Onnellisuudella ei rajaa

Tosi on. Brittiputkiaivoiset poliitikot tekivät kansalaisilleen karkeimman virheen lähtiessään ulos EU:sta. Suomen oloissa eu-ero merkitsisi kansallista itsemurhaa, joutumista venäjänvallan lisääntymiseen pikkuhiljaa.

No tietenkään
Lontoo pysyy talouskeskuksena ja on moninkertainen Pariisiin js Frankfurtiin nähden

Minä olisin nyt onnellinen kun saisin suljettua nämä irvistelevät Hallonin mainokset sivulta, sulkematta kaikkia mainoksia

Paloma01 kirjoitti:

Minä olisin nyt onnellinen kun saisin suljettua nämä irvistelevät Hallonin mainokset sivulta, sulkematta kaikkia mainoksia

En ole nähnyt sellaista mainosta.
Mutta siinä mainoksen kulmassa on ruksi, josta voit poistaa mainoksen näkyvistä.
Sitten ne lupaavat, etteivät näytä sitä enää ja laittavat jonkun toisen mainoksen tilalle.

Ällöinpiä mainoksia olen silleen saanut pois poistamatta muuta mainontaa.

Tellukka kirjoitti:

En ole nähnyt sellaista mainosta.
Mutta siinä mainoksen kulmassa on ruksi, josta voit poistaa mainoksen näkyvistä.
Sitten ne lupaavat, etteivät näytä sitä enää ja laittavat jonkun toisen mainoksen tilalle.

Ällöinpiä mainoksia olen silleen saanut pois poistamatta muuta mainontaa.

Lue lisää

Kiitos, mutta ruksia ei löytynyt, mistään kulmasta. Yleensä niissä on, mutta tässäpä ei.

Paloma01 kirjoitti:

Minä olisin nyt onnellinen kun saisin suljettua nämä irvistelevät Hallonin mainokset sivulta, sulkematta kaikkia mainoksia

Kun käyn esim. Klingelin sivuilla niin hetken päästä tämän firman mainoksia tulee joka puolelta.
Onnellisuudesta puheenollen, ei kai kukaan voi olla koko ajan onnellinen, se vaikuttaisi siltä että alkaa tulla höperöksi.
Tyytyväinen olen, suurimman osan ajasta.

No tuo edellinen kommenttini oli lähinnä tarkoitettu sarkasmiksi,
Tottakai tiedän ja asiasta on kai puhuttu aikaisemminkin, että Suomi on maa jossa nuo "onnellisuusparametrit" stemmaavat parhaiten länsimaisen käsityksen mukaan onnellisuuden edellytyksistä.
Mikä nostaakin esiin entistäkin selkeämmin eron miten onnelliseksi itsensä tuntee ja miten onnellinen pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla. Onkohan meillä liian hyvät olot ja liikaa vapauksia ja etuoikeuksia kun emme osaa olla tyytyväisiä mihinkään?

Paloma01 kirjoitti:

No tuo edellinen kommenttini oli lähinnä tarkoitettu sarkasmiksi,
Tottakai tiedän ja asiasta on kai puhuttu aikaisemminkin, että Suomi on maa jossa nuo "onnellisuusparametrit" stemmaavat parhaiten länsimaisen käsityksen mukaan onnellisuuden edellytyksistä.
Mikä nostaakin esiin entistäkin selkeämmin eron miten onnelliseksi itsensä tuntee ja miten onnellinen pitäisi asiantuntijoiden mukaan olla. Onkohan meillä liian hyvät olot ja liikaa vapauksia ja etuoikeuksia kun emme osaa olla tyytyväisiä mihinkään?

Lue lisää

"Onkohan meillä liian hyvät olot ja liikaa vapauksia ja etuoikeuksia kun emme osaa olla tyytyväisiä mihinkään?" kysyy Paloma ja kysymys sisältää vastauksen..))

Hyvinvointi on jo meillä kääntynyt pahoinvoinniksi. Me ollaan kohta yhtä hengetön maa kuin Ruotsi..)) Jossa ei olla edes näin onnellisia...

demeter1 kirjoitti:

"Onkohan meillä liian hyvät olot ja liikaa vapauksia ja etuoikeuksia kun emme osaa olla tyytyväisiä mihinkään?" kysyy Paloma ja kysymys sisältää vastauksen..))

Hyvinvointi on jo meillä kääntynyt pahoinvoinniksi. Me ollaan kohta yhtä hengetön maa kuin Ruotsi..)) Jossa ei olla edes näin onnellisia...

Lue lisää

No voi hyvät hyttyset!
Ettäkö me ollaan hengettömiä täällä Mustikassa?
En ole huomannut mitään tuollaista.
Ruotsalaiset ovat mielestäni selkeästi iloisempia ja positiivisempia kuin keskiverto palstalainen :)

Paloma01 kirjoitti:

No voi hyvät hyttyset!
Ettäkö me ollaan hengettömiä täällä Mustikassa?
En ole huomannut mitään tuollaista.
Ruotsalaiset ovat mielestäni selkeästi iloisempia ja positiivisempia kuin keskiverto palstalainen :)

Lue lisää

Niinhän he ovat, Paloma, positiivisia ja ystävällisiä - mutta pinnallisia. Ja onnettomia..))

Suomalaistoimittaja Anna Laine teki - milloinkahan se mahtoi olla? - ohjelmasarjan "Kamrat på svenska" missä tuosta todisteltiin - ihan yliopistomiehen suulla.
Sarja näkyy vielä ainakin meidän Areenassa.

Paloma01 kirjoitti:

No voi hyvät hyttyset!
Ettäkö me ollaan hengettömiä täällä Mustikassa?
En ole huomannut mitään tuollaista.
Ruotsalaiset ovat mielestäni selkeästi iloisempia ja positiivisempia kuin keskiverto palstalainen :)

Lue lisää

Etkö sinä paloma ole tullut ajatelleeksi, että vaikka sinä ja kaverisi tilitätte onnen hetkenne palstalle, keskivertopalstalainen elää elämänsä livessä ja jakaa ilonsa ja onnensa livessä läheisten ja ystävien kanssa? Henkilökohtainen onni on ihmisille yleensä niin kallisarvoinen asia, ettei sitä tuoda palstoille reposteltavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä paloma ole tullut ajatelleeksi, että vaikka sinä ja kaverisi tilitätte onnen hetkenne palstalle, keskivertopalstalainen elää elämänsä livessä ja jakaa ilonsa ja onnensa livessä läheisten ja ystävien kanssa? Henkilökohtainen onni on ihmisille yleensä niin kallisarvoinen asia, ettei sitä tuoda palstoille reposteltavaksi.

Lue lisää

Tuosta olen kyllä paljolti samaa mieltä, Ano 8.49. Ainakin siinä mielessä, että osoittelematta mitenkään palstaa tai toisia kirjoittajia, sen oman elämän kaikenpuolinen esittely täällä on kautta vuosien todettu hyvin riskaabeliksi, koska se lähes poikkeuksetta koetaan rehvasteluksi tai korostuneksi huomionhakuisuudeksi.

Avoimuus voi tietysti olla luonteenpiirre, eikä sitä periaatteessa katsota kieroon, mutta jos se liittyy puutteelliseen itse- ja/tai ihmistuntemukseen, se kääntyy itseään vastaan.

Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää.

Jos tunnistaa oman kateutensa sen voi nähdä vain ihmisyyteen kuuluvana hetken tunnetilana, mikä ei sellaisenaan aiheuta haittaa kenellekään.

demeter1 kirjoitti:

Niinhän he ovat, Paloma, positiivisia ja ystävällisiä - mutta pinnallisia. Ja onnettomia..))

Suomalaistoimittaja Anna Laine teki - milloinkahan se mahtoi olla? - ohjelmasarjan "Kamrat på svenska" missä tuosta todisteltiin - ihan yliopistomiehen suulla.
Sarja näkyy vielä ainakin meidän Areenassa.

Lue lisää

En ole nähnyt ohjelmaa, mutta olen nyt jo sen perusteella, mitä kerrot sitä mieltä että kuva ei ole sama kuin mitä minulla on. Ruotsalainen on sosiaalisempi kuin suomalainen ja työpaikoissa ja naapurienkin kanssa harrastetaan kevyttä small talkia, mikä ei tarkoita sitä etteikö ruotsalainen voi keskustella myös syvällisesti kun aika ja paikka ovat siihen sopivat ja keskustelukumppani on tuttu tai arvostettu. Ruotsalainen valikoi sosiaalisesti kompetenttina keskustelun keveyden tai syvyyden tilanteen mukaan.
(Aloitin tässä välissä ohjelman katselun ja sehän vain vahvistaa jo olemassa olevia stereotyyppisiä harhakuvia ....mutta palaan asiaan kunhan olen nähnyt enemmän)

Minä olennyt asunut täällä vuodesta '87 ja mielikuvani ruotsalaisista ei vahvista tällaista tyypillisesti suomalaista streotypiaa ruotsalaisista. Minullakin oli nuorena aivan samanlaisia ennakkoluuloja Ruotsista ja ruotsi oli yksi heikoimmista aineistani koulussa, koska en ollut kiinnostunut. Tulin tänne toisesta suunnasta ja vuosien varrella olin oppinut asettamaan kulttuurieroja toiseen järjestykseen ja näkemään asioita toisella tavalla ja totesin, että ne ennakkoluulot mitä monella suomalaisella on ruotsalaisista eivät pidä juuri lainkaan paikkaansa.

