Mitä ihmiset mielestänne tarkoittavat, kun sanovat harrastavansa jotain?

Eittämättä Peter on jos ei oikeassa niin ei ainakaan täysin väärässä tässä asiassa.

En taida määritellä ajanvietteen ja harrastuksen etoaa. Ehkä harrastus on jollain tapaa merkityksellinen osa elämää.

Itsehän olen ihan perinteinen hifisti. Ja kyllä, olen suunitellut ja rakentanut ämyrini ihan ite. En leuhki, MUTTA rakensinhan putkenkin.

Olen linja-autoharrastaja. Seuraan linja-autoliikennettä, tutkin aikatauluja, valokuvaan linjureita jonkin verran. Olen kiinnostunut myös eri linjureiden korimalleista. Mutta en täysipainoisesti touhuile harrastukseni parissa. Muitakin harrastuksia on, esimerkiksi maisemakuvaus, matkailu, pullakahvin nauttiminen jne.
___LINJURITYYPPI

Nämä minusta vaihtelevat kiinnostuksen kohteista riippuen. Minun entinen työkaveri harrasti pienoismalleja. Se tarkoitti hänellä sitä että hän tutki esim aluksen historiaa, teki pienoismallisarjoihin muutoksia jos eivät vastanneet oikeaa. Teki alustat tai taustat sekä otatti valokuvat ja kirjoitti historialliset taustat sellaiseen muotoon että sen olisi voinut julkaista vaikka lehdissä.
Ajanvietteenä hän vain olisi näitä koonnut.

Ihan karkeasti jaotellen minusta kolme asiaa erottaa harrastuksen ja ajanvietteen.
Yksi on rahan käyttö. Ajanvietteeseen ei olla valmiita panostamaan niin isoja summia kuin harrastuksiin.
Toinen on kieli ja/tai toiset ihmiset. Esimerkkinä vaikka frisbeegolf. Ne jotka kiertävät rataa ajanvietteenä on muutama kiekko ja puhelevat keskenään niin että muutkin ymmärtävät. Harrastajat kulkevat bägit selässä erilaisia kiekkoja kantaen puhuen midareita, hyzerflipeistä tai vertaillen eri valmistajien muovilaatujen vaikutuksia kiekkojen vakauksiin.
Kolmas on juuri tuo ajan käyttö ja painoarvo. Ajanviete on nimenomaan aikaa kun sopiva hetki tulee mutta harrastukset usein ovat sellaisia että niille tehdään kalenterista tilaa.

Jaa, ei kai noissa nyt mitään selkeitä rajoja ole. Katson esim edelleen olevani lukija, vaikka se on nyt tauolla, ja en ole mihinkään kirjallisuustieteeseen kovin syvällisesti perehtynyt. Musiikki tärkeää, jokapäiväistä. Elokuvia harvemmin nykyään. Ehkä näitä passiivisempia pidetään usein sitten ajanvietteenä enemmän. Käsitöissäkään ei liene tarpeen opetella kaikkein monimutkaisimpia tekniikoita, jotta sen voi laskea harrastukseksi. Ruuanlaittokin voi olla toisaalta olla harrastus.
Liikunta tietenkin, jotkut jutut harvemmin onnistuvia luonteeltaan, kuten joku sukellus. Voi kai sen harrastukseksi laskea, jos varusteet itsellä on. No, tori. fi sitten täynnä näitä eri lajien wannabe-harrastajien välineitä, kun ne ovat aikansa kaapeissa seisoneet käyttämättöminä.

Nämä erityismielenkiinnon kohteet sitten taas ovat vähän sellaista assitouhuu, hieman erikoisempaa meininkii heillä, hieman pakkomielteistäkin.

Nyt jo sairaudet ja ikä ovat tehneet lopun, mutta nuorempana tiedonhalu ja siitä seuraava opiskelu vain saavuttivat sellaiset mittasuhteet, että kyllä opiskeluakin oli syytä nimittää harrastukseksi.

