa järkeään sen sijaan, että pitää sokeasti totena kirkkojen ja juutalaisten opetuksia tässä asiassa.

      On järkevää pohtia muita vaihtoehtoja selitykseksi sille, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Ensin on kuitenkin syytä huomata se, että monet ihmisten tekemät pahat teot ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei ole ollut pakko tehdä. Ihminen olisi voinut valita toisin. Eläimiin tämä asia ei koske samalla tavalla kuin ihmisiin, koska ihmisillä on valistuneempi käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, mikä on luvallista ja mikä ei ole luvallista. Näin ollen on väärin syyttää luojaa tai jotakin muuta asiaa kuin itseään niistä pahoista teoista ja laiminlyönneistä, joihin on itse syyllinen. Ihmisillä on silti usein tapana syyllistää muita omista rikkomuksistaan tai panna ne olosuhteiden syyksi, vaikka hän olisi voinut valita toisin ja karttaa pahan tekemistä.

    • Anonyymi

      Kun se puraisi kärmestä väärästä päästä?

    • Anonyymi

      On siis moraalisesti tuomittavaa syyttää luojaa tai Jumalaa tai ketään muuta tai mitään muuta siitä, että tekee itse pahoja väärämielisiä tekoja, jotka ovat moraalisesti tuomittavia, jahka ihmisillä on oikeat metodit erottaa hyvä pahasta. Olen käsitellyt tätä asiaa artikkelissa ”Moraali ja käytös”. On hyvä lukea myös kirjoitukseni ”Kymmenen käskyä”, sillä etenkin kuusi viimeistä niiden joukossa antavat hyvän perustan sille, miten on oikein käyttäytyä ja mitä ei ole lupa tehdä. Toki kymmenen käskyä tai lähimmäisen rakastamiseen kehottavat käskyt ovat yksistään riittämättömät määrittelemään sitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mutta ne antavat hyvän pohjan tutkia asiaa lisää. Mitä Jumalan tai luojan hyvyyteen tai pahuuteen tulee, niin siitä on olemassa erilaisia oletuksia.

      Jos Jumala olisi jakautunut kahtia hyvään ja pahaan puoleen niin kuin ihminen, niin se selittäisi sen, miksi hänen luomassaan maailmassa on hyvää ja pahaa rinnakkain. Luojan sisällä käytävässä taistelussa paha olisi tällä hetkellä voitolla, mutta hyvä saattaisi lopulta voittaa, vaikka mitään takeita siitä ei tällä hetkellä ole olemassa. Kun maailmaa tutkitaan, niin ei ole helppoa todistaa sen muuttuvan tai muuttuneen paremmaksi. Luonnonkatastrofeja on edelleen hyvin paljon ja kaikenlaista kärsimystä, joka ei ole ihmisten aiheuttamaa. Myös ihmiset ovat menneet pahuudessa yhä pidemmälle, niin että joukkotuhoaseiden ja muiden nykyaikaisten menetelmien avulla on voitu surmata miljoonia ihmisiä hyvin lyhyessä ajassa ja rikollisuus on monin paikoin kasvamaan päin samoin kuin huono ja sopimaton käytös. Onko meillä siis todisteita sen puolesta, että hyvä olisi lopulta voittamassa pahan? Tuskinpa, jos pelkkää maailmaa ja sen eläviä olentoja tutkitaan.

      Miksi universumilla ja maapallolla pitäisi olla vain yksi luoja? Uskonnot eivät kerro totuutta luomisesta ja luojien määrästä, mutta puhdas järki ja päättely mahdollistavat monen luojan olemassaolon. Osa niistä voisi olla hyviä ja osa pahoja. Siitä johtuisi hyvän ja pahan yhtäaikainen esiintyminen luomakunnassa. On mahdollista, että luojia olisi esimerkiksi kaksi ja toinen heistä olisi hyvä ja toinen paha. Näin päästäisiin samaan päätelmäketjuun kuin jakautuneen luojan teoriassa, mutta tällä kertaa luojia olisi kaksi eikä vain yksi. Paha luoja näyttäisi olevan tällä erää voitolla, mutta toivoa sopisi hyvän luojan lopulta voittavan, niin että kärsimys ja kuolema päättyvät. Se päättyisi toki siihenkin, että kaikki elämä tuhoutuisi maapallolta, mutta sikäli kuin luojan tarkoitus on tuottaa elämää, iloa, onnea, rauhaa ja rakkautta luoduille olennoille, olisi elämän jatkuminen vailla pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa järkevä vaihtoehto tulevaisuudelle.

      • Anonyymi

        Jäljellä on vielä ainakin yksi vaihtoehtoinen selitys sille, miksi maailmassa on pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Sen mukaan tämän maailman luoja on paha demiurgi, mutta häntä korkeampi ja hänet luonut Korkein Jumala on perusluonteeltaan hyvä. Jostakin meille tuntemattomasta syystä tämä Korkein sallii pahan luojan tekevän tekojaan, vaikka voisi estää ne, tai sitten hän ei ole kaikkivaltias: maailmassa on sota pahan demiurgin ja Korkeimman Jumalan välillä. Tämäkin oletus pitää yhtä aiempien kanssa: hyvä ja paha jumala sotivat keskenään, minkä seurauksena viattomat sivulliset eli luodut eliöt ja ihmiset kärsivät maapallolla. Tästä huolimatta ihminen voisi olla vastuullinen omista teoistaan ja valinnoistaan aivan niin kuin olen edellä kirjoittanut. Kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea sitä pahaa, mihin on mahdollisuus. Pahan tekemisestä on mahdollista kieltäytyä, mikä tekee meistä vastuullisia olentoja ainakin muiden ihmisten edessä, jos vaikka luoja tai Korkein Jumala ei meitä koskaan tuomitsisikaan.

        Korkeimman Jumalan tai luojan käsitteisiin liitetään usein ”kaikkitietävyys” ja ”kaikkivaltius”. Miksi Jumalan tai luojan pitäisi olla ”kaikkitietävä” tai ”kaikkivaltias”? Uskontojen kuvaukset Jumalasta ja luojasta ja jumalista eivät voi olla pätevä perustelu sille oletukselle, että Jumalan tai luojan pitäisi olla kaikkitietävä tai kaikkivaltias. Maailman luominen lienee mahdollista myös sellaiselle jumalalle, joka ei ole kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Sen vuoksi häntä on mahdollista vastustaa ja jopa saada voittoja taistelussa häntä vastaan. Se selittäisi osaltaan sen, miksi Korkein Jumala on sallinut pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman maailmassa. Se selittäisi myös sen, miksi Korkein ei ole poistanut näitä pahoja asioita: hän ei ole pystynyt siihen. Toinen selitys sille, miksi maailmassa on edelleen pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa, on se, että Korkein sallii sen kaiken tapahtuvan ja odottaa pitkämielisesti valittujen tulevan sisälle ”taivasten valtakuntaan”. Näin kristinuskossa on tätä asiaa perinteisesti selitetty.

