Voiko evoluutioteoriaan uskova olla huolissaan lajien sukupuuttoon kuolemisesta?

Tismalleen. Katsoin juuri toissa iltana Afrikan isoja kissoja käsittelevän dokumentin Pedot lähikuvassa -sarjasta, jossa jokaisen dvd-levyn mukana on 24 sivun kirjanen. Dokumentti on julkaistu vuonna 2002 ja siinä gepardien lukumääräksi mainitaan noin 15 000.

Nykyisin gepardeja lasketaan olevan enää noin 7 000. Suurin syy niiden vähenemiseen on ihminen.

Ihminen on viime vuosisatojen aikana tappanut sukupuuttoon monia eläimiä. Stelllerinmerilehmä (Alaskan ja Kanadan itärannikolla alänyt sireenieläin) suurin piirtein syötiin sukupuuttoon 1700-luvun loppupuolella. Usean tonnin painoinen hidasliikkeinen eläin oli helppo saalis metsästäjille, ja koska suuret nisäkkäät lisääntyvät hitaasti, sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä.

Siniantilooppi (Hippotragus leucopaeus) lienee myös syöty sukupuuttoon 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Lajita on jäljellä vain viisi täytettyä yksilöä (vai pelkkiä taljoja?) sekä piirroksia - valokuvausta ei ollut vielä keksitty eikä liikkuvista eläimistä olisi varhaisten kameroiden pitkillä valotusajoilla saatu kunnon kuvia kuitenkaan.

Viimeiset kvaggat (eräs seepralaji) kuolivat eurooppalaisissa eläintarhoissa 1880-luvulla. Falklandinkettu hävitettiin 1870-luvulla. Viimeinen varmasti tunnettu pussihukka eli "tasmaniantiikeri" (lähinnä suden ja leopardin vastine pussieläinten osaluokassa) kuoli Hobartin eläintarhassa Tasmaniassa vuonna 1936. Siitä on olemassa lyhyt filminpätkä, jossa se astelee levottomana edestakaisin tyypillisessä senaikaisessa häkissä. Tunnustan purskahtavani itkuun aina kun näen tämän filmin ja toivon, että jossakin Australian syrjäkolkassa sinnittelisi ehkä sittenkin pieni pussihukkakanta elossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pussihukka#/media/Tiedosto:Tasmanian_tiger.jpg

Muuttokyyhky, joka oli yksi maailman runsaslukuisimmista linnuista, hävitettiin 1800-luvun loppuvuosina.

Visentti (euroopanbiisoni) ja valkobeisa (yksi keihäsantiloopeista) olisivat kuolleet sukupuuttoon 1900-luvulla, ellei niitä olisi ollut tarhattuina. Kukaan ei tiedä, montako pikkujyrsijä- ja pikkulintulajia saarille viedyt kissat (eivät naapurin vaan majakanvartijan, otaksun) ovat hävittäneet.

Hushållin uros tapaa sanoa, että tällaisista tapauksista lukiessa hävettää olla ihminen.

Onneksi viime aikoina on otettu takapakin lisäksi myös askelia eteenpäin. Esimerkiksi Intiassa on kyläläisiä valistamalla saatu heidät ymmärtämään, että susilla ja lumileopardeilla on oma paikkansa ekosysteemissä ja niiden olemassaolo on arvo sinänsä. (Lumileopardit menestyvät hyvin myös Suomen eläintarhoissa - ymmärtääkseni niinkin hyvin, että tarhattujen lumileopardien kantakirjan ylläpito on uskottu Korkeasaaren eläintarhalle.) Joissakin Afrikan maissa taas tutkijat ovat yhteistyössä opettajien kanssa kertoneet koululaisille mm. suurista kissapedoista ja niiden merkityksestä luonnon tasapainon ylläpitämisessä.

