Olisiko ehdottaa mistä voisi löytää nimenomaan petetyille oman ryhmän keskusteluja varten? Vertaistuki olisi erittäin tarpeellista. Olisi hyvä kuulla, etten ole ainoa hullu, joka kokee näin. Olisi myös hyvä kuulla miten muut ovat pystyneet käsittelemään ahdistustaan ja etenkin helpottamaan sitä? Ja miten päästä eroon häpeästä? Pääseekö siitä ikinä eroon? Entä miten saada itseluottamusta ja itsetuntoa takaisin kasaan? Nyt tuntuu täysin toivottomalta. Entä onko joku ja miten vielä pettämisen jälkeen pystynyt jatkamaan parisuhdetta? Sellaisistakin kokemuksista olisi kiva kuulla. Miten se onnistui?
Olen itse kohta oikeasti hoidon tarpeessa, niin koville tämä ottaa. Tuntuu, ettei helpota, vaan pahenee vain.
Vertaistukea petetylle?
Anonyymi
9
2213
Vastaukset
- Anonyymi
Olin itse vuosi sitten samassa tilanteessa. Itse lueskelin tukinetin keskusteluja, tuntui että jo pelkästään muiden kokemuksista ja tuntemuksista lukeminen auttoi alun shokkivaiheessa. Huomasi, että muilla on ihan samoja tunteita ja niiden ikävienkin läpikäymisestä voi selvitä ja elämä jatkuu. https://tukinet.net/teemat/parisuhde-koti-ja-perhe-1801261251/forum/
Minulla ahdistuksessa auttoi se, että oli läheisiä ihmisiä tukena ja kuuntelemassa. Työ piti pinnalla, samoin itselle rakkaat asiat... liikkuminen luonnossa, musiikki, ne helpottivat ahdistusta. Ole itsellesi armollinen, Ja muista aina, että sinulla ei ole mitään hävettävää! Häpeä on pettäjän, ei sinun. Paljon voimia sinulle,- Anonyymi
Kiitos, itsekin olen myös noita lueskellut. Ihan järjetöntä tuskaa silti. Kauanko tämä itkeminen jatkuu? Mitään muuta asiaa elämässä en varmasti näin paljon ole koskaan surrut. En edes vanhempani kuolemaa. Tuntuu sietämättömältä edes olla. Tuntuu, että minut on hajotettu lopullisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, itsekin olen myös noita lueskellut. Ihan järjetöntä tuskaa silti. Kauanko tämä itkeminen jatkuu? Mitään muuta asiaa elämässä en varmasti näin paljon ole koskaan surrut. En edes vanhempani kuolemaa. Tuntuu sietämättömältä edes olla. Tuntuu, että minut on hajotettu lopullisesti.
Tukinetti, sieltä vertaistukea niinkuin tuolla jo sanottiin. Varaa aika myös terapeutille joka on erikoistunut vaikka eroterapiaan. Pettäminen rinnastetaan traumana ihmisen menettämiseen.
Sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi vaan pettäjällä ja petokseen osallistuja on syyllisiä siihen. Jos sulla on läheisiä ystäviä, puhu myös heille. Ääneen sanominen (vaikka vaikeaa) vie pahimman terän häpeältä. Sinua on satutettu- tarvitset tukea. Harva antaa ymmärrystä pettäjälle.
Itsellä aikaa tuosta noin kolme vuotta ja edellä mainitut asiat on auttanut, terapia eniten. Jatkoimme yhdessä. Luottamusta kootaan päivittäin.
Jaksamista sulle - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, itsekin olen myös noita lueskellut. Ihan järjetöntä tuskaa silti. Kauanko tämä itkeminen jatkuu? Mitään muuta asiaa elämässä en varmasti näin paljon ole koskaan surrut. En edes vanhempani kuolemaa. Tuntuu sietämättömältä edes olla. Tuntuu, että minut on hajotettu lopullisesti.