Minä pidän tietystä sosiaalisesta kanssakäymisen helppoudesta joka ei rasita kumpaakaan osapuolta liikaa; kevyt rupattelu, vaikka säästä, naapurin kanssa, jonka tapaa päiväkävelyllä, muutama sana kaupan kassalla, ystävällinen hymy ja tervehdys eivät köyhdytä ketään ja tekevät päivästä valoisamman.

Että ruotsalainen olisi onnettomampi kuin suomalainen on varmastikin väärinkäsitys. Kyllä minä ainakin koen ruotsalaiset optimistiseksi, positiiviseksi ja kuten jo sanoin, sosiaalisesti hyvin kompetenksi kansaksi jossa laulutkin lauletaan mieluummin duurissa kuin mollissa.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä paloma ole tullut ajatelleeksi, että vaikka sinä ja kaverisi tilitätte onnen hetkenne palstalle, keskivertopalstalainen elää elämänsä livessä ja jakaa ilonsa ja onnensa livessä läheisten ja ystävien kanssa? Henkilökohtainen onni on ihmisille yleensä niin kallisarvoinen asia, ettei sitä tuoda palstoille reposteltavaksi.

Lue lisää

Minulle henkilökohtainen onni on kallisarvoinen ja tärkeä asia ja jaan onneni läheisteni kanssa livessä perheeni, mieheni, ystävieni ja läheisteni kanssa. MUTTA ei välttämättä salainen. Olen kuitenkin mahdollisesti tulkinnut väärin ikäluokkani suomalaisten suhtautumisen toisten ihmisten hyviin uutisiin. "Mikään hyvä teko ei jää rankaisematta" sanoo amerikkalainen sananlasku ja sehän menee aivan nappiin täällä palstalla.

demeter1 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä paljolti samaa mieltä, Ano 8.49. Ainakin siinä mielessä, että osoittelematta mitenkään palstaa tai toisia kirjoittajia, sen oman elämän kaikenpuolinen esittely täällä on kautta vuosien todettu hyvin riskaabeliksi, koska se lähes poikkeuksetta koetaan rehvasteluksi tai korostuneksi huomionhakuisuudeksi.

Avoimuus voi tietysti olla luonteenpiirre, eikä sitä periaatteessa katsota kieroon, mutta jos se liittyy puutteelliseen itse- ja/tai ihmistuntemukseen, se kääntyy itseään vastaan.

Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää.

Jos tunnistaa oman kateutensa sen voi nähdä vain ihmisyyteen kuuluvana hetken tunnetilana, mikä ei sellaisenaan aiheuta haittaa kenellekään.

Lue lisää

Kaikkein hulluinta on se, että kateuskortin heittää sellainen henkilö, jonka saappaisiin tuskin kukaan haluaisi. Jos joku reissu ulkomaille on suurinta onnea, jota toistellaan vuodesta toiseen etu- ja jälkikäteen, niin pintaa on elämä ja todistaa kotiolojen huonoudesta. Sitten yrittää todistella, että jos ette arvosta sitä mitä teen, olette kateellisia. Ja jos te ette puuhastele samaa kuin minä ja varsinkaan jos ette kerro sitä seikkaperäisesti, teillä on tylsä elämä.

demeter1 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä paljolti samaa mieltä, Ano 8.49. Ainakin siinä mielessä, että osoittelematta mitenkään palstaa tai toisia kirjoittajia, sen oman elämän kaikenpuolinen esittely täällä on kautta vuosien todettu hyvin riskaabeliksi, koska se lähes poikkeuksetta koetaan rehvasteluksi tai korostuneksi huomionhakuisuudeksi.

Avoimuus voi tietysti olla luonteenpiirre, eikä sitä periaatteessa katsota kieroon, mutta jos se liittyy puutteelliseen itse- ja/tai ihmistuntemukseen, se kääntyy itseään vastaan.

Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää.

Jos tunnistaa oman kateutensa sen voi nähdä vain ihmisyyteen kuuluvana hetken tunnetilana, mikä ei sellaisenaan aiheuta haittaa kenellekään.

Lue lisää

Nyt koska keskustelunaiheet ovat lähes kokonaan rajoittuneet pariin kestoaiheeseen, joita ei jaksa loputtomiin jauhaa, niin muutamat meistä vakituisista rekatuista, etenkin korpikirjailija ja minä, olemme jo jonkin ajan harrastaneet ns. livetyylistä keskustelua, joka on normi esim. nojatuolissa ja vanhempien keskuudessa: kerromme omia kuulumisiamme ja arkipäivämme tapahtumia ja minäkin jaan mielelläni hyvätkin uutiseni ikätovereideni kanssa luonteelleni ominaiseen avoimeen tyyliin. Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa.

demeter1 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä paljolti samaa mieltä, Ano 8.49. Ainakin siinä mielessä, että osoittelematta mitenkään palstaa tai toisia kirjoittajia, sen oman elämän kaikenpuolinen esittely täällä on kautta vuosien todettu hyvin riskaabeliksi, koska se lähes poikkeuksetta koetaan rehvasteluksi tai korostuneksi huomionhakuisuudeksi.

Avoimuus voi tietysti olla luonteenpiirre, eikä sitä periaatteessa katsota kieroon, mutta jos se liittyy puutteelliseen itse- ja/tai ihmistuntemukseen, se kääntyy itseään vastaan.

Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää.

Jos tunnistaa oman kateutensa sen voi nähdä vain ihmisyyteen kuuluvana hetken tunnetilana, mikä ei sellaisenaan aiheuta haittaa kenellekään.

Lue lisää

"Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää."

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Paloma01 kirjoitti:

En ole nähnyt ohjelmaa, mutta olen nyt jo sen perusteella, mitä kerrot sitä mieltä että kuva ei ole sama kuin mitä minulla on. Ruotsalainen on sosiaalisempi kuin suomalainen ja työpaikoissa ja naapurienkin kanssa harrastetaan kevyttä small talkia, mikä ei tarkoita sitä etteikö ruotsalainen voi keskustella myös syvällisesti kun aika ja paikka ovat siihen sopivat ja keskustelukumppani on tuttu tai arvostettu. Ruotsalainen valikoi sosiaalisesti kompetenttina keskustelun keveyden tai syvyyden tilanteen mukaan.
(Aloitin tässä välissä ohjelman katselun ja sehän vain vahvistaa jo olemassa olevia stereotyyppisiä harhakuvia ....mutta palaan asiaan kunhan olen nähnyt enemmän)

Minä olennyt asunut täällä vuodesta '87 ja mielikuvani ruotsalaisista ei vahvista tällaista tyypillisesti suomalaista streotypiaa ruotsalaisista. Minullakin oli nuorena aivan samanlaisia ennakkoluuloja Ruotsista ja ruotsi oli yksi heikoimmista aineistani koulussa, koska en ollut kiinnostunut. Tulin tänne toisesta suunnasta ja vuosien varrella olin oppinut asettamaan kulttuurieroja toiseen järjestykseen ja näkemään asioita toisella tavalla ja totesin, että ne ennakkoluulot mitä monella suomalaisella on ruotsalaisista eivät pidä juuri lainkaan paikkaansa.

Minä pidän tietystä sosiaalisesta kanssakäymisen helppoudesta joka ei rasita kumpaakaan osapuolta liikaa; kevyt rupattelu, vaikka säästä, naapurin kanssa, jonka tapaa päiväkävelyllä, muutama sana kaupan kassalla, ystävällinen hymy ja tervehdys eivät köyhdytä ketään ja tekevät päivästä valoisamman.

Että ruotsalainen olisi onnettomampi kuin suomalainen on varmastikin väärinkäsitys. Kyllä minä ainakin koen ruotsalaiset optimistiseksi, positiiviseksi ja kuten jo sanoin, sosiaalisesti hyvin kompetenksi kansaksi jossa laulutkin lauletaan mieluummin duurissa kuin mollissa.

Lue lisää

Minulla ei ole juurikaan kokemusta ruotsalaisista, mutta olen asunut lähes koko aikuisikäni ruotsinkielisten naapuruudessa, sukuun on heitä liittynyt ja monet harrastuspiirini ovat olleet joko ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Suomenruotsalaisen kirjallisuuden traditiota arvostan korkealle, ja luen myös alkukielellä. Tuntemani suomenruotsalaiset ovat identiteetiltään suomalaisia - ja luonnollistahan se onkin. Nuoremmat polvet, jo lähes kaikki ikäiseni, ovat aidosti kaksikielisiä, ja oman kokemani perusteella kieli vaihtuu sujuvasti sen mukaan, jota kaikki ymmärtävät. Oli toki aika, jolloin koululaisista iso osa inhosi ruotsin opiskelua, mutta mielestäni pakkoruotsista purnaaminen on vähentynyt. On sentään kyse toisesta kansalliskielestä, vaikka pieni vähemmistö onkin kyseessä. Sitäpaitsi ystävyys ja naapuruus menee kielipolitiikan edelle.

