Matematiikkaa

Mitä tiukemmat vaatimukset puolison tai seksikumppanin suhteen, sitä pienempi valinnanvara. Pätee molempiin sukupuoliin. Monilla on niin suuret vaatimukset, että jää kokonaan ilman, jos ei vaatimustaso laske.

Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka evät kelpaa kenellekään. Heitä on molemmissa sukupuolissa, enemmän kuitenkin miehissä.

331

1722

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Matematiikkaahan se on mutta eniten harmittaa se että naiset kuvittelevat olevan parempia tässä laskennossa.

      • Anonyymi

        Parempia miten?


    • Anonyymi

      Kyllä, noinhan se on. Vaan tasan yksi sopiva riittää. En tee mitään vaikkapa tuhannella muulla vaihtoehdolla.

      • Vaikka puhutaan parinvalinnasta, on myös kyse siitä, että ITSE tulee valituksi. Jos on kaventanut kelpaavien joukon pieneksi yli oman tason, on turha odottaa, että tulee valituksi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaikka puhutaan parinvalinnasta, on myös kyse siitä, että ITSE tulee valituksi. Jos on kaventanut kelpaavien joukon pieneksi yli oman tason, on turha odottaa, että tulee valituksi.

        Jos ei itse kelpaa niille jotka kokee kelpaaviksi itselleen, niin sehän on vain hyvä. Ei sellaisesta suhteesta mitään tule, jossa itseään parempana pitävä "kelpuuttaa" jonkun jota pitää itseään jollain tavalla "huonompana".

        Eihän kukaan halua olla se jonka toinen "kelpuuttaa" suhteeseen, paremman puutteessa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaikka puhutaan parinvalinnasta, on myös kyse siitä, että ITSE tulee valituksi. Jos on kaventanut kelpaavien joukon pieneksi yli oman tason, on turha odottaa, että tulee valituksi.

        Kuka sen tason määrää? Omat mieltymykset on mitä on ja jos yrittää ne väkisin sivuuttaa tai niistä kovin tinkii, on seurauksena onnettomia ihmisiä ja parisuhteita. Näin se vaan on. Jos ei kolahda, niin ei kolahda.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sen tason määrää? Omat mieltymykset on mitä on ja jos yrittää ne väkisin sivuuttaa tai niistä kovin tinkii, on seurauksena onnettomia ihmisiä ja parisuhteita. Näin se vaan on. Jos ei kolahda, niin ei kolahda.

        Tason määrittää vastakkainen sukupuoli. Määritys on alitajuista, mutta sosiologinen tutkimus on havainnut siinä selvät säännöt. Oma taso taas määrittyy kokeilemalla, jolloin hakee lopulta partneria omalta tasoltaan.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaikka puhutaan parinvalinnasta, on myös kyse siitä, että ITSE tulee valituksi. Jos on kaventanut kelpaavien joukon pieneksi yli oman tason, on turha odottaa, että tulee valituksi.

        Siksi onkin hyvä, että ihan vaan yksi riittää. Ei tarvitse kelvata tuhansille.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tason määrittää vastakkainen sukupuoli. Määritys on alitajuista, mutta sosiologinen tutkimus on havainnut siinä selvät säännöt. Oma taso taas määrittyy kokeilemalla, jolloin hakee lopulta partneria omalta tasoltaan.

        Toiseten ilmeisesti tarvitsee kokeilla. Itselläni ei jostain syystä e ollut sellaista tarvetta. Olen aina "päässyt" parisuhteeseen juuri sen ihmisen kanssa, jonka olen halunnut. Molemmat olivat nykymittapuulla pitkiä parisuhteita.

        Ihmisten pitäisi pikemmin asettaa lisää "vaatimuksia"niille ehdokkaille ja seuloa vieläkin tarkemmin. Sillä tavalla löytää itsensä kanssa paremmin yhteensopivan kumppanin. Ei kukaan sopivaa kumppania etsivä tarvitse tuhansia vaihtoehtoja. Yksi oikeasti sopiva riittää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siksi onkin hyvä, että ihan vaan yksi riittää. Ei tarvitse kelvata tuhansille.

        Todennäköisyyslaskenta auttaisi hahmottamaan tilanteen. Mitä pienempi on kelpuuttamasi joukko, sitä todennäköisempää on, että sinut kelpuuttava ei mahdu tuohon joukkoon. Eli todennäköisyys, että jäät yksin, kasvaa.

        Jos kuitenkin olet jo löytänyt omasi, olet kuin lottovoittaja. Sinun kohdallasi pieni todennäköisyys on lauennut myönteisesti.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Todennäköisyyslaskenta auttaisi hahmottamaan tilanteen. Mitä pienempi on kelpuuttamasi joukko, sitä todennäköisempää on, että sinut kelpuuttava ei mahdu tuohon joukkoon. Eli todennäköisyys, että jäät yksin, kasvaa.

        Jos kuitenkin olet jo löytänyt omasi, olet kuin lottovoittaja. Sinun kohdallasi pieni todennäköisyys on lauennut myönteisesti.

        Ei ole ollut tarvetta harrastaa matematiikkaa tuossa asiassa. Miksi turhaan vaikkeuttaa asiaa, joka on hyvin helppoa? Olen aina "päässyt" halutessani parisuhteeseen ja juuri sen ihmisen kanssa johon olen tykästynyt. Irtoseksiä en harrasta, mutta sitä vasta helppoa olisikin saada, jos kiinnostaisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toiseten ilmeisesti tarvitsee kokeilla. Itselläni ei jostain syystä e ollut sellaista tarvetta. Olen aina "päässyt" parisuhteeseen juuri sen ihmisen kanssa, jonka olen halunnut. Molemmat olivat nykymittapuulla pitkiä parisuhteita.

        Ihmisten pitäisi pikemmin asettaa lisää "vaatimuksia"niille ehdokkaille ja seuloa vieläkin tarkemmin. Sillä tavalla löytää itsensä kanssa paremmin yhteensopivan kumppanin. Ei kukaan sopivaa kumppania etsivä tarvitse tuhansia vaihtoehtoja. Yksi oikeasti sopiva riittää.

        Tunsin erään sisaren, joka muinoin tansseissa miesten haun aikana tuli aina haetuksi. Hän ei lainkaan edes selitettäessä voinut ymmärtää, minkälaista tuskaa kokivat seinäruusuksi jääneet tytöt.

        Olet ilmeisesti alfa, mutta sinulta puuttuukin kokemus toisesta tilanteesta.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tunsin erään sisaren, joka muinoin tansseissa miesten haun aikana tuli aina haetuksi. Hän ei lainkaan edes selitettäessä voinut ymmärtää, minkälaista tuskaa kokivat seinäruusuksi jääneet tytöt.

        Olet ilmeisesti alfa, mutta sinulta puuttuukin kokemus toisesta tilanteesta.

        Sinulla on siis tuollainen subjektiivinen kokemus. No mikäs siinä.

        En ole alfa. Kaukana siitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on siis tuollainen subjektiivinen kokemus. No mikäs siinä.

        En ole alfa. Kaukana siitä.

        Olen mies, enkä ole koskaan käynyt tansseissa. Suloisen vaimoni löysin seurakunnan opintopiiristä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Olen mies, enkä ole koskaan käynyt tansseissa. Suloisen vaimoni löysin seurakunnan opintopiiristä.

        Niin, yleensä ihmiset löytävät samanhenkistä seuraa jostain oman ihan tavallisen elämänsä varrelta, ilman sen kummempia matemaattisia pohdintoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, yleensä ihmiset löytävät samanhenkistä seuraa jostain oman ihan tavallisen elämänsä varrelta, ilman sen kummempia matemaattisia pohdintoja.

        Yliopistomaailmassa harjoitetaan tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Etsitään lainalaisuudet aivan tavallisille arkipäivän asioille, joita common sensen mukaisesti pidetään jokseenkin selvinä ja tuttuina. Näiden lakien selvittäminen tuo esiin ilmiöitten rakenteen, joka on matemaattisesti ilmaistavissa.

        Jos matematiikka ei kiinnosta eikä ilmiöitten syvempi luonne, se käy kyllä, mutta ei neuvoksi niille, joita kiinnostaa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Yliopistomaailmassa harjoitetaan tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Etsitään lainalaisuudet aivan tavallisille arkipäivän asioille, joita common sensen mukaisesti pidetään jokseenkin selvinä ja tuttuina. Näiden lakien selvittäminen tuo esiin ilmiöitten rakenteen, joka on matemaattisesti ilmaistavissa.

        Jos matematiikka ei kiinnosta eikä ilmiöitten syvempi luonne, se käy kyllä, mutta ei neuvoksi niille, joita kiinnostaa.

        Harvalle ihmiselle (edes yliopistolla) nämä ovat olennaisia oman pariutumisen kannalta. Saa kaikkea tutkia ja lainalaisuuksia löytyy, mutta harva tällainwn kenenkään käytännön elämään vaikuttaa. Elämä on hyvin vaikea oikeasti teoretisoida.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Harvalle ihmiselle (edes yliopistolla) nämä ovat olennaisia oman pariutumisen kannalta. Saa kaikkea tutkia ja lainalaisuuksia löytyy, mutta harva tällainwn kenenkään käytännön elämään vaikuttaa. Elämä on hyvin vaikea oikeasti teoretisoida.

