Naapurin kaksoiselämä, osa 9

Etsin käsineistä sellaiset, joissa oli pitkät varret, niinkuin liikkeen Internet-sivuilla oli ollut kuvassakin. ”Löytyi! Vau!!”, melkein kiljahdin innostuksesta. Käsineitä näytti olevan useampia kokoja, ja valitsin niistä sellaiset, joiden oletin sopivan käsiini hyvin. Yllätyksekseni huomasin, että lateksin pinta oli samettisen pehmeä ja viileän sileä. ”Eipä sitten ihme, että kiillotettuna se kiiltää kuin peili”, tuumin asiantuntevasti itselleni ja aloin tehdä lähtöä kassalle päin.

- ”No hei, Satu!”, kuulin miesäänen sanovan reippaasti selkäni takaa. Äänestä ei voinut erehtyä – se kuului Markulle, Kirsin miehelle!!!

Käännyin kuin salamaniskun saaneena kannoillani Markkua kohti siirtäen käteni pikaisesti selkäni taakse. Kasvoni lehahtivat tulipunaisiksi, hengitykseni salpautui järkytyksestä ja jalkani tärisivät taas kuten ne olivat tärisseet liikkeeseen tullessanikin – nyt vain ehkä hieman enemmän. Minusta tuntui kuin olisin seissyt siinä kolme tuntia, joten yritin saada itseni kokoon kaikin keinoin. Suuni muodosti sanoja, mutta kurkusta ei kuulunut kuin kähinää. Se oli aivan kuiva. Rykäisin muutaman kerran selvittääkseni kurkkuani ja sain jotenkin sanottua liiotellun reippaasti: ”Ai, hei Markku.”, enkä mitään muuta.

- ”Onpa tosi mukava nähdä sinutkin liikkeeni asiakkaana!”, sanoi Markku kuin ei olisi muka huomannut epätoivoista kamppailuani itsekontrollini saavuttamiseksi. ”Sanotaan nyt sitten oikein käsipäivää ja tervetuloa.”, hän jatkoi ojentaen kätensä tervehdystä varten.

Ojensin oman käteni myös, mutta tajusin vasta liian myöhään, että minulla oli ojennetussa kädessäni taitettuina juuri telineestä löytämäni lateksikäsineet. Kömpelösti siirsin ne vasempaan käteen, jota sitten yritin hivuttaa pois näköpiiristä. Puristimme toistemme kättä tuttavuuden vuoksi.

- ”Kiitos, Markku...”, sopersin suurinpiirtein kuuluvasti. Kurkkuni alkoi näköjään palautua ensisokista hiljakseen.

- ”Olet tainnut jo löytääkin etsimäsi?”, Markku sanoi ja hymyili.

Mitä!?? Miksi Markku hymyili sanoessaan noin? Mitä hän tarkoitti? Paniikki iski kuin miljoona volttia. – ”Mmmh... tota, löysin...”, mutisin vastaukseksi Markulle aivojeni työskennellessä taas ylikierroksilla. Minusta tuntui kuin silmäni olisivat olleet lautasen kokoiset tuijottaessani Markkua.

- ”Niin, tarkoitin, että olet ilman myyjän apua löytänyt mitä halusitkin.”, täsmensi Markku huomattuaan, että jäin ihmettelemään hänen lausettaan.

Phhhh... päästin huomaamatta ilmaa keuhkoistani. Tietysti Markku oli sitä tarkoittanut, eikä mitään muuta. ”Kerää nyt itsesi kasaan”, toruin itseäni. – ”Joo, kyllä. Tota, tää liike on niin hyvässä järjestyksessä, että täältä löytää helposti.. tota, kaikkee.. mitä sitten etsiikin..”, sanoin Markulle jo hieman levollisemmalla äänellä.

- ”Mukava kuulla! Ethän vahingossa ottanut liian isoja käsineitä?”, pamautti Markku äkkiarvaamatta. En osannut sanoa siihen mitään, koska kysymys tuli niin äkkiä ja se koski ostoksiani. Tuijotin vain tyhmänä Markkua.
- ”Lateksi yleensäottaen istuu paljon paremmin päällä, jos se on hiukan pienempi koko kuin mitä yleensä asusteiden kokona käyttää. Lateksi kun pystyy venyymään tosi paljon.”, Markku selitti tyynesti. ”Ei ole oikein mukavan näköistä, jos lateksivaate roikkuu löysänä päällä. Näytäpä, Satu, niitä käsineitä, niin katsotaan sinulle parhaiten sopivat.”, hän jatkoi kuin olisi ollut porkkanoita myymässä torilla.

Hetken aikaa etsittyään Markku löysi mielestään paremmin sopivan käsineparin. Samalla hän pisti telineeseen takaisin sen parin, jonka itse olin sieltä ottanut.

- ”Haluaisitko sovittaa niitä päälle, että ne varmasti istuvat hyvin?”, Markku kysyi yhtä yllättäen kuin edellisetkin kysymykset.

- ”Siis..? Olisko se sitten mahdollista?”, kysyin suu kuivuen.

- ”Tottakai – sulle. Ei näitä ihan kaikki asiakkaat saa sovitella.”, virnisti Markku. En tiennyt olisiko minun pitänyt olla huolissani vai ei, mutta vastasin kuitenkin:

- ”No joo... miksikäs ei. Missäs sovituskopit on?”, kysyin.

- ”Ei tarvitse mennä sovituskoppiin, vaan voit kyllä ihan kokeilla tässä niitä. Voin auttaa kyllä jos tarvitset apua.”, Markku tarjoutui.

- ”Jaha... no.. kai mä sitten tässä niitä kokeilen...”, vastasin.

Markun matkapuhelin pärähti soimaan. Hän pyysi anteeksi minulta keskeytystä ja vastasi puheluun. Hän sanoi muutaman sanan vain, nyökkäsi muutaman kerran vakavana ja lähti ripein askelin jonnekin.

Hölmistyneenä jäin seisomaan lateksikäsineet taitettuina kädessäni ja odottelin Markun palaavan, jotta pääsisin sovittamaan niitä.

1

1551

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      78
      4055
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      3072
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      26
      3055
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2858
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      24
      2814
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      42
      2543
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      309
      2478
    8. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      227
      2156
    9. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      2007
    10. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      45
      1987
    Aihe