Mustan humoristisesti voidaan tietysti ajatella, että keuhkoruton ja isorokon aiheuttajilla on aivan yhtäläinen elämisen oikeus kuin ihmisellä ja että vankeudessa pidetyt mikrobit on välittömästi vapautettava. Ehkä eläinten vapautusliikettä ei kuitenkaan kannata viedä aivan niin pitkälle.

salmiakkisaluki kirjoitti:

Tismalleen. Katsoin juuri toissa iltana Afrikan isoja kissoja käsittelevän dokumentin Pedot lähikuvassa -sarjasta, jossa jokaisen dvd-levyn mukana on 24 sivun kirjanen. Dokumentti on julkaistu vuonna 2002 ja siinä gepardien lukumääräksi mainitaan noin 15 000.

Nykyisin gepardeja lasketaan olevan enää noin 7 000. Suurin syy niiden vähenemiseen on ihminen.

Ihminen on viime vuosisatojen aikana tappanut sukupuuttoon monia eläimiä. Stelllerinmerilehmä (Alaskan ja Kanadan itärannikolla alänyt sireenieläin) suurin piirtein syötiin sukupuuttoon 1700-luvun loppupuolella. Usean tonnin painoinen hidasliikkeinen eläin oli helppo saalis metsästäjille, ja koska suuret nisäkkäät lisääntyvät hitaasti, sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä.

Siniantilooppi (Hippotragus leucopaeus) lienee myös syöty sukupuuttoon 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Lajita on jäljellä vain viisi täytettyä yksilöä (vai pelkkiä taljoja?) sekä piirroksia - valokuvausta ei ollut vielä keksitty eikä liikkuvista eläimistä olisi varhaisten kameroiden pitkillä valotusajoilla saatu kunnon kuvia kuitenkaan.

Viimeiset kvaggat (eräs seepralaji) kuolivat eurooppalaisissa eläintarhoissa 1880-luvulla. Falklandinkettu hävitettiin 1870-luvulla. Viimeinen varmasti tunnettu pussihukka eli "tasmaniantiikeri" (lähinnä suden ja leopardin vastine pussieläinten osaluokassa) kuoli Hobartin eläintarhassa Tasmaniassa vuonna 1936. Siitä on olemassa lyhyt filminpätkä, jossa se astelee levottomana edestakaisin tyypillisessä senaikaisessa häkissä. Tunnustan purskahtavani itkuun aina kun näen tämän filmin ja toivon, että jossakin Australian syrjäkolkassa sinnittelisi ehkä sittenkin pieni pussihukkakanta elossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pussihukka#/media/Tiedosto:Tasmanian_tiger.jpg

Muuttokyyhky, joka oli yksi maailman runsaslukuisimmista linnuista, hävitettiin 1800-luvun loppuvuosina.

Visentti (euroopanbiisoni) ja valkobeisa (yksi keihäsantiloopeista) olisivat kuolleet sukupuuttoon 1900-luvulla, ellei niitä olisi ollut tarhattuina. Kukaan ei tiedä, montako pikkujyrsijä- ja pikkulintulajia saarille viedyt kissat (eivät naapurin vaan majakanvartijan, otaksun) ovat hävittäneet.

Hushållin uros tapaa sanoa, että tällaisista tapauksista lukiessa hävettää olla ihminen.

Onneksi viime aikoina on otettu takapakin lisäksi myös askelia eteenpäin. Esimerkiksi Intiassa on kyläläisiä valistamalla saatu heidät ymmärtämään, että susilla ja lumileopardeilla on oma paikkansa ekosysteemissä ja niiden olemassaolo on arvo sinänsä. (Lumileopardit menestyvät hyvin myös Suomen eläintarhoissa - ymmärtääkseni niinkin hyvin, että tarhattujen lumileopardien kantakirjan ylläpito on uskottu Korkeasaaren eläintarhalle.) Joissakin Afrikan maissa taas tutkijat ovat yhteistyössä opettajien kanssa kertoneet koululaisille mm. suurista kissapedoista ja niiden merkityksestä luonnon tasapainon ylläpitämisessä.

