Siis aivan liian vaikeeta

Anonyymi

On tavata sinkkunaisia. Naisten kriteerit on kasvaneet tuhakertaiseksi vaikka naisen oma taso ei olis kummoinen.

28

269

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mitä nämä tuhatkertaiset kriteerit ovat, mitä naiset vaativat? Mitä tarkoittaa, ettei naisen oma taso ole kummoinen?

      Itse olen läski nainen, mutta silti vaadin psyykkisesti ja henkisesti terveen miehen. Läski ja hulluus ovat eri asioita.

      • Minä taas olen hullu mies, joka on hoitanut itsensä kuntoon ja on onnellinen sekä tasapainoinen omassa elämässään. Hulluus on asia jota ei koskaan saa minusta pois, vaan se kulkee aina jossain tuolla taustalla mukana. Mutta tekeekö se sitten minusta jotenkin vähemmän arvokkaan yksilön?


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Minä taas olen hullu mies, joka on hoitanut itsensä kuntoon ja on onnellinen sekä tasapainoinen omassa elämässään. Hulluus on asia jota ei koskaan saa minusta pois, vaan se kulkee aina jossain tuolla taustalla mukana. Mutta tekeekö se sitten minusta jotenkin vähemmän arvokkaan yksilön?

        "on onnellinen sekä tasapainoinen omassa elämässään"

        Sulla on sitten joku ihan oma määritelmä noille, kun tuohon käsitykseen sinusta on vaikea päästä turhan monien viestiesi perusteella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "on onnellinen sekä tasapainoinen omassa elämässään"

        Sulla on sitten joku ihan oma määritelmä noille, kun tuohon käsitykseen sinusta on vaikea päästä turhan monien viestiesi perusteella.

        Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta miksi viestistäsi välittyy katkeruus? Kannattaa keskittyä luomaan itselleen hyvä elämä. Silloin ei tarvitse välittää siitä hyväksyykö muut sinua sellaisena kuin olet. Aurinkoista päivää.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta miksi viestistäsi välittyy katkeruus? Kannattaa keskittyä luomaan itselleen hyvä elämä. Silloin ei tarvitse välittää siitä hyväksyykö muut sinua sellaisena kuin olet. Aurinkoista päivää.

        Ohje, jota et todellakaan itse noudata. Milloin haukutaan naiset, milloin muuten vaan väärän väriset, ikäiset, kokoiset ja näköiset ihmiset.

        Ja vastauksena ylempänä olevaan kysymykseesi: kaikilla on yhtälainen ihmisarvo, sinullakin. Mt-ongelmasi ei sitä vähennä, mutta ihmissuhteissa ne vaikuttaa takuulla. Ihmisarvo ei tarkoita, että sun seuraasi olisi kenenkään pakko sietää. Aurinkoista päivänjatkoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ohje, jota et todellakaan itse noudata. Milloin haukutaan naiset, milloin muuten vaan väärän väriset, ikäiset, kokoiset ja näköiset ihmiset.

        Ja vastauksena ylempänä olevaan kysymykseesi: kaikilla on yhtälainen ihmisarvo, sinullakin. Mt-ongelmasi ei sitä vähennä, mutta ihmissuhteissa ne vaikuttaa takuulla. Ihmisarvo ei tarkoita, että sun seuraasi olisi kenenkään pakko sietää. Aurinkoista päivänjatkoa.

        Oho, onpas sinulla huono päivä :(. Toivottavasti ei ole yleistynyt olotila. Joka tapauksessa tekstistäsi saa kuvan ettei kaikki ole nyt hyvin. Mikä sinua harmittaa? Yövuoro on takanapäin, joten minulla on nyt aikaa kuunnella jos haluat jutella.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Minä taas olen hullu mies, joka on hoitanut itsensä kuntoon ja on onnellinen sekä tasapainoinen omassa elämässään. Hulluus on asia jota ei koskaan saa minusta pois, vaan se kulkee aina jossain tuolla taustalla mukana. Mutta tekeekö se sitten minusta jotenkin vähemmän arvokkaan yksilön?

        Sivusta...