Kun havaitsin itsessäni valtavan tiedonhalun ja lukuharrastuksen, seuraava askel oli, että muutin harrastukseni myös yliopistollisiksi suorituksiksi. Hyvin vähän siitä olen välttämättömästi tarvinnut elämän varrella. Ehkäpä harrastuksen voisikin kuvata henkisenä pakkona, josta on vähän konkreettista hyötyä.

Hyviä pointteja tässä on jo ollut. Itsekin katson, että harrastus on johonkin syventyvää tekemistä. Ei siinä tosin mitään vikaa ole, jos vaikka lenkkeikyä sanoo harrastuksukseen. Siitä voi nauttia sen verran runsaasti, että se on tärkeä osa elämää, vaikkei sitä mitenkään syvällisellä tasolla tekisikään.

Tuossa mainittiin valmius rahalliseen panostukseen yhtenä kriteerinä. Sitä en itse laskisi määritelmään. Olen itse ns. pers'aukinen ja valtaosa tekemisistä on mahdollisimman ilmaisia. Eräät tärkeät harrastukseni ovat lähes ilmaisia koska olen saanut asiat niin junailtua. Minulla on esim. ammattilaistason pimiövehkeitä, joita olen saanut ilmaiseksi. Pimiön kokoaminen lähes nollabudjetilla vei monta vuotta, mutta en katso että se lainkaan vähentäisi harrastukseni syvyyttä. Päin vastoin. Sama juttu kamerapuolella. Jos olisin maksanut enemmän, olisin saanut kunnossa olevan antiikkisen puukameran. Sen sijaan jouduin ostamaan huonokuntoisen, johon tein itse palkeet, hioin tähyslevyn ja tein puukorjaukset (halvalla, huonokuntoisella) mökilläni (puoli-ilmaiseksi hankituilla käytetyillä) työkaluilla puutyöverstaassani, jota olen hiljalleen varustellut. Tarkoittaako oman kameran korjaaminen, että kyseessä ei ole harrastus? Minusta ei. Minusta se nimenomaan tarkoittaa, että hommassan ollaan astetta syvemmällä. Kun rahaa ei ole, niin harrastus saattaa syventyä pakon edessä.

Itse katson ajanvietteen ja harrastuksen eron kulkevan siinä, että harrastukseen paneudutaan. Ollaan kiinnostuneita ja syvennytään tarkemmin. Hankitaan tietoa harrastuksen kohteesta. Opitaan siitä ja saadaan uusia oivalluksia. Asia kiinnostaa syvemmällä tasolla ja siitä saa iloa ja tyydytystä.
Ajanviete taas on ajanvietettä. Sehän voi olla mitä vain missä voi vähän irtautua arjesta ja rentoutua. Kevyttä ja usein melko pintapuolista.
Ajanvietteeksi joku on nimennyt esim. kavereitten kanssa kaljakassin tyhjennyksen ja p-skanjauhamisen. Sitä en kutsuisi harrastukseksi. Jos se ajanvietteestä syvenee se muuttuu sairaudeksi.
Harrastuksesta voi tulla myös ammatti. Niinkin on tapahtunut, ja se vaatii jo tietoa harrastetusta asiasta.

Harrastus on keskittynyttä kokonaisvaltaista tekemistä, jolla on hyvä vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Peter von Bagh oli ainakin osittain oikeassa. Ihminen, joka katsoo päivittäin esim. pari väkivalta- tai pornoelokuvaa miettimättä yhtään kannattaako elämää tuhlata moiseen, kuluttaa vain aikaa.

Ihminen, joka saa tragedioista tai draamaelokuvasta henkisiä kiksejä, idoita, pystyy tekemään siitä analyysia, käyttämään elokuvaa hyvän tekemisenä itselle ja muille, hoitona tai jopa terapiana, muuten apuna elämässään, auttaa ymmärtämään muita, harrastaa elokuvia, vaikkei muistaisi ollenkaan näyttelijöiden nimiä.

Harrastus on aktiivista ajattelua, läsnäoloa, viihde passiivista olemista.