Mustan humoristisesti voidaan tietysti ajatella, että keuhkoruton ja isorokon aiheuttajilla on aivan yhtäläinen elämisen oikeus kuin ihmisellä ja että vankeudessa pidetyt mikrobit on välittömästi vapautettava. Ehkä eläinten vapautusliikettä ei kuitenkaan kannata viedä aivan niin pitkälle.

Lue lisää

Intiasta puhuessasi tarkoittanet sitä tv-sarjaa joka parhaillaan pyörii Ylen ykkösellä. Siellä toimitaan minusta erittäin järkevästi opastamalla maaseudun väkeä: mitä enemmän ihminen tietää villistä luonnosta (ja aika harva näistä pikkukylien asukkaista tietää - melkoinen osa voi hyvinkin yhä olla lukutaidottomia), sitä paremmin hän ymmärtää luonnon tasapainoa ja kokonaisuutta ja osaa arvostaa sitä.

Tässä asiassa minuakin hävettää olla ihminen. Koetan pienentää hiilijalkani jälkeä asumalla kaukolämmöllä lämpiävässä kerrostalossa lähellä ostoskeskusta, jotten tarvitse autoa, ja tekemällä harvat sukulaisvierailu- ym. matkani lähes pelkästään junalla ja Tukholman-sukulaisten tapauksessa laivalla. Kun matkatavaroineni painan noin 80 kiloa, en juuri lisää laivan kokonaismassaa ja laiva kuljettaa joka tapauksessa samalla rahtia niin mennessä kuin tullessa.

- Ilkimyksen esiäiti

salmiakkisaluki kirjoitti:

Tismalleen. Katsoin juuri toissa iltana Afrikan isoja kissoja käsittelevän dokumentin Pedot lähikuvassa -sarjasta, jossa jokaisen dvd-levyn mukana on 24 sivun kirjanen. Dokumentti on julkaistu vuonna 2002 ja siinä gepardien lukumääräksi mainitaan noin 15 000.

Nykyisin gepardeja lasketaan olevan enää noin 7 000. Suurin syy niiden vähenemiseen on ihminen.

Ihminen on viime vuosisatojen aikana tappanut sukupuuttoon monia eläimiä. Stelllerinmerilehmä (Alaskan ja Kanadan itärannikolla alänyt sireenieläin) suurin piirtein syötiin sukupuuttoon 1700-luvun loppupuolella. Usean tonnin painoinen hidasliikkeinen eläin oli helppo saalis metsästäjille, ja koska suuret nisäkkäät lisääntyvät hitaasti, sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä.

Siniantilooppi (Hippotragus leucopaeus) lienee myös syöty sukupuuttoon 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Lajita on jäljellä vain viisi täytettyä yksilöä (vai pelkkiä taljoja?) sekä piirroksia - valokuvausta ei ollut vielä keksitty eikä liikkuvista eläimistä olisi varhaisten kameroiden pitkillä valotusajoilla saatu kunnon kuvia kuitenkaan.

Viimeiset kvaggat (eräs seepralaji) kuolivat eurooppalaisissa eläintarhoissa 1880-luvulla. Falklandinkettu hävitettiin 1870-luvulla. Viimeinen varmasti tunnettu pussihukka eli "tasmaniantiikeri" (lähinnä suden ja leopardin vastine pussieläinten osaluokassa) kuoli Hobartin eläintarhassa Tasmaniassa vuonna 1936. Siitä on olemassa lyhyt filminpätkä, jossa se astelee levottomana edestakaisin tyypillisessä senaikaisessa häkissä. Tunnustan purskahtavani itkuun aina kun näen tämän filmin ja toivon, että jossakin Australian syrjäkolkassa sinnittelisi ehkä sittenkin pieni pussihukkakanta elossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pussihukka#/media/Tiedosto:Tasmanian_tiger.jpg

Muuttokyyhky, joka oli yksi maailman runsaslukuisimmista linnuista, hävitettiin 1800-luvun loppuvuosina.

