Minä kuulin tänään, että jos leikkauksen jälkeen (minulla oli vatsanalueen leikkaus)nostelee yli 2 kg painavia tavaroita, niin voi tulla vatsaan kiinnikkeitä, joista voi saada iänikuisen vaivan.
Minulla on n.2 vk leikkauksesta aikaa ja olen kyllä nostanut yli 2 kg painavia tavaroita, esim. imurin ja polkupyörän, mutta äkkinäisiä liikkeitä ja kurotusta en ole tehnyt.
Kukaan ei sairaalasta lähtiessä puhunut mitään mahdollisista kiinnikkeistä, että niitä voi tulla.
Alkoi vähän pelottamaan, että jokohan minulla voisi olla niitä...vatsa on kyllä vielä kipeä, mutta olihan toi leikkauskin suht iso, kesti yli 2 tuntia.
Voisitteko kertoa omia kokemuksianne!
Olisin vastauksista ERITTÄIN kiitollinen!
kiinnikkeitä vatsassa
minkälaisia oireita?
35
31532
Vastaukset
- onko jo tullut
Niitä kiinnikkeitä voi sanoa arkikielellä myös eräänlaisiksi arviksi joita voi tulla leikkauksen jälkeen leikkausalueen ympäristöön. Niitä voi kyllä tulla vaikkei nostelisikaan. Mutta jos niitä ei halua niin kannattaa pitää ehdottomasti kiinni lepoajasta jonka on lääkäriltä saanut. eli se kuukausi tai niin kauan kun on kipeä, ainakin se kuukausi nyt kuitenkin. Sitä nyt ei voi sanoa onko jo tullut kiinnikkeitten alkua, mutta älä aiheuta niitä ainakaan lisää. en tiedä mitäs sinulla on leikattu, mutta joskus kiinnikkeet voivat aiheuttaa vatsan alueella vaivoja minkä takia voidaan joutua uudelleen leikkaamaan. Ei aina, huom! Leppäilehän .
- Rami
Silläkin on merkitystä mitä sielä vatsan suunnalla on leikattu, esim. suoliston alueelle niitä kiinnikkeitä voi alkaa muodostumaan melkein samantien leikkauksen jälkeen. (Vaikka siis ei millään ehtinyt ylirasittaa itseään.) Ja henkilökohtaiset ominaisuudet tietty merkitsee tässäkin asiassa.
- enpä ole enää nostellut
Kiitos vastauksista!
Minulla leikattiin 3 tyrää vatsasta, yhden napatyrän leikkaukseen menin, mutta tähystysleikkauksella kun ruvettiin tekemään, niin huomattiinkin, että täällähän on kolme tyrää joten eikun avoleikkaus.
- Leikattu 2x
No, joo,
Leikattiin viimeksi joulukuun alussa.
Varmasti en kuukauteen nostellut kahvipannua painavampaa ja niin vain on edelleen kipeä, ettei rintaliivejä voi pitää eikä vyötäröitä saa vaatteista kiinni. Hakaneula tai jotkut muut systeemit pitää olla. - "oho"
Minulle on annettu vatsaleikkauksen jälkeen täysin päin vastainen ohjeistus. Eli heti liikkeelle ja nostaa saa alkuun 4 kg ja siitä kasvatetaan niin että 1 kk leikkauksesta pitäisi jo kaikki normaali nostaminen kestää. Sanoivat nimenomaan, että silloin jos jää makoilemaan tulee kiinnikkeitä.
- anjuska
Olin juuri 1 1/2 vko sitten leikkauksessa tulin sairaalasta perjantaina ja lauantaina aloin tehdä kävelylenkkijä ja siitä asti joka päivä aina pdempiä ja tänään keskiviikona jo sen normaalilenkin jonka tein ennen leikkaustakin.
Liikkeelle lähtöä juuri korostettiinki paranemisen edistämiseen, no nostelut nyt pitää kyllä rajoittaa vointinsa mukaan , mutta tuskin niistä kiinnikkeitä tulee vaan vaarana on haavan aukeaminen. - Iloitaan Elämästä
anjuska kirjoitti:
Olin juuri 1 1/2 vko sitten leikkauksessa tulin sairaalasta perjantaina ja lauantaina aloin tehdä kävelylenkkijä ja siitä asti joka päivä aina pdempiä ja tänään keskiviikona jo sen normaalilenkin jonka tein ennen leikkaustakin.
