Sosiaaliturva ja laitostumisen kritiikki tyhjensi mielisairaalat, ei neuroleptit

Yleensä julkisessa keskustelussa väitetään toistuvasti, että neuroleptien ja muiden psykoaktiivisten aineiden tulo mullisti erityisesti vaikeiden mielisairauksien hoidon ja mahdollisti sen, ettei potilaita tarvinnut enää säilöä vuosikausia laitoksissa. Missään ei kuitenkaan näytetä varsinaista tutkimistietoa siitä, että juuri neuroleptit olivat syynä laitostumisen vähenemiseen 1900-luvun puolivälin jälkeen. Tiedekirjailija Robert Whitaker onkin käynyt ansiokkaasti läpi kirjoissaan ja artikkeleissaan mielisairaanhoidon historiaa, ja tässä on skitsofrenian hoitotulokset joita hän löysi ennen neuroleptien tuloa:

Yorkin retriitti 1796-1811 70 % parani palaamatta sairaalaan
Worchesterin mielisairaala 1833-1846 65 % parani palaamatta sairaalaan
Pennysylvanian sairaala 1841-1882 45-70 % parani palaamatta sairaalaan
Warrenin valtionsairaala 1945-1959 73 % parani palaamatta sairaalaan
Delawaren sairaala 1947-1950 70 % parani palaamatta sairaalaan
Bostonin sairaala 1947-1952 76 % parani palaamatta sairaalaan
Norjan sairaala 1948-1952 63 % parani palaamatta sairaalaan
Califorian tutkimus 1965 88 % parani palaamatta sairaalaan

Seurantajaksot vaihtelivat muutamasta vuodesta 30 vuoteen. Eräässä Kaliforniassa vuonna 1956 julkaistussa tutkimuksessa juuri hoidossa yleistynyt klooripromatsiini ei näyttänyt parantavan hoidon tuloksia -2,5 vuoden seurantajaksolla lääkkeettömistä 88 % vapautui sairaalahoidosta, klooripromatsiinilla hoidetuista 77 %. Vuonna 1976 julkaistussa Rappaportin satunnaistetussa tutkimuksessa lääkkeettömään ryhmään satunnaistetuista ja lääkkeettöminä pysyvistä potilaista 8 % joutui uudelleen sairaalaan kolmivuotisen seurantajakson aikana, kun taas neuroleptille satunnaistetuista 75 % joutui uudelleen sairaalaan. Ja näitä tutkimuksia löytyy tusinoittain lisää ihan 1900-luvun puolivälistä lähtien, joten on vaikea ymmärtää, mistä myytti neuroleptien vallankumouksellisesta vaikutuksesta skitsofrenian ennusteeseen oikein kumpuaa? Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun avointa dialogia ja käypä hoitoa vertailevan 19 vuotta käsittäneen seurantatutkimuksen mukaan neurolepteja painottavassa käypä hoidossa sairaalapäiviä oli seitsemän kertaa yhtä paljon kuin avoimessa dialogissa ja sairaseläkkeellä oli jossain vaiheessa seurantajakso noin 80 % psykoosipotilaista. Lääkehoitoa painottava malli siis LISÄÄ sairaalahoidon tarvetta ja vähentää työkykyä radikaalisti. Eli missä vaiheessa ja milloin se lääkehoidon vallankumous oikein tapahtui? Tapahtuiko se oikeasti vain lääkeyhtiöiden markkinointiosastoilla, joiden jatkeeksi psykiatreja kouluttavat lääketieteellisen instituutiot muuttuivat?

Oikeasti mielisairaaloita tyhjennettiin, koska hoitoidelogia muuttui samaan aikaan avohoitoa painottavaksi ja sosiaaliturva parani, jolloin tarve säilöntalaitoksille väheni. On huomattava, että 1900-luvun alussa saati sitten 1700-luvulla ei ollut Kelaa eikä verorahoilla maksettuja vuokra-asuntoja huono-osaisille ja mielisairaalaan joutuneet potilaat olivat oikeasti jo todella sekaisin ja täysin työkyvyttömiä, eivätkä mitenkään pikkuisen eksentrisiä. Mistä psykiatria, valtamedia ja ylipäätään koko kulttuuri on keksinyt koko myytin, jonka mukaan neuroleptit mullistivat skitsofrenian hoidon, kun näyttää että parhaimmillaankin hyvin kaunistelllen mitään ei tapahtunut, ja useammin nykyään potilaat taantuvat kasveiksi vuosikymmenien aivoja vaurioittavilla neuroleptikuureilla jos eivät älyä lopettaa, kuten Tapio Gauffin teki "parantuessaan" vaikeasta "lääkeresistentistä skitsofreniasta". Onhan se toki ehkä hienomman näköistä tilastoissa, kun potilas taantuu omaan Kela-tuetuun pikku yksiöönsä eikä valtion mielisairaalaan, mutta varsinainen toimintakyky ja sopeutuminen yhteiskuntaan eivät ole parantuneet vaan jopa huonontuneet radikaalisti neuroleptien tulon jälkeen.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/05/vaarallinen-ihmelaake-kasikirjoitus