        On myös sanottu, että on vain yksi luoja ja Jumala, joka on luonteeltaan paha, koska maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Mitään hyvää Korkeinta Jumalaa ei ole, niin kuin ei ole monia jumalia, joista osa on pahoja ja osa on hyviä. Tämä selitys ontuu sen vuoksi, että maailmassa on paljon hyvää ja kaunista eikä kaikki ole ihmisille ja muille eliöille vahingollista. Ihmiset saavat nauttia onnesta, rakkaudesta, ilosta, rauhasta, vapaudesta ja muiden ihmisten sekä maailman hyvyydestä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että mitään hyvää luojaa ei olisi olemassa. Tämä unohtuu helposti niiltä, jotka eivät pidä totena luomista ja luojan olemassaoloa. Maailma on hyvä ja kaunis paikka, niin että se soveltuu täydellisesti elämää varten ja tekee mahdolliseksi nautinnon hyvistä asioista pahojen lisäksi, joista ihminen kieroutuneella tavalla myös nauttii (kaikki ihmiset tekevät myös pahaa ja saavat siitä nautintoa tai hyötyä hyvän tekemisen ohella).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäljellä on vielä ainakin yksi vaihtoehtoinen selitys sille, miksi maailmassa on pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Sen mukaan tämän maailman luoja on paha demiurgi, mutta häntä korkeampi ja hänet luonut Korkein Jumala on perusluonteeltaan hyvä. Jostakin meille tuntemattomasta syystä tämä Korkein sallii pahan luojan tekevän tekojaan, vaikka voisi estää ne, tai sitten hän ei ole kaikkivaltias: maailmassa on sota pahan demiurgin ja Korkeimman Jumalan välillä. Tämäkin oletus pitää yhtä aiempien kanssa: hyvä ja paha jumala sotivat keskenään, minkä seurauksena viattomat sivulliset eli luodut eliöt ja ihmiset kärsivät maapallolla. Tästä huolimatta ihminen voisi olla vastuullinen omista teoistaan ja valinnoistaan aivan niin kuin olen edellä kirjoittanut. Kenenkään ei tarvitse tehdä kaikkea sitä pahaa, mihin on mahdollisuus. Pahan tekemisestä on mahdollista kieltäytyä, mikä tekee meistä vastuullisia olentoja ainakin muiden ihmisten edessä, jos vaikka luoja tai Korkein Jumala ei meitä koskaan tuomitsisikaan.

        Korkeimman Jumalan tai luojan käsitteisiin liitetään usein ”kaikkitietävyys” ja ”kaikkivaltius”. Miksi Jumalan tai luojan pitäisi olla ”kaikkitietävä” tai ”kaikkivaltias”? Uskontojen kuvaukset Jumalasta ja luojasta ja jumalista eivät voi olla pätevä perustelu sille oletukselle, että Jumalan tai luojan pitäisi olla kaikkitietävä tai kaikkivaltias. Maailman luominen lienee mahdollista myös sellaiselle jumalalle, joka ei ole kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Sen vuoksi häntä on mahdollista vastustaa ja jopa saada voittoja taistelussa häntä vastaan. Se selittäisi osaltaan sen, miksi Korkein Jumala on sallinut pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman maailmassa. Se selittäisi myös sen, miksi Korkein ei ole poistanut näitä pahoja asioita: hän ei ole pystynyt siihen. Toinen selitys sille, miksi maailmassa on edelleen pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa, on se, että Korkein sallii sen kaiken tapahtuvan ja odottaa pitkämielisesti valittujen tulevan sisälle ”taivasten valtakuntaan”. Näin kristinuskossa on tätä asiaa perinteisesti selitetty.

        On myös sanottu, että on vain yksi luoja ja Jumala, joka on luonteeltaan paha, koska maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Mitään hyvää Korkeinta Jumalaa ei ole, niin kuin ei ole monia jumalia, joista osa on pahoja ja osa on hyviä. Tämä selitys ontuu sen vuoksi, että maailmassa on paljon hyvää ja kaunista eikä kaikki ole ihmisille ja muille eliöille vahingollista. Ihmiset saavat nauttia onnesta, rakkaudesta, ilosta, rauhasta, vapaudesta ja muiden ihmisten sekä maailman hyvyydestä, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että mitään hyvää luojaa ei olisi olemassa. Tämä unohtuu helposti niiltä, jotka eivät pidä totena luomista ja luojan olemassaoloa. Maailma on hyvä ja kaunis paikka, niin että se soveltuu täydellisesti elämää varten ja tekee mahdolliseksi nautinnon hyvistä asioista pahojen lisäksi, joista ihminen kieroutuneella tavalla myös nauttii (kaikki ihmiset tekevät myös pahaa ja saavat siitä nautintoa tai hyötyä hyvän tekemisen ohella).

        Viimeinen mieleeni tuleva selitys pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman olemassaololle on se, että Korkeinta Jumalaa ja luojaa ei ole olemassa. Kaikki on syntynyt itsestään tai sattumalta tai ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ei mistään” tai sitten kaikkeus on ollut aina olemassa muodossa tai toisessa. Näin ateistit ja tieteellisen materialismin tai naturalismin kannalla olevat muut ihmiset tapaavat ajatella. Vaikka näille oletuksille ja arvailuille ei ole mitään tieteellisiä todisteita, voivat ne olla totta. Todennäköisyyttä on käytännössä mahdoton arvioida, koska oletukset perustuvat ihmisen mielikuvitukseen eikä niitä voida todistaa mihinkään suuntaan.

        Jos ateistien logiikkaa käytettäisiin, niin kyse voisi olla ”olemattomien asioiden” kuvittelusta, joten todennäköisyys voisi olla lähellä nollaa tai täysi nolla, koska yhtä ainoaa todistetta arvailujen puolesta ei ole voitu esittää. Niinpä on lupa uskoa lujasti siihen, että kaikkeus ei ole syntynyt ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ”ei mistään”. Jos näille väitteille voitaisiin esittää edes yksi todiste, niin uskoni saattaisi horjua, mutta niin kauan kuin sellaista väitettä ei esitetä, uskon lujasti ja vakaasti luomiseen ja luojaan tai luojiin sen takana. Toivon myös sitä, että Korkein Jumala olisi olemassa ja poistaisi lopulta pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman, vaikka en sellaisen olemassaolosta kovin varma enää ole.

