Tällä palstalla varmaan käsitelty aihe, mutta uutena palstalaisena en tiedä niistä....
Muistelin tässä päivänä muutamana lapsuuttani, nimenomaan koulunkäyntiä ja siihen liittyviä asioita.Tuo nostalgisuus sai alkuna vasenkätisyydestä, jota eräässä keskustelussa hetki sivuttiin. Itse vasurina muistan miten opettaja ei osannut opettaa kutomaan eikä virkkaamaan vasenkätisittäin, niinpä minusta tuli itseoppinut käsitöissä..Voitte varmaan ymmärtää, etei käsityö kuulu harrastuksiini :)
Niin, siinä koulussa jossa opiskelin vasenkätisyys sallittiin jo silloin.
Kirkkaimmat muistot nousevat kuitenkin urheilun parista, niin hyvä kuin huono muistokin. Urheilu ei myöskään ollut parhaita lajejani, (on niitäkin, vaikka tämän valossa alkaa näyttää vähän kyseenalaiselta) mutta kerran, oi sen yhden kerran ylitin itseni, mutta..huoks..se oli lyhyt ilo ja hirvittävä vääryys.
Olin kolmannella luokalla, ja meillä oli juoksukilpailut, joissa juostiin pareittain 60m. Sain parikseni erään tytön, jonka isä oli opettajana samassa koulussa, ei kuitenkaan meidän luokkamme opettaja. Kun NYT sana pamahti, niin lähdimme juoksemaan minkä kintuistamme pääsimme, panin kaikki peliin ja ihme kyllä voitin tuon tytön. Sitten kuului opettajan ääni :"tulkaapas takaisin kun en nähnyt lähtöä". Nuo sanat muistan yhä elävästi, tiesin että en jaksaisi toista kertaa vetää noin lujaa, tiesin myös ettei minun anneta voittaa, koska en ollut se suosikkityttö. Niin meidät pantiin juoksemaan uudelleen, ja tuo toinen sitten voitti. Siitä asti tunsin yhdeksänvuotiaan vihaa tuota opettajaa kohtaan, kotonakaan en kertonut asiasta, mitäpä se olisi auttanutkaan.
Toinen, iloisempi juoksutapahtuma oli keskikoulussa, juoksimme cooperin testiä, sehän ei ole kilpailu, mutta ystäväni kanssa meillä oli keskinäinen kamppailu, hän oli edelläni pitkään, mutta alkoikin yhtäkkiä hidastamaan, säntäsin edelle ja sainkin paremman tuloksen kuin hän. Kun sitten kertasimme juoksua keskenämme, hän sanoi että ei voinut enää juosta edelläni kun oli naurattanut niin kamalasti minun huohotukset ja ähinät takanaan, olin kuulemma korahtanutkin pari kertaa...mutta kun 14v sen kertoo, luulen että osa oli puppua, hauskaa meillä kyllä piisasi tuosta juoksusta kauan aikaa.
Onko teillä millaisia koulumuistoja, iloisia tai ei, olisi mukava kuulla niitä.
Koulumuistoja
17
1283
Vastaukset
- yopollo
ei kirjoittamisessa tullut ongelmaa kun olin oppinut sen taidon jo nelivuotiaana. Käsitöissä en saanut kyllä yhtään mitään valmiiksi kansakouluvuosinani eikä tainnut mainittavaa syntyä keskikoulussakaan. Ainoa olin alaluokilla jonka tekelettä ei koskaan laitettu näytille koulun päättäjäisissä.
Urheilussakin tulee mieleen alaluokilla yhdet hiihtokisat missä taisin saada kaikkia muita tunnin huonomman ajan kun innostuin katselemaan metsässä puita ja lintuja :-)) Lähettivät jo jonkun hakemaan kun luulivat eksyneen.- taikanainen
jo poikasena saanut tuon lintu/luontokipinän :)
Juu, en minäkään muista että kirjoittamaan oppiminen olisi ollut mitenkään vaikeata, mutta silloin kun niillä kivoilla mustekynillä kirjoitettiin, niin jälki tahtoi tuhraantua kun käsi veti kirjoituksen päällä.. oletko miten tarkkaan vasuri, itselläni olen huomannut paljon kaksikätisyyttä, ehkä opettelun tuloksena, monet keittiövälineet, esim sakset luontuvat paremmin oikeaan käteen.
Käsityö koulussa taisi ollakin vasurien kompastuskivi aikoinaan :) - yopollo
taikanainen kirjoitti:
jo poikasena saanut tuon lintu/luontokipinän :)
Juu, en minäkään muista että kirjoittamaan oppiminen olisi ollut mitenkään vaikeata, mutta silloin kun niillä kivoilla mustekynillä kirjoitettiin, niin jälki tahtoi tuhraantua kun käsi veti kirjoituksen päällä.. oletko miten tarkkaan vasuri, itselläni olen huomannut paljon kaksikätisyyttä, ehkä opettelun tuloksena, monet keittiövälineet, esim sakset luontuvat paremmin oikeaan käteen.
