Lopettakaa se

Paljon pahoja unia öisin. Suuri pelko siitä, että stressi saa aikaan pahoja oireita tai vammautumisen tai jotain vielä pahempaa. Mitään ei olisi koskaan saanut aloittaa lupaa kysymättä.

Yläkerran asukkaan olisi syytä lopettaa metelöinti, heittelemällä ja pudottamalla esineitä lattiaansa, välillä hyvin kovaäänisesti. Ei voi unohtaa niin kauan kuin häiriköinti jatkuu!

Anonyymi kirjoitti:

Yläkerran asukkaan olisi syytä lopettaa metelöinti, heittelemällä ja pudottamalla esineitä lattiaansa, välillä hyvin kovaäänisesti. Ei voi unohtaa niin kauan kuin häiriköinti jatkuu!

Lue lisää

Muuta muualle. Ei se sen vaikeenpaa oo.

Lauruskalle vastaan, että on ihan eri asia joutua rikoksen kohteeksi kuin itse aiheuttaa itselle vammoja. Sinun hermokivut on omaa syytäsi. Sinä yritit itsemurhaa jonkun epäonnistuneen ihmissuhteen takia. Ja siitä tulee vain mieleen joku epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei siis mikään selviytymistarina.
Ja vaikka muuta väität, niin nuo aiheuttamasi vammat määrittää sinua paljon, koska tuot niitä esille monissa kirjoituksissasi.


En ota kantaa aloitukseen. Jotku täällä väittää, että hän on itse vainoaja ja esittää uhria tai sitten on skitsofreniapotilas. Mutta voi myös olla, että on oikeasti vainoamisen kohde.

Anonyymi kirjoitti:

Lauruskalle vastaan, että on ihan eri asia joutua rikoksen kohteeksi kuin itse aiheuttaa itselle vammoja. Sinun hermokivut on omaa syytäsi. Sinä yritit itsemurhaa jonkun epäonnistuneen ihmissuhteen takia. Ja siitä tulee vain mieleen joku epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei siis mikään selviytymistarina.
Ja vaikka muuta väität, niin nuo aiheuttamasi vammat määrittää sinua paljon, koska tuot niitä esille monissa kirjoituksissasi.


En ota kantaa aloitukseen. Jotku täällä väittää, että hän on itse vainoaja ja esittää uhria tai sitten on skitsofreniapotilas. Mutta voi myös olla, että on oikeasti vainoamisen kohde.

Lue lisää

Joo, nämä maallikoiden huutoäänestykset on kyllä parhaita, galluppia vaan, että kuinka juuri minä nämä asiat koen.

Anonyymi kirjoitti:

Lauruskalle vastaan, että on ihan eri asia joutua rikoksen kohteeksi kuin itse aiheuttaa itselle vammoja. Sinun hermokivut on omaa syytäsi. Sinä yritit itsemurhaa jonkun epäonnistuneen ihmissuhteen takia. Ja siitä tulee vain mieleen joku epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei siis mikään selviytymistarina.
Ja vaikka muuta väität, niin nuo aiheuttamasi vammat määrittää sinua paljon, koska tuot niitä esille monissa kirjoituksissasi.


En ota kantaa aloitukseen. Jotku täällä väittää, että hän on itse vainoaja ja esittää uhria tai sitten on skitsofreniapotilas. Mutta voi myös olla, että on oikeasti vainoamisen kohde.

Lue lisää

Sanon vain yhden asian. Siihen olen syyllinen että kiipesin itse sinne parvekkeelle, mutta lopullista totuutta siitä irrotinko itse otteeni, horjahdinko, loppuiko voimat pitää kiinni, vai mitä tapahtui, en tiedä tai muista. Enkä tule sitä koskaan muistamaan. Muistan vain tunteen että putoan. Hyvin todennäköisesti olisin kömpinyt sieltä takaisin sisään nukkumaan, mutta olettamuksena epäilen, että nukahdin kaiteelle ja siksi putosin kun otteeni löystyi. Mikään yksittäinen asia, kuten epäonnistunut ihmissuhde, ei ollut kaiteelle kömpimisen syynä, vaan epäonnistunut ihmissuhde oli se viimeinen pisara niiden muista asioista koostuvien ämpärillisten jälkeen, jotka kasaantuivat vuosia mielen päälle ennen tuota hetkeä, koska en pystynyt tai osannut mieltä painavia asioita kenellekään purkaa. Tuo puhumisen taito oli ensimmäinen asia, minkä opettelin sairaalasta pääsyn jälkeen.

