Kannattaako otta mies jolla lapsia

Älä unta näe en ikinä halua edes nähdä sun exää ni ei mitään mahdollisuutta olla mun kanssa mikää ystävä sun exän kanssa kun se ei sanele mitää toiveita edes lasten suhteen

Kyllä mies jos on ottanut uuden naisen itselleen ja äidin lapsilleen pitää ensisijaisesti ottaa huomioon se nainen ja hänenlapset, Ne ovat häen peperhettään, miehenlapset ei asu siellä joten niistä viis.
Kukaan äitipuoli ei halua olla äitipuoli omasta halusataan, kyllä se mies pon pimittänyt lapset ensin ja sitten kun ollaan asumisyhdessä niin sanonut et unohdin et mulla on lapsia.
Äitipuoli määrää ja piste.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä mies jos on ottanut uuden naisen itselleen ja äidin lapsilleen pitää ensisijaisesti ottaa huomioon se nainen ja hänenlapset, Ne ovat häen peperhettään, miehenlapset ei asu siellä joten niistä viis.
Kukaan äitipuoli ei halua olla äitipuoli omasta halusataan, kyllä se mies pon pimittänyt lapset ensin ja sitten kun ollaan asumisyhdessä niin sanonut et unohdin et mulla on lapsia.
Äitipuoli määrää ja piste.

Lue lisää

Jokainen lapsi pitää olla samanarvoisia oli sitten samassa talossa joka päivä tai sillon tällöin nii aina kun ottaa puolison jolla on lapsia nii pitää myös olla puolison lapsille yhtä hyvä kuin omille lapsille eikä kohdella eri arvossa. Ja jos mulla on puoliso nii ei missään nimessä puolison ex hypi mun silmille eikä sanele mitää ehtoja mun puolisolle edes lasten asioissa ja vielä vähemmän on tervetullut mun kotiin mitkään puolison exät kun puolison sisko voi aivan hyvin tuoda lapset kylään mutta ei mitkään exät

Alottajalla on omassa viestissään muutama validi pointti ja niin on sinullakin.

Niinhän se menee, että noissa uusperhe kuvioissa suurimman ongelman muodostavat usein ne exät ja mahdollisesti myös exän puolen suku. Vaikka lapset itsessäänkin voivat olla hankalia, niin kyllä lasten kanssa yleensä aina lopulta toimeen tulee, kun vaan saa rauhassa rakentaa jonkinlaisen suhteen siihen lapseen.

On ihan luonnollista siltä ulkopuoliselta vanhemmalta suojella omaa lastaan ja sitä omaa tapaansa kasvattaa omaa lastaan. Itselläni ei (onneksi) ole tässä kuviossa exää pyörimässä. Minun ei siis tarvitse ottaa huomioon hänen mielipiteitään omien ihmissuhdekuvioideni kanssa. Siltikin olen varovainen siinä ketä päästän lapsen elämään ja millää tavoin annan "kasvattaa" lasta. Jos ei sitä uutta ihmistä pääse itse lainkaan valikoimaan, vaan täytyy yrittää luottaa exän arvostelukykyyn, niin ei se varmasti aina helppoa ole.

Mitä tulee tuohon, että suhde siihen kumppanin exään olisi omissa käsissä. No se on ja se ei ole. Siihen suhteen luomiseen tarvitaan aina kaksi. Yksinään sitä on mahdoton tehdä. Ikävä kyllä siihen suhteen luomiseen tuppaa yleensä vaikittamaan myös sen kumppanin välit siihen omaan exäänsä. Paha veri siinä välissä, vaikuttaa usein myös siihen uuden kumppanin yritykseen luoda suhdetta siihen exään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä mies jos on ottanut uuden naisen itselleen ja äidin lapsilleen pitää ensisijaisesti ottaa huomioon se nainen ja hänenlapset, Ne ovat häen peperhettään, miehenlapset ei asu siellä joten niistä viis.
Kukaan äitipuoli ei halua olla äitipuoli omasta halusataan, kyllä se mies pon pimittänyt lapset ensin ja sitten kun ollaan asumisyhdessä niin sanonut et unohdin et mulla on lapsia.
Äitipuoli määrää ja piste.

Lue lisää

Minkälainen ihminen riistää lapsiltaan oman isän . Onhan sinunkin lapsilla isä miksi hän ei osallistu niiden elämään? Koskaan ymmärtänyt tuollaista asennetta lapset tärkeintä ja niiden hyvinvointi ei se kuka määrää ja ketä. Olisitte sopineet asiat ennen kuin menette yhteen jos et itse saa auktoriteettia niin turha siitä muita syyttää. Saman katon alla kun asutaan niin perheen asioista päätetään yhdessä mutta lapsia koskee muutkin asiat kuin kotona tehtävät asiat ja niistä kuuluu vanhempien päättää yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Alottajalla on omassa viestissään muutama validi pointti ja niin on sinullakin.

Niinhän se menee, että noissa uusperhe kuvioissa suurimman ongelman muodostavat usein ne exät ja mahdollisesti myös exän puolen suku. Vaikka lapset itsessäänkin voivat olla hankalia, niin kyllä lasten kanssa yleensä aina lopulta toimeen tulee, kun vaan saa rauhassa rakentaa jonkinlaisen suhteen siihen lapseen.

On ihan luonnollista siltä ulkopuoliselta vanhemmalta suojella omaa lastaan ja sitä omaa tapaansa kasvattaa omaa lastaan. Itselläni ei (onneksi) ole tässä kuviossa exää pyörimässä. Minun ei siis tarvitse ottaa huomioon hänen mielipiteitään omien ihmissuhdekuvioideni kanssa. Siltikin olen varovainen siinä ketä päästän lapsen elämään ja millää tavoin annan "kasvattaa" lasta. Jos ei sitä uutta ihmistä pääse itse lainkaan valikoimaan, vaan täytyy yrittää luottaa exän arvostelukykyyn, niin ei se varmasti aina helppoa ole.

Mitä tulee tuohon, että suhde siihen kumppanin exään olisi omissa käsissä. No se on ja se ei ole. Siihen suhteen luomiseen tarvitaan aina kaksi. Yksinään sitä on mahdoton tehdä. Ikävä kyllä siihen suhteen luomiseen tuppaa yleensä vaikittamaan myös sen kumppanin välit siihen omaan exäänsä. Paha veri siinä välissä, vaikuttaa usein myös siihen uuden kumppanin yritykseen luoda suhdetta siihen exään.

Lue lisää

"suurimman ongelman muodostavat usein ne exät ja mahdollisesti myös exän puolen suku"

Täytyy sen verran selventää tätä kohtaa, että en tarkoita noiden tahojen jotenkin aina tarkoituksellisesti vaikeuttavan asioita. Ne suurimmat todelliset ongelmat vaan tuppaavat yleensä muodostumaan noiden tahojen ympärille. Ihan täysin ottamatta kantaa kenestä tai mistä ne ongelmat lopulta johtuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Alottajalla on omassa viestissään muutama validi pointti ja niin on sinullakin.