Liikkeelle lähtöä juuri korostettiinki paranemisen edistämiseen, no nostelut nyt pitää kyllä rajoittaa vointinsa mukaan , mutta tuskin niistä kiinnikkeitä tulee vaan vaarana on haavan aukeaminen.Minulle tehtiin aikoinaan kohdun ja munasarjojen poistot v.2000,siitä neljä vuotta eteenpäin kiinnikkeiden ja arpikudosten poisto leikkaus.
Seuraava 2008 ja siitä seuraava 2010.
Kivut eivät ole hävinneet minnekkään,elän niiden kanssa jokupäivä sovussa,toinen päivä kiroten.
Joka aamu puolen tunnin venyttelyt,ennenkuin lähden liikkeelle ja muutenkin liikuntaa paljon.
Tärkeintä on pitää mieli aurinkoisena,kivuista välittämättä,mutta uskokaa vaan,että joskus on mentävä metsään kannon päälle istumaan.
Aukaistava hanat ja itkettävä pahapois.
Helpottaa,mutta ei poista vaivaa.
- Kymmenittäin
Olen ollut leikkauksessa 30 kertaa. Koko toi olettamus on ihan hölyn pölyä.
Todellisuudessa kiinnikkeet kasvavat herkemmin, jos haava-alueella ei ole riittävästi aineenvaihduntaa, joten liikunta, liike on parasta ennaltaehkäisyä. Minäkin suuresta syöpäleikkauksesta tullessa jouduin suoraan menemään navettahommiin. Ja tikkejä yli 50. Mutta eipä ole muilla potilailla näin hyviä tuloksia tullutkaan. Eikä olisi ollut sisua vapaaehtoisesti jumpata ja treenata näin hyvin, kuin sen jotui pakon edessä tekemään.
Maailma melkein välillä musteni, mutta pakko mikä pakko, kun ei ketään tule, vaikka lomittajan pitäisi tulla, ja satamäärin pikkueläimia navetassa, joita ei voi hoitamattakaan jättää.
Eli niin paljon liikettä, kuin ikänä taju kestää, sitä paremmin haavat paranee. Kivuliasta se on, mutta anti mennä vaan.- Onneton ihminen
Hei!
Olin noin kolmisen vuotta takaperin todella sairas ja minulle tehtiin kaksi isoa leikkausta vatsan alueelle.
Olin sairaalassa kauan ja jo siellä rupesi oudosti navan kohdalta "kiristämään" ja vihlomaan, laihduin aivan hirveästi.
Mutta se olikin vasta alkusoittoa tulevalle, lääkärini sanoi, että minulle on tullut arpityrä ja sitä ei leikata, kuin pakon edessä, mutta hermoni ovat aivan riekaleina, olen naisihminen ja haluaisin pukeutua ja muutenkin olla, kuin "ihminen", nyt maha on kasvanut ja valahtanut alaspäin, lapset luulee minun olevan raskaana.
Elänkö lopun elämääni näin, sitä ei kukaan tiedä, mutta aika surkeata on. - Onneton ihminen
Onneton ihminen kirjoitti:
Hei!
Olin noin kolmisen vuotta takaperin todella sairas ja minulle tehtiin kaksi isoa leikkausta vatsan alueelle.
Olin sairaalassa kauan ja jo siellä rupesi oudosti navan kohdalta "kiristämään" ja vihlomaan, laihduin aivan hirveästi.
Mutta se olikin vasta alkusoittoa tulevalle, lääkärini sanoi, että minulle on tullut arpityrä ja sitä ei leikata, kuin pakon edessä, mutta hermoni ovat aivan riekaleina, olen naisihminen ja haluaisin pukeutua ja muutenkin olla, kuin "ihminen", nyt maha on kasvanut ja valahtanut alaspäin, lapset luulee minun olevan raskaana.
Elänkö lopun elämääni näin, sitä ei kukaan tiedä, mutta aika surkeata on...tosi paljon, että ei mitään asiaa koskaan yleisille uimarannoille.
- arpityrä täälläkin
Onneton ihminen kirjoitti:
Hei!