Jos käy salilla tai kalassa 5 kertaa viikossa niin se on vakituinen harrastus jota tekee säännöllisesti. Jos lukee kirjaa kerran kuukaudessa niin se on ajanviete paremman puutteeseeen.
Harrastus voi olla myös että pelaa jossain joukkueessa vaikka salibandya säännöllisesti pari kertaa viikossa. Elokuvien katselua en laittaisi harrastukseksi.

Hahah! No mulle ei sanota, mutta ikään kuin mua varten ostettiin golfbägi eteiseen, että näen sen. Joka kerta vieraillessa havainnoin siinä jo yli 5 cm pölykerroksen: ”Me golfataan”.

Hahah joo, se on hienoo kun ”harrastaa” :D

Vaikea tuohon on vetää mitään yksiselitteistä rajaa mikä on harrastus, mikä ajanvietettä, ja mikä työtä vaikka se harrastuksiin osin liittyisikin.

Omalla kohdallani sanoisin, että harrastuksia kohtaan on oikeasti intohimoa, kiinnostusta, ja tietämystä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sanoisin että silloin kun ajoin kilpaa, niin se oli juurikin harrastus koska palo sitä kohtaan oli aika kova, se vaati aikaa, rahaa, yleiskunnon treenaamista jne. ja väkisinkin siinä oppi asioita joista on vielä tänä päivänäkin hyötyä nykyisessä harrastuksessani.

Jos mietitään mitä nykyään teen vapaa-ajallani, niin esim. jonkun RDR:n pelaaminen, leffojen ja sarjojen katselu, rauhalliset pyöräilylenkit maaseudulla jne. ovat mielestäni ajankulua, sillä ei noita kohtaan ole kuitenkaan mitään sen suurempaa intohimoa, muuta kuin juurikin ajankulu ja sellainen aivojen nollaaminen. Ei ole mitään maksullisia suoratoistopalveluja, pyörä on Biltemasta, ei kiinnosta seurata matkaa tyyliin sadan metrin tarkkuudella ja tarkkailla omaa sykettä yms.

Mutta sitten taas noi autopelisimut ovat sellaisia, mitkä laskisin harrastukseksi. Esim. jonkun Dirt Rallyn tai Project Carsin pelaaminen itse rakennetussa simupenkissä rattiohjaimella on kaukana mistään lasten tai lapsenmielisten arcade-rymistelyistä, vaikka varmasti sellaisetkin pelit toimivat omalla tavallaan juurikin ajanvietteenä esim. porukassa.
Ja noitakin voi pelata niin monella tavalla. Esim. eräs kaverini joka hankki vastaavat pelit, ratit yms. itse asiassa jo pari vuotta ennen mua, pelaa edelleen aivan perstuntumalla, ei ymmärrä autojen säätämisestä mitään, ei tiedä autourheilun historiasta juuri mitään, on kiinnittänyt ratin tietokonepöytäänsä ja kiilannut polkimet jotain vahvistinta vasten pöydän alle jne. niin aika outoa hänen luonaan on pelata kun tietokonetuoli liukuu kovissa jarrutuksissa taaksepäin 😂
Eli omalla kohdallani juurikin se tietomäärä aihepiiristä, autojen säätäminen oman ajotyylin mukaiseksi, niiden säätöjen laatiminen "omasta päästä" ihan vain testaamalla ja kokeilemalla, "kunnollisen" penkin rakentaminen jne. tekee mielestäni sen eron, että noiden pelaaminen on kohdallani harrastus.
Ja myöskin se vaikuttaa, miten palkitsevalta joku juttu tuntuu. Jos huvikseni pelaan vaikka RDR2 Onlinea ja tienaan tai onnistun siinä, niin se on ihan kiva. Mutta aivan eri asia on vetää vaikkapa jollain B-ryhmäläisellä tyyliin 16km pätkä ilman luistonestoja tai takaisinkelauksia, käyttäen pöytään kiinnitettyä vaihdekeppiä, ja jos auton saa tuotua ehjänä maaliin ja leaderboardille vaikka jonnekin top 30% - 7% sijoille niin se on aivan eri tavalla palkitsevaa. Ja parhaita ovat mielestäni Dirt Rallyn viikkohaasteet joissa ajetaan samalla autolla esim. 10 pätkää ja välissä on huoltotaukoja ehkä kaksi. Sekä kuukausihaasteet, joissa ajetaan samalla formaatilla, mutta esim. neljä tai viisi rallia kaikkinensa, joten se vaatii kärsivällisyyttä ja vähän sellaista Sebastien Loebin tyyliä, että koko ajan ei kannata ajaa täysillä, eikä yrittää paikata omia pieniä ajovirheitä yliyrittämällä.