Jos omaan mielestäsi epävakaan persoonan, niin kerro mulle miksi en ole sitten 2005 sairaalasta pääsyn jälkeen käyttäytynyt kertaakaan siten kuten ennen sitä hyppyä käyttäydyin? Kaksi itselle pitkähköä seurustelusuhdetta on päättynyt tuon vuoden 2005 jälkeen, enkä ole kummallakaan kerralla roikkunut exässäni kiinni, ja muuten se oli molemmissa tapauksissa minä joka päätti suhteen. Viihdyn pitkiä aikoja yksin kotona, myös silloin kun hermokipu ei ole syy miksi vietän aikaa kotona, vaan viihdyn myös silloin kotona, kun voin mennä ja tulla oman haluni mukaan. Mikään pettymys, iso tai pieni, ei ole enää maailmanloppu, kuten ne olivat aikanaan. Miksi käyttäytymiseni on muuttunut täysin erilaiseksi, aivan päinvastaiseksi kuin epävakaan persoonallisuushäiriön omaavan käyttäytyminen on?

Oletko itse täysin samanlainen niin luonteeltasi tai käyttäytymiseltäsi tällä hetkellä, mitä olit 15 vuotta sitten? En syytä tai väitä sinusta mitään, mutta ihmiset aikuistuu ja tulevat järkevämmiksi, ja joillekin se vaatii isoja asioita, jotta pystyy muutoksen tekemään, ja pyrkimään sen jälkeen olemaan palaamatta vanhoihin käytösmalleihin. En ole enää se sama itsetuhoinen toisissa roikkuja, ja ihmisten joukkoon ahdistuneisuutta pakeneva ihminen, vaan noiden kokemieni rankkojen vuosien takia parempi ja aikuisempi, omien tekojensa seuraukset kantava, joka kertoo menneisyydestään ja teoistaan sekä seurauksista siksi, jotta kukaan toinen ei samoja virheitä tekisi.

Ps. Saamani vammat määrittävät ainoastaan minua sen verran, että niistä saadut seuraukset, niin se hermosärky kuin vinoon luutuneesta kantaluusta johtuvat ongelmat niin kenkien valinnassa kuin itse kävelyssä, vaikuttavat päivittäin elämääni. Kuten se, että jos endometrioosin takia voisin raskaaksi tulla, en voisi kantaa lasta sisälläni, koska selkäni ja lantioni eivät raskautta kestä. Siitä syystä olen joutunut pakosta jäämään lapsettomaksi. Vailla mahdollisuutta kokea perhe-elämä, vailla mahdollisuutta ainoana lapsen tehdä vanhemmistani isovanhemmat. Vain siksi, että 24 -vuotiaana tein väärän päätöksen silloin sairaassa itsetuhoisessa mielessä.

Silloin kun hermokipu ei ole jatkuvasti päällä niin voimakkaana, että rukoilen tajunnanmenetystä sitä saamatta, on elämäni hyvää ja olen siihen tyytyväinen. Nautin eri asioista, niin tehdä kuin kokea niitä. Yksi niistä asioista joista saan kiittää kaikkea sitä kokemaani, on sitkeys olla luovuttamatta heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa eteen. Eikä se, että olen oppinut arvostamaan elämää sellaisena kuin se eteen tulee, ole suinkaan tuon listan häntäpäässä.