Visentti (euroopanbiisoni) ja valkobeisa (yksi keihäsantiloopeista) olisivat kuolleet sukupuuttoon 1900-luvulla, ellei niitä olisi ollut tarhattuina. Kukaan ei tiedä, montako pikkujyrsijä- ja pikkulintulajia saarille viedyt kissat (eivät naapurin vaan majakanvartijan, otaksun) ovat hävittäneet.

Hushållin uros tapaa sanoa, että tällaisista tapauksista lukiessa hävettää olla ihminen.

Onneksi viime aikoina on otettu takapakin lisäksi myös askelia eteenpäin. Esimerkiksi Intiassa on kyläläisiä valistamalla saatu heidät ymmärtämään, että susilla ja lumileopardeilla on oma paikkansa ekosysteemissä ja niiden olemassaolo on arvo sinänsä. (Lumileopardit menestyvät hyvin myös Suomen eläintarhoissa - ymmärtääkseni niinkin hyvin, että tarhattujen lumileopardien kantakirjan ylläpito on uskottu Korkeasaaren eläintarhalle.) Joissakin Afrikan maissa taas tutkijat ovat yhteistyössä opettajien kanssa kertoneet koululaisille mm. suurista kissapedoista ja niiden merkityksestä luonnon tasapainon ylläpitämisessä.

Mustan humoristisesti voidaan tietysti ajatella, että keuhkoruton ja isorokon aiheuttajilla on aivan yhtäläinen elämisen oikeus kuin ihmisellä ja että vankeudessa pidetyt mikrobit on välittömästi vapautettava. Ehkä eläinten vapautusliikettä ei kuitenkaan kannata viedä aivan niin pitkälle.

Lue lisää

"Viimeinen varmasti tunnettu pussihukka eli "tasmaniantiikeri" (lähinnä suden ja leopardin vastine pussieläinten osaluokassa) kuoli Hobartin eläintarhassa Tasmaniassa vuonna 1936. Siitä on olemassa lyhyt filminpätkä, jossa se astelee levottomana edestakaisin tyypillisessä senaikaisessa häkissä. Tunnustan purskahtavani itkuun aina kun näen tämän filmin ja toivon, että jossakin Australian syrjäkolkassa sinnittelisi ehkä sittenkin pieni pussihukkakanta elossa."

Jaan ajatuksesi ja murheesi. Olen nähnyt tuon filmin pari kertaa ja se on yksi surullisimmista mitä olen koskaan nähnyt. Kerran kadonnutta eläintä ei saa takaisin millään - ellei geeniteknologia edisty niin pitkälle, että täytetyn tai muuten säilötyn yksilön jostakin solusta saada aikaan uutta eläintä. Tämä ei vain tunnu kovin todennäköiseltä.

Koska kukaan ei oikeasti tiedä miten väitetty tai uskottu luominen olisi tapahtunut, eikä pysty osoittamaan, että se edes olisi tapahtunut, niin siitä lienee vaikeaa puhua. Voihan sitä päästään keksiä kaikenlaisia sepityksiä, tai sitten voi toistella uskonnollisten myyttien sepityksiä asiasta. Mutta koska kreationistit tietävät, etteivät nuo ole tänä päivänä kovin uskottavia juttua, ja koska he kuitenkin itse haluavat uskoa niihin, niin heidän pitää yrittää perustella se usko niihin jotain muuta kautta. Koko tuo heidän agendansa perustuu väärään dikotomiaan, joka on argumentointivirhe, että joko luominen tai evoluutio on totta, ja kun osoitettaisiin, ettei evoluutio olisi totta, niin luominen olisi.

