Naapurin kaksoiselämä, osa 2

Havahduin omaan tuijotukseeni, kun Samulle hakemani pehmolelu putosi lattialle.
Laitoin lehden takaisin samaan paikkaan, missä se oli ollutkin ja lähdin asunnosta pois.

Unilelunsa saatuaan Samukin nukahti tyytyväisenä. Poikien nukahdettua päätin kaataa itselleni lasillisen punaviiniä ja istahtaa pohtimaan sitä, mitä juuri olin naapurissa nähnyt. "Miten voi olla mahdollista, että Kirsi on saksalaisen lehden kansikuvassa? Eihän Kirsi ole edes matkustellut vuoden sisällä yhtään missään!
Miksi lehti tuntee Kirsin nimellä 'Brigitte'? Mikä oli tuo asuste, joka Kirsillä oli ollut yllään kuvassa? Ja mistä materiaalista se oli tehty, koska kankaalta se ei kyllä näyttänyt?", ajatukseni poukkoilivat ristiin rastiin. Uusia kysymyksiä tuntui syntyvän aina vain lisää, mutta vastauksia ei näyttänyt tulevan yhteenkään. Otin toisen lasillisen viiniä rauhoittaakseni ajatusten kuohuntaa.

Yritin saada ajatukseni koottua, mutta aina ne palasivat tuohon lehteen ja Kirsiin. Olihan Kirsi toki edustavan näköinen nainen ja ehkä juuri entisten kontaktiensa kautta hän on päässyt lehtiin. Mutta miksi Kirsi olisi ylipäätään halunnut päästä lehtiin? ”Voi itku!”, ajattelin – ”ei tästä tule tämän valmiimpaa vaikka kuinka pyörittelisi.” Aloin miettiä kuinka saisin lisää tietoa tästä asiasta. ”Hmm... jospa Kirsillä olisi muita lehtiä, joista voisi saada johtolangan”, tuumailin. Naurahdin itsekseni, kun tajusin alkavani muistuttaa Neiti Etsivää, tuota Carolyn Keenen legendaarista salapoliisitarta!

Avasin television ja kaadoin itselleni vielä yhden lasillisen viiniä. Seikkailin kanavalta toiselle tuijottaen ruutua mitäännäkemättömin silmin. Kolmosella pyöri jokin uusintaelokuva, jota jäin paremman puutteessa katsomaan. Mainostauot tuntuivat tässä mielentilassa mielestäni paremmalta viihteeltä kuin tuo elokuva. Mainosten joukossa oli jonkin rengasfirman mainos, jossa jyhkeän näköinen uutuuttaan kiiltelevä autonrengas vieri kohti katsojaa. Hätkähdin täysin hereille kun tajusin, että kuvissa Kirsin päällä ollut asuste oli valmistettu kumista! ”Hyvänen aika! Voiko se todellakin olla totta? Onko kumista oikeasti tehty ihmisille vaatteita??”, hengästyneenä ajattelin. Otin muutaman nopean siemaisun viinilasista saadakseni suuni kostumaan.

Siinä samassa mieleeni juolahti, että olinkohan Kirsin ja Markun asunnosta lähtiessäni muistanut lainkaan sammuttaa eteisen valoa. Nousin ylös sohvalta ja menin makuuhuoneen, jossa Samu ja Petteri nukkuivat hiljaa tuhisten, ovelle tarkistaakseni, että kaikki oli hyvin. Siltä vaikutti ja päätin lähteä käymään uudestaan Kirsin ja Markun asunnossa. Tajusin samalla, että olin tehnyt itselleni eteisen valoista varsin mainion tekosyyn päästä tutkimaan Kirsin lehtiä hieman tarkemmin. Kukaties, voisin hieman katsella siinä samalla muutenkin ympärilleni, sillä pojat nukkuivat kuin tukit ja Kirsi ja Markku eivät tulisi vielä moneen tuntiin takaisin. Tunsin olevani aika vieraalla maaperällä, kun tällaisen ”juonen” kehittelin päästäkseni tirkistelemään naapurin elämää. Painoin ulko-oven hiljaa kiinni, etteivät pojat heräisi.

Sydän jännityksestä pamppaillen kaivoin Kirsin antaman vara-avaimen taskusta ja lähestyin heidän asuntonsa ovea. Kuin elokuvista oppini saaneena, katsoin vaistomaisesti ympärilleni näkemättä kuitenkaan ketään. Käänsin avainta hiljaa ja ovi avautui lukko heikosti loksahtaen, kuin merkiksi, että reitti oli vapaa. Minua hermostutti ja sydämeni takoi villisti rinnassani. Jouduin seisomaan hetken aikaa eteisessä tasatakseni hengitystä. Odottaessani hengityksen tasaantumista panin merkille, että olin todellakin unohtanut sammuttaa eteisen valot. Hymyilin hiljaa itsekseni: ”Käynnilleni Kirsin ja Markun asunnossa on nyt siis olemassa hyvä syy”.

Hengitykseni tasaannuttua nousin portaat yläkertaan ja menin suoraan Kirsin ja Markun makuuhuoneeseen. En uskaltanut laittaa kattovaloja päälle, mutta sytytin yhden yöpöydän lampun, jotta näkisin hieman paremmin. Sägyllä lojui edelleen nuo kaksi lehteä, joista päällimmäinen oli juuri se, jonka vuoksi nyt olin täällä. Otin lehden käteeni ja selasin uudeelleen siihen kohtaan, jossa Kirsistä oli kuvasarja. Kiinnitin kuvissa huomioni ensimmäiseksi Kirsin asuun ja totesin mielessäni: ”Kyllä - tuo body on tosiaankin tehty kumista!”. Se näytti Kirsin yllä hyvin kireältä, mutta siitä huolimatta se istui hänen päällään kuin hansikas kädessä. Seuraava huomioni asussa oli, että se kiilsi kuin peili, vaikka se oli täysin musta. Valo näytti heijastuvan asusta selkeinä, hieman siniseen vivahtavina juovina Kirsin muodokkaiden rintojen kohdalta. Ainoat kokemukseni, jotka kumiin mitenkään liittyivät, olivat siitä, kun jouduin paikkaamaan polkupyöräni sisärenkaan. ”Mutta ei se kyllä kiiltävä ollut, vaan aivan mattapintainen musta pahalle haiseva sisärengas”, tuumin itsekseni. Hämmennyin kokonaan tuosta kontrastista.

”Miten ihmeessä Kirsi näyttää niin... umm... seksikkäältä... tuossa asussa?”, ajattelin hiljaa sydämeni alkaessa takomaan taas kiivaammin.