Niinhän se menee, että noissa uusperhe kuvioissa suurimman ongelman muodostavat usein ne exät ja mahdollisesti myös exän puolen suku. Vaikka lapset itsessäänkin voivat olla hankalia, niin kyllä lasten kanssa yleensä aina lopulta toimeen tulee, kun vaan saa rauhassa rakentaa jonkinlaisen suhteen siihen lapseen.

On ihan luonnollista siltä ulkopuoliselta vanhemmalta suojella omaa lastaan ja sitä omaa tapaansa kasvattaa omaa lastaan. Itselläni ei (onneksi) ole tässä kuviossa exää pyörimässä. Minun ei siis tarvitse ottaa huomioon hänen mielipiteitään omien ihmissuhdekuvioideni kanssa. Siltikin olen varovainen siinä ketä päästän lapsen elämään ja millää tavoin annan "kasvattaa" lasta. Jos ei sitä uutta ihmistä pääse itse lainkaan valikoimaan, vaan täytyy yrittää luottaa exän arvostelukykyyn, niin ei se varmasti aina helppoa ole.

Mitä tulee tuohon, että suhde siihen kumppanin exään olisi omissa käsissä. No se on ja se ei ole. Siihen suhteen luomiseen tarvitaan aina kaksi. Yksinään sitä on mahdoton tehdä. Ikävä kyllä siihen suhteen luomiseen tuppaa yleensä vaikittamaan myös sen kumppanin välit siihen omaan exäänsä. Paha veri siinä välissä, vaikuttaa usein myös siihen uuden kumppanin yritykseen luoda suhdetta siihen exään.

Lue lisää

Niin viestissä lukee että jos erottu sovussa ja kitkaa ei ole. Monetkaan eivät siihen kykene. Ja exiä haukutaan ja mollataan. Vaatii paljon työtä ja molemmilta puolilta. Ja tietysti sellaisen kuviot että lähtökohtaisesti on ollu ns. terveparisuhde eikä mitään väkivaltaa jne. Se onkin ihanne tilanne että pystytään pysymään väleissä ei se varmaan ole helppoa mutta jotkut kykenee siihenkin. Mieheni vanhemmat hoitivat lapset yhdessä aikuisuuteen asti ja senkin jälkeen olivat ystäviä vaikka erosivat. Ja toinen elää parisuhteessa . Olivat oikeastaan paremmissa väleissä sen jälkeen kun erosivat.

Anonyymi kirjoitti:

Niin viestissä lukee että jos erottu sovussa ja kitkaa ei ole. Monetkaan eivät siihen kykene. Ja exiä haukutaan ja mollataan. Vaatii paljon työtä ja molemmilta puolilta. Ja tietysti sellaisen kuviot että lähtökohtaisesti on ollu ns. terveparisuhde eikä mitään väkivaltaa jne. Se onkin ihanne tilanne että pystytään pysymään väleissä ei se varmaan ole helppoa mutta jotkut kykenee siihenkin. Mieheni vanhemmat hoitivat lapset yhdessä aikuisuuteen asti ja senkin jälkeen olivat ystäviä vaikka erosivat. Ja toinen elää parisuhteessa . Olivat oikeastaan paremmissa väleissä sen jälkeen kun erosivat.

Lue lisää

Siis hoitivat lapset yhdessä aikuisuuteen asti eronkin jälkeen. Tarkennan vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis hoitivat lapset yhdessä aikuisuuteen asti eronkin jälkeen. Tarkennan vielä.

Eron taustalla oli alkoholismia sekä pettämisestä. Mutta toinen sai ongelmansa kuntoon ja toinen meni yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa oli suhde. Moni olisi jäänyt pitämään vihaa ja katkeruutta mutta lasten takia selvittivät välit ja hoitivat asiat niinkuin vanhempien kuuluu.

Anonyymi kirjoitti:

Niin viestissä lukee että jos erottu sovussa ja kitkaa ei ole. Monetkaan eivät siihen kykene. Ja exiä haukutaan ja mollataan. Vaatii paljon työtä ja molemmilta puolilta. Ja tietysti sellaisen kuviot että lähtökohtaisesti on ollu ns. terveparisuhde eikä mitään väkivaltaa jne. Se onkin ihanne tilanne että pystytään pysymään väleissä ei se varmaan ole helppoa mutta jotkut kykenee siihenkin. Mieheni vanhemmat hoitivat lapset yhdessä aikuisuuteen asti ja senkin jälkeen olivat ystäviä vaikka erosivat. Ja toinen elää parisuhteessa . Olivat oikeastaan paremmissa väleissä sen jälkeen kun erosivat.

Lue lisää

Edes se eroaminen ilman kitkaa ei välttämättä riitä. Kitkaa voi syntyä myös jälkikäteen. Kaikki ihmiset eivät myöskään vaan yksinkertaisesti kykene tulemaan toimeen keskenään. Myös ajatukset vaikkapa kasvatuksesta voivat olla kovin kaukana toisistaan. Silloin voi tulla eteen kysymyksiä, että mikä sitten lopulta onkaan lapsen edun mukaista. Onko vaikkapa lapsen edun mukaista antaa sen "uusiokodin" kasvatustyylin vain olla kuin pellossa kasvaisi. Vai onko lapsen edun mukaista sittenkin yrittää vähentää sitä pellossa kasvamiseen käytettyä aikaa. Tasapainoiluahan nämä jutut monesti vaativat.

Aika paljon on tullut seurattua sivusta näitä hankalia uusperhekuvioita, joissa osassa jopa kaikki osapuolet ovat pohjommiltaan aivan täyspäisiä ihmisiä. Silti se vaikuttaa välillä aika hankalalta. Itse olen hyvin arka lähtemään mukaan tuollaiseen. Mahdollisen uuden kumppanin lapset eivät hirvittäisi itseäni yhtään. Päinvastoin omani kanssa suht saman ikäinen voisi olla jopa ihan plussaa. Nuo kuviot exien kanssa kuitenkin hirvittävät. Tosiaan on tullut näitä niin paljon sivusta katseltua.

Anonyymi kirjoitti:

Edes se eroaminen ilman kitkaa ei välttämättä riitä. Kitkaa voi syntyä myös jälkikäteen. Kaikki ihmiset eivät myöskään vaan yksinkertaisesti kykene tulemaan toimeen keskenään. Myös ajatukset vaikkapa kasvatuksesta voivat olla kovin kaukana toisistaan. Silloin voi tulla eteen kysymyksiä, että mikä sitten lopulta onkaan lapsen edun mukaista. Onko vaikkapa lapsen edun mukaista antaa sen "uusiokodin" kasvatustyylin vain olla kuin pellossa kasvaisi. Vai onko lapsen edun mukaista sittenkin yrittää vähentää sitä pellossa kasvamiseen käytettyä aikaa. Tasapainoiluahan nämä jutut monesti vaativat.