        Moni ei tiedä, mitä tiedämme. Yliopistomaailmassa on jo kauan sitten ohitettu aika, jolloin kaikki tietämys oli yksittäisen henkilön hallittavissa. Sielläkin on työnjako. Useimmilla ei siellä ole aavistustakaan, mitä sosiologiassa on selvitetty.

        Aivan sama pätee muillakin aloilla, matematiikassa, fysiikassa, biologiassa, kemiassa, kielitieteessä, kirjallisuuden tutkimuksessa ym. Vain harvat hallitsevat kultakin alalta vain pienen viipaleen, kiinnostuksen ja voimavarojen mukaan.

        On yleinen käsitys suuren yleisön keskuudessa, että tieteellinen tutkimus olisi vähäarvoista. Jos perustutkimustakaan ei olisi, saati pitemmälle menevää, olisimme oppimattomia ja täysin huhujen ja salaliittoteorioiden armoilla, kuten muinoin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Moni ei tiedä, mitä tiedämme. Yliopistomaailmassa on jo kauan sitten ohitettu aika, jolloin kaikki tietämys oli yksittäisen henkilön hallittavissa. Sielläkin on työnjako. Useimmilla ei siellä ole aavistustakaan, mitä sosiologiassa on selvitetty.

        Aivan sama pätee muillakin aloilla, matematiikassa, fysiikassa, biologiassa, kemiassa, kielitieteessä, kirjallisuuden tutkimuksessa ym. Vain harvat hallitsevat kultakin alalta vain pienen viipaleen, kiinnostuksen ja voimavarojen mukaan.

        On yleinen käsitys suuren yleisön keskuudessa, että tieteellinen tutkimus olisi vähäarvoista. Jos perustutkimustakaan ei olisi, saati pitemmälle menevää, olisimme oppimattomia ja täysin huhujen ja salaliittoteorioiden armoilla, kuten muinoin.

        Kyseinen asia on silti täysin yhdentekevä valtaosan ihmisistä jokapäiväisen elämän ja parinmuodostuksen kannalta. Aivan samalla tavalla vaikkapa ruoanlaitto voidaan selittää tieteellisesti erilaisten kemiallisten reaktioiden kautta. Valtaosalla ihmisistä ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta esim. maillard reaktion tuntemiseen.


    • interlocutrice

      No nyt on sen verta simppeliä, että en kiistä. 😄

      Kerrankin samaa mieltä.

      Naisilla enemmän tarjontaa, kun kaikilla miehillä ei ole vaatimukset kovin kummoisia.

      • Naisten suurin lisääntymisetu syntyy, kun parittelee laatumiehen kanssa. Miehen suurin lisääntymisetu tapahtuu, kun parittelee mahdollisimman monen naisen kanssa. Ero johtuu biologisesta seikasta. Nainen voi saada lapsen vain noin runsaan vuoden välein, mies moninkertaisen määrän.

        Siksi evoluution mukana nainen on kehittynyt valikoivammaksi eli krantummaksi.


      • interlocutrice
        kynä.mi kirjoitti:

        Naisten suurin lisääntymisetu syntyy, kun parittelee laatumiehen kanssa. Miehen suurin lisääntymisetu tapahtuu, kun parittelee mahdollisimman monen naisen kanssa. Ero johtuu biologisesta seikasta. Nainen voi saada lapsen vain noin runsaan vuoden välein, mies moninkertaisen määrän.

        Siksi evoluution mukana nainen on kehittynyt valikoivammaksi eli krantummaksi.

        No nykyään ei enää ole tarvetta ruikkia sinne tänne jälkikasvua ja pääosin siitä jää yhteiskunnalle jälki, sekä seuraamukset. Naistenkaan ei tarvitse jäädä miehen suojelukseen tms. Joten biologisella pohjilla ei ole samaa merkitystä kuin 50 vuotta sitten.

        Ilokseni olen huomannut, että nuoret miehet nykyään miettii myös tulevaisuuttaan ja tutustuu nsisiin, eivätkä enää ihan ole biologisen viettiensä orjia.

        Ehkä parempi ja ajattelevammat sukupolvet tuo vastauksen liikakansoitukseen maailmassa. Väkivalta kitkeytyy jo pois kummasti, niin uskon myös lisääntymisenkin vähenevän ja kokonaisvaltainen suunniteltu vanhemmuus antaa paremmat avut tulevaisuuteen lapsille.

        Evoluutio on hienoa...


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Naisten suurin lisääntymisetu syntyy, kun parittelee laatumiehen kanssa. Miehen suurin lisääntymisetu tapahtuu, kun parittelee mahdollisimman monen naisen kanssa. Ero johtuu biologisesta seikasta. Nainen voi saada lapsen vain noin runsaan vuoden välein, mies moninkertaisen määrän.

        Siksi evoluution mukana nainen on kehittynyt valikoivammaksi eli krantummaksi.

        Mä itse asiassa olen samaa mieltä tästä. Yksilöiden väliset erot on tietysti suuria, mutta yleistäen voi sanoa, että miesten hinku päästä parittelemaan on aivan huomattavasti paljon suurempaa kuin naisten. Ja koska se on niin yleistä, niin uskon, että taustalla vaikuttaa nimenomaan biologia. Naisten pitääkin olla kranttuja ja valikoivia, vaikka se miehiä suututtaakin.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No nykyään ei enää ole tarvetta ruikkia sinne tänne jälkikasvua ja pääosin siitä jää yhteiskunnalle jälki, sekä seuraamukset. Naistenkaan ei tarvitse jäädä miehen suojelukseen tms. Joten biologisella pohjilla ei ole samaa merkitystä kuin 50 vuotta sitten.

        Ilokseni olen huomannut, että nuoret miehet nykyään miettii myös tulevaisuuttaan ja tutustuu nsisiin, eivätkä enää ihan ole biologisen viettiensä orjia.

        Ehkä parempi ja ajattelevammat sukupolvet tuo vastauksen liikakansoitukseen maailmassa. Väkivalta kitkeytyy jo pois kummasti, niin uskon myös lisääntymisenkin vähenevän ja kokonaisvaltainen suunniteltu vanhemmuus antaa paremmat avut tulevaisuuteen lapsille.

        Evoluutio on hienoa...

        Biologinen pohja on syntynyt koko eliökunnan olemassaolon, monien miljoonien vuosien aikana. Se muuttuu, mutta erittäin hitaasti verrattuna kulttuurin muutoksin. Nykyihmisen biologia on suunnilleen samalla tasolla kuin varhaisemmilla ihmismuodoilla puolentuhatta vuotta sitten.

        Kulttuurin kehitys on viime vuosisatoina ollut erityisen ripeä. On tullut riittävämpi ravinto, lääketieteellinen hoito ja tehokas ehkäisy. Nämä näkyvät evoluutiossa suurella viipeellä, tuhansien vuosien päästä, mutta kulttuurikäytöksessä jo nyt.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Naisten suurin lisääntymisetu syntyy, kun parittelee laatumiehen kanssa. Miehen suurin lisääntymisetu tapahtuu, kun parittelee mahdollisimman monen naisen kanssa. Ero johtuu biologisesta seikasta. Nainen voi saada lapsen vain noin runsaan vuoden välein, mies moninkertaisen määrän.

        Siksi evoluution mukana nainen on kehittynyt valikoivammaksi eli krantummaksi.

        Ihminen onneksi kykenee lajina myös toimimaan vastoin pelkän biologian sanelemia raameja. Nykyihminen toimii vastoin biologiaansa todella monessa asiassa ja nykymaailmassa se usein jopa välttämätöntä. Tietysti biologia kannattaa tiedostaa. Vain tiedostamalla voi tietoisesti toimia toisin.


      • interlocutrice
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä itse asiassa olen samaa mieltä tästä. Yksilöiden väliset erot on tietysti suuria, mutta yleistäen voi sanoa, että miesten hinku päästä parittelemaan on aivan huomattavasti paljon suurempaa kuin naisten. Ja koska se on niin yleistä, niin uskon, että taustalla vaikuttaa nimenomaan biologia. Naisten pitääkin olla kranttuja ja valikoivia, vaikka se miehiä suututtaakin.

        Joo, en minäkään sitä kiellä. Kyllä minustakin moni mies juoksee munansa vetäessä.

        Minusta vaan on hienoa se, että nainen voi erota ja elää miehestä irti. Lisäksi on mahdollisuus löytää kumppani vierelle, joka kohtelee hyvin. Jos miettii, että nainen on vaikka tehnyt munaheikin kanssa pojan, joka siis näkee isäänsä, mutta myös uuden äidin kumppanin, hänestä ei ehkä tule samanlainen munaheikki kuin isästään.

        Esimerkiksi sodan jälkeen moni ihminen eli lapsuuttaan jonkinlaisen alkoholismin, tai muun ”ikeen” alla, kun erot ei olleet yhtä hyväksyttyjä. Mutta onneksi nykyään on mahdollisuuksia katkaista kierre.