        Olen kuullut joskus puhuttavan ”ikuisesta tyhjiöenergiasta” (Tähdet ja avaruus 6/2007 s.34 ja Tiede 3, 2007, s. 24) tai ”kvanttimerestä” tai ”kvanttiporeilusta”, josta kaikkeus on syntynyt tai josta voi syntyä useita maailmankaikkeuksia kvanttifluktuaation kautta (mm. Kari Enqvist, Katsauksia: Miksi maailmankaikkeus on olemassa?). Mitään yliluonnollista toimijaa ei tarvita kaikkeuden tai kaikkeuksien syntymisen takana tällaisten arvailujen esittäjien mielestä. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä tyhjiä sanoja vailla ensimmäistäkään tieteellistä todistetta niiden takana. Niillä ei ole sen vuoksi sen enempää arvoa kaikkeuden synnyn selityksenä kuin uskonnoillakaan.

        Jos ennen kaikkeuden syntyä olisi ollut jotakin (kuten tyhjiöenergiaa, kvanttimeri ja sen poreilu), niin silloin perinteiset oletukset olisivat virheellisiä. Niiden mukaan ennen alkusingulariteettia ja kosmista inflaatiota ei ollut olemassa yhtään mitään: aika, avaruus ja materia saivat alkunsa silloin eikä ole järkevää edes kysyä, mitä oli ennen kaikkeuden syntyä. Silti tällaisia mielikuvituksellisia arvauksia esitetään ikään kuin niillä olisi jotakin tekemistä tieteen kanssa sen sijaan, että kyse on puhtaasti fiktiosta. Jotkut pitävät jopa totena näitä selityksiä, niin että heitä on syytä pitää uskovaisina sen sijaan, että he perustaisivat näkemyksensä puhtaasti tieteeseen.

        Kvanttimeri ja sen poreilu tai tyhjiöenergia eivät ole ”tyhjää” tai ”melkein tyhjää” tai ”ei mitään”, joita termejä naturalistit ja tieteelliseen materialismiin maailmankuvansa perustavat ihmiset myös käyttävät selittäessään sitä, että kaikkeuden synnyllä ei tarvitse olla mitään alkusyytä eikä yliluonnollista toimijaa sen synnyttäjänä (luojaa ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut). Jos jotakin on ollut ennen kaikkeuden syntyä, niin silloin on ollut aikaa ennen sitä ja aiemmat oletukset ajan ja kaiken syntymisestä ovat olleet virheellisiä. Niinpä kaikkeus ei olisi ollut aina olemassa, koska olisi jotakin sitä edeltävää. Vain rajaamalla ”tyhjiöenergia” sekä ”kvanttimeri ja sen poreilu” tämän universumin tai multiversumien aikaan voitaisiin pysyä aiemmassa käsityksessä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeinen mieleeni tuleva selitys pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman olemassaololle on se, että Korkeinta Jumalaa ja luojaa ei ole olemassa. Kaikki on syntynyt itsestään tai sattumalta tai ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ei mistään” tai sitten kaikkeus on ollut aina olemassa muodossa tai toisessa. Näin ateistit ja tieteellisen materialismin tai naturalismin kannalla olevat muut ihmiset tapaavat ajatella. Vaikka näille oletuksille ja arvailuille ei ole mitään tieteellisiä todisteita, voivat ne olla totta. Todennäköisyyttä on käytännössä mahdoton arvioida, koska oletukset perustuvat ihmisen mielikuvitukseen eikä niitä voida todistaa mihinkään suuntaan.

        Jos ateistien logiikkaa käytettäisiin, niin kyse voisi olla ”olemattomien asioiden” kuvittelusta, joten todennäköisyys voisi olla lähellä nollaa tai täysi nolla, koska yhtä ainoaa todistetta arvailujen puolesta ei ole voitu esittää. Niinpä on lupa uskoa lujasti siihen, että kaikkeus ei ole syntynyt ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ”ei mistään”. Jos näille väitteille voitaisiin esittää edes yksi todiste, niin uskoni saattaisi horjua, mutta niin kauan kuin sellaista väitettä ei esitetä, uskon lujasti ja vakaasti luomiseen ja luojaan tai luojiin sen takana. Toivon myös sitä, että Korkein Jumala olisi olemassa ja poistaisi lopulta pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman, vaikka en sellaisen olemassaolosta kovin varma enää ole.

        Olen kuullut joskus puhuttavan ”ikuisesta tyhjiöenergiasta” (Tähdet ja avaruus 6/2007 s.34 ja Tiede 3, 2007, s. 24) tai ”kvanttimerestä” tai ”kvanttiporeilusta”, josta kaikkeus on syntynyt tai josta voi syntyä useita maailmankaikkeuksia kvanttifluktuaation kautta (mm. Kari Enqvist, Katsauksia: Miksi maailmankaikkeus on olemassa?). Mitään yliluonnollista toimijaa ei tarvita kaikkeuden tai kaikkeuksien syntymisen takana tällaisten arvailujen esittäjien mielestä. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä tyhjiä sanoja vailla ensimmäistäkään tieteellistä todistetta niiden takana. Niillä ei ole sen vuoksi sen enempää arvoa kaikkeuden synnyn selityksenä kuin uskonnoillakaan.

        Jos ennen kaikkeuden syntyä olisi ollut jotakin (kuten tyhjiöenergiaa, kvanttimeri ja sen poreilu), niin silloin perinteiset oletukset olisivat virheellisiä. Niiden mukaan ennen alkusingulariteettia ja kosmista inflaatiota ei ollut olemassa yhtään mitään: aika, avaruus ja materia saivat alkunsa silloin eikä ole järkevää edes kysyä, mitä oli ennen kaikkeuden syntyä. Silti tällaisia mielikuvituksellisia arvauksia esitetään ikään kuin niillä olisi jotakin tekemistä tieteen kanssa sen sijaan, että kyse on puhtaasti fiktiosta. Jotkut pitävät jopa totena näitä selityksiä, niin että heitä on syytä pitää uskovaisina sen sijaan, että he perustaisivat näkemyksensä puhtaasti tieteeseen.

        Kvanttimeri ja sen poreilu tai tyhjiöenergia eivät ole ”tyhjää” tai ”melkein tyhjää” tai ”ei mitään”, joita termejä naturalistit ja tieteelliseen materialismiin maailmankuvansa perustavat ihmiset myös käyttävät selittäessään sitä, että kaikkeuden synnyllä ei tarvitse olla mitään alkusyytä eikä yliluonnollista toimijaa sen synnyttäjänä (luojaa ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut). Jos jotakin on ollut ennen kaikkeuden syntyä, niin silloin on ollut aikaa ennen sitä ja aiemmat oletukset ajan ja kaiken syntymisestä ovat olleet virheellisiä. Niinpä kaikkeus ei olisi ollut aina olemassa, koska olisi jotakin sitä edeltävää. Vain rajaamalla ”tyhjiöenergia” sekä ”kvanttimeri ja sen poreilu” tämän universumin tai multiversumien aikaan voitaisiin pysyä aiemmassa käsityksessä.

