Aamuteeveessä kysymys onnellisesta vanhuudesta. En viitsinyt loppuun asti katsoa, kun yhtenä kirjan kirjoittajana on lääkäri. Sen mukaiset olivat ”onnellisen vanhuuden” ohjeetkin.
Onnellinen vanhuus! Enpä tiedä. Tiedätkö sinä?
Onnellinen vanhuus! Enpä tiedä. Tiedätkö sinä?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Ei ole tarkoitus päräyttää valitusvirttä. Näennäisesti kaikki ympärillä on hyvin ja olen kiitollinen elämälle. Tarkoitusta perään. Vanhan runon sanoin: oli onnea vaiva ja vastuu. Se puuttuu. Olla vaan pääosin itsensä takia, vaikka tekisikin hyväntekeväisyystyötä, vaikuttasi yhteisöissä, pitäisi yllä ja hoitaisi ihmis-suhteita sekä ostaisi eläkkeellään palveluita ja tavaroita yhteiskunnan pyrörimiseksi. Olisi mielekästä saada vastata jostakin muustakin kuin omasta itsestään - voimilleen kohtuullisessa määrin.
Onnellinen vanhuus, enpä tiedä minäkään, ainakaan vielä...
Onnellisuus on yhdelle yhtä ja toiselle toista.
Itselleni riittää kun vain suhtkoht tyytyväisenä menen illalla nukkumaan
ja aamulla on hyvä herätä kattomaan, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan.
Uteliasta elämänasennetta on hyvä kantaa mukanaan.
Helvetin mukavaa eloa näin 67 vuotiaina, vituttaa vaan ku joka aamu on karsee rappis
Minun käsitteistössäni onnellisuus on melkoisen ehdoton ja lyhytaikainen olotila.
Seurausta jonkun ittavan ponnistelun onnistuneesta tuloksesta.
Tyytyväisyys on pitempikestoista ja riippuvaa siitä mitä elämältä odottaa.
Edellytyksiin nähden olen tyytyväinen. Vaimoni terveys on suhteellisen hyvä siihen nähden mitä se saattaisi olla.
Omalla kohdalla ei ole valittamista.
Elämän puitteet ovat haluamamme kaltaiset ja ylipäätään valintojamme ja ratkaisujamme ohjaa vain vaimon terveyden tila.
Ei huolia, ei stressiä. En puristele kiveksiäni sellaisten asioiden kanssa joille en mahda mitään.
Pinnallista pohdintaa. Onnellisuuteen ei voi kauan itse vaikuttaa.
Niin kauan kuin pysyy terveenä, voi olla "onnellnen".
Sen jälkeen kun ikä tuo vaivoja, sydän alkaa rytkiä, tulee diabetes, huimausta,
selkäsärkyjä, kuuroontumista, hampaitten ja näön huononemista,
suolistosyöpää, keuhkoahtaumaa ei ole enää tietoakaan onnellisuudesta.
Luulee, että mitään ei tule, mutta sairauksia tulee yhtä vääjäämättä
kuin kuolemakin.
Ihmisen on mentävä huonoon kuntoon, koska sen on kuoltava.
Ei se muuten kuole, jos ei rappeudu. Rappeutuminen tuo kipua ja tuskaa.
"Asenne" ei ratkaise, kun on h*lvetin kipeä.
Toivoo kuolevansa pois.
Sorry baby, kyllä se ratkaisee. Olen katsellut tarpeeksi montaa molemmista ryhmistä; väärin ajattelijoista ja tervehenkisistä tiensä kulkijoista. - Nm. Ajatus on apulainen
Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla: ihmisen elämä ja vanhuuskin on todella onnellista, jos pystyy pysymään kaukana kaikenkarvaisesta lääkärikunnasta. - Nm. Mokaavat mielettömästi
Jotenkin en käsitä, miksi onnellinen vsnhuus pitää repiä irti muiden onnesta.
Vanhuksethan kokevat onnentunteita kuten nioremmatkin joistain yhteisistä hetkistä, elämyksistä ja kokemuksista. Pelkässä olemisessa voi olla onnellisuutta, "olemisen sietämätöntä keveyttä".
Eihän sitä jatkuvasti jaksa onnellinen olla. Sehän olisi tasapaksua eikä onnellisuus erottuisi mistään muusta.
Plaah plaah kirjan kirjoittajille - lukematta - vielä, edes.
Nykyidin kaikki ovat jonkin sortin elämäntapaohjeiden kirjaajia.