En koe suomenruotsalaisia mitenkään erilaisiksi, sillä yhteisöllisiä ja avoimia ihmisiä on suuri osa tuntemistani suomenkielisistäkin. Tapakulttuurissa voi olla eroja, kuten juhannussalko ja Lucia-juhla, hilpeät juomalaulut, mutta yksilöinä heissä on samalla tavalla erilaisia tyyppejä kuin ketkä tahansa. Suomessa tehdyissä onnellisuuskyselyissä ruotsinkieliset ovat olleet kärkipäässä, ilmeisesti juuri vahva yhteisöllisyys on ollut aina voimavara ja hyvinvoinnin tärkeä kulmakivi.

Itselleni onnellisuus on tasapainoa eri elämän eri osa-alueiden kesken, että saa olla oma itsensä ja sellaisena hyväksytty, viihtyminen omissa nahkoissaan, tuntea olevansa elämässään kotona ja turvassa. On onnellista, kun on oman paikkansa yhteiskunnassa ja sukupolvien ketjussa löytänyt ja saa seurata jälkeläistensä elämää. Oma valinta on, miten paljon avaa palstoilla yksityisiä asioitaan, ei sen pitäisi sellaisenaan ketään loukata tai mitään negatiivisia reaktioita herättää. Onhan paljon sellaisia yleisiäkin asioita, joissa mielipiteen perusteluissa omat kokemuksien ja elämäntilanteen valottaminen ovat paikallaan. Toisaalta tällainen palstakeskustelu on ihan oma lajinsa, ei kannata ainakaan lisää taakkoja itselleen täältä haalia.

Paloma01 kirjoitti:

Nyt koska keskustelunaiheet ovat lähes kokonaan rajoittuneet pariin kestoaiheeseen, joita ei jaksa loputtomiin jauhaa, niin muutamat meistä vakituisista rekatuista, etenkin korpikirjailija ja minä, olemme jo jonkin ajan harrastaneet ns. livetyylistä keskustelua, joka on normi esim. nojatuolissa ja vanhempien keskuudessa: kerromme omia kuulumisiamme ja arkipäivämme tapahtumia ja minäkin jaan mielelläni hyvätkin uutiseni ikätovereideni kanssa luonteelleni ominaiseen avoimeen tyyliin. Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa.

Lue lisää

Minä vetäydyin pois nojatuolista, koin olevani ei toivottu, kertoessani omista pienistä onnen hetkistä. En yleensä jaa tänne huonoja päiviäni.

Voihan se olla niinkin, että jos ei valita huonoista päivistään eikä vaivoistaan niin on itseään vaatimattomina pitävien yläpuolella.

No, tänään olen hyvällä tuulella, pääsin "pätemään" huikeassa lento-onnettomuus lehtijutussa. Toisaalta ristin käteni ja kiitin Luojaani, että saimme lasteni kanssa mahdollisuuden jatkaa elämäämme tuon 1994-tapahtuneen lento-onnettomuuden jälkeen.

Paloma01 kirjoitti:

En ole nähnyt ohjelmaa, mutta olen nyt jo sen perusteella, mitä kerrot sitä mieltä että kuva ei ole sama kuin mitä minulla on. Ruotsalainen on sosiaalisempi kuin suomalainen ja työpaikoissa ja naapurienkin kanssa harrastetaan kevyttä small talkia, mikä ei tarkoita sitä etteikö ruotsalainen voi keskustella myös syvällisesti kun aika ja paikka ovat siihen sopivat ja keskustelukumppani on tuttu tai arvostettu. Ruotsalainen valikoi sosiaalisesti kompetenttina keskustelun keveyden tai syvyyden tilanteen mukaan.
(Aloitin tässä välissä ohjelman katselun ja sehän vain vahvistaa jo olemassa olevia stereotyyppisiä harhakuvia ....mutta palaan asiaan kunhan olen nähnyt enemmän)

Minä olennyt asunut täällä vuodesta '87 ja mielikuvani ruotsalaisista ei vahvista tällaista tyypillisesti suomalaista streotypiaa ruotsalaisista. Minullakin oli nuorena aivan samanlaisia ennakkoluuloja Ruotsista ja ruotsi oli yksi heikoimmista aineistani koulussa, koska en ollut kiinnostunut. Tulin tänne toisesta suunnasta ja vuosien varrella olin oppinut asettamaan kulttuurieroja toiseen järjestykseen ja näkemään asioita toisella tavalla ja totesin, että ne ennakkoluulot mitä monella suomalaisella on ruotsalaisista eivät pidä juuri lainkaan paikkaansa.

Minä pidän tietystä sosiaalisesta kanssakäymisen helppoudesta joka ei rasita kumpaakaan osapuolta liikaa; kevyt rupattelu, vaikka säästä, naapurin kanssa, jonka tapaa päiväkävelyllä, muutama sana kaupan kassalla, ystävällinen hymy ja tervehdys eivät köyhdytä ketään ja tekevät päivästä valoisamman.

Että ruotsalainen olisi onnettomampi kuin suomalainen on varmastikin väärinkäsitys. Kyllä minä ainakin koen ruotsalaiset optimistiseksi, positiiviseksi ja kuten jo sanoin, sosiaalisesti hyvin kompetenksi kansaksi jossa laulutkin lauletaan mieluummin duurissa kuin mollissa.

Lue lisää

Niin. Paloma, tuo Laineen ohjelma lähti liikkeelle juuri noista stereotypioista, niistä ennenkkokäsityksistä, mitä meillä on ruotsalaisista.
Se meni kyllä syvemmälle ja kun mainitsin siitä Ruotsissa vuodesta 1960 asuneille sukulaisille, he allekirjoittivat heti tuon ruotsalaisten "onnettomuuden", minkä ainakin itse katson olevan seurausta liian helposta elämästä. Kun kaikkea on, mikään ei tunnu enää miltään, ihan kuten itsekin tuolla eilen 19.13 kaavailit - tosin meidän suomalaisten osalta..))

Tuskin meidän kannattaa väitellä siitä, kumpi kansa on onnettomampi tai onnellisempi pointtini yritti olla se, että meilläkin hyvinvointi, tyytyväisyys, voi johtaa tuohon samaan: jonkinlaiseen itsekylläiseen olotilaan, jossa voimme kyllä laulaa duurissa, mutta menettää samalla kosketuksen niihin syviin pohjavirtoihin, mitkä ovat ominaisia meille ihan jo oman historiamme pohjalta. Suomalaista varautuneisuutta, epäluuloa ja melankoliaa en vaihtaisi lasihelmiin, kevyeen tuontitavaraan, koska kieltämällä ne, menetämme myös niiden kääntöpuolen, kyvyn kohdata toinen ihminen paljaan ihmisyyden tasolla, sitoutua, olla lähimmäinen, antaa omastamme...

Mietin vain sitä, että ymmärtääkseni asutte Ruotsissa paikkakunnalla, jossa ei ole näitä ongelmia, mitä mekin tiedämme olevan Tukholmassa, Malmössä tai vaikka siellä Rinkebyssä...
Jos olisit asunut siellä olisivatko omat kokemuksesi erilaiset, näkisitkö silloin ruotsalaisen yhteiskunnan sellaisena, josta meidänkin tulisi ottaa mallia ?

En siis mitenkään tahdo mollata yksittäisiä ruotsalaisia, ainoastaan sitä ilmapiiriä, mikä meille on Ruotsista kokemuksemme tai median kautta välittynyt. Minun lapsuudenperheestä asui Ruotsissa pahaimmillaan neljä sisarusta ja kenelläkään meistä ei ollut pahaa sanottavaa yhdestäkään ruotsalaisesta. Vain yksi meistä Ruotsiin jäi, me muut palasimme Suomeen heti kun pääsimme..))

Elovena ei meistä lähde edes kulumalla. Etkös sinäkin joskus sanonut samaa ?

Paloma01 kirjoitti:

Nyt koska keskustelunaiheet ovat lähes kokonaan rajoittuneet pariin kestoaiheeseen, joita ei jaksa loputtomiin jauhaa, niin muutamat meistä vakituisista rekatuista, etenkin korpikirjailija ja minä, olemme jo jonkin ajan harrastaneet ns. livetyylistä keskustelua, joka on normi esim. nojatuolissa ja vanhempien keskuudessa: kerromme omia kuulumisiamme ja arkipäivämme tapahtumia ja minäkin jaan mielelläni hyvätkin uutiseni ikätovereideni kanssa luonteelleni ominaiseen avoimeen tyyliin. Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa.

Lue lisää

Tuo on varmasti totta, Paloma, että tunnistettavien ja paljon kirjoittavien naama laitetaan muistiin, niinkutsutusti, ja pienikin "virhe", huono sanavalinta voi aiheuttaa isot väärinkäsitykset. Jos niitä lähtee oikaisemaan "vuoropuhelusta" ei loppua tule.

Mutta kuten sanottu, valinta on meidän. Jos kirjoitamme tunnistettavina, emme voi ajatella, että kaikki palautteet ovat sellaisia, jotka ovat meille mieleisiä ja risuja nyt tulee enemmän kuin ruusuja, se lienee ihan yleistä tämän tyyppisillä foorumeilla.