        Miksi ateistit esittävät näitä mielikuvituksellisia arvauksiaan ajasta ja olevaisesta tai olotilasta ennen kaikkeuden syntyä, jos heidän mielestään mitään ei ollut olemassa ennen kuin maailma syntyi ”alkuräjähdyksessä”. Materia, avaruus ja aika saivat heidän mielestään alkunsa silloin eikä ole järkevää edes kysyä sitä, mitä oli ennen ”alkua”. Tässä on kyseessä pelkkä retorinen yritys kiistää tyhjän puhumisella ja viisaalta kuulostavilla sanoilla ilmeinen totuus: kaikkeus ja elämä ovat luomisen tulosta ja luoja on sen takana vaikuttanut älykäs suunnittelija ja voima, luomisen toteuttaja. Materia ja luonnonlait ovat luojan synnyttämiä, eivät sattumalta itsestään tai ”tyhjästä” syntyneitä. Kaikkeuden ja elämän synnyllä maapallolle on alkusyy ja se on luoja, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa.

        Naturalistit ja etenkin ateistiset ”tiedemiehet” tai tieteen harrastajat esittävät tällaisia arvailuja ja mielikuvituksen tuotteita tuon tuostakin. Typerimmät heidän faneistaan pitävät näitä arvailuja lähestulkoon tieteellisenä totuutena tai ainakin parempana selityksenä kuin luoja-hypoteesia: ”luoja teki sen”. ”Kosminen taikuri” on silti vähintään yhtä järkevä selitys kaikkeuden ja elämän synnyn ”teorioille” kuin ateistien mielikuvituksen tuotokset, mutta kutsun kaiken olevaisen luojaa mieluummin ”luojaksi” tai ”Korkeimmaksi Jumalaksi” kuin millään häntä pilkkaavalla nimellä: olkoonkin niin, että maailmassa on pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa, mikä on joko Korkeimman Jumalan tai luojan sallimaa tai suoraan aiheuttamaa. Se ei anna minulle tai kenellekään ihmiselle oikeutta tehdä pahaa ja puolustaa itseään syyttämällä muita omista rikkomuksista: syypää niihin on niiden tekijä itse – se ihminen, joka pahaa tekee, ei joku muu ihminen tai luoja tai Korkein Jumala eivätkä olosuhteet tai kasvatus.

        Olisi hyvä nähdä ateististen ihmisten tunnustavan useammin oma syyllisyytensä sen sijaan, että he joko selittävät pahat tekonsa luvallisiksi tai hyväksyttäviksi tai valehtelevat, että eivät mitään pahaa olisi koskaan tehneet tai eivät sitä koskaan tee. Kuoleman jälkeinen tuomio tuntuu oikeudenmukaiselta juuri sen vuoksi, että kovin monet rikolliset ja pahantekijät eivät saa rangaistusta tässä ajassa. Jopa ateistien joukossa on toiveita sen suuntaan, että rikoksia tehneet ja pahat ihmiset saataisiin kiinni useammin, jotta heitä voitaisiin rangaista tai suojella hyviä ihmisiä heidän pahuuttaan vastaan. Keinoja siihen ei kuitenkaan ole riittävästi käytössä, jossa täydellisyyteen päästäisiin. Uskonnot tuovat vääryyttä kärsineille toivoa siitä, että jokaista rangaistaan lopulta oikeudenmukaisella tavalla eikä kukaan ”pääse kuin koira veräjästä”.

        Tämä on silti riittämätön ja itse asiassa melko typerä todiste sen puolesta, että luoja tai Korkein Jumala olisi olemassa: Hän, joka tuomitsee kaikki teoistaan ja valinnoistaan vastuulliset luodut aikanaan. Sen sijaan rangaistuksetta selviäminen tässä elämässä ja siitä johtuva kostonhimo ovat hyviä syitä uskonnon syntymiselle. Ne eivät ole ainoa syy, mutta ovat yksi hyvin tärkeä sellainen. Kuoleman pelko ja elämän tarkoituksettomuus tai tarve elää yhteisesti hyväksyttyjen moraalilakien mukaan ovat muita syitä. Usko luojaan ja luomiseen voi syntyä myös puhtaasti järjen käytön seurauksena (ID-teoria). Uskoa ja etenkin taikauskoa helvettikäsityksineen on käytetty apuna kansan yhdistämisessä ja hallitsemisessa pelon avulla, jolloin uskontoon liittyy suoranainen valehtelu ja ihmisten hyväksikäyttö itsekkäistä syistä. Jotkut uskonnot ovat voineet syntyä samoista itsekkäistä motiiveista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeinen mieleeni tuleva selitys pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman olemassaololle on se, että Korkeinta Jumalaa ja luojaa ei ole olemassa. Kaikki on syntynyt itsestään tai sattumalta tai ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ei mistään” tai sitten kaikkeus on ollut aina olemassa muodossa tai toisessa. Näin ateistit ja tieteellisen materialismin tai naturalismin kannalla olevat muut ihmiset tapaavat ajatella. Vaikka näille oletuksille ja arvailuille ei ole mitään tieteellisiä todisteita, voivat ne olla totta. Todennäköisyyttä on käytännössä mahdoton arvioida, koska oletukset perustuvat ihmisen mielikuvitukseen eikä niitä voida todistaa mihinkään suuntaan.

        Jos ateistien logiikkaa käytettäisiin, niin kyse voisi olla ”olemattomien asioiden” kuvittelusta, joten todennäköisyys voisi olla lähellä nollaa tai täysi nolla, koska yhtä ainoaa todistetta arvailujen puolesta ei ole voitu esittää. Niinpä on lupa uskoa lujasti siihen, että kaikkeus ei ole syntynyt ilman alkusyytä ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä” tai ”ei mistään”. Jos näille väitteille voitaisiin esittää edes yksi todiste, niin uskoni saattaisi horjua, mutta niin kauan kuin sellaista väitettä ei esitetä, uskon lujasti ja vakaasti luomiseen ja luojaan tai luojiin sen takana. Toivon myös sitä, että Korkein Jumala olisi olemassa ja poistaisi lopulta pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman, vaikka en sellaisen olemassaolosta kovin varma enää ole.

        Olen kuullut joskus puhuttavan ”ikuisesta tyhjiöenergiasta” (Tähdet ja avaruus 6/2007 s.34 ja Tiede 3, 2007, s. 24) tai ”kvanttimerestä” tai ”kvanttiporeilusta”, josta kaikkeus on syntynyt tai josta voi syntyä useita maailmankaikkeuksia kvanttifluktuaation kautta (mm. Kari Enqvist, Katsauksia: Miksi maailmankaikkeus on olemassa?). Mitään yliluonnollista toimijaa ei tarvita kaikkeuden tai kaikkeuksien syntymisen takana tällaisten arvailujen esittäjien mielestä. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä tyhjiä sanoja vailla ensimmäistäkään tieteellistä todistetta niiden takana. Niillä ei ole sen vuoksi sen enempää arvoa kaikkeuden synnyn selityksenä kuin uskonnoillakaan.