        Ei se "hulluus" tee sinusta yksilönä mitenkään vähemmän arvokasta. Oletan sun kuitenkin ymmärtävän, että elämä "hullun" kanssa ei aina ole sieltä keveimmästä päästä. Olen useamman kerran kuunnellut esimerkiksi ihan masennuksen kanssa eläviä ja moni ei tunnu ihan täysin tajuavan sen oman tilan vaikutusta myös siihen lähipiiriin. Itse ainakaan en todellakaan ollut millään tasolla kevyttä seuraa, kun olin masentunut. Siinä olis vähänkään heikompi yksilö uponnut helposti mukana sinne syvyyksiin.

        Eli ... ihmisen tahtoa olla haluamatta kumppanikseen psyykkisesti sairasta vois myöskin yrittää kunnioittaa, eikä aina ottaa sitä jonain henkilökohtasena vittuiluna ja väheksyntänä. Jos toinen tuntee itsensä ja tietää, ettei jaksaisi tai kykenisi riittävästi tukemaan niin sekin on ihan positiivinen asia. Omat heikkoutensakin kannattaa myöntää ja hyväksyä.

        Ja siis mä en itsekään halua psyykkisesti sairasta kumppania. Pieni raskassoutuisuus on ihan fine, mutta sen enempää mä en jaksaisi. Toki toinen voi sairastua vasta jo suhteessa ollessa ja silloin siihen pitäisi yrittää keksiä ratkaisuja. Vaan en tosiaan vaaranna omaa mielenterveyttäni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta...

        Ei se "hulluus" tee sinusta yksilönä mitenkään vähemmän arvokasta. Oletan sun kuitenkin ymmärtävän, että elämä "hullun" kanssa ei aina ole sieltä keveimmästä päästä. Olen useamman kerran kuunnellut esimerkiksi ihan masennuksen kanssa eläviä ja moni ei tunnu ihan täysin tajuavan sen oman tilan vaikutusta myös siihen lähipiiriin. Itse ainakaan en todellakaan ollut millään tasolla kevyttä seuraa, kun olin masentunut. Siinä olis vähänkään heikompi yksilö uponnut helposti mukana sinne syvyyksiin.

        Eli ... ihmisen tahtoa olla haluamatta kumppanikseen psyykkisesti sairasta vois myöskin yrittää kunnioittaa, eikä aina ottaa sitä jonain henkilökohtasena vittuiluna ja väheksyntänä. Jos toinen tuntee itsensä ja tietää, ettei jaksaisi tai kykenisi riittävästi tukemaan niin sekin on ihan positiivinen asia. Omat heikkoutensakin kannattaa myöntää ja hyväksyä.

        Ja siis mä en itsekään halua psyykkisesti sairasta kumppania. Pieni raskassoutuisuus on ihan fine, mutta sen enempää mä en jaksaisi. Toki toinen voi sairastua vasta jo suhteessa ollessa ja silloin siihen pitäisi yrittää keksiä ratkaisuja. Vaan en tosiaan vaaranna omaa mielenterveyttäni.

        Ymmärrän mitä sanot ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Yksi tärkeä pointti kuitenkin meni ohi, tai sitten en osannut sitä ilmaista tarpeeksi hyvin. Olen nykyään oireeton. Minulla ei ole masennusta tai harhoja. Skitsoaffektiivisesta häiriöstä ei kuitenkaan voi koskaan parantua, vaan se kulkee aina taustalla mukana, vaikka oireita ei olisikaan.

        Mielenterveysongelmat tai mielensairaudet ovat kuin mitkä tahansa muutkin sairaudet. Oikealla hoidolla niiden ei tarvitse vaikuttaa elämään. Se on sama kuin sanoisi, ettei halua seurustella diabeetikon kanssa. Vaikkakaan hieman ironisesti en voisi itse kuvitella seurustelevani henkilön kanssa, jolla olisi mielenterveysongelma tai mielensairaus :D. Kaksi samankaltaista kun herkästi heikentää toinen toistaan.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Ymmärrän mitä sanot ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Yksi tärkeä pointti kuitenkin meni ohi, tai sitten en osannut sitä ilmaista tarpeeksi hyvin. Olen nykyään oireeton. Minulla ei ole masennusta tai harhoja. Skitsoaffektiivisesta häiriöstä ei kuitenkaan voi koskaan parantua, vaan se kulkee aina taustalla mukana, vaikka oireita ei olisikaan.

