Suhteessa ammuttuun kranaattimäärään nähden Suomen kenttätykistö ja krh ei ollut yhtään sen tehokkaampi tappioiden tuottaja jatkosodan loppupuolella kuin muidenkaan maiden. Tämä voidaan todistaa vertaamalla ammusmääriä sen tuottamiin tappioihin.
Jatkosodan viimeisenä kesänä ammuttiin 1 050 000 kenttätykistön ja 880 000 krh:n ammusta ja niillä aiheutettiin n. 60% puna-armeijan noin 160 000 miehen tappioista, siis vajaan 100 000 miehen tappiot joista kuolleita noin 25 000. (vihollistappio 20 kranaatilla)
Vastaavasti Saksa aiheutti 60 miljoonalla kranaatilla v 1944 itärintamalla noin 3 500 000 miehen tappiot neuvostojoukoille (vihollistappio 18 kranaatilla) . Vuosalmen taisteluissa neuvostoliittolainen tykistö heittimet (vaikka tykistö käytti pääasiassa 76 mm tykkejä) aiheutti 89% suomalaisten 6 000 miehen tappioista ampumalla 200 000 kranaattia.
Usein intoilijat esittävät että 2000 kranaatin keskityksillä suomalaiset tuhosivat yhden jv-pataljoonan kokonaan. Tosiasiassa suomalaiset 2 000 kranaatilla aiheuttivat keskimäärin alle 100 miehen tappiot joista 20-25 kaatuneita. Useimmat keskitykset kohdistuivat kenttälinnoitetuihin asemiin ja jos vastustaja kaivautunut poteroihin väheni tappiot 95-98%:lla.
Suomalaisessa kenttätykistössä ei ollut mitään maagista tehokkuutta. Meillä vain aselajin vannoutuneet ihailijat ovat rakennelleet katteettomia fantasioita.
Jatkosodan viimeisenä kesänä ammuttiin 1 050 000 kenttätykistön ja 880 000 krh:n ammusta ja niillä aiheutettiin n. 60% puna-armeijan noin 160 000 miehen tappioista, siis vajaan 100 000 miehen tappiot joista kuolleita noin 25 000. (vihollistappio 20 kranaatilla)
Vastaavasti Saksa aiheutti 60 miljoonalla kranaatilla v 1944 itärintamalla noin 3 500 000 miehen tappiot neuvostojoukoille (vihollistappio 18 kranaatilla) . Vuosalmen taisteluissa neuvostoliittolainen tykistö heittimet (vaikka tykistö käytti pääasiassa 76 mm tykkejä) aiheutti 89% suomalaisten 6 000 miehen tappioista ampumalla 200 000 kranaattia.
Usein intoilijat esittävät että 2000 kranaatin keskityksillä suomalaiset tuhosivat yhden jv-pataljoonan kokonaan. Tosiasiassa suomalaiset 2 000 kranaatilla aiheuttivat keskimäärin alle 100 miehen tappiot joista 20-25 kaatuneita. Useimmat keskitykset kohdistuivat kenttälinnoitetuihin asemiin ja jos vastustaja kaivautunut poteroihin väheni tappiot 95-98%:lla.
Suomalaisessa kenttätykistössä ei ollut mitään maagista tehokkuutta. Meillä vain aselajin vannoutuneet ihailijat ovat rakennelleet katteettomia fantasioita.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Suomalaisen kenttätykistön ammuttujen kranaattien keskipaino oli noin 16 kiloa kun se puna-armeijalla oli 12.5 kiloa. Niinpä Vuosalmella ja Tali-Ihantalassa voimasuhteet olivat aika tasan ammusten tonni äärillä mitattuna. Ja silti suomalaiset (kaivautuneina asemiin) aiheuttivat vain 2-2.5 kertaa suuremmat tappiot vastustajalleen joka hyökkäsi eli oli alttiimpi epäsuoran tulen vaaralliselle vaikutukselle.
Kenttätykistömme teho olosuhteet huomioiden ei ollut niin huikea kuin on väitetty. Kuuluisin ylihypettäjä oli tämä Tapio Tiihonen.
