Olin toinen, nyt ainoa

Haluan kertoa tarinani silläkin uhalla, että tiedän tämän saavan kaikki katkerat naiset ja siveydensipulit raivostumaan. En ajatellut edes tulla lukemaan vastauksia, kunhan haluan kertoa tämän koska tiedän olevan muitakin tässä tilanteessa. Heitetään heti alkuun kaikki "perheen tuhoaja" - tittelit ja samoin klassinen "kerran pettäjä - - aina pettäjä", tämä tarina on kerrankin erilainen. Olipa kerran tyttö ja poika, he tapasivat toisiaan lähinnä baareissa, humalassa. Heräsivät aina yhdessä aamulla, sanomattakin on selvää että seksin täyteisen yön jälkeen. Kumpikin varttui, tyttö muutti toiselle paikkakunnalle, meni naimisiin ja sai 3 lasta. Poika löysi myös vaimon ja he saivat 2 lasta, molemmilla siis kaikki oikein hyvin. Vuodet kului, kummankin suhteet puolisoihin väljähtyi, kaikesta tuli itsestäänselvää. Rakkauskin tuntui hiipuvan. Eräänä päivänä tytön ja pojan yhteinen, hyvin tärkeä ystävä menehtyi. Aivan liian nuorena, aivan liian aikaisin. Tyttö otti yhteyttä poikaan, melkein 30 vuoden jälkeen. "Eihän tämä ole totta?! Ei voi olla totta?!" Tyttö vannotti poikaa ilmoittamaan millon ystävän muistotilaisuus järjestetään. 30 vuoden jälkeen hän oli halukas palaamaan, käymään kotiseudullaan. Tyttö tuli, tapasi pojan kaikkien näiden vuosien jälkeen. Yhteisen ystävän muistojuhlassa. Ilta oli ihmeellinen. Omituinen. Ei pelkästään siksi, että nuori mies oli menehtynyt... Vaan myös siksi että tämän tytön ja pojan, nyt jo keski-ikäisten, välillä tapahtui jotain. Tämä tapaaminen johti myöhemmin kahden vuoden helvettiin. Helvettiin, jossa joka toinen hetki oli täynnä rakkautta, joka toinen tuskaa. Tyttö erosi tämän tapaamisen jälkeen pian miehestään. Hän tunsi sydämensä kuuluvan nyt jollekin muulle. Päätös ei tullut hetkessä, eikä tällä pojalla ollut siinä osaa eikä arpaa. Eroa oli mietitty jo kauan. Nyt päätös varmistui. Tyttö otti ja lähti. Poika kertoi pian rakastuneensa tyttöön. Hän oli tahollaan naimisissa, ei onnellisesti mutta kuitenkin. En mene tässä niihin kaikkiin epätoivon ja tuskan, mutta myös rakkauden ja toivon hetkiin mitä kaikkea kahden vuoden aikana voikaan kokea, koska nämä merkit eivät riitä siihen kaikkeen... Kerron vain, että käytössä oli mielialalääkkeet, terapiat ja sairaslomat jotta tytön pää kesti kaiken kunnes... Poika sai kerrottua vaimolleen että hänellä on toinen. Hän haluaa erota. Emme kumpikaan tunne katumusta, molemmilla on lapsia ja olimme tahoillamme naimisissa kauan. Mutta se yhteys, 30 vuoden jälkeen. Yksi katse ja me palasimme vuoteen - 93. Tämä on ollut kuin elokuvaa. Olemme kuulleet paljon siitä miten kumpikin on muuttunut, puhjennut kukkaan tai jotain muuta yhtä kliseistä sontaa. Olemme nuortuneet silmissä, meillä on nyt hyvä olla. Lapset ovat isoja, fiksuja ja pärjäävät hienosti. Kaikki viisi. Me rakastamme toisiamme yli kaiken ja nautimme yhdessäolosta kaiken tämän ajan mitä meillä vielä on jäljellä. Rakkauden uudelleen löytäminen aikuisena on sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Kuten sanoin, meidän elämä on kuin elokuvaa. Se mitä halusin tällä meidän tarinalla kertoa on se, että älä KOSKAAN anna periksi. Fiksu ihminen tietää, jos ja kun pitää ottaa askel taaksepäin mutta kun olet varma asiastasi, älä anna periksi! Tiesin, että haluan tämän ihmisen kokonaan, tiesin että hän haluaa myös minut. Monien, monien itkujen jälkeen hän on minun. Vain ja ainoastaan minun.
Jos jaksoit lukea tähän asti niin uskon sinun olevan samassa tilanteessa. Sinä itse tiedät ihan varmasti, sanoi ulkopuoliset ihmiset sitten mitä vaan, sinä itse tiedät mitä elämässäsi tapahtuu. Ja onko se mies kanssasi tosissaan, onko teistä mahdollista tulla pari. Sen vaan tietää. Kävin läpi kahden vuoden helvetin mutta tässä ollaan. Vaikeuksien kautta voittoon ja rakkaan käsivarsille. Ja jos nyt joku siveydensipuli jaksoi lukea tämän loppuun asti niin meidän lapset voivat hyvin ja puolisot myös: omani löysi uuden jo 6 viikkoa lähtöni jälkeen. Mieheni exä on nyt myös sinut asian kanssa, vaikka teimmekin hänelle väärin ja anteeksiantamattoman teon. Ja pitkään. Mutta meillä kaikilla on kaikki hyvin. Olemme se myös ansainneet. Ihan joka ikinen.