Olin noin kolmisen vuotta takaperin todella sairas ja minulle tehtiin kaksi isoa leikkausta vatsan alueelle.
Olin sairaalassa kauan ja jo siellä rupesi oudosti navan kohdalta "kiristämään" ja vihlomaan, laihduin aivan hirveästi.
Mutta se olikin vasta alkusoittoa tulevalle, lääkärini sanoi, että minulle on tullut arpityrä ja sitä ei leikata, kuin pakon edessä, mutta hermoni ovat aivan riekaleina, olen naisihminen ja haluaisin pukeutua ja muutenkin olla, kuin "ihminen", nyt maha on kasvanut ja valahtanut alaspäin, lapset luulee minun olevan raskaana.
Elänkö lopun elämääni näin, sitä ei kukaan tiedä, mutta aika surkeata on.Onneton ihminen, jos luet tätä vielä monen vuoden jälkeen kerrotko miksi sinun arpityrääsi ei leikata kuin pakon edessä? ja miten sinä pärjäilet tänä päivänä mahasi kanssa? Minulla on sama tilanne, lääkäri vaan toteaa ettei leikkauksesta ole välttämättä apua ja tätähän en ymmärrä alkuunkaan. Lääkärit nyt vaan eivät aina edes vaivaudu selittämään asioita selkeästi potilaalle. Minunkin hermoni ovat melko riekaleina tämän takia ja vaiva rajoittaa elämääni esim. töissä melko lailla.
- Kunnioitukseni
Hyvä kommentti ja esimerkki pullamössöille.
- Anonyymi
Nyt tämä äitee liioitteleee, ainakin rehkiminen on sitä.
Tietenkin liikkeellä pitää olla, jo heti sairaalassakin fysis tulee ja kävelyttää, antaa ohjeet. Liikkeellä olo, Kävely on eri asia kuin painavien asioiden nostelu, lantalöjön luominen haulikolla jne. ( Missä oli lomittajan apu?) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt tämä äitee liioitteleee, ainakin rehkiminen on sitä.
Tietenkin liikkeellä pitää olla, jo heti sairaalassakin fysis tulee ja kävelyttää, antaa ohjeet. Liikkeellä olo, Kävely on eri asia kuin painavien asioiden nostelu, lantalöjön luominen haulikolla jne. ( Missä oli lomittajan apu?)…lantaläjän luominen HALIKOLLA, oli tarkoitus sanoa.
Enkä olisi anonyymi, mutta mennä vuonna suomi24.fi ei mun sähköpostin antanut toimia (silloin kai tila/käyttörajoitus) eikä ole antanut sen palautua, vaikka olen pyytänyt. (Väittävät, varattu nimi⁉️) Onhan se, minun omani!😳
[email protected] - Anonyymi
Onneton ihminen kirjoitti:
Hei!
Olin noin kolmisen vuotta takaperin todella sairas ja minulle tehtiin kaksi isoa leikkausta vatsan alueelle.
Olin sairaalassa kauan ja jo siellä rupesi oudosti navan kohdalta "kiristämään" ja vihlomaan, laihduin aivan hirveästi.
Mutta se olikin vasta alkusoittoa tulevalle, lääkärini sanoi, että minulle on tullut arpityrä ja sitä ei leikata, kuin pakon edessä, mutta hermoni ovat aivan riekaleina, olen naisihminen ja haluaisin pukeutua ja muutenkin olla, kuin "ihminen", nyt maha on kasvanut ja valahtanut alaspäin, lapset luulee minun olevan raskaana.
Elänkö lopun elämääni näin, sitä ei kukaan tiedä, mutta aika surkeata on.Hei, jos joku vielä lukee näitä. Minulle isoin ongelma kahden vatsan alueen ison avoleikkauksen jälkeen - on muodostunut siitä, että lähes välittömästi viimeisen leikkauksen jälkeen ( vatsakalvon tilalla verkko ) mahani jäi pömpöttämään ja ikäänkuin rasva kerääntyisi sinne.
Olen kokoajan sen näköinen kuin olisin raskaana 8 kuulla. Ihan kova pämppömaha ,joten mikään vaate ei näytä hyvältä päällä. Tavallaan pilasi elämääni nyt paljon, koska ainoastaan A- linjainen pusero käy. Toki ylipainoa, mutta aiemmin vatsa oli kiinteä eikä yhtä iso. On todella noloa kulkea raskaana olevan näköisenä päivästä toiseen.
