Olen 32 vuotias mies. 22 vuotta olen taistellut tyypin 1 Diabeteksen, piikkikammon ja kaiken siihen liittyvän kanssa. Noin ensimmäisen 1 vuoden ajan oli pistos alueina pakarat ja reidet. Sen jälkeen on n. 21 vuotta ollut pelkästään reidet piikitys paikkana. Noin 2-3 ensimmäistä vuotta oli 3 pistos hoito ja sen jälkeen ollut pelkästään monipistos hoito. 8mm neulalla varustetuilla ruiskuilla hoidan pistämiset. Verensokerit mulla on ollut aina korkealla. Alaikäsenä koulu aikoina siihen oli selvempiä syitä, kun viivästytin pistämisiä 1-2 tuntia syömisen jälkeen ja joissain tapauksissa jätin piikittämättä. Nyt aikuis iällä olen piikittänyt jokaiselle syönnille heti. Silti on korkeita verensokereita jatkuvasti.
19-21 vuotiaana ensimmäistä kertaa sain ja olin valmis ottamaan ammattiapua piikkikammo asioihin mielenterveystoimisto ja yksityisen terapian muodossa. Tästä ei kuitenkaan ollut pysyvää apua, kun terapeuttini joutui muuttamaan paikkakunnalta pois ja hoitosuhde katkesi. 20-30 vuotiaana kuntouttavassa työtoiminnassa ja samalla satunnaisesti muutaman kuukauden kerralla MTT asiakkaana välillä. Verensokereiden ja mielenterveysongelmien takia todella paljon poissaoloja kuntouttavasta työtoiminnasta, kunnes en edes sielläkään voinut enää käydä.
30 vuotiaana aloitin uudestaan MTT käynnit ja todella halusin asioiden muuttuvan. 31 vuotiaana meni pitkävaikutteinen insuliini vaihtoon. Samana vuonna kuulin ensimmäistä kertaa, että mun paniikkikohtaukset, pelot, jännitykset, taistele ja pakene reaktiot yms. saattavat olla isokin syy mun korkeisiin verensokereihin. Tähän asti olin ollut siinä uskossa, että piikittämällä samoihin paikkoihin 20 vuotta, insuliini olisi imeytynyt huonommin mun reisistä. Toki ilsuliinin huono imeytyminen saattaa olla osa syytä, mutta nyt puhuttiinkin uudesta mahollisesta syystä.
Nyt 32 vuotiaana olenkin yrittänyt miettiä, miten helvetissä tästä jatkuvasta kierteestä selvitä. Esimerkkinä herään torstaina 19:20. Oksennan muutaman sekunnin heräämisen jälkeen, kun muistan erittäin selvästi uneni, jossa olin sairaalassa ja piikit olivat isossa roolissa. Noin 15 minuuttia herättyäni olen saanut kahvinkeittimen päälle ja vessassa käytyä. 19:40 kaadan kahvit kuppiin ja mittaan verensokerin. Verensokeri on 17.7. Tässä vaiheessa sydän lyö hirveää vauhtia. Aivan kuin olisin tehenyt urheilu suorituksen. Lasken pistäväni pikainsuliinia 2 leivälle 2 yksikköä korjaavaa 6 yksikköä. Tähtään tällä verensokeriin 6. Kädet täristen vedän insuliinin ruiskuun. Muutaman minuutin taistellessa, saan jossain vaiheessa piikitettyä reiteen. Menee muutamia minuutteja ennenkö edes haluan nousta seisomaan. Kokeilen kahvikuppia, että kahvi on vielä lämmintä. Käyn paahtamassa 2 leipää. Seuraava noin 4 tuntia menee erillaisten rytmipelien parissa välillä juoden kahvia ja vettä. Kello on 00:10 ja mun sormet ei jaksa rytmipelejä enää. Laitan jonku mulle tutun twtich kanavan netistä ja käyn kusella. Heti kun alan miettimään syömistä ja piikittämistä, niin huomaan, että sydän hakkaa hirveää vauhtia. Voimat alkavat kadota käsistä. Pesen kädet. Voimat katoavat jaloista ja nyt istun vessassa lavuaarin edessä lattialla. Pääsen vihdoin takaisin tietokoneen luokse ja mittaan verensokerin. Molemmat käteni ovat aivan kylmät vaikka olin juuri ne pessyt lämpimän veden alla. Menee 2-4 yritystä saada veritippa sormenpäästä. Verensokeri on 9.2 ja kello on 00:16. Fyysisesti