        Ihmisoikeuksien puolustamisella yhteiskunnassa on suuri merkitys ihmisten tulevaisuuteen. 😊


      • interlocutrice
        kynä.mi kirjoitti:

        Biologinen pohja on syntynyt koko eliökunnan olemassaolon, monien miljoonien vuosien aikana. Se muuttuu, mutta erittäin hitaasti verrattuna kulttuurin muutoksin. Nykyihmisen biologia on suunnilleen samalla tasolla kuin varhaisemmilla ihmismuodoilla puolentuhatta vuotta sitten.

        Kulttuurin kehitys on viime vuosisatoina ollut erityisen ripeä. On tullut riittävämpi ravinto, lääketieteellinen hoito ja tehokas ehkäisy. Nämä näkyvät evoluutiossa suurella viipeellä, tuhansien vuosien päästä, mutta kulttuurikäytöksessä jo nyt.

        No minusta tässä viimeisen 50 vuoden aikana naisten ja lasten oikeuksiin on tehty länsimaisessa kulttuurissa iso muutos. Ja se näkyy hyvinvointina suuressa kuvassa.

        Miesten kohdalla se taas tulee siitä muutoksesta... miesten oloja ei ole toimilla muutettu, mutta ne vääjäämättä muuttuu.

        Nyt varmaan tällähetkellä 30-60 vuotiaat miehet ovat väliinputoajia kulttuurimuutosten kourissa ja se näkyy heidän ongelmissa elää tässä muuttuneessa maailmassa. Mutta tuo nuorempi miessukupolvi saakin jo ihan toisenlaista mieskuvaa evääksi.

        Mieshän on biologisesti väkivaltaisempi kuin nainen, mutta senkin merkitys on laskenut miehen biologiassa ihan kulttuurin voimalla. Joskus alkoi tulla lakeja, mitkä esti väkivaltaa, se ei ollutkaan hyvä piirre. Jotkut tutkijat tutkivat ihmisten biologiaa, aivoja vuosisatojen ajalta ja löysivät merkittäviä muutoksia.

        Samankaltainen muutos varmaan tulee myös pariutumisen kohdalla käymään. Kun ihmiset elävät pidempään, paremmin, ei se jälkeläisten määrä olekaan se suvun jatkumisen yhtälöstä haettava summa, vaan laatu.

        Ois kiva nähdä mitä maailma on 100-200 vuoden päästä. 😄


      • interlocutrice
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen onneksi kykenee lajina myös toimimaan vastoin pelkän biologian sanelemia raameja. Nykyihminen toimii vastoin biologiaansa todella monessa asiassa ja nykymaailmassa se usein jopa välttämätöntä. Tietysti biologia kannattaa tiedostaa. Vain tiedostamalla voi tietoisesti toimia toisin.

        Minusta biologia on muuttuvaa. Se ei ole kiveenhakattu vakio missään nimessä. Evoluutio muokkaa sitä. Joillain lajeilla enemmän, joillain vähemmän.
        Jotenkin huomaan, että kehittyneimmillä lajeilla muuttuminen ja mukautuminen on nopeampaa. Mateliat ja muut yksinkertaisimmat lajit ei ole muuttuneet kovinkaan paljon, mutta nisäkkäät sitäkin enemmän. Ihminen etunenässä...


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Minusta biologia on muuttuvaa. Se ei ole kiveenhakattu vakio missään nimessä. Evoluutio muokkaa sitä. Joillain lajeilla enemmän, joillain vähemmän.
        Jotenkin huomaan, että kehittyneimmillä lajeilla muuttuminen ja mukautuminen on nopeampaa. Mateliat ja muut yksinkertaisimmat lajit ei ole muuttuneet kovinkaan paljon, mutta nisäkkäät sitäkin enemmän. Ihminen etunenässä...

        Ei olekaan. "Biologia" muuttuu koko ajan. Siinä ei ole olemassa yhtään ainoaa pysyvää vakiota, joka ei voisi ajan kuluessa muuttua, jos olosuhteet muuttuvat.

        Mutta ihmisen kohdalla oleellista on my9s tosiaan tuo meidän omatietoisuutemme. Ihminen tekee valtavasti asioita, joissa ei ole mitään järkeä puhtaasti biologisista ja evolutiivisista ja lajin säilymiseen liittyvistä syistä. Tietysti biologia vaikuttaa, mutta ihminen tosiaan kykenee toimimaan myös vaistojaan vastaan.


      • interlocutrice kirjoitti:

        No minusta tässä viimeisen 50 vuoden aikana naisten ja lasten oikeuksiin on tehty länsimaisessa kulttuurissa iso muutos. Ja se näkyy hyvinvointina suuressa kuvassa.

        Miesten kohdalla se taas tulee siitä muutoksesta... miesten oloja ei ole toimilla muutettu, mutta ne vääjäämättä muuttuu.

        Nyt varmaan tällähetkellä 30-60 vuotiaat miehet ovat väliinputoajia kulttuurimuutosten kourissa ja se näkyy heidän ongelmissa elää tässä muuttuneessa maailmassa. Mutta tuo nuorempi miessukupolvi saakin jo ihan toisenlaista mieskuvaa evääksi.

        Mieshän on biologisesti väkivaltaisempi kuin nainen, mutta senkin merkitys on laskenut miehen biologiassa ihan kulttuurin voimalla. Joskus alkoi tulla lakeja, mitkä esti väkivaltaa, se ei ollutkaan hyvä piirre. Jotkut tutkijat tutkivat ihmisten biologiaa, aivoja vuosisatojen ajalta ja löysivät merkittäviä muutoksia.

        Samankaltainen muutos varmaan tulee myös pariutumisen kohdalla käymään. Kun ihmiset elävät pidempään, paremmin, ei se jälkeläisten määrä olekaan se suvun jatkumisen yhtälöstä haettava summa, vaan laatu.

        Ois kiva nähdä mitä maailma on 100-200 vuoden päästä. 😄

        Evoluutio on pirullinen automatiikka, joka on luonut maailman ristiriitoineen, sotineen, sortoineen, rikollisuuksineen ja kiusaamisineen. Kulttuurikehitys on tehnyt elämästä siedettävämpää. Elämme maailmanhistorian parasta aikaa.


      • interlocutrice
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei olekaan. "Biologia" muuttuu koko ajan. Siinä ei ole olemassa yhtään ainoaa pysyvää vakiota, joka ei voisi ajan kuluessa muuttua, jos olosuhteet muuttuvat.

        Mutta ihmisen kohdalla oleellista on my9s tosiaan tuo meidän omatietoisuutemme. Ihminen tekee valtavasti asioita, joissa ei ole mitään järkeä puhtaasti biologisista ja evolutiivisista ja lajin säilymiseen liittyvistä syistä. Tietysti biologia vaikuttaa, mutta ihminen tosiaan kykenee toimimaan myös vaistojaan vastaan.

        Ihminenhän on laumaeläin. Se on pyrkinyt paljon juuri siihen biologiansa ”kumoamiseen” laatimalla sosiaalisia sääntöjä. Ja jotenkin ne kokoajan menee siihen suuntaan, että yksilöllisiä vahvuuksia edistetään. Eli laatu korvaa määrän. 😊


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Ihminenhän on laumaeläin. Se on pyrkinyt paljon juuri siihen biologiansa ”kumoamiseen” laatimalla sosiaalisia sääntöjä. Ja jotenkin ne kokoajan menee siihen suuntaan, että yksilöllisiä vahvuuksia edistetään. Eli laatu korvaa määrän. 😊

        Pitkälti juuri noin. Iso osa laeista tosiaan on juuri niitä viettejä ja "viidakon lakia" vastaan luotuja. Laitkin jalostuvat jatkuvasti.


      • Anonyymi
        interlocutrice kirjoitti:

        Ihminenhän on laumaeläin. Se on pyrkinyt paljon juuri siihen biologiansa ”kumoamiseen” laatimalla sosiaalisia sääntöjä. Ja jotenkin ne kokoajan menee siihen suuntaan, että yksilöllisiä vahvuuksia edistetään. Eli laatu korvaa määrän. 😊

        Ja ajatellaan nyt vaikkapa jotain tulta. Eläimen luonnollinen vaisto on paeta tulta ja väistää sitä. Pelkkä voimakas savun haju voi laukaista paniikkireaktion. Harva ihminen kuitenkaan reagoi tuleen noin. Me koemme olomme jopa turvallisemmaksi tulen lähellä. Saman muuten huomaa lemmikikoirista, joiden kanssa harrastetaan vaikkapa vaeltamista. Ne ovat huomattavasti rauhallisempia leirinuotiolla, kuin pimeässä metsässä. Ne tuntuvat jollain tasolla tajuavan, että ihmisen "hallitseman" tulen vieressä on turvallista olla vähän vähemmän valpas.


      • interlocutrice
        kynä.mi kirjoitti:

        Evoluutio on pirullinen automatiikka, joka on luonut maailman ristiriitoineen, sotineen, sortoineen, rikollisuuksineen ja kiusaamisineen. Kulttuurikehitys on tehnyt elämästä siedettävämpää. Elämme maailmanhistorian parasta aikaa.

