Hakeutukaa vain ihan rohkeasti psykiatristen palveluiden piiriin kaikki, joilla on skitsofreniaan viittaavia oireita. Lääkitys on tarkoitettu pelastamaan ihminen kärsimästä oireista turhaan ja elämästä on taas helppo nauttia ja elää normaalia elämää. Esimerkiksi psykiatriseen päivystykseen voi ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoa. Yhtäkkiset muutokset ajattelussa tai muu kummallinen ajattelu voi säikäyttää ja usein se voi olla merkki alkavasta mielisairaudesta. Skitsofreeninen oirekirjo juontaa juurensa aivojen kehityshäiriöihin ja voi pahimmillaan johtaa vaarallisuuteen itseä tai toisia ihmisiä kohtaan. Lääkityksellä skitsofreniaan taipuva ihminen pystyy opiskelemaan, tekemään töitä, huolehtimaan perheestään, kodistaan, jne. On ihan hyvä hakea apua ongelmiinsa ajoissa, etteivät ne pääse pahenemaan. Lääkityksellä ajattelu on tervettä ja sujuvaa.
Lääkitys voi pelastaa skitsofrenialta
Anonyymi
24516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä lääkkeitä suosittelisit?
Kamalaa. Ihan totuudenvastaista. Tai sitten vitsi.
Mikä aloituksessa oli vitsi?
Itseni varmaan tuollainen lääkitys olisi ajanut kroonikoksi. Ei meinannut lääkkeet meinaan tehota, ja lääkäri vain nosteli niitä niin että aloin saada extrapyramidaalioireita jotka muuten aiheuttivat suurempaa kärsimystä ja tuskaa kuin mikään muu oireeni ja kärsimään merkittävistä kognitiivisista ongelmista. Mukana koktailissa oli lääkkeen sedatiivisuutta voimistavia rauhoittavia lääkkeitä, joilla oli testatessani lääkkeiden yhteisvaikutukset netissä kohtalainen "moderate" yhteisvaikutus. En pystynyt käyttämään "antipsykootteja" ilman rauhoittavia, jotka itseasiassa vaimensivat extrapyramidaalioireita ja lääkkeen aiheuttamaa voimakasta sisäistä levottomuutta, mikä myös aikaansai dysforiaa. Olin kierteessä lääkehaittavaikutuksia.
Siinä vaiheessa hoidossa tunnuttiin epäilevän, että minulla on joku todella vakava mielenterveyden häiriö joka tarvitsi lääkkeitä. Se häiriö ei vain oikein meinannut vastata lääkkeisiin. Kärsin todella paljon lääkkeiden haittavaikutuksista, mitkä myös vaikuttivat psyykkeeseeni.
Tuo mielenterveyden häiriö alkoi helpottaa, kun lopetin psykiatrian lääkehoidon ja aloin alasajaa lääkkeitä alas. Vieroitusoireet kurjistivat oloa aluksi merkittävästi. Sitten alkoi helpottaa vaikka aikaa se otti.
Ensimmäisenä havaitsin extrapyramidaalioireiden helpottumisen, seuraavana alkoi myös ahdistus helpottaa, sitten alkoi kognitiiviset oireet helpottaa mutta se otti aikansa turruttavien lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Sitten alkoi masennus helpottaa kun elämä oli muutakin kuin outoja ahdistavia oloja lääkkeiden takia ja kummallinen tasapaksu puuro.
Lopulta tein päätöksen. Ei enää koskaan lääkkeitä. Sillä reitillä olen pysynyt.