Varsinkin kun ikää yli 55.....Leikkausten jälkeen oli myös vatsan alueen kipukohtauksia, mutta ne ovat onneksi väistyneet....
Toki laihdutus joo, sitä yritetään, mutta silti maha täysin nyt eri paria muun kropan kanssa.
Onko vinkkejä?
- .....
että heti vain liikkeelle. Leikkauksesta oli kulunut vuorokausi niin lääkäri jo toimitti pienelle kävelylle että toipuisin nopeammin. Tähystysleikkauksesta kyse, vatsan alueelle tehtiin.
Ja lupasivat nostella lastani joka painaa 10kg. Ei mitää riuhtaisuja eikä rajuja liikkeitä, mut normaalia lasten hoitoa.
Minä aloin myös siivota kolmen päivän päästä sotkuja kotona, tekemään ruokaa ja huolehtimaan lapsi katraasta. Vaihtoehtoja ei ollut, apua ei saatu.
Leikkaavalääkäri oli sitä mieltä että mitä nopeammin alotan kotihommat ja liikunnan sitä nopeampaa toivun. Ehkäpä piti paikkaansa.:)
Leikattu on pari kertaa. Ja näillä ohjeilla olen mennyt.
Kiinnikkeitä luultavasti on joku koska vatsakipuja on ulostaessa. Ei kyllä muuten. Ja mitää syytä ei näille kivuille löydetä, epäilevät kiinnikkeitä. - rääkinkääkin
Nytpä, minä nostan 2005 aloitetun ketjun tähän - päivittäen! Löysin sen googlaamalla ja hyvältäpä näyttää. Jatkan asiallani.
Minuakin avuttomana askarruttaa toipumiseni. Alavatsasta viety elimiä tähystysleikkauksella kolme ja puoli viikkoa sitten. Vieläkin vatsa sisältä kipeä, viiltelee ja särkyilee. Vieläkin olen otellut särkylääkettä.
Olen kovasti miettinyt tuota liikunnan tärkeyttä ja myönnän, että en ole alkanut kunnolla liikkua. Olen pelännyt sitä. Kävellessäni kadulla askelten tärinä tuntuu pahasti leikatulla alueella, onko hyväksi vai pahaksi. Nostamis/kantamis-rajoitusta olen pyrkinyt pitämään 'maitopurkin' määrässä, mutta monesti kuin vahingossa olen ylittänyt painorajoituksen. Myös aina kaupungilla käveleksimiseni jälkeen seuraavana päivänä kostautuu mahassa, kipuillen ja viillellen. Pitäisikö siis jatkaa tätä 'rääkkäämistä' vai makoilla edelleen? Kauhea kynnys nyt siinäkin, kun kylmät tulivat maahan just' kun alkoi mun kuntoutuminen leikkauksesta, heh.
Tuolla joku kirjoitti, että ulostaessa sattuu. Niis mullakin, vaikka kovalla en ollenkaan ole. Merkillisiä viiltoja. Kuanko?