Krivin taisteluissa 15.9-19.9.42 noin 900 miehen vihollistappioiden aiheuttaminen vaati lähes 30 000 kranaatin ampumista. Eikä tietenkään kaikki 900 kuollut tai haavoittunut sirpaleista vaan osa luodeista. Luultavasti tarvittu 60 kranaattia per vihollistappio.
20 000 kenttätykin ja 10 000 krh:n ammusta painoi yhteensä yli 380 tonnia. Miettikää mitä se vaati (teollisuudelta, rautateitä ja hevosilta) ennen kuin tuossa typerässä sodassa saatiin vajaat 200 toisen maan miestä hengiltä.
Ja sitten jaksetaan jauhaa joistakin "matuista".
Eiköhän olisi kohtuullisempaa esittää että keskiverto suomalainen tykistöyksikkö oli 2-3 kertaa tehokkaampi kuin neuvostoliittolainen ja puheet "parhaimmillaan 100 kertaa tehokkaammasta suomalaistykistöstä" kuului laitteiden fraasien ha hokemien osastolle joita ei kannata ottaa kuolemanvakavasti.
-----Stieglitz-----
Jospa nyt ””Penna Tervo” kertoo, että vain 2 kertaa ja siihen ”Historian Faktat”, että vastasi vain 0,5 kertaista neukkutykkiä, joiden kaliiperi oli enää 15 mm!
Suomen tykistö on tällä haavaa ∞-kertaa tehokkaampaa kuin Neuvostoliiton tykistö.
Ohto Mannisen mukaan kesä-heinäkuun tappiot suomalaisille olivat 58 000 miestä ja neuvostoarmeijalle 150 000. Jälkimmäinen lukema sisältää tappiot myös Suomen suunnalla olleita saksalaisia vastaan. Ne olivat saksalaisten omien ilmoituksten mukaan (AOK Norwegen) 5 500 ja Viipurinlahdella noin 600. Eli suomalaisia vastaan hyökkääjän tappiot kesä-heinäkuussa n. 144 000.
Tappiosuhdelukema lähes tarkalleen 1:2.5. Lisäksi muistettava että neuvostotappioihin laskettiin myös sairaustapaukset joten tappiosuhdelukema jonkin verran laskee ehkä 1:2.4.
Vieläkö on hölmöjä jotka ihan tosissaan uskovat että "parhaimmillaan Suomen kenttätykistö oli 100 kertaa tehokkaampi kuin neuvostotykistö" kuten tuo jaarittelija Tiihonen 20 v sitten esitti?
Kun Perviniini-Aatu ammutti tykistöllä Äyräpään kirkon raunioissa ja sen liepeillä antautuneita viimeisiä suomalaisia sotureita, niin kukaan suomalainen ei muka edes haavoittunut. Käsky tykistökomentajalle kuului " vedä sinne koko voimallasi"!
Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:
"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.
Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Kun kymmenen patteriston tuli -josta suuri osa oli raskaista- myllersi taisteluiden ruhjomaa Äyräpäänharjua, oli everstiluutnantti kääntänyt katseensa muualle ja huokaissut tukahtuneesti: -Voi niitä onnettomia, jotka jäivät tuonne! Niin, hän näki sitten aikanaan noita miehiä heidän palattuuaan sotavankeudesta. Tiedusteltuaan, miltä heistä tuntui joutuessaan oman tykistön tuleen, oli eräs paljon kokenut taistelija vastannut silmäänsä räpäyttämättä: -Se oli kuin viimeinen tervehdys komentajalta."
Olisiko Pervitiini-Aatu ammuttanut oman rykmenttinsä sotilaita?
Kaunis-Adolf oli tarkka imagostaan ja oli vetänyt pois JR 7:n rippeet Äyräpään harjulta. Nyt vihat niskoilleen sai hänen komentoonsa alistetut Er.P 25:n, ja pariin kertaan Vuoksen yli omin lupineen tulleet, vieraan pataljoonan uimarit.