Anonyymi kirjoitti:

Etkö sinä paloma ole tullut ajatelleeksi, että vaikka sinä ja kaverisi tilitätte onnen hetkenne palstalle, keskivertopalstalainen elää elämänsä livessä ja jakaa ilonsa ja onnensa livessä läheisten ja ystävien kanssa? Henkilökohtainen onni on ihmisille yleensä niin kallisarvoinen asia, ettei sitä tuoda palstoille reposteltavaksi.

Lue lisää

Voi hyvänen aika, miksei muka voi palstoillakin kertoilla omasta elämästään, johan on nihilismiä ilmassa!

Pirre

demeter1 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä paljolti samaa mieltä, Ano 8.49. Ainakin siinä mielessä, että osoittelematta mitenkään palstaa tai toisia kirjoittajia, sen oman elämän kaikenpuolinen esittely täällä on kautta vuosien todettu hyvin riskaabeliksi, koska se lähes poikkeuksetta koetaan rehvasteluksi tai korostuneksi huomionhakuisuudeksi.

Avoimuus voi tietysti olla luonteenpiirre, eikä sitä periaatteessa katsota kieroon, mutta jos se liittyy puutteelliseen itse- ja/tai ihmistuntemukseen, se kääntyy itseään vastaan.

Tyypillistä täällä on tuo kateuskortin heittäminen. Se on ihan tunnistettu yritys siirtää omaa varjoaan toisen kannettaksi, nähdä toisessa se, minkä itsessään kieltää.

Jos tunnistaa oman kateutensa sen voi nähdä vain ihmisyyteen kuuluvana hetken tunnetilana, mikä ei sellaisenaan aiheuta haittaa kenellekään.

Lue lisää

Onkos palstalaisilla parempi tuntemus, tai tekeytyykö hän, ja tuo kateus on usein aivan käsinkosketeltavaa, ilkeys ja kateus.

demeter1 kirjoitti:

Niin. Paloma, tuo Laineen ohjelma lähti liikkeelle juuri noista stereotypioista, niistä ennenkkokäsityksistä, mitä meillä on ruotsalaisista.
Se meni kyllä syvemmälle ja kun mainitsin siitä Ruotsissa vuodesta 1960 asuneille sukulaisille, he allekirjoittivat heti tuon ruotsalaisten "onnettomuuden", minkä ainakin itse katson olevan seurausta liian helposta elämästä. Kun kaikkea on, mikään ei tunnu enää miltään, ihan kuten itsekin tuolla eilen 19.13 kaavailit - tosin meidän suomalaisten osalta..))

Tuskin meidän kannattaa väitellä siitä, kumpi kansa on onnettomampi tai onnellisempi pointtini yritti olla se, että meilläkin hyvinvointi, tyytyväisyys, voi johtaa tuohon samaan: jonkinlaiseen itsekylläiseen olotilaan, jossa voimme kyllä laulaa duurissa, mutta menettää samalla kosketuksen niihin syviin pohjavirtoihin, mitkä ovat ominaisia meille ihan jo oman historiamme pohjalta. Suomalaista varautuneisuutta, epäluuloa ja melankoliaa en vaihtaisi lasihelmiin, kevyeen tuontitavaraan, koska kieltämällä ne, menetämme myös niiden kääntöpuolen, kyvyn kohdata toinen ihminen paljaan ihmisyyden tasolla, sitoutua, olla lähimmäinen, antaa omastamme...

Mietin vain sitä, että ymmärtääkseni asutte Ruotsissa paikkakunnalla, jossa ei ole näitä ongelmia, mitä mekin tiedämme olevan Tukholmassa, Malmössä tai vaikka siellä Rinkebyssä...
Jos olisit asunut siellä olisivatko omat kokemuksesi erilaiset, näkisitkö silloin ruotsalaisen yhteiskunnan sellaisena, josta meidänkin tulisi ottaa mallia ?

En siis mitenkään tahdo mollata yksittäisiä ruotsalaisia, ainoastaan sitä ilmapiiriä, mikä meille on Ruotsista kokemuksemme tai median kautta välittynyt. Minun lapsuudenperheestä asui Ruotsissa pahaimmillaan neljä sisarusta ja kenelläkään meistä ei ollut pahaa sanottavaa yhdestäkään ruotsalaisesta. Vain yksi meistä Ruotsiin jäi, me muut palasimme Suomeen heti kun pääsimme..))

Elovena ei meistä lähde edes kulumalla. Etkös sinäkin joskus sanonut samaa ?

Lue lisää

Olen katsellut nyt kaksi ensimmäistä osaa, ruotsalaisista miehistä ja ruotsalaisesta maahanmuuttopolitiikasta ja mikä jäii kaikkein päällimmäiseksi vaikutelmaksi oli se miten vähän ruotsalaiset tiesivät siitä mitä suomalaiset ajattelivat ruotsalaista tai siis niistä ennakkoluuloista ja stereotypioista jotka ovat ilmeisesti vieläkin suomalaisten mielissä mitä tulee naapurikansaan. Haastatellut ruotsalaiset olivat lähinnä huvittuneita tai yllättyneitä, kun toimittaja esitti suomalaisten ajatuksia ruotsalaisista. "Ihanko totta?"
Juuri tuo eka osassa olevan etnologian professorin haastattelu oli hyvin valaiseva, mutta ei siitä mitään sellaista vaikutelmaa saanut että ruotsalaiset tuntisivat itseään jotenkin onnettomiksi. Mikä sen sijaan tuli ilmi hyvin selvästi oli ruotsalaisten hyvä itsetunto joka kestää vertailun kenen muun tahansa turvautumatta nationalismiin tai yltiöisänmaallisuuteen oman identiteettinsä vahvistamiseksi.
***
Paikallinen kirjasto aikoo kutsua minut kirjailijatapaamiseen koronan jälkeen syksyllä jossa "urani" nostetaan framille. Ajattelin kieltäytyä, koska olen harrastelija, "indie"kirjailija, vasta kaksi kirjaa paperiversiona ja kolme e-kirjaa julkaistu, mutta hän sanoi että on varteenotettavaa suomen vähemmistökielen aseman kannalta että pienessä kunnassamme kirjoitetaan kirjoja vähemmistökielellä ja että sillä on merkitystä alueemme suomenkieliselle vähemmistölle.
Samanaikaisesti kuulin suomalaisissa uutisissa että ruotsinsuomalaisten kirjailijapäivien keskeiseksi teemaksi on valittu "Häpeä", koska se on pääosassa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teoksissa. Koska en ole tuntenut milloinkaan pienintäkään häpeää suomalaisuudestani niin mietin että olisikohan tuo joku historiallinen perspektiivi suomalaisuuteen Ruotsissa, joku alemmuuskompleksi joka meillä on ollut, mutta mikä ei enää mielestäni kuvaa ruotsinsuomalaista kulttuuria. Elovena ei ole enää aikoihin ollut toisen luokan kansalainen ja se on se asia joka ehkä saa minut liikkeelle kirjailijatreffille, mutta siihen mennessä haluan saada valmiiksi keskeneräisen kirjani, joka nitoutuu loppuosassaan ruotsinsuomalaiseen nuorempaan kulttuuriperinteeseen, jossa tällaiset stereotypiat ovat saaneet väistyä eheämmän ja posittivisemman omakuvan rinnalta.

Paloma01 kirjoitti:

Olen katsellut nyt kaksi ensimmäistä osaa, ruotsalaisista miehistä ja ruotsalaisesta maahanmuuttopolitiikasta ja mikä jäii kaikkein päällimmäiseksi vaikutelmaksi oli se miten vähän ruotsalaiset tiesivät siitä mitä suomalaiset ajattelivat ruotsalaista tai siis niistä ennakkoluuloista ja stereotypioista jotka ovat ilmeisesti vieläkin suomalaisten mielissä mitä tulee naapurikansaan. Haastatellut ruotsalaiset olivat lähinnä huvittuneita tai yllättyneitä, kun toimittaja esitti suomalaisten ajatuksia ruotsalaisista. "Ihanko totta?"
Juuri tuo eka osassa olevan etnologian professorin haastattelu oli hyvin valaiseva, mutta ei siitä mitään sellaista vaikutelmaa saanut että ruotsalaiset tuntisivat itseään jotenkin onnettomiksi. Mikä sen sijaan tuli ilmi hyvin selvästi oli ruotsalaisten hyvä itsetunto joka kestää vertailun kenen muun tahansa turvautumatta nationalismiin tai yltiöisänmaallisuuteen oman identiteettinsä vahvistamiseksi.
***
Paikallinen kirjasto aikoo kutsua minut kirjailijatapaamiseen koronan jälkeen syksyllä jossa "urani" nostetaan framille. Ajattelin kieltäytyä, koska olen harrastelija, "indie"kirjailija, vasta kaksi kirjaa paperiversiona ja kolme e-kirjaa julkaistu, mutta hän sanoi että on varteenotettavaa suomen vähemmistökielen aseman kannalta että pienessä kunnassamme kirjoitetaan kirjoja vähemmistökielellä ja että sillä on merkitystä alueemme suomenkieliselle vähemmistölle.
Samanaikaisesti kuulin suomalaisissa uutisissa että ruotsinsuomalaisten kirjailijapäivien keskeiseksi teemaksi on valittu "Häpeä", koska se on pääosassa ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden teoksissa. Koska en ole tuntenut milloinkaan pienintäkään häpeää suomalaisuudestani niin mietin että olisikohan tuo joku historiallinen perspektiivi suomalaisuuteen Ruotsissa, joku alemmuuskompleksi joka meillä on ollut, mutta mikä ei enää mielestäni kuvaa ruotsinsuomalaista kulttuuria. Elovena ei ole enää aikoihin ollut toisen luokan kansalainen ja se on se asia joka ehkä saa minut liikkeelle kirjailijatreffille, mutta siihen mennessä haluan saada valmiiksi keskeneräisen kirjani, joka nitoutuu loppuosassaan ruotsinsuomalaiseen nuorempaan kulttuuriperinteeseen, jossa tällaiset stereotypiat ovat saaneet väistyä eheämmän ja posittivisemman omakuvan rinnalta.