Ainoa hetki kun olen ollut kiihtynyt tai levoton hoidossani on ollut lääkkeiden aikana, jotka ovat laukaisseet sisäistä levottomuutta. Ainoa hetki jolloin olen miettinyt satuttavani itseäni on ollut lääkkeitä napsiessa (erityisesti extrapyramidaalioireita kokiessani tai muuten johonkin lääkkeeseen huonosti reagoidessa) tai vieroitusoireita potiessa. Muistan kuinka paljon huonoa ahdistavaa oloa tuotti psykiatrilta analyysin kuuntelu kuinka tarvii lääkkeitä, kun oikeasti tietää että se huono olo laukeaa lääkkeiden myötä. Kun lääkäri on sivuuttanut vieroitusoireet ja haitat tyystin ja keskittyy vaan lääkitsemään vielä lääkitsemisen päälle. Lääkityksellä en pystynyt tekemään mitään. Tein jotain mutta en pystynyt kunnolla ajattelemaan tai ollut oma itseni. Elämänlaatua ei ollut. Lääkityksillä olo vei elämästä ja itsestä isoja osia pois jotka palasivat lääkkeistä irti päästessä.
Ja ei. En tarkoita että kaikkien kannattaa lopettaa lääkityksensä. Tai että kukaan ei voi kokea hyötyä kyseisistä pillereistä. Mutta tuon käsityksen takia että ihmiset tarvivat lääkkeitä parantuakseen jotkut voivat joutua kärsimään hoidossa suuresti.
Katsokaa YouTubesta dokumentti nimeltä "Avoin dialogi". Se kertoo Keroputaan mallista Torniossa, Länsi-Lapissa. Siellä ei käytetä juurikaan lääkkeitä, vaan ihmiset hoidetaan psykososiaalisella tuella niin että psykoosit eivät pääse pitkittymään. Skitsofrenia on melkein hävinnyt kyseisen sairaanhoitopiirin alueelta. - En laita suoraa linkkiä koska linkit usein häviävät, mutta googlaamalla löytyy. Lisäksi artikkeleita:
Miksi avoimen dialogin hoitomalli on niin tehokas?
https://www.ts.fi/hyvinvointi/1277190192/Miksi avoimen dialogin hoitomalli on niin tehokas
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
Hoitomuotona avoin dialogi
https://www.city.fi/blogit/kahelinkapina/hoitomuotona avoin dialogi/131779
Katsottu on, ja edelleen ihmettelen miksi noin lupaava hoitomalli alisuoriutuu niin pahasti, että sitä ei ole kolmessakymmenessä vuodessa saatu leviämään, tai tuotteistettua.
Sehän ei ole enää mikään uusi ilmiö, että joka kylällä olisi joku hoitotarpeen arviointi puhelin, josta tarvittaessa pitäisi päästä hotoon heti, eikä sekään että hoitoa tehdään jossain moniammatti osaaja tiimissä. Onko vaan sitten niin, että ilman lääkitystä mitattavat tulokset jää vaan jotenki vajaaks?
Noh innolla jään odottelemaan niitä ulkomailla tehtyjä isompia tutkimuksia hoitomallista. Senverran vähän omistan lääkeyhtiöiden osakkeita, että ei se minua haittaa, vaikka hoitomalli saataisiinkin standartoitua ja siirrettyä joka niemeen ja notkoon.
Selvästi erottuviin ajatuksiin (ÄÄniin) liittyen: veljet, aika tullut oon, heikoille voi olla liikaa kutsu metalliin
"Ihmiskunnan lässytyksestä puuttuu Sequencer mellan Familje och Societé"
-.-
Jos skitsofreniaan liitettyihin ilmiöihin liittyisikin joillakin ihmisillä ehkä ohimenevä ja sosiaalisen ympäristön ehdollistama poikeama aivojen kehityksessä, miten se liittyy dopamiinivajeeseen? Miten ihmeessä dopamiinia, joka on keskeinen ihmisen toimintakykyä ylläpitävä ja motivaatiota säätelevä välittäjäaine, voisi mitenkäään parantaa ihmisen kykyä normaaliin elämään? Jos se lääkeyhtiöiden rahoittamissa lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähentääkin ns. psykoosioireita lääkeriippuvaisilla ja vieroitusoireista kärsivillä ihmisillä, niin kyse ei ole siitä, että ne korjaisivat