Varmaan aika yksilöllistä kuinka kauan kestää päästä yli traumaattisesta kokemuksesta. Itsestäni tuntuu nyt vuoden jälkeen, että olen käynyt kaikki mahdolliset tunteet läpi. Alun shokkivaiheen kun ei pystynyt nukkua eikä syödä ja koko elämä meni uusiksi kahdessa viikossa, eikä puoliso suostunut edes keskustelemaan mikä ajoi pettämään. Parinkymmenen vuoden suhteella ei ollut mitään arvoa salamarakastumisen rinnalla. Itsetuhoiset ajatuksetkin kävivät mielessä alkuun, tunne että millään ei ole enää väliä. Onneksi tajusin saman tien ettei niin arvottomasti ja armottomasti käyttäytyvien ihmisten takia kannata heittää omaa ainutkertaista elämää menemään.
Shokkivaiheen jälkeen tuli suuttumus, jopa viha ja inho heitä molempia kohtaan. Ne tunteet vuorottelivat pettymyksen ja suunnattoman surun kanssa pitkän aikaa. Pikkuhiljaa voimakkaat tunteet alkoivat tasoittua ja harveta, vieläkin niitä välillä nousee pintaan kun esimerkiksi ajan yhteisen kodin ohi, jossa puoliso edelleen asuu. Tai kun nousee muistoja kaikesta yhdessä koetusta.
Nyt on kuitenkin tullut rakentaviakin tuntemuksia, hetkittäin tunnen jopa kiitollisuutta kakkosta kohtaan, ymmärrän miten epäterve suhteemme oli joissakin asioissa ja tajuan että voin saada eron myötä tilalle jotain paljon parempaa.
Vaikka nyt tuntuu toivottomalta, usko pois että aika parantaa ja kaiken kokemasi jälkeen sinulla on mahdollisuus löytää rinnallesi luotettava ihminen, joka rakastaa eikä halua satuttaa. Voimia... päivä ja hetki kerrallaan, aika parantaa. Äläkä pelkää hakea apua, jos tuntuu ettei omat voimat riitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tukinetti, sieltä vertaistukea niinkuin tuolla jo sanottiin. Varaa aika myös terapeutille joka on erikoistunut vaikka eroterapiaan. Pettäminen rinnastetaan traumana ihmisen menettämiseen.
Sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi vaan pettäjällä ja petokseen osallistuja on syyllisiä siihen. Jos sulla on läheisiä ystäviä, puhu myös heille. Ääneen sanominen (vaikka vaikeaa) vie pahimman terän häpeältä. Sinua on satutettu- tarvitset tukea. Harva antaa ymmärrystä pettäjälle.
Itsellä aikaa tuosta noin kolme vuotta ja edellä mainitut asiat on auttanut, terapia eniten. Jatkoimme yhdessä. Luottamusta kootaan päivittäin.
Jaksamista sulleMulla on keskusteluapu olemassa. Läheisille en voi puhua, koska häpeän asiaa niin paljon. Se on osaltaan hirveä taakka, kun pitää esittää, että kaikki ok, vaikka ei tosiaan ole. Tuntuu, ettei pysty edes päivän toimista suoriutumaan. Mutta kiitos sinulle.
Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tukinetti, sieltä vertaistukea niinkuin tuolla jo sanottiin. Varaa aika myös terapeutille joka on erikoistunut vaikka eroterapiaan. Pettäminen rinnastetaan traumana ihmisen menettämiseen.
Sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi vaan pettäjällä ja petokseen osallistuja on syyllisiä siihen. Jos sulla on läheisiä ystäviä, puhu myös heille. Ääneen sanominen (vaikka vaikeaa) vie pahimman terän häpeältä. Sinua on satutettu- tarvitset tukea. Harva antaa ymmärrystä pettäjälle.
Itsellä aikaa tuosta noin kolme vuotta ja edellä mainitut asiat on auttanut, terapia eniten. Jatkoimme yhdessä. Luottamusta kootaan päivittäin.
Jaksamista sulleKiitos. Mikä sai teidät jatkamaan? Oletko ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun? Onko parisuhteessanne jokin muuttunut tuon jälkeen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Varmaan aika yksilöllistä kuinka kauan kestää päästä yli traumaattisesta kokemuksesta. Itsestäni tuntuu nyt vuoden jälkeen, että olen käynyt kaikki mahdolliset tunteet läpi. Alun shokkivaiheen kun ei pystynyt nukkua eikä syödä ja koko elämä meni uusiksi kahdessa viikossa, eikä puoliso suostunut edes keskustelemaan mikä ajoi pettämään. Parinkymmenen vuoden suhteella ei ollut mitään arvoa salamarakastumisen rinnalla. Itsetuhoiset ajatuksetkin kävivät mielessä alkuun, tunne että millään ei ole enää väliä. Onneksi tajusin saman tien ettei niin arvottomasti ja armottomasti käyttäytyvien ihmisten takia kannata heittää omaa ainutkertaista elämää menemään.
