Näin kerran yhden aika hyvän karatekan ja kelvollisen nyrkkeilijän sparria kehässä. Mun mielestä se boksaaja taputteli sitä kakeilijaa mennen tullen. Siis ne ei potkinu ollenkaan vaan ainoastaan löivät. Jäin miettimään et onkohan nyrkkeily paljon parempi iplaji kuin olin uskonutkaan?
Nyrkkeilijä vs Kake
näky
307227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hippakaratella nyt ei ole mitään jakoa nyrkkeilyä vastaan, käytettiin jalkoja tai ei. Ja Suomessa ei kovempia tyylejä, kuten Kyokushin, Asashi ja Seido Kaikan, juurikaan harrasteta. Jonkin verran löytyy tyylejä, joissa ei sparrata ollenkaan tai vain vähän, mutta näillä pärjää vieläkin heikommin kuin hippakaratella.
Ja toki pugilisti on nimenomaan käsien käytön spesialisti, ja periaatteessa hänen pitäisi voittaa muut tyylit vastaavan tasoista vastaan, jos jalkoja ei saa käyttää, eikä uida liiveihin tai kaataa maahan.
Sen lisäksi että nyrkkeilijä on erikoistunut lyönteihin ja nyrkkeilyssä sparrataan paljon, hyvin olennaisia seikkoja, niin on mielestäni vielä yksi juttu mikä tekee nyrkkeilystä erityisen hyvän lajin paljon sparrausta sisältävien kontaktilajienkin joukossa. Lajin vaatima nopeus lyönneissä, väistöissä ja torjunnoissa kehittää ottelusilmää, reaktiokykyä, liikkumista ja kehon hallintaa, näistä kaikista on varmaan hyötyä myös matsissa jossa potkut ovat sallittuja. Esimerkiksi kickboxing-matsit ovat mielestäni aivan erityylisiä, kun potkuetäisyydeltä reagointiaikaa on enemmän niin matseissa on vähän 'kyttäyksen' makua, joten olisiko niin että kokonaisvaltainen liikkumisen nopeus ja tehokkuus ei välttämättä ole potkulajeissa niin olennaista kuin nyrkkeilyssä?
Tällasta pohdintaa...
Moi!
Olen kohta 14 vuotta paiskonut käsiä ilmaan ja kaveriin, pistariin ,säkkiin seinään , lattiaan ja dummyyn.Eli púu-ukko.Sen hyvä puoli on että se ei huuda kun sitä lyö.
Käytän myös jalkoja , mutta niiden käyttö on lähinnä polvi ja alapotku /vyötärölinja.siis hyvin perus potkuja ja niitä massan kanssa.
Ja jos vetoja lähtisin lyömään niin löisin ne nyrkkeilijän puolesta.
Nyrkkeilijälle kehittyy luontainen taipumus ottaa lyönneistä voimaa pois ja liikkuminen on riittävän hyvä ottaman myös potkuista voima pois onnistuu jo hyvin lyhyen harjoittelun tuloksena.
Se mikä nyrkkeilijälle kyhitty jatkuvan harjoitusottelun myötä on lyönti liikkeessä , liikkeeseen ..
Tosin myös nyrkkeilijöillä on puutteita käsien käytössä jos viedään ottelu taistelu / itsepuolustustilanteisiin.
Jossa käsille tulee myös työksi repiminen , sormet puristukset , kuristukset ,nivellukot (nivelterapia)lihasterapia, sun muut lisämausteet.Sormilukot,sohaisut jne...lisäksi vielä mitä käsistä löytyy kyynärpäät ja kaikki osat mitä kädessä lyötäväksi kelpaa.myös olkapäät.Eli luontaisella nyrkkeilyllä jo pärjää aika hyvin tällaisia normaalikatutappelijoita vastaan mutta jos esim sitä mitä minä harrastan uskon että se ei enää riitä.Olen joidenkin nyrkkeilijöiden kanssa sitä kokeillut.