Kuten tiedättekin, niin autourheilu noin muutenkin kiinnostaa mua kovasti, eli monesti Youtubesta tai englanninkielisestä Wikipediasta tulee katseltua ja luettua aihepiiriin liittyvää tietoa. Eli kaukana mistään kaunokirjallisuuden lukemisesta, mutta miksipä mä sellaista lukisin, jos eri autourheilulajien historia ja autojen tekniikka kiinnostaa enemmän 🙄 Lukeminen harrastuksena on ylipäätään vähän veteen piirretty viiva tänä päivänä. Varmaan yhden käden sormilla voidaan laskea elämäni aikana lukemani "oikeat" kirjat, mutta sitäkin enemmän olen oppinut kiinnostavista aiheista ja yleensä vielä englanniksi, kun olen Wikipediaan uppoutunut aina välillä.

Silti kaikesta huolimatta, huomioiden myös työni, en sanoisi että olisin varsinainen autoharrastaja. Työjutut on työjuttuja, ja kivahan se on että toimiala sinänsä kiinnostaa, mutta ei musta todellakaan olisi samaan kuin vaikkapa monista asiakkaistani, joilla on aina ties mitä projekteja meneillään. Museoautoja, tuning-autoja, historic-ralliautoja, jokkista jne. Todella moni projekti lähinnä viime vuosikymmenellä jäi kesken, ja tähtihetkeni taisi olla reilut pari vuotta sitten sen vanhan Fiestan katsastaminen, vaikka auto alkoi keittämään päästömittauksessa ja inssi koputteli rystysillään lasikuitupaikkoihin naureskellen että "et varmaan mitään Turku-Helsinki työmatkaa kuitenkaan tällä ajele..." 😅

On alansa harrastajia ja sitten on vain harrasteista nauttivia.
En ymmärrä miksi asiasta pitäisi tehdä jotenkin ylitsemääsemättömän tärkeä asia.
Harrastan elämää ja myös nautin siitä. Siihen kuuluu monenlaisia osa-alueita.
Nykyään tuodaan itseä esille joka jutun tiimoilta. Unohdetaan itse tekeminen, kun pitää vertailla itseä aina toisiin ihmisiin.
Surkeaa paniikkia joka asiassa.

Mä oon aina sanonu että mulla ei oo harrastuksia ja siitä moni on nostanu sellasen älämölön. mutta ei se sitä tarkota etten mitään tee. Siis mulle harrastamisesta tulee mieleen joku postimerkkien keräily tai vastaava tylsä homma johon uppoudutaan. Mä esimerkiksi valokuvaan paljon, mutta se ei oo varsinainen harrastus, vaan johtuu siitä kun oon kiinnostunu historiasta. Ja sen takia luen jonkin verran, mutta en kuitenka lue harrastukseksi. Ja siitä johtuen teen pienoismalleja, mutta ei sekään oo harrastus. ja oon lukenu myös avoimessa taidehistoriaa ja venäjää, muttei harrastusmielessä. Tän lisäks juoksen, mutten harrastuksena. Ja kaikkee muuta. Ennen oli kuplakin rassattavana, mutta en kuitenkaan varsinaisesti autoja harrastanu, vaan siksi että nekin kuuluu tähän historiaan. Mutta harrastus kuuluu sellaselle joka fanaattisesti keskittyy yhteen asiaan ja mä en oo sellanen.