Nuo seuraukset maksan päivittäin asioina, joita en voi tehdä enkä tulla koskaan tekemään, tai jotka tekevät elämästäni köyhän luuserin, vailla mahdollisuutta parempaan, toivottavasti 40 vuoden päästä koittavaan kuolemaani asti. Kannan vastuun teostani elämäni loppuun asti. Mitä 24-vuotiaana tekemää virhettä maksat itse joka päivä kuolemaasi asti?

Lauruska kirjoitti:

Sanon vain yhden asian. Siihen olen syyllinen että kiipesin itse sinne parvekkeelle, mutta lopullista totuutta siitä irrotinko itse otteeni, horjahdinko, loppuiko voimat pitää kiinni, vai mitä tapahtui, en tiedä tai muista. Enkä tule sitä koskaan muistamaan. Muistan vain tunteen että putoan. Hyvin todennäköisesti olisin kömpinyt sieltä takaisin sisään nukkumaan, mutta olettamuksena epäilen, että nukahdin kaiteelle ja siksi putosin kun otteeni löystyi. Mikään yksittäinen asia, kuten epäonnistunut ihmissuhde, ei ollut kaiteelle kömpimisen syynä, vaan epäonnistunut ihmissuhde oli se viimeinen pisara niiden muista asioista koostuvien ämpärillisten jälkeen, jotka kasaantuivat vuosia mielen päälle ennen tuota hetkeä, koska en pystynyt tai osannut mieltä painavia asioita kenellekään purkaa. Tuo puhumisen taito oli ensimmäinen asia, minkä opettelin sairaalasta pääsyn jälkeen.

Jos omaan mielestäsi epävakaan persoonan, niin kerro mulle miksi en ole sitten 2005 sairaalasta pääsyn jälkeen käyttäytynyt kertaakaan siten kuten ennen sitä hyppyä käyttäydyin? Kaksi itselle pitkähköä seurustelusuhdetta on päättynyt tuon vuoden 2005 jälkeen, enkä ole kummallakaan kerralla roikkunut exässäni kiinni, ja muuten se oli molemmissa tapauksissa minä joka päätti suhteen. Viihdyn pitkiä aikoja yksin kotona, myös silloin kun hermokipu ei ole syy miksi vietän aikaa kotona, vaan viihdyn myös silloin kotona, kun voin mennä ja tulla oman haluni mukaan. Mikään pettymys, iso tai pieni, ei ole enää maailmanloppu, kuten ne olivat aikanaan. Miksi käyttäytymiseni on muuttunut täysin erilaiseksi, aivan päinvastaiseksi kuin epävakaan persoonallisuushäiriön omaavan käyttäytyminen on?

Oletko itse täysin samanlainen niin luonteeltasi tai käyttäytymiseltäsi tällä hetkellä, mitä olit 15 vuotta sitten? En syytä tai väitä sinusta mitään, mutta ihmiset aikuistuu ja tulevat järkevämmiksi, ja joillekin se vaatii isoja asioita, jotta pystyy muutoksen tekemään, ja pyrkimään sen jälkeen olemaan palaamatta vanhoihin käytösmalleihin. En ole enää se sama itsetuhoinen toisissa roikkuja, ja ihmisten joukkoon ahdistuneisuutta pakeneva ihminen, vaan noiden kokemieni rankkojen vuosien takia parempi ja aikuisempi, omien tekojensa seuraukset kantava, joka kertoo menneisyydestään ja teoistaan sekä seurauksista siksi, jotta kukaan toinen ei samoja virheitä tekisi.

Ps. Saamani vammat määrittävät ainoastaan minua sen verran, että niistä saadut seuraukset, niin se hermosärky kuin vinoon luutuneesta kantaluusta johtuvat ongelmat niin kenkien valinnassa kuin itse kävelyssä, vaikuttavat päivittäin elämääni. Kuten se, että jos endometrioosin takia voisin raskaaksi tulla, en voisi kantaa lasta sisälläni, koska selkäni ja lantioni eivät raskautta kestä. Siitä syystä olen joutunut pakosta jäämään lapsettomaksi. Vailla mahdollisuutta kokea perhe-elämä, vailla mahdollisuutta ainoana lapsen tehdä vanhemmistani isovanhemmat. Vain siksi, että 24 -vuotiaana tein väärän päätöksen silloin sairaassa itsetuhoisessa mielessä.