Samoin on myös thaiboxarit jotka ovat mieltyneet tehokkaiden jalkojen ohella myös käyttämään käsiä.Kun jalat ohitetaan ja suojaus pysyy ylhäällä on boxari jo vaikeuksissa.
Eli kun kamppailussa on etäisyyksien mukaan eri tasoja niin on parempi osata käsien käyttö kokonaisvaltaisesti.
Ja mitä enempi olen treenannut ja mittaillut asioita eri tilanteissa olen yhä enempi vakuuttunut käsi maailman vahvuudesta.
'Jos se on riittävän hyvä on myös painijoiden vaikea ottaa , mittaa hyvän käsimaailman omaavan ottelijan kanssa.
Tosin pelkkä käsimaailma ei tee onnelliseksi vaan lisäksi pitää hallita myös kokonaisvaltaisesti myös kehon käyttö.
Mutta jos lyönnin malttaa tutkia riitt'ävän pitkälle tuo kehokin myös löytyy sieltä.
Samoin samainen tutkiminen palvelee myös jalkojen käytön..
Ja anttaa oivan pohjan myös painimaailmaan.
Mutta kun asiat ei ole yksinkertaisia ennenkuin ne ymmärtää siihen asti monet nuo asiat on hämärän takana ja niitä yleensä treenataan erillisinä asioina toisistaan.
taidat reenata wingiä
Moi!
En varsinaisesti kyllä sitä mutta , sitäkin olen treenannut ja samoja periaatteita käyttäen,,
Sanoisinko enempi vesimäisesti,,
Nykyään en uskalla enää lyödä kavereita,
On harjoiteltu paljon kehoon lyöntejä ja olen rikkonut jo käytännössä niin vahingossa kavereitani ,rintakehän murtumia, ja vammoja ,
samoin jalat tahtovat rikkoa..
Et ole hanskojen ja säärisuojien käytöstä sitten kuullutkaan?
Moi!
Kyse ei ole siitä käytänkö hanskoja tai säärisuojia.
Saan kyllä särjettyä kaverin myös niillä.
Kyse on tuntemisesta.
Se on vain semmoinen juttu että.
Kun streetfightingia on turha treenailla hanskat kädessä kun ei tunne ole ollenkaan sama kun lyödään.
Ainoa realistinen tunne on "PALJAALLA"
Sama koskee myös säärisuojia.
Tosin kyllä käytetään niitäkin mutta myös, on opittava ottamaan vastaan ilman suojia tapahtuvat lyönnit ja potkut.Samoin kun käytetään kyynärpäitä.
Polvet ja muut ei niihin voi laitella suojia.
Joskus käytetään vatsapanssaria sama kuin thaikut käyttää potkuharjoitteluun.
Lyönnit betoniseinään , puu-ukkoon , puuhun maahan. tatamiin,,ihmislihaan ja luuhun..
Niistä löytyy tunne mitä voit millekin esineelle ja asialle tehdä..Ja sitä kannattaa harjoitella paljon.
Mutta suosittelen että ei ensin särje paikkojaan vaan aloittaa systemaattisesti niitä paukuttamaan jotta ne oppivat , siis paikat. 'Kädet ja jalat, kyynärvarret,,koska jos et osaa suojata myös kehoasi kun teet sillä voimaa hajoitat itsesi.
Ihmettelen monesti sitä miksi nyrkkeilijät eivät opeta käsiään ..vaan aina tumppaavat kätensä nauhojen sisään.
Jos joku nyrkkeilijä joka on harjoitellut jo vuosia ei tunne kätensä rajoja..särkee ne monesti juuri siksi koska ei tunne käsiään,.
Ne on aina suojien sisällä.,
Sama on potkijoilla ,..jalkojensa kanssa.
Eli potkikaa myös paljon ilmAN SUOJIA JA MYÖS KOVEMPIIN KOHTEISIIN..KUTEN KAVERIN LUIHIN..TAI PUUHUN..mutta edelleenkin ei ensin särjetä paikkoja ja sit onnuta.. vaan opetellaan tuntemaan miten sitä jalkaa viedään ..