        Niin, että tiedostaa suunnan, kannattaa katsoa tarpeeksi taaksepäin.

        Nyt eletään hyvin, tulevaisuudessa paremmin.

        Tietysti jotkin asiat muuttuu niin nopeasti, että väkisillä joku siitä kärsii.


      • interlocutrice
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ajatellaan nyt vaikkapa jotain tulta. Eläimen luonnollinen vaisto on paeta tulta ja väistää sitä. Pelkkä voimakas savun haju voi laukaista paniikkireaktion. Harva ihminen kuitenkaan reagoi tuleen noin. Me koemme olomme jopa turvallisemmaksi tulen lähellä. Saman muuten huomaa lemmikikoirista, joiden kanssa harrastetaan vaikkapa vaeltamista. Ne ovat huomattavasti rauhallisempia leirinuotiolla, kuin pimeässä metsässä. Ne tuntuvat jollain tasolla tajuavan, että ihmisen "hallitseman" tulen vieressä on turvallista olla vähän vähemmän valpas.

        Koirat onkin lajins muovaantuneet elämään ihmisen rinnalla. Ja joskus aikoinaan australiaan karanneet koirat (dingot) pärjäsivät luonnossa paremmin kuin luontaiset kilpailijansa. Karu esimerkki, mutta siinä sen näkee.

        Jossain aikaisemmin tuumin esimerkiksi nykyään valtaa pitävistä hanhista, että nekin voivat lihavasti ihan ihmisen takia. Isot viljapellot pitää ne vallitsevina lajeina täällä isoissa linnuissa. Nykyajan suuret peltopinta-alat saa sen aikaan.

        Näitä hämmästyksiä löytyy koko ajan lisää.


      • Anonyymi

        Ainakin tämä on tuttua muustakin eläinmaailmasta, kun koiraat kilpailevat naaraista, ja naaras sitten valitsee heistä parhaimman. On siis varmaankin evoluution aikaansaannosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin tämä on tuttua muustakin eläinmaailmasta, kun koiraat kilpailevat naaraista, ja naaras sitten valitsee heistä parhaimman. On siis varmaankin evoluution aikaansaannosta.

        Juu, vaan ei mene noin kaikilla lajeilla.


    • Anonyymi

      Se että on vaan joku, ei ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Paljon yhteensopimattomia pareja vain kitkuttaa jotenkuten elämäänsä.

      • Parien SUURI enemmistö on yhteensopimattomia. Yleensä parikit joutuvat miettimään yksinolemisen ja epäonnistuneen liiton välillä, ja tulevat siihen tulokseen, että epäonnistunut liitto on pienempi paha. Ei ole todennäköistä, että löytäisi uuden ja paremman kumppanin.

        Ei siis ole mahdollista valita hyvän ja pahan välillä, vaan on valittava kahdesta pahasta pienempi paha.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Parien SUURI enemmistö on yhteensopimattomia. Yleensä parikit joutuvat miettimään yksinolemisen ja epäonnistuneen liiton välillä, ja tulevat siihen tulokseen, että epäonnistunut liitto on pienempi paha. Ei ole todennäköistä, että löytäisi uuden ja paremman kumppanin.

        Ei siis ole mahdollista valita hyvän ja pahan välillä, vaan on valittava kahdesta pahasta pienempi paha.

        Parien suuresta yhteensopimattomien määrästä kertoo erotilastot. Ne on Suomessa varsin suuret. Selkeästi siis suuri enemmistö miettii että yksinolo on pienempi paha, kuin epäonnistuneessa liitossa kitkuttaminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Parien suuresta yhteensopimattomien määrästä kertoo erotilastot. Ne on Suomessa varsin suuret. Selkeästi siis suuri enemmistö miettii että yksinolo on pienempi paha, kuin epäonnistuneessa liitossa kitkuttaminen.

        Näin näyttää olevan.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Parien SUURI enemmistö on yhteensopimattomia. Yleensä parikit joutuvat miettimään yksinolemisen ja epäonnistuneen liiton välillä, ja tulevat siihen tulokseen, että epäonnistunut liitto on pienempi paha. Ei ole todennäköistä, että löytäisi uuden ja paremman kumppanin.

        Ei siis ole mahdollista valita hyvän ja pahan välillä, vaan on valittava kahdesta pahasta pienempi paha.

        Se mikä vaikkapa sinusta on epäonnistunut liitto, ei välttämättä ole sitä muista. Ei parisuhteen tarvitse kestää lopunikää ollakseen onnistunut ja toimiva. Itselläni on takana 2 parisuhdetta, jotka olivat onnistuneita ja toimivia. Nykyelämä on monin tavoin paljon arvaamattomampaa, kuin menneinä vuosikymmeninä. Harva esim. tekee enää yhtenäisen työuran yhdessä ainoassa työpaikassa. Elämä heittää eteen asioita ja joskus toimivakaan parisuhde ei ole lopuksi ikää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parien suuresta yhteensopimattomien määrästä kertoo erotilastot. Ne on Suomessa varsin suuret. Selkeästi siis suuri enemmistö miettii että yksinolo on pienempi paha, kuin epäonnistuneessa liitossa kitkuttaminen.

        Suurin ongelma erotilastojen kannalta on se, että hyvin usein ihmiset miettivät paria valitessaan yhteensopivuuden kannalta epäolennaisia asioita. Se on kylläkin ymmärrettävää. Voidakseen etsiä yhteensopivaa kumppania ihmisen pitää ensiksi tuntea itsensä ja ne asia, jotka tulevat olemaan itselle onnistumisen kannalta olennaisia asioita. Harva ihminen lopulta oikeasti tuntee itseään tarpeeksi hyvin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä vaikkapa sinusta on epäonnistunut liitto, ei välttämättä ole sitä muista. Ei parisuhteen tarvitse kestää lopunikää ollakseen onnistunut ja toimiva. Itselläni on takana 2 parisuhdetta, jotka olivat onnistuneita ja toimivia. Nykyelämä on monin tavoin paljon arvaamattomampaa, kuin menneinä vuosikymmeninä. Harva esim. tekee enää yhtenäisen työuran yhdessä ainoassa työpaikassa. Elämä heittää eteen asioita ja joskus toimivakaan parisuhde ei ole lopuksi ikää.

        Vaikuttaa siltä, että olet tyytyväinen. Onneksi olkoon!


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaikuttaa siltä, että olet tyytyväinen. Onneksi olkoon!

        Valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä myös eron jälkeen. Ero tietysti aina sattuu, mutta harvalle se on maailmanloppu. Elämä jatkuu ja elämässä kokee aina myös menetyksiä.


    • Suatana

      Ei ole haitannut koskaan vähäinen valinnanvara, pikemminkin se että niihinkin on kehnoja eksynyt. Olis pitänyt olla vielä tarkempi valitessaan mitä on ollut. Niin olis puolet jääny valkkaamatta. Taino 5/7:stä.

      • Jos vaatimustaso ei laske, on hyvin EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että sattuu löytämään omaa tasoansa paremman. Sosiologinen tutkimus osoittaa, että jos vaatimustekijät eritellään ja pisteytetään, molemmat kumppanit saavat suunnilleen saman yhteispistemäärän, eli ovat SAMALLA tasolla. Faktorit ovat vaihdettavissa, kokonaispistemäärä ratkaisee.

        Jos vaatii kumppanilta korkeampaa tasoa kuin itsellä, ei yleensä onnistu. Parinvalinta tapahtuu normaalisti siten, että aluksi asettaa itseään korkeammat kriteerit, mutta epäonnistumisien myötä aivan alitajuisesti vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin on mahdollista löytää pari.

        On myös vähän henkilöitä, joiden vaatimustaso ei laske. He eivät juuri koskaan löydä kumppania pitkäaikaiseen liittoon, mutta lyhyissä suhteissa vaatimustaso saattaa kuitenkin olla laskenut, niin että välttämätön seksuaalinen tyydytys tulee täytetyksi.

        Tuskin voi tietoisesti pakottautua laskemaan vaatimustasoa. Yleensä se automaattisesti laskee omalle tasolle, mutta jos ei laske, tuskin mitään on tehtävissä.


      • Suatana
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos vaatimustaso ei laske, on hyvin EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että sattuu löytämään omaa tasoansa paremman. Sosiologinen tutkimus osoittaa, että jos vaatimustekijät eritellään ja pisteytetään, molemmat kumppanit saavat suunnilleen saman yhteispistemäärän, eli ovat SAMALLA tasolla. Faktorit ovat vaihdettavissa, kokonaispistemäärä ratkaisee.

        Jos vaatii kumppanilta korkeampaa tasoa kuin itsellä, ei yleensä onnistu. Parinvalinta tapahtuu normaalisti siten, että aluksi asettaa itseään korkeammat kriteerit, mutta epäonnistumisien myötä aivan alitajuisesti vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin on mahdollista löytää pari.

        On myös vähän henkilöitä, joiden vaatimustaso ei laske. He eivät juuri koskaan löydä kumppania pitkäaikaiseen liittoon, mutta lyhyissä suhteissa vaatimustaso saattaa kuitenkin olla laskenut, niin että välttämätön seksuaalinen tyydytys tulee täytetyksi.