Luettuani tämän ketjun aloin pelätä kiinnikkeitä! Miten toimin, kellä kokemusta? Yksin kun miettii, niin ahdistuskin seuraksi tullee. Tässä (vanhassa!) ketjussa oli laidasta laitaan: rankasti liikkeelle ja hissun kissun kuukauden päivät. Minullahan ei arpi ole sinänsä ongelma, koska on vain tähystysreijät, mutta maha sisältä taatusti mullin mallin.- edelleen toipilas
Joskus näköjään sitä rauhottuu kun löytää paljon samankaltaisia ihmisiä, joilla on ollut viiltokipuja. Minulta leikattiin munuaissyöpä 4kk sitten, lääkäri sanoi että terveen maalaisjärjen mukaisesti nostellaan. Parisen viikkoa olin nostamatta mitään hirmu painavaa, sen jälkeen oman järjen mukaisesti aloin tarvittavia esineitä nostaa. Sairaslomaa annettiin 4 viikkoa, mutta jouduin hakemaan lisää kun mahakivut olivat niin sietämättömiä etten olisi pystynyt töitä tekemään. Alussa pelkkä 10 min. kävelylenkki oli tarpeeksi, sitten parin kuukauden kuluttua pystyin jo tekemään puolentunnin lenkkejä. Nyt olen ruvenut jumppaamaan, mutta viillot mahassa ovat mielestäni vain lisääntyneet. Olen juossut lääkärissä ja kaikki paikat tutkittu - on tähystetty ylhäältä ja alhaalta, otettu tietokonekuvat ja ultrat - kaikki mahdollinen, mutta mitään ei löydy. Terve kuin pukki! Haava ei ole ollut kipeä melkeinpä ollenkaan, kivut ulottuvat n. 30 cm haavasta alaspäin. Yksi lääkäri sanoi että mitä tahansa se onkin, siihen ei kuole - mikään ei puhkea eikä mitään vaaraa ole. No, se vähän lohdutti. Ensin ajattelin että joku ommel mahalihaksissa olisi ratkennut, mutta nyt luettuani näitä kiinnikeongelmia olen melko varma, että itsellänikin on juuri näitä kiinnikkeitä. Että kärsimyksiä ja särkylääkettä vaan jos ei muu auta. Toivon muillekin ja itselleni että aika parantaa haavat! Tsemppiä.
- koivuja
moikka minulta leikkattiin kolmeviikkoa sittentyrä.oli suolistotukos myös mukana.nostelu kielletty sekä ponnistelu .mut kävely ja muutenkin liikkeellä olo hyväksi .vatsa tukea pidettävä parisen kuukautta.sairaslomaa kuusviikkoa
- Aina jotain..
koivuja kirjoitti:
moikka minulta leikkattiin kolmeviikkoa sittentyrä.oli suolistotukos myös mukana.nostelu kielletty sekä ponnistelu .mut kävely ja muutenkin liikkeellä olo hyväksi .vatsa tukea pidettävä parisen kuukautta.sairaslomaa kuusviikkoa
Mulla leikattu kanssa tyrä kuukausi sitten ja uusi tyräleikkaus tulossa!
Kuukausi sairaslomaa ja kipeähän se arpi oli..
Sanottiin, ettei kuukauteen saa nostaa mitään painavaa, eikä saa ponnistella!
Mitään tukivyötä en saanut eikä siitä mitään puhetta ollutkaan.
Mites siellä on toipuminen mennyt?
Pitikö ne sua kauan sairaalassa leikkauksen jälkeen? - Anonyymi
Mä vastasin vasta 2021!!!
Ehkei kukaan lue, mutta, mutta akuutti kokemukseni oli hirveä! Leikkaus, tosin onnistunut; mutta nimenomaan JÄLKIHOIDOSTA, TOIPILASAJAN TOIMINNASTA EI ANNETS TARPEEKSI SEIKKAPERÄISTÄ JA YKSILÖLLISTÄ TIETOA. Siksipä eksyin tännekin, Duodecimin, Käypähoidon jne jälkeen… - Anonyymi
edelleen toipilas kirjoitti:
Joskus näköjään sitä rauhottuu kun löytää paljon samankaltaisia ihmisiä, joilla on ollut viiltokipuja. Minulta leikattiin munuaissyöpä 4kk sitten, lääkäri sanoi että terveen maalaisjärjen mukaisesti nostellaan. Parisen viikkoa olin nostamatta mitään hirmu painavaa, sen jälkeen oman järjen mukaisesti aloin tarvittavia esineitä nostaa. Sairaslomaa annettiin 4 viikkoa, mutta jouduin hakemaan lisää kun mahakivut olivat niin sietämättömiä etten olisi pystynyt töitä tekemään. Alussa pelkkä 10 min. kävelylenkki oli tarpeeksi, sitten parin kuukauden kuluttua pystyin jo tekemään puolentunnin lenkkejä. Nyt olen ruvenut jumppaamaan, mutta viillot mahassa ovat mielestäni vain lisääntyneet. Olen juossut lääkärissä ja kaikki paikat tutkittu - on tähystetty ylhäältä ja alhaalta, otettu tietokonekuvat ja ultrat - kaikki mahdollinen, mutta mitään ei löydy. Terve kuin pukki! Haava ei ole ollut kipeä melkeinpä ollenkaan, kivut ulottuvat n. 30 cm haavasta alaspäin. Yksi lääkäri sanoi että mitä tahansa se onkin, siihen ei kuole - mikään ei puhkea eikä mitään vaaraa ole. No, se vähän lohdutti. Ensin ajattelin että joku ommel mahalihaksissa olisi ratkennut, mutta nyt luettuani näitä kiinnikeongelmia olen melko varma, että itsellänikin on juuri näitä kiinnikkeitä. Että kärsimyksiä ja särkylääkettä vaan jos ei muu auta. Toivon muillekin ja itselleni että aika parantaa haavat! Tsemppiä.