Beng
Noh. Lääkärikin on van ihminen ja se pitää muistaa. Itse emme voi muuta kuin pyrkiä valitsemaan jos mahdollista, asiantuntevan lääkärin. Ja mikän ei takaa ettei hänkään erehdy.
Juuu-juuu, immeinen-immeinen, mutta jumalattoman paljon opiskelleina tavattoman tyhmiä, vaikka muuna itseään pitävät. - Nm. Eivätkä virheitään myönnä
No jos tuolle linjalle mennään minusta sinun kommenttisi vaikuttaa tyhmältä :D.
Ymmärrettävästi, sinähän et tiedä etkä tunne meitsiä etkä meitsin asioita. - Nm. Anteeksiantamattomia aaseja
Etkä sinä "meitsiä tai meitsin asioita". Sellaisen kommentin saa mitä omalla kommentillaan tilaa.
Ööööö, missäs niiin olen tehnyt. - Nm. Enkä ole tilannut sinulta mitään
Kommentoimalla olet tilannut.
No niiinhän siekiii. - Nm. Mitä sanomista
Joo mutta minä en ole väittänykkää että en ois tilannu😄.
En tunne olevani vanhus.
Pitääkö jonkun muun määritellä se ikäni takia.
Vietän leppoisia eläkepäiviä. Korona on tuolla jossakin...
Kun tyytyväisyys riittäisi.
Ihmisten halu aina suurempaan onnellisuuteen on maaallolle tuhoksi.
Onnellisuuteen kai tarvitaan kaksi. Yksin on vaikea olla onnellinen, olematta vähämielinen..
Isommassa joukossa tuskin kukaan on onnellinen, jos ei ole onnistunut pääsemään asemaan, jota muut kadehtivat. Ainakin joku nauttii, jos muut kadehtivat.
Naisten juttuja koko onnellisuus, eikä vanhenemisessa ole mitään onnellisuutta, saati sitten vanhuudessa.
Et usko kun nauratti 3. virke! 😎
Nauru saa hyvälle mielelle edes vähän....
Beng
Viimeisessä virkkeessäsi väität siis, että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta. - Nm. Joku aforismi kertoo niiin
Korjaan: 4. virke.
En osaa lasketella yy kaa koo neli
Beng🙈
Niin moni joutuu olemaan yksin. Jos tuntee itsensä joskus onnelliseksi
on siis vähämielinen ?
Voihan olla, että äärimmäisen onnellinen ja äärimmäisesti vihaa tunteva on enemmän kuin pikkasen järjiltään.
Beng
No ainakin, jos yksinäinen mies sanoo olevansa onnellinen, niin on se varmasti vähämielinen. Ei se ole onnellinen edes humalassa.
Naisten sielunmaailmasta ei ole nin paljon kokemusta, että voisin täysin varmasti sanoa, että ne on vähämielisiä, jotka yksinollessaan ovat onnellisia.
Jotenkin vaikutelma, että naisia yksinolo enemmän rasittaa kun miehiä.
Saahan yksinäinen mies olla tyytyväinen ja onnellinenkin aika ajoin. Ei ole kiellettykään.
Beng
Suosittelen tutustumaan yksinäisten naisten sielunelämään paremmin.
Onhan niitä, jotka ovat eläneet oikeastaan sinkkuina koko elämänsä välittämättä perustaa perhettä. Se on valinta, sekin.
Mikä on paree, en tiedä.
Vähämielisen järki on tasaisesti tapissaan🚾, niinku sullakin
Ikävin puoli vanhenemisessa on se, että lähimuisti heikkenee mutta vanhat asiat pysyvät mielessä ja muistuttavat ajoittain mihin on silloin pystynyt.
Vaimoni ilkeä herja: Lahoan yläpäästä nopeammin kuin alapäästä.
Siinäkö on tunnustus yli 50:n vuoden yhteisestä taipaleesta?!
Mulle onni on kun aamulla herää , ja pirttihirmu vielä hengissä .- Itteni jaksan hoitaa ja pikkasen muittenkin asioita .- Ruokaa on ja katto pään päällä .- Eivät nurkissa ammuskele eikä pommeja heitä ! Ilta kun tulee pääsee ommaan sänkyyn makkuulle :D
Gubbe 72
Nii-in, kuvittele että noin pienistä voi ihminen olla onnellinen, jos osaa, huomaa ja hoksaa. - Nm. Poismenneen "pirttihirmu"
Ämmä ei oppinut vielä käymää makissa, kuseskelee nurkkiin ku koira, pyörinyt täälä jo kolme vuotta
Onnellinen voi olla, mutta että onnellinen vanhuus!