Aika paljon on tullut seurattua sivusta näitä hankalia uusperhekuvioita, joissa osassa jopa kaikki osapuolet ovat pohjommiltaan aivan täyspäisiä ihmisiä. Silti se vaikuttaa välillä aika hankalalta. Itse olen hyvin arka lähtemään mukaan tuollaiseen. Mahdollisen uuden kumppanin lapset eivät hirvittäisi itseäni yhtään. Päinvastoin omani kanssa suht saman ikäinen voisi olla jopa ihan plussaa. Nuo kuviot exien kanssa kuitenkin hirvittävät. Tosiaan on tullut näitä niin paljon sivusta katseltua.

Lue lisää

Niin eivät kaikki siihen kykene. Mutta olisi edes toivottavaa että vanhemmat ajattelisivat enemmän lapsia ja niiden hyvinvointia . Se olisi kaikkien tulevaisuuden kannalta parasta . Lapset tuntevat turvattomuutta jos perheissä hirveästi kitkaa ja voivat oireilla vaikka miten. Mutta kuvioita ja ihmisiä monenlaisia olisi naivia kuvitella että kaikki saisivat hoidettua asiat siististi. Tuntuu vain että niin paljon ajatellaan vain itseä ja omaa parisuhdetta että lapset jäävät jalkoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Edes se eroaminen ilman kitkaa ei välttämättä riitä. Kitkaa voi syntyä myös jälkikäteen. Kaikki ihmiset eivät myöskään vaan yksinkertaisesti kykene tulemaan toimeen keskenään. Myös ajatukset vaikkapa kasvatuksesta voivat olla kovin kaukana toisistaan. Silloin voi tulla eteen kysymyksiä, että mikä sitten lopulta onkaan lapsen edun mukaista. Onko vaikkapa lapsen edun mukaista antaa sen "uusiokodin" kasvatustyylin vain olla kuin pellossa kasvaisi. Vai onko lapsen edun mukaista sittenkin yrittää vähentää sitä pellossa kasvamiseen käytettyä aikaa. Tasapainoiluahan nämä jutut monesti vaativat.

Aika paljon on tullut seurattua sivusta näitä hankalia uusperhekuvioita, joissa osassa jopa kaikki osapuolet ovat pohjommiltaan aivan täyspäisiä ihmisiä. Silti se vaikuttaa välillä aika hankalalta. Itse olen hyvin arka lähtemään mukaan tuollaiseen. Mahdollisen uuden kumppanin lapset eivät hirvittäisi itseäni yhtään. Päinvastoin omani kanssa suht saman ikäinen voisi olla jopa ihan plussaa. Nuo kuviot exien kanssa kuitenkin hirvittävät. Tosiaan on tullut näitä niin paljon sivusta katseltua.

Lue lisää

En mä halua että olet missään tekemisissä sun exän kanssa edes lasten asioissa tai muutenkaan kuuntele sun exän mielipiteitä kun olethan sä jo huomannu minkälainen se on ollut ja sai paljon pahaa aikaan nii minkä takia haluat olla tekemisissä sen sian kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Niin eivät kaikki siihen kykene. Mutta olisi edes toivottavaa että vanhemmat ajattelisivat enemmän lapsia ja niiden hyvinvointia . Se olisi kaikkien tulevaisuuden kannalta parasta . Lapset tuntevat turvattomuutta jos perheissä hirveästi kitkaa ja voivat oireilla vaikka miten. Mutta kuvioita ja ihmisiä monenlaisia olisi naivia kuvitella että kaikki saisivat hoidettua asiat siististi. Tuntuu vain että niin paljon ajatellaan vain itseä ja omaa parisuhdetta että lapset jäävät jalkoihin.

Lue lisää

Niin ja vaikka kaikki ajattelisivat ajattelevansa lapsen parasta, niin silti se lopputulos voi olla hankala. Ihmisillä kun välillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä olisi lapselle parasta.

Anonyymi kirjoitti:

En mä halua että olet missään tekemisissä sun exän kanssa edes lasten asioissa tai muutenkaan kuuntele sun exän mielipiteitä kun olethan sä jo huomannu minkälainen se on ollut ja sai paljon pahaa aikaan nii minkä takia haluat olla tekemisissä sen sian kanssa

Lue lisää

Onnea vaan yritykseesi. Minuahan tämä ei kosketa, mutta jos koskettaisi niin mulle olisi aivan se ja sama mitä tähän asiaan sanoisit. Sitä joko sopeutuu siihen kuvioon mikä toisen elämässä on tai sitten jatketaan eri suuntiin. Lapsi ei minulle olisi ikinä pelinappula.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja vaikka kaikki ajattelisivat ajattelevansa lapsen parasta, niin silti se lopputulos voi olla hankala. Ihmisillä kun välillä on hyvin erilaiset käsitykset siitä, mikä olisi lapselle parasta.

Lue lisää

Jos tuollaista kuvioita miettii niin lapsille on parasta ettei kukaan heidän " vanhemmistaan" puhu pahaa toisistaan. Ainakaan lasten kuullen. Ja selvittävät välinsä ilman että lapset ovat pelinappuloina. Mutta tietysti ihanne tilanne ja sivusta helppo huudella nimettömänä. Erossa kun aina katkeruutta ja pettymyksiä eihän siitä mihinkään pääse mutta on olemassa niitäkin joilla tunteet olleet jo kuolleet ennen eroa. Silloin varmaan helpompi suhtautua eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos tuollaista kuvioita miettii niin lapsille on parasta ettei kukaan heidän " vanhemmistaan" puhu pahaa toisistaan. Ainakaan lasten kuullen. Ja selvittävät välinsä ilman että lapset ovat pelinappuloina. Mutta tietysti ihanne tilanne ja sivusta helppo huudella nimettömänä. Erossa kun aina katkeruutta ja pettymyksiä eihän siitä mihinkään pääse mutta on olemassa niitäkin joilla tunteet olleet jo kuolleet ennen eroa. Silloin varmaan helpompi suhtautua eri tavalla.

Lue lisää

Ihmissuhteet ovat parhaimmillaankin vähän hankalia. Jos pieni liiottelu sallitaan. Tosiaan pahaa ei pitäisi koskaan puhua. Lapsi vielä vetää niin helposti johtopäätöksiä ihan vaan tavoista, joilla asioita ilmaistaan. Joku harmistuneena sanottu tokaisu, voi lapsen päässä olla iso juttu. Lapsi on myös niin lojaali, että saattaa ihan syyttä suotta "valita puolensa" jos kokee sen toisen oman vanhempansa olevan jotenkin kaltoinkohdeltu.

Sitten vielä nuo isovanhemmat ja mahdolliset sedät/enot ja tädit ja serkut, mahdollisista perhetutuista puhumattakaan. Noita on välillä vaikea sovittaa yhteen ydinperheessäkään, saati sitten uusiokuviossa. 😁

Anonyymi kirjoitti:

Ihmissuhteet ovat parhaimmillaankin vähän hankalia. Jos pieni liiottelu sallitaan. Tosiaan pahaa ei pitäisi koskaan puhua. Lapsi vielä vetää niin helposti johtopäätöksiä ihan vaan tavoista, joilla asioita ilmaistaan. Joku harmistuneena sanottu tokaisu, voi lapsen päässä olla iso juttu. Lapsi on myös niin lojaali, että saattaa ihan syyttä suotta "valita puolensa" jos kokee sen toisen oman vanhempansa olevan jotenkin kaltoinkohdeltu.

