Tyrkyttää jatkuvasti jotain josta ei ole minulle hyötyä, on avulias kun ei mitään pyydä, mutta jos pyydät häntä sitten tekemään jotain ei hän tee sitä. Toisin sanoen en saa häneltä mitään apua kun sitä tarvitsisin, mutta sitten kohta alkaa tyrkyttäminen joka tarkoittaa että jos suostuu asiat menisivät hänen mukaansa ja ne olisivat aivan muuta kuin itse haluan.
Tekeekö hän tuota tyrkyttämistä siksi että pääsee hallitsemaan toista ja toisen asioita, hän meinaisi viedä kuin pässiä narussa jos hänen apuunsa suostuisi. Minä olen määrätietoinen ihminen joka tiedän mitä itselleni haluan, mutta tämä avulias auttaja saisi aikaan sen että minulla olisi sitä mitä hän haluaisi,,,
Onko tässä touhussa narsismia?
Tyrkyttäjä, narsisti?
Anonyymi
27
433
Vastaukset
- Anonyymi
Kuulostaa sellaiselta.
- Anonyymi
Minkä tyyppisestä avusta on kysymys ? Ehkä te molemmat vain olette joustamattomia ja itsekkäitä, eikä mitään yhteistä mielenkiinnon aihetta ole löytynyt.
- Anonyymi
Tyypillistä narsistin käytöstä. Kaikki käännetään aina toisin päin.
- Anonyymi
Luulee auttavansa eikä pysähdy kuuntelemaan. Mt-hoito pitäisi muuttaa perhe/ystävähoidoksi. Eli jos potilas kokee, että jossain suhteessa on ongelma, niin potilaan suostuessa tuotaisiin se henkilö, jonka kanssa ongelmia esiintyy yhteistapaamiseen, jossa avattaisiin yhdessä suhteen ongelmakohtia. Omaisilla on paljon syyllisyyttä ja avuttomuuden tunteita ja moni haluaisi auttaa, mutta ei oikein osaa. Ratkaisuna voisi koittaa omaisten osallistamista ja yhteistapaamisia hoitotiimin ja potilaan kanssa.
Lisäksi sana omahoitaja on loukkaava —-pois. Mieluummin vastaava hoitaja tai jokin muu, josta ei tule heti mieleen loukkaavia asioita. Omahoitaja sekoittuu omaishoitajaan, koska ihmiset tuntuu olevan psykiatrian asioista fyysisen terveydenhoidon puolella ihan kuutamolla. Lisäksi sanasta tulee sellainen olo, että potilas tulee rollaattorilla paikalle ja siitä ei ymmärrä että omahoitaja on terveydenhuollon ammattilainen.- Anonyymi
Hyvä pointti, läheiset pitäisi olla osa ratkaisua eikä osa ongelmaa. Valitettavasti tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä mitä se konkretiassa vaatisi että siihen päästäisiin, kuinka paljon enemmän pitäisi olla tietoutta, tai avoimemmin puhua MT-asioista että siihen päästäisiin.
Asia jota olen muutaman kaverini kanssa joskus pähkäillyt, on esimerkiksi se, että miten viime vuosikymmenenä on vaikkapa televisiosarjoihin tullut erilaisia seksuaali ja sukupuoli vähemmistöjä, joita esitetään realistisemmin, tai positiivisemmin, mutta mielestäni tätä samaa läpimurtoa ei ole tapahtunut mielenterveyden parissa.
Auttaisiko tämäntyyliset asiat aloittamaan sen keskustelun, hyvissä ajoin, ennen kuin asiat eskaloituvat. Sellainen dialogi ei tule ikinään toimimaan että yksi iminen puhuu "psykoosissa" ja loput kuuntelee. Silloin ollaan jo aivan liian pitkällä.
Mutta se isoin juttu on tietysti se monisukupolvisen ongelmaketjun katkaiseminen. Jos MT ongelmat ei ole geeneissä, niin kyllä niihin pitäisi silloin päästä käsiksi jo heti lapsuudesta lähtien.
- Anonyymi
Olen tutustunut erääseen naiseen, ja hän tyrkyttää minulle jatkuvasti kaikenlaista omaa ideaansa. Esimerkiksi hän usuttaa minua vähän väliä kauppaan, koska minulla ei ole tarpeeksi lautasia kaapissa, tarvitsen kuulemma myös uudet juomalasit, uusia mattoja, uuden telkkarin, uuden päällystakin, monia eri keittiövälineitä, jne jne.