Ei ole onnellista, kun vanhenee ja ruumis rapistuu. Leikkauksilla saa tissit kohoamaan ja naaman siliämään, mutta onko se ”onnea”.
Jotkut ajattelevat viimeisen virkkeesi mukaisesti, ehkä.
Ehkä kyse on kuitenkin itsetyytyväisyydestä tuolloin.
Ulkokohtaista, mutta ehkä se siirtyy sisäiseksikin.
Kandee katsoa peilistä noin metrin päästä, niin alkavat rypyt eivät irvistele vahingoniloisesti.
Beng
Ihmiset ovat onnellisempia tai ainakin tyytyväisempiä, jos heillä on taito ajatella toisella tavalla kuin sinä. Jos sitä ei ole saanut synnyinlahjaksi, sen voi opetella elämänsä aikana. - Nm. Positiivisuus pitää pinnalla
Siis, mitä?
Nyt en ymmärrä.
Vai olisiko sittenkin niin, että sinä et ymmärrä montaakaan asiaa.
Taidat olla taas SE.
Beng
Eli sinun onnellisuutesi mittarit ovat ulkoiset? Onni on silikonitissit 60 ja kuminaama.
Minä taas en sure menetettyä nuorutta vaan nautin tästä iästä ja uteliaana seuraan mitä se tuo tullessaan ja seuraan maailman menoa.
Jos tarkoitat minua, niin ei toki.
Jos ajattelee anorektikkoa, hän taitaa nähdä itsensä liian lihavana.
Jos taas on liian isot rinnat kantaa mukanaan ja se aiheuttaa selkäsärkyä, voi leikkaus terveydellisistä syistä olla aiheellista.
Nuoria ihmisiä ajattelen, että mitä kauneusihanne on jotain nyt, mikä se on 20 vuoden kuluttua.
Käykö kauneusjuttujen kanssa sama ei näe itseään. Voi muuttua kummajaiseksi.
Naama täynnä keinoainetta.
Samahan pätee hampaisiin. Jos hampaat ovat kuin huolettoman halot kellarissa, ymmärrän että haluaa jotain järjestystä saatikka, jos on on purentavirheistä aiheutuvaa särkyä.
Jossain ohjelmassa kerrottiin, että luut? läsähtävät iän myötä alaspäin ja naamalihat sen myötä. Eli kandee istua nokka pystyssä. Paitsi, jos se on häiritsevästi vinossa saa sen oikaistuttaa.
Ymmärrän, että korjauksia tehdään etenkin vanhoille terveydellisistä syistä.
Puukko pysyköön kaukana.
Mutta tietenkin on vapaus teetättää korjauksia, jos haluaa.
Turhamaisuuskin on businessta.
Miehet eivät niin hirveästi kait aprikoi moisia asioita.
Pitää olla sen verran vahva, että hyväksyy tai sietää vanhenemisen merkit.
Beng
No joko taas. Mikä on ongelmasi nimi? - Nm. Raukkis
Miksi tämä nyt sitten sai olla? - Nm. Selitä, sano, soperra
Minähän jatkan (9:53) kommenttia 10:53 kirjoitukseen ja Siilille, en niinkään sinulle.
Kirjoitukseni on yleisellä tasolla, minkä nyt luulisi kenen tahansa ymmärtävän.
Beng
No joko taas ... - Nm. Ongelmasi nimi
Nyt hokasin: kommenttini ei ollut sinulle, vaan anonyymille 17.3.21 klo 10:53. - Nm. Vas. laidan lukutaito
Kun ei ole mitään mittavampia pitkän tähtäyksen suunnitelmia eikä tavoitteita niin minun on helppo nähdä ympärilläni, ja myös omassa elämässäni myönteisiä asioita.
Minua taas pitkän tähtäimen suunnitelmat ja tavoitteetkin auttavat näkemään elämässä ne hyvät asiat paremmin. Koen että muutoin menisi liian näköalattomaksi.
En ajattele mitään onnellisuuksia. Onnellisuus on hetken pyrähdyksiä. Ne ovat olleet ihania tuntemuksia. Kutkuttavia onnentunteita.
Tyytyväisyys omaan elämäntilanteeseen on haviteltavaa. Kun haviteltavuus lykkää tietoisuuteen, että joo joo, näin on ok, niin voihan sitä sitte 5 senttiä hypähtää ylähä :)
Huonojalkaiset yhen sentin.
Tyytyväisyys, onko se onnellisuutta? Ei varmaan ole, koska itse olen onnellisuutta tuntenut, niin ajattelen, että ei ehkä aivan?