Tässä aloituksessa evoluution tosiasiallisuus yritettiin kyseenalaistaa teeskentelemällä, että evoluution tosiasiaksi hyväksymisen ja sukupuutoista huolissaan olon välillä olisi jokin ristiriita. Aloitus onkin huvittava argumentointivirhe, sillä esim. on täysin normaalia, että me kaikki eliöt kuolemme joskus, ja silti olemme surullisia kun omaisemme kuolemme tai kun ajattelemme omaa tulevaa kuolemaamme... vaikka tiedämmekin, että kaikki menee kuten "pitääkin". Elikkä periaatteessa siinä ei ole mitään ristiriitaa, että olisi surullinen siitä, että eliöitä katoaa, vaikka niin vain täytyy olla. Ja lisäksi aloittaja sekoittaa luonnollisen pitkän aikavälin evoluution tapahtumat siihen, että ihminen muuttaa itsekkäillä ja täysin kohtuuttomilla kulutustottumuksillaan planeettaa nyt niin, että käsillä on taas sukupuuttoalto, jollaista ei tarvitsisi olla.

"Luonto kyllä selviää. Itsestäni, lapsistani ja muista ihmisistä minä olen huolissani."

Tämä on se oleellisin asia. Luonto kyllä tulee selviämään, mutta ihminen ei jos luonnon monimuotoisuus muuttuu liikaa.

Massasukupuuttoja on ollut jo useampia ja kaikista elämä on jatkanut kulkuaan. Tosin lajistot ovat muuttuneet hyvinkin paljon sellaisten jälkeen. Ihminen ravintoketjun huipulla on todella herkkä muutoksille. Edes kykymme tehdä keinotekoisesti ruokaa ei pelastaisi meitä, kun ravintoketju alkaa romahtamaan.

Nämä lajistojen muutokset massasukupuutoissa ovat muuten yksi mielenkiintoinen haaste evoluutiodenailisteille. Se on kirjaimellisesti kiveen kirjoitettua faktaa joita heidän pitää käsienheiluttamisella ohitella.

Luonto ei kuitenkaan tällä menolla selviä nykyisellään. Kerran hävinneitä lajeja ei saada koskaan takaisin ja todella monet lajit ovat todella suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Luoja ei suunitellut sukupuuttoa vaan ihminen on turmellut maan saasteillaan ja tappanut eläimiä sukupuuttoon.Uskot että maa on tuhoutumassa,ja mikään ei pelasta tuholta.Raamattu lupaa että maa pysyy iäti ja siinä asuvat ihmiset elävät rauhassa keskenään,ei ole kuten nyt,maailman voi tuhota ydinpommeilla monta kertaa.Pohjoisen ja eteläisen kuninkaat ovat vamiina käynnistämään viimeinen sota.Tuo rauhallinen ajanjakso tulee,mutta sitä ennen tulee sota jollaista ei ole koskaan ole ollut.Kaikki tuo on ennustettu raamatussa.

Anonyymi kirjoitti:

Luoja ei suunitellut sukupuuttoa vaan ihminen on turmellut maan saasteillaan ja tappanut eläimiä sukupuuttoon.Uskot että maa on tuhoutumassa,ja mikään ei pelasta tuholta.Raamattu lupaa että maa pysyy iäti ja siinä asuvat ihmiset elävät rauhassa keskenään,ei ole kuten nyt,maailman voi tuhota ydinpommeilla monta kertaa.Pohjoisen ja eteläisen kuninkaat ovat vamiina käynnistämään viimeinen sota.Tuo rauhallinen ajanjakso tulee,mutta sitä ennen tulee sota jollaista ei ole koskaan ole ollut.Kaikki tuo on ennustettu raamatussa.

Lue lisää

>> Raamattu lupaa että maa pysyy iäti

Raamatulla voi "perustella" mitä vaan, joten onhan siellä sellainenkin kohta. Enemmän kerrotaan kaiken katoavaisuudesta. Julistamasi "totuus" perustuu rusinapullametodin käyttöön.