        Jos ennen kaikkeuden syntyä olisi ollut jotakin (kuten tyhjiöenergiaa, kvanttimeri ja sen poreilu), niin silloin perinteiset oletukset olisivat virheellisiä. Niiden mukaan ennen alkusingulariteettia ja kosmista inflaatiota ei ollut olemassa yhtään mitään: aika, avaruus ja materia saivat alkunsa silloin eikä ole järkevää edes kysyä, mitä oli ennen kaikkeuden syntyä. Silti tällaisia mielikuvituksellisia arvauksia esitetään ikään kuin niillä olisi jotakin tekemistä tieteen kanssa sen sijaan, että kyse on puhtaasti fiktiosta. Jotkut pitävät jopa totena näitä selityksiä, niin että heitä on syytä pitää uskovaisina sen sijaan, että he perustaisivat näkemyksensä puhtaasti tieteeseen.

        Kvanttimeri ja sen poreilu tai tyhjiöenergia eivät ole ”tyhjää” tai ”melkein tyhjää” tai ”ei mitään”, joita termejä naturalistit ja tieteelliseen materialismiin maailmankuvansa perustavat ihmiset myös käyttävät selittäessään sitä, että kaikkeuden synnyllä ei tarvitse olla mitään alkusyytä eikä yliluonnollista toimijaa sen synnyttäjänä (luojaa ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut). Jos jotakin on ollut ennen kaikkeuden syntyä, niin silloin on ollut aikaa ennen sitä ja aiemmat oletukset ajan ja kaiken syntymisestä ovat olleet virheellisiä. Niinpä kaikkeus ei olisi ollut aina olemassa, koska olisi jotakin sitä edeltävää. Vain rajaamalla ”tyhjiöenergia” sekä ”kvanttimeri ja sen poreilu” tämän universumin tai multiversumien aikaan voitaisiin pysyä aiemmassa käsityksessä.

        Niin kauan kuin ei ole esitetty yhtään todistetta luomisesta eikä sitä vastaan ja jonkun luomisen kumoavan oletuksen (teoria, selitys, hypoteesi) puolesta, on järkevää pitää molempia oletuksia mahdollisena. Usko sen sijaan jompaan kumpaan on typerää, turhaa ja tarpeetonta.

        Olen kuullut joskus puhuttavan ”ikuisesta energiasta” (Tähdet ja avaruus 6/2007 s.34 ja Tiede 3, 2007, s. 24) ja ”kvanttimerestä” tai ”kvanttiporeilusta”, josta kaikkeus on syntynyt (mm. Kari Enqvist, Katsauksia: Miksi maailmankaikkeus on olemassa?). Mitään yliluonnollista toimijaa ei tarvita kaikkeuden tai kaikkeuksien syntymisen takana tällaisten arvailujen esittäjien mielestä. Koska näitä arvauksia ei voida todistaa eikä niistä ole mahdollista saada empiiriä todisteita (me elämme aika-avaruudessa eikä sen ulkopuolelle tai aikaan ennen sitä ole mahdollista päästä), niin niitä voidaan pitää yhtä tyhjänpäiväisinä kuin uskontojen luomismyyttejä. Pahimmillaan ne ovat hyväuskoisten ihmisten kusettamista ja petosta.

        Kvanttifluktuaatio universumin synnyn selityksenä on arkijärjelle vierasta sanoilla ja tieteellisillä teorioilla ja hypoteeseilla kikkailua. Kvanttikentät eivät tarvitse avaruutta ja aikaa, vaikka niitä todistellaan kokeellisesti maailmassa, jossa on nämä molemmat. Kyse on siis puhtaasti teoriittisista käsitteistä vailla todellista vastinetta aika-avaruudessa, joten kvanttiteoria yhdistettynä suhteellisuusteoriaan ei kelpaa selitykseksi universumin synnylle, etenkään kun sitä teoriaa ei ole olemassa. Kvanttigravitaatio (kvanttimekaniikan ja painovoiman yhdistävä teoria) eli kvanttipainovoima on pelkkä ajatus tai idea: Planckin epookkia kuvaavaa kvanttigravitaatiomallia ei ole pystytty kehittämään. (Syksy Räsänen, Maailmankaikkeuden syntynäkemys 2016)

        Kosmologeista Kari Enqvist sijoittaa kosmisen inflaation alkuräjähdystä edeltävään aikaan toisin kuin Syksy Räsänen. Kari ei tiedä, miten kauas ”inflaatiota kellottava aikakoordinaatti ulottuu tai missä kohdin sitä pitäisi korjata kvantti-ilmiöillä”. Hän ei tiedä edelsikö kosmista inflaatiota singulariteetti vai ei, mutta Räsäsen sijoittaa singulariteetin Alkuräjähdyksen jälkeisiin sekunnin triljoonas-osiin. Enqvist sitä vastoin uskoo maailmankaikkeuden olleen alussa äärettömän kylmä ja täysin tyhjä kosmisen inflaation tuloksena. (Kari Enqvist, KATSAUKSIA. Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Docplayer s.2/ Tieteessä tapahtuu 2/2016 s. 36)

        Jos universumi ei olekaan saanut alkuaan alkuräjähdyksestä vaan jotakin on ollut sitä ennen eikä sen ”jonkin” kestoa tiedetä, niin silloin vanhoilta perusteluilta putoaa pohja pois. Tiedemiehet ja erityisesti ateistit eivät voi enää yrittää vaientaa kysyjiä sanomalla, että ”ei ole mielekästä kysyä, mitä oli ennen alkuräjähdystä, koska aikaa ei ollut ennen sitä” ja ”alkuräjähdyksellä ei ole syytä: se on maailmankaikkeuden ominaisuus” ja ”maailmankaikkeus on kaikki, mitä on olemassa”. Tiedemiehet ovat nyt itsekin alkaneet kysellä sitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä ja he ovat muodostaneet erilaisia teorioita ja hypoteeseja universumin syntyyn johtaneista syistä ja tekijöistä (mm. säieteoria, multiversumi ja oletus mustassa aukossa olevasta universumista/ O. K. Davtyan: Theory of Gravitational-Inertial Field of Universe).

        Positiivisit ateistit eivät pidä järkevänä tunkea Jumalaa tiedon aukkoihin, koska luomisesta ei ole esitetty yhtään todistetta, mutta he tunkevat tiedon aukkoihin mielikuvituksellisia arvauksia maailmoista, joista ei ole yhtä ainoaa todistetta. Eikö tuollainen tapa sulkea pois järkevä oletus luomisesta ja tunkea tilalle mitä tahansa materialistista diipadaapaa ole puolueellista ja typerää? Suuri osa filosofeista pitää edelleen metafysiikkaa ja teleologiaa esillä eivätkä sulje pois niiden esittämiä oletuksia järjen vastaisina ja mahdottomina, koska usko ja maailmankuva eivät rajoita heidän ajatteluaan. Positivistit elävät kuplassa, jonka ulkopuolelle he eivät suostu katsomaan.