Ja eikun treenaamaan taas...
Eli olet niin hurja kung fu -mies, ettei sinua enää hyödytä suojien kanssa harjoittelu, ja niilläkin särkisit kaverisi?
On tuo kung fu sitten hurjaa puuhaa. Itse en taida moista uskaltaa kokeillakaan. Puu-ukon kurituksesta puhumattakaan.
Hienoa kuitenkin, että tuollaisia mestareitakin tällä palstalla kirjoittelee, niin voimme kysellä vinkkejä.
Moi!
En ole missään vaiheessa tituleerannut itseäni mestariksi ja sanonut että treenaan kung fua..
Mutta provokaatio on paras tapa lähestyä kirjoituspalstalla,.!
Vai mitä.?
Ja sitä paitsi en kieltänyt että en käyttäisi suojia, koska niitä käyttämällä saa toistoja tehtyä paljon suuremman määrän..kontaktissa.
Mutta kun ne suojat eivät kerro totuutta.
Ja toiseksi kun et tiedä minun voiman tuottoa..
Niin en kirjoittelisi sinuna ivaavia asioita .
Minä voisin mielelläni antaa siitä makua,,
Minä en yritä leijua pilvissä ,,mutta provosoimalla tekstiä edes kunnolla lukematta sitä minua alkaa suorastaan "vit...taa"
Tapoja tehdä asioita on paljon ja tämä on yksi tapa tehdä.
Ja lajeista kun puhutaan niin ei olemassa lajia yhtään sen toista parempaa...vaan ottelun tekee mies...lajista riippumatta voi olla vaikka kuika hyvä ottelija aivan ketä vastaan vaan.
Mutta kun kyse on itsestään ei lajista,,vaan siitä miten pitkälle on valmis menemään...
Mutta esim sellaisia vellihousuja kuin provosoijat on, tällä palstalla kyllä riittää..
Treenatkaa ja olkaa iloisia,,,terveisin
Moniottelija
Kumma, ettet ole noinkin mittavien taistelijantaitojen hankkimisen aikana sattunut kuulemaan polvi- ja kyynärsuojista...
Äläs nyt viitsi provosoida enää O-senseitä!
Hei,
Katselin tossa viestejä ,,
Ja totesin että jotkut eivät ymmärrä mitä joku haluaa kertoa oikeasta tekemisestä..
Olen samaa mieltä tuon omin käsin nyplääjän kanssa ,,ei voi sanoa tekevänsä jos ei ole oikeasti kokenut.
Ja tässä tapauksessa ymmärrän O.senseitä.
On kokeiltava ja tehtävä ilman suojia, jotta oppisi todellisuuden kamppailusta.
Tottakai nyrkkeilijä taputtelee karatekaa mennen tullen, se on ihan luonnollista. Karatekaa varmasti auttavat kaikkein huonoimmin katan parissa vietetyt tunnit, jossa tehdään vain liikkeitä, kun pitäisi harjoitella koska lyö, miltä etäisyydeltä lyö, missä asennossa lyö liikkeestä, jne.
Karateka tulee salille valkoisen hohtavan puvun kanssa, taittelee puvun laskoksilta ja pukee sen päällensä, kävelee tatamia kymmenen kertaa päästä päähän ilmaa huitoen ja ottaa puvun pois, laskostaa sen vielä hienosti ja miettii mielessään kuinka monta kaveria taas kaatui.
Nyrkkeilijä tulee salille, harjoittelee pistetyynyihin, sparraa, ottelee ja kamppailee koko ajan liikkuvaa maaliin, viikko toisensa jälkeen (ei välttämättä joka päivä).
Tästä johdettuna tilanne on se, että karateka osaa lyödä lujaa kohti ilmaa, nyrkkeilijä sen sijaan hallitsee suvereenisti sen minkä pitääkin; lyömisen perille liikkuvaan ihmiseen.