Sitten vielä nuo isovanhemmat ja mahdolliset sedät/enot ja tädit ja serkut, mahdollisista perhetutuista puhumattakaan. Noita on välillä vaikea sovittaa yhteen ydinperheessäkään, saati sitten uusiokuviossa. 😁

Lue lisää

Juu kyllä siitä saa olla onnellinen että ei sukulaiset työnnä nenäänsä asioihin jotka eivät heille kuulu. Eikä myöskään miehen suku. Mielipiteitä voi sanoa mutta kyllä minut on ainakin kasvatettu niin että omat virheet ja päätökset täytyy tehdä . Kenenkään puolesta et voi elää. Tietysti jos ihan tuuliajolle menee silloin pitää puuttua asioihin. Mutta muuten täytyy perheiden hoitaa omat asiat ja suhteensa ilman että kaikki mummot ja mammat soveltaa välissä.

Anonyymi kirjoitti:

Onnea vaan yritykseesi. Minuahan tämä ei kosketa, mutta jos koskettaisi niin mulle olisi aivan se ja sama mitä tähän asiaan sanoisit. Sitä joko sopeutuu siihen kuvioon mikä toisen elämässä on tai sitten jatketaan eri suuntiin. Lapsi ei minulle olisi ikinä pelinappula.

Lue lisää

Joo mutta pitääkö sen sun exän olla kuvioissa mukana. Ei tarvitse olla eikä saa olla sun kanssa tekemisissä ja ne eivät päätä mistään lasten asioista vaan sinä päätät

Anonyymi kirjoitti:

Joo mutta pitääkö sen sun exän olla kuvioissa mukana. Ei tarvitse olla eikä saa olla sun kanssa tekemisissä ja ne eivät päätä mistään lasten asioista vaan sinä päätät

En tiedä kelle näitä kirjoitat. Ei kuulu minulle!

Anonyymi kirjoitti:

Joo mutta pitääkö sen sun exän olla kuvioissa mukana. Ei tarvitse olla eikä saa olla sun kanssa tekemisissä ja ne eivät päätä mistään lasten asioista vaan sinä päätät

En tiedä minäkään kelle kuvittelet puhuvas. Sun ja puolisos ongelmat ei kosketa mua.

Oman elämäni osalta sanon, että juu kyllä hänen pitää olla. Lasten asioista päättävät he, jotka ovat lasten huoltajia.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä kelle näitä kirjoitat. Ei kuulu minulle!

Miks haluat olla sen sian kanssa tekemisissä kun ymmärrän toki että lasten aikana ei voi moittia muita mutta ei tarvitse olla tekemisissä sun sen sian kanssa eikä leikkiä niin tyhmää ettet tiedä että just pelinappuloita ne lapset niille on että ne pääsee vaikuttaa lasten kautta sinuun ja tietenkin kaikki mikä vaikuttaa sinuun niin myös vaikuttaa minuun ja kuten joku niin fiksusti kirjoitti että jokaisella ihan eri käsitys mikä on lasten parasta niin voin sanoa että koskaan ei ole lasten edun mukaista jättää omia lapsia vaikka olisi kuinka vaikea tilanne kyseessä ja vaikka olisi mitä tahansa vastoinkäymisiä nii omien lasten edelle ei saa mennä mikää eikä kukaan

Anonyymi kirjoitti:

Miks haluat olla sen sian kanssa tekemisissä kun ymmärrän toki että lasten aikana ei voi moittia muita mutta ei tarvitse olla tekemisissä sun sen sian kanssa eikä leikkiä niin tyhmää ettet tiedä että just pelinappuloita ne lapset niille on että ne pääsee vaikuttaa lasten kautta sinuun ja tietenkin kaikki mikä vaikuttaa sinuun niin myös vaikuttaa minuun ja kuten joku niin fiksusti kirjoitti että jokaisella ihan eri käsitys mikä on lasten parasta niin voin sanoa että koskaan ei ole lasten edun mukaista jättää omia lapsia vaikka olisi kuinka vaikea tilanne kyseessä ja vaikka olisi mitä tahansa vastoinkäymisiä nii omien lasten edelle ei saa mennä mikää eikä kukaan

Lue lisää

En ole sun harhojojesi kohde

Anonyymi kirjoitti:

Miks haluat olla sen sian kanssa tekemisissä kun ymmärrän toki että lasten aikana ei voi moittia muita mutta ei tarvitse olla tekemisissä sun sen sian kanssa eikä leikkiä niin tyhmää ettet tiedä että just pelinappuloita ne lapset niille on että ne pääsee vaikuttaa lasten kautta sinuun ja tietenkin kaikki mikä vaikuttaa sinuun niin myös vaikuttaa minuun ja kuten joku niin fiksusti kirjoitti että jokaisella ihan eri käsitys mikä on lasten parasta niin voin sanoa että koskaan ei ole lasten edun mukaista jättää omia lapsia vaikka olisi kuinka vaikea tilanne kyseessä ja vaikka olisi mitä tahansa vastoinkäymisiä nii omien lasten edelle ei saa mennä mikää eikä kukaan

Lue lisää

Tiedän, että tätä on turha sulle selittää, mutta selitän nyt kuitenkin.

Noinhan se välillä menee ja toinen pompottaa minkä pystyy. Lapsilla nyt kuitenkin on oikeus molempiin vanhempiinsa ja laki on laki. Ne pompotteluyritykset jokainen hoitakoon miten parhaaksi katsoo. Lapsille tekee kyllä ihan hyvääkin nähdä suoraan mitä se toinen osapuoli tekee. Pahaa ei tarvitse puhua, mutta ei noita juttuja silti kannata lapselta piilotella. Ei lasta kannata kääriä pumpuliin ja antaa hänen luoda jotain ihannoitua kuvaa siitä toisesta vanhemmasta, jos ei tämä ihanteellinen ole. Siinä sahaa vain oksaa itsensä alta ja pahimmillaan saa itsensä näyttämään lapsen silmissä siltä k.päältä. Elämä on välillä raadollista.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä minäkään kelle kuvittelet puhuvas. Sun ja puolisos ongelmat ei kosketa mua.

Oman elämäni osalta sanon, että juu kyllä hänen pitää olla. Lasten asioista päättävät he, jotka ovat lasten huoltajia.

Lue lisää

No mutta ota ihmeessä hänet myös suhteeseen kun hän on sulle niin tärkeä osa elämässä ja sydämessä että kun hän vielä on huoltaja nii tietenkin olet hänen vietävissä

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että tätä on turha sulle selittää, mutta selitän nyt kuitenkin.