Mutta ilman onnellisuutta voi elää. Ilman tyytyväisyyttä elämäänsä sitten taas ei.
On hyvä jos on tyytyväinen siihen, mitä on. Ja tuntea siitä iloa.
Heikunkeikku
"On hyvä jos on tyytyväinen siihen, mitä on. Ja tuntea siitä iloa."
Jess, tämä on tavoite. Ehkä sana "onnellinen" on pikkasen liioittelua :D.
Minä oli sippi ja onnellinen mm. eilen: verhot vaihdettu (tikkaat ja kirja ylimmällä askelmalla, ekstremeä), huonekaluja pyöritelty, tehokkaampi siivous.
Pieni arkipäiväinen juttu.
Beng
Joo. Minäkin siivosin viime huushollin vähä paremmin. On se niin tyytyväinen oli kun siivouksen jälkeen kiehautat ihtelles kaffet ja kattelet puhdasta kotina.
Tänään ois ohjelmassa keittiön kaappinen siivous ja vanhentuneiden jauhopussien metsästys :).
Ikäihmisen ei tule enää kiipeillä. Eikä varsinkaan harrastaa minkäänlaista extremeä. - Nm. Jos tahdot vastedeskin siivoilla
Tänään harrastin tuhoamista: vanhoja papereita.
Sellainen 'jossain vaiheessa projekti'.
Ah, miten onnellinen olenkaan.
Ne nimittäin lymyilivät, ne paperit, vaatehuoneessa laatikossa.
Siis poissa silmistä, poissa sydämessä.
Silppuriin vain ja trrrrssss. Syötin sitä. Tuli iso jätesäkillinen papaperinauhoja.
Siitä voisi tehdä kertakäyttöisen fätboy:n.
Aika kevyttä kamaa, olkoonkin, että sisältö oli heavy:ä, meltorautaa. Yli viiskyt vuotta on jotain tullut siirreltyä osoitteesta toiseen pienen hikisen elämän verran.
Beng
Nyt Teeman konsertti toimii relaxantyina.
Saahan otta varaslähdön pashaan.
Mämmiä harjoittelin täs yks ehtoo.
Olis onnellista ku joku maksaisi mun vuokran, Kela väittää ettei se niille kuulu
Nuku yöllä, jaksat työskennellä päivällä ja pystyt maksamaan vuokrasi itse. - Nm. Uni putsaa aivoja
Onnellisuus ei kyllä tule oppikirjoista vaan yleensä elämänasenteesta.
Mutta elämänasennetta voi oppia ja korjata oppikirjoja lukemalla ja tutkimalla. - Nm. Monella hukassa
Hello täältä.
Tuli mieleen, kun luin ketjun kommentteja, että Sanat mielletään eri tavoilla.
Minulle esim. sanat "Minä rakastan sinua" on pyhiä. En voisi heppoisesti sanoa sanaa Rakastan, jos en kertakaikkisesti ajattelisi ja tuntisi niin.
Sana "Onnellisuus" on myös lähes samanlaisessa katekoriassa.
Voisin sanoa, että hitto ku oon onnellinen ku oon saanut siivottua koko kämpäm. Tai olen onnellinen, kun olen onnekas.
MUTTA. Varsinainen "Onnellisuus" on minulle semmonen, joka kutkuttelee sisuksessa tilanteissa, joka on onnellisuutta tuottavaa. Se on verrattavissa rakkauden tuntemuksiin. Se kutkuttava tunne mahan pohjassa. Väreily ja ja ja joku JOKU? En osaa sanoin sanoa.
On mielenkiintoista, miten SANAT merkitsevät erimoisesti eri henkilöillä.
Oma kommenttini tuola aikaisemmin ehkä saa tunteen, että Heikku ei ole onnellinen. Vastasin omien sanojeni merkityksen mukaisesti.
En ole onnellinen, koska elämäni ei ole juuri se, jota olin ajatellut olevan mieheni kanssa. Olen sen hyväksynyt.
Mutta olen kyllä onnellinen laimeammassa mittakaavassa. Ilman sitä, mitä olisi ollut, jos elämä olisi miehelläni jatkunut.
Tyytyväisyys korvaa varsinaisen onnellisuuden. Olen nimittäin Älyttömän tyytyväinen elämääni. :)
Heikunkeikku
Onnellisuus liittyy mielestäni moneen.
Onko niin, että tyytyväisyyttä käytetään sanana mieluummin kuin onnellisuutta?
Miksi? Pelätäänkö, että onni kuluu tai katoaa, jos sitä hokee.