Lue lisää

Siinäpä se, Paloma. Tuo itsekylläinen ilmapiiri, joka minulle on jäänyt päällimmäiseksi Ruotsista, sisälsi sen, etteivät ruotsalaiset ole erityisen kiinnostuneita suomalaisista, eivätkä silloin luonnollisesti voi tietää mitä me heistä ajattelemme..))

Varmasti suomalaiset ovat kohentaneet julkikuvaansa niistä ajoista kun itse Ruotsissa olin, siis 60-luvun puolella. Silloin meidän kirjailijat Margareta Keskitalo ja Antti Jalava kuvasivat tuota aikaa oivallisesti ja Asko Sahlberg ja Susanna Alakoski täydensivät kuvaa 2000-luvun alussa. Antti Tuurin kirja ruotsinsuomalaisista ilmestyi 2018.

Niiden ja tietysti Ruosissa asuvien sukulaisten kanssa käydyistä keskusteluista olen tuota Ruotsi-kuvaani rakentanut ja tietysti sen pohjalta tuo ruotsalaisten "onnettomuus" tarttui minulle hyvin pirtaan..)) Sen todenperäisyyttä en tietenkään voi minkään tutkimustiedon avulla todistella ja aika monijulkintainenhan tuo sanakin on.

Tuosta Laineen ohjelman katsomisesta on niin pitkä aika, etten muista siitä juuri muuta kuin tuon kohdan, koska keskustelimme siitä "perhepiirissä"...

Ruotsalaisten hyvästä itsetunnosta olen tietysti samaa mieltä, sen he ovat saaneet synnyinlahjana, ei ole juuri tarvinnut sotia käydä eikä taistella itsenäisyydestään.

Tuo, minkä näet nationalismina ja yltiöisänmaallisuutena - suomalaisia ilmeisesti tarkoitit - on minusta täysin luonnollinen reaktio siirryttäessä "yhtenäiseen Eurooppaan", eräänlaista itsevarjelua ja pelkoa siitä, että joudumme taas vieraan vallan alle, kuten olemme joutuneetkin..))
No. Nämä ovat loputtomia pohdintoja, "kehitykselle" emme mitään voi, mutta kansallista identiteettiämme meidän ei mielestäni pidä menettää. Siinä keskustelussa tietysti tuo mainitsemasi "Häpeä"-aihekin sopii hyvin tarkastelun kohteeksi. Suomalaisuus ei ole häpeä, sen hukkaaminen ja myyminen on...

Vähän meni pitkäksi tämä vastaus, mutta ehkä lukija - jos heitä on - ..)) jättää sen luonnostaan väliin. EVVK = ei vois vähempää kiinnostaa...))

Anonyymi kirjoitti:

Onkos palstalaisilla parempi tuntemus, tai tekeytyykö hän, ja tuo kateus on usein aivan käsinkosketeltavaa, ilkeys ja kateus.

Enpä osaa tuohon vastata, Ano 14.18. Kyllä kai ilkeys on jotenkin luonteenomaista sille, joka sitä harrastaa ja kateus ja muu kitkeryys kertoo jonkinasteisesta turhautumisesta - vaikka siihen, ettei koe tulleensa kuulluksi. Sitä kai me kaikki kaipaamme, vai ?

demeter1 kirjoitti:

Niin. Paloma, tuo Laineen ohjelma lähti liikkeelle juuri noista stereotypioista, niistä ennenkkokäsityksistä, mitä meillä on ruotsalaisista.
Se meni kyllä syvemmälle ja kun mainitsin siitä Ruotsissa vuodesta 1960 asuneille sukulaisille, he allekirjoittivat heti tuon ruotsalaisten "onnettomuuden", minkä ainakin itse katson olevan seurausta liian helposta elämästä. Kun kaikkea on, mikään ei tunnu enää miltään, ihan kuten itsekin tuolla eilen 19.13 kaavailit - tosin meidän suomalaisten osalta..))

Tuskin meidän kannattaa väitellä siitä, kumpi kansa on onnettomampi tai onnellisempi pointtini yritti olla se, että meilläkin hyvinvointi, tyytyväisyys, voi johtaa tuohon samaan: jonkinlaiseen itsekylläiseen olotilaan, jossa voimme kyllä laulaa duurissa, mutta menettää samalla kosketuksen niihin syviin pohjavirtoihin, mitkä ovat ominaisia meille ihan jo oman historiamme pohjalta. Suomalaista varautuneisuutta, epäluuloa ja melankoliaa en vaihtaisi lasihelmiin, kevyeen tuontitavaraan, koska kieltämällä ne, menetämme myös niiden kääntöpuolen, kyvyn kohdata toinen ihminen paljaan ihmisyyden tasolla, sitoutua, olla lähimmäinen, antaa omastamme...

Mietin vain sitä, että ymmärtääkseni asutte Ruotsissa paikkakunnalla, jossa ei ole näitä ongelmia, mitä mekin tiedämme olevan Tukholmassa, Malmössä tai vaikka siellä Rinkebyssä...
Jos olisit asunut siellä olisivatko omat kokemuksesi erilaiset, näkisitkö silloin ruotsalaisen yhteiskunnan sellaisena, josta meidänkin tulisi ottaa mallia ?

En siis mitenkään tahdo mollata yksittäisiä ruotsalaisia, ainoastaan sitä ilmapiiriä, mikä meille on Ruotsista kokemuksemme tai median kautta välittynyt. Minun lapsuudenperheestä asui Ruotsissa pahaimmillaan neljä sisarusta ja kenelläkään meistä ei ollut pahaa sanottavaa yhdestäkään ruotsalaisesta. Vain yksi meistä Ruotsiin jäi, me muut palasimme Suomeen heti kun pääsimme..))

Elovena ei meistä lähde edes kulumalla. Etkös sinäkin joskus sanonut samaa ?

Lue lisää

"Suomalaista varautuneisuutta, epäluuloa ja melankoliaa en vaihtaisi lasihelmiin.....," kirjoittaa Demeter1 ja toteaa sitten että samalla menettää kyvyn kohdata toinen ihminen syvemmällä tasolla.
Minä vaihtaisin tuon varautuneisuuden, epäluulon ja melankolian en tosin lasihelmiin, koska koen ruotsalaisesta kansanluonteesta löytämäni positiivisuuden, suvaitsevaisuuden ja humanismin sellaisiksi arvoiksi joihin voin itsekin yhtyä. En katso niiden rajoittavan kykyäni syvällisyyteen. En näe niitä lasihelminä. Tai rihkamana.
En aseta ruotsalaista yhteiskuntaa korkeammalle tasolle tai esimerkiksi muille, mutta en myös halua kieltää tai vääristellä sen perusarvoja keskustelun henkeen sopiviksi.
***
Olen asunut suuren osan ajastani täällä Tukholman läänin pohjoisosassa, lähellä Arlandan lentokenttää ja siis Tukholman vaikutuspiirissä, mutta Rinkebyssä olen käynyt ehkä vain pari kertaa ja nekin kauan sitten. Kaupungissa tuli silloin käytyä useammin ja opiskelin esikoulunopettajaksi Tukholmassa. Viimeiset kymmenen vuotta olemme asuneet pienessä joenvarsikylässä Pohjois-Upplannissa ja täältä on lyhyempi matka Gävleen kuin Uppsalaan. Naapurimme ovat jäykähköjä, mutta ystävällisiä pohjoisuplantilaisia ja minulla ei ole moitteen sijaa. Varmastikin minulla olisi enemmän valittamista jos asuisimme jossain rauhattommalla alueella.
Mutta kuten kolumbialainen ystävättereni siteeraa sananlaskua "jokainen kertoo markkinoista sen mukaan miten heillä itsellä meni siellä".

demeter1 kirjoitti:

Siinäpä se, Paloma. Tuo itsekylläinen ilmapiiri, joka minulle on jäänyt päällimmäiseksi Ruotsista, sisälsi sen, etteivät ruotsalaiset ole erityisen kiinnostuneita suomalaisista, eivätkä silloin luonnollisesti voi tietää mitä me heistä ajattelemme..))

Varmasti suomalaiset ovat kohentaneet julkikuvaansa niistä ajoista kun itse Ruotsissa olin, siis 60-luvun puolella. Silloin meidän kirjailijat Margareta Keskitalo ja Antti Jalava kuvasivat tuota aikaa oivallisesti ja Asko Sahlberg ja Susanna Alakoski täydensivät kuvaa 2000-luvun alussa. Antti Tuurin kirja ruotsinsuomalaisista ilmestyi 2018.