Ja hän suorastaan kiivastuu, jos sanon että mun tarvii hetken aikaa harkita, mitä oikeasti tarvitsen, ja mitä eri vaihtoehtoja mietin. On totta että tarvitsen ehkä uusia astioita ja ehkä sen takinkin, mutta en ymmärrä miksi ne pitäisi samalla sekunnilla hankkia. Katselisin mieluusti rauhassa.
Hän myös järjesteli asuntoni uuteen järjestykseen, nyt en löydä mitään mistään. Kaikki tavarat on jossain ihme paikoissa, jatkuvasti saa etsiä missä on mikäkin tavara. Sitten kun sanoin etten tarvitse uutta hedelmäkulhoa, enkä sauvasekoitinta, niin hän sitten osti ne omilla rahoillaan, ja toi ne keittiööni. Ja sanoi vielä monta kertaa, että kyllä sä vaan tarviit näitä, ja että sun pitää vaan opetella käyttämään.
Jännä kun olen tähän asti pärjännyt varsin hyvin ilman hilavitkuttimia, ja olen saanut ruokani aivan hyvin tehtyä. Ja nyt yhtäkkiä mä tarvin muka sitä tätä ja tuota, hänen mielestään. Eikä siinä, varmaan mun pitäisi olla kiitollinen näistä. Mutta jotenkin tulee sellainen olo, että miksi toisella on niin kova tarve määritellä miten mun tavarat pitää olla, ja mitä tarvitsen.
Emme ole siis vielä muuttaneet yhteen, eikä sellaisesta edes puhuttu. Molemmilla lapsia, joten parempi että on omat kodit. Minua vaan jotenkin ahdistaa, ja tuntuu että tämä nainen on jollain tapaa painostava. Hän toki aina sanoo että "se on sinun päätös" mutta silti koko ajan painostaa minua ostamaan kaikkea itselleni, ja kiukustuu jos sanon etten tarvitse tuota tavaraa oikeasti.
Kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti, mulle tuo nyt heti. Tai siis hän turhautuu, kun pohdin ja harkitsen ostoksia. Pitäisi kuulemma vain nauttia ja ostaa mitä päähän pälkähtää. Hän masentuu harkitsevaisuudesta, se on vissiin niin booring.
Ei hän toki minulla itselleen mitään ostata. Päinvastoin jos en osta jotain hänen suosittelemaa tavaraa, niin hän näyttää pitkää nenää, ja ostaa sen omilla rahoillaan minulle lahjaksi, ja katsoo silmiään pyöritellen samalla. Jotenkin niin outoa ja erikoista, etten tiedä mitä sanoa, kiittää tietysti, ja samalla pyytää anteeksi omaa jahkailuaan varmaan. Mä en vaan halua polttaa rahojani kaikenmaailman tavaraan, jota en oikeasti tarvi. Toki jos kahvinkeitin menee vaikka rikki, niin toki ostan uuden. Mutta jos en ole tarvinnut sauvasekoitinta 39-vuoteen, niin miksi tarvitsisin sitä nyt, en keksi. En vaan tarvi, ei ole käyttöä, teen survokset muilla tavoin. Niin, ja on mulla jo blenderi, se ajaa saman asian.
Vai oonko itse nuukapieru ja tylsimys, kun panttaan rahojani, ja käytän ne mieluummin johonkin järkevään, tai sellaiseen mitä meikäpoika tarvii oikeasti. Ja että tienaan ensin ja vasta sitten ostan, eikä toisinpäin. Tällä naisella on myös kulutusluottoa ja visa vinkuu jos ja kun tili on jo tyhjä. Hän ei kanna huolta huomisesta, polttaa rahansa jo ennen tilipäivää, ja välillä tulee vielä yllärilaskuja. Kavereiltaan vippaa välillä rahaa, maksaa toki aina takaisin, kaiketi, tai mistä sitäkään tietää.