Siinä on se ero. Ilmaan huitominen ei auta, jos muuta ei harjoitella.
Kannattaa myös muistaa se, että nyrkkeilyssä oppii ottamaan iskuja vastaan ja jatkamaan ottelua vaikka kaalissa kilisee. Se on ihan eri maailma kuin tämä "lyö mutta älä osu" - meininki. Laji on valitettavasti vaan niin kova että näihin miljoonaan itämaiseen "kamppailu" lajiin on enemmän tulijoita. Sääli...
Joo, mutta kuten edellä mainittiin, löytyy myös karatea jossa treenataan jatkuvasti osumia - yleensä hanskoilla ja säärisyndeillä varustettuna. Harmi vain, ettei sitä juuri Suomessa tehdä. Tosin pari poikkeusta löytyy...
Mm. Japanissa tällainen mm. thai-nyrkkeilystä vaikutteita imenyt karate on käsittääkseni kovassa suosiossa. Kyokushinin perinteisessä kilpailumuodossa ei käytetä hanskoja, ja päähän lyönnit ovat kiellettyjä. Potkuja ja polvia saa tosin käyttää myös päähän ja jalkoihin. Nykyisin on kyllä näilläkin seuroilla yleistynyt hanskojen käyttö sekä sparrissa, että osallistuttaessa toisen tyyppisiin otteluihin (Mm. Andy Hug, Filho, Feitosa). Jostain Seido Kaikanista (mm. Musashi) puhumattakaan, jonka leipälajia K1-tyyppiset kilpailut ovat - onhan K1 Seido Kaikanin aikaansaannos.
Kataakaan ei välttämättä harjoitella ainakaan yksinään (Asashi, Kyokushinista lähtenyt haara), tai sen osuus on supistettu vähäiseksi.
Puristien mielestä kyse ei enää ole (okinawalaisesta) karatesta, mutta harrastajien mielestä laji on vain kehittynyt paremmaksi vanhasta. Ei se hippakaratekaan kovin okinawalaista ole.
Varmaan näemme Suomessakin tämän tyyppisen karaten nousun, kun perinteinen ja hippakarate eivät enää vedä harrastajia entiseen malliin. Valitettavasti karatella on täällä niin heikko maine, että se toimii hidasteena kehitykselle. Nuo uudet variaatiot olisivat mainioita lähestyessään thainyrkkeilyä ja kickboxingia, mutta säilyttäessään silti kunnon annoksen japanilaisuutta (ja hivenen Okinawaakin), mikä vetoaa moniin.
Toivottavasti Suomeenkin tulee lisää vetäjiä, seuroja, harrastajia ja kilpailuja näihin moderneihin tyyleihin. Ei tarvitse lähteä Ruotsia tai Puolaa edemmäs, kun näitä tyylejä löytyy ja konsultaatioapua saa.
Hapkidon vallatessa alaa täyskontaktiotteluineen ja mattokamppailukisoineen veikkaan karaten jäävän marginaaliseksi pienen kataajaporukan harrastukseksi.
Hapkidossa on kaikki muu sallittua paitsi päähän lyöminen ja maassa olevan lyöminen&potkiminen. Myös mattotekniikka on sallittua 30 sekunnin ajan. Vapaaottelua lähellä olevaa kilpailua siis parhaimmillaan. Kuitenkin lajia voi harrastaa ilman kilpailuakin, joten veto kursseille on kova.
Karaten pitäisi panostaa nyt jos koskaan kovan kontaktin kisoihin, että se muuttuisi suosituksi - katan vääntö ja perustekniikan harjoittelu ei valitettavasti ole suurten joukkojen hupia. Joskaan ei täyskontaktiottelutkaan, mutta täyskontaktikilpailuilla saadaan porukka salille.
30 sekkaa matossa on aivan liian vähän, ja ilman päähänlyöntejä otteluetäisyys on väärä, ja homma epäkiinnostavaa. Tätä jälkimmäistä voi toki soveltaa aloittelijoiden kilpailuissa.
