Hetkellisyydestä

Kiva tarina vaikka kuulostaakin tyypilliseltä numerosensein sadulta. Vaimosihan on ollut myös lentäjä ja uimahyppääjä ja poikasi ajanut jo 7 vuotiaan road racingia 250 kuutioisilla salaisella radalla?

Näin saman uutisen tuosta Sabinesta lehdestä. Kepeät mullat hänelle.

En viitsi tässä yhteydessä alkaa kertomaan omista moottoripyöräilyistäni, mutta totean että jos Sabine veti Ford Transitilla vähän päälle yhdeksään minuuttiin vihreän helvetin, niin en voi kehuskella omalla ajallani Hayabusalla joka oli 8 ja puolen minuutin paikkeilla.

Tietty matkarenkaat prätkässä ei ole mitkään kisakumit eikä lomalla viitsi mennä könölleen radalla tai se oli se loma sitten siinä, eikä tavalliset vakuutukset korvaa radalla sattuneita onnettomuuksia.

Tuossa rataennätys mainitulla radalla https://www.youtube.com/watch?v=PQmSUHhP3ug Katselin tuon uutisen jälkeen varta vasten.

So? Mutta mikä oli pointti?

Aloitus mukavaa tarinointia ja sen jälkeen neito, sekä jopa aloittaja senssuttelemaan.
Suhteet on suhteellisia ja selityset selittelyitä, mutta kukin tavallaan.
Mersututkijalla vain sanoja.

Hyvää päivää! Jatketaanpas hieman tuosta moottoripyöräilystä, joka on hyvin tärkeä ollut itselle jo pikkupojasta saakka. Kun aikuiset kysyi mitä haluan isona, niin vastasin noin viiden vanhana että "pitkän tukan, nahkatakin ja moottoripyörän"

Esikuvana toimi setäni ja myöhemmin broidini. Bändijulisteiden ohella Jarno Saarisen julisteet koristi kotitalomme vinttiä, jossa me lapset asuttiin.

Mopojen, crossipyörän ja kolmepuolikkaan Hondan kautta sitten varsinaisen moottoripyöräilyn pariin 19 vuotiaana. Kotikylällä asuva kaveri toi Libanonista YK-hommista Suzuki 1100 GSX-E prätkän, jossa oli sama moottori kuin legendaarisessa Katanassa.

124 heppaa vakiona muistaakseni ja itse tehdyllä suoralla rosteriputkella lisää tehoa ja ääntä. Rungot oli niin veteliä siihen aikaan, että sen tunsi mutkissa kun se vääntyi.

Ohjausiskunvaimentimia ei vielä tuohon aikaan ollut siviilipyörissä ja jos hellitit molemmat kädet sarvista oikaistaksesi selkäsi tai rotsisi, niin etupää saattoi aloittaa hillittömän woblauksen yksikseen.

Prätkäilyssä on samaa kuin hevosratsastuksessa. Tiedät ja tunnet että allasi on voimaa ja se täytyy hallita, ettei käy huonosti.

Prätkät herätti meidän köyhällä kylällä kunnioitusta. Pikkupojat seisoi tien varressa fillareineen odottamassa että miten kovaa se kohta tuosta menee, kun horisontista kantautui kiihdytyksen ääniä.

Kuudenkympin rajoituksella kaksimarkkaa sai rikki helposti ja pikkupojilla oli hymy korvissa.

Elämäni ainoa prätkällä kaatuminen sattui crossipyörällä 15 vuotiaana, kun poliisiauto tuli kotikulmilla vastaan. Heitin ukarin lähteäkseni karkuun, niin asfaltilla nappularenkaat olikin varsin liukkaat. Pikku sakollahan siitä selvittiin. Äitini näki tilanteen ja naureskeli vain.

Parhaat hetket prätkäilyssä omalta osaltani on vietetty Alpeilla. Ekoilla reissuilla ei ollut GPS:iä käytössä, vaan kartat ja karttakirjat. Ruutupaperille oli tankkilaukun karttalaukun muovin taakse kirjoitettu ohjeita: "Käänny siitä ja siitä 50km jälkeen" jne.

Ekalla alppireissulla ainoana kriteerinä oli bongata kaikki Alppien korkeimmat huiput. Myöhemmin kävi ilmi että vahingossa oltiin (tulevan vaimon kanssa) löydetty kaikki prätköilijöiden keskuudessa tunnetuimmat solatiet ja serpentiinit siinä kylkiäisinä.

Oltiin niin vaikuttuneita Alpeista, että kotona tehtiin matkoista päiväkirjoja, videokoosteita ja kuvakollaaseja.

Uskollinen Suzuki- ratsumme toimi matkoilla kuin kello. Autobahnoilla matkavauhti oli 140-170. Huomasin että yli 160 vauhdissa bahnalla eturengas kuluu silmissä lämmetessä karkealla betonilla.

Uudet renkaat Suomesta lähtiessä muodostui vakioksi. Niillä ajoi sen 8-10 tuhatta kilometriä, jonka mittaiseksi matkat muodostui. Yhden ainoan kerran jouduttiin vaihtamaan matkan aikana uudet kumit.

Alppireissuja tehty noin 11kpl joista kahdeksan kaksi päällä ja kolme yksin. Naiset poikkeuksetta tykänneet kyydistä ja matkanteosta. Ekalla vaimollani on niin hyvät unen lahjat että hän nukkui vähintään kolmanneksen kyydissä.

Se oli turvallista, sillä takalaukkuun oli asennettu selkänoja jossa oli kuskiin asti ulottuvat käsinojat ja kyytiläinen oli tiukasti kuskin ja selkänojan välissä. Lapsia kyyditessä he oli lisäksi kiinni vyöllä kuskissa.

Olin salskea nuorukainen monilla reissuilla kisamallisissa nahkapuvuissa, jotka sai daamit kuumiksi. Silloin harmitti, jos sattui olemaan vaimo tai tyttöystävä mukana.
Ritari uljas joutui tyytymään ahnaisiin katseisiin.

Itsenäisillä reissuilla kivoja muistoja hotellin respatytöistä ja eräästä saksalaisesta hotellin omistajasta, joka oli superkuuma puuma tuohon aikaan.

Myös iloisissa taloissa tuli käytyä ja jouduin ryöstetyksi elämäni ainoan kerran Pariisissa ja oikein kunnolla, mutta se oli vain opettavaista jälkikäteen ajateltuna.

Alpeilla voi törmätä erilaisiin olosuhteisiin vartin sisällä. Kun laaksossa on 30 astetta lämmintä, niin 3 kilsaa korkeammalla voi olla 5 astetta pakkasta. T-paita ei sovellu ajoasuksi molempiin olosuhteisiin.

Ajettu on myös noin viisimetristen lumivallien väliin auratuilla teillä. Kahdella eri kerralla ja pyörällä käynyt mainitulla Nurburgringillä. Pari kierrosta kummallakin kerralla. Maksaa muutaman kymmenen euroa silloin kun on vapaavuoro prätkille.

Mitäpä tähän vielä sanoisi.. Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä. Harkinnassa on Panigale V4. En ole enskamiehiä. Chang- rata kiinnostaa enemmän käydä vapaavuoroilla kokeilemassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Facebook kaveri oli romuttanut Fieronsa, oli kuulemma tullut vain pari naarmua

https://ylilauta.org/ajoneuvot/129134142

Olisisi voinut käydä hullusti jos alla olisi ollut paskempi auto