Shokkivaiheen jälkeen tuli suuttumus, jopa viha ja inho heitä molempia kohtaan. Ne tunteet vuorottelivat pettymyksen ja suunnattoman surun kanssa pitkän aikaa. Pikkuhiljaa voimakkaat tunteet alkoivat tasoittua ja harveta, vieläkin niitä välillä nousee pintaan kun esimerkiksi ajan yhteisen kodin ohi, jossa puoliso edelleen asuu. Tai kun nousee muistoja kaikesta yhdessä koetusta.
Nyt on kuitenkin tullut rakentaviakin tuntemuksia, hetkittäin tunnen jopa kiitollisuutta kakkosta kohtaan, ymmärrän miten epäterve suhteemme oli joissakin asioissa ja tajuan että voin saada eron myötä tilalle jotain paljon parempaa.
Vaikka nyt tuntuu toivottomalta, usko pois että aika parantaa ja kaiken kokemasi jälkeen sinulla on mahdollisuus löytää rinnallesi luotettava ihminen, joka rakastaa eikä halua satuttaa. Voimia... päivä ja hetki kerrallaan, aika parantaa. Äläkä pelkää hakea apua, jos tuntuu ettei omat voimat riitä.Samat reaktiovaiheet tunnistan minäkin. Täällä vain puoliso ei edes osaa sanoa rakastuiko toiseen vai mitä tapahtui. Se loukkaa ehkä eniten, ettei kykene minulle kertomaan asiaa avoimesti kuten se on.
Yhdessä yritetään jatkaa, mutta en tiedä tuleeko siitä lopulta mitään. Mies ei halua erota, koska kuulemma rakastaa vain minua ja uskonkin sen nyt, enkä itsekään haluaisi erota, koska niin pitkä suhde jo yhdessä, mutta ilman luottamusta on varmaan turha jatkaakaan?
- Anonyymi
Taidat olla nuori..ja nainen.Kun ikää tulee,niin tajuaa että kaikki miehet pettää vaikka teet kaikki temput..Miehille ei riitä mikään..Miehet on itsekkäitä,mikään ei riitä niille..Miehistä tulee vastuullisia parisuhteessa vasta sitten kun miehellä ei enää seiso.Minä opin tän jo 30-vuotiaana.Älä ikinä luota keneenkään,varsinkaan miehiin.
- Anonyymi
Jos olet nainen kirjoita mulle. Mua petettiin 2 vuotta etten tiennyt mitään. Ollaan jatkettu mutta vaikeaa ollu. Aika yksin itse olen jäänyt asian kanssa.
T. Mies39
[email protected]
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lataus pakkaskelissä
En olisi koskaan ostanut sähköautoa jos olisin tajunnut että ne eivät lataa pakkasissa suurteholatauksella vaan istut tu1656272Kun väestö ikääntyy ja veronmaksajat vähenee, mitä sitten vasemmistolaiset?
Maahanmuutto ei vaan ole ratkaisu väestön ikääntymiseen. Maahanmuutto lykkää ja hidastaa väestön ikääntymistä ja työv932836Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?
Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?921801Aktivistinainen pysäytti ICE-agentin luodin päällään USA:ssa!
Video ampumistilanteesta: https://edition.cnn.com/2026/01/07/us/video/ice-shooting-minneapolis-digvid "Media: ICE:n am431515Kyllä mä suren
Sitä että mikään ei ole kuten ennen. Ei niitä hetkiä ja katseita. Toisaalta keho lepää eikä enää tarvitse sitä tuskaa ko91226- 491035
Mitä tarkoitat
”Silti koen sinulta puuttuvan jotain, joka kutsuu minua antamaan sinulle juuri sitä.”23958- 10926
- 66922
- 21913