        Tuskin voi tietoisesti pakottautua laskemaan vaatimustasoa. Yleensä se automaattisesti laskee omalle tasolle, mutta jos ei laske, tuskin mitään on tehtävissä.

        Kyllä mä kuitenkin olen ollut tasoltani parempi, kun nuo kaltoinkohtelevat tyypit. Siitä ei epäilystäkään.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos vaatimustaso ei laske, on hyvin EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että sattuu löytämään omaa tasoansa paremman. Sosiologinen tutkimus osoittaa, että jos vaatimustekijät eritellään ja pisteytetään, molemmat kumppanit saavat suunnilleen saman yhteispistemäärän, eli ovat SAMALLA tasolla. Faktorit ovat vaihdettavissa, kokonaispistemäärä ratkaisee.

        Jos vaatii kumppanilta korkeampaa tasoa kuin itsellä, ei yleensä onnistu. Parinvalinta tapahtuu normaalisti siten, että aluksi asettaa itseään korkeammat kriteerit, mutta epäonnistumisien myötä aivan alitajuisesti vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin on mahdollista löytää pari.

        On myös vähän henkilöitä, joiden vaatimustaso ei laske. He eivät juuri koskaan löydä kumppania pitkäaikaiseen liittoon, mutta lyhyissä suhteissa vaatimustaso saattaa kuitenkin olla laskenut, niin että välttämätön seksuaalinen tyydytys tulee täytetyksi.

        Tuskin voi tietoisesti pakottautua laskemaan vaatimustasoa. Yleensä se automaattisesti laskee omalle tasolle, mutta jos ei laske, tuskin mitään on tehtävissä.

        "Jos vaatimustaso ei laske, on hyvin EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että sattuu löytämään omaa tasoansa paremman. Sosiologinen tutkimus osoittaa, että jos vaatimustekijät eritellään ja pisteytetään, molemmat kumppanit saavat suunnilleen saman yhteispistemäärän, eli ovat SAMALLA tasolla. Faktorit ovat vaihdettavissa, kokonaispistemäärä ratkaisee."

        Merkitään naisen taso x-akselille ja miehen y-akselille. Sinä väität, että tasojen välillä olisi positiivinen lineaarinen korrelaatio. Sen lisäksi väität, että ihmiset yleensä aluksi asettavat kumppanilleen korkeammat kriteerit kuin mitä on mahdollista saavuttaa tämän korrelaation puitteissa.

        Mielestäni tarkastelet asiaa yksipuolisesti. Väität, että nainen lähestyy miehiä ensin siten, että x:n ja y:n leikkauspiste sijoittuu regressiosuoran yläpuolelle eli nainen vaatii mieheltä korkeampaa tasoa kuin mihin hänen oma tasonsa riittää. Väität myös, että miehen lähestyessä naista x ja y kohtaavat ensin pisteessä, joka on regressiosuoran yläpuolella. Sen jälkeen kumpikin laskeutuu alaspäin lähemmäksi regressiosuoraa, jotta parisuhde voi syntyä.

        Et kuitenkaan ota huomioon tilanteita, joissa merkittävästi regressiosuoran alapuolelle sijoittuva lähestyminen johtaa torjumiseen VASTAKKAISEN sukupuolen toimesta. Tällöin ei ole järkevää puhua liian korkeasta vaatimustasosta, koska silloin kyseessä olisi miehen tai naisen liian matala vaatimustaso. Parisuhde syntyy vasta, kun on liikuttu ylöspäin regressiosuoran tasolle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Jos vaatimustaso ei laske, on hyvin EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että sattuu löytämään omaa tasoansa paremman. Sosiologinen tutkimus osoittaa, että jos vaatimustekijät eritellään ja pisteytetään, molemmat kumppanit saavat suunnilleen saman yhteispistemäärän, eli ovat SAMALLA tasolla. Faktorit ovat vaihdettavissa, kokonaispistemäärä ratkaisee."

        Merkitään naisen taso x-akselille ja miehen y-akselille. Sinä väität, että tasojen välillä olisi positiivinen lineaarinen korrelaatio. Sen lisäksi väität, että ihmiset yleensä aluksi asettavat kumppanilleen korkeammat kriteerit kuin mitä on mahdollista saavuttaa tämän korrelaation puitteissa.

        Mielestäni tarkastelet asiaa yksipuolisesti. Väität, että nainen lähestyy miehiä ensin siten, että x:n ja y:n leikkauspiste sijoittuu regressiosuoran yläpuolelle eli nainen vaatii mieheltä korkeampaa tasoa kuin mihin hänen oma tasonsa riittää. Väität myös, että miehen lähestyessä naista x ja y kohtaavat ensin pisteessä, joka on regressiosuoran yläpuolella. Sen jälkeen kumpikin laskeutuu alaspäin lähemmäksi regressiosuoraa, jotta parisuhde voi syntyä.

        Et kuitenkaan ota huomioon tilanteita, joissa merkittävästi regressiosuoran alapuolelle sijoittuva lähestyminen johtaa torjumiseen VASTAKKAISEN sukupuolen toimesta. Tällöin ei ole järkevää puhua liian korkeasta vaatimustasosta, koska silloin kyseessä olisi miehen tai naisen liian matala vaatimustaso. Parisuhde syntyy vasta, kun on liikuttu ylöspäin regressiosuoran tasolle.

        Käsitykseni ei noudata omaa oivallustani, vaan sosiologista tutkimusta, jota professori selosti sosiologian luennolla. Yksityistapaukset, joita olen tarkastellut tätä tutkimusta vasten, sopivat hyvin tutkimusten perusteella laadittuun teoriaan.

        Se seikka, että tulee tutustuttua myös itseään alemmalla tasolla olevaan toiveessa, että hän olisikin parempaa tasoa, ei poista sitä seikkaa, että ensi alkuun henkilöllä on ylisuuret luulot mahdollisuuksistaan, jotka asettuvat valintaprosessin edetessä realistiselle tasolle, eli omalle tasolle.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Käsitykseni ei noudata omaa oivallustani, vaan sosiologista tutkimusta, jota professori selosti sosiologian luennolla. Yksityistapaukset, joita olen tarkastellut tätä tutkimusta vasten, sopivat hyvin tutkimusten perusteella laadittuun teoriaan.

        Se seikka, että tulee tutustuttua myös itseään alemmalla tasolla olevaan toiveessa, että hän olisikin parempaa tasoa, ei poista sitä seikkaa, että ensi alkuun henkilöllä on ylisuuret luulot mahdollisuuksistaan, jotka asettuvat valintaprosessin edetessä realistiselle tasolle, eli omalle tasolle.

        "Se seikka, että tulee tutustuttua myös itseään alemmalla tasolla olevaan toiveessa, että hän olisikin parempaa tasoa,"

        Tämä väite "toiveesta, että joku olisikin parempaa tasoa" on oletus. En tiedä onko se sinun vai jonkun muun oletus, mutta se on vain oletus. Sillä ei voi selittää regressiosuoran alapuolelle sijoittuvia havaintoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Se seikka, että tulee tutustuttua myös itseään alemmalla tasolla olevaan toiveessa, että hän olisikin parempaa tasoa,"

        Tämä väite "toiveesta, että joku olisikin parempaa tasoa" on oletus. En tiedä onko se sinun vai jonkun muun oletus, mutta se on vain oletus. Sillä ei voi selittää regressiosuoran alapuolelle sijoittuvia havaintoja.

        Hakuammunta on myös tilastollinen ilmiö, joten osa kohteista on matalatasoisia. Poikkeuksia normaalitasosta aiheuttaa mm. vireystila, hormonaalinen tila, seura, alkoholi, mahdollisesti koettu yksinäisyys ynnä muut elimistön tilaan vaikuttavat seikat.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Hakuammunta on myös tilastollinen ilmiö, joten osa kohteista on matalatasoisia. Poikkeuksia normaalitasosta aiheuttaa mm. vireystila, hormonaalinen tila, seura, alkoholi, mahdollisesti koettu yksinäisyys ynnä muut elimistön tilaan vaikuttavat seikat.

        Epätoivoinen tosiaan harvoin tekee järkeviä valintoja. Tärkeintä olisi tuntea itsensä ja olla rehellinen itselleen. Itselle epäsopivaa on turha kokeilla, edes epätoivoisena.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Hakuammunta on myös tilastollinen ilmiö, joten osa kohteista on matalatasoisia. Poikkeuksia normaalitasosta aiheuttaa mm. vireystila, hormonaalinen tila, seura, alkoholi, mahdollisesti koettu yksinäisyys ynnä muut elimistön tilaan vaikuttavat seikat.

        Kuvailemiesi "hakuammuntojen" luokitteleminen siten, että regressiosuoran yläpuolelle sijoittuvat havainnot selitetään biologialla ja suoran alapuolelle sijoittuvat havainnot jollain muulla on toki ensivaikutelman perusteella houkuttelevaa, mutta se ei kuulosta matemaattisesti rehelliseltä.