        Mielenterveysongelmat tai mielensairaudet ovat kuin mitkä tahansa muutkin sairaudet. Oikealla hoidolla niiden ei tarvitse vaikuttaa elämään. Se on sama kuin sanoisi, ettei halua seurustella diabeetikon kanssa. Vaikkakaan hieman ironisesti en voisi itse kuvitella seurustelevani henkilön kanssa, jolla olisi mielenterveysongelma tai mielensairaus :D. Kaksi samankaltaista kun herkästi heikentää toinen toistaan.

        Ei, vaikeat mt-ongelmat eivät ole rinnastettavissa diabetekseen. Sairautesi vaikuttaa aktiivisena rajusti esim sen mahdollisen kumppanin elämään, päin vastoin kuin joku tavallinen somaattinen sairaus. Niissä on eroa, vaikka et sitä haluakaan myöntää.

        Itse en ottaisi mt-sairasta kumppaniksi, vaikka itse olen terve. En halua riskeerata omaa hyvinvointiani enkä halua ehdoin tahdoin alkaa kenenkään tukikepiksi ja omaishoitajaksi. Kuten itsekin myönnät, tuollaiset sairaudet ovat heikkous ja riski.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Ymmärrän mitä sanot ja olen kanssasi samoilla linjoilla. Yksi tärkeä pointti kuitenkin meni ohi, tai sitten en osannut sitä ilmaista tarpeeksi hyvin. Olen nykyään oireeton. Minulla ei ole masennusta tai harhoja. Skitsoaffektiivisesta häiriöstä ei kuitenkaan voi koskaan parantua, vaan se kulkee aina taustalla mukana, vaikka oireita ei olisikaan.

        Mielenterveysongelmat tai mielensairaudet ovat kuin mitkä tahansa muutkin sairaudet. Oikealla hoidolla niiden ei tarvitse vaikuttaa elämään. Se on sama kuin sanoisi, ettei halua seurustella diabeetikon kanssa. Vaikkakaan hieman ironisesti en voisi itse kuvitella seurustelevani henkilön kanssa, jolla olisi mielenterveysongelma tai mielensairaus :D. Kaksi samankaltaista kun herkästi heikentää toinen toistaan.

        Ei se mennyt millään tasolla ohi. Vaan kuten itsekin sanot niin ei se "hulluus" ikinä enää tule mihinkään katoamaan. Itsekin tiedostan varsin hyvin se, että minulla on riski masennuksen uusiutumiseen. Mä myös tiedostan ne asiat ja tilanteet, jotka voisivat sen laukaista. Minusta on vain "tervettä" välttää asioita, joiden tietää voivan aiheuttaa ongelmia.

        En minä voi määrittää toisen puolesta mitä hänen tulee olla kykenevä ja halukas kestämään. En voi, vaikka olisin kuinka "terve" tällä hetkellä. Jokainen tekee omat valintansa ja niitä tulee kunnioittaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se mennyt millään tasolla ohi. Vaan kuten itsekin sanot niin ei se "hulluus" ikinä enää tule mihinkään katoamaan. Itsekin tiedostan varsin hyvin se, että minulla on riski masennuksen uusiutumiseen. Mä myös tiedostan ne asiat ja tilanteet, jotka voisivat sen laukaista. Minusta on vain "tervettä" välttää asioita, joiden tietää voivan aiheuttaa ongelmia.

        En minä voi määrittää toisen puolesta mitä hänen tulee olla kykenevä ja halukas kestämään. En voi, vaikka olisin kuinka "terve" tällä hetkellä. Jokainen tekee omat valintansa ja niitä tulee kunnioittaa.

        Totta kai jokainen tekee itse valintansa. Ei siinä mitään. Sellainen ihminen olisi sitten täysin väärä kumppani minulle, joka ei pystyisi hyväksymään tätä piirrettä minussa.

        Kuitenkin, minusta laitat liikaa painoarvoa esim. tuolle omalle masennustaipumuksellesi. Ehkä tämä johtuu siitä ettet ole vielä elämässäsi siinä pisteessä, että olisit täysin sinut asian kanssa ja et ole vielä saavuttanut hoitotasapainoa. Minä olen jo setämies. Kun vuosia on takana ja omaa sairauttaan oppii hallitsemaan, se ei enää olekaan heikkous vaan voimavara. Vuosi vuodelta elämä muuttuu vaan paremmaksi ja ihanammaksi. Sitä on oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja siitä että tuleeko hyväksytyksi muiden silmissä. Sitä vaan on ja elää tyytyväisenä.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Totta kai jokainen tekee itse valintansa. Ei siinä mitään. Sellainen ihminen olisi sitten täysin väärä kumppani minulle, joka ei pystyisi hyväksymään tätä piirrettä minussa.