Naisen kanssa kun lähtee kauppaan, hän muuttuu täysin ostohulluksi, ja lappaa kärryn täyteen aivan kaikkea turhaa. Itse maksaa toki, mutta tekee jotenkin pahaa olla siinä, ja sanoa jatkuvasti että eiköhän jo mennä kassalle. Ja eikun lisää ja lisää vaan, ooh tuolla on oikein hieno matto, ostanpan senkin, ooh ja tuolla on noita kynttilöitä ja oo tuolla on hieno katosta roikkuva haarukkateline vai onko se lamppu, no aivan sama mä ostan senkin. Ja sitten kassalle, ja oho parisataa euroa, oo mä ostan vielä täänkin mun lapsille, ja sunkin lapsille samalla. Ja visalla tottakai, kun tili tuli ja meni jo.
Että tämmöstä, mitä ajattelette, kannattaako jatkaa?- Anonyymi
Mun on kauheen vaikee ymmärtää näitä suhteita joissa on niin dominoivia naisia.
Mä en osaa kuvitellakaan, että alkaisin jotakuta miestä dominoimaan.
Tuntuu mulle ihan oudolle miten semmosta edes voi olla.
ppoiiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun on kauheen vaikee ymmärtää näitä suhteita joissa on niin dominoivia naisia.
Mä en osaa kuvitellakaan, että alkaisin jotakuta miestä dominoimaan.
Tuntuu mulle ihan oudolle miten semmosta edes voi olla.
ppoiiuuuumutta siks varmaan oonkin sinkku koska en halua kärsiä liiallisesta dominoiduksi tulosta niin että alkaa tuntuu ettei mua oo olemassa...
ppoiuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mutta siks varmaan oonkin sinkku koska en halua kärsiä liiallisesta dominoiduksi tulosta niin että alkaa tuntuu ettei mua oo olemassa...
ppoiuuuSamahan ne oli ne auttavat puhelimet. Ihmiset on niin dominoivia niissä, että kadotin kaiken kosketuksen itseeni soittaessani sinne se oli aivan hirveää.
popuuyyyu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samahan ne oli ne auttavat puhelimet. Ihmiset on niin dominoivia niissä, että kadotin kaiken kosketuksen itseeni soittaessani sinne se oli aivan hirveää.
popuuyyyuoli mullakin tuttavia nuorena, jotka alkoi järjestellä asuntoani, ihan mukava nainen oli. Mutta silti en mä iki maailmassa uskaltais alkaa toisen asuntoa järjestellä ominpäin. En yhtäkään esinettä.
popiuyuyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
oli mullakin tuttavia nuorena, jotka alkoi järjestellä asuntoani, ihan mukava nainen oli. Mutta silti en mä iki maailmassa uskaltais alkaa toisen asuntoa järjestellä ominpäin. En yhtäkään esinettä.
popiuyuyyMutta mitä mä olen jopa ihmetellyt jonkin verran on sellainen asia, että useimmiten jos mä vaikka puhun vaikka muslimimiehelle, henkilö puhuu minulle useimmiten vähemmä'n dominoivasti kuin toinen suomalainen nainen vaikkapa jossain auttavassa tehtävässä.
ppoiuuyyyuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta mitä mä olen jopa ihmetellyt jonkin verran on sellainen asia, että useimmiten jos mä vaikka puhun vaikka muslimimiehelle, henkilö puhuu minulle useimmiten vähemmä'n dominoivasti kuin toinen suomalainen nainen vaikkapa jossain auttavassa tehtävässä.
ppoiuuyyyuySamoin ne mun intialaiset ja muut nettikosijat jne. Jos heille kertoo jonkun hädän, ei he mitään alaa kyseenalaistaa vaan pelkästään lohduttelevat että kyllä kaikki vielä tulee menemään paremmin.
ppiiuuuiuuj - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin ne mun intialaiset ja muut nettikosijat jne. Jos heille kertoo jonkun hädän, ei he mitään alaa kyseenalaistaa vaan pelkästään lohduttelevat että kyllä kaikki vielä tulee menemään paremmin.
ppiiuuuiuujMä koen ymmärtäväni paremmin tuota toiskulttuuristen kommunikointitapaa.
poiuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä koen ymmärtäväni paremmin tuota toiskulttuuristen kommunikointitapaa.
poiuyyyMulla on netissä yks viesti jonka voisi tulkita ikäänkuin treffi-ilmoitukseksi, vaikkei se ole sellainen . Lähes ainoa tykkääjä viestille on vanhempi intialainen turbaanipäinen mies.