Mitä tapahtui ’ edelleen toipilas’ 2009?
Mun leikkaus, vain? akuutti umpisuoli ja 15cm kuolitunutta paksusuolta pois; toimin varovaisesti sen jälkeen (kävelyä tietenkin ja portaat 3krs).
10v. jälkeen yhtäkkinen tappavan voimakas vatsakipu jne, tyhmä olin kotona oksentaen (ei suolitoimintaa), soitin kyllä terv.alan numeroihin; vasta 4.pvänä päivystykseen (pyörtynytkin 2krt),
SYY: kiinnikkeet (useita) vanhasta leikkauksesta johtuen…
Ottakaa iisisti leikkauksen jälkeen! Kävely OK,, lievä venyttely raajoissa OK, jne.
- M69...
No voi...
mitä noita etukäteen miettimään kun asialle ei kuiteskaan mitään tehdä.
Itsellä 7 avoleikkausta takanapäin,3vko käytännössä tipparavinnolla ja kiinnikkeitä paljon eikä niillekään lääkärit tee mitään. vatsa kivi kova ja avanteesta ei tule käytännössä mitään. (50-100ml/vrk)
Minulla vatsasyäpä ja levinnyt peräsuoleeen. Molemmat poistettu. Et silleen,,,
Et eipä kannata etukäteen miettiä "jos mulla on " juttuja - voi ei!
Kyllä ruvetaan joskus kiinnikkeitäkin poistamaan(itsellä leikkaus oli juuri tuota varten)
Ymmärrän toki ajatuksesi, kun olet noin pahasta kipeä! :(
Mutta en käsitä tuotakaan, että sulle ei tehdä mitään :O
Tuo kuulostaa jo todella, todella julmalta ja nuo mainitsemasi oireet eivät
ole pienimmästä päästä!!
Voimia kovasti!
Tuo avanne määräkin on tosi, tosi vähästä, että ota yhteys lääkäriisi! - tää helpotti vähän..
sama homma täällä. Vuosi sitten minulta kuivaetiin reikä atstreenin avulla paksustasuolesta vasanpeitteiden läpi. Vaikka henki oli hiuskarvan varassa, niin selvsin kitenkin :) Sairaalassa 2kkn pötköttelyn ja ronkkimisen jälkee pääsin kotiin toipumaan. Sairausloma olikin sitten melkoisen mittainen, mutta koska oli syksy tein pia hommia mieleni virkisykseks sen mukaan mitä kipuraja salli. nyt vuoden jälkeen ne sitte tuli. Kiinnikkeet.
Parhaillaankin makoilen sohvalla kun en kyennyt töihin mennä.. ajatkset eivät pysy kasassa kovien kipujen takia. Lääkäri sanoi vain ettei mitään ole tehtävissä. Koitat nyt vaan kestää ja ne saattavat sitten itsellään joskus aukeilla. Leikkaukseen ei lähdetä sillä aina kun operoidaan vatsan alueella seurauksena todennäköisesti on uusia kiinnikkeitä. Eli se siis on vain hetken helpotus.
Minullekkaan ei sairaalajakson jälkeen kerrottu mitä tulossa voi olla, kuten ei kerrottu sitäkään miten lähellä henkirievun meno oli. Lieneekö syynä sitten niitten asioiden tietoisuuden psyykkinen vaikutus..? No joka tapauksessa työpaikkalääkäri mulle tuon isomman asian sitten kertoi ja toki se arvitsi sulattelua. Mun mahani kanssa turposi sellaiseksi palloksi vissiin ikuisiksi ajoiksi että vaatekaapin sisältö meni uusiksi. Uimarannalla oon siitähuolimatta kynyt, muistuttaen itselleni että jos tuota kupua ei olisi makoilisin mullan alla..