Eversti Ehrnrooth hukkasi pataljoonansa Äyräpään harjulle
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25) Äyräpään sillanpääasemassa 5.7. – 7.7.1944
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/174098-eversti-ehrnrooth-hukkasi-pataljoonansa-ayrapaan-harjulle/
Er.P+25:n+menetykset+Äyräpäässä+kolmen+päivän+aikana+eli+5.7.-7.7.+olivat:
Er.P+25:n+menetykset+Äyräpäässä+kolmen+päivän+aikana+eli+5.7.-7.7.+olivat:
Lähde?
Veikko Huuska on ollut mukana kirjoittamassa III/JR 57 historiikkia.
Lähde: Veikko Huuska: III/JR 57:n historiikki, 2001
Erillinen Pataljoona 25 (Er.P 25) Äyräpään sillanpääasemassa 5.7. – 7.7.1944
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/174098-eversti-ehrnrooth-hukkasi-pataljoonansa-ayrapaan-harjulle/
Orlando Figes: Vallankumouksen Venäjä 1891-1991.
Kun Neuvostoliitto oli romahtamaisillaan saksalaisten uhatesssa Stalingradia Stalin antoi heinäkuun 28. päivänä 1942 päiväkäskyn no 227. ”Ei askeltakaan taaksepäin”, jota ei tunnustettu julkisesti ennen kuin vasta 1988. Se määräsi joukot puolustamaan Neuvostoliiton maaperän jokaista metriä ”viimeiseen veripisaraan”, ja uhkasi”panikoivia” ja ”pelkureita”, jotka laistavat velvollisuudestaan. Erityisiä ” sulkuyksiköitä” (zagradotrjady) asetettiin vahvistamaan NKVD:n yksikköjä. Ne kulkivat Neuvostoliiton rintaman takana ja ampuivat sotilaat, jotka jättäytyivät jälkeen tai yrittivät paeta taistelusta. Sodan aikana nämä joukot ampuivat 158.000 Neuvostoliiton sotilasta; 436.000 vangittiin, 422.000 pantiin ”hyvittämään verellään” rikoksensa isänmaata vastaan palvelemalla erityisissä rangaistuspataljoonissa, joita käytettiin kaikkein vaarallisimpiin tehtäviin.j
Hirmuista.!
Olisikohan Aatu ammuttanut JR 7:n miehiä samalla tavalla omalla tykistöllään kuin ammutti Er.P 25:n antautuneita miehiä? Lähtihän nämä hänelle alistetut joukot Äyräpään sillanpäästä omin lupinensa peräti kolmeen kertaan. Jossain kirjassa (Aake Jermo) kerrotaan suoraan ”kuinka oli suorastaan onni, että vieras pataljoona sai Äyräpään sillanpään menettämisen häpeän niskoilleen”.
Muuttiko AE alkuperäistä käskyään jälkikäteen? Se alkuperäinen lienee kuulunut, ettei Äyräpään sillanpäästä tulla pois kuin kuolleena tai hänen käskystään, jollaista ei kuulemma tule. Aatu oli unohtanut tyystin haavoittuneet, joita tulikin todella paljon, varmaankin suurin osa tappioista. Maininta haavoittuneista lisättiin käskyyn kuulemma myöhemmin, kauneussyistä, olihan ”kaunis-Adolf” kyseessä.”
Vasikkasaaresta kiinnipitäminen oli yksi Siilasvuon typeristä päätöksistä. Tämä maksoi satojen miesten hengen ja niinpä lopulta suomalaisten tappiot Vuosalmella nousivat peräti 6 000 mieheen. Se oli paljon kun huomioi että suomalaisjoukkoja oli suurin piirtein kahta divisioonaa vastaava voima. JR 7 ja JR 49 imettiin kuiviin. Niiden tappiot olivat huomattavasti suuremmat kuin yhdelläkään neuvostorykmentilla ja suhteessa miesmäärän melkein yhtä suuret kuin suurimmat tappiot kärsineillä neuvostodivisioonilla. Syyttävä sormi sojottaa myös Lennart Oeschin suuntaan joka vitkutteli lisävoimien lähettämisellä vaikka Ihantalan osalta tilanne ei enää 4.7.44 ollut erityisen kriittinen. IV AK:lla oli rykmenttejä jotka olivat kärsineet varsin pieniä tappioita (300-400 miestä).
