Vierelle. Halaamaan, lohduttamaan ja tuomaan toivoa paremmasta huomisesta. Just nyt.
Just ny kaipaisin sinua
Anonyymi
64974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Just nyt mä toivon samaa.
Pehmeää syliä,helliä kuiskauksia ja suloisia suudelmia.
Just nyt toivon, että soitat ja kerrot,miten mua kaipaat.
Jos hänet nyt syliini saisin, kuiskaisin korvaan ne asiat mitkä ovat mielessäni pyörineet. Ne samat sanat, jotka kertaalleen hänen korvaansa kuiskasin. Puhaltaisin kaulaan ja suutelisin hellästi aina ylös huulia hapuillen. Silittäisin selkää, kuten silloin kerran mökillä, liian pienessä sängyssä makoillessamme. En voi sille mitään, kuinka kaipaan. Vedät minua puoleesi edelleen.
Miksi juuri nyt? Kenet haluat?
Hänet, jonka taisin menettää. Hänet kenen syleilyn vielä muistan. Sen tunteen ja lämmön. Kohta en enää muista. Aikaa kuluu...
Ihanalta kuulostavaa läheisyyttä, olit onnekas.
Miten niin menetit hänet?
Toiselle...
Mulla on tuo kuvailemasi just nyt tilanne aika ussein päällä. Liian usein, edelleen...
Kaivataan täälläkin vaan turhaan.
Seuraat punaista lankaa
Niin se parempi aika koittaa
Ihan itte tehdään se
Elämä
Ja pysyt hengissä
Punainenlanka on hukassa.
Varo ettei 💥
Voi niinkin käydä.
Tämä mietityttää että mikä se on se oikea punainen lanka niistä punaisista. Tiedän kyllä kenen luo haluan, mutta miten.
Minäkin sinua. Just ja aina, jokainen loppuelämäni sekunti.
Näin minäkin tunnen.
"Hylkäämistä pelätään poikkeuksellisen paljon, ymmärrettävästi. Yleisin seuraus tälle tunnelukolle on masennus. Muita mahdollisia seurauksia on läheisten suhteiden välttäminen kokonaan.
Ihminen kaipaa ja tarvitsee valtavasti turvaa, luotettavuutta sekä hyväksyntää. Jossain määrin jokainen ihminen pelkää hylätyksi tuloa, mutta ihminen, jolla tämä lukko on vahva, tekee melkeinpä mitä hyvänsä, ettei joudu kokemaan hylätyksi tulon kipua. Kurjaa kyllä, tällöin ihminen tietyllä tavalla hylkää itse itseään."
Ei voisi tuo teksti yhtään enempää osua. 💔
Vakavasti sanottu. Itselläni ei ole kovin voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa (toki jossain määrin kuten tuossakin todetaan kaikilla olevan) ja siitä seuraa, että en esimerkiksi pelkää riitaa.
On ihmisiä, jotka pelkäävät niin paljon huomiotta jättämistä, että mielummin haastavat riitaa ja ovat ilkeitä (satuttavat), kuin jäisi ilman huomiota.
Tahtovat toisesta jotain itselleen vaikka väkisin, riipivät toiselta ihmisarvoa, kunhan saa huomion itseensä, jos ei hyvällä, niin pahalla. Paha juttu!
Ymmärsit kommenttini väärin. Tarkoitin että en pelkää hylkäämistä, jos toinen ihminen suuttuu itselleni. Monet muut valitettavasti pelkäävät ja siksi välttävät riitatilanteita silloinkin kun se ei ole hyväksi.
Ai... Onpa surullista kuulla.
Itselläni tuo asia kyllä näkyy eritavalla. En pidä riitatilanteista ja on tosi rankkaa jos on aiheuttanut toiselle pahaa mieltä. Itse en edes pystynyt lähettämään hänelle viestiä. Jos olisin mieleltäni vähän paremmassa kunnossa olisin edes yrittänyt. Ei sillä, en uskoisi hänen haluavan nähdä ja tutustua.
Mut mielessäni hän on ollut siitä lähtien...
Palstalla kirjoittelee moni nainen, me ei selvästikään olla samalla aaltopituudella.
Kunpa hän ei muistelisi pahalla. 💔
Jos edes koskaan huomasi.