Kerropa, miten paljon Raamatussa saa olla ristiriitaisuuksia ja virheitä, jotta se on vielä sinulle luotettavaa jumalansanaa! Miten paljon lahkosi saa kusettaa sinua, jotta vielä kuvittelet sitä joksikin Jumalan valitsemaksi infokanavaksi!

Anonyymi kirjoitti:

Luoja ei suunitellut sukupuuttoa vaan ihminen on turmellut maan saasteillaan ja tappanut eläimiä sukupuuttoon.Uskot että maa on tuhoutumassa,ja mikään ei pelasta tuholta.Raamattu lupaa että maa pysyy iäti ja siinä asuvat ihmiset elävät rauhassa keskenään,ei ole kuten nyt,maailman voi tuhota ydinpommeilla monta kertaa.Pohjoisen ja eteläisen kuninkaat ovat vamiina käynnistämään viimeinen sota.Tuo rauhallinen ajanjakso tulee,mutta sitä ennen tulee sota jollaista ei ole koskaan ole ollut.Kaikki tuo on ennustettu raamatussa.

Lue lisää

"Raamattu lupaa että maa pysyy iäti."

Raamattu kertoo myös uuden taivaan ja uuden Maan luomisesta lopussa. Minä näen lievän ristiriidan. Näetkö sinä?

Anonyymi kirjoitti:

"Raamattu lupaa että maa pysyy iäti."

Raamattu kertoo myös uuden taivaan ja uuden Maan luomisesta lopussa. Minä näen lievän ristiriidan. Näetkö sinä?

Himmel och jord skall förgås men Guds kärlek varar för evigt?

Anonyymi kirjoitti:

"Raamattu lupaa että maa pysyy iäti."

Raamattu kertoo myös uuden taivaan ja uuden Maan luomisesta lopussa. Minä näen lievän ristiriidan. Näetkö sinä?

Ei näe, koska hänelle tuon raamatunkohdan "maa" ja "taivas" on seliselitelty joksikin aivan muuksi. Kun pyhät uskomukset ovat vaarassa, sanat saavat aivan uusia merkityksiä.

Sama näkyi JC:n reaktiossa siihen, että Etelämantereen mannerjäätikön alla olevasta järvestä ei löytynyt elämää - suurin piirtein "miksi Jumala loisikaan elämää paikkaan, johon on niin vaikea päästä, ettei siitä ole ihmiselle hyötyä?"

Tämähän ei estänyt JC:tä kääntämästä takkiaan, kun toisesta jäänalaisesta järvestä löytyikin elämää - suurin piirtein "tietysti Jumala luo elämää sinne minne suinkin voi ja kaikki on aivan kreationismin mukaista".

Ja luonnon hävittämisen kärkipäässä taitavat olla juurikin uskovaiset - amerikkalaiset ja arabimaailman ökykreationistit ja muut Jumalaan lujasti uskovat. Suoraan sanoen en panisi pahakseni jos oletettu Jumala ottaisi ja tappaisi mieluummin ihmisen sukupuuttoon. Jos koko ihmiskunta häviäisi juuri nyt, luonnolla voisi olla vielä mahdollisuus elpyä likimain entiselleen. Ikävä kyllä näyttää siltä, että kyllä tässä huonosti käy - sekä luonnolle että ehkä arvaamattomankin pian myös ihmiselle. Ilmaston lämpeneminen sivuvaikutuksineen voi hyvinkin johtaa siihen, että maanviljelyyn sopiva alue pienenee pienenemistään. Mitenkäs sitten suu pannaan?

Itse on toivottavasti elä niin pitkään että näkisin sen päivän; olen kuusikymppinen lapseton leski.

"Käytännössähän viherpiipertely ja ns "luonnon suojelu" on järjetöntä."