Mä tuun ehkä jotenkin juttuun helposto tuontyyppisten ihmisten kanssa, koska he ovat tottuneet ei-dominoiviin naisiin. Niin sellaset henkllöt osaa aika luontevasti kommunikoidakin mun kanssa yleensä.
poiuyyyyty - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samahan ne oli ne auttavat puhelimet. Ihmiset on niin dominoivia niissä, että kadotin kaiken kosketuksen itseeni soittaessani sinne se oli aivan hirveää.
popuuyyyuOsaisitko sanoa mitä sen avun pitäisi konkreettisesti olla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaisitko sanoa mitä sen avun pitäisi konkreettisesti olla?
Jos ihmisellä on raha-ongelmia, niin keskustelua pankin ja sosiaalitoimen kanssa tai suoraan rahankäytön neuvontaa eli konkreettista apua konkreettiseen ongelmaan. Ei psykologikeskustelua, että mistäköhän lapsuudentapahtumasta johtuu, että tänään söit mieluummin suklaata ja jäätelöä kuin maksoit puhelinlaskusi. Ensin ihmiselle ratkaisuja ja ratkaisukeskeitä hoitoa, vasta myöhemmin analyyttisempää hoitoa. Ihminen, joka on irrallaan elämästä ei kaipaa sitä, että revitään rikki vielä koko turvaverkko ja läheisimmät ihmissuhteet miettimällä, mitkä kaikki asiat menivät aikoinaan pieleen.
Vaikeasti sairaille ja päihdeongelmaisille taattava tarpeelliset palvelut ja järkevää kuntouttavaa ja työllistävää toimintaa. Autetaan ja tuetaan päihteetöntä elämää. Joka kerta, kun poliitikot toteaa, että mt-palvelut ovat asianmukaisesti järjestetty, jokainen psykiatrialla toimiva lääkäri puuttuu tähän puheeseen, sillä jokainen julkisella puolella työskentelevä tietää, että aivan minimillä mennään. Erilaisia väkivallantekoja tulee tapahtumaan jatkossa, ellei mt-puolen rahoitusta saada kuntoon ja suurin puute tai paras ratkaisu ei ole joka kansalaiselle subjektiivinen oikeus terapiaan, vaan huomiota pitäisi kiinnittää koko ajan kasvavaan puuliiin ihmisiä, jotka ovat kaiken tuen ja avun ulkopuolella. Joiden suhteet läheisiin on katkolla, koska läheiset ovat uupuneet hoitamaan potilaita. Joiden ongelmia valtavirta ihmisistä ei edes tunnusta vaan saatetaan jopa puhua, että tällaisia ihmisiä ei edes ole, sillä ne on sysätty jonnekin syrjään yhteiskunnasta. Tällä porukalla ei edes välttämättä ole vaikeita ongelmia, mutta nykyiset palvelut saattavat olla heille aivan vääränlaisia.
Jokainen voi mielessään pohtia tilannetta, jos olet 10 vuotta ilman työtä sairaana, sinulla on pieni vuokrayksiö ja sinun pitäisi jollain tavalla kuntoutua, niin mitä lähtisit tekemään päivisin. Et saa mitään tukea työllistymiseesi työttömyyspqlveluista, koska et ole työtön. Et saa apua sosiaalitoimesta, sillä et ole heidän asiakas. Et ole ollut töissä 10 vuoteen ja sinulla on vanhentunutta osaamista. Et voi harrastaa mitään maksullista, kun ei ole rahaa (ei työväenopistoa, kansalaisopistoa, useimmiten ei edes mitään opiskelupaikkaa, sillä opiskelupaikka tarkoittaa tukien katkeamista. opintotukea et enää saa, kiitos 10 vuoden sairaushistorian, jonka aikana olit sairas, mutta nostit opintotukea, koska Kela), eli ainoastaan ilmaisliikuntaa, yksin, kuten viimeiset 10 vuotta. Aikaa olisi, mutta mihin sen käyttää? Sosiaalitoimisto mainostaa ryhmämuotoista pulkkaryhmää alkoholisteille joka keskiviikkoisin. Mietit käydäänkö ryhmässä pulkkamäessä. Menet ryhmään, huomaat, että kyllä, ensi viikolla mennään pulkkamäkeen, jokainen saa ottaa oman liukurin mukaan. Ohjaaja vielä muistuttaa, että muistakaa laittaa lämmintä päälle. Mietit onko tämä sittenkään sitä mitä halusit.