Kunpa nukahtamisen jälkeen en enää heräis koskaan.
Must ei oo koskaa ollu kuin toivomaan, elänyt haavemaailmoissa
Eiköhän tänne mahdu kaikki aaltopituudet. Hyvä että on monenlaisia kirjoittajia.
Sain hänen kanssaan hetken viettää aikaa...
Olisin halunnut uskaltaa kysyä et haluaisko hän nähdä vielä. En pystynyt. Se tilaisuus meni.
Tuskin enää kohdataan.
Mut niin en kysynyt sitä silloin ja viestiä en laittanut koska en oo ollut enkä ole kunnossa et ansaitsisin tilaisuutta
Ei se mikään ansaintakysymys voi olla. Anna toisen päättää itse, älä päätä hänen puolestaan.
Samaa mieltä. Tilaisuus kyllä tulee, se oikea hetki kun molemmat ovat valmiit toisensa kohtaamaan. Näin suuri rakkaus kyllä säilyy.
Ei se haittaa jos et ole kunnossa, eihän rakkauden kaipuussa voi kunnossa ollakaan. Se kaipuu sattuu niin paljon. Ei se ole masennusta vaan rakkauden kaipuuta. Kun otat yhteyttä, se poistuu. Saat toivoa siitä. Ja pääset eteenpäin.
Tämä on totta elämässäni. Se lukko on murrettava.
Meen ens viikol hakemaan apua... Jos sais edes jotain lääkkeitä tasaamaan mieltä. Meen masennuksen syvimpään päätyyn ja sit taas kokoon itteeni monta kertaa päivän aikana. Tää tapahtuu melkein päivittäin. Työpäivä menee ok, mut sit yksin ollessani romahdan.
Jos joku kysyis multa et miten menee...
Niin huonosti, tää kipu sisällä tuntuu musertavalta.
Mitkään motivaatiolauseet ei vaan oo auttaneet.
Löydän kyllä paljonkin hyviä asioita joita mulla on elämässä. Oon niistä niin kiitollinen. Mut en vaan voi tälle ololle mitään. En ymmärrä ihan pohjimmaista syytä tälle.
Hyvä että saat apua, valitettavasti tuossa tilanteessa motivaatiolauseet eivät riitä kenellekään.
Hyvä että haet apua! Voimia sinulle!
Tuntuu et täl hetkel ainut paikka mis hetkeks unohtaa kaiken muun ja murheet on hevosen kanssa ❤️
No hyvä että sinulla on joku paikka. Minulla on lapset.
Onko ketjun haaveilijoille tullut mieleen tehdä jotain että olisi heila helluntaina?
Tämän ketjun naisilla taitaa olla nyt suruaika. Heilaketju olisi toinen ketju.
Suruaikana sitä rakkainta ja tärkeintä tarvitsisi eniten...
Niin, ei tuossa tilanteessa muista naisista ole edes puoleksi lohduksi. Suru on vain käytävä läpi, sille ei voi mitään.
Mitkä muut naiset? miksette lähesty niitä joista olette kiinnostuneita!
Käytävä mikä käytävä, käytävän päässä valoa.
Sanoisin vain että:
"Ahdistuneisuus tekee ympäristön havainnoinnoista vaikeaa, eikä iloa tunnu löytyvän. Pelot epäonnistumisesta, muiden mielipiteistä, hylätyksi tulemisesta ja menettämisestä valtaavat mielen. Sydän tykyttää, henkeä ahdistaa ja vapisuttaa. Ahdistus ottaa vallan ja se tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Kokemukset ahdistuksen herättämistä ajatuksista ovat todellisia ja lamaannuttavia. "
Koen tunteet voimakkaasti ja jos haluaisin jotain hyvin paljon niin tulee tuo lamaantuminen, tunne etten pysty eikä minusta ole mihinkään. Ajattelen et mun pitäis olla sitä ja tätä enemmän ennenkuin olisin valmis toiselle. Siis tunnen itse etten ole riittävä toiselle. Aloitteentekeminen siis jäi, sen takia olen niin pettynyt itseeni yhä enemmän ja surun murtama. En osaa selittää.
Itsekin menettänyt äskettäin elämäni rakkauden vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Se repii ja raastaa. Itkettää loputtomiin välillä. Tunteet on edelleen olemassa mutta niitä ei hänelle voi enää osoittaa. Kaipaan läheisyyttä ja rakkautta niin paljon.