Mikäli viherpiipertelyllä viitataankin jo määritelmällisesti hyödyttömiin toimiin luonnon hyväksi, niin toki se onkin järjetöntä. Mutta luonnon suojelu eli luonnonsuojelu, on toimintaa, josta on onnistumisen esimerkkejä. Älä siis enää jatkossa tee sitä idioottimaista virhettä, että sekoitat määritelmällisesti hyödyttömän toiminnan sellaiseen toimintaan, joka todetusti toimii ja on hyödyllistä.

"Eläimiä on aina kuollut sukupuuttoon, parhaimpana esimerkkinä dinosaurukset tulvan jälkeen."

Eläimiä ja muitakin eliöitä koko eliökunnan taksonomiaa myöten on aina kuollut sukupuuttoon, ja lopulta kaikki eliöt tulevat kuolemaan sukupuuttoon. Muut dinosaurukset kuin osa lentokykyisistä dinosauruksista, joista linnut ovat sittemmin kehittyneet, kuolivat asteroidi- tai komeettaimpaktin globaaleihin ekosysteemivaikutuksiin. Tulva on satua, jonka uskominen tosiasiaksi kertoo älyn, tiedon tai ymmärryskyvyn puuttumisesta. Mutta miksi dinosaurukset olisivat parhain esimerkki? Et perustele väitettäsi, jotka koskien sinulla oli naurettaviakin käsityksiä.

"Jos joku eläin nykypäivänä siis kuolee sukupuuttoon, niin se on vain luonnon valintaa."

Siis luonnonvalintaa, yhdyssanana. Tämä on totta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisten tarvitsisi olla noin idiootteja, että he luulisivat, että kaiken mitä voi tapahtua, kannattaa antaa tapahtua. Mehän olemme itse riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta, joka siis on yhdessä geo- ja biodiversiteetti. Mitä biodiversiteettiin tulee, niin lajien sukupuuttoon kuolemisesta voi olla meille haittaa. Lisäksi asiaa voidaan tietysti ajatella itsesarvojen kautta ja niin, että on eettisesti väärin aiheuttaa sukupuutto tarpeettomasti.

"Darwinisteilla ei ole mitään oikeutta vaatia viherpiipertelyä tai "luonnon suojelua" jonkun kehälajin sukupuuton vuoksi."

Et perustele väitettäsi mitenkään. Miten niin ei olisi oikeutta? Kuka sen oikeuden antaa tai epää? Sinäkö? Sinun uskomasi satuhahmo? Kyllä sitä nyt vaan lähtökohtaisesti on kuin onkin oikeus vaatia ihan mitä vain. Toisilla vain ei välttämättä ole mitään velvollisuutta suostua niihin vaatimuksiin. Onneksi maailmassa on kuitenkin järkeviä ihmisiä, jotka yhdessä organisoivat kansainvälisellä tasolla luonnonsuojelua sillä aikaa kun sinä nylkytät kuola poskella olkinukkeasi viherpiiperryksestä.

"Lajithan *EIVÄT* ole miljoonia vuosia vanhoja, ja luonnossa vallitsee vahvimman oikeus."

On lajeja, jotka ovat miljoonia vuosia vanhoja. Luonnossa ei vallitse mitään oikeuksia. Oikeudet ovat ihmisten keksimä käsite, jolla kuvataan mitä saa itse tehdä tai mitä voi vaatia muilta. Luonto itsessään on vain kaikki olevaisuus, jossa asiat tapahtuvat tavoillaan. Tähän liittyy biologiassa ja evoluutiossa sopeutuneimpien todennäköisin lisääntymismenestys ja edelleen tähän liittyvä taipumus selvitä vähemmän sopeutuneita paremmin. Tätä koskee yleinen, yleensä kreationistien tai muiden näistä asioista tietämättömien tollojen väärinkäsitys, että kyse olisi jostain vahvimman oikeudesta.