Toisaalta mitä muutakaan tekisit. Teatterit, elokuvat jne ei mahdollisia, koska hinta. Vuosi sitten kävit kansalaisopiston englannin kurssilla lääkärin kehotuksesta. Se kirjoitettiin vahingossa lääkärinlausuntoon. Kela hylkäsi kuntoutustuen, koska nyt et enää olekaan työkyvytön. Mietit, kannattiko sekään kurssi, koska ensin piti säästää kurssimaksu ja lopulta se johti monen kuukauden tukien loppumiseen. Sait kuitenkin lopulta jatkoa eläkkeellesi, kolmen uuden lääkärinlausunnon jälkeen.
Ylimääräiset rahat menee lääkkeisiin ja terapiaan. Toisaalta ehkä et terapiaa et enää saa, sillä sait sitä 7 vuotta sitten. keksivät subjektiivisen terapiaoikeuden, sanotaan, että nyt kaikki ihmiset saa apua. Mietit, missä kuplassa ne elää. Sinulla olisi enemmän rahaa, jos et hoitaisi itseäsi vaan käyttäisit ne rahat vaikka harrastuksiin. Kukaan ei edes arvostelisi siitä, sillä hoidossa oltaisiin tyytyväisiä, ettet tarvitse apua niin paljon, koska niitä avuntarvitsijoita on muutenkin liikaa. Sinulla Ei ole perhettä, ei välttämättä suhdetta muihin ihmisiIn. Terapiaa voi saada lisää vaikeavammaisuuden perusteella. Toteavat, että masennusdiagnoosilla ei sitä saa.
Jokainen voi koittaa päästä töihin cv:llä, josta poistaa viimeiset 10 v työhistoriasta. Voi koittaa mennä haastatteluun ja puhua itselleen työpaikan. Seuraavan kerran, kun tapaa kaveria ja keskustelee kaverin kanssa, voi miettiä, miltä kaverin jutut tuntuu, jos olet elänyt tällaisessa ympäristössä vuosia. Kaveri on edennyt työuralla, perustanut perheen, hankkinut asunnon. Miltä esimerkiksi tuntuu, kun hän tai joku muu vastaavassa tilanteessa kertoo sinulle, että suomessa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja kaikki on vaan itsestä kiinni. Tällaisia kirjoituksiahan on paljon. Fyysisen puolen lääkäriin sinua ei huolita, sillä kaikki johtuu päästä. Psyykkisen puolen hoitoa ei anna muu taho kuin poliklinikka, jonne pääset kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Eläkettä ei myönnetä vaan kuntoutustukea vuosi kerrallaan. Samaa jatkettu jo yli 10 vuotta. Mitä se eläke edes auttaa?
Miten täältä hypätään elämän kyytiin? Kaikille 3v terapiaa, entä sen jälkeen? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaisitko sanoa mitä sen avun pitäisi konkreettisesti olla?
osaan kyllä mutten sano täällä
ppioiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
osaan kyllä mutten sano täällä
ppioiuuuumutta itsenseensä kosketusksen menettäminen toisten manipuloidessa ei todellakaan ole apua.
poiuuyuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
mutta itsenseensä kosketusksen menettäminen toisten manipuloidessa ei todellakaan ole apua.
poiuuyuyJumala sen tietää ettei se ole apua
ppuiuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jumala sen tietää ettei se ole apua
ppuiuuuMä voin kertoa että mun tunteet on tosi paljon muuttuneet koskien eri asioita ja ihmisiä.
Mutta mä en kerro miten.
ppiuuyyuy
- Anonyymi
Ei ihan onnistunut Pukeminen
mielenterveys hoitajalta on lapset huudettu vääriin perheisiin en voi auttaa.
Eduskunta talon kysyjää joka kelloaam väärin käyttää mielenterveys hoitajan puheminen lapsilla anto sukkahousut Ylivieska näyttö Kärkkäinen.