Hei lesbo, tulevaisuus on kytketty toivoon kuten vapaus totuuteen.
Hienosti sanottu!
Hän saa minut vähän heikoksi edelleen. Kaipaan vaikken saisi.
Miksei saisi?
Miksei saisi?
Avaa vähän. ☺️
En saa unta... Aamul töihin 👍 🥱
En vaan tuu koskaan unohtaa häntä...
Miten niin? Ihan aamuvuorossa olin... 🥱
Puol neljältä mulle riitti pyöriskely sängyssä ja nousin hetkeksi tekemään jotain muuta. Tein kyykkyjä ja söin puolikkaan banaanin. 😅 Sit nukahdin sen jälkeen kun menin sänkyyn ja herätyskello herätti kuudelta. Oloni on aika outo ja ajatus kulkee hitaalla.
Minäkin vähän allapäin
Pitää vaan keksiä itte jotain
Vähän on samat fiilikset!
itkenyt vaan ja sydän jyskyttää rinnas ja helve'tin paha olo.
💔💔
Voi kun niin paljon haluisin et joku kertois miten tän kivun saa pois. Oon siitä surullinen et tää kaikki oli harhaa ja yksipuolista.
Voi ei, toivottavasti olet saanut jo unta 😔
🤔Vertaistukea:
Olen käynyt saman kaltaisia tunteita läpi. Maanantaina kävi niin, että ymmärsin ihastukseni laittamasta biisistä yhden (siis ajatelkaa yhden!) sanan väärin ja tuli kamala olo. Se ilo mitä olin aikaisemmin tuntenut muuttui pienessä hetkessä päälle ahdistuksesi...se tunne vyöryi päälle, ihan siis kamala olo, tuntui ihan fyysisesti koko kropassa, menettämisen pelko ja se etten joudu pettymään, että olenko kuvitellut ja toivonut liikaa. Tuntui, kuin edessä olisi rotko. Olen ennenkin pudonnut sellaisiin, että tiesin selviäväni.
En voinut heti pysäyttää autoa. Vein lapsen harrastukseen ja velloin hetken siinä epätoivon ja surun tunteessa. Yritin lohduttaa itseäni kaikilla järki ajatuksilla. (Olen sellainen hulluudesta rikas ihminen, että ei ollut helppoa😅) Sitten tajusin tehdä päässäni reality check. Mitä on ja mitä ei ole tapahtunut, ei auttanut, otin sen biisin, katsoin sanat, löysin yhden virheen ja olin helpottunut. Kuuntelin sitä ja muita biisejä loppumatkan kevyellä mielellä ja ymmärsin, kuinka pienestä omat tunteet heittelee. Oli niin kevyt olo, että olisin voinut alkaa täyttää veroilmoitusta 😄
Joskus vertaistuki voi helpottaa, toivottavasti sulla on jo parempi olo!
Voi ei... Oon ihan samanlainen.
Sillä erotuksella et oon kuunnellut niitä kaikkia kun hän on tarkoittanut niitä toiselle.
En tosiaan oo siinä mielentilassa et pystyisin nauramaan 😂😂🤣
Kai ymmärrät kun sanon ikävöiväni, niin todella teen niin. Mulla on ikävä ja kaipaan sua. Sun seuraa. Ja välillä aina kerron sen sinullekin.
Oot sä vielä olemassa
Oletko olemassa minulle ?
Näytätkö sen kulta, että oot olemassa minullekin
Näin hänet eilen etäältä. Kävi mielessä et nyt hetkeni koitti, sitten kuitenkin epäröin. En edes kunnolla nähnyt häntä mutta tuli tunne ettei hän haluaisi et lähestyn.
Rauha tuli tälle jutulle, koska en tiedä miksi mutta tuntui niin vahvasti ettei hän varmaan haluaisi. Se oli siinä 💔
Tuskin edes kohtaan häntä enää. Ihan hyvä varmaan.
💔
Siitä oli niin pitkä aika kun viimeksi puhuimme. Menin itse lukkoon enkä kyennyt kun jotenkin ajattelin et hän ei halua. Viime kerralla josta on jo aikaa hän itse lähestyi.