Vuosalmen ja Äyräpään taistelu:
Suomalaiset:
n. 20 000 sotilasta. Loppuvaiheessa yli 30 000 miestä: 2.Divisioona (hyvin suuri, yli 15 000 miestä), puolet 15.Divisioonasta, IV/19.Pr, Panssaridivisioona (9200 miestä) sekä ylijohdon tykistöä ja muita yksikköjä
Venäläiset:
n. 115 000 sotilasta (kaikkiaan 9 divisioonaa, niistä rintamavastuussa kerrallaan 3-4, divisioonassa keskimäärin vain 6600 miestä), ylijohdon tykistöaselajiyksiköitä sekä panssariyhtymiä (alle 100 vaunua)
Tappiot
Suomi:
6 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina.
Neuvostoliitto:
15 000 kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. 22 700 (koko 23.Armeija)
Luuletko sinä yksinkertainen ihminen että NL kohdisti koko 190 miljoonaisen kansansa sotilaallisen panoksen Suomea vastaan? 🤣
Pieni vertailu lienee paikallaan. Melkein koko jatkosodan ajan Neuvostoliitolla oli Suomessa olleita saksalaisia ja suomalaisia joukkoja vastaan alivoima miehissä. Ohto Mannisen mukaan edes kevättalvella 1942 puna-armeijan joukkojen kokonaisbmvahvuus ei noussut yli akselin joukkojen määrän ja kesästä 1942 aina kevääseen 1944 Suomalais-saksalaisen joukkojen miesmäärän ylivoima oli 2:3 ja 3:4 välillä. ☝️
Hevosvetoisessa I maailmansodan aikaista kalustoa vetäneessa aselajissa on yhtä vähän maagisuutta kuin hevosen kakassa tien poskessa.
” Hevosvetoisessa I maailmansodan aikaista kalustoa vetäneessa aselajissa on yhtä vähän maagisuutta kuin hevosen kakassa tien poskessa.”
Jokainen näkee mitä haluaa! Sinä näet hevosvetoiset. Joku muu näkee RaskasPatteristo 14:ta jolka oli täysin moottoroitu ja varustettu uudenkarheilla saksalaisilla kuuden tuuman tykeillä! Lauri Jäntti on kirjoittanut aiheesta kirjoja.
Otit+yhden+patteriston+87:stä+esille+ja+yrität+alleviivata+sitä.+Vastaava+ilmiö+löytyy+natsi-propagandasta+jossa+filmillä+esitetään+panssariyhtymiä+ja+unohdetaan+itärintaman+700+000+hevosta.
Pari asiaa kertomuksessa ihmetyttää:
- kyllä joukko-osastossa on AINA mukana siihen kuuluvat upseerit eli joukkueen johtajat, komppanian pääliköt jne. Kaatuivatko he ensin!
- kertomuksen mukaan ei kolmeen päivään saatu tuokaa tai vettä. Ruuan suhteen voi pitää paikkansa, mutta veden suhteen ei, koska Äyräpään harju on Vuoksen rannassa ja vettä oli niin paljon, että osa uimaan yrittäneistä siihen hukkui…
niin oli tai ei.
Nutta pu a-armeijan moderni motoroitu ryntäys kärki vaimeni, kun tykistöllä se ammuttiin kasaan.
Pska housussa, kuolemaa peläten, ei ryntäilty enää.
Vain Suomalaisten selvien strategia- ja puolustus virheiden takia ja osaamattoman sodanjohdon takia NL valtasi viipurin viikossa!! Ja Suomi juoksi sekaisena laumana ilman sotasuunnitelmia - hieman säälittävää oli se Suomen toiminta ensimmäisen viikon aikana....kannaksella.