Huutavat ulkomaalaisille huulipunaa - Anonyymi
En tiedä onko narsismia, mutta jonkinlaista lapsuuden traumaa varmasti taustalla joka saa ihmisen toimimaan niin kuin toimii. Hän luultavasti haluaisi pitää ns. Narut itsellään ja hallita elämäänsä johon tämä aloittajakin kuuluu siksi koska on kokenut turvattomuutta lapsena ja voi olla että hän on myös saanut lapsena esim. Kaiken minkä on halunnut. Liian helpolla tai ilman mitään niin tottakai hän olettaa että kaikki sujuu hänen tavallaan myös aikuisena kun on saanut lapsena periksi kaikessa ja tehdä mitä haluaa. Kirjoitan blogia ja siellä käsittelen juuri lapsuuden traumoja ym. Mielenterveysongelmia joista itsellä on kokemusta ja juuri niistä kokemuksista kerron. Kannattaa lukea, lapsuutta kannattaa käsitellä aikuisena, jotta voit muuttaa käytös ja ajattelutapojasi jotka eivät enää aikuisiällä sovellu elämääsi ja haittaavat elämää.
https://marissasormunen.fi/tulipalo/
https://marissasormunen.fi/lapsuuden-traumat/ - Anonyymi
Olen itse ihminen joka ei jaksa ongelmien märehtimistä vaan haluaa ratkaista ne. Joudun tekemään töitä sen eteen, että pidän suuni kiinni enkä ehdota ratkaisuja aina kun näen jonkin ongelman tai asian jonka voisi tehdä helpomminkin. Tiedän olevani ärsyttävä.
Tunnen myös narsistin, joka mielellään neuvoo. Meillä kahdella on se ero, että minä myös toimin, olen valmis laittamaan itseni likoon. Narsisti vain neuvoo, mutta välttelee sitä että joutuisi tekemään itse jotain. Narsisti myös rakastaa rypeä ongelmissa ja suuttuu, kun hänen ongelmiinsa yrittää löytää ratkaisua. Ongelmat ovat hänelle tapa hakea huomiota ja manipuloida ja syyllistää ja mitä nyt milloinkin. Ja toki narsistia raivostuttaa, että joku yrittää nostaa itseään neuvomalla häntä, ylivertaista. Vastuuta narsisti ei koskaan ota mistään. - Anonyymi
Miksi nostetaan vanhoja ketjuja esiin , eikö kellään ole mitään uutta kerrottavaa
- Anonyymi
Eli ei-narsistit eivät siedä eivätkä halua ottaa vastaan pyyteetöntä auttamista koska haluavat selviytyä itse, mutta se ei tuota ongelmia kun käskyttävät muita tanssimaan oman pillinsä mukaan?
- Anonyymi
Itse ajattelen, että narsistin maailmassa "ongelma" saa ihan erilaisen merkityksen kuin monen muun maailmassa.
Empatiakyvyllä varustettu vanhempi tuntee suurta tuskaa lapsensa ongelmista, kuten sairauksista, ja etsii lapselle apua ja tukee tätä. Narsistin suhtautuminen taas näyttää riippuvan siitä, miten hän itse voi hyötyä. Olen nähnyt samassa narsistisessa vanhemmassa sekä välinpitämättömyyttä että eräänlaista omistautumista. Narsisti saattoi aiheuttaa lapselle terveysongelmia omaa välinpitämättömyyttään ja syytti siitä vielä muita. Toisaalta, narsisti saattoi esiintyä julkisuudessa sairastuneiden lasten puolestapuhujana, joka taistelee lasten oikeuksien ja hoidon puolesta. Hän otti asioista selvää, ainakin jossain määrin, ja jakoi tietoa. Taustalla hän kuitenkin vaati lapselta asioita jotka sairaus huomioiden olivat kohtuuttomia ja turhautui kun lapsi ei niihin aina kyennyt. Narsisti teki lapsen sairaudesta osan omaa imagoaan, eikä siihen imagoon istu, että joku muu tuntisi sairautta paremmin saati löytäisi apua hänen lapselleen. Kyse on hänen uhritarinastaan, ei sitä saa tulla sotkemaan. Usein tuntuu, että lapsen parantuminen olisi narsistille pettymys.
Kun narsisti aikanaan tuli elämääni, en ensin tajunnut että ongelmissa on kyse enemmän tarinasta kuin mistään muusta. Ihmettelin, miksi narsisti kierii ongelmissa joista osa olisi ihan helposti ratkaistavissa ja tuntuu vielä nauttivan siitä. Miksi narsisti liioittelee asioita ja esittää ne ongelmina vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan. Kun elämässä asiat sujuivat, narsisti ei ollutkaan ilmoinen vaan vaikutti turhautuneelta ja kiukkuiselta, Narsisti tuntui hakevan ongelmia ihan tarkoituksella. Sitten tajusin kuvion ja sen, kuinka "ongelmat" ovat narsistille polttoainetta, merkityksellistä sisältöä elämään. Narsisti rakastaa draamaa ja draaman keskipisteenä olemista joten hän on suorastaan riippuvainen "ongelmista". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse ajattelen, että narsistin maailmassa "ongelma" saa ihan erilaisen merkityksen kuin monen muun maailmassa.