        Kuitenkin, minusta laitat liikaa painoarvoa esim. tuolle omalle masennustaipumuksellesi. Ehkä tämä johtuu siitä ettet ole vielä elämässäsi siinä pisteessä, että olisit täysin sinut asian kanssa ja et ole vielä saavuttanut hoitotasapainoa. Minä olen jo setämies. Kun vuosia on takana ja omaa sairauttaan oppii hallitsemaan, se ei enää olekaan heikkous vaan voimavara. Vuosi vuodelta elämä muuttuu vaan paremmaksi ja ihanammaksi. Sitä on oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja siitä että tuleeko hyväksytyksi muiden silmissä. Sitä vaan on ja elää tyytyväisenä.

        Sinä voit olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa. Minusta taas on tervettä tiedostaa omaan vaikka nyt mielenterveyteensä liittyvät kysymykset.

        Syy miksi korostan masennustaustaani on se, että sinä aloit ensin puhua omistasi. Jos en olisi sanonut mitään omasta taustastani niin olisin taatusti ollut vain "taas yksi terve, joka ei tajua mistään mitään". Mun diagnoosistani on jo yli kymmenen vuotta aikaa ja kaikki siihen liittynyt on jo kauan sitten taaksejäänyttä elämää. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja elämäni on aikalailla täysin eri kuin se silloin oli. Kuten sanottu niin mä kuitenkin tiedostan erinomaisesti ne asiat, jotka olisivat itselleni riskitekijöitä. Esimerkiksi tietyntyyppisiin töihin en tule palaamaan enää ikinä ja myös tietyntyyppistä parisuhdetta en itselleni enää ikinä huoli. Raskaana ollessani kävin neuvolasssa pitkät keskustelut mahdolliseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyen, mutta sitä minulle ei onneksi sitten tullut. Osin ehkä jopa juuri siitä syystä, että tuli ne keskustelut käytyä jo etukäteen ja varauduttua asioihin.

        Valtaosa minut tuntevista ihmisistä ei tiedä mitään mun masennustaustastani ja he joiden kanssa on tullut asiasta puhetta ovat sanoneet sen olevan vaikea uskoa. Mä kun olen hyvinkin elämäniloinen ja erityisesti peruspositiivinen ihminen. Elämä kantaa ja asioilla on tapana luonnistua, kun vaan ottaa ja pistää ne toimimaan jne. Mun tasapainostani ei tosiaan tarvitse kenenkään kantaa huolta. Mä tiedostan omat rajani erinomaisesti ja osaan nykyään olla hyvinkin tarkka niiden suhteen.


      • Anonyymi
        Palstakamu kirjoitti:

        Totta kai jokainen tekee itse valintansa. Ei siinä mitään. Sellainen ihminen olisi sitten täysin väärä kumppani minulle, joka ei pystyisi hyväksymään tätä piirrettä minussa.

        Kuitenkin, minusta laitat liikaa painoarvoa esim. tuolle omalle masennustaipumuksellesi. Ehkä tämä johtuu siitä ettet ole vielä elämässäsi siinä pisteessä, että olisit täysin sinut asian kanssa ja et ole vielä saavuttanut hoitotasapainoa. Minä olen jo setämies. Kun vuosia on takana ja omaa sairauttaan oppii hallitsemaan, se ei enää olekaan heikkous vaan voimavara. Vuosi vuodelta elämä muuttuu vaan paremmaksi ja ihanammaksi. Sitä on oppinut olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja siitä että tuleeko hyväksytyksi muiden silmissä. Sitä vaan on ja elää tyytyväisenä.

        Lisään vielä, että minusta tuo "joka ei pystyisi hyväksymään tätä piirrettä minussa" kuvaa varsin erinomaisesti sitä mikä se perussävy näissä jutuissa monilla on. Ikäänkuin ollakseen "kunnon ihminen" pitäisi hyväksyä ja se hyväksyminen automaattisesti tarkoittaisi parisuhdetta. Minusta hyväksymisellä ja parisuhteella ei varsinaisesti ole mitään tekoa keskenään. Itse hyväksyn kyllä valtaosan ihmisistä just sellaisina kun he ovat. En kuitenkaan alkaisi parisuhteeseen valtaosan ihmisistä kanssa. En myöskään alkaisi sydänystäviksi valtaosan ihmisistä kanssa, vaikka heidät ihmisinä hyväksynkin. On aivan eri asia hyväksyä sinut kuin tiedostaa vaikkapa omat heikkoutensa tai rajalliset voimavaransa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä voit olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa. Minusta taas on tervettä tiedostaa omaan vaikka nyt mielenterveyteensä liittyvät kysymykset.