Noinhan se välillä menee ja toinen pompottaa minkä pystyy. Lapsilla nyt kuitenkin on oikeus molempiin vanhempiinsa ja laki on laki. Ne pompotteluyritykset jokainen hoitakoon miten parhaaksi katsoo. Lapsille tekee kyllä ihan hyvääkin nähdä suoraan mitä se toinen osapuoli tekee. Pahaa ei tarvitse puhua, mutta ei noita juttuja silti kannata lapselta piilotella. Ei lasta kannata kääriä pumpuliin ja antaa hänen luoda jotain ihannoitua kuvaa siitä toisesta vanhemmasta, jos ei tämä ihanteellinen ole. Siinä sahaa vain oksaa itsensä alta ja pahimmillaan saa itsensä näyttämään lapsen silmissä siltä k.päältä. Elämä on välillä raadollista.

Lue lisää

Niin mutta sä oot niin rakastunut ettet sä edes huomaa että ne puhuu susta paskaa niille lapsille kun he ovat kieroja ja sikoja ja lapset ovat niitä pelinappuloita heille että jos et tienny niin älä sitten myöhemmin sano mulle että miksi en yhtää varoittanut sinua että ne siat ovat kieroja sinua kohtaan ja todellakin ihan on valehdellut sulle että kaikki on ajateltu lasten parhaaksi mutta usko toki heitä niin he eivät mitenkään voi sinulle valehdella

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että tätä on turha sulle selittää, mutta selitän nyt kuitenkin.

Noinhan se välillä menee ja toinen pompottaa minkä pystyy. Lapsilla nyt kuitenkin on oikeus molempiin vanhempiinsa ja laki on laki. Ne pompotteluyritykset jokainen hoitakoon miten parhaaksi katsoo. Lapsille tekee kyllä ihan hyvääkin nähdä suoraan mitä se toinen osapuoli tekee. Pahaa ei tarvitse puhua, mutta ei noita juttuja silti kannata lapselta piilotella. Ei lasta kannata kääriä pumpuliin ja antaa hänen luoda jotain ihannoitua kuvaa siitä toisesta vanhemmasta, jos ei tämä ihanteellinen ole. Siinä sahaa vain oksaa itsensä alta ja pahimmillaan saa itsensä näyttämään lapsen silmissä siltä k.päältä. Elämä on välillä raadollista.

Lue lisää

Joo elämä raadollista. Riippuu lasten iästä ja kyvystä käsitellä asioita. Ei pienet lapset osaa jäsentää asioita eikä lapsia tarvitse kuormittaa aikuisten ongelmilla. Itse en puolisoni kanssa koskaan edes riitele lasten nähden tai puhu vaikkapa raha asioista yms. Mitkään mistä lasten ei tarvitse kantaa huolta. Lapset aikuistuvat kyllä ja ymmärtävät enemmän kuin aikuiset ymmärtää. Kyllä ne tajuaa että asiat pielessä jos niin on. Älä koskaan aliarvioi lapsia. Aikuisten kuuluu hoitaa ne asiat eikä kuormittaa niillä ja omilla ongelmille lapsia. Varsinkin erojen kohdalla lapsia täytyy tukea ja ottaa lasten tunteet erityisesti huomioon eikö siinä auta jos isää tai äitiä haukutaan oli kuinka pyllystä tahansa. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa ymmärtää asian. Mutta se että omat ongelmansa kaataa lapsen niskaan ei ole koskaan oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Joo elämä raadollista. Riippuu lasten iästä ja kyvystä käsitellä asioita. Ei pienet lapset osaa jäsentää asioita eikä lapsia tarvitse kuormittaa aikuisten ongelmilla. Itse en puolisoni kanssa koskaan edes riitele lasten nähden tai puhu vaikkapa raha asioista yms. Mitkään mistä lasten ei tarvitse kantaa huolta. Lapset aikuistuvat kyllä ja ymmärtävät enemmän kuin aikuiset ymmärtää. Kyllä ne tajuaa että asiat pielessä jos niin on. Älä koskaan aliarvioi lapsia. Aikuisten kuuluu hoitaa ne asiat eikä kuormittaa niillä ja omilla ongelmille lapsia. Varsinkin erojen kohdalla lapsia täytyy tukea ja ottaa lasten tunteet erityisesti huomioon eikö siinä auta jos isää tai äitiä haukutaan oli kuinka pyllystä tahansa. Kyllä se lapsi jossain vaiheessa ymmärtää asian. Mutta se että omat ongelmansa kaataa lapsen niskaan ei ole koskaan oikein.

Lue lisää

Nimenomaan juuri tuo, että älä aliarvioi lapsia. Pienikin lapsi tajuaa paljon ja se tajuaa sen jo puolesta sanasta. Yleensä lapsilta on ihan turha yrittää piilottaa asioita. Paljon järkevämpää oikeasti olla suora näissä asioissa. Pahaa ei tarvitse puhua, riidellä ei tarvitse niin lasten näkyvillä kuin näkymättömissäkään. Ei sen toisen puolesta kuitenkaan kannata alkaa peittelemään, eikä varsinkaan valehtelemaan. On täysin eri asia kuormittaa jutuilla, kuin olla rehellinen niistä. Lapsi tajuaa ne jutut kuitenkin ja jos ei niistä puhuta suoraan, niin sitten lapsi kuvittelee ne osat mitä hän ei tajua.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mutta sä oot niin rakastunut ettet sä edes huomaa että ne puhuu susta paskaa niille lapsille kun he ovat kieroja ja sikoja ja lapset ovat niitä pelinappuloita heille että jos et tienny niin älä sitten myöhemmin sano mulle että miksi en yhtää varoittanut sinua että ne siat ovat kieroja sinua kohtaan ja todellakin ihan on valehdellut sulle että kaikki on ajateltu lasten parhaaksi mutta usko toki heitä niin he eivät mitenkään voi sinulle valehdella

Lue lisää

Sun kannattaa puhua tuo sille asianosaselle. Sikäli mikäli tuo koko juttu edes millään tasolla sulle kuuluu. Usein uuden kumppanin kannattaa ihan oikeasti vain pitää suunsa kiinni ja olla puuttumatta asiaan. Harvemmin se sillä puuttumisella paremmaksi ainakaan muuttu. Jos oikeasti haluat auttaa, niin oletihan vasn tukena, mutta et tuputa mielipiteitäs.

Anyway ... jos teidän kommunikaatio on Suomi24 tasolla, niin heikosti menee.

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan juuri tuo, että älä aliarvioi lapsia. Pienikin lapsi tajuaa paljon ja se tajuaa sen jo puolesta sanasta. Yleensä lapsilta on ihan turha yrittää piilottaa asioita. Paljon järkevämpää oikeasti olla suora näissä asioissa. Pahaa ei tarvitse puhua, riidellä ei tarvitse niin lasten näkyvillä kuin näkymättömissäkään. Ei sen toisen puolesta kuitenkaan kannata alkaa peittelemään, eikä varsinkaan valehtelemaan. On täysin eri asia kuormittaa jutuilla, kuin olla rehellinen niistä. Lapsi tajuaa ne jutut kuitenkin ja jos ei niistä puhuta suoraan, niin sitten lapsi kuvittelee ne osat mitä hän ei tajua.