Silloin kun hermokipu ei ole jatkuvasti päällä niin voimakkaana, että rukoilen tajunnanmenetystä sitä saamatta, on elämäni hyvää ja olen siihen tyytyväinen. Nautin eri asioista, niin tehdä kuin kokea niitä. Yksi niistä asioista joista saan kiittää kaikkea sitä kokemaani, on sitkeys olla luovuttamatta heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa eteen. Eikä se, että olen oppinut arvostamaan elämää sellaisena kuin se eteen tulee, ole suinkaan tuon listan häntäpäässä.

Nuo seuraukset maksan päivittäin asioina, joita en voi tehdä enkä tulla koskaan tekemään, tai jotka tekevät elämästäni köyhän luuserin, vailla mahdollisuutta parempaan, toivottavasti 40 vuoden päästä koittavaan kuolemaani asti. Kannan vastuun teostani elämäni loppuun asti. Mitä 24-vuotiaana tekemää virhettä maksat itse joka päivä kuolemaasi asti?

Lue lisää

Ahaa, että nyt se tarina muuttuu. Kerroit ensin, että hyppäsit kaiteelta kun entinen miesystävä löysi uuden.
Kolmannesta kerroksesta hyppääminen ei ole varma kuolema vaan huomionhakuisuutta.

Persoonallisuushäiriöiden piirteet lievittyvät iän myötä. Nuoruudessa niiden oireet aiheuttaa yleensä eniten ongelmia.

Vammojen tuomat kivut on tuoneet uutta ajateltavaa. Olet saanut vahvoja kipulääkkeitä, jotka vaikuttaa myös mielialaan.

Osa itsemurhaa yrittäneistä löytävätkin mielenkiintoa elämää kohtaan. Jotku alkavat uskoa satuolentoihin ja kuvittelevat, että heillä olisi joku suurempi tarkoitus tässä elämässä kun eivät kuolleetkaan.

Vammautumisen jälkeisestä ihmissuhteesta olet täällä puhunut vihamielisesti. Entistä miestä olet haukkunut, mutta tosiasiassa vakka kantensa valitsee.

Ps. Lasten teko on itsekästä. Vai onko sun geenit niin hienoja, että niitä olisi ollut tarve levittää.

Anonyymi kirjoitti:

Ahaa, että nyt se tarina muuttuu. Kerroit ensin, että hyppäsit kaiteelta kun entinen miesystävä löysi uuden.
Kolmannesta kerroksesta hyppääminen ei ole varma kuolema vaan huomionhakuisuutta.

Persoonallisuushäiriöiden piirteet lievittyvät iän myötä. Nuoruudessa niiden oireet aiheuttaa yleensä eniten ongelmia.

Vammojen tuomat kivut on tuoneet uutta ajateltavaa. Olet saanut vahvoja kipulääkkeitä, jotka vaikuttaa myös mielialaan.

Osa itsemurhaa yrittäneistä löytävätkin mielenkiintoa elämää kohtaan. Jotku alkavat uskoa satuolentoihin ja kuvittelevat, että heillä olisi joku suurempi tarkoitus tässä elämässä kun eivät kuolleetkaan.

Vammautumisen jälkeisestä ihmissuhteesta olet täällä puhunut vihamielisesti. Entistä miestä olet haukkunut, mutta tosiasiassa vakka kantensa valitsee.

Ps. Lasten teko on itsekästä. Vai onko sun geenit niin hienoja, että niitä olisi ollut tarve levittää.

Lue lisää

Itse asiassa tarina ei ole koskaan muuttunut. En vain ole kertonut kaikkea. Ne mitä kerroin ylempänä, kuuluivat siihen oli siinä muutakin -luokkaan, minkä yleensä sanon tapahtumasta kertoessani. Se, että exä löysi vuorokausi meidän eron jälkeen uuden, oli viimeinen pisara, mutta ei ainoa syy. Kaikki pienet vuosien aikana kertyneet vastoinkäymiset, muutkin kuin parisuhtderintamalla, olivat se pato jonka ne loivat kasaantuessaan toistensa päälle.