Niiden ja tietysti Ruosissa asuvien sukulaisten kanssa käydyistä keskusteluista olen tuota Ruotsi-kuvaani rakentanut ja tietysti sen pohjalta tuo ruotsalaisten "onnettomuus" tarttui minulle hyvin pirtaan..)) Sen todenperäisyyttä en tietenkään voi minkään tutkimustiedon avulla todistella ja aika monijulkintainenhan tuo sanakin on.

Tuosta Laineen ohjelman katsomisesta on niin pitkä aika, etten muista siitä juuri muuta kuin tuon kohdan, koska keskustelimme siitä "perhepiirissä"...

Ruotsalaisten hyvästä itsetunnosta olen tietysti samaa mieltä, sen he ovat saaneet synnyinlahjana, ei ole juuri tarvinnut sotia käydä eikä taistella itsenäisyydestään.

Tuo, minkä näet nationalismina ja yltiöisänmaallisuutena - suomalaisia ilmeisesti tarkoitit - on minusta täysin luonnollinen reaktio siirryttäessä "yhtenäiseen Eurooppaan", eräänlaista itsevarjelua ja pelkoa siitä, että joudumme taas vieraan vallan alle, kuten olemme joutuneetkin..))
No. Nämä ovat loputtomia pohdintoja, "kehitykselle" emme mitään voi, mutta kansallista identiteettiämme meidän ei mielestäni pidä menettää. Siinä keskustelussa tietysti tuo mainitsemasi "Häpeä"-aihekin sopii hyvin tarkastelun kohteeksi. Suomalaisuus ei ole häpeä, sen hukkaaminen ja myyminen on...

Vähän meni pitkäksi tämä vastaus, mutta ehkä lukija - jos heitä on - ..)) jättää sen luonnostaan väliin. EVVK = ei vois vähempää kiinnostaa...))

Lue lisää

Mitä enemmän keskustelemme aiheesta, sitä kauemmaksi ajaudumme toisistamme.
Sinä puhut itsekylläisyydestä, minä puhun vahvasta itsetunnosta, joka ei tarvitse vertailuja minkään muun kansan kanssa ja ei etenkään dokumentteja joissa omia ennakkoluuloja ja stereotypioita tuuletetaan naapurikansan keskuudessa, jossa noin kärjistetyille ja stereotyyppisille ennakkoluuloille lähinnä hymähdetään. Ruotsalaiset osaavat tehdä pilaa itsestään ja nauraa itselleen aivan riittävästi.
En myöskään allekirjoita olettamusta että vahva itsetunto tulisi siitä että ei ole sodittu eikä taisteltu itsenäisyydestä. Kyllä Ruotsin historia on sotaisa, vaikka nämä pari viimeistä suursotaa jäi väliin. Ruotsalaiset kantavat tosin häpeää siitä, että eivät lähteneet sotimaan vaan hyötyivät saksalaismielisen kuninkaan tuella kaupankäynnistä natsien kanssa. Kansallinen trauma, jota puidaan edelleenkin.
En tarkoittanut nationalismilla suomalaista nationalismia, vaan ruotsalaisten välinpitämättömyyttä käyttää nationalistisia symbooleja tai argumentteja itsetunnon pönkittämiseksi. Kansallislaulussakin sanotaan vain että haluamme elää ja kuolla Pohjolassa :))

Paloma01 kirjoitti:

Mitä enemmän keskustelemme aiheesta, sitä kauemmaksi ajaudumme toisistamme.
Sinä puhut itsekylläisyydestä, minä puhun vahvasta itsetunnosta, joka ei tarvitse vertailuja minkään muun kansan kanssa ja ei etenkään dokumentteja joissa omia ennakkoluuloja ja stereotypioita tuuletetaan naapurikansan keskuudessa, jossa noin kärjistetyille ja stereotyyppisille ennakkoluuloille lähinnä hymähdetään. Ruotsalaiset osaavat tehdä pilaa itsestään ja nauraa itselleen aivan riittävästi.
En myöskään allekirjoita olettamusta että vahva itsetunto tulisi siitä että ei ole sodittu eikä taisteltu itsenäisyydestä. Kyllä Ruotsin historia on sotaisa, vaikka nämä pari viimeistä suursotaa jäi väliin. Ruotsalaiset kantavat tosin häpeää siitä, että eivät lähteneet sotimaan vaan hyötyivät saksalaismielisen kuninkaan tuella kaupankäynnistä natsien kanssa. Kansallinen trauma, jota puidaan edelleenkin.
En tarkoittanut nationalismilla suomalaista nationalismia, vaan ruotsalaisten välinpitämättömyyttä käyttää nationalistisia symbooleja tai argumentteja itsetunnon pönkittämiseksi. Kansallislaulussakin sanotaan vain että haluamme elää ja kuolla Pohjolassa :))

Lue lisää

Ruotsin Sotalippuhan on koko maailmassa tunnettu:
Valkoinen risti valkoisella pohjalla.

Ja maailman ohuin kirja on "Ruotsalaiset sotasankarit kautta aikojen".
Sekä "Ruotsalaista huumoria" tulee hyvänä kakkosena.
Kun saksalaisille sotilaille annettiin punaiset aluspaidat, että he eivät säikähdä oman veren näkemisestä, niin ruotsalaiset saivat ruskeat alushousut.

Paloma01 kirjoitti:

Nyt koska keskustelunaiheet ovat lähes kokonaan rajoittuneet pariin kestoaiheeseen, joita ei jaksa loputtomiin jauhaa, niin muutamat meistä vakituisista rekatuista, etenkin korpikirjailija ja minä, olemme jo jonkin ajan harrastaneet ns. livetyylistä keskustelua, joka on normi esim. nojatuolissa ja vanhempien keskuudessa: kerromme omia kuulumisiamme ja arkipäivämme tapahtumia ja minäkin jaan mielelläni hyvätkin uutiseni ikätovereideni kanssa luonteelleni ominaiseen avoimeen tyyliin. Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa.

Lue lisää

""" Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa."""

Tuo minullekin on mysteeri, että kuinka joku voi tuntea toisten olevan hänelle kateellisia, kun kertoo normaalista taviksen elämästään palstalla.
Onko kukaan edes sanonut olevansa kateellinen, vai onko se jotain toiveajattelua vain itsellään?

Tellukka kirjoitti:

""" Päähäni ei mahdu miten nämä pienet iloni ja pinet tapahtumani voitaisi kokea rehvasteluna tai leuhkimisella ja että ne voisivat aiheuttaa kateutta muissa."""

Tuo minullekin on mysteeri, että kuinka joku voi tuntea toisten olevan hänelle kateellisia, kun kertoo normaalista taviksen elämästään palstalla.
Onko kukaan edes sanonut olevansa kateellinen, vai onko se jotain toiveajattelua vain itsellään?

Lue lisää

En ole itse ainakaan koskaan sanonut että koen että minulle ollaan kateellisia. Eihän se tietysti ole täysin mahdotontakaan, että joku toivoisi elävänsä tällaista tavallisen ihmisen elämää, koska oma elämä on epätavallisen yksinäistä, köyhää ja pitkäveteistä.

Paloma01 kirjoitti:

"Suomalaista varautuneisuutta, epäluuloa ja melankoliaa en vaihtaisi lasihelmiin.....," kirjoittaa Demeter1 ja toteaa sitten että samalla menettää kyvyn kohdata toinen ihminen syvemmällä tasolla.
Minä vaihtaisin tuon varautuneisuuden, epäluulon ja melankolian en tosin lasihelmiin, koska koen ruotsalaisesta kansanluonteesta löytämäni positiivisuuden, suvaitsevaisuuden ja humanismin sellaisiksi arvoiksi joihin voin itsekin yhtyä. En katso niiden rajoittavan kykyäni syvällisyyteen. En näe niitä lasihelminä. Tai rihkamana.
En aseta ruotsalaista yhteiskuntaa korkeammalle tasolle tai esimerkiksi muille, mutta en myös halua kieltää tai vääristellä sen perusarvoja keskustelun henkeen sopiviksi.
***
Olen asunut suuren osan ajastani täällä Tukholman läänin pohjoisosassa, lähellä Arlandan lentokenttää ja siis Tukholman vaikutuspiirissä, mutta Rinkebyssä olen käynyt ehkä vain pari kertaa ja nekin kauan sitten. Kaupungissa tuli silloin käytyä useammin ja opiskelin esikoulunopettajaksi Tukholmassa. Viimeiset kymmenen vuotta olemme asuneet pienessä joenvarsikylässä Pohjois-Upplannissa ja täältä on lyhyempi matka Gävleen kuin Uppsalaan. Naapurimme ovat jäykähköjä, mutta ystävällisiä pohjoisuplantilaisia ja minulla ei ole moitteen sijaa. Varmastikin minulla olisi enemmän valittamista jos asuisimme jossain rauhattommalla alueella.
Mutta kuten kolumbialainen ystävättereni siteeraa sananlaskua "jokainen kertoo markkinoista sen mukaan miten heillä itsellä meni siellä".

Lue lisää

Noin minä nyt vain ajattelen, Paloma, eikä kai ajatus tai näkemys ole "oikea" tai "väärä".