Käsityö koulussa taisi ollakin vasurien kompastuskivi aikoinaan :)kaunokirjoituskaan sujunut, juuri koska käsi veti kaiken aina siniseksi viivaksi ja sitä välttääkseen piti kynää käyttää aivan ihmeellisessä otteessa.
Onneksi ollaan jo päästy noista mustekynistä (tai no, olen kyllä tehnyt itselleni sellaisen joutsenen sulasta, en kuitenkaan juuri käytä sitä, muutossa taisi irtomustepulloni mennä rodeen).
Olen umpivasuri, oikealla teen vain sen mitä ei kertakaikkiaan voi vasemmalla tehdä. Esimerkiksi kamerat rakennetaan oikealla kädellä käytettäviksi. Saksistakin on olemassa vasemmalle kädelle tehty vaihtoehto. - T.R.maalari.N
yopollo kirjoitti:
kaunokirjoituskaan sujunut, juuri koska käsi veti kaiken aina siniseksi viivaksi ja sitä välttääkseen piti kynää käyttää aivan ihmeellisessä otteessa.
Onneksi ollaan jo päästy noista mustekynistä (tai no, olen kyllä tehnyt itselleni sellaisen joutsenen sulasta, en kuitenkaan juuri käytä sitä, muutossa taisi irtomustepulloni mennä rodeen).
Olen umpivasuri, oikealla teen vain sen mitä ei kertakaikkiaan voi vasemmalla tehdä. Esimerkiksi kamerat rakennetaan oikealla kädellä käytettäviksi. Saksistakin on olemassa vasemmalle kädelle tehty vaihtoehto.kirjoittamaanopetteluvaiheessa oikean kätensä. Oli sellainen pitempi projekti... uudelleenmurtamisia virheasennon vuoksi jne..
Poika opetteli siis vasurilla kirjoittamaan ja teki useamman kuukauden ajan oikeankäden jutut vasemmalla. Pojasta tuli sekakätinen. Kirjoittaa toki nykyään oikealla, mutta kammottavia harakanvarpaita. Leikkaa vasemmalla, sellaista haparoivaa jälkeä sekin...jne. Poika on jo neljäntoista ..ja nuo muutamat kuukaudet jollain tapaa sekoittivat kädet. Voi vain kuvitella, millaista on silloin, kun joutuu vaihtamaan kokonaan kättä... kuten ennen vasurit joutuivat.
Luulisi ettei väärä käsi koskaan saavuta samaa hienomotorista tarkkuutta, kuin se käsi, joka aivojen mukaan, tarkkaan työhön on kullakin tarkoitettu. - taikanainen*
yopollo kirjoitti:
kaunokirjoituskaan sujunut, juuri koska käsi veti kaiken aina siniseksi viivaksi ja sitä välttääkseen piti kynää käyttää aivan ihmeellisessä otteessa.
Onneksi ollaan jo päästy noista mustekynistä (tai no, olen kyllä tehnyt itselleni sellaisen joutsenen sulasta, en kuitenkaan juuri käytä sitä, muutossa taisi irtomustepulloni mennä rodeen).
Olen umpivasuri, oikealla teen vain sen mitä ei kertakaikkiaan voi vasemmalla tehdä. Esimerkiksi kamerat rakennetaan oikealla kädellä käytettäviksi. Saksistakin on olemassa vasemmalle kädelle tehty vaihtoehto.senverran, onhan niitä nykyjään kaikkea mahdollista vasenkätisille, mutta silloinkun oli aika opetella, meillä kotona oli ainoastaan niitä Fiskarsin oikeakätisille tarkoitettuja.
Äiti laittoi täkyn, kun leikkasin matonkuteita niin sain vähän taskurahaa,muutamia kymmeniä pennejä siis... Yritteliäänä tyttönä siis sakset oikeaan käteen ja kieli hampaiden väliin...Siitä ne yrittäjän ensi askelet otettiin :)
On se vaan jännää, miten vieläkin muistamme joitain kouluiässä kokemiamme epäoikeudenmukaisuuksia. Niistä on joskus paljon täsmällisempiä muistikuvia kuin hauskoista asioista.
Kansakouluajoilta jäi yhden opettajan ansiosta jotain hampaankolooni pitkäksi aikaa.
Molemmat joskus 3-4 luokalta.