Eikä se ollut ensimmäinen itsariyritys, tosin vakavin, ja toistaiseksi viimeinen. Se oli ehkä neljäs tai viides kerta, eikä yksikään niistä yrityksistä johtunut huomion hausta. Tiedätkö sen kun tulee tunne, ettei enää jaksa. Voimat jaksaa on täysin loppu. Millään ei ole mitään väliä. Silloin oikeasti haluaa kuolla huomion hakemisen sijaan. Tuo olo oli sinä yönä, ennen putoamista. Mä en todellakaan tiedä mikä on totuus juuri ennen tunnetta että nyt putoan. Sen tunteen ja parvekkeelle kapuamisen välissä oli yli kaksi tuntia. Kolmas asuinkerros, jolloin alimmaisena maantasalla ei suinkaan ollut ensimmäinen asuinkerros, vaan häkkivarasto/kellarikerros. Sille puolelle taloa tulin.

Mistä helvetistä mä sen olisin voinut silloin tietää silloin, että jos hyppää parvekkeelta, niin pitää hypätä pää edellä jopa ensimmäisestä kerroksesta niin saa hengen pois. Toisaalta olisi vissiin pitänyt kiivetä katolle, niin olisin onnistunut. Sanoivathan ortopedit vanhemmillekin, että pää edellä tai kerrosta korkeammalta, niin en olisi täällä.

Ehkä mä hain sun mielestä silläkin huomiota, että kun kävelin sinä yönä puolen yön aikaan taksitolpalle mennäkseen toteuttamaan aikeeni -ja tässä vaiheessa erosta oli kulunut jo kaksi kolme viikkoa, ja ylittäessäni jopa niihin aikoihin perjantai-iltana vilkkaasti liikennöivää katua sen keskivaiheilta Oulun keskustassa, että en edes katsonut tuleeko kummastakaan suunnasta autoja. Hainko mä silläkin sun mielestä huomiota, etten edes välittänyt jäänkö auton alle vai en?

Mitä tulee mun viimeisimpään exään, se mies ja parisuhde oli virhe, mutta minä en ole se joka sen suhteen jälkeen otti yhteyttä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyseinen ihminen on mulle pari tonnia velkaa siitä hyvästä, että asui eron jälkeen ilmaiseksi asunnossa, ja maksatti kaikki kulut minulla. Läksiäiseksi jätti kämppään parinkymmenen sentin paksuisen roskaläjän koko asunnon pinta-alalle, jonka siivoamiseen meni viikko. Se äijä on kusipää, mutta mun vika on se, etten tajunnut lähteä suhteesta aiemmin.

Lääkkeet. Mielenkiintoinen veto. Valitettavasti sitten syksyn 2013 opiaattivieroituksen, en ole kovia kipulääkkeitä syönyt, ellei mukaan lasketa heti leikkauksen jälkeen suoneen annettuja kipulääkkeitä, ja niitäkin suurin piirtein yksi ruiskullinen/leikkaus. Menneen 7,5 vuoden aikana leikkauksia on ollut kolme.

600 mg Buranaa, ja grammasta Panadolia syön tarvittaessa polven nivelrikkokipuun, joka on tullut kun tasapaino petti jalkaleikkauksen jälkeen ja kaaduin jouluna 2017, lyöden polven täysillä lattiaan. Muuhun kuin siihen ja päänsärkyyn niistä ei ole hyötyä. Mitä tulee säännölliseen lääkityksen, niin Lyrican syömisen, jota jouduin syömään 10 vuotta vailla minkäälaista apua, lopetin nelisen vuotta sitten.