Mutta onneksi puolustus saatiin lopulta aikaan, kiitos veteraanit.
Vuosalmen taisteluihin osallistuneiden joukkojen määrät ovat kyseenalaisia. Tilannekaaviot näyttävät vain yhdessä lyhyessä vaiheessa hyökkääjän määrän 4 divisionaksi. Useinmiten virran molemmin puolin yhteensä 3 divisioonaa. Näissä on ollut siis vain 20 000 - 26 000 miestä ja ylijohdon ja armeijakuntien tykistössä ja panssarivoimissa hieman yli 12 000 miestä. Maksimissaan joukkoja oli siis alle 40 000. Suomalaisia joukkoja oli lopulta kasattu Vuosalmelle n. 30 000 kun sinne marssitettiin myös 2.D:n lisäksi JR 57, osia JR 15:stä, Er.P 25, panssaridivisioona, IV/19.Pr, Heimopataljoona 3, Täydennyspataljoona 2 ja paljon ylijohdon ja armeijakunnan tykistöä ja tykkikomppanioita.
Jälleen kerran on siis rakenneltu naurettava suomalainen sankaritarina: "115 000 vs 20 000 miestä".😄
” Jälleen kerran on siis rakenneltu naurettava suomalainen sankaritarina: "115 000 vs 20 000 miestä".”
Hienoa, että se sinua ilahduttaa! Hullun nauru voi olla parantumisen alku!
Ohto+Mannisen+mukaan+Neuvostoliitto+menetti+suomalaisia+vastaan+kesä-heinäkuussa+1944+noin+144+000+miestä+Laatokan+molemmin+puolin.+Tappioista+ainakin+8+000+sairaustapauksia+joten+kaatuneitten,+kadonneiden+ja+haavoittuneiden+määräksi+tulee+noin+136+000.+Voidaan+tehdä+tätä+taustaa+vasten+arvio+suomalaisen+tykistön+ja+krh:n+tehosta.+Kesä-elokuussa+ammuskulutus+oli+1+050+000+kenttätykistön+ja+880+000+krh:n+ammusta.+Kesä-heinäkuussa+kulutus+yhteensä+on+ollut+noin+1+800+000+kranaattia+joilla+aiheutettu+(arviolta)+60%+noista+puna-armeijan+136+000+miehen+taistelutappioista.+Siis+1.8+milj+kranaatilla+aiheutettu+82+000+miehen+tappiot.+Se+on+22+kranaattia+per+miestappio.+Joissakin+taisteluissa+lukema+noin+10+kranaattia+per+miestappio,+toisissa+(esim+kenttälinnoitettuja+joukkoja+vastaan)+on+tarvittu+hyvinkin+60-80+kranaattia+yhtä+miestappioita+kohden.
Suomen kenttätykistön salainen ase oli ns.korjausmuunnin,jonka avulla suuri määrä putkia saatiin suunnattua samaan maaliin ennätysmäisen nopeasti.Tällä saavutettiin murskaava tulentiheys maalissa reagoinnin ollessa niin nopea,että se tyrehdytti vihollisen offensiivin ja esti vastatoimet.
Suomalainen tykistö ampui romukalustolla paremmin tuloksin kuin saksalaiset. Romutykeillä saattoi ampua vain linnoitettua etulinjaa, kun suurimmat tuhot olisi saatu töpinään kohdistuvissa iskuissa.
Aloituksen tapa tarkastella lukuja oli käytössä puna-armeijassa, siellä määrä korvasi täysin laadun ja tuliasemat olivat rivissä logistisesti edullisessa, ei ammunnan kannalta merkityksellisessä muodossa.
## Suomalainen tykistö ampui romukalustolla paremmin tuloksin kuin saksalaiset. ##
Mitä ihmeen romukalustoa?
Toki kalusto kului kovassa käytössä jopa romuksikin.
Suurin osa suomalaisten tykeistä oli sotasaaliskalustoa Venäjältä ja Ranskasta. Nehän olivat tiettävästi tykkitekniikan ykkösmaita.