mitään aivojen kehityksen häiriötä vaan siitä, että ne estävät lääkkeiden vieroitusoireiden ilmaantumista ja vähentävät psykoosissa olevien ihmisten kiihtymystilaa. Niiden lyhyen aikavälin oletettu teho ilmenee surkeina hoitotuloksina ja kroonistuneina ongelmina pitkällä aikavälillä. Tutkimukset jotka käsittelevät neuroleptien psykoosinestoa kohonneen riskin henkilöille ovatkin toistuvasti epäonnistuneet surkeasti estämään psykooseja, ne ovat lähinnä heikentäneet uhriensa elämänlaatua. Samaan aikaan psykososiaaliselle ryhmäterapeuttiselle interventiolle pohjatuva avoin dialogi vähensi muutamassa vuodessa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä uusien skitsofreniadiagnoosien määrää 33 /100 000 asukasta kohden 3 /100 000 asukasta kohden. Kyseisen hoidon tuloksia käsittelevät tutkimukset eivät omaa samanlaisia heikkouksia kuin lääkeyhtiöiden rahoittamat muutaman viikon tutkimukset, joille pääasiassa väite neuroleptien psykooseja estävästä vaikutuksesta pohjautuu. Niillä on vahva ulkoinen validiteetti, koska niissä tutkitaan potilaita reaalitodellisuudessa pidemmällä aikavälillä. Ainoa ongelma on syy-seuraussuhteiden kontrollointi koska tutkimukset ovat naturalistisia eikä niissä voi satunnaistaa koehenkilöitä. Tosin ajatus siitä, että lääkekokeissa plasebolle ja lääkkeellä satunnaistetut potilaat olisivat jotenkin edustava otos mm. vuosien lääkehistoriallaan psykoosipotilaista ja että ylipäätänsä noiden vahvojan lääkkeiden vaikutusten tulkitntaa voisi edes sokkouttaa mitenkään tehokkaasti, on huvittava fantasia ja täytyy olla todellla jälkeenjäänyt ja todellisuudesta vieraantunut, että uskoo siihen. Ei ylllättävää, että lääkeyhtiöt eivät pidä aktiivisen plasebon käytöstä eivätkä sokkoutuksen tutkimuksesta omissa lääkekoikeissaan, koska se vaikuttaisi aika rajusti tulosten tulkintaan kuten myös se tosiasia, että suurin osa koe-henkilöistä vieroitetaan parissa viikossa edelliseltä lääkityltä jolla he ovat järjestäen olleen joka ikinen vuosikausia.
I've been Abilified to think clearly.
Itse en käyttänyt minulle määrättyjä lääkkeitä vuosikausiin eikä minulle (väärin) diagnosoitu skitsofrenia silti ilmennyt oireina mitenkään vaan kotikuntoutuksesta luonani käynyt lähihoitaja Erno vain totesi ettei hän ole havainnut minussa psykoottisuutta kertaakaan eikä lääkärin vastaanotollakaan havaittu mitään huolestuttavaa mutta sitten asuntoni epäsiisteydestä johtuneet hajuhaiotat ja päälläni leijunut häätöuhka pakottivat lääkäri merjaa etsimään toisenlaista ratkaisua asumiseen tukiasunnon muodossa jotya kuitenkaan ei löytynyt ja siksi minut passitettiin M1 lähetteellä suoraan Auroraan.
Tekstistäsi tulee ensimmäisenä mielikuva, että saatat olla jollakin tavalla kyseisellä alalla. Joko hoitaja, tai lääkäri. Lääkkeitä pelastuksena tuovan ajattelusi ja lääkkkeiden mainostamisen takia.
Lääkkeet eivät ole mikään taivas, tai oikotie onneen. Psykiatriassa pitää keskittyä enemmän psykososiaaliseen ja keskustelupohjaiseen hoitoon. Nykyistä psykiatriaa vaivaa edelleenkin usko siihen, että sitä ja sen hoitomuotoja ei tarvitse muuttaa ja uudistaa mihinkään suuntaan. Tästä syystä psykiatria ei myöskään kehity ja edisty eteenpäin.
Koska monilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, jotka voivat omalta osaltaan (sivuvaikutuksien takia) vaikuttaa potilaan vointiin, jaksamiseen ja terveyteen haitallisesti ja heikentävästi.