pahoinvoiva olo ja tunnen, että voin oksentaa minä hetkenä hyvänsä. Säädän katsomani twitch livestreamin äänen sopivaksi ja meen sänkyyn. Täsä vaiheesa ainoa valo mun yksiössä on mun tietokoneen näyttö. Paniikkikohtausten kanssa pyörin, taistelen, hikoilen ja palelen sängyssä. Seuraavaksi herään ja olen itkenyt nukkuessa todella paljon. Myös jalat ovat hikoilleet erittäin paljon. Pää kipeänä taas hankala muutaman minuutin vessa reissu. Saan mitattua verensokerin. Verensokeri on 13.1 ja kello on 5:34. Päätä särkee aika paljon ja oletan sen johtuvan mun kofeiini riippuvuudesta, kun ei tuo verensokeri vielä niin korkea ole. Lämmitän pyttipannua ja laitan kahvia tippumaan. Saan piikitettyä ja syötyä jossain 5:40-6:00 välillä. Tähtään verensokerin 7. Seuraavat 3 tuntia katson samalla twtich streamia ja pelailen jotain peliä. Juon vähän väliä kahvia ja vettä. Kello 8:45 käyn kusella. Mietin, että miks mulla kädet ja jalat tuntuu raskaammalta ja väsyneempi olo vaikka paniikkikohtauksesta ei varsinaisesti ole merkkejäkään. Mittaan verensokerin ja se on 23.5. Tässä vaiheessa mun pää tekee aivan helvetisti töitä ja koitan miettiä miten hoidan järkevästi pistämiset, että ei tarvi piikittää liian tiheästi. Jos nyt 8:50 piikitän korjaavaa. Pitkävaikutteisen piikitän 10-11 välillä, nii saa pienen hetken olla miettimättä piikkiä. Viimein söisin ja piikittäisin seuraavan kerran joskus 11-12 välillä. Ennen mulla oli pitkävaikutteinen, joka pistettiin 12 tunnin välein ja sai vetää samaan ruiskuun pika kans. Nykyinen pitkävaikutteinen noin 24 tunnin välein ja ei saa sekoittaa.
Tyypin 1 Diabetes ja verensokerit korkealla mahd. jatkuvan taistele tai pakene -reaktion seurauksena
14
1074
Vastaukset
- Anonyymi
Kaikenlainen stressi voi toki miljoonan muun syyn lisäksi nostaa verensokeria. Ja pistämistä, insuliinin vaikutusta ja syömistä täytyy diabeetikon ajatella monta kertaa päivässä. Mutta pitäisi olla jotain muutakin tämä oleilu kuin sairauden hoitoa...
Liikunta, vaikka ihan lyhyet kävelyt, tekee hyvää mielelle ja usein sokereillekin. Onko sinulle ehdotettu libreä? Suosittelen todella kokeilemaan ja pääsisit samalla noista sormenpäänäytteistäkin.- Anonyymi
Oletan, että tämä on jotain näitä kokoajan ihon alla olevia juttuja? 1 pahimmista vaihtoehdoista omasta mielestäni on juuri insuliinipumput ja vastaavanlaiset jutut. Ja joo ku kuvan katoin googlesta nii heti pisti erittäin kovan pahoinvoivan olon. Iso ongelma niissä olis se, kun uskon, että en pystyisi unohtamaan niitä hetkeksikkään. Insuliini kynällä koitan pistää 1-3 kertaa vuodessa ja vatsan alueelle myös n. 1-2 kertaa vuodessa. Luovutan heti noiden suhteen. Oon 22 vuoden aikana "tottunut" itse pistos tyyliin ruiskuilla, mutta kaikki piikkeihin liittyvä on yhtä helvettiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletan, että tämä on jotain näitä kokoajan ihon alla olevia juttuja? 1 pahimmista vaihtoehdoista omasta mielestäni on juuri insuliinipumput ja vastaavanlaiset jutut. Ja joo ku kuvan katoin googlesta nii heti pisti erittäin kovan pahoinvoivan olon. Iso ongelma niissä olis se, kun uskon, että en pystyisi unohtamaan niitä hetkeksikkään. Insuliini kynällä koitan pistää 1-3 kertaa vuodessa ja vatsan alueelle myös n. 1-2 kertaa vuodessa. Luovutan heti noiden suhteen. Oon 22 vuoden aikana "tottunut" itse pistos tyyliin ruiskuilla, mutta kaikki piikkeihin liittyvä on yhtä helvettiä.
