Suurien asioiden äärellä ollaan taas kerran. Oman pienuuteni (en tarkoita fyysistä) olen huomannut jälleen aika karulla tavalla. Minulla ei ole tarvetta olla näkyvä ja pidetty, mikä toisaalta edesauttaa sitä etten ole näkyvä ja pidetty. Kuitenkin ajoittain havahdun siihen, miten kaipaisin että joku välittäisi minusta. Sillä tavalla, että halaisi minua ja rutistaisi.
Puolisoni saa huomiota uskomattoman monelta ihmiseltä, häntä kaivataan ja hän kaipaa muita. Minusta ei kukaan ole huolissaan. En ole mitään. Minusta puhutaan paljon paskaa, suurin osa on muunneltua totuutta, josta tulee totta kun tarpeeksi moni nielee sen totena. Se kuva mikä ulkopuolisilla on minusta, on varmasti inhottava - veikkaisin. Harva pääsee kuitenkaan tutustumaan minuun niin hyvin ja niin lähelle, että tietäisi minusta kaiken. Moni ei tunne minua lainkaan. Jos minusta saa ystävän ja luottamukseni ansaitsee, niin se on silloin ikuista.
Olisin vähään tyytyväinen, mutta vähät siitä
Anonyymi
0
99
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell2084623- 1882596
- 671522
Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?961210Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1071130- 1251129
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa91082- 711071
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a1321030- 109989