"Karaten pitäisi panostaa nyt jos koskaan kovan kontaktin kisoihin, että se muuttuisi suosituksi - katan vääntö ja perustekniikan harjoittelu ei valitettavasti ole suurten joukkojen hupia. Joskaan ei täyskontaktiottelutkaan, mutta täyskontaktikilpailuilla saadaan porukka salille."
Tämä kyllä keksittiin jo 70-luvulla. Nimi on tosin sinä välissä ehtinyt vaihtua kontaktikaratesta kickboxingiksi.
Se ei silti auta karaten alamäkeä yhtään - karate luisuu persmäkeä kuin lehmän häntä menee alaspäin paskantamisen jälkeen.
Salilla eli harjoituksissa harjoitellaan kuitenkin täysin ilman aikarajoja ja/tai rajoituksia lyönneissä, joten sikäli homma on täysin kiinnostavaa.
Kyllä silti tarvittaisiin kunnollinen kilpailumuoto. Taekwondokin kärsii pahasti siitä, että kilpailut ovat pelkkää jalkaterillä läpsimistä. Vastaava ongelma karatella Suomessa, kun kovat kilpailumuodot puuttuvat. Maissa, joissa kilpaillaan kovaa ja kontaktilla, karate onkin aivan eri tasolla.
Jos et ole huomannut niin loppujen lopuksi niissä lajeissa joissa vedetään säkkihanskalla täysiä (suojaamattomaan) päähän ei niitä harrastajia niin kovasti olekkaan. Tai kyllähän niitä jonkinverran aina on, mutta enpä usko että tuolla saataisiin porukkaa houkuteltua sen kummemmin mukaan.
"Taekwondokin kärsii pahasti siitä, että kilpailut ovat pelkkää jalkaterillä läpsimistä."
Jos et ole huomannut niin taekwondon tila Suomessa ei ole mitenkään huono. Yksi harrastajamäärältään suurimmista kamppailulajeista. Itse asiassa taitaa olla aika täsmälleen saman ikäinen laji kuin potkunyrkkeily, jonka harrastajia / seuroja on huomattavasti vähemmän.
Miksi verrata karatekaa ja nyrkkeilijää kun käytetään vain nyrkkejä ;)
Ei karate ole laji, jossa taistellaan pelkästään nyrkein, joten ei voi olettaa että saman verran harjoitellut karateka voittaisi pelkin nyrkein nyrkkeilijää, joka on ko. ajan käyttänyt juurikin niillä käsillä husimiseen.
Vähä sama ku laitetaan painija ja nyrkkeilijä vastakkain, mutta ei saa lyödä. No ei ehkä ihan, koska ei nyrkkeilijä pystyisi tekemään enää yhtään mitään. Mutta tämä nyt ei ainakaan huononna esimerkkiä.
Itse harrastan jujutsua jossa tyylisuuntia on monta(escrima,bjj,ultimate ja normi jujutsu)
ja sen olen oppinut että paras itsepuolustus on olla muualla. turpaan tulee joka viikko treeneissä vaikka kuinka treenaa ja niin tulisi kadullakin.
Paitsi että nuo eivät ole jujutsun tyylisuuntia, vaan omia, ja aivan erityyppisiä lajeja (joidenkin nimien samankaltaisuudesta huolimatta).
Niin viisastelija...
Tyylisuunta on eurooppalainen jujutsu vaan saa nähdä kuinka kauan kun päätettiin vaihtaa senseitä
Tähän maailmaan pitäisi kai kehittää joku maailman paras laji ,ellei sitä ole jo kehitetty.
Niinkun joku tässä aiemmin on maininnut ,että ei nyrkkeilijät pärjää lyömisessä kunnon katutappelijoille tai bareknuckle bokraajille. Vaikka nyrkkeily olisikin pysty lajien kunningas ei sekään ole silti se maailman paras tapa pysty otteluun. Ajatelkaa mitä siitä puuttuu kyynärpäät, avarit ja eri käsienosilla iskettävät lyönnit ,sekä tieto ympäri kehoa sijaitsevista hermopisteistä ,joista ei saa vastustajaa ulos haskalla vaan ainoastaan paljaalla nyrkillä.
Nyrkkeiljän on helppo piiloutua isojen haskojen taakse suojaan, tämän takia ei nyrkkeilijä pärjää paljasnyrkki ottelijalle eikä se oli täydellinen laji ilman haskoja käytävään ottelu muotoon. Oletteko ikänä nähnyt perinteisillä thaikku säännöillä käytyä matsia, siis tarkoitan sääntöjä joilla oteltiin ennen 1930 -lukua. Kun isot haskat otetaan ottelijoilta pois muuttuu peli täysin, enää ei ole kilpeä jonka taakse suojautua, tämän takia pitää osta joitain muuta. Mikäli nyrkkeilijä vieläkin yrittää suojautua ilman hanskoja voi tämän kädet lyödä paskaksi paljain nyrkein muttei hanskoin.
Joo siinä tuli tekstiä, toivottavasti sain ilmaistua itseäni tarpeeksi hyvin.
Toki paljasnyrkkiottelijat ovat kovia tappelussa, mutta tuo johtopäätöksesi, että nyrkkeilijä ei pärjää katutappelijoille, on kyllä aika hätäinen. Ensinnäkin monella nyrkkeilijällä on kuitenkin jotain kokemusta katumatseista, toiseksi hyvä katumatsaaja voittaa varmaan paskan nyrkkeilijän, mutta hyvää nyrkkeilijää vastaan saa jo olla todella kova sälli, jollei mitään harjoiteltua nyrkkeily- tms. taitoa ole. Ainakin jos nyrkkeilijällä on asennetta ja uskallusta myös kehän ulkopuolella.
Se tietysti sotkee kuvioa, että nykysäännöin käydyllä amatöörinyrkkeilyllä ja ammattinyrkkeilyllä on aika vähän tekemistä toistensa kanssa. Harrastajalle, joka ei kilpaile, on myös fiksumpaa harjoitella ammattinyrkkeilyn tekniikkaa kuin niitä paljolti takakäden suoriin perustuvia pistesuorituksia (blah).
Vielä voisi mainita, että nyrkkeilyssä on toki myös torjuntoja ja väistöjä, jotka eivät perustu hanskalla blokkaamiseen. Näitä kannattaisikin hioa erityisesti noin niin kuin katukäyttöön. :D
Mistäs löytyisi noita (lähes) paljain käsin käytäviä muay thai -matseja? Linkkiä tai tiedostojen nimiä, joita etsiä p2p-ohjelmilla?
Tai hyviä linkkejä sivuihin, joissa noiden tekniikoita selostetaan?
kyllähän suomessa on kyoskushin seura helsingin sörnäisissä. ja treenaan itse siinä seurassa, ei meillä ole lähes koskaan perustekniikkaa. lähes aina mitseihin tai matsia, ja kyllä meillä saa lyödä päähän.
Oon karateka. Ystäväpiiriini kuuluu monta nyrkkeilijää, luonnollisesti myös lukuisia karatekaa. Olen sparranneet monesti nyrkkeilijöiden kanssa. Olen huomannut, että keskimäärin nyrkkeilijät ovat parempia nyrkkeilijöitä ja karatekat vastaavasti parempia karatekoita. Kaikki karatekat eivät varmastikaan suostuisi nyrkkeilijöiden kanssa sparraamaan. En usko, että kaikki nyrkkeilykerhon kaipparitkaan haluavat tulla laadukkaan karatekan kolhittavaksi. Nenä saadaan helposti kipeäksi kaikilta.
Hyviä (myös älykkäitä) tyyppejä löytyy molempien lajien harrastajista, samoin kovia jätkiä/mimmejä. Tappelijat ovat asia erikseen. Moiset taipumukset yleensä karisevat rehtien kamppailulajien taitajilta viimeistään iän ja järjen karttuessa. Näin meillä.