Hiihdossa olimme melko tasaväkisiä yhden opettajan lemminkin, koulun vahtimestarin tyttären kanssa. Olimme kasvaneet muita nopeammin ja pitkäsäärisiä tyttöjä molemmat ja siksi muihin nähden lähes ylivoimaisia. Kerran sitten luokan hiihtokilpailuissa tämä tyttö lähti hieman jälkeeni ja saapui maaliin ennen minua vaikkei ollut ohittanut ladulla. Joku kavereiden äideistä oli nähnyt tytön oikaisevan ja kävi kertomassa asiasta opettajalle. Kannoin pitkään pientä kaunaa, vaikken enää muistakaan, minkä "hienon" palkinnon menetin. (Tämä pikkuasia harmitti minua lapsena huomattavasti enemmän kuin joissain isommissa kilpailuissa häviöni huomattavasti pienemmälle kilpakumppanilleni. Asia, mitä isäni ei kai koskaan antanut minulle anteeksi.)
Todella epäoikeudenmukaiseksi koin saman opettajan antaman todistuksen neljännen luokan keväällä, kun pyrimme oppikouluun. Kaikki arvosanat ja lähtöpisteet tuntuivat tärkeiltä, koska tiesin, että haluamaani kouluun oli kova karsinta. Kilpailimme toisen opettajan lemmikin kanssa parhaista tuloksista ja vertailimme todistuksiamme. Totesimme, että (luultavasti) matematiikassa olin saanut kokeista häntä paremmat arvosanat, mutta todistuksessa asia oli kääntynyt toisin päin. Hänen todistuksensa keskiarvo oli siksi hieman omaani parempi ja hän sai myös paremmat sijoituspisteet. Kävin kysymässä opettajalta, miksi hän oli mielestäni perusteettomasti laskenut ko. arvosanan todistuksessani. Opettaja perusteli sanomalla, että on parempi tottua huonompiin arvosanoihin, koska oppikoulussa ne kuitenkin laskevat. Kyllä olin vihainen. Muistan jälkeenpäin tavatessamme muistuttaneeni häntä asiasta, vaikka yleensä olin kohtelias aikuisille. Ei yhtään auttanut, että minun kohdallani opettaja tosiaan oli oikeassa.
Oppikoulussa ehdin saada monenlaisia rangaistuksia, joskus hieman epäoikeudenmukaisiakin. Ne eivät kuitenkaan harmittaneet tai jääneet erityisesti mieleen, koska koin ne ansainneeni.
On se mukavaa, etteivät enää nykyiset koululaiset joudu tosissaan kilpailemaan opiskelupaikoista vielä niin varhain kuin me aikoinamme.
* * *
Tämä palsta on mielestäni todella mukava "harrastus". Innoitatte muistelemaan ja muistamaan monenmoisia kokemuksia elämän varrelta.- taikanainen
epäoikeudenmukaisuuksista ei kait voi sanoa että aika kultaa muistot... Minulle tuo tapahtuma on ihan peilikirkkaana kymmenien vuosienkin päästä.
Opettaja ei varmaan voi edes aina aavistaa, miten syvät muistot sellainen saattaa jättää. Siihen aikaan lieneekö opettajien valmistuslaitoksissa (joiksi opinahjoja muistaakseni kutsuttiin) opiskeltu psyykkisen puolen valmiuksia,lapsia oli paljon, auktoriteetti oli takuulla opettajalla.:))
__________________________
Olen myös todella viihtynyt tällä palstalla, täällä on upeita ihmisiä kirjoittelemassa ! - norMix evk
...hiihtokisa lisää: Saavutin hiihtokilpailussa 30 sekunttia edelläni lähteneen pojan ja menin samantein ohi. Saapuessani maaliin hikisenä kyseinen poika oli siellä jo hyväkuntoisena odottamassa eikä hän taatusti ladulla minua ohittanut. Protestoinnistani huolimatta tämä toinen julistettiin voittajaksi. Hyvin on minullekin tämä tapaus mieleen jäänyt.
- taikanainen
norMix evk kirjoitti:
...hiihtokisa lisää: Saavutin hiihtokilpailussa 30 sekunttia edelläni lähteneen pojan ja menin samantein ohi. Saapuessani maaliin hikisenä kyseinen poika oli siellä jo hyväkuntoisena odottamassa eikä hän taatusti ladulla minua ohittanut. Protestoinnistani huolimatta tämä toinen julistettiin voittajaksi. Hyvin on minullekin tämä tapaus mieleen jäänyt.
että urheilusta niitä katkerimpia muistoja jää :))
Lie meissä ihmisissä tuo kilpailuvietti jo pienestä pitäen jonkinlainen voimavara.
- PikaNelli
Aina kun joku kertoo palkitsevansa lapsensa rahalla, jos lapsi saa vanhemmalle mieleisen numeron koulusta, muistan Helenan. Helena oli hillitty ja hiljainen luokkatoverini kolmannella luokalla kansakoulussa, sellainen näkymätön lapsi.