        Jotta voisimme pitäytyä ehdotuksessasi, tarvitsisimme numeerista tietoa siitä, että regressiosuoran yläpuolella on enemmän havaintoja kuin alapuolella, jos havainnoiksi lasketaan pelkät lähestymisyritykset. Lisäksi tarvitsisimme tiedon siitä, että regressiosuoran alapuolelle sijoittuvien pisteiden kuvaamista kohtaamisista syntyisi määrällisesti vähemmän parisuhteita kuin regressiosuoran yläpuolelle sijoittuvista kohtaamisista. Suoralle tai sen läheisyyteen sijoittuviin pisteisiin niitä ei kannata verrata, koska oletus on, että suoran tuntumassa kohtaavat x:n ja y:n arvot johtavat parisuhteeseen kaikkein todennäköisimmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuvailemiesi "hakuammuntojen" luokitteleminen siten, että regressiosuoran yläpuolelle sijoittuvat havainnot selitetään biologialla ja suoran alapuolelle sijoittuvat havainnot jollain muulla on toki ensivaikutelman perusteella houkuttelevaa, mutta se ei kuulosta matemaattisesti rehelliseltä.

        Jotta voisimme pitäytyä ehdotuksessasi, tarvitsisimme numeerista tietoa siitä, että regressiosuoran yläpuolella on enemmän havaintoja kuin alapuolella, jos havainnoiksi lasketaan pelkät lähestymisyritykset. Lisäksi tarvitsisimme tiedon siitä, että regressiosuoran alapuolelle sijoittuvien pisteiden kuvaamista kohtaamisista syntyisi määrällisesti vähemmän parisuhteita kuin regressiosuoran yläpuolelle sijoittuvista kohtaamisista. Suoralle tai sen läheisyyteen sijoittuviin pisteisiin niitä ei kannata verrata, koska oletus on, että suoran tuntumassa kohtaavat x:n ja y:n arvot johtavat parisuhteeseen kaikkein todennäköisimmin.

        Ei tuossa mallissa lie ajatuksesi pysynyt koossa?
        Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?
        Tässä varmaan jo eväät sekaannukselle. Ja miten samaan kuvaan rastitaan toiveet ja sitten myöhempi todellisuustilanne. Ja eikös regressio (selitys- tai riippuvuuskäppyrät) ole eri teoriaa kuin pelkkä korrelaatioviiva jonkun hajontakuvan läpi?

        Toinen asia: ei toisilleen epäsopivia luonteita, eri tavoitteita, eri mieltymyksiä, eri persoonallisuuspiirteitä voi pisteyttää johonkin tasoulottuvuuteen, ns.eri korkeuksille.
        ps. toki harjoitus- ja opinnäytätöissä tuotakin on tehty, muodon vuoksi ja mekaanisesti niinku, mutta ei silloin tulosteiden sisällöissä ja tulkinnoissa kovin kummoista järkeä kyllä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tuossa mallissa lie ajatuksesi pysynyt koossa?
        Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?
        Tässä varmaan jo eväät sekaannukselle. Ja miten samaan kuvaan rastitaan toiveet ja sitten myöhempi todellisuustilanne. Ja eikös regressio (selitys- tai riippuvuuskäppyrät) ole eri teoriaa kuin pelkkä korrelaatioviiva jonkun hajontakuvan läpi?

        Toinen asia: ei toisilleen epäsopivia luonteita, eri tavoitteita, eri mieltymyksiä, eri persoonallisuuspiirteitä voi pisteyttää johonkin tasoulottuvuuteen, ns.eri korkeuksille.
        ps. toki harjoitus- ja opinnäytätöissä tuotakin on tehty, muodon vuoksi ja mekaanisesti niinku, mutta ei silloin tulosteiden sisällöissä ja tulkinnoissa kovin kummoista järkeä kyllä ole.

        Tässä ketjussa on ollut tarkoitus miettiä asioita nimenomaan matematiikan näkökulmasta, joka aloittajalla on mielestäni puutteellinen.

        "Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?"

        Se kumpi hakee kumpaa ei vaikuta pisteen sijaintiin, koska jos molemmat osapuolet tavoittelevat itseään tasokkaampaa henkilöä, piste osuu joka tapauksessa ensin suoran yläpuolelle. Suora on nouseva. Y kuvaa vain miehen "tasoa" ja x naisen. Lähestyjän sukupuoli ei siis vaikuta asiaan.

        "Tässä varmaan jo eväät sekaannukselle. Ja miten samaan kuvaan rastitaan toiveet ja sitten myöhempi todellisuustilanne."

        Ketjun aloittajan mukaan (tai hänen esille tuomansa teorian mukaan) lähestyminen tapahtuisi aina parisuhteen syntymisen mahdollistavan x,y-pisteen yläpuolelle, kunnes henkilö laskisi vaatimustasoaan. Kuvasin parisuhteen todennäköisintä syntypistettä regressiosuoralla.

        En ole miettinyt sitä, miten pisteet merkittäisiin eikä se ole mielestäni relevanttia.

        "Ja eikös regressio (selitys- tai riippuvuuskäppyrät) ole eri teoriaa kuin pelkkä korrelaatioviiva jonkun hajontakuvan läpi?"

        Regressiokäyrä lasketaan, kun kyseessä on tilastollinen eli epätäydellinen riippuvuus. Silloin tietty muuttujan arvo korreloi toisen muuttujan arvojen kanssa, mutta riippuvuus ei ole täydellistä. Täydellistä riippuvuutta voidaan kuvata matemaattisella funktiolla. Koska ketjun aloittaja puhui pariutumisesta, katson tilastollisen riippuvuuden todennäköisemmäksi miehen ja naisen "tason" välillä kuin täydellisen riippuvuuden, johon olisi olemassa eksakti funktio.

        Minä en muuten ole ottanut kantaa itse tasoluokitteluun. Yritän vain ajatella matemaatiikan kautta ilmiötä, jonka aloittaja väittää olevan puhdasta matematiikkaa. Aloittaja puhuu usein siitä, miten eri ominaisuudet voidaan pisteyttää ja miten puolisoiden pistemäärät korreloivat keskenään. Tiedä sitten miten ne ominaisuudet on muutettu numeeriseen muotoon matemaattista tarkastelua varten... 🤔😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tässä ketjussa on ollut tarkoitus miettiä asioita nimenomaan matematiikan näkökulmasta, joka aloittajalla on mielestäni puutteellinen.

        "Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?"

        Se kumpi hakee kumpaa ei vaikuta pisteen sijaintiin, koska jos molemmat osapuolet tavoittelevat itseään tasokkaampaa henkilöä, piste osuu joka tapauksessa ensin suoran yläpuolelle. Suora on nouseva. Y kuvaa vain miehen "tasoa" ja x naisen. Lähestyjän sukupuoli ei siis vaikuta asiaan.

        "Tässä varmaan jo eväät sekaannukselle. Ja miten samaan kuvaan rastitaan toiveet ja sitten myöhempi todellisuustilanne."

        Ketjun aloittajan mukaan (tai hänen esille tuomansa teorian mukaan) lähestyminen tapahtuisi aina parisuhteen syntymisen mahdollistavan x,y-pisteen yläpuolelle, kunnes henkilö laskisi vaatimustasoaan. Kuvasin parisuhteen todennäköisintä syntypistettä regressiosuoralla.

        En ole miettinyt sitä, miten pisteet merkittäisiin eikä se ole mielestäni relevanttia.

        "Ja eikös regressio (selitys- tai riippuvuuskäppyrät) ole eri teoriaa kuin pelkkä korrelaatioviiva jonkun hajontakuvan läpi?"

        Regressiokäyrä lasketaan, kun kyseessä on tilastollinen eli epätäydellinen riippuvuus. Silloin tietty muuttujan arvo korreloi toisen muuttujan arvojen kanssa, mutta riippuvuus ei ole täydellistä. Täydellistä riippuvuutta voidaan kuvata matemaattisella funktiolla. Koska ketjun aloittaja puhui pariutumisesta, katson tilastollisen riippuvuuden todennäköisemmäksi miehen ja naisen "tason" välillä kuin täydellisen riippuvuuden, johon olisi olemassa eksakti funktio.

        Minä en muuten ole ottanut kantaa itse tasoluokitteluun. Yritän vain ajatella matemaatiikan kautta ilmiötä, jonka aloittaja väittää olevan puhdasta matematiikkaa. Aloittaja puhuu usein siitä, miten eri ominaisuudet voidaan pisteyttää ja miten puolisoiden pistemäärät korreloivat keskenään. Tiedä sitten miten ne ominaisuudet on muutettu numeeriseen muotoon matemaattista tarkastelua varten... 🤔😂

        Kehotan lukemaan uudestaan aloitukseni ja sen otsikon. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että pienentämällä ylikorkealla vaatimustasolla mahdollisten kumppanien määrää, samalla lisää mahdollisuutta, ettei itse tule valituksi. Oliko siinä joku matemaattinen virhe?

        Ei pitäisi olla vaikeata ymmärtää, jos ymmärtää todennäköisyyden käsitteen. Vain RELEVANTTIA matematiikka tarvitaan, ei koko matematiikkaa. Vastaavasti ei tarvita trigonometriaa, kun päätellään, että kolmiulotteisessa avaruudessa säteily vähenee etäisyyden neliössä, eikä esimerkiksi kuutiossa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kehotan lukemaan uudestaan aloitukseni ja sen otsikon. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että pienentämällä ylikorkealla vaatimustasolla mahdollisten kumppanien määrää, samalla lisää mahdollisuutta, ettei itse tule valituksi. Oliko siinä joku matemaattinen virhe?