Joidenkin potilaiden kohdalla myös ylidiagnosoidaan. Eli liioitellaan joitakin oireita. Niputetaan yhteen samaan diagnoosiin "sopivaksi katsottavia oireita". Joidenkin potilaiden diagnoosit voivat olla ns. päin mäntyä.
Lääkemyönteisyys vaivaa psykiatreja ja alalla olevia edelleenkin. Samoin psykiatriaa voi hyvällä syyllä kutsua "uskomustieteeksi", tai uskonnoksi. Se, tai siellä valitseva ajattelu ei paljon siitä poikkea.
Vuorovaikutusta ja keskustelua tutkijoiden, alalla olevien lääkäreiden ja hoitajien versus potilaisiin (jotka ovat ihmisiä, eivätkä mitään ajattelematonta ja tunteetonta massaa olevia potilaita), pitää edelleen lisätä. Vasta sitten, kun lääkärit ja tutkijat laskeutuvat sieltä norsunluutorneistaan ja luopuvat ylimielisestä, kaikki tietävästi asenteesta, psykiatrialla on (ehkä) mahdollisuus kehittyä tieteenä.
Psykiatria on diibadaaba-pseudotiedettä ja ns. hoito perustuu uskomuksiin. Tätä ei kuitenkaan kannata hoitavalle taholle sanoa ääneen.
Älkää helvetissä hakeutuko yrittäkää kaikki muut itse hoitokeinot. Esim alkoholi, tupakka pois jos menee, rajoitetusti kahvia tai sitte kokonaan pois, ottakaa lisäravinteita, ulkoilkaa mitä vain muuta. Jos kuitenkin kaikesta huolimatta välttämättä hakeudutte ja otatte psykotrooppisia lääkkeitä niin ymmärrätte viimeistään silloin, ettei olisi kannattanut ja mietitte, että olisi pitänyt kuunnella näitä neuvoja.
Itse olen lopettanut alkoholin ja tupakan polttamisen. Mutta vielä on käytössä yksi lääke, Ketipinor. En muutoin nukkuisi lainkaan. Tosin, olisin halunnut lopettaa sen kyseisen lääkkeen ottamisen. Koska ne aiheuttavat voimakasta päiväaikaista väsymystä.
Olen sitä mieltä, kuten jo aiemmin tuossa sanoinkin, että lääkkeet eivät todellakaan ole mikään oikotie onneen. Eikä niiden (lääkehoidon) pitäisi olla ainoa hoitokeino ihmisellä. Vaan sen pitäisi olla myös keskusteluun pohjautuvaa ja enemmän psykososiaalista hoitoa.
Onnea kun sait päihteet kuriin. Itse olen sitä mieltä että ei se yksi antipsykoottinen lääke niin paha ole. Kunhan ei tarvi käyttää kymmentä eri lääkettä. Jos yhdellä lääkkeellä saa pään edes lähemmäs normaalia niin ollaan oikealla tiellä.
Eikös suomessa ole enempi niin päin, että täällä nimenomaan lääkitään itseään alkoholilla?
Paitsi että et huomioi tuossa aloituksessasi sitä että lääkitystä esim pitkään käyttäneet saattaa olla alttiimpia psykooseille koska heidät on koukutettu voimakkaisiin antipsykoottisiin aineisiin jonka lopetus voi lisätä psykoosiriskiä (supersensitivity psychosis). Heille tulee riskiksi aina saada lisäpsykoosia kun alkavat purkamaan lääkkeitä joiden pitkäaikaiskäytöstä heille myös voi olla ongelmaa esim apatian ja väsymyksen tunnetta, jotkut epäilee myös saavansa niistä ns. Skitsofrenian negatiivisina pidettyjä oireita. Lopetukseen voi liittyä paljon piinaavaa oloa ja esim univaikeuksia minkä takia lopetus kannattaa tehdä tosi pikku pudotuksin ja askelina. Tardiivin dyskinesian riski voi kasvaa mitä pitempään antipsykootteja käyttää
Psykiatrian puolella harvoin määrätään vain yhtä lääkettä. Kun lääkkeitä on useampi päällekkäin ja niistä haluaa turvallisesti eroon edessä voi olla pitkä ja piinaava vieroitusprosessi. Psykiatria toki kannustaa jatkuvaan pitkäaikaiseen lääkkeenkäyttöön jolla ei loppupäivää ole. Loppuvaiheessa voi kysyä mikä osa on potilaan huonoa oloa mikä lääkkeiden haittavaikutuksia? Mömmöriippuvuuden tietää olevan todellinen siinä vaiheessa kun on esim unohtunut yksi pilleri ottaa ja olo muuttu huonoksi ja oudoksi. Silloin alkaa jo vieroitusoireet puskea.