Ensimmäisen kerran havahduin huomaamaan Helenan sinä kauniina kevätpäivänä, jolloin opettaja palautti meille laskukokeet. Silloin alkoi kuulua luokasta hillitön nyyhkytys ja itkun turina. Helena oli kyyristynyt pulperin päälle ja itki.
Opettaja pyysi Helenan käytävään ja siellä viipyivät melko pitkään. Sillä aikaa kuulin Helenan tarinan.
Helena oli perheensä ainoa lapsi ja isä oli asettanut Helenalle opilliset tavoitteet: laskennon ja äidinkielen kokeista piti tulla kiitettävä 9 tai 10, muissa aineissa riitti tyydyttävä 8 juuri ja juuri. Jos ei isän asettama tavoite täyttynyt, sai Helena selkäsaunan isän kädestä. Ja koska koskeesta tuli vain tyydyttävä, Helena alkoi itkeä.
Isä oli armeijan kapiainen ja kuri kotona kuulema sen mukainen, kertoivat Helenan ystävät. Sen jälkeen ymmärsin, minkä takia Helena oli niin varautunut ja kun hän nousi pulpetistaan vastaamaan opettajalle, hänen hennot kätensä tärisivät ja puna nousi poskille ja kaulalle. Isä oli ilmeisesti pitänyt kotona armeijan kuria ja pelotellut lapsensa hermoheikoksi.- taikanainen
tuollaise tapaukset ovat todella kurjia. Lienee lapselle koulunkäynti ollut painajaismaista.Muistatko, muuttuiko tilanne tämän välikohtauksen jälkeen, olikohan opettaja ottanut yhteyttä kotiin? Vaikka mitäpä se olisi edes auttanut, eihän siihen aikaan selkäsaunat olleet kriminalisoituja niinkuin nykyään.
- nainen
taikanainen kirjoitti:
tuollaise tapaukset ovat todella kurjia. Lienee lapselle koulunkäynti ollut painajaismaista.Muistatko, muuttuiko tilanne tämän välikohtauksen jälkeen, olikohan opettaja ottanut yhteyttä kotiin? Vaikka mitäpä se olisi edes auttanut, eihän siihen aikaan selkäsaunat olleet kriminalisoituja niinkuin nykyään.
Mun pahin "vasurimuisto" on se, että kun koulun aloitin kuusi vuotiaana. Minut pakotti vanha naisopettaja oikeakätiseksi. Ja joka kevät kevätjuhlassa, kun jaettiin todistukset, hänen painajaismainen lauseensa kuului; "tyttöihminen ja kaunokirjoitus 6"
- PikaNelli
taikanainen kirjoitti:
tuollaise tapaukset ovat todella kurjia. Lienee lapselle koulunkäynti ollut painajaismaista.Muistatko, muuttuiko tilanne tämän välikohtauksen jälkeen, olikohan opettaja ottanut yhteyttä kotiin? Vaikka mitäpä se olisi edes auttanut, eihän siihen aikaan selkäsaunat olleet kriminalisoituja niinkuin nykyään.
...ihmiset käyttäytyivät lapsia kohtaankin sivistyneesti ja suojellen eli ei ruumiillinen kuritus kuulunut joka kotiin. Muistelen, että Helena kertoi ystävilleen opettajan ottavan yhteyttä kotiin.
Kevät oli jo pitkällä ja koulu lähellä loppuaan ja muistan vilkaisseeni Helenan suuntaan kun kevään loppuja kokeita jaettiin. En tainnut olla mitään dramatikkaa. Helena muuttikin toiselle paikkakunnalle kesän aikana, kapiaisihan viskotaan minne saattuu.
- Pirre*
isä pakotti, sen ajan mukaisesti, vasenkätisen veljeni käyttämään oikeaa kättään syödessä, ja niin hänestä tulikin molemmilla käsillä sujuvasti syövä..
Tosiaan, ne hänen kirjoitusvihot olivat aika suttuisia sen hihalla vedetyn musteen takia.
Siskoni taas sai ajoiksi ihan siistiä jälkeä, vasuristaan huolimatta.
Käsityöt olivat hänellekin tuskaa, tai paremminkin opettajalle, siskoni sanoikin, että hänen piti itse oppia virkkaamaan, opella ei ollut "peilikuvasilmää". Veljeni kokemuksia käsityötunneista en muista kuulleeni, pitääpä kysästä tulevana suvena, terveisiä vaan jos luet tätä:))- taikanainen
onko veljesi miten "riskissä kunnossa" nykyjään :))
- Pirre*
taikanainen kirjoitti:
onko veljesi miten "riskissä kunnossa" nykyjään :))
luultavasti :))
- Pirre*
Pirre* kirjoitti:
luultavasti :))
lukeeko tätä sivua miten uuraasti :)), varmasti vastaa jos huomaa kenestä on kyse :))
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1671613
- 104941
- 75753
- 51645
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa17628ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40547Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m163501Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..45498Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;189437- 26429