        Kukaan ei tiedä varmuudella sitä, onko meidän maailmankaikkeutemme ainoa vai onko olemassa myös muita universumeja. Kukaan ei tiedä varmuudella sitä, onko aika vain tämän universumin ominaisuus vai onko aikaa ollut ennen alkuräjähdystä ja kosmista inflaatiota ja kuinka kauas aikakoordinaatti ulottuu. Kukaan ei tiedä varmuudella sitä, onko avaruus ollut aina olemassa vai onko se syntynyt. Kukaan ei tiedä varmuudella sitä, onko universumi ollut aina olemassa jossakin muodossa (esim. jonkinlaisena energiana, vaikkapa tyhjiöenergiana ja kvanttikenttinä). Koska kukaan ei tiedä, niin miksi jotkut uskovat ja positiiviset ateistit ovat niitä, jotka uskovat?

    • Anonyymi

      Lyhyt versio pahuuden ongelmasta

      Mikä on syy sille, että maailmassa on niin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa? Todistaako se siitä, että luoja on yksinomaan paha? Ei tietenkään. Miten silloin voitaisiin selittää se, että maailmassa on myös paljon hyvää: rakkautta, iloa, rauhaa, vapautta, oikeudenmukaisuutta, oikeamielisyyttä, kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä, epäitsekkyyttä, armeliaisuutta, laupeutta ja anteeksiantamusta?

      Eivätkö tällaiset ihmisiin liittyvät asiat liity siihen, että ihmisen luojassa täytyy olla myös jotakin hyvää eikä hän ole pelkästään paha? Entä kaikki se kauneus ja ihanuus, jota maailmassa on? Kaikki se tarkoituksenmukaisuus, kun eliöt täyttävät tarkoin oman lokeronsa ekosysteemissä? Eikö mikään maailman hyvyydestä todista pahan luojan oletusta vastaan, jos luoja yleensä on olemassa? Kyllä todistaa, mutta jokainen suhtautuu subjektiivisesti esitettyihin todisteisiin ja väitteisiin, mistä syystä yksimielisyyttä näistä asioista ei ole eikä löydy.

      Maailmassa on pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa mahdollisesti seuraavista syistä:

      Luojaa ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut.

      Luojia on kaksi tai enemmän ja osa heistä on hyviä ja osa on pahoja. Ei ole kaikkivaltiasta Korkeinta Jumalaa, joka voisi poistaa maailmasta pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman heti välittömästi, kun se on maailmaan tullut, tai sitten kaikkivaltias Jumala ei jostakin syystä ole toiminut heti sen kaiken poistamiseksi vaan sallii pahuuden olemassaolon määrättyyn aikaan asti.

      Luoja on kahtia jakautunut, niin että hänessä on hyvää ja pahaa: nämä kaksi luojan ominaisuutta taistelevat toisiaan vastaan ja se näkyy luomakunnassa molempien läsnäolona.

      Jumala loi maailman alussa hyväksi paikaksi, mutta antoi sen sitten pahan ”saatanan” haltuun, joka toi pahuuden hyvään maailmaan. Saatanalla on valta luoda uutta, mutta se uusi on elämää tuhoavaa ja turmelevaa.

      Luoja on pelkästään paha olento, mikä ei selitä sitä, miksi maailmassa on niin paljon hyvää kuten rakkaus, ilo, rauha, vapaus, oikeudenmukaisuus, oikeamielisyys, epäitsekkyys, laupeus, armeliaisuus ja anteeksiantamus.

      Ihminen on itse syypää pahoihin tekoihin ja omaan pahuuteensa. Syy ihmisten tekemiin pahoihin tekoihin ja laiminlyönteihin ei ole hänen ulkopuolellaan: syy ei ole luojan tai Korkeimman Jumalan tai saatanan tai muiden ihmisten eikä olosuhteiden eikä kasvatuksen. Osa näistä on voinut vaikuttaa jonkin verran valintoihin ja tekoihin, mutta päävastuun teoistaan kantaa ihminen itse, joten on väärämielistä syyttää muita omasta pahuudesta ja pahoista teoista.

      Luojaan ei tule soveltaa käsitteitä ”moraali” ja ”eettisyys”. Ne ovat pelkästään ihmisten näkökulmasta käyttökelpoisia käsitteitä, mutta luoja ei toimi moraalin kannalta oikein tai väärin eikä hän ole eettisesti arvioitavissa oleva olevainen. Luoja on luonut kaiken, mutta jättänyt meidät elämään luonnonvoimien ja -lakien armoilla. Elämään kuuluu paljon hyviä ja nautinnollisia asioita, jotka tuottavat meille iloa ja onnea, mutta myös pahuutta ja kärsimystä, mikä tekee elämästä raskaan ja saa meidät lopulta haluamaan kuolemaa. Näin luoja on nähnyt hyväksi tehdä ja on muistettava se, että kaikki perinnölliset sairaudet ja vammaisuus ovat evoluution tulosta, eivät luomisen seurausta.

      • Anonyymi

        Ateistit ja muut luomisen historiallisena totuutena kieltävät ihmiset eivät useinkaan ota huomioon sitä, että maailmassa on paljon muutakin kuin pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa. Monien ihmisten elämään mahtuu enemmän hyviä asioita ja onnea tai ainakin tyytyväisyyttä kuin kärsimystä ja pahoja asioita. Myös maailmassa on paljon hyvää, niin että kaikki ei ole vaarallista ja vahingollista ihmisille ja muille eliöille. Maailma on parhaimmillaan hyvä paikka ihmisen ja eläinten elää, niin että se pitää sisällään kauneutta, rauhaa ja harmoniaa, mutta pahimmillaan se on kuin maanpäällinen helvetti, johon kukaan ei haluaisi joutua.

        Tämän vuoksi on omituista, että jotkut uskovaiset ovat toivoneet tai toivovat vihollistensa joutuvan helvettiin. Se kertoo jotakin olennaista näiden uskontojen ja niitä kannattavien ihmisten pahuudesta, mutta ei ole todiste luojaa ja luomista tai korkeinta Jumalaa vastaan, joka sallii pahuuden ilmenemisen maailmassa määrättyyn aikaan asti. Ihmisen pahuutta ei ole oikein puolustaa syyttämällä siitä muita ihmisiä, luojaa, olosuhteita tai kasvatusta. On monia pahoja asioita, joita ihmisen ei ole ollut eikä ole pakko tehdä, mutta hän tekee niitä silti. Olisi parasta, että jokainen kantaisi ihmisten edessä vastuun omista pahoista teoistaan sen sijaan, että syyttäisi niistä muita tai kieltäisi pahan tekemisen, kun se kuitenkin on totuus.