Jos omaa historiaa tönkii, voi tietenkin kertoa tietyt tapahtumat, tietyt ihmiset, mihin onnellisuuden kokemiset ovat menneessä ajassa liittyneet.
En kuitenkaan säästelisi sanaa onni, onnellisuus.
Ehkäpä päinvastoin.
Jonkin toisesta vähäpätöisen jutun tekeminen nyt, voi olla teko tulevaisuuteen. Se voi olla helpotus toiselle, joka ei ehkä tule teosta koskaan tietämään.
Beng
Kyllä tunnen aivan selkeää onnea, kun kotiani ajattelen. Tunnen onnea rapusta, saunasta, pesutuvasta. Tunnen onnea roskia viedessäni. Olen onnellinen kodissani ja parvekkeelta katsellessani. Miten tälläistä onnea voi olla olemassakaan!
Hyvin pitkälle samoja ajatuksia.
Käsitteen tulkintaani sekin, että suuren osan ajasta oleva onnellinen on mieleltään järkkynyt.
Olen tyytyväinen elämääni, avioliittooni, lapsiini ja lastenlapsiini.
Onnen hetkiä ovat ne kun jälkipolvet onnistuvat jossakin haasteessa.
Olisin onnellinen jos vaimoni saisi lausunnon terveydestään, että verikokeet riittävät kerran kuukaudessa. Onni tiedon saadessa. Jatko pelkkää tyytyväisyyttä.
Seinälläni olevassa kyltissä lukee: Onnellinen on se joka antaa itselleen aikaa elää!
Näin sinkkuna yksin asuvana eläkeläisenä kun voin tehdä mitä ja milloin haluan niin en voi sanoa olevani onneton. Ainoa mikä rajoittaa välillä tekemisiäni on kaksi pientä prinsessaa jotka tulee n. kerran kuussa viikonlopuksi yökylään :)
Iän lisääntyessä tulen yhä onnettomammaksi.
Päivä päivältä kuolema on lähempänä.
Haluaisin olla tässä maailmassa osallisena vielä jonkun aikaa,
mutta alan olla todennäköisessä "kuolemaniässä" ja se on lohdutonta.
Maailma on kaunis ja mielenkiintoinen.
Ei kohta enää minulle.
Tiedän, ei tänne kukaan jää, mutta miksi ajatus kuolemasta tuntuu niin vaikealta ?
Tunteeko kukaan muu samaa ?
Miten tottua ajatukseen kuolemasta ?
Onko sinulla ollut joku aikakausi, jolloin pohdit kuolemaa ?
Yritän olla ajattelematta sitä ja elää normaalisti. Silti.
Ei kuolemaa pahemmin ajattele jos on aika terve. Sitten kun elimistö alkaa reistailla
kuolemanajatukset alkavat vilahdella päässä. Sydänvaivat varsinkin pistävät huolestumaan.
Minulla sydän alkoi aiheuttaa harmia noin 66-vuotiaana enkä ole juomalla, syömällä enkä polttamalla tärvännyt terveyttäni, vaikka en raivoterveitä elämäntapoja ole noudattanutkaan.
Ilmeni vika, joka on ehkä synnynnäinen ja joka pahenee iän myötä ja aiheuttaa aorttaläppävuotoa. Ei kovin harvinainen vika.
Onelinen vanhuus lähtee siitä lopetaa aamu TV katelun. Syö aamiaisen lähtee ovesta ulos ulkoilemaan,Joka kaupungin ,kunnan lähiöt on sääsetty metsää.Sinne vaan tehdyille hiekkatielle kävelee vaikka olisi rollatori. Sitä lähtee onelisuus ei heti aamusta Tv tuijotus.Vaikka asuisi yksin ja olisi yksinäinen. Joka kaupungin kuntien lähiöt on asukastaloja jonne voi mennä lukee vaikka lehtiä.Pois syntejä syvviä mietimäskä kotona .Radiokin parempi viihdyke kuin TV.Radiossa on todella monta kanavaa,ihan jokaiselle omansa ikään katsomatta.
Arto Nybergin ohjelmassa Dannyn motto oli:
ELÄ ÄLÄ OLE. Siinäpä pähkinä. Hirvittää nykyisten ja meidän tulevien pieneläkeläisten tilanne, jos elinkustannukset nousee pelätysti. Lisättynä mitä on tulossa ilmastonmuutos kurimuksesta.
Yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella eräs vanha mies sanoi: Ei vanhuksia tapeta, annetaan vain sellaista lääkettä, että ne kuolee.