Noritren menee edelleen, mutta varsinaiseen kipuun siitä ei ole apua. Kuten ei ole Venlafaxinista, jonka aloitin vuosi sitten, mutta itsetuhoisuuden se pitää Escitalopramin, jota söin aiemmin, tavoin poissa. Gabrion oli viimeinen lääke kokeilemattomien lääkkeiden listalla, ja joka aloitettiin viime syksynä, tutuin tuloksin: ei apua. Noritren, Gabrion ja lisänä vielä Ketipinor pieninä annostuksina ovat käytössä unta parantavana, ei siksi että ne lievittävät kipua.

Voxra, pitää mielen tasaisempana ja menee maximiannoksella. Primaspan, ja Atorvastatin menee säännöllisenä pikkuaivoinfarktin takia, jonka sain vajaa kolme vuotta sitten. Omeprazol, mahansuojalääke, pitää vatsan kunnossa.

Siinähän se mun lääkelista sitten olikin. Mitkä näistä ovat ne kovat kipulääkkeet, jotka pitävät pahimmat kivut poissa? Ainoa, mikä pitää kivun poissa vuorokauden aikana on uni. Muutoin taktiikkana on pure hampaat yhteen ja kestä. Siitä kun herää, siihen kun nukahtaa. Vailla tajuttomuuden päivisin suomaa helpotusta. Tee sama perässä, ja kerro koska pääsi hajoaa. Mulla se on kestänyt yli vuoden yhtäjaksoista sietämätöntä kipua. Kodin ulkopuolisen elämän se tappoi jo viime kesänä, mutta hengissä olen ja hengissä yritän pysyä.

Tekeekö hyvää päästä haukkumaan toisia ihmisiä? Olen iloinen että voin palvella siinä sinua, olemalla säkki jota on mukava potkia, kun oma elämä on mielikuvituksetonta.

Mitä tulee lasten hankkimiseen, niin valinnanvapaus meni. Ehkäpä parempikin niin, mutta siinäkin oli oma työnsä hyväksyä se asia.

Anonyymi kirjoitti:

Ahaa, että nyt se tarina muuttuu. Kerroit ensin, että hyppäsit kaiteelta kun entinen miesystävä löysi uuden.
Kolmannesta kerroksesta hyppääminen ei ole varma kuolema vaan huomionhakuisuutta.

Persoonallisuushäiriöiden piirteet lievittyvät iän myötä. Nuoruudessa niiden oireet aiheuttaa yleensä eniten ongelmia.

Vammojen tuomat kivut on tuoneet uutta ajateltavaa. Olet saanut vahvoja kipulääkkeitä, jotka vaikuttaa myös mielialaan.

Osa itsemurhaa yrittäneistä löytävätkin mielenkiintoa elämää kohtaan. Jotku alkavat uskoa satuolentoihin ja kuvittelevat, että heillä olisi joku suurempi tarkoitus tässä elämässä kun eivät kuolleetkaan.

Vammautumisen jälkeisestä ihmissuhteesta olet täällä puhunut vihamielisesti. Entistä miestä olet haukkunut, mutta tosiasiassa vakka kantensa valitsee.

Ps. Lasten teko on itsekästä. Vai onko sun geenit niin hienoja, että niitä olisi ollut tarve levittää.

Lue lisää

Joten joo, kaipa mä sitten itse olen syypää kaikkeen siihen mitä mun elämässä on tapahtunut. Varmaan olen myös syyllinen sairastamaani verenmyrkytykseen, koska meninhän itse vapaaehtoisesti, mutta plastikkakirurgin määräyksestä Oysin jalkahoitajalle, joka hioi laitteellaan hieman liian läheltä avointa haavaa.

Ei mutta hei, eihän se ole jalkahoitajan syy, kun itse aiheutin vamman jonka korjaaminen lähes epäonnistui, jättäen haavan osittain auki luuhun asti. Se taas ei ole kirurgien syy, että kudossiirto, joka tehtiin kuolioon menneen pehmytkudoksen tilalle, ja jota neljä tuntia yritettiin leikkurissa pelastaa, ei onnistunut. Että viimeisellä keinolla ennen amputaatiota, saatiin kasvatettua juuri ja juuri riittävästi pehmytkudosta tavallista ihonsiirtoa varten. Ne kaikkihan on mun omaa syytä, koska tein mitä tein.