        Luojaa on helppo syyttää pahuudesta ja ihmisten kärsimyksestä sekä kuolemasta. Luoja ei kuitenkaan pakota ketään ihmistä tekemään pahaa, joten ihminen on itse vastuussa siitä, jos tekee jotakin väärämielistä pahaa ja vahingoittaa siten itseään tai lähimmäisiään tai maailmaa. Sen sijaan luojaa on lupa syyttää siitä, että maailmassa on ylipäätään kärsimystä ja kuolemaa, mikä ei johdu ihmisten teoista vaan luonnonlaeista ja olosuhteista. Luoja on jättänyt meidät ihmiset elämään oman onnemme nojassa ja luonnonlakien armoilla, mutta todistaako se luojan pahaksi? Mitä jos eettisyyden ja moraalin käsitteet eivät sovellu lainkaan luojaan? Mitä jos ne ovat vain ihmisten keksimiä arvoja ja asioita, mutta luoja ei ole arvioitavissa niillä perusteilla?

    • Anonyymi

      Uskonnot vallankäytön ja rahankeruun välineenä sekä oikeudenmukaisuuden odotuksena kuolemanjälkeisen tuomion muodossa

      On totta, että uskonto on ollut ja on yhä edelleen vallankäytön väline, ja että sen avulla kerätään ihmisiltä rahaa ja käytetään heitä taloudellisesti hyväksi. Tätä on tapahtunut luultavasti hyvin varhaisessa vaiheessa uskontojen syntyhistoriassa. Poppamiehet, kansanparantajat, profeetat ja muut hengen miehet ovat liittoutuneet valtaapitävien kanssa ja he ovat saaneet elantonsa ”ammatistaan”… johtajat ovat käyttäneet heitä tukena kansan hallitsemisessa.

      Kunkin kansan oma uskonto ja oma jumala on lisännyt kansan yhtenäisyyden tunnetta ja se on auttanut heidän hallitsemisessaan. Raamatun mukaan ”Jumala” on jakanut ”taivaankappaleet” muille kansoille palvonnan kohteeksi, mutta Israelin tuli palvella vain häntä itseään. Niinpä auringon, kuun ja planeettojen sekä tähtien palvonta on Raamatun mukaan Jumalan pakanoille antama osa tässä elämässä.

      5.Mooseksen kirja:
      4:19 ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.

      Tämä on vastoin sitä, että Jumala tahtoisi pelastaa myös pakanat ”uskon kautta”… eipä tuota halua ainakaan Vanhan testamentin aikana ollut, kun Israel piti uskontonsa vain itsellään eikä levittänyt sitä muille… omituista, jos Israelin uskonto ja palvelusmenot olisivat ehto sielun pelastumiselle?

      No, mitään sellaista pelastusta tai kuoleman jälkeistä tuomiota ei luultavasti ole odotettavissa, joten jääköön omaan arvoonsa tuollaiset uskomukset. Ne ovat kuitenkin yksi uskontojen syntyyn johtanut syy. Koska emme näe oikeuden tapahtuvan tässä maailmassa, niin monet toivovat sen tapahtuvan kuoleman jälkeen Jumalan toimesta ja näin Jumala on kuvattu kostonhimoisena tuomarina, joka rankaisee pahoja ihmisiä heidän pahoista teoistaan.

    • Anonyymi

      Unet ja näyt: hallusinaatiot

      Yksi mahdollinen syy uskontojen syntymiseen voi olla ihmisten näkemät unet ja näyt tai hallusinaatiot. Ihminen voi kuulla ääniä tai nähdä näkyjä, koska on mielisairas tai hänen psyykensä tuottaa niitä tilapäisesti jossakin tietyssä tilanteessa. Monet pitävät uniaan enteinä tai jumalien ilmoituksena vielä tänä päivänä.

      Myös mieleltään terveet ihmiset voivat kuulla ääniä ja nähdä näkyjä. Tästä on olemassa jopa tieteelliseen tutkimukseen perustuva televisio-ohjelma, jonka näin vähän aikaa sitten. En muista, mikä se oli, mutta näyt ja äänien kuuleminen ovat paljon yleisempiä kuin mitä luullaan. Sen ei tarvitse johtua mielisairaudesta niin kuin ateistit tyypillisesti luulevat.

      Kun joku on nähnyt voimallisen tai vaikuttavan unen tai ilmestyksen valveilla ollessaan, niin hän on alkanut pitää sitä jonkin yliluonnollisen ja näkymättömän henkiolennon aikaansaannoksena. Jos uni tai näky ovat olleet profeetallisia ja ennustukset ovat toteutuneet, on se voinut toimia pohjana uskonnon synnylle. Tätä oletusta ei voida sen vuoksi jättää ulkopuolelle, kun tutkitaan uskontojen syntyyn johtaneita syitä.

      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/27/sinakin-voit-kuulla-aanen-puhuvan-paassasi

      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/24/he-eivat-olekaan-hulluja

      https://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/paattyneet-tutkimusohjelmat/mieli/ajankohtaista/mieli-ja-toinen–tutkimusprojekti-tiedekulmassa-23.2/

      https://mindandother.wordpress.com/finnish/

      https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/yleisia-mielenterveyden-hairioita/aanien-kuuleminen/

      Mielen oudot maisemat – Hallusinaatioiden psykologia (Docendo 2019). https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/5e463378-49bf-4e5d-aece-3b474aea53a7

      https://yle.fi/uutiset/3-11029789

      https://www.hs.fi/tiede/art-2000002859162.html

    • Anonyymi

      Luettavaa

      https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2019/01/20/uskonnon-alkupera/ (Teksti linkkeineen)

      Maailmankaikkeuden syntynäkemys (nykykäsitys 2016) https://docplayer.fi/67779249-Maailmankaikkeuden-syntynakemys-nykykasitys-2016.html

      Kari Enqvist, KATSAUKSIA. Miksi maailmankaikkeus on olemassa?

      Kari Enqvist, huhtikuu 2004, yleisöesitelmä: Mitä oli ennen alkuräjähdystä?

      Seppo Linnaluoto, artikkeli, aiheena esitelmä 18.11.2008 professori Kari Enqvist, Pimeä energia – mysteeri?

      Seppo Linnaluoto, artikkeli, aiheena dosentti Hannu Kurki-Suonion esitelmä aiheesta Maailmankaikkeus eilen, tänään ja huomenna.

      Maailman pimein juttu, Suomalainen tiedelehti Tiede, nettiartikkeli, 3.10.2005

      Jumalan valtakuntablogi, Keskustelua kaikkeuden alkusyystä

      Tuomas Kangasniemi, Lapset keksivät uskon jumaliin aikuisten opetuksesta riippumatta

      Tom Kärnä, esitelmä, jonka pohjalla ovat T. P. Virkkusen kirjat ”Yksilön uskonnollinen kehitys” ja ”Uskonto ja maailmankuva”.