Skitsofrenian+lääkeperusteinen+hoito+pohjautuu+vain+ja+ainoastaan+lääkeriippuvaisten,++lääkkeisiin+hyvin+reagoivien+potilaiden+oirepohjaisiin+lääkeyhtiöiden+itse+rahoittamiin+tutkimuksiin.++On+kummalista,+että+sellaisten+pohjalta+voidaan+tehdä+päätelmiä,+että+nuo+suojaisivat+psykoosilta+pitkällä+aikavälillä.+Ensipsykoosiin+saati+sitten+psykoosiriskissä+oleviin+ihmisiin+kohdistuvat+tutkimukset+ovat+hyvin+harvinaisia,+eikä+niistä+voi+vetää+oikein+minkäänlaista+johtopäätöstä+lääkityksen+vaikutuksesta+niin+kutsuttuihin+psykoosioireisiin+tai+niiden+ehkäisyyn.+Lyhytkestoisissa+kokeissa,+joissa+koehenkilöt+järjestän+vieroitetaan+alle+kahdessa+viikossa++lääkitykseltä,+vaikuttavat+vieroitusoireet+tulosten+tulkintaan+lähes+80+%+tutkimuksista.+
Suositan myös lukemaan psykiatrian tutkija ja professori Robin M Murrayn kirjoituksen muutaman vuoden takaa. Hän puhuu virheistä, mitä on kokenut tehneensä tutkimusurallaan tutkiessaan skitsofreniaa vuosikymmeniä.
Monet muutokset mitä skitsofreenikkojen aivoissa on havaittu, tuskin johtuvat edes skitsofreniasta itsestään vaan todennäköisesti myös korkea-annosten antipsykoottien käytöstä ja muista tekijöistä, jotka eivät liity skitsofreniaan suoraan mm. diabetes, kannabiksen käyttö, ym. Moni psykiatri kuitenkin uskoo krapelilaiseen malliin, minkä mukaan skitsofreniaan olisi kytköksissä aivojen degeneraatio.
Hän myös näkee, että skitsofrenia turhankin helposti nähdään hermoston kehityshäiriönä ja asiantuntijat itsevarmasti väittävät näin. Murray kuitenkin kokee tämän liioitteluna kuten myöhempi työ on osoittanut.
Myöhemmin Murray päätyi työskentelemään epidemiologian parissa missä hän kohtasi mm. sellaisia löydöksiä, että Britanniassa on todettu suuri määrä skitsofreniaa Afrikkalais-Karibialaisessa populaatiossa. Hän oli tätä ennen keskittynyt lähinnä skitsofrenian geneettisiin ja biologisiin aiheuttajiin, mutta tällä puolella työskennellään hänen oli pakko kohdata sosiaalisia tekijöitä kuten maahanmuuttoa, syrjintää ja syrjäytymistä. Hän koki ohittaneensa sosiaaliset tekijät skitsofreniassa yli 20 vuotta. Murray oli vuosikymmenten urallaan havainnut kuitenkin sen, että psykiatria meni kokoajan tutkimuksessaan kokoajan kohti keskittymistä biologiaan ja geeneihin. Kun hän aloitti 70-luvulla, sosiaalisia tekijöitä oli huomioitu, mutta hänellä itsellä kesti ilmeisesti vuosikymmeniä tajuta näiden merkitys. Viimeisenä kahtena vuosikymmenenä hän kokee, että kaupungistuminen, maahanmuutto, hankalat kokemukset elämässä ja lasten kaltoinkohtelun kokemukset vaikuttavat skitsofrenian ja muiden psykoosien etiologiaan. Jim van Os opetti hänelle ja monelle eurooppalaiselle psykiatrille, että skitsofrenian näkeminen vain aivosairautena on sen liiallista yksinkertaistamista.