Lue lisää

Vanhempi itse päättää ja tuntee lapsensa parhaiten mitä kestää ja mitä ei. Kenenkään on turha kertoa toiselle kuinka toimia. Kuitenkin sen elämän raadollisuuden jokainen joutuu kohtaamaan joskus ja jos mahdollisuus suojella lasta siltä niin että saa edes nauttia lapsuudesta niin en ymmärrä että oma sädekehän kiillotus voi olla niin tärkeämpää kuin lapsen onni.

Anonyymi kirjoitti:

Vanhempi itse päättää ja tuntee lapsensa parhaiten mitä kestää ja mitä ei. Kenenkään on turha kertoa toiselle kuinka toimia. Kuitenkin sen elämän raadollisuuden jokainen joutuu kohtaamaan joskus ja jos mahdollisuus suojella lasta siltä niin että saa edes nauttia lapsuudesta niin en ymmärrä että oma sädekehän kiillotus voi olla niin tärkeämpää kuin lapsen onni.

Lue lisää

Teepä sitten itse ihan sama äläkä yritä kertoa muille miten toimia. Kannattaa tehdä itse sama mitä saarnaa

Anonyymi kirjoitti:

Nimenomaan juuri tuo, että älä aliarvioi lapsia. Pienikin lapsi tajuaa paljon ja se tajuaa sen jo puolesta sanasta. Yleensä lapsilta on ihan turha yrittää piilottaa asioita. Paljon järkevämpää oikeasti olla suora näissä asioissa. Pahaa ei tarvitse puhua, riidellä ei tarvitse niin lasten näkyvillä kuin näkymättömissäkään. Ei sen toisen puolesta kuitenkaan kannata alkaa peittelemään, eikä varsinkaan valehtelemaan. On täysin eri asia kuormittaa jutuilla, kuin olla rehellinen niistä. Lapsi tajuaa ne jutut kuitenkin ja jos ei niistä puhuta suoraan, niin sitten lapsi kuvittelee ne osat mitä hän ei tajua.

Lue lisää

Rehellisyys paras juttu taatusti. Jokainen lapsi tajuaa noi jutut kuitenki. Paljon parempi sanoa suoraan, että kyllä äitiä vituttaa tämä isin uusperhekuvio. Äiti ei jaksaisi tätä aikuisten typerää säätöä. Mutta tämä asia ei sinua kultaseni kosketa. Sinulla on täysi lupa ja oikeus tykätä olla siellä ja tykätä isin uudesta perheestä ja olla siellä onnellinen ja tyytyväinen. Paljon parempi sanoa suoraan ja antaa lapselle vapaasti lupa viihtyä, vaikka äitiä selvästi vituttaa. Tajuaa lapsi aivan varmasti kuitenkin sen, että äitiä vituttaa ihan joka kerta kun aihe edes mainitaan. Ei kannata valehdella itselleen ja kuvitella muka pystyvänsä sen piilottaan, jos se vituttaa. Käsittelemätön ristiriita on lapselle kaikkein pahin mahdollinen juttu. Lapsi yrittää olla lojaali molemmille vanhemmille ja sitten pitää vielä vihata äidin takia sitä uutta perhettäkin.

Tai voihan tuo kuvio tietysti mennä toisinki päin. Isiäkin voi vituttaa ja saa vituttaa. Aikuisiakin harmittaa välillä. Lapsi oppii siinä senkin, että aikuisia todellaki myös välillä harmittaa, mutta sen tunteen kanssa pitää osata elää.

Anonyymi kirjoitti:

Teepä sitten itse ihan sama äläkä yritä kertoa muille miten toimia. Kannattaa tehdä itse sama mitä saarnaa

Ei minulla ole mitään tämmöistä tilannetta päällä.miksi otat nämä näin henkilökohtaisesti. Tämä on yleinen keskustelu palsta jossa vaihdetaan mielipiteitä. Jokainen toimii niinkuin parhaaksi näkee. Eihän kukaan voi toisen elämäntilanteesta tietää. En ihmettele yhtään että on hankaluuksia hoitaa eroja siististi jos menee hermot sen takia joku on eri mieltä keskustelu palstalla. Siihen jokaisella oikeus jokainen tekee sitten päätökset omista lähtökohdista. Kommunikaatio kaiken a ja o.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ole mitään tämmöistä tilannetta päällä.miksi otat nämä näin henkilökohtaisesti. Tämä on yleinen keskustelu palsta jossa vaihdetaan mielipiteitä. Jokainen toimii niinkuin parhaaksi näkee. Eihän kukaan voi toisen elämäntilanteesta tietää. En ihmettele yhtään että on hankaluuksia hoitaa eroja siististi jos menee hermot sen takia joku on eri mieltä keskustelu palstalla. Siihen jokaisella oikeus jokainen tekee sitten päätökset omista lähtökohdista. Kommunikaatio kaiken a ja o.

Lue lisää

Vielä sekin on oma päätös jos tänne ongelmia tuo muiden kommetoivaksi on tajutata että silloin ihmisillä oikeus kommentoida mielipiteensä. En ole omia ongelmia tänne vuodattanut enkä siis ole niihin myöskään muiden mielipiteitä vailla. Ja kenenkään turha lähteä mitään niitä arvailemaan ja yrittää siirtää omia ongelmia minuun kun eivät liity elämääni mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minulla ole mitään tämmöistä tilannetta päällä.miksi otat nämä näin henkilökohtaisesti. Tämä on yleinen keskustelu palsta jossa vaihdetaan mielipiteitä. Jokainen toimii niinkuin parhaaksi näkee. Eihän kukaan voi toisen elämäntilanteesta tietää. En ihmettele yhtään että on hankaluuksia hoitaa eroja siististi jos menee hermot sen takia joku on eri mieltä keskustelu palstalla. Siihen jokaisella oikeus jokainen tekee sitten päätökset omista lähtökohdista. Kommunikaatio kaiken a ja o.

Lue lisää

Samat sanat. Ei kannata tuoda omia ongelmiaan muiden kommentoitaviksi, jos kommentit häiritsevät. Sinähän se sanoit, että "Kenenkään on turha kertoa toiselle kuinka toimia". Minulla ei edes ole sellaista exää, jonka sanomisista ja tekemisistä tarvisi piitata.

Anonyymi kirjoitti:

Rehellisyys paras juttu taatusti. Jokainen lapsi tajuaa noi jutut kuitenki. Paljon parempi sanoa suoraan, että kyllä äitiä vituttaa tämä isin uusperhekuvio. Äiti ei jaksaisi tätä aikuisten typerää säätöä. Mutta tämä asia ei sinua kultaseni kosketa. Sinulla on täysi lupa ja oikeus tykätä olla siellä ja tykätä isin uudesta perheestä ja olla siellä onnellinen ja tyytyväinen. Paljon parempi sanoa suoraan ja antaa lapselle vapaasti lupa viihtyä, vaikka äitiä selvästi vituttaa. Tajuaa lapsi aivan varmasti kuitenkin sen, että äitiä vituttaa ihan joka kerta kun aihe edes mainitaan. Ei kannata valehdella itselleen ja kuvitella muka pystyvänsä sen piilottaan, jos se vituttaa. Käsittelemätön ristiriita on lapselle kaikkein pahin mahdollinen juttu. Lapsi yrittää olla lojaali molemmille vanhemmille ja sitten pitää vielä vihata äidin takia sitä uutta perhettäkin.