noh, nyt ne kiinnikkeet sitten on ja pysyy mun elämässä. Buranaa palaa ja siihen tulokseen oon tullut ettei aut muu kuin yrittää totutella kipuun. Ne kun saattavat tulla koska vain ja millaisina vain. Vielä en ole psytynyt tarkkailemaan laukaiseeko jotkut asiat ne helpommin. Kirjoitan siis päiväirjaa niistä. Samainen työpaikkalääkäri dosentin kiinnikkeiden toteamisen jälkeen kirjoitti sääli silmissään lisää buranaa ja ohjeisti syömään agiogur rakeita päivittäin. Se on siis kuitua ja helpottaa suolen toimisista. Saa kaupasta reseptivapaasti. Sen olen jo ehtinyt uomaamaan että jos rakeet jää ottamatta on kipujen tulo taattu. Toivottavasti tästä tiedosta hyötyy muutkin. Voimia teille kaikille, kaikki haasteet on ehy voitettaviksi.. - Kyllikki 78
Minulle tehtiin 1965 kohdun ulkopuolisen raskauden takia äkkileikkaus vatsaan ja samalla umpisuolen poisto. Asuin ulkomailla ja kirurgi oli leikkisä sanoen juuri ennen nukutusta että tehdään haava bikinirajan alapuolelle ettei arpi näy.
90- luvun alussa sain ensimmäisen kamalan kipukohtauksen jolloin en pystynyt liikkumaan ja sen jälkeen niitä on ollut vuosittain. Suurilla kipulääkeannoksilla on niiden yli päässyt, mutta nyt muutaman viime vuoden aikana on tullut jatkuva kipu etenkin öisin makuulla ollessa. On noustava ylös sängystä vaikka 5 ltä aamulla. Seisaalla olo helpottaa.
Nyt luin palpaatiohoidosta, joka on kehittynyttä manuaalista taitoa ja erikoisklinikkakin on olemassa joka hoitaa faskiaa- sidekudoskalvon arpea.- iloinen tyttö
Minulle on tehty monta keikkausta vatsanalueelle ,viimeksi jouluk.2010 poistettiin
molemmat munasarjat, vasen oli todella tiukassa johtuen kiinnikkeistä.
Siitä asti on ollut ajoittain kipua vasemmalla puolen kyljen alueella mutta
nyt noin kuukauden on jomotus/ kipu ollut jatkuvaa ei kovaa mutta haittaa elämää ja
pelko että mitä se on?
Juuri tilasin gynekologin ,vuosi sitten kävin eikä silloin löytynyt mitään ,pelkään
mennä ohutsuoli/paksusuoli tähystykseen.
- Kyllikki 78 vuotta
Kirjoitin 1965 alavatsalle tehdystä leikkauksesta, ja nyt huomaan että se haavan arpi on kovasti kuopalla. Vatsakipuun ja ummetuksen hoitoon olen käyttänyt paljon energiaa. Olen varma että kiinnikkeet estävät suolen toiminnan ja aiheuttavat jonkunlaisen tukoksen. Onko kellään vastaavanlaista kokemusta?
- Anonyymi
Kyllikki, kai nyt haut ammattilaisapua.
Tönö väärä paikka!
Missään nimessä kiinnikkeitä EI saa leikata..
helposti tulee reikä suoleen ja siihen kuolee..
Seinäjoella pääkirurki tiesi asian mutta se jäi eläkkeelle..
tuli naiskirurki ... leikkasi ja isäni kuoli...
saatiin 6000€ korvausta hoitovirheestä..
Hautakivi maksoi 8000€....!! :((- Pussinkuljettaja
Hei rapia!