Ranskan Schneider -tykit ( 6" eli 152mm ns. Tuhkaluukut ) ostettiin tietenkin Saksan saamasta sotasaaliista.
Venäläisiä 152mm haupitseja ( mallit 1937 ja 1938 ) ostettiin lisää samoin Saksalta. Niitä oli saatu sotasaaliiksi jo Talvisodassa joitakin ja kesällä 1941 saatiin lisää huomattavia määriä mm. Porlammen motista. Toki venäläistä tykkikalustoa oli melkoisesti jo 1918 perua.
Entäs ruotsalaiset Bofors -tykit? Niitä tosin oli kenttätykistössä vähän.
Entäs amerikkalaiset 75 mm Betlehem -kenttätykit eli ns. Nenosen tykit. Niitähän oli ostettu Talvisodan aikana 200 kpl ja ne saatiin maahan 1940 kesällä eli vasta Jatkosotaan ehtivät.
Samoin 32 kpl 8" haupitseja samassa toimituksessa.
Toki Talvisodan aikana maailmalta saatiin ostettua romuakin ja romua saatiin jopa lahjoituksinakin. Esim. Ranskasta saatiin ns. Hyppyheikkejä eli 1870 -luvun mallisia jäykkälavettisia De Bange - tykkejä ( 90mm - 150mm ). Ne taisi tulla lopulta likimain lahjoituksena.
Katselehan tuolta lisää ja opettele ensin ihan perusasiat.
http://jaegerplatoon.net/MAIN.html
De Bange-tykit olivat teknisesti täysin vanhentuneita.
Ainoa hyvä puoli oli se,että niihin oli kutakuinkin riittävästi ampumatarvikkeita.
Siihen vaikutti tietenkin hidas tulinopeus.Joka laukaus pompautti tykkiä metrikaupalla taaksepäin ja se piti kangeta takaisin asemaan ja suunnata ennen uutta laukausta.
Mutta kuten muuan paikallaollut totesi:"Olemme kiitollisia kaikesta mikä savuaa ja paukkuu"!
De Bange kalusto oli järkyttävän raskasta ja kömpelöä käsitellä tiettömillä taipaleilla.
Lue Pertti Tammisen kirja Vienan tykit. Siinä kerrotaan kuinka Kiestingin ja Uhtuan suunnalla näitä LinPsto 6:n pääkalustona olleita 120mm kolosseja raahattiin pitkin korpia. Taisipa niitä samoja tykkejä olla II/KTR 16:lla myöskin.
S. 26
Paino oli 3000 kg 1000 kg pyörävyöt ja luisti. Kuljetukseen 6-8 hevosta. Ammuksen, kranaatin, paino 18-20 kg
## Taisipa niitä samoja tykkejä olla II/KTR 16:lla myöskin. ##
Ei sentään ollut. Tarkistin Osmo Hyvösen kirjoittamasta II/KTR 16 historiikista.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Osmo_Hyvönen
Osmo Hyvösen teoksia:
Kiestingin motti: sota Vienan Karjalassa kesällä 1941. Pohjoinen, Oulu 1986, 2. painos Pohjois-Suomen tykkimieskilta, Oulu 1994
Keski-Suomen sotaveteraanipiiri 1966–1986. Keski-Suomen sotaveteraanipiiri, Jyväskylä 1986
Kenttätykistörykmentti 16: II patteristo jatkosodassa 1941–1944: historiikki. Pohjois-Suomen tykkimieskilta, Oulu 1987
Linnoitustykistö sodissamme 1939–44, teoksessa Pertti Tamminen: Vienan tykit: tykistön taistelut Kiestingin ja Uhtuan suunnilla 1941–44. Pohjoinen, Oulu 1987
Kenttätykistörykmentti 16: I patteristo jatkosodassa 1941–44: historiikki; kirj. Osmo Hyvönen, Juho Jorma. Pohjois-Suomen tykkimieskilta, Oulu 1988
Tornio 1944. Pohjoinen, Oulu 1991
Tykkikalusto Jatkosodan alussa:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa
Talvisodan päättyessä Suomen puolustusvoimien käytössä oli yhteensä:
1 030 erilaista kenttätykkiä, joista723 kpl oli joustolavettista ja 307 kpl oli jäykkälavettista.