Tai voihan tuo kuvio tietysti mennä toisinki päin. Isiäkin voi vituttaa ja saa vituttaa. Aikuisiakin harmittaa välillä. Lapsi oppii siinä senkin, että aikuisia todellaki myös välillä harmittaa, mutta sen tunteen kanssa pitää osata elää.

Lue lisää

Eri asia puhua totta kuin haukkua ketään. Ja kyllä se lapsi sen tietää että äiti varmasti harmittaa tuossa tilanteessa ja tuntee todennäköisesti jo muutenkin siitä painetta. Eli tarvitaanko se vielä teroittaa lapselle että äitiä harmittaa. Lapsi voi kokea sen niin että hänkään ei saa tykätä uudesta perheestä kun äiti ei tykkää. Vaikka kuinka vanhemmat sanoo että sinä saat tykätä lapset ovat lojaaleja vanhemmille.

Anonyymi kirjoitti:

Samat sanat. Ei kannata tuoda omia ongelmiaan muiden kommentoitaviksi, jos kommentit häiritsevät. Sinähän se sanoit, että "Kenenkään on turha kertoa toiselle kuinka toimia". Minulla ei edes ole sellaista exää, jonka sanomisista ja tekemisistä tarvisi piitata.

Lue lisää

Ei minullakaan. Eli turhaan purat kiukkua minuun tai minun mielipiteiseeni. Ne ovat minun mielipiteeni muiden ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani. Olen toki seurannut vieressä monenlaisia perhekuvioita ja huomannut ja kuulut asioita miten toimitaan ja tehdään.

Anonyymi kirjoitti:

Eri asia puhua totta kuin haukkua ketään. Ja kyllä se lapsi sen tietää että äiti varmasti harmittaa tuossa tilanteessa ja tuntee todennäköisesti jo muutenkin siitä painetta. Eli tarvitaanko se vielä teroittaa lapselle että äitiä harmittaa. Lapsi voi kokea sen niin että hänkään ei saa tykätä uudesta perheestä kun äiti ei tykkää. Vaikka kuinka vanhemmat sanoo että sinä saat tykätä lapset ovat lojaaleja vanhemmille.

Lue lisää

Asian myöntäminenkö on asian terottamista? Hieman erikoinen näkemys. Niin kauan, kun lapsi ei tiedä, hän arvailee. Niin kauan, kun asiaa ei ole sanottu, asiaa ei voi tietää. Arvailu ja epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Asian myöntäminenkö on asian terottamista? Hieman erikoinen näkemys. Niin kauan, kun lapsi ei tiedä, hän arvailee. Niin kauan, kun asiaa ei ole sanottu, asiaa ei voi tietää. Arvailu ja epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.

Lue lisää

Ja jos ei sille lapselle edes sano, että on ok tykätä heistä, vaikka öiti ilmiselväati ei tykkää, niin silloin lapsi ei taatusti tykkää. Kyllä se selvästi täytyy ilmaista, että on ihan ok tykätä, jotta lapsen ei tarvi kokea tekevänsä väärin, jos kuitenkin tykkää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minullakaan. Eli turhaan purat kiukkua minuun tai minun mielipiteiseeni. Ne ovat minun mielipiteeni muiden ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani. Olen toki seurannut vieressä monenlaisia perhekuvioita ja huomannut ja kuulut asioita miten toimitaan ja tehdään.

Lue lisää

En minä sinun kiukullesi mitään mahda. Sinuahan se alkoi harmittaa, kun aloit toisten neuvomisesta moittimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Asian myöntäminenkö on asian terottamista? Hieman erikoinen näkemys. Niin kauan, kun lapsi ei tiedä, hän arvailee. Niin kauan, kun asiaa ei ole sanottu, asiaa ei voi tietää. Arvailu ja epävarmuus ei ole kenellekään hyväksi.

Lue lisää

Tuo on lapsen aliarviomista jos luulet ettei lapsi ymmärrä että vanhempi on surullinen niin jätetään ja erotaan. Voihan sen toki kertoa että tuntuu pahalta jos lapsi sitä kysyy. Mutta olen myös nähnyt perheitä joissa lapselle sanottu että kaikki ok. Että lapsen olisi helpompaa hyväksyä tilanne. Ja käsitelty itse ne ongelmat ja opeteltu tulemaan myös toimeen sen isän tai äidin uuden perheen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Sun kannattaa puhua tuo sille asianosaselle. Sikäli mikäli tuo koko juttu edes millään tasolla sulle kuuluu. Usein uuden kumppanin kannattaa ihan oikeasti vain pitää suunsa kiinni ja olla puuttumatta asiaan. Harvemmin se sillä puuttumisella paremmaksi ainakaan muuttu. Jos oikeasti haluat auttaa, niin oletihan vasn tukena, mutta et tuputa mielipiteitäs.

Anyway ... jos teidän kommunikaatio on Suomi24 tasolla, niin heikosti menee.

Lue lisää

Voihan dilleä kun on noin koppava kommenteista, no kyllähän mä olen tukena ja valmis auttamaan ja aivan vasta kohta sinusta joka on vaan kattonu vierestä vuosien ajan ja nyt ei kannata myöskään arvostella tilannetta jos kerran olet ollu vieressä monet vuodet tekemättä yhtään mitään auttamista niin ei myöskään sun mielipide ole mulle minkään arvoinen kun olet samanlainen kuin se siskosi joka myös kääntyi omaa siskoaan vastaan noin tärkeällä tavalla mutta et ole sen parempi itsekään kun et ole yhtään mitään tehnyt asioiden eteen

Anonyymi kirjoitti:

En minä sinun kiukullesi mitään mahda. Sinuahan se alkoi harmittaa, kun aloit toisten neuvomisesta moittimaan.

Ketä olen moittinut? En tunne tiedä kenenkään tilannetta. Yleistä kommenttia vain. Opettele sisälukutaitoa ja erottamaan oikea elämä ja tämän sivun mielipiteet. Tämäkin koko juttu voi olla keksitty vailla totuus pohjaa. Minun mielipiteeni voivat olla tahallisesti provosoivia tai oikeita et voi koskaan tietää. Jos ihminen on niin yksinkertainen että täällä lukemista teksteistä tekee omat päätöksensä elämässä. Niin parempi ettei ole mitään ihmissuhde kuvioita. Voin olla vaikka 65 vuotias poikamies joka ei ole koskaan ollut suhteessa tai 13 vuotias tyttö.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on lapsen aliarviomista jos luulet ettei lapsi ymmärrä että vanhempi on surullinen niin jätetään ja erotaan. Voihan sen toki kertoa että tuntuu pahalta jos lapsi sitä kysyy. Mutta olen myös nähnyt perheitä joissa lapselle sanottu että kaikki ok. Että lapsen olisi helpompaa hyväksyä tilanne. Ja käsitelty itse ne ongelmat ja opeteltu tulemaan myös toimeen sen isän tai äidin uuden perheen kanssa.