Ja jatkoa edelliseen. 2018 ja sitä ennen yleensä pyöräilin todella paljon kesäisin ja muutenkin, kunhan tiet ovat puhtaina. Useampia kilometrejä per päivä. Kävelemisestä en tykkää ja jalat muutenkin erittäin kovilla. Esim kauppa reissulla ites pyöräily kestää 6-8 min yhteen suuntaan. Kävellen sama matka kestää 50-90 min pysähdellen vähän väliä tien viereen. Kyllä minä kävellen pääsen liikenteeseen, jos on pakko. Se vaa vaatii erittäin isoja suunnitelmia just syömisten ja piikittämisten suhteen. Nyt ei oo pariin kesään jaksanu tehä yhtään mitään. Oli tarkoitus nyt 2021 aloittaa ensimmäistä kertaa salilla käymistä. Mielenterveystoimiston kotikuntoutuksesta olisi ollut tarkoitus olla henkilö mukana ainakin alku vaiheessa, että en riko ja rasita kehoani liikaa, kun minulla on ollut tapana ottaa liian raskaasti heti alkuun. Nyt vaan on Corona ajat edelleen semmoiset, että yksin liikkuminen se paras muoto. Tietoinen olen kyllä liikunnan hyödyistä ja tarpeesta. En vaa jaksa ymmärtää, miten verensokerini voivat jatkuvasti tehä tallaisia temppuja. Mittaan 7.0. Syön ja piikitän niin, että verensokeri pitäisi olla parin tunnin päästä 7.0. 3 tunnin päästä mitatessani mielenterveystoimistokäynnin päätteeksi mittaan verensokerin ja se näyttää 18.5.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletan, että tämä on jotain näitä kokoajan ihon alla olevia juttuja? 1 pahimmista vaihtoehdoista omasta mielestäni on juuri insuliinipumput ja vastaavanlaiset jutut. Ja joo ku kuvan katoin googlesta nii heti pisti erittäin kovan pahoinvoivan olon. Iso ongelma niissä olis se, kun uskon, että en pystyisi unohtamaan niitä hetkeksikkään. Insuliini kynällä koitan pistää 1-3 kertaa vuodessa ja vatsan alueelle myös n. 1-2 kertaa vuodessa. Luovutan heti noiden suhteen. Oon 22 vuoden aikana "tottunut" itse pistos tyyliin ruiskuilla, mutta kaikki piikkeihin liittyvä on yhtä helvettiä.
O. K. Libre on sokeria mittaava kolikon kokoinen sensori, joka on teipillä kiinni iholla. Auttaa verensokerin hallintaa merkittävästi kun kertoo mihin suuntaan sokerit on menossa. Oppii syy ja seuraussuhteet. Itse en olisi saanut pitkään korkealla ollutta keskiarvoa paremmaksi ilman libreä. Ei tarvitsisi pistellä sormiakaan.
Itsekin jotenkin pelkään insuliinipumppuja, kanyylia ja sitä että laitteeseen tulisi joku häiriö. Aluksi ajatus librestäkin tuntui ahdistavalta. Monipistoshoidolla siis olen ja esitäytetyillä kynillä pistelen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
O. K. Libre on sokeria mittaava kolikon kokoinen sensori, joka on teipillä kiinni iholla. Auttaa verensokerin hallintaa merkittävästi kun kertoo mihin suuntaan sokerit on menossa. Oppii syy ja seuraussuhteet. Itse en olisi saanut pitkään korkealla ollutta keskiarvoa paremmaksi ilman libreä. Ei tarvitsisi pistellä sormiakaan.