Skitsofrenian lääkehoidot blokkaavat reseptorin D2 toimintaa. Mutta voidaanko tätä reseptoria blokata jatkuvasti aiheuttamatta muutoksia siinä ? Murray pohtii. Hän pohtii kirjoituksessaan pitkäaikaisesti käytettävien antipsykoottien ongelmia ja aiheuttamia muutoksia dopamiinireseptoreissa, mikä voi hiljalleen johtaa siihen että syntyy toleranssia antipsykooteille ja ne eivät enää pidä aisoissa psykoottisia oireita.
Hän nostattaa esiin mahdollisuuden, että antipsykoottiset lääkkeet voi tehdä jotkut potilaat jolla on skitsofrenia herkemmiksi tulevaisuuden relapseille kuin tapahtuisi sairauden "luonnollisessa kulussa" ( "dopamine supersensitivity psychosis"). Hän miettii, voiko antipsykoottien jatkuva määräämisessä olla ongelmia joissain tapauksissa.
Hän miettii skitsofreniatutkimuksen tulevaisuutta ja hän epäilee että skitsofrenia konseptina kohtaa jossain vaiheessa päätepisteensä, piakkoinkin. Skitsofrenia voidaan nähdä niinkin, että se on erillisten asioiden kokonaisuus eikä vain "psykoosin vakava päätepiste". Skitsofrenia syndroomana on alkanut rikkoutua useiden erilaisten aiheuttajien alle kuten huumeiden käyttö, sosiaaliset ongelmat, vastoinkäymiset jne. . Murray ajattelee, että tällainen prosessi tulee kiihtymään ja termi skitsofrenia saattaa jäädä historiaan.
https://cutt.ly/FkhaFle
Olen aina syvästi hämmentynyt psykiatrien logiikan äärellä, minkä mukaan psykoosi on aivoja vaurioittava sairaus ja antipsykootit estävät tätä. Ja voi herran jestas sentään, kun ennen ei ollut psykoosilääkkeitä niin mitä näistä psykooseista seurasikaan, psykoosit johtivat skitsofreniaan niin kyllä olisi jouduttu entisaikana jonnekin laitokseen elämään skitsofreenikkona. Psykiatrini muisti mainita tästä esimerkin.
(Entäpäs sitten avoimen dialogin hoitomalli? Onko oikeasti haluttu edes tutkia lääkkeetöntä psykoosin hoitoa, koska nykyään lääkeyhtiöillä on niin kovat intressit tukea lähinnä lääkkeellistä hoitoa. Kuinka tehokasta oikeasti antipsykootit ovat poistamaan harhoja ja lisäämään hyvinvointia?
Entäs sitten tardiivi dyskinesia? Akatisia? Dystonia? Tutkimustulokset jossa on havaittu aivoissa muutoksia neuroleptaamisen jäljiltä? Entäpä antipsykoottien laukaisemien haittojen kuten esim. diabeteksen seuraukset aivoille? Supersensitivity psychosis? Jatkuvan vuosia kestäävän neuroleptauksen vaikutukset aivoille? (luojan kiitos en tätä päässyt kokemaan) Voin ainakin itse sanoa, että kokemukseni jälkeen en koe antipsykootteja hyvinvointiani ja terveyttäni suojelevina.)