Kerroin, mitä polkuja olen tuohon näkemykseeni päätynyt, enkä tietenkään väitä, että se olisi yleispätevä kuten ei näkemykseni suomalaisuudestakaan. Hiukan paatoksellisuutta, ehkä hiukan provoakin tuo suomalaisuuden kuvaus voi sisältää, mutta senhän voi lukija jättää omaan arvoonsa.

Paloma01 kirjoitti:

En ole itse ainakaan koskaan sanonut että koen että minulle ollaan kateellisia. Eihän se tietysti ole täysin mahdotontakaan, että joku toivoisi elävänsä tällaista tavallisen ihmisen elämää, koska oma elämä on epätavallisen yksinäistä, köyhää ja pitkäveteistä.

Lue lisää

Ei taida sinullakaan siitä liehuletistäsi paljon seuraa olla, kun jatkuvasti roikut täällä ja parhaan ystävättäresi kanssa joudut virtuaalisesti suunnittelemaan päiväsi, syömisesi, kaikki.

No ne ei tehneet galluppiaan täällä Suomi 24 varmaan tai ainakaan ikäsarjoissa 50-100.

Paloma01 kirjoitti:

No ne ei tehneet galluppiaan täällä Suomi 24 varmaan tai ainakaan ikäsarjoissa 50-100.

No sinä kuitenkin esittelet elämäsi jopa hääpäivänä täällä, olisi kannattanut gallupit täällä tehdä.

Tutkimus sisältää muutakin eikä kukaan luota onnellisuus-galluppeihin.
Kuka niihin vastaisi: Olen onneton ja menee päin h*lvettiä.

Anonyymi kirjoitti:

No sinä kuitenkin esittelet elämäsi jopa hääpäivänä täällä, olisi kannattanut gallupit täällä tehdä.

Oletpa kade toisen onnesta.

Anonyymi kirjoitti:

Oletpa kade toisen onnesta.

Kateellisuutta ollut ilmassa, kun eräs palstan nainen pääsi seitsenkymmnetäplus-iässä avioliittoon. Se on tosi sitoutumista yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen, loppumatkaan turvallisesti.

Juuri oli uutinen jossain, että tuo kappale on tunnistettu planeetan osaksi.
Sitäkö tuolla kalliolla tarkoitit.

Oumuamua nimi muunnettu savon kielestä, maa on mua, muailma.

Oumuamua kun havaittiin pidettiin kummajaisena sen sikarin muotoa, nythän tuo selevis minkä takia kun käynnä liki aurinkoa on tapahtunut sulamista.

Eliaana kirjoitti:

Juuri oli uutinen jossain, että tuo kappale on tunnistettu planeetan osaksi.
Sitäkö tuolla kalliolla tarkoitit.

Juuh. Sitä pitkää möhkälettä tarkoitin. Taiteilija kuvasi sen pitkäksi kallionkielekkeeksi. Meinasin että on se ehkä satametrinen.

Menin sitten kysymään onneton että kiitääkö se kärki edeltäpäin avaruudessa. Joku olisi muka vastannut, että ei se voi, vaan pyörii painoakselinsa mukaan.

Taitelijan näkemys tästä kiiresti liikkuvasta "sikarista" https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=oliko oumuamua asteroidi

👍🔥

Niin, Ano 20.03. "Helvetti on toiset ihmiset" (Sartre)..))

Jokunen voi silti kokea olevansa "seitsemännessä taivaassa". Ainakin hetken...

demeter1 kirjoitti:

Niin, Ano 20.03. "Helvetti on toiset ihmiset" (Sartre)..))

Jokunen voi silti kokea olevansa "seitsemännessä taivaassa". Ainakin hetken...

Paljon puhutaan siitä, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan eikä voi vaatia ja odottaa, että toinen tekee minut onnelliseksi, ja jos tuntee itsensä onnettomaksi, syy on toisessa. Ei se aivan suoraviivaista ole, elämä on vuorovaikutusta, joissain vaiheissa on itse enemmän antava, joskus enemmän saava. Sitäpaitsi Raamatunkin mukaan antaessaan saa ja kadottaessaan löytää ja että iloista antajaa Jumala rakastaa. :)

Laulujen sanat kertovat omaa kieltään onnesta : onnestain on puolet sinun tai jaettu onni on kaksinkertainen onni - ja tottahan se on, miten ihanaa onkaan jakaa läheisen (ja miksei etäisempienkin) kanssa onni, mutta vielä tärkeämpää taitaa olla jakaa onnettomuudet ja vastoinkäymiset. Runoilija Jevtusenkon runo Ei puolikasta kuvaa nuoruuden ehdottomuutta, maailmanvalloitusta ja tuntoa kaikkivoipaisuudesta, mutta lopulta onneen riittä jaettu tyyny. Runolla on varmasti monia tulkintoja, mutta mielestäni se sanoo jotain myös onnen olemuksesta.

Ei, minä en tarvitse puolikasta
anna minulle kokonainen maa ja taivas
meret ja joet ja vuorten harjanteet
minun, en suostu jakamaan

Ei, minua et puolikkaalla helli
elämä, kaikki kokonaan, minä jaksan
en minä halua onnen puolikasta
enkä myöskään murheen puolikasta tahdo

Haluan puolet tyynystä vain
jolla hellävaroen poskeasi vasten
avuttomana tähtenä, putoavana tähtenä
kädessäsi hohtaa sormus

Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy korven kuukkelointiin, raadantaan ja ulkohuussiin? Kaikilla ei ole varaa asua pkseudun arvoalueilla.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy korven kuukkelointiin, raadantaan ja ulkohuussiin? Kaikilla ei ole varaa asua pkseudun arvoalueilla.

Niinpä, asua korvessa se on näinä päivinä monen haave. Kesäpaikat korpilampien kätköissä tekevät kauppaansa. Kumppanini möi oman mökkinsä viime kesänä. Mitäpä me kahdella, yksi riittää. Korvessa voi myös vielä nauttia kulttuuritapahtumista, ammentaa iloa teatterista ja ravintolapalveluista.

Hyvä täällä on elää. Kumppaninikin tuumasi eilen, että isot ahtaat kaupunkikeskukset eivät enää kiinnosta, korvessa on hyvä elää.

Täällä kotonamme on kaksi sisävessaa, molemmila omamme.😁

Anonyymi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy korven kuukkelointiin, raadantaan ja ulkohuussiin? Kaikilla ei ole varaa asua pkseudun arvoalueilla.

Ei ole pahaa
EUssa ja USAssa varsinkin jne pidetään metsää vaarallisena paikkana jossa mielenterveysongelmaiset käyskentelevät

Kaliforniassa vaikka hippien San Franciscossa ei nainen voi kävellä kadulla yksin kaikki ovat autossa lukkojen takana

Suomessa kylmä sateinen syysmetsä on turvallinen, ei ketään lähimaillakaan

Rahaa hyvään asuntoalueeseen saa pitkäjänteisellä sijoittamisella
Palkasta ei saa, koska se verotetaan sosdemhyvinvointivaltiossa ja jaetaan muille

Anonyymi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy korven kuukkelointiin, raadantaan ja ulkohuussiin? Kaikilla ei ole varaa asua pkseudun arvoalueilla.

Kuka jaksaa kuunnella jatkuvasti duurissa laulettua, alkaa pitemmänpäälle tuntumaan kuin väkisin nauraminen.
Välillä mollissa vedetty iskelmä tuo aivan ihanan tunteen.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy korven kuukkelointiin, raadantaan ja ulkohuussiin? Kaikilla ei ole varaa asua pkseudun arvoalueilla.

Aika harvalla on tänään vara asua, saati ostaa Hesan arvopaikoilta asuntoa, kun neliöhinta pyörii kymppitonnissa.

korppis kirjoitti:

Niinpä, asua korvessa se on näinä päivinä monen haave. Kesäpaikat korpilampien kätköissä tekevät kauppaansa. Kumppanini möi oman mökkinsä viime kesänä. Mitäpä me kahdella, yksi riittää. Korvessa voi myös vielä nauttia kulttuuritapahtumista, ammentaa iloa teatterista ja ravintolapalveluista.

Hyvä täällä on elää. Kumppaninikin tuumasi eilen, että isot ahtaat kaupunkikeskukset eivät enää kiinnosta, korvessa on hyvä elää.

Täällä kotonamme on kaksi sisävessaa, molemmila omamme.😁

Lue lisää

"Kumppanini möi "???

Aina käytät sanaa "möi", joka on ilmeisesti siellä murresana, sillä jos katselet, kuinka myydä sana taipuu, niin ei löydy tuota "möi" , vaan myi".

korppis kirjoitti:

Niinpä, asua korvessa se on näinä päivinä monen haave. Kesäpaikat korpilampien kätköissä tekevät kauppaansa. Kumppanini möi oman mökkinsä viime kesänä. Mitäpä me kahdella, yksi riittää. Korvessa voi myös vielä nauttia kulttuuritapahtumista, ammentaa iloa teatterista ja ravintolapalveluista.

Hyvä täällä on elää. Kumppaninikin tuumasi eilen, että isot ahtaat kaupunkikeskukset eivät enää kiinnosta, korvessa on hyvä elää.