Itsekin jotenkin pelkään insuliinipumppuja, kanyylia ja sitä että laitteeseen tulisi joku häiriö. Aluksi ajatus librestäkin tuntui ahdistavalta. Monipistoshoidolla siis olen ja esitäytetyillä kynillä pistelen.Eli ilmeisesti ottaa seuraavalla Diabetes poli käynnilläni ainakin puheeksi tämä Libre. Mahdollisesti myös MTT käymäni henkilön luona. Viime vuonna olisikohan ollut loka-marraskuu, kun MTT yhellä käynnillä otettiin puheeksi altistushoito tai joku vastaava. En muista tarkkaa, millä nimellä hän sitä kutsui. Sun mielestä Libre voisi olla mahdollisesti yks auttava asia? Ja kiitos todella paljon näinkin nopeasta vastauksesta. Mulla ei ollut mitään tietoa, miten useasti ihmiset täällä sivuilla lukevat ja kirjoittavat. Yksin asun ja elän videopelejen, unimaailmojen ja twitch streamien parissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ilmeisesti ottaa seuraavalla Diabetes poli käynnilläni ainakin puheeksi tämä Libre. Mahdollisesti myös MTT käymäni henkilön luona. Viime vuonna olisikohan ollut loka-marraskuu, kun MTT yhellä käynnillä otettiin puheeksi altistushoito tai joku vastaava. En muista tarkkaa, millä nimellä hän sitä kutsui. Sun mielestä Libre voisi olla mahdollisesti yks auttava asia? Ja kiitos todella paljon näinkin nopeasta vastauksesta. Mulla ei ollut mitään tietoa, miten useasti ihmiset täällä sivuilla lukevat ja kirjoittavat. Yksin asun ja elän videopelejen, unimaailmojen ja twitch streamien parissa.
Joo. Munkin mielestäni Libre -sensori voisi olla sulle suuri apu. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ainakin. Itselläni on tyypin 1 diabetes ja en enää Librestä luopuisi. Itselläni on Libre 2, jossa on myös hälytykset matalille ja korkeille verensokereille. Libre helpottaa elämää huomattavasti ja sen avulla on paljon helpompi saada selville mitä verensokerille oikein tapahtuu. Hälytykset on erittäin hyvä ominaisuus, koska sensori antaa hälytyksen jos verensokeri vaikka putoaa liian alas. Sensori myös kertoo mihin päin verensokeri on menossa, onko se menossa ylös vai alas tai pysymässä tasaisena. Tavallinen verensokerimittari ei tuota kerro. Libren kanssa voit myös mitata niin monta kertaa kuin haluat tarvitsematta rei'ittää sormia mikä voisi sua auttaa, jos koet piikkikammoa. Samalla Libren avulla verensokeritasapainon oi saada paljon paremmaksi ja tarve stressata verensokerin takia vähenee. Kannattaa tosin huomata, että libre ei poista kokonaan tarvetta tavalliselle erensokerimittarille, mutta Libre on silti valtaan suuri apu ja muuttaa elämää paljon helpommaksi. Pyydä ihmeessä libre kokeiltavaksi niin voit itse kokeilla sopiiko se sulle. Veikkaan, että et enää halua sitten luopua librestä :-)
T. miksuh - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletan, että tämä on jotain näitä kokoajan ihon alla olevia juttuja? 1 pahimmista vaihtoehdoista omasta mielestäni on juuri insuliinipumput ja vastaavanlaiset jutut. Ja joo ku kuvan katoin googlesta nii heti pisti erittäin kovan pahoinvoivan olon. Iso ongelma niissä olis se, kun uskon, että en pystyisi unohtamaan niitä hetkeksikkään. Insuliini kynällä koitan pistää 1-3 kertaa vuodessa ja vatsan alueelle myös n. 1-2 kertaa vuodessa. Luovutan heti noiden suhteen. Oon 22 vuoden aikana "tottunut" itse pistos tyyliin ruiskuilla, mutta kaikki piikkeihin liittyvä on yhtä helvettiä.