Sun logiikallasi, nuoren joka menee humalaisen kaverinsa kyytiin, ja tämä humalainen ajaa ulos tieltä, on nuoren omaa syytä kun tämä vammautui vaikeasti ja halvaantuu. Syypää ei ole humalainen kuski, vaan idiootti nuori, joka itse meni vapaaehtoisesti kyytiin. Nuori teki virheen, josta hän maksaa lopun elämäänsä, mutta häntä ei syyllistetä siitä virheestä minkä teki. Koska ainahan se on toisen syytä.

Sun logiikkasi on outo. Kuka ei tee virheitä, ja on oppimatta niistä? Se, mitä joskus on ollut, ei välttämättä tarkoita että on edelleen samanlainen mitä vuosia aiemmin. Oletko itse täsmälleen samanlainen käytökseltäsi nyt kuin olit nuoruudessasi/teininä, jolloin kokeilit sitä sun tätä, ja testasut rajojasi. Vai oletko kenties oppinut virheistäsi, ja pyrit olemaan niitä tekemättä uudelleen.

Vai oletko juuri tällä hetkellä se parhaiten kakara, joka tekee mitä huvittaa? Siltä vähän vaikuttaa.

Lauruska kirjoitti:

Joten joo, kaipa mä sitten itse olen syypää kaikkeen siihen mitä mun elämässä on tapahtunut. Varmaan olen myös syyllinen sairastamaani verenmyrkytykseen, koska meninhän itse vapaaehtoisesti, mutta plastikkakirurgin määräyksestä Oysin jalkahoitajalle, joka hioi laitteellaan hieman liian läheltä avointa haavaa.

Ei mutta hei, eihän se ole jalkahoitajan syy, kun itse aiheutin vamman jonka korjaaminen lähes epäonnistui, jättäen haavan osittain auki luuhun asti. Se taas ei ole kirurgien syy, että kudossiirto, joka tehtiin kuolioon menneen pehmytkudoksen tilalle, ja jota neljä tuntia yritettiin leikkurissa pelastaa, ei onnistunut. Että viimeisellä keinolla ennen amputaatiota, saatiin kasvatettua juuri ja juuri riittävästi pehmytkudosta tavallista ihonsiirtoa varten. Ne kaikkihan on mun omaa syytä, koska tein mitä tein.

Sun logiikallasi, nuoren joka menee humalaisen kaverinsa kyytiin, ja tämä humalainen ajaa ulos tieltä, on nuoren omaa syytä kun tämä vammautui vaikeasti ja halvaantuu. Syypää ei ole humalainen kuski, vaan idiootti nuori, joka itse meni vapaaehtoisesti kyytiin. Nuori teki virheen, josta hän maksaa lopun elämäänsä, mutta häntä ei syyllistetä siitä virheestä minkä teki. Koska ainahan se on toisen syytä.

Sun logiikkasi on outo. Kuka ei tee virheitä, ja on oppimatta niistä? Se, mitä joskus on ollut, ei välttämättä tarkoita että on edelleen samanlainen mitä vuosia aiemmin. Oletko itse täsmälleen samanlainen käytökseltäsi nyt kuin olit nuoruudessasi/teininä, jolloin kokeilit sitä sun tätä, ja testasut rajojasi. Vai oletko kenties oppinut virheistäsi, ja pyrit olemaan niitä tekemättä uudelleen.

Vai oletko juuri tällä hetkellä se parhaiten kakara, joka tekee mitä huvittaa? Siltä vähän vaikuttaa.

Lue lisää

Mitä oikein horiset? Kyse oli siitä, että kehotat jotain täällä menemään eteen päin, ja samaan aikaan itse jauhat tuosta itse aiheuttamastasi vammasta.
Nostat itseäsi jalustalle (”minä kestän tämän paremmin kuin muut”) ja kerjäät sääliä.

Että ”get over it” vaan itsellesi!

Hän on niin moniammatillinen mies.

Samaa mieltä ja sama koskee näitä sitä väkisin naiseksi leipovia leipureita.