Täällä kotonamme on kaksi sisävessaa, molemmila omamme.😁

Lue lisää

Et ole käynyt muilla kuin ahtailla huono-osaisten asuinalueilla kaupungeissa. Et tiedä mitään kaupunkien arvokkaista omakotialueista, joilla on kunnon tontit. Ja kyllä ne keskustan arvosasunnot on avaria ja merinäköaloin varustettuja. Ja on mökkejä, joilla tilaa piisaa sisällä ja luonnossa ja kohta ne teatterit ja ravintolat taas avautuu, maan parhaat.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole pahaa
EUssa ja USAssa varsinkin jne pidetään metsää vaarallisena paikkana jossa mielenterveysongelmaiset käyskentelevät

Kaliforniassa vaikka hippien San Franciscossa ei nainen voi kävellä kadulla yksin kaikki ovat autossa lukkojen takana

Suomessa kylmä sateinen syysmetsä on turvallinen, ei ketään lähimaillakaan

Rahaa hyvään asuntoalueeseen saa pitkäjänteisellä sijoittamisella
Palkasta ei saa, koska se verotetaan sosdemhyvinvointivaltiossa ja jaetaan muille

Lue lisää

Rahaa ja arvoasuntoja ja huviloita saa myös perimällä.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole käynyt muilla kuin ahtailla huono-osaisten asuinalueilla kaupungeissa. Et tiedä mitään kaupunkien arvokkaista omakotialueista, joilla on kunnon tontit. Ja kyllä ne keskustan arvosasunnot on avaria ja merinäköaloin varustettuja. Ja on mökkejä, joilla tilaa piisaa sisällä ja luonnossa ja kohta ne teatterit ja ravintolat taas avautuu, maan parhaat.

Lue lisää

Tietääjän se ainakin Kampin, että se on hieno hotelli.

korppis kirjoitti:

Niinpä, asua korvessa se on näinä päivinä monen haave. Kesäpaikat korpilampien kätköissä tekevät kauppaansa. Kumppanini möi oman mökkinsä viime kesänä. Mitäpä me kahdella, yksi riittää. Korvessa voi myös vielä nauttia kulttuuritapahtumista, ammentaa iloa teatterista ja ravintolapalveluista.

Hyvä täällä on elää. Kumppaninikin tuumasi eilen, että isot ahtaat kaupunkikeskukset eivät enää kiinnosta, korvessa on hyvä elää.

Täällä kotonamme on kaksi sisävessaa, molemmila omamme.😁

Lue lisää

Kuuluuko se sisävessa sinulla vuokraetuihin? Kyllä ikioma vessanpytty sentään on jotain, vuokralaisenhan voi jopa karkottaa ja irtisanoa sopparit. Miten usein ammennat iloa teatterista? Kerran vuodessa vai vieläkin harvemmin?

Anonyymi kirjoitti:

"Kumppanini möi "???

Aina käytät sanaa "möi", joka on ilmeisesti siellä murresana, sillä jos katselet, kuinka myydä sana taipuu, niin ei löydy tuota "möi" , vaan myi".

Lue lisää

Minä en puhu enkä kirjoita riikinsuomea. Olen syntyperäinen kainuulainen. Minä möin myy sinä.🙄

Anonyymi kirjoitti:

Et ole käynyt muilla kuin ahtailla huono-osaisten asuinalueilla kaupungeissa. Et tiedä mitään kaupunkien arvokkaista omakotialueista, joilla on kunnon tontit. Ja kyllä ne keskustan arvosasunnot on avaria ja merinäköaloin varustettuja. Ja on mökkejä, joilla tilaa piisaa sisällä ja luonnossa ja kohta ne teatterit ja ravintolat taas avautuu, maan parhaat.

Lue lisää

Onko Arabianranta huono-osaisten asumalähiö? Entä Jollas?

Anonyymi kirjoitti:

Kuuluuko se sisävessa sinulla vuokraetuihin? Kyllä ikioma vessanpytty sentään on jotain, vuokralaisenhan voi jopa karkottaa ja irtisanoa sopparit. Miten usein ammennat iloa teatterista? Kerran vuodessa vai vieläkin harvemmin?

Lue lisää

Ensi viikolla taas.

Anonyymi kirjoitti:

Tietääjän se ainakin Kampin, että se on hieno hotelli.

Ikään e ole Kampin hotellissa asunut. Pruukaan asua Sokoksen Hotelleissa. Viimeksi asema-aukion Original Sokos Hotel Vaakunassa.

Anonyymi kirjoitti:

Et ole käynyt muilla kuin ahtailla huono-osaisten asuinalueilla kaupungeissa. Et tiedä mitään kaupunkien arvokkaista omakotialueista, joilla on kunnon tontit. Ja kyllä ne keskustan arvosasunnot on avaria ja merinäköaloin varustettuja. Ja on mökkejä, joilla tilaa piisaa sisällä ja luonnossa ja kohta ne teatterit ja ravintolat taas avautuu, maan parhaat.

Lue lisää

Tosin varjopuolena voi olla tosi viddumaiset naapurit

Haha, minä kirjoitin sitten kuitenkin lopuksi cum lauden vaikka inhosin ruotsia. Täytyy kyllä sanoa, että sopeuduin Ruotsiin todella mutkattomasti, ajat olivat eri ja suomalaisuus ei ollut enää mikään taakka. Olin positiivisesti yllättynyt, mutta selailin päiväkirjamerkintöjäni alkuajoilta ja luin että meidät kutsuttiin heti naapuriin päivälliselle kun he halusivat tutustua "amerikkalaiseen " perheeseen joka oli juuri tullut maahan. (Ruotsalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He hymyilevät ja sanovat "välkommen " ja halaavat, mutta etusormen ja keskisormen välissä saattaa olla partakoneenterä . Olet tervetullut, jos haluat tulla samanlaisiksi kuin me.) Minut yllätti ruotsalainen etnologian profe joka lähes sanasta sanaan toisti tuon viimeisen lauseeni.
Onhan kuitenkin toivottavaa että maahantulijat sopeutuvat ja omaksuvat ainakin osittain maannormit ja arvot.

Pääkaupunki ympäristöineen on paljon muutakin kuin hesan keskusta ja pahamaineiset lähiöt. Mutta ne paremmat alueet on tietysti kalliita. Maalla on halpaa asua ja moni viihtyy, mutta palvelut saattaa olla kaukana eikä työpaikkoja ole. Tietysti eläkeläinen voi asua maalla, jos vaan saa tarvittavat palvelut eikä niin välitä kulttuurista ja harrastuksista.

Anonyymi kirjoitti:

Pääkaupunki ympäristöineen on paljon muutakin kuin hesan keskusta ja pahamaineiset lähiöt. Mutta ne paremmat alueet on tietysti kalliita. Maalla on halpaa asua ja moni viihtyy, mutta palvelut saattaa olla kaukana eikä työpaikkoja ole. Tietysti eläkeläinen voi asua maalla, jos vaan saa tarvittavat palvelut eikä niin välitä kulttuurista ja harrastuksista.

Lue lisää

Eläkeläiselle ovat palvelujen lähesyys ja saatavuus tärkeitä. Myös Helsingin alueelta löytyy luontoa ja meri sekä kivoja lenkkeilypolkuja, sopivasti levähdyspenkkejä.

Hesan näkökulmasta asun maalla, pienellä paikkakunnalla, palvelut on lähempänä kuin olisi Hesassa.

Asuntoni lähellä keskustaa, kaupat apteekit tori puisto sairaala sadanmetrin säteellä, vähän kauempaa lisää mitä tarvii.
60-luvulla asuessani lähellä Kallion kirjastoa oli palvelut lähellä muttei näin lähellä.

Anonyymi kirjoitti:

Pääkaupunki ympäristöineen on paljon muutakin kuin hesan keskusta ja pahamaineiset lähiöt. Mutta ne paremmat alueet on tietysti kalliita. Maalla on halpaa asua ja moni viihtyy, mutta palvelut saattaa olla kaukana eikä työpaikkoja ole. Tietysti eläkeläinen voi asua maalla, jos vaan saa tarvittavat palvelut eikä niin välitä kulttuurista ja harrastuksista.

Lue lisää

Mitkä pahamaineiset lähiöt ?

No, niinpä.
Tutkimuksen takana on tahoja, joista en tiedä mitään. Takana on verkosto SDSN ja tutkimuskeskus CSD ja taloustieteilijä, jonka etunimi on Jefri, tai sinnepäin.

Kyllä se voi olla ihan hyväkin muistuttaa itseään miten hyvin asiat Suomessa lopulta on. Mikäs tässä on eläessä vaimo kullan kanssa itse kovalla työllä ja säästämisellä maksetussa talossa. Kohta saadaan rokotukset ja päästään enemmän näkemään lastenlapsia. Reissuista ei enää välitetä, koti on paras paikka.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se voi olla ihan hyväkin muistuttaa itseään miten hyvin asiat Suomessa lopulta on. Mikäs tässä on eläessä vaimo kullan kanssa itse kovalla työllä ja säästämisellä maksetussa talossa. Kohta saadaan rokotukset ja päästään enemmän näkemään lastenlapsia. Reissuista ei enää välitetä, koti on paras paikka.

Lue lisää

Näin on. Turvalliset asumisolot on onnellisuuden ehto ja kun on omistusasunto, jää eläkkeestä mukavasti rahaa muuhun käyttöön. Lapset ja lastenlapset on suuri kiitollisuuden aihe joka päivä.