Libre -sensori tulee liimalla kiinni käsivarteen ja sensoria asetettaessa ihon läpi menee vain hyvin ohut pehmeä ja joustava sensorilanka. Sensorin asettimessa on siis pieni neula, joka vie sensorin langan ihon läpi. Itse sensorissa ei siis ole neulaa vaan ainoastaan ohut lanka, joka ei tunnu ollenkaan. Libre -sensorin paikalleenasettaminen tapahtuu asetinlaitteella, joka tosiaan vie sen langan ihon läpi. Sensorin asettaminen ei tunnu oikeastaan juuri ollenkaan, korkeintaan pieni nipistys voi tuntua. Itse sensori on kädessä täysin huomaamaton, sitä ei käytännössä huomaa ollenkaan suurimman osan aikaa. Se ei satu, pistä tai edes tunnu muuten epämukalta. Itsellä ainakin jos en tietäisi sensorin olevan kädessä kiinni en huomaisi sitä ollenkaan. Sensorin kanssa pystyy nyukkumaankin ilman, että se haittaa. Oikeasti, on kuin sensoria ei olisikaan tuossa kädessä.
Libre 2 on noin kahden euron kolikon kokoinen. Tulossa on myös Libre 3 -sensori, joka on huomattavasti pienempi ja noin 10 tai 5 sentin kolikon kokoinen. Sitä ei ole vielä tiedossa millon Libre 3 tulee saataville suomessa.
Itsellenikään insuliinipumput ei nykyisellään sovi, mutta se johtuu siitä että oon synnynnäisen näkövamman seurauksena sokeutunut. En ole aina ollut sokea, mutta nykyään oon. Tietääkseni ei ole olemassa puhuvia insuliinipumppuja, joita voisi sokeana käyttää. Eli pumput ei sovi itselleni, koska en sokeana saisi selville jos pumppuun tulee jokin vika jne.
T. miksuh - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja jatkoa edelliseen. 2018 ja sitä ennen yleensä pyöräilin todella paljon kesäisin ja muutenkin, kunhan tiet ovat puhtaina. Useampia kilometrejä per päivä. Kävelemisestä en tykkää ja jalat muutenkin erittäin kovilla. Esim kauppa reissulla ites pyöräily kestää 6-8 min yhteen suuntaan. Kävellen sama matka kestää 50-90 min pysähdellen vähän väliä tien viereen. Kyllä minä kävellen pääsen liikenteeseen, jos on pakko. Se vaa vaatii erittäin isoja suunnitelmia just syömisten ja piikittämisten suhteen. Nyt ei oo pariin kesään jaksanu tehä yhtään mitään. Oli tarkoitus nyt 2021 aloittaa ensimmäistä kertaa salilla käymistä. Mielenterveystoimiston kotikuntoutuksesta olisi ollut tarkoitus olla henkilö mukana ainakin alku vaiheessa, että en riko ja rasita kehoani liikaa, kun minulla on ollut tapana ottaa liian raskaasti heti alkuun. Nyt vaan on Corona ajat edelleen semmoiset, että yksin liikkuminen se paras muoto. Tietoinen olen kyllä liikunnan hyödyistä ja tarpeesta. En vaa jaksa ymmärtää, miten verensokerini voivat jatkuvasti tehä tallaisia temppuja. Mittaan 7.0. Syön ja piikitän niin, että verensokeri pitäisi olla parin tunnin päästä 7.0. 3 tunnin päästä mitatessani mielenterveystoimistokäynnin päätteeksi mittaan verensokerin ja se näyttää 18.5.
Libre -sensorista olisi se apu, että sen aulla voitit helposti nähdä mitä verensokerille tapahtuu missäkin tilanteessa. Tavallisen verensokerimittarin avulla tuon arvioiminen on usein vaikeaa, koska tavallinen mittri ei osaa kertoa mitä mittauskertojen välissä on tapahtunut. Libre -sensori taas mittaa verensokeria kokoajan. Tai itseasiassa libre mittaa sokerin kudosnesteestä, mutta jokatapauksessa se iis mittaa sokeria kokoajan. Sensorin avulla saat siis näkyville käyrän, josta voit katsoa mitä verensokerille oikein tapahtuu.