        Ei pitäisi olla vaikeata ymmärtää, jos ymmärtää todennäköisyyden käsitteen. Vain RELEVANTTIA matematiikka tarvitaan, ei koko matematiikkaa. Vastaavasti ei tarvita trigonometriaa, kun päätellään, että kolmiulotteisessa avaruudessa säteily vähenee etäisyyden neliössä, eikä esimerkiksi kuutiossa.

        Olet nimenomaan jättänyt pois kirjoituksestasi relevanttia matematiikkaa. Väität, että vaatimustasoa laskemalla todennäköisyys pariutumiseen paranee (tai teoriasi väittää niin).

        Jos naisen ja miehen "tasoluokitukset" korreloivat lineaarisesti, ei voida sanoa, että todennäköisyys pariutumiseen paranee yksinomaan vaatimustasoa laskemalla. Jos vaatimustaso on ollut liian matalalla, todennäköisyys pariutumiseen paranee vain sitä nostamalla.

        Gaussin käyrä on käyttökelpoinen, kun muuttujia on vain yksi, esim. VAIN miesten tai VAIN naisten vastimustaso. Tällöin väitteesi pitäisi paikkansa. Koska muuttujia on kaksi eli sekä miesten ETTÄ naisten vaatimustaso, pisteparvikuvio kuvaa tilannetta paremmin kuin normaalijakauma, johon ilmeisesti todennäköisyydelläsi viittaat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet nimenomaan jättänyt pois kirjoituksestasi relevanttia matematiikkaa. Väität, että vaatimustasoa laskemalla todennäköisyys pariutumiseen paranee (tai teoriasi väittää niin).

        Jos naisen ja miehen "tasoluokitukset" korreloivat lineaarisesti, ei voida sanoa, että todennäköisyys pariutumiseen paranee yksinomaan vaatimustasoa laskemalla. Jos vaatimustaso on ollut liian matalalla, todennäköisyys pariutumiseen paranee vain sitä nostamalla.

        Gaussin käyrä on käyttökelpoinen, kun muuttujia on vain yksi, esim. VAIN miesten tai VAIN naisten vastimustaso. Tällöin väitteesi pitäisi paikkansa. Koska muuttujia on kaksi eli sekä miesten ETTÄ naisten vaatimustaso, pisteparvikuvio kuvaa tilannetta paremmin kuin normaalijakauma, johon ilmeisesti todennäköisyydelläsi viittaat.

        Naiset määrittävät miesten haluttavuuden osatekijät eli faktorit, kuten varakkuus, oppineisuus, älykkyystaso, komeus, huumorintaju, luotettavuus jne. ja pisteyttävät miehen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee miehen haluttavuustason.

        Vastaavasti miehet määrittelevät naisten haluttavuuden faktorit, kuten kauneus, sopeutuvaisuus, oppineisuus, älykkyystaso, äidillisyys, huumorintaju, luotettavuus jne. naisen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee naisen haluttavuustason.

        Faktorit eivät ole naisilla ja miehillä samat, mutta ne on siten justeerattu, että keskimäärinen yhteispistemäärä on sama. Kummankin sukupuolen faktoripisteet ovat osoittautuneet vaihdannaisiksi, esimerkiksi naisen kauneus voi korvata puutteita muilla osatekijöillä. Kokonaispistemäärä ratkaisee.

        Näin kuvattu haluttavuustaso on havaittu parikeilla liki samaksi ja hajonta pieneksi, mikä tarkoittaa sitä, että TODELLISISSA liitoissa nainen ja mies on samaa tasoa. Sekä nainen että mies tekee haluttavuustasopäätelmänsä ALITAJUISESTI että hyvin tarkasti ja nopeasti. Evoluutio on luonut tämän kyvyn.

        Gaußin käyrästä näkyy havainnollisestikin, että jos vaatimustaso on liian korkea, sen toteuttajia on VÄHÄN, joten laatunaisia tai laatumiehiä ei riitä kaikille halukkaille, vaan ne menevät harvoille muille laatunaisille ja laatumiehille. Kullakin tasolla olevat juuri ja juuri kelpuuttavat kumppanikseen omalla tasolla olevat, mutta eivät alempitasoisia.

        Kun kukin on löytänyt omalta tasoltaan kumppanin, jää jäljelle jäämä niin matalatasoisia, että omakin taso iljettää, ja kumppanuutta ei synny.

        Jos vaatimustaso ei laske, jää ilman, kuten muutamille on käynytkin.

        Eri asia sitten on, että omalla tasolla olevia kumppaniehdokkaita ei suinkaan voi käydä kaikkia läpi. Riippuu paljon tuttavapiirin suuruudesta, asuinpaikasta, työpaikasta ym., kuka kumppaniksi valikoituu, mutta melkein aina se on omalta tasolta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet nimenomaan jättänyt pois kirjoituksestasi relevanttia matematiikkaa. Väität, että vaatimustasoa laskemalla todennäköisyys pariutumiseen paranee (tai teoriasi väittää niin).

        Jos naisen ja miehen "tasoluokitukset" korreloivat lineaarisesti, ei voida sanoa, että todennäköisyys pariutumiseen paranee yksinomaan vaatimustasoa laskemalla. Jos vaatimustaso on ollut liian matalalla, todennäköisyys pariutumiseen paranee vain sitä nostamalla.

        Gaussin käyrä on käyttökelpoinen, kun muuttujia on vain yksi, esim. VAIN miesten tai VAIN naisten vastimustaso. Tällöin väitteesi pitäisi paikkansa. Koska muuttujia on kaksi eli sekä miesten ETTÄ naisten vaatimustaso, pisteparvikuvio kuvaa tilannetta paremmin kuin normaalijakauma, johon ilmeisesti todennäköisyydelläsi viittaat.

        Vielä vaatimustasosta. Empiirinen havainto osoittaa, että se on aniharvoin liian matala, mutta asetuttaessa suhdemarkkinoille aluksi useimmilla liian korkea. Siitä se sitten kokemuksen kautta huomaamatta laskee omalle tasolle, alitajuisesti ja automaattisesti.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Naiset määrittävät miesten haluttavuuden osatekijät eli faktorit, kuten varakkuus, oppineisuus, älykkyystaso, komeus, huumorintaju, luotettavuus jne. ja pisteyttävät miehen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee miehen haluttavuustason.

        Vastaavasti miehet määrittelevät naisten haluttavuuden faktorit, kuten kauneus, sopeutuvaisuus, oppineisuus, älykkyystaso, äidillisyys, huumorintaju, luotettavuus jne. naisen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee naisen haluttavuustason.

        Faktorit eivät ole naisilla ja miehillä samat, mutta ne on siten justeerattu, että keskimäärinen yhteispistemäärä on sama. Kummankin sukupuolen faktoripisteet ovat osoittautuneet vaihdannaisiksi, esimerkiksi naisen kauneus voi korvata puutteita muilla osatekijöillä. Kokonaispistemäärä ratkaisee.

        Näin kuvattu haluttavuustaso on havaittu parikeilla liki samaksi ja hajonta pieneksi, mikä tarkoittaa sitä, että TODELLISISSA liitoissa nainen ja mies on samaa tasoa. Sekä nainen että mies tekee haluttavuustasopäätelmänsä ALITAJUISESTI että hyvin tarkasti ja nopeasti. Evoluutio on luonut tämän kyvyn.

        Gaußin käyrästä näkyy havainnollisestikin, että jos vaatimustaso on liian korkea, sen toteuttajia on VÄHÄN, joten laatunaisia tai laatumiehiä ei riitä kaikille halukkaille, vaan ne menevät harvoille muille laatunaisille ja laatumiehille. Kullakin tasolla olevat juuri ja juuri kelpuuttavat kumppanikseen omalla tasolla olevat, mutta eivät alempitasoisia.

        Kun kukin on löytänyt omalta tasoltaan kumppanin, jää jäljelle jäämä niin matalatasoisia, että omakin taso iljettää, ja kumppanuutta ei synny.

        Jos vaatimustaso ei laske, jää ilman, kuten muutamille on käynytkin.

        Eri asia sitten on, että omalla tasolla olevia kumppaniehdokkaita ei suinkaan voi käydä kaikkia läpi. Riippuu paljon tuttavapiirin suuruudesta, asuinpaikasta, työpaikasta ym., kuka kumppaniksi valikoituu, mutta melkein aina se on omalta tasolta.

        "Naiset määrittävät miesten haluttavuuden osatekijät eli faktorit, kuten varakkuus, oppineisuus, älykkyystaso, komeus, huumorintaju, luotettavuus jne. ja pisteyttävät miehen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee miehen haluttavuustason."

        Sivusta ...