Lue lisää

Se, ettäettä lapsi tunnistaa tunteen ei tarkoita, että ymmärtäisi tilanteen. Juuri tilanteen ymmärtäminen on se ollennaisempi tekijä turvallisuudentunteen kannalta. Se on myös olennaista lapsen omien tunteiden käsittelyn kannalta. Myös lapsi on erotilanteessa surullinen ja häntä harmittaa. Tunteille pitää olla tilaa, niitä täytyy ymmärtää ja niitä täytyy opetella käsittelemään. Tunteiden piilottaminen ei ole niiden käsittelemistä, ei vaikka se onkin se "perinteinen" suomalainen tapa.

Anonyymi kirjoitti:

Voihan dilleä kun on noin koppava kommenteista, no kyllähän mä olen tukena ja valmis auttamaan ja aivan vasta kohta sinusta joka on vaan kattonu vierestä vuosien ajan ja nyt ei kannata myöskään arvostella tilannetta jos kerran olet ollu vieressä monet vuodet tekemättä yhtään mitään auttamista niin ei myöskään sun mielipide ole mulle minkään arvoinen kun olet samanlainen kuin se siskosi joka myös kääntyi omaa siskoaan vastaan noin tärkeällä tavalla mutta et ole sen parempi itsekään kun et ole yhtään mitään tehnyt asioiden eteen

Lue lisää

Edelleen suosittelen puhumaan itse asianosaisten kanssa ja silloikin jotenkin muuten, kuin keskustelupalstan kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Rehellisyys paras juttu taatusti. Jokainen lapsi tajuaa noi jutut kuitenki. Paljon parempi sanoa suoraan, että kyllä äitiä vituttaa tämä isin uusperhekuvio. Äiti ei jaksaisi tätä aikuisten typerää säätöä. Mutta tämä asia ei sinua kultaseni kosketa. Sinulla on täysi lupa ja oikeus tykätä olla siellä ja tykätä isin uudesta perheestä ja olla siellä onnellinen ja tyytyväinen. Paljon parempi sanoa suoraan ja antaa lapselle vapaasti lupa viihtyä, vaikka äitiä selvästi vituttaa. Tajuaa lapsi aivan varmasti kuitenkin sen, että äitiä vituttaa ihan joka kerta kun aihe edes mainitaan. Ei kannata valehdella itselleen ja kuvitella muka pystyvänsä sen piilottaan, jos se vituttaa. Käsittelemätön ristiriita on lapselle kaikkein pahin mahdollinen juttu. Lapsi yrittää olla lojaali molemmille vanhemmille ja sitten pitää vielä vihata äidin takia sitä uutta perhettäkin.

Tai voihan tuo kuvio tietysti mennä toisinki päin. Isiäkin voi vituttaa ja saa vituttaa. Aikuisiakin harmittaa välillä. Lapsi oppii siinä senkin, että aikuisia todellaki myös välillä harmittaa, mutta sen tunteen kanssa pitää osata elää.

Lue lisää

Just noin 👍

Parempi käsitellä suoraan ja rehellisesti, turvallisessa tilanteessa, turvallisen aikuisen kanssa. Ei jää epäselvyyksiä, eikä epävarmuuksia. Silloin ei ainakaan tarvii jälkikäteen teininä tai aikuisena olla terapiassa availemassa lukkojansa.

Anonyymi kirjoitti:

Just noin 👍

Parempi käsitellä suoraan ja rehellisesti, turvallisessa tilanteessa, turvallisen aikuisen kanssa. Ei jää epäselvyyksiä, eikä epävarmuuksia. Silloin ei ainakaan tarvii jälkikäteen teininä tai aikuisena olla terapiassa availemassa lukkojansa.

Lue lisää

Mielestäni moni lapsi tarvisi terapiaa erotilanteissa niinkuin myös vanhemmat. Eivät lapset välttämättä pysty vanhempien kanssa käsittelemään niitä asioita vaan ottavat vanhempien murheet kantaakseen. Se ehkä asia mitä ajan takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se, ettäettä lapsi tunnistaa tunteen ei tarkoita, että ymmärtäisi tilanteen. Juuri tilanteen ymmärtäminen on se ollennaisempi tekijä turvallisuudentunteen kannalta. Se on myös olennaista lapsen omien tunteiden käsittelyn kannalta. Myös lapsi on erotilanteessa surullinen ja häntä harmittaa. Tunteille pitää olla tilaa, niitä täytyy ymmärtää ja niitä täytyy opetella käsittelemään. Tunteiden piilottaminen ei ole niiden käsittelemistä, ei vaikka se onkin se "perinteinen" suomalainen tapa.

Lue lisää

Sekä onhan se eriä asia puhua tilanteesta kuin antaa lapselle aikaa käsitellä omat tunteet ja puhua niistä . Mennä lapset ehdoilla siivet tilanteeseen. Kun kertoa lapselle kuinka pahalta itsestään tuntuu ja sinun nyt täytyy käsitellä vielä tätäkin . Mennä vaikka sitten sinne terapiaan puhumaan niistä ja jäsentää ne omat tunteet. Myöskin lapsen voi olla helpompaa puhua ulkopuoliselle ilman että tarvitsee valita puolia.

Tai sitten ei. Jos isällä on pallit tallella niin ei mahdollista moista.

Myös isän uusi vaimo voi tehdä lasten elämästä helvettiä.

Anonyymi kirjoitti:

Myös isän uusi vaimo voi tehdä lasten elämästä helvettiä.

Ei voi, jos isällä on pallit tallella.

joo meil sama juttu et miehen uudet sutturat soittelee meille jatkuvasti, ja mies tekee lopun siitä puhelusta heti alkuunsa. En ymmärrämitehn kehtaavat kun tietää että mies on onnellisesti naismisissa ja lasten isä. Sutturat ne tekee kaikkensa jotta kännissä siasivat meihen kuin miehen. Hävettää heidän puolestaan.

Joskus kun vastaan mieheni puhelimeen niin kiroovat minut ja lapset tähysin ja haukkuu, me vaan nauramme kun laitamme kovaääniselle, niin voi luoja millasta potaskaa ne sutturat huutelee. Mieheni on todella komee mies, ja rikas et siksi ne yrittää viendä häet. Ei onistu. Minäkin olen kauni joten mies ei jätä ja rikas oon.

Sutturoilla kun ei ole omaa elämää niin haluavat rikkoa toisten onnelliset liitot. Mies on monesti vaihtanut numeronkin mutta aina ne etsii sen käsiin ja taas puheli soi, kerran vaihdettiin uhelimia meiehn kanssa ja kun vastasin niin ei meinannu saaha sanoista selvää kun oli niin kännissä,, olis pitäny mennä diskoilee... kauheeta, kuka diskoille?? hupat on eidän juttu ny ei pääse edes humpalle, mut sutturat menis vaikka mikä olis. Meidän meistä ei saa.