Yksi asia mikä kannattaa tarkistaa on se, onko sulla tarpeeksi perusinsuliinia. Jos pistät sitä liian vähän tai käytössä oleva insulini ei sovi sulle niin se voi tehdä tuota. Jos oot kokoajan esim hiukan ketoaineilla liian vähäisen perusinsuliinin takia, niin se voi tehdä tuota. Esimerkiksi itselläni kävi Tresiba -perusinsuliiniin Lantuksesta vaihtamisen jälkeen niin, että Tresibaa oli ihan liian vähän ja sitten mä ihmettelin just sitä miksi verensokeri oli kokoajan ihan pilvissä. Ei Tresiba kyllä edelleenkään toimi ihan kuten pitäisi. Mulla on huhtikuun lopulla diabeteskeskuskäynti ja pitäisi tuosta taas puhua diabeteshoitajalle. Jokatapauksessa mulla kävi ilmeisesti niin, että olin pitkään melkeimpä Novorapid -ateriainsuliinin varassa kun Tresibaa oli aivan liian vähän. Heti kun ateriainsuliinin teho hiipui pois verensokeri lähti nousuun ja lisäksi jokisen aterian kohdalla sai pistää ylimääräistä korjausinsuliinia kun verensokerit oli aina pilvissä. No syyksi paljastui Libre -sensorin avulla se, että perusinsuliinia oli ihan liian vähän.
T. miksuh - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
O. K. Libre on sokeria mittaava kolikon kokoinen sensori, joka on teipillä kiinni iholla. Auttaa verensokerin hallintaa merkittävästi kun kertoo mihin suuntaan sokerit on menossa. Oppii syy ja seuraussuhteet. Itse en olisi saanut pitkään korkealla ollutta keskiarvoa paremmaksi ilman libreä. Ei tarvitsisi pistellä sormiakaan.
Itsekin jotenkin pelkään insuliinipumppuja, kanyylia ja sitä että laitteeseen tulisi joku häiriö. Aluksi ajatus librestäkin tuntui ahdistavalta. Monipistoshoidolla siis olen ja esitäytetyillä kynillä pistelen.Jep. Kuten toisessa viestissä sanJep. Kuten sanoin toisessa viestissä niin mulla taas pumppu ei tule kyseeseen, koska olen sokea. Pitäisi olla puhuva insuliinipumppu, mutta sellaisia ei taisda olla. Tyypin 1 diabeetikkona voisi olla vaarallista jos pumppuun tulee häiriö tai siitä loppuu insuliini. Pumpun käyttäjäthän ei normaalisti pistä perusinsuliinia ollenkaan vaan pumppu annostelee kokoajan pikainsuliinia eli ateriainsuliinia. Ja jos pumppuun tulee sitten häiriö tai insuliini loppuu, niin siitä voi syntyä hyvin nopeasti ketoasidoosi eli happomyrkytys. Tuon takia on erittäin tärkeää, että pumpun vikailmoituksista saa selvää ja sokeana se ei onnistu.
T. miksuh - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Libre -sensori tulee liimalla kiinni käsivarteen ja sensoria asetettaessa ihon läpi menee vain hyvin ohut pehmeä ja joustava sensorilanka. Sensorin asettimessa on siis pieni neula, joka vie sensorin langan ihon läpi. Itse sensorissa ei siis ole neulaa vaan ainoastaan ohut lanka, joka ei tunnu ollenkaan. Libre -sensorin paikalleenasettaminen tapahtuu asetinlaitteella, joka tosiaan vie sen langan ihon läpi. Sensorin asettaminen ei tunnu oikeastaan juuri ollenkaan, korkeintaan pieni nipistys voi tuntua. Itse sensori on kädessä täysin huomaamaton, sitä ei käytännössä huomaa ollenkaan suurimman osan aikaa. Se ei satu, pistä tai edes tunnu muuten epämukalta. Itsellä ainakin jos en tietäisi sensorin olevan kädessä kiinni en huomaisi sitä ollenkaan. Sensorin kanssa pystyy nyukkumaankin ilman, että se haittaa. Oikeasti, on kuin sensoria ei olisikaan tuossa kädessä.
Libre 2 on noin kahden euron kolikon kokoinen. Tulossa on myös Libre 3 -sensori, joka on huomattavasti pienempi ja noin 10 tai 5 sentin kolikon kokoinen. Sitä ei ole vielä tiedossa millon Libre 3 tulee saataville suomessa.