        Syy miksi korostan masennustaustaani on se, että sinä aloit ensin puhua omistasi. Jos en olisi sanonut mitään omasta taustastani niin olisin taatusti ollut vain "taas yksi terve, joka ei tajua mistään mitään". Mun diagnoosistani on jo yli kymmenen vuotta aikaa ja kaikki siihen liittynyt on jo kauan sitten taaksejäänyttä elämää. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja elämäni on aikalailla täysin eri kuin se silloin oli. Kuten sanottu niin mä kuitenkin tiedostan erinomaisesti ne asiat, jotka olisivat itselleni riskitekijöitä. Esimerkiksi tietyntyyppisiin töihin en tule palaamaan enää ikinä ja myös tietyntyyppistä parisuhdetta en itselleni enää ikinä huoli. Raskaana ollessani kävin neuvolasssa pitkät keskustelut mahdolliseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyen, mutta sitä minulle ei onneksi sitten tullut. Osin ehkä jopa juuri siitä syystä, että tuli ne keskustelut käytyä jo etukäteen ja varauduttua asioihin.

        Valtaosa minut tuntevista ihmisistä ei tiedä mitään mun masennustaustastani ja he joiden kanssa on tullut asiasta puhetta ovat sanoneet sen olevan vaikea uskoa. Mä kun olen hyvinkin elämäniloinen ja erityisesti peruspositiivinen ihminen. Elämä kantaa ja asioilla on tapana luonnistua, kun vaan ottaa ja pistää ne toimimaan jne. Mun tasapainostani ei tosiaan tarvitse kenenkään kantaa huolta. Mä tiedostan omat rajani erinomaisesti ja osaan nykyään olla hyvinkin tarkka niiden suhteen.

        En tarkoittanut että korostat täällä, vaan korostat itsellesi. Ei kannata lokeroida itseään johonkin diagnoosiin. Diagnoosit ovat vain valistunut arvaus ihmisen mielen tilasta. Ei kannata antaa jonkun diagnoosin itseään hidastaa tai että se sulkisi pois asioita elämästäsi. Hyvä kuitenkin että kunnioitat omia rajojasi ja ajattelet voimavarojasi.

        Mutta veikkaan meidän kummankin puhuvan hyvin pitkälti samoista asioista. Meidän persoonat ei vaan oikeen natsaa. Puhutaan ikään kuin eri kieltä ja ei ymmärretä toisiamme. Mutta siinä ei ole mitään pahaa. Ollaan ilolla erilaisia :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä, että minusta tuo "joka ei pystyisi hyväksymään tätä piirrettä minussa" kuvaa varsin erinomaisesti sitä mikä se perussävy näissä jutuissa monilla on. Ikäänkuin ollakseen "kunnon ihminen" pitäisi hyväksyä ja se hyväksyminen automaattisesti tarkoittaisi parisuhdetta. Minusta hyväksymisellä ja parisuhteella ei varsinaisesti ole mitään tekoa keskenään. Itse hyväksyn kyllä valtaosan ihmisistä just sellaisina kun he ovat. En kuitenkaan alkaisi parisuhteeseen valtaosan ihmisistä kanssa. En myöskään alkaisi sydänystäviksi valtaosan ihmisistä kanssa, vaikka heidät ihmisinä hyväksynkin. On aivan eri asia hyväksyä sinut kuin tiedostaa vaikkapa omat heikkoutensa tai rajalliset voimavaransa.

        En ole tuollaista sanonut. Nuo ovat omia ajatuksiasi. Sanoin vain, ettei olisi oikea minulle. Jollekin muulle on, muttei minulle.


    • Anonyymi

      Miksi haluaisit tavata naisia, joiden taso ei mielestäsi "ole kummonen"? Mitä ihmeen iloa moisesta tapailusta olisi kummallekaan osapuolelle?

    • Anonyymi

      Oivoivoi. Mitä jos tavoittelet varattuja naisia?