        Ei pidä paikkaansa. Ihminen ei oikeastaan koskaan systemaattisesti laske pisteitä, osapisteitä tai tasoja. Lähes kenelläkään ei ole jotain taulukkoa ja selkeitä ja yksiselitteisiä pistemääriä mitä mistäkin saa. Tämä aiheuttaa sen, että eri osa-alueet tulevat aina automaattisesti painotettua eri tavoin ja lopullinen "taso" on aina yksilöllinen preferenssi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vielä vaatimustasosta. Empiirinen havainto osoittaa, että se on aniharvoin liian matala, mutta asetuttaessa suhdemarkkinoille aluksi useimmilla liian korkea. Siitä se sitten kokemuksen kautta huomaamatta laskee omalle tasolle, alitajuisesti ja automaattisesti.

        Itselläni on täysin vastakainen käytännöm kokemus tuttavapiirissäni. Oikeastaan jokainen tuntemani ihminen on nostanut vaatimustasoaan epäonnistumisten kautta. Ensimmäisessä epäonnistuneessa yrityksessä on katsottu läpi sormien jotain huonoa ominaisuutta. Toisella kertaa noin ei käy, vaan asia lisätään vaatimuslistaan. Se ensimäisen kerran lista "minimivaatimuksista" pysyy kuitenkin samana. Jokaisen epäonnistuneen yrityksen myötä listalle lisätään jotain ja pikkuhiljaa se kasvaa. Listalta saatetaan toki joskus myös poistaa jotain, jos se saatiin kerran ja todettiin ettei se ollutkaan oleellista. Itse en tosiaan tunne ketään, jokaettä olisi kokmuksen myötä laskenut vaatimustasoaan.

        Tuo edellämainittu kokemus osoittaa myös varsin kiistatta sen, että kovasta vaatimustasosta on hyötyä. Kun ne itselle oikeasti oleelliset asiat on listattu, niin voi löytyä kestävä parisuhde. Jos yksikin oikeasti oleellinen asia puuttuu, niin suhde ei tule kestämään.

        En myöskään tunne ketään, joka olisi jäänyt parisuhteetta vaatimustensa takia, kunhan ne vaatimukset ovat edes suhteellisen järkeviä ja kohtuullisia. Esimerkiksi hyvä tulotaso on lopulta varsin helppo löytää, mutta miljardööri vaikea. Moniko lopulta tarvitsee miljardööriä? Ei oikeastaan kukaan. Sama pätee lähes kaikkeen. Ihminen jää tahtomattaan yksin yleensä itsessään olevien selkeiden puutteiden vuoksi (esim. epäsosiaalisuuden), ei niinkään vaatimustensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä ketjussa on ollut tarkoitus miettiä asioita nimenomaan matematiikan näkökulmasta, joka aloittajalla on mielestäni puutteellinen.

        "Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?"

        Se kumpi hakee kumpaa ei vaikuta pisteen sijaintiin, koska jos molemmat osapuolet tavoittelevat itseään tasokkaampaa henkilöä, piste osuu joka tapauksessa ensin suoran yläpuolelle. Suora on nouseva. Y kuvaa vain miehen "tasoa" ja x naisen. Lähestyjän sukupuoli ei siis vaikuta asiaan.

        "Tässä varmaan jo eväät sekaannukselle. Ja miten samaan kuvaan rastitaan toiveet ja sitten myöhempi todellisuustilanne."

        Ketjun aloittajan mukaan (tai hänen esille tuomansa teorian mukaan) lähestyminen tapahtuisi aina parisuhteen syntymisen mahdollistavan x,y-pisteen yläpuolelle, kunnes henkilö laskisi vaatimustasoaan. Kuvasin parisuhteen todennäköisintä syntypistettä regressiosuoralla.

        En ole miettinyt sitä, miten pisteet merkittäisiin eikä se ole mielestäni relevanttia.

        "Ja eikös regressio (selitys- tai riippuvuuskäppyrät) ole eri teoriaa kuin pelkkä korrelaatioviiva jonkun hajontakuvan läpi?"

        Regressiokäyrä lasketaan, kun kyseessä on tilastollinen eli epätäydellinen riippuvuus. Silloin tietty muuttujan arvo korreloi toisen muuttujan arvojen kanssa, mutta riippuvuus ei ole täydellistä. Täydellistä riippuvuutta voidaan kuvata matemaattisella funktiolla. Koska ketjun aloittaja puhui pariutumisesta, katson tilastollisen riippuvuuden todennäköisemmäksi miehen ja naisen "tason" välillä kuin täydellisen riippuvuuden, johon olisi olemassa eksakti funktio.

        Minä en muuten ole ottanut kantaa itse tasoluokitteluun. Yritän vain ajatella matemaatiikan kautta ilmiötä, jonka aloittaja väittää olevan puhdasta matematiikkaa. Aloittaja puhuu usein siitä, miten eri ominaisuudet voidaan pisteyttää ja miten puolisoiden pistemäärät korreloivat keskenään. Tiedä sitten miten ne ominaisuudet on muutettu numeeriseen muotoon matemaattista tarkastelua varten... 🤔😂

        "Laitat siihen nainen on x, mies y. Kun nainen hakee miestä (x -> y) tulee kuvioon rasti. Kun sitten mies hakee naista, niin laitetaanko (y -> x) , siis (peilikuva)rasti toiselle puolelle korrelaatiosuoraa, vai?"

        Tarkennan tätä vielä.

        Jos nainen lähestyy miestä, joka on alemmalla tasolla kuin hän itse, piste sijoittuu regressiosuoran alapuolelle, kuvion oikeaan alareunaan. Piste osuu samalle alueelle, jos mies lähestyy naista, joka on miestä korkeammalla tasolla. Eli tässä kohdin korjaan eilistä tekstiäni.

        Vastaavasti jos nainen lähestyy miestä, joka on korkeammalla tasolla kuin nainen itse, piste sijoittuu suoran yläpuolelle, kuvion vasempaan yläreunaan. Piste osuu tälle alueelle myös, jos mies lähestyy naista, joka on miestä matalammalla tasolla.

        Ketjun aloittaja väittää, että lähestyminen tapahtuu aina siinä pisteessä, jossa lähestyjän taso on lähestyttävän tasoa matalampi. Hänen mukaansa naisten lähestymisiä kuvaavat pisteet olisivat siis kuvion vasemmassa yläreunassa ja miesten lähestymisiä kuvaavat pisteet kuvion oikeassa alakulmassa.

        Minä sen sijaan väitän, että kun tilanne on ristikkäinen eli piste on vasemmassa yläreunassa sen vuoksi, että mies on lähestynyt itseään matalatasoisempaa naista tai oikeassa alareunassa sen vuoksi, että nainen on lähestynyt itseään matalatasoisempaa miestä, tuloksena on edelleen parisuhteen syntymättömyys.

        Ketjun aloittajan mukaan näin ei pitäisi olla, vaan omaa vaatimusstasoaan madaltamalla todennäköisyyttä parisuhteen syntymiselle voisi lisätä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni on täysin vastakainen käytännöm kokemus tuttavapiirissäni. Oikeastaan jokainen tuntemani ihminen on nostanut vaatimustasoaan epäonnistumisten kautta. Ensimmäisessä epäonnistuneessa yrityksessä on katsottu läpi sormien jotain huonoa ominaisuutta. Toisella kertaa noin ei käy, vaan asia lisätään vaatimuslistaan. Se ensimäisen kerran lista "minimivaatimuksista" pysyy kuitenkin samana. Jokaisen epäonnistuneen yrityksen myötä listalle lisätään jotain ja pikkuhiljaa se kasvaa. Listalta saatetaan toki joskus myös poistaa jotain, jos se saatiin kerran ja todettiin ettei se ollutkaan oleellista. Itse en tosiaan tunne ketään, jokaettä olisi kokmuksen myötä laskenut vaatimustasoaan.

        Tuo edellämainittu kokemus osoittaa myös varsin kiistatta sen, että kovasta vaatimustasosta on hyötyä. Kun ne itselle oikeasti oleelliset asiat on listattu, niin voi löytyä kestävä parisuhde. Jos yksikin oikeasti oleellinen asia puuttuu, niin suhde ei tule kestämään.

        En myöskään tunne ketään, joka olisi jäänyt parisuhteetta vaatimustensa takia, kunhan ne vaatimukset ovat edes suhteellisen järkeviä ja kohtuullisia. Esimerkiksi hyvä tulotaso on lopulta varsin helppo löytää, mutta miljardööri vaikea. Moniko lopulta tarvitsee miljardööriä? Ei oikeastaan kukaan. Sama pätee lähes kaikkeen. Ihminen jää tahtomattaan yksin yleensä itsessään olevien selkeiden puutteiden vuoksi (esim. epäsosiaalisuuden), ei niinkään vaatimustensa.

        👍👍👍


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Naiset määrittävät miesten haluttavuuden osatekijät eli faktorit, kuten varakkuus, oppineisuus, älykkyystaso, komeus, huumorintaju, luotettavuus jne. ja pisteyttävät miehen tason kullakin osatekijällä. Kokonaispistemäärä ilmaisee miehen haluttavuustason."

        Sivusta ...

        Ei pidä paikkaansa. Ihminen ei oikeastaan koskaan systemaattisesti laske pisteitä, osapisteitä tai