Itsellenikään insuliinipumput ei nykyisellään sovi, mutta se johtuu siitä että oon synnynnäisen näkövamman seurauksena sokeutunut. En ole aina ollut sokea, mutta nykyään oon. Tietääkseni ei ole olemassa puhuvia insuliinipumppuja, joita voisi sokeana käyttää. Eli pumput ei sovi itselleni, koska en sokeana saisi selville jos pumppuun tulee jokin vika jne.
T. miksuhKorostan vielä kerran sitä, että siinä sensorinapissa, joka on kiinni kädessäsi aina pari viikkoa kerrallaan ei ole minkäänlaista neulaa, kanyyliä tai vastaavaa. Siinä on ainoastaan täysin huomaamaton lyhyt pehmeä joustaa anturilanka. Eli sun kädessäsi ei ole kiinni jotain piikkiä tai neulaa. Sensori on kiinni kädessä liimateipillä, joka pitää sensorin paikallan.Sensorin irrottaaminen on vastaavaa kuin irrottaisit vahvalla liimalla varustettua laastaria, se ei satu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Korostan vielä kerran sitä, että siinä sensorinapissa, joka on kiinni kädessäsi aina pari viikkoa kerrallaan ei ole minkäänlaista neulaa, kanyyliä tai vastaavaa. Siinä on ainoastaan täysin huomaamaton lyhyt pehmeä joustaa anturilanka. Eli sun kädessäsi ei ole kiinni jotain piikkiä tai neulaa. Sensori on kiinni kädessä liimateipillä, joka pitää sensorin paikallan.Sensorin irrottaaminen on vastaavaa kuin irrottaisit vahvalla liimalla varustettua laastaria, se ei satu.
Korostan vielä kerran sitä, että siinä sensorinapissa, joka on kiinni kädessäsi aina pari viikkoa kerrallaan ei ole minkäänlaista neulaa, kanyyliä tai vastaavaa. Siinä on ainoastaan täysin huomaamaton lyhyt pehmeä joustaa anturilanka. Eli sun kädessäsi ei ole kiinni jotain piikkiä tai neulaa. Sensori on kiinni kädessä liimateipillä, joka pitää sensorin paikallan.Sensorin irrottaaminen on vastaavaa kuin vahvalla liimalla varustetun laastarin irrottaminen, se ei satu.
T. miksuh
- Anonyymi
Moi
Joos siis kaikenlainen stressi, jännittäminen, pelot tai vaikka mainitsemasi paniikkikohtaus, huono tuuli ja suuttuminen jne jne jne ihan varmasti nostaa verensokeria. Ylipäätänsä kaikki mikä saa adrenaliinin jne liikkeelle nostaa verensokeria helposti. Kyse on siitä, että osa hormoneista kuten adrenaliini heikentää insuliinin tehoa, koska ne toimii tavallaan insuliinin vastavaikuttajahormoneina.
Mulla on itselläni tyypin 1 diabetes ja voin sanoa, että tunteet todellakin vaikuttaa verensokeriin. Eli esimerkiksi jos on stressaantunut tai huonolla tuulella niin verensokeri kyllä pomppii mihin sattuu, ja nimenomaan korkealle.
Meillä kaikilla tyypin 1 diabeetikoilla verensokeri muutoinkin heittelee, eli jos se yhtään lohduttaa niin et ole yksin sen kanssa.
Liian usein samaan kohtaan pistäminen voi tosiaan heikentää insuliinin imeytymistä, eli kannattaa vaihdella insuliinin pistoskohtaa riittävästi.