    • Anonyymi

      Naisille ei kelpaa läski mies. Pitää olla komea urheilija ja rikas.

    • Anonyymi

      Jaa, en ole havainnut kyseistä ilmiötä. Hyvin näyttää kelpaavan siisti ja hyväkäytöksinen mies naiselle.

      • Anonyymi

        No en ole minäkään.
        Ylivoimaisesti suurin osa tuntemistani naisista, tutut -työkaverit - ystävät ovat joko pariuhteessa tai seurustelevat tai tapailevat muuten vain tavallisia siistejä hyvin käyttäytyviä toisia ihmisiä kunnioittavia käytöstavat omaavia miehiä.
        Kenellä pitkä - lyhyt - laiha - tukeva - kalju jne jne mies. Kenellä keskiasteen koulutuksen saanut, kenellä ylemmän tason koulutuksen saanut.
        Kaikilla näillä yhteistä terve normaali tunne-elämä.
        Myös nämä tuntemani naiset ovat kaikki hyvin eri kokoisia, näköisiä, ikäisiä, eri tavoin koulutettuja jne. Eivät edusta mitään tietynlaista kloonilaumaa, sellaista joka olisi etuoikeutettu parisuhteeseen ja seurusteluun.

        Jos aloittaja - ja te muutkin - kokee että naisten kriteerit ovat kasvaneet tuhatkertaisiksi (mistä?) vaikka naisen taso ei mielestänne olisi kummoinen, täytyy varmasti ottaa tarkastelun alle se oma tasonsa. Jos "huonotasoiselle" naiselle ei kelpaa, voisiko ihan pikkuisen olla että se oma taso on vielä huonompi?
        Itse pidän terveen itsetunnon ja -kunnioituksen merkkinä sitä, että mikä ja kuka tahansa ei kelpaa. Ihminen joka tuntee itsensä ja haluaa itselleen hyvää, ei alista itseään huonoon vain sen takia että täytyy.
        Aikuinen pärjää yksin ja elää paljon parempaa ja onnellisempaa elämää kuin hän joka jonkun kuvitellun pakon takia kelpuuttaa mitä tahansa. Niin alas ei saa vaipua eikä itseään niin paljon halveksia ja vihata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No en ole minäkään.
        Ylivoimaisesti suurin osa tuntemistani naisista, tutut -työkaverit - ystävät ovat joko pariuhteessa tai seurustelevat tai tapailevat muuten vain tavallisia siistejä hyvin käyttäytyviä toisia ihmisiä kunnioittavia käytöstavat omaavia miehiä.
        Kenellä pitkä - lyhyt - laiha - tukeva - kalju jne jne mies. Kenellä keskiasteen koulutuksen saanut, kenellä ylemmän tason koulutuksen saanut.
        Kaikilla näillä yhteistä terve normaali tunne-elämä.
        Myös nämä tuntemani naiset ovat kaikki hyvin eri kokoisia, näköisiä, ikäisiä, eri tavoin koulutettuja jne. Eivät edusta mitään tietynlaista kloonilaumaa, sellaista joka olisi etuoikeutettu parisuhteeseen ja seurusteluun.

        Jos aloittaja - ja te muutkin - kokee että naisten kriteerit ovat kasvaneet tuhatkertaisiksi (mistä?) vaikka naisen taso ei mielestänne olisi kummoinen, täytyy varmasti ottaa tarkastelun alle se oma tasonsa. Jos "huonotasoiselle" naiselle ei kelpaa, voisiko ihan pikkuisen olla että se oma taso on vielä huonompi?
        Itse pidän terveen itsetunnon ja -kunnioituksen merkkinä sitä, että mikä ja kuka tahansa ei kelpaa. Ihminen joka tuntee itsensä ja haluaa itselleen hyvää, ei alista itseään huonoon vain sen takia että täytyy.
        Aikuinen pärjää yksin ja elää paljon parempaa ja onnellisempaa elämää kuin hän joka jonkun kuvitellun pakon takia kelpuuttaa mitä tahansa. Niin alas ei saa vaipua eikä itseään niin paljon halveksia ja vihata.

        Jaa, hyvin kirjoitettu! En kyllä myöskään tunnista palstalla länkytettävää tasoteoriaa. Yhä edelleen siisti ja hyväkäytöksinen mies kelpaa, siinä mitkään ns tasot merkitse yhtään mitään.


