Nyt oikeasti järki käteen. En varmaan ole ainoa vanhempi, joka on huolissaan. tulevan vuoden opinnoista. Kolme parikymppistä nuorta koki viime lukukauden tosi raskaana. Yksi koki yksinäisyyden todella ahdistavana, toinen koki ettei opi etänä ja ei pysy mukana (kurssit jäi suorittamatta), kolmas teki kaikki tehtävät prikulleen ja uupui tietokoneella istumiseen sekä loputtomiin kirjallisiin töihin.
Nuori tarvitsee parikymppisenäkin tukea, sosiaalista verkostoa, ja opintojen ohjausta. Hänen kuuluu peilata eloaan ikäistensä joukossa, jakaa, kokea nuoruutta.. Olla lähellä opettajia, opinto-ohjaajia jne. Jotta voi kysyä asioita jne…
Tietokoneella etänä opiskelu ei ikinä korvaa lähiopetusta.
Asettukaa päättäjät ja ennen kaikkea opettajat nuoren asemaan.
Todella harvalle sopii etäopiskelu. Se vaatii tehokasta itsensä koordinointia. Kaikki parikymppiset ja reilusti ylikään eivät tähän kykene.
Nuori tarvitsee parikymppisenäkin tukea, sosiaalista verkostoa, ja opintojen ohjausta. Hänen kuuluu peilata eloaan ikäistensä joukossa, jakaa, kokea nuoruutta.. Olla lähellä opettajia, opinto-ohjaajia jne. Jotta voi kysyä asioita jne…
Tietokoneella etänä opiskelu ei ikinä korvaa lähiopetusta.
Asettukaa päättäjät ja ennen kaikkea opettajat nuoren asemaan.
Todella harvalle sopii etäopiskelu. Se vaatii tehokasta itsensä koordinointia. Kaikki parikymppiset ja reilusti ylikään eivät tähän kykene.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt tuli tärkeää asiaa.
Kursseja voidaan teknisesti suorittaa etänä ja niistä saa merkinnän opintorekisteriin. Mutta paljon, paljon jää puuttuumaan, kun sosiaalinen vuorovaikutus puuttuu. Oman alan kulttuuri ja tavat, tutut ihmiset ovat arvokasta pääomaa, kun lähdetään työelämään. Kun nämä puuttuvat, puuttuu melkein kaikki. Mahdollisesti hankittu vähäinen tieto jää kuolleeksi.
Kyllä, ja kaikki se ns. hiljainen tieto, joita opiskelijat ovat aina kuulleet ylemmiltä vuosiluokilta. Tieto, kokemusten jakaminen vuosikurssien välillä, yhteisöllisyys, me-henki ja kokemusten sekä haaveiden jakaminen.
Itse ”opetus” on pieni osa kokonaisuutta. Kurssitoverit, opettajat, koulurakennus, kirjastot, käytävät, tauot, yhdessä tekeminen ja oppiminen. Mikään ”tekniikka” ei korvaa face to face tapahtuvaa sosiaalisuutta.. Vaikket niin olis äänessäkään, mutta saada olla ja hengittää muiden mukana. Se on se juttu.
Rokotettuna vähintäänkin tulee päästä kouluun lähiopetukseen. Nuoria tulee nyt kuulla.
Tärkeää asiaa. :)
Sisko aloitti viime syksynä opinnot, ja olen kanssa huomannut, että lähiopetuksen puute vaikuttaa aika paljon siihen, miten opiskelijat “kotoutuvat” uuteen opiskelijaporukkaan ja mahdollisesti pelottavaankin elämäntilanteeseen. Varmasti moni on jäänyt kaipailemaan vertaistukea ja yhteisöön kuulumisen tunnetta. Sitten on niin erilaisia oppijoitakin. Joku oppii paremmin lähikontaktissa. Jollekin kotiympäristö on liian rento ja siellä on liikaa houkutuksia. Jollakin on digitaidot hukassa, ja opintojen suorittaminen digiympäristössä hermostuttaa.
Toisaalta onhan niitäkin opiskelijoita ja oppijoita, joille etäily sopii mainiosti tai jopa lähiopetusta paremmin. Korona-aika on kehittänyt etätyöntekomahdollisuuksia sellaisillakin aloilla, joilla etäily ei ole aiemmin ollut normikäytänne. Siinä määrin siis toivoisin, että jatkossa opintojen etäsuorittaminen pysyisi sekin ihan varteenotettavana vaihtoehtona lähiopetuksen rinnalla.
Etäopinnoissa on puolensa. Hyvä jättää vaihtoehdoksi tietyin perustein. Läsnäolo koulussa opettaa muitakin taitoja kuin itse oppiminen.
Yksi sellainen on sosiaalisuus ja esiintyminen ryhmän edessä. Ujosta voi kouluvuosien aikana kouliintua rohkea esiintyjä. Taito kohdata ihminen kasvotusten.
Ryhmä antaa vertaistukea, koulun ruokala hyvän ravinnon ja tilaisuuden kokoontua rennommin jne… esimerkkejä olis paljon
Ihan sama oli n 30 v sitten. Opettajat olivat niin surkeita, tekivät vain pakolliset löpinät. Yksin joutui uurastaa.
Etäopetus, etätyö, etäelämä...
Siinäpä se kauhun kolmio on. Ei ihme, että moni voi huonosti.
nuorelle 20 vuotiaalle opiskelijayhteisö on hyvin tärkeä. Siinä myös verkostutaan tulevien kollegojenkin kanssa. Ammatillisesti ja sosiaalisesti tärkeä juttu. Vanhemmalla iällä 30 vuotiaana tai ylikin opiskelunsa aloittavalle ryhmäytyminen ei enää ole se tärkein juttu. 30 vuotias kulkee jo varsin omia latujansa.
Riippuu mitä opiskelee, opiskelin talouden yksin. Talous on teoreettistä, sen oppii itsenäisesti.
Metsäalan kävin Amk, onnex oli käytäntöä. Ilman sitä en olisi pärjännyt omissa metsissä.
on heitäkin joille opiskelun tärkein asia on kaverit ja yhdessä peuhaaminen ja riennot. Opiskelu ja oppiminen on vasta toisella sijalla.