Mitä sitten tulee piikkikammoon niin ymmärrän toki sua, mutta muista kuitenkin se, että insuliinikynän neulat on itseasiassa tosi lyhyitä ja ohuita. Kunhan muistat vaihtaa neulan riittävän usein etkä käytä samaa neulaa pitkään, niin pistäminen ei juuri tunnu. Jos tarkkoja ollaan niin neulahan pitäisi vaihtaa joka kerta, mutta harva meistä varmaan niin tekee ainakin ateriainsuliinin kanssa. Kerran vuorokaudessa istettävän perusinsuliinin kanssa tuo onhelpompaa kuin ateriainsuliinin kanssa, koska jos ateriainsuliinin neulaa vaihtaa joka kerta niin mukana pitäs aina olla kourallinen neuloja varmuuden vuoksi. Ei sillä kyllähän sitä neulaa pitäisi vaihtaa. Ja tosiaan vääntynyt usein käytetty neula tuntuukin enemmän kuin uusi käyttämätön neula. Neulan vaihtaminen myös vähentää niitä kovettumien riskiä eli vähentää riskiä insuliinin imeytymisongelmille. Samaten neulan vaihtaminen vähentää riskiä tulehduksille ja tulehushan voi aiheuttaa sen, että pistäminen tuntuu enemmän eikä insuliini toimi kunnolla.
Samaten muista se, että pistät rasvakudokseen, ei siis ikinä lihakseen tai liian lähelle sitä. Rasvakudokseen pistettäessä pistäminen ei pahemmin tunnu, mutta jos neula osuu lihakseen tai verisuoneen niin sitten se kyllä tuntuu ikävästi.
Mutta joo, luulisin että sua auttaisi jos pääsisisit neulakammosta eroon tai saisit sitä jotenkin lievitettyä, koska jos oikein jännität sitä niin se tosian voi vaikuttaa verensokeriin heikentämällä insuliinin tehoa.
T. miksuh- Anonyymi
Kiitos kaikesta kirjoittamastasi. Oikeasti <3 Oon siinä vaiheessa, että en usko mun elimistön hirveän montaa vuotta kestävän nykyisellä menolla. Siksi olen tosissani teheny töitä MTT ja Diabetes pkl kans viimeset pari vuotta. En väitä, että heti suostuisin kaikkeen, mutta enemmän luen ja kuuntelen puheita nykyään. Minulla ei varsinaisesti ole mitään estettä puhua, kuunnella, kirjoittaa ja lukea asioita. Ongelmat kuitenkin ilmenevät heti, kun keho alkaa pistää vastaan paniikkikohtauksilla, oksenteluilla ja mahd. verensokerin nousulla.
Joka pistoksen hoidan eri ruiskulla. Jos ottaisin insuliinikynän käyttöön, niin joka pistokselle vaihtaisin neulan. Insuliinikynällä pistäessäni minulla on ongelmana se, että neulan pois vetäessä yleensä se raapaisee ihoa. Myös itse pistäminen on minulle erittäin hankalaa asennossa, miten kynää pidetään. Näiden uskon olevan puhtaasti opettelu kysymys, mutta se taas vaatii työtä. Tiedossa on neulojen vaihdon tarpeet ja hyvät puolet. Pistos paikkojakin yritän vaihdella vähän väliä. Muistaakseni muutama kuukausi sitten loppuvuodesta vaihdoinkin pistospaikat reisissä kohtiin joihin en ole koskaan ennen pistänyt. Kivuliasta ja hankalaa, mutta onnistuin. Nyt ovat ne paikat olleet käytössä. Hankala mennä sanomaan sen tarkemmin näyttämättä itse pistos alueita. Näistä on kuitenkin puhe joka Diabetes pkl käynti. Hoitajan ja lääkärin mielestä mitään kovettumia minulla ei koskaan ole ollut. Saan myös ohjeita pistospaikkojen vaihtamisesta useasti Diabetes pkl. Joka verikokeisiin saan Emla puudutteen ja 6 vuotta sitten koitin vastaavanlaista puudutetta mun pistospaikkojen vaihtamisen avuksi. Siinä ongelmana oli taas se, että sen piti vaikuttaa 15-30 min, joka taas sai minut miettimään inhottavia asioita odottaessa.
Näillä kirjoituksilla seuraavat omat toiveet on ottaa puheeksi Libre ja altistushoito.
En osaa auttaa mutta Facebookissa on ryhmiä diabeetikoille. Porukkaa on paljon enemmän kuin täällä joten todennäköisyys kohtalotovereiden löytämiseksi on suurempi kuin täällä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 231635
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha161479Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631378Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.321350Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?491304Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne151238Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se81136Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot641116Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351104Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61092