      Wikipedia, Elinkelpoinen planeetta, Uskonnon alkuperä, Evolutionary origin of religions ja Behavioral modernity

    • Anonyymi

      Uskontojen syntyyn johtaneita syitä:

      - Tiedon puute ja tarve selittää asioita, joita ei ole ymmärretty: luonnonilmiöille on annettu yliluonnollinen selitys ja keksitty näkymätön vaikuttaja, henki (jumalat)

      - Kuoleman herättämät ajatukset ja tunteet: toivottomuus elämän päättyessä ja pelko ovat johtaneet mielikuvituksen kautta toivoon elämän jatkumisesta ruumiin kuoleman jälkeen jonkinlaisena henkiolentona, joka on eläville normaalisti näkymätön, mutta voidaan kuvata näkyvinä ruumiillisina olentoina ja nähdä maan päällä kummituksina (aaveina)

      - Unet ja valveilla koetut aistiharhat (kuulo- ja näköharhat, hallusinaatiot) on tulkittu virheellisesti todellisiksi henkiolennoiksi, joita vain harhaiset aistivat (esimerkiksi epilepsiaa on pidetty "jumalaisena sairautena" ja/tai demonin aiheuttamana)

      - Ihmisillä on ollut tarve viihdyttää itseä ja toisia keksimällä satuja ja tarinoita. Tarinoiden kertojat ja kehittäjät ovat keksineet taruolentoja ja lopulta myös jumalat. Myöhemmin näitä taruja on alettu pitää kuvaksina todellisista jumalista ja Raamatun kohdalla on uskottu yhteen ainoaan luojajumalaan.

      Nämä ovat järkeviä oletuksia uskontojen syntyyn johtaneista syistä. Vähemmän järkeviä ja järjettömiä oletuksia ovat ainakin nämä kolme:

      1. Jumala tai hänen lähettämänsä enkelit ovat välittäneet valittujen profeettojen kautta sanoman Jumalalta ja usko on sen sanoman eli Jumalan sanan synnyttämää (Raamatun kirjoitusten mukaan).

      2. Saatana ja langenneet enkelit (demonit) ovat ilmestyneet ihmisille ja saaneet nämä uskomaan jumaliin (pakanauskonnot ja Raamatun kirjoitukset).

      3. Ulkoavaruudesta tulleet älykkäät olennot ovat ilmestyneet muinaisille ihmisille avaruusaluksista ja välittäneet näille tietoa ja opettaneet rakennustaidon, maanviljelyn ja tieteen alkeet. Näitä alieneita on pidetty jumalina ja alettu palvoa heitä. Kertomukset ovat muuntuneet niiden levitessä suullisena perimätietona jälkipolville, mutta jopa Raamatussa voidaan nähdä kuvauksia ufoista (Erich von Däniken ja muut)

      Näitä uskomuksia ei voida todistaa, mutta ei myöskään kumota. Ihmisen maailmankuva ja usko vaikuttaa siihen, pidetäänkö näitä oletuksia tosina vai epätosina ja yleensä edes mahdollisina. Jos maailmankuva on tieteellinen materialismi, niin silloin henkien olemassa oloa ei pidetä mahdollisena, koska tietoisuus ja elämä ovat kytketyt luonnontieteissä materiaan.

      Ufot ja alienit voivat periaatteessa olla mahdollinen selitys, mutta hyvin epätodennäköinen sellainen. Jos elämää olisi muissa galakseissa tai linnunradassa, niin se ei olisi ehtinyt todennäköisesti ehtinyt kehittyä niin pitkälle, että älykkäät olennot olisivat voineet matkustaa avaruuden läpi tänne ja ilmestyä muinaisille ihmisille. Televisiosarja "muinaiset avaruusoliot" on fiktiivistä viihdettä eivätkä järkevät ihmiset pidä sen "todisteita" todisteina vaan ne ovat vääristelyä, huijausta ja harhaisuutta.

      Positivisti ei voi uskoa Jumalaan tai jumaliin eikä aineen ulkopuoliseen tietoisuuteen. Positiivinen ateisti ei pidä mahdollisena Jumalan tai jumalien olemassa oloa eikä tyypillisesti usko ihmisen henkeen tai sieluun, joka olisi aineeton - ei materiaa. Objektiivisia todisteita Jumalasta tai jumalista ei ole voitu esittää. "Todisteet" ovat subjektiivisia kokemuksia ja ne voidaan selittää luonnollisilla syillä. Jumala ja jumalat ovat mielikuvituksen tuotosta. Ne asuvat vain niihin uskovien päässä: ajatuksissa ja mielessä. Niitä ei ole oikeasti olemassa.

      Tuntematon luoja(t) voi olla teoriassa olemassa, mutta siihen ei ole järkevää uskoa, niin kuin ei siihenkään, että se ei voi olla olemassa. Me emme tiedä eikä meidän tarvitsekaan tietää. Sellaisella luojalla ei ole käytännön elämässä ihmisille mitään merkitystä, joka ei vaikuta heidän elämäänsä - meidän elämäämme. Koska tuntematon jumala (luoja) ei ilmoita itseään ihmiskunnalle, niin on typerää uskoa hänen olevan olemassa. On järkevää pitää sitä/ häntä mahdollisena, mutta usko on turhaa ja tarpeetonta.

      Me emme tiedä, onko maailma luotu vai ei. Kaikkien uskontojen tunnetut jumaltarut ovat satua ja epätosia, joten niiden jumalat ja Raamatun Jumala eivät ole todellisia. Niihin on typerää uskoa ja panna toivonsa niiden varaan. Ne eivät tee mitään, eivät puhu mitään eivätkä ajattele mitään, koska niitä ei ole olemassa. Kun rukoilet niitä, niin ne eivät vastaa ja tämä pätee myös Raamatun Jumalaan. Et saa sitä, mitä pyydät, vaikka Jeesus valehteli niin Johanneksen evankeliumin mukaan.

      Jumalasta on apua vain plasebona. Kun oikein kovasti uskoo, että näkymätön Voima auttaa pysymään kaidalla tiellä ja erossa pahan teosta, niin se voi estää lankeamasta ja toimii siten suojana myös niille, jotka kärsisivät uskovaisen pahoista teoista. Kristinuskon ainoa hyvä vaikutus on siten plasebovaikutus, mutta myös ilman sitä voidaan elää ilman rikoksia ja vapaana pahoista riippuvuuksista. Täysin hyvä tai paha tuskin kukaan on, mutta jos ihminen on pohjimmiltaan hyvä, niin se näkyy hyvän tekemisenä ja pahan karttamisena ilman uskoakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      357
      4086

    2. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      83
      1769

    3. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      43
      1530

    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      1507

    5. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      28
      1338

    6. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      58
      1315

    7. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      51
      1312

    8. Persut vajosivat pinnan alle

      Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka
      Maailman menoa
      200
      1287

    9. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      6
      1190

    10. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      26
      1187
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt