Omaisuuden ositus

höpsis, eihän ne ole kuolemassa vaan avioeroamassa.
Jos niillä ei ole mitään kiinteetä omaisuutta, irtainta ei tarttee millekään paperille laittaa jos sovussa pystyvät tavaransa jakamaan haluamallaan tavalla.

Ap ja hänen puolisonsa voivat elää vuosikymmeniä vielä eron jälkeen.
Ei niitä eron aikaisia romuja kukaan enää 30-40- 50 vuoden päästä kysele.

Anonyymi kirjoitti:

höpsis, eihän ne ole kuolemassa vaan avioeroamassa.
Jos niillä ei ole mitään kiinteetä omaisuutta, irtainta ei tarttee millekään paperille laittaa jos sovussa pystyvät tavaransa jakamaan haluamallaan tavalla.

Ap ja hänen puolisonsa voivat elää vuosikymmeniä vielä eron jälkeen.
Ei niitä eron aikaisia romuja kukaan enää 30-40- 50 vuoden päästä kysele.

Lue lisää

Ei tuo ole höpsis.

Siinä voikin olla naama pitkänä, jos ajatellaan seuraava tilanne.

A ja B eroavat ja sopivat suullisesti omaisuuden jaosta. Molemmat ovat tyytyväisiä ja A pariutuu C: n kanssa ja B pariutuu D:n kanssa ja tulee myös lapsia.

Kymmenen vuoden jälkeen A kuolee. Perunkirjoituksessa huomataan, ettei ositusta ole tehty B lapsineen vaatii osaansa, joka on sitten poissa C:ltä ja hänen lapsiltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tuo ole höpsis.

Siinä voikin olla naama pitkänä, jos ajatellaan seuraava tilanne.

A ja B eroavat ja sopivat suullisesti omaisuuden jaosta. Molemmat ovat tyytyväisiä ja A pariutuu C: n kanssa ja B pariutuu D:n kanssa ja tulee myös lapsia.

Kymmenen vuoden jälkeen A kuolee. Perunkirjoituksessa huomataan, ettei ositusta ole tehty B lapsineen vaatii osaansa, joka on sitten poissa C:ltä ja hänen lapsiltaan.

Lue lisää

Ensinnäkin: aloittaja ei puhu sanaakaan että olisi yhteisiä lapsia.
Ei kai ne avioeron jälkeen niitä yhteisiä kersoja ala duunaamaan?
Omaisuus voidaan jakaa sovussa myös paperilla, ei sovussa jakaminen tarkoita sitä ettei ne papereita tekisi.

Jos B on jo uusissa naimisissa ja hänellä on lapsiakin jollekin D:lle, niin aika nuija täytyy B:n olla, jos B -lapsineen, jotka eivät ole vainajalle mitään sukua - lähtee jotain peräämään vuosikymmen eron jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

höpsis, eihän ne ole kuolemassa vaan avioeroamassa.
Jos niillä ei ole mitään kiinteetä omaisuutta, irtainta ei tarttee millekään paperille laittaa jos sovussa pystyvät tavaransa jakamaan haluamallaan tavalla.

Ap ja hänen puolisonsa voivat elää vuosikymmeniä vielä eron jälkeen.
Ei niitä eron aikaisia romuja kukaan enää 30-40- 50 vuoden päästä kysele.

Lue lisää

Kyllä ne kysellään koska vaimoni äiti kuoli 10 v sitten niin oli eronnut vaimoni isästä jo 70 luvulla niin onneksi löyty paperit miten omaisuus oli aikanaa jaettu ja kuka omisti ja mitä

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin: aloittaja ei puhu sanaakaan että olisi yhteisiä lapsia.
Ei kai ne avioeron jälkeen niitä yhteisiä kersoja ala duunaamaan?
Omaisuus voidaan jakaa sovussa myös paperilla, ei sovussa jakaminen tarkoita sitä ettei ne papereita tekisi.

Jos B on jo uusissa naimisissa ja hänellä on lapsiakin jollekin D:lle, niin aika nuija täytyy B:n olla, jos B -lapsineen, jotka eivät ole vainajalle mitään sukua - lähtee jotain peräämään vuosikymmen eron jälkeen.

Lue lisää

"Ensinnäkin: aloittaja ei puhu sanaakaan että olisi yhteisiä lapsia."
Ei puhukaan, eikä minun esimerkissäkään niin sanottu.

"Omaisuus voidaan jakaa sovussa myös paperilla, ei sovussa jakaminen tarkoita sitä ettei ne papereita tekisi."
No tuota paperilla sopimista sanotaan ositukseksi, joten puhumme ihan samasta asiasta. Aloittaja vain sanoi, ettei ositusta tehtäisi.

"niin aika nuija täytyy B:n olla, jos B -lapsineen, jotka eivät ole vainajalle mitään sukua - lähtee jotain peräämään vuosikymmen eron jälkeen."
Jos on rahaa tiedossa, niin aika monesta ihmisestä kuoriutuu "nuija". Se on jopa aika tavallista.

En minä ainakaan tehnyt ositusta kun erottiin osattiin erota järkevästi ja omaisuus jaettiin oikein. Turha tehdä ositusta kun tulee maksamaan monta tonnia. Avioerossa ei kukaan muu hyödy kuin asianajat jos alkaa riitelemään

LAPSILLE jää kaikki, tehty testamentit kumpikin lasten hyväksi.

Ositus tosiaan syytä tehdä aina jos on mitään yhteistä muuta kun irtainta omaisuutta. Jos sitä ei tee niin riskinä on, että kuoleman jälkeen toinen tuleekin yhtäkkiä jaolle. Vaikka kaikki olis nyt hyvin ja toisen luulee tuntevansa niin ei kannata luottaa asioiden olevan samoin muutaman vuoden päästä. Sitä ei tiedä vaikkapa, että millaisen tyypin se toinen vielä ehtii rinnalleen ottaa. Jos itse vaikka menisit vielä avoliittoon etkä tekisikään uuden kumppanisi kanssa yhteistä testamenttia ja omaisuuden jako olisi avioeron jälkeen tekemättä niin siinä kävisi pian niin, ettei avokkisi saisi mitään, vaan exä jakaisi kaiken mahdollisten muiden perijöiden kanssa. Omaisuuden jako avioeron yhteydessä on siis oikeasti juridisesti tärkeä juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Ositus tosiaan syytä tehdä aina jos on mitään yhteistä muuta kun irtainta omaisuutta. Jos sitä ei tee niin riskinä on, että kuoleman jälkeen toinen tuleekin yhtäkkiä jaolle. Vaikka kaikki olis nyt hyvin ja toisen luulee tuntevansa niin ei kannata luottaa asioiden olevan samoin muutaman vuoden päästä. Sitä ei tiedä vaikkapa, että millaisen tyypin se toinen vielä ehtii rinnalleen ottaa. Jos itse vaikka menisit vielä avoliittoon etkä tekisikään uuden kumppanisi kanssa yhteistä testamenttia ja omaisuuden jako olisi avioeron jälkeen tekemättä niin siinä kävisi pian niin, ettei avokkisi saisi mitään, vaan exä jakaisi kaiken mahdollisten muiden perijöiden kanssa. Omaisuuden jako avioeron yhteydessä on siis oikeasti juridisesti tärkeä juttu.

Lue lisää

Näin on, ei ikinä tiedä, mitä elämä tullessaan tuo. Kunpa nyt saatais tää asunto myytyä, niin päästäis asioissa eteenpäin :)

Jos kiinteää omaisuutta ei pysty sovinnolla muutoin jakamaan, niin lienee järkevintä myydä se ja jakaa rahat omistussuhteiden mukaan. Raha on helppo jakaa, ja parempi että se on teillä eikä ahnailla asianajajilla.