Empatiakyvyllä varustettu vanhempi tuntee suurta tuskaa lapsensa ongelmista, kuten sairauksista, ja etsii lapselle apua ja tukee tätä. Narsistin suhtautuminen taas näyttää riippuvan siitä, miten hän itse voi hyötyä. Olen nähnyt samassa narsistisessa vanhemmassa sekä välinpitämättömyyttä että eräänlaista omistautumista. Narsisti saattoi aiheuttaa lapselle terveysongelmia omaa välinpitämättömyyttään ja syytti siitä vielä muita. Toisaalta, narsisti saattoi esiintyä julkisuudessa sairastuneiden lasten puolestapuhujana, joka taistelee lasten oikeuksien ja hoidon puolesta. Hän otti asioista selvää, ainakin jossain määrin, ja jakoi tietoa. Taustalla hän kuitenkin vaati lapselta asioita jotka sairaus huomioiden olivat kohtuuttomia ja turhautui kun lapsi ei niihin aina kyennyt. Narsisti teki lapsen sairaudesta osan omaa imagoaan, eikä siihen imagoon istu, että joku muu tuntisi sairautta paremmin saati löytäisi apua hänen lapselleen. Kyse on hänen uhritarinastaan, ei sitä saa tulla sotkemaan. Usein tuntuu, että lapsen parantuminen olisi narsistille pettymys.
Kun narsisti aikanaan tuli elämääni, en ensin tajunnut että ongelmissa on kyse enemmän tarinasta kuin mistään muusta. Ihmettelin, miksi narsisti kierii ongelmissa joista osa olisi ihan helposti ratkaistavissa ja tuntuu vielä nauttivan siitä. Miksi narsisti liioittelee asioita ja esittää ne ongelmina vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan. Kun elämässä asiat sujuivat, narsisti ei ollutkaan ilmoinen vaan vaikutti turhautuneelta ja kiukkuiselta, Narsisti tuntui hakevan ongelmia ihan tarkoituksella. Sitten tajusin kuvion ja sen, kuinka "ongelmat" ovat narsistille polttoainetta, merkityksellistä sisältöä elämään. Narsisti rakastaa draamaa ja draaman keskipisteenä olemista joten hän on suorastaan riippuvainen "ongelmista".Narsistin elämä onkin pelkkää tarinaa, mitä hän yrittää väkisin vääntää mieleiseen muotoon. Narsistin tarinassa hän on ylivertainen: suurin, kaunein ja vaatimattomin. Ympärillä oleville ihmisille narsisti luo päässään roolit joihin yrittää heitä sulloa manipuloimalla ja valehtelemalla, ainakin itselleen. Tarinaan sopimattomat henkilöt poistetaan tarinasta, tavalla tai toisella. Tarina poukkoilee ja on täynnä epäloogisuuksia koska loogisesti toimiva maailma ei tue narsistin ylivertaisuutta. Narsisti on oppinut ummistamaan silmänsä epäloogisuuksilta ja ylivertaisuutta kyseenalaistavilta tosiasioilta, ei hänellä ole sellaista minuutta joka jaksaisi kantaa epätäydellisyyden taakkaa.
Narsisti näytelmässä perheenjäsenillä on raskain rooli yrittäessään pysyä vaihtuvan käsikirjoituksen ja sekoilevan ohjaajan kelkassa. Kuulin kerran sen ei-narsistisen vanhemman toteavan, että lapselle oli tullut murrosikä, tämä oli kapinoinut narsistia vastaan. Se kapina jäi lyhyeksi ja ainoaksi ja murrosikä oli kuitattu siinä perheessä sillä. Pelottaa ajatella, mitä noiden lasten sisällä tapahtuu kun tunteiden näyttäminen ja käsittely on hyvin rajoitettua. Koska patouma purkautuu ja miten.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!
Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v14268Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3721837Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2421621Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281609Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2531206- 731033
- 581004
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60775- 47766
Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25729