Ihan kauhuissani luin tekstiäsi. Olen seinäjokinen suolistosyövän takia -10 leikattu. Minut leikkasi naiskirurgi täysin epäonnistuneesti. Leikkauksessa "törri" niin, että suoleen tuli reikiä, vaginaan tuli reikä, joutui lopuksi toheloituaan poistamaan koko peräsuolen sulkijalihaksineen päivineen ja jouduin avanneihmiseksi loppuelämäkseni. Kasvain oli pieni. Komplikaatioita seurasi toinen toistaan. Suuri mätäpaise leikkausalueelle, josta uusi operaatio leikkaussalissa. Tuon paiseen vuoksi seuraavaksi suolitukos, josta iso leikkaus jälleen suolen tuhouduttua pitkältä matkalta. Leikkaussalissa hoitajat olivat laittaneet avanteen päälle pelkän sideharsotaitoksen ja kun minua oli käännetty kylkiasentoon, oli suolesta valunut ulostetta leikkaushaavaan. Siitä seurasi sitten haavainfektio. Olin sairaalahoidossa lähes yhtä mittaa joulukuusta maaliskuun alkuun. Vatsa täynnä kiinnikkeitä, joista olen tosi kipeä. Avanne ongelmia, jatkuva ruokailuun liittyvä vatsakipu, ripulointia paineella. Elämäni on pilalla. Nyt joudun uuteen leikkaukseen. Sama kirurgi leikkaamassa. Pelkään ihan sairaasti mennä tuohon leikkaukseen. Minulla ei voimavarat riittäneet hoitovirheestä ilmoittamiseen. Kaikki paperit oli jo hankittuna, mutta en näiden kipujen kanssa vaan jaksanut. Elän illalla odottaen aamua, ja aamulla odotan iltaa. Välillä jaksaminen on niin vähissä, etten välittäisi vaikken seuraavana aamuna enää heräisikään. Yksi leikkaus kaikkine seuraamuksineen tuhosi elämäni. Koska isäsi leikattiin? Halpa se on näköjään ihmishenki. Osanottoni sinulle. - grohn
juuri sappirakon poistosta toipuvana voin rohkaista kiinnikkeiden poistosta sen verran että itselläni ohutsuoli oli aiemmista operaatioista johtuen kiinni vatsapeitteissä, se irrotettiin ja suoleen tuli reikä joka korjattiin. Leikkauksesta aikaa puolitoista viikkoa ja ainoastaan viiltelyä jäljellä. Olen siis elossa joten grohnin tautia sairastavana useakin kerta on reikiä suolistosta löytynyt eikä niihin kuole, ainakaan minun tapauksessani lääkäri on osannut hommansa...jälkihoito tosi tärkeää
- Anonyymi
Onhan tuo kumma, jos kukaan ei vastannut.
Tämä tosi viiveellä, mutta laitetaanpa kybermaailmaan, näkyyhän sinunkin kysymyksesi.
Kyllä leikkauksen jälkeen varoitetaan aina minkään painavan nostetusta, siirtämisestä, yleensä voimaa tarvitsevista tekemisistä pidättäytymisestä muutamaan viikkoon. Riippuu hiukan leikkauksesta.
Omalla kohdalla tuli uusi leikkaus vastaan 10v. jälkeen kiinnikkeiden tähden! EI johtunut mistään omasta toiminnasta 1.jälkeen. EN OSANNUT YHDISTÄÄ, kun soitin terv.alan tahoille ihmetellen, eivät EDES SILLOIN MAININNEET MAHDOLLISTA SYYTÄ, (kiinnikkeet). Olisi pitänyt, tyhmä ei lähtenyt heti HIRVEÄN vatsakivun, oksentelun jne jälkeen päivystykseen, vasta kun pyörtyi 4. pvänä ja oli heikko… - Anonyymi
Hei
Mitä enää tietää mihin uskoa kun porukalla kaikenlaista. - Anonyymi
Itsellä vatsa oireillut nyt lokakuusta lähtien. Monessa tutkimuksessa olen käynyt. Vatsaleikkaus v.1989. 1/3 vatsasta jäljellä. Nyt löytynyt vatsalaukun ahtauma. Tänään kävin varjoainelitkua juomassa jos löytyisi jotain vielä. Ei merkkejä syövästä, mutta kiinnikkeistä aiemmin todettu. Lääkäri soittaa, mutta milloin? Tähystysleikkaus tulossa. Katsotaan ensin mitä tänään löytyi tai ei. On se yksi piru jos kivun kanssa pitäisi elää loppuelämä. Olen 64 v joten en haluaisi vielä lähteä Pääsin viime vuonna eläkkeelle. Lisäksi mulla on nivustyrä ja siitä leikkausjonossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 932454
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012153- 821808
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441601- 781576
- 111545
- 331498
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541350Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.891309Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?401237