Kenttätykkien määrä Suomessa lisääntyi Moskovan välirauhan aikana 797 kappaleella ja saavutti kokonaismääräkseen:
1 827 kpl, joista1 349 kpl oli joustolavettisia, 470 kpl oli jäykkälavettisia ja 8 kpl rannikkotykkejä.
Jatkosodan alkaessa kenttätykkien kokonaismäärästä oli varattu:
904 kpl kenttätykistölle, 353 kpl linnoitustykistölle, 169 kpl rannikkotykistölle ja 46 kpl kotijoukoille. Lisäksi 355 kenttätykkiä oli päämajan taisteluvälineosaston alaisissa varikoissa.
Kaikkiaan erilaisia tykkimalleja oli yhteensä 67 kpl, joten ampumatarvikehuollolla riitti haasteita (varsinkin kun jokaiselle tykkimallille oli olemassa useita erilaisia ampumatarvikelajeja). Tykkikalusto oli peräisin suurimmalta osaltaan ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja täysin moderneina voitiin pitää vain 59 tykkiä. Lisäksi lähes 500 tykin mallivuosi sijoittui 1800-luvulle.
Lyhyemmin kyseessä on "olkinukke".
Katoppas kun stallarilla loppui "käsikirjoitus"...
Talvisodassa saatiin Ranskalta ”myötätuntontona” jäykkälavettisia De Bange- tykkejä ampumatarvikkeineen ja niitä käytettiin Talvisodassa ja yhä Jatkosodassa kunnes ammukset loppuivat!
Vain pieni osa ehti Talvisotaan. Tykit ja valjakot vaativat lujasti kunnostustöitä ja ammuksetkin piti huoltaa ja koeampua taulukot yms. Olisiko noin 30 ehtinyt mukaan ihan Talvisodan lopulla kaikkiaan noin 250:sta Ranskan romuvarastoistaan putsaamista tykeistä.
Romutykit kai saatiin uusittua saksalaisilla 150 mm haupitseilla, mutta niitä alettiin hankkia vasta välirauhan aikana, Ihantalassa ammuttiin vielä Itävalta_Unkarin vihatuilla raskailla haupitseilla. Tykkejä uusittiin saksalaisten neuvosta, koska a-tarvikkeiden saanti oli vaikeaa muuten. Olipa hankinnassa myös 20 kpl ”150 H/15 oli raskas ja kömpelö tykki, josta ei suuremmin pidetty.”
Eihän 48 kpl uusia saksalaisia haupitseja ollut kuin 4 raskaan patteriston kalusto.
Älä sure!
Mutta huonommankin tykin kranaatti vie hengen kun kohdalle sattuu!
Keskitetyn tykistö- tai krh-tulen vaikutus on suurin hyökkäykseen lähtevään joukkoon, joka on pienellä alueella. Tämä vaati kuitenkin harjaantunutta tulenjohtoa, ja viestiyhteyksiä.
Suurvaltojen tykistöt lienee käyttäneet paikantamisruudukkoa maalin asemista, tulenjohtajaa ei tarvittu lainkaan.
Ei sen kummempi kuin muillakaan armeijoilla. Ammuttuun tonnimäärään nähden tuotti suurinpiirtein saman verran tappioita kuin muidenkin maiden kenttätykistöt.
Suomen tykistö pystyi ampumamenetelmiensä perusteella nopeasti koko käytössä olevan tykistön tulen haluttuun kohtaan ja se koitui monen punasotilaan surmaksi!
puna-armeija hyytyi kun ammuttiin ! ja se riitti!
Kakka pöksyssä olivat puna sankarit ja paljon myös kappaleina tantereilla, siinä se uho ja uraa henki häviää kuin pieru siberiaan....