Selviytymistarinoita

Kiitos. Kivinen tie on edessä, sen ymmärrän nyt. Osaatko kertoa vielä et kuinka kauan sul meni ennen kuin ns. sun päässä naksahti ja tajusit ettei nyt oo kaikki hyvin? Minkä ikäinen silloin olit? Tiedän, et yksilöllistä nuo parantumiset, ym. mut jostain syystä tahtoo koittaa saada selville et millasist ajoist puhutaan, kutakuinkin. Vielä, jos jaksat/haluat vastailla, oliko sulla osastojaksoja, koitko että niistä oli hyötyä? Miten perhe osallistui sun auttamiseen?

Jep, ei tässä ole kuin 2 vaihtoehtoa, hautuumaa tai parantuminen, ja yritetään pysytellä tuossa jälkimmäisessä. Uskoa on niin kauan kun henki pihisee.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. Kivinen tie on edessä, sen ymmärrän nyt. Osaatko kertoa vielä et kuinka kauan sul meni ennen kuin ns. sun päässä naksahti ja tajusit ettei nyt oo kaikki hyvin? Minkä ikäinen silloin olit? Tiedän, et yksilöllistä nuo parantumiset, ym. mut jostain syystä tahtoo koittaa saada selville et millasist ajoist puhutaan, kutakuinkin. Vielä, jos jaksat/haluat vastailla, oliko sulla osastojaksoja, koitko että niistä oli hyötyä? Miten perhe osallistui sun auttamiseen?

Jep, ei tässä ole kuin 2 vaihtoehtoa, hautuumaa tai parantuminen, ja yritetään pysytellä tuossa jälkimmäisessä. Uskoa on niin kauan kun henki pihisee.

Lue lisää

Parantuminen kestää NOIN 1-8 vuotta. On niitä pidempiäkin...
Jos on sairastaNUT anoreksiaa niin voi tulla uudelleen sellaisia ”anoreksiakausia”

Välillä käyn tarkistelemassa näitä viestejä, yllättävän vähän tullut vastauksia.

Kiitos kommentista, tyttöä kyllä kovastikin kiinnostaa muoti ja vaatetus, vielä uskoisin että terveellä pohjalla hakee tyyliään. Ihan alussa piti olla peittäviä ja mahd. isoja vaatteita, nyt hoidon alettua on alkanut kokeilla muitakin/istuvampia vaatteita. Toivottavasti ei tuu päinvastaista reaktiota/ajatuksia (esim. kokoon liittyen), ja todella toivon, että ollaan vaiheessa jossa hän hakee nyt tyyliään, niin kuin teinit yleensä tekee. Ja toivon, että hänelle tulisi ajatus, että hei vaatteethan näyttääkin joltain kun on terve...tai ainakin terveemmällä suunnalla...

Kiitokset, on tämä niin monihaarainen sairaus, jota kukaan ei voi ymmärtää ennen kuin iskee omalle kohdalle. Tuntee itsensä vaan niin avuttomaksi, kun ei pysty auttaa toista muuta kuin tukemalla, kun itsestähän tämän sairauden voittaminen lähtee. Siksi täällä tiedustelenkin, että mitkä ovat olleet ne ajatukset ja ratkaisun hetket, että hei, nyt riittää.