    • Anonyymi

      Juo viinaa niin tapaa naisia baareissa. Ei naisilla ole kovin kummoiset kriteerit. Mun kaverit on lihavia ja niillä on vaimo ja kaksi lasta ja yhdellä on kolme lasta. Kaverit juoneet viinaa baareissa ja tutustuneet naisiin ja löytäneet kumppanin. Eivät ole mitään rikkaitakaan vaan tavallisia duunareita ja työttömiä.

      T viinamies

    • Anonyymi

      Itselläni on ainakin se tilanne että selvästi vanhemmat naiset saattaisivat olla kiinnostuneita. Ehkä joku nuorempikin jos on todella ylipainoinen nainen kyseessä. Eli todella hypergamisia ovat naisten pyrkimykset tällä hetkellä.

      • Anonyymi

        Vaikka sun äiti mitä väittää, niin ei, et ole luojan lahja maailman naisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka sun äiti mitä väittää, niin ei, et ole luojan lahja maailman naisille.

        Ei kannata järkevästä kommentista hermostua. Realismia kuitenkin kaivattaisiin.


    • Anonyymi

      On oltava sertifioitu, minut on sertifioitu. On EU Digital COVID Certificate.

    • No sellaista se on sitten.... mitä sitten? Voi voi vaan....

    • Anonyymi

      Vai niin, ehkäpä olisi aika oppia kommunikoimaan muiden kanssa, saattaa se kiinnostuskin herätä kun vastassa ei ole örähtelevä luolamies.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. TV-lääkäri Pippa Laukka ottaa kantaa kauneusleikkaushuhuihin: "Parikymppisenä olisi ehkä..."

      Pippa Laukka on 51-vuotias ja hyvässä kunnossa. Huhuja Laukan kauneusleikkauksista ja hiuslisäkkeistä on kiirinyt. Laukalla on hyvä vastaus epäilyksii
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      4346
    2. Sofian uusi miesseuralainen

      Sofialla uusi miesseuralainen kun Stefan Isben kanssa Hangossa ja heppakisoissa, kukahan hän lienee?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      3085
    3. Hei Ohisalo, poliisi aloittaa yt-neuvottelut

      https://yle.fi/uutiset/3-12117065 Ns. poliisiministeriksi kutsuttavan sisäministerin vihreiden Ohisalon valtakaudella se nyt sitten tapahtui mitä kan
      Maailman menoa
      135
      1528
    4. Päätös epäasiallisesta käytöksestä

      otteita uusimmasta pöytäkirjasta: Judoliiton hallituksen tietoon saatetun ja useiden henkilöiden allekirjoittaman aineiston perusteella hallitus on to
      Judo
      45
      1328
    5. Minä vuonna kohtasit hänet ensimmäisen kerran?

      Oliko kohtaaminen duunissa vai siviilissä? Siinähän ne kysymykset tulivatkin. Olkaa siis hyvät ja vastatkaa. Ps. Rohkeimmat voivat kertoa pituutensa
      Ikävä
      83
      1189
    6. En minä sinua unohda

      Hyvää huomenta naiselle kauneimmalle! 💛
      Ikävä
      61
      838
    7. Anteeksi kaikki

      Anteeksi etten ollut veroisesi. Anteeksi että rakastuin. Anteeksi että yritin nähdä. Anteeksi että kirjoitin palstalle. Anteeksi että ajattelin sinua.
      Ikävä
      65
      814
    8. Onko teillä mitään ajatusta miten ajattelitte

      Edetä tai lähestyä ikävöimäänne ihmistä? Vai onko tämä kirjoittaminen se joka tyydyttää kaikki tarpeet? Ei aikomusta lähestyä mitenkään ?
      Ikävä
      66
      793
    9. Kävikö Martina Tukholmassa ottamassa botoxia otsaansa

      Viimeisessä story kuvassa näkyy aika selvästi pistoskohdat ja kuhmut, ja leuka on ihan ropollinen, täynnä näppyjä. Kyllä on huono iho, sitäkö se viher
      Kotimaiset julkkisjuorut
      106
      786
    10. Kaiken sponssaava saapui

      Ja pilheet jatkuu. Paljokohan maksoi sivukuluina isäviikko, kun piti aisoissaan ton lokin Kämpissä...ettei tunnu niin pahalta jäädä kaikesta paitsi.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      66
      757
    Aihe