Tällaisen kuvan sain psykiatrilta kun hän halusi neuroleptata minua - antipsykootit suojelevat sinua, psykoosi voi vaurioittaa aivoja. Psykoosin määritelmätkin oli tosiaan vähän laveat, psykoottiselle masennukselle. Ja eihän minua edes vain neuroleptattu, vaan päällekkäin määrättiin montaa tököttiä joita lyhyen ajan sisään aloiteltiin, joista toinen oli toistaan voimakkaampaa tavaraa eikä ajatus oikein toiminut kunnolla lääkittynä (kuinka terveellistä tällainen lääkintä on aivoille?) Jälkikäteen tajusin kuinka kehnosti näyttöön pohjautuvaa hoitoa on tällainen lääkkeiden heittely päällekäin. Mietin yhdessä vaiheessa koettuani tosi epämiellyttävää oloa lääkkeiden määräämisestä päällekäin, että kuinkakohan paljon ihmisten kokemuksia oikeasti on tutkittu tällaisissa lääkeyhdistelmissä. Itselläni oli siis niin kurja olla niissä lääkeyhdistelmissä, että ne itseasiassa olivat yksi syy huonolle ololleni.
Lääkärini hän suhtautui kumman välinpitämättömästi kuvaamiini haittoihin ja vieroitusoireista edellisistä lääkkeistä ja siihen, että oloni oli alkanut huonontua lääkkeillä. Ne voi sivuuttaa ja keskittyä vain uuteen asiaan, kuten lääketutkimuksissa ikään. Potilaan yhä uuteen lääkintään. Haitat voi aina sivuuttaa sillä, että lyödään uusi diagnoosi päälle. Ja keskitytään vain sen diagnoosin hoitamiseen. Jos ei ole hyvä olla lääkkeissä niin voidaan tehdä niin että lyödään rauhoittavia ja sitten siihen päälle se lääke.
Jos olisin jäänyt tuolle lääketielle, en pystyisi kirjoittamaan varmaan mitään. En pystyisi todennäköisesti kunnolla edes prosessoimaan kokemustani. Sen verran "jumissa" tunsin lääkkeissä olevani.
Skit... on ehkä sh päässä tappotiedenimike. Mistä sitä tietää. Tärräävät käret. Sitä usei toivoo, et ihmiskunta potkasee tyhjää (vast. otolla
Viruksia oon toivonu siitä lähti, ku...
Ihmispaska tarttee lääkärinverhossa vastuksia. Se supersaatana ei katso kilpailematonta läskipaskaa päinkään. Syöttää täyteen lääkkeitä. Omaiset suree ku sen elimet romahtaa yks toises jälkeen. Peruslääkäri kääntää vaa lääkemäärät kaakkoon. Tyyppi tappaa niillä ittensä. Lääkärillä ei ole katsekontaktia.
Kommunismijohto vallassa. Pitää liittyä aiheesee. Niille vain miel. kiel. totaali/välitys on aiheessa olemista. Paskoja sääntöjä. Ettehä te saa kohta mistää enerkiaa. Joku osaa koodata ihmisiltä toimintoja pois. Virusvirushorustorus
//viTsi
Erään+tutkimuksen+mukaan+korkeaa+psykoosiriskiä+ei+selitä+psykoosin+ennakko-oireet+niinkään+vaan+se,+että+tutkimuksissa+mukana+olevilla+ihmisillä+psykoosin+ennakko-oireisiin+yhdistyy+muita+voimakkaita+taustalla+olevia+riskitekijöitä+ja+he+ovatkin+järjestäen+saaneet+diagnoosin+ei-psykoottisesta+häiriöstä.++Kuulumista+korkean+psykoosiriskin+ryhmään+selitti+erityisesti+antipsykoottien+käyttö+(HR+16,98+),+edeltävä+mielenterveyshoito+(HR+10,79),+mikä+tahansa+hoidon+vastaanotto+(HR+13,87)+ja+kannabiksen+käyttö+(+HR10,36),+koettu+alhainen+sosiaalinen+status+(HR+3,43)+ja+heikko+sosiaalinen+toimintakyky+(HR+6,21).+Pelkkä+psykoosin+ennakko-oireisto+ei+ennusta+merkittävästi+kohonutta+psykoosiriskiä,+joten+on+täysin+tarpeetonta+alkaa+seuloa+sellaisia+potilaita+jotka+eivät+elämässään+suurella+todennäköisyydellä+edes+käy+psykiatrian+poliklinikan+ovella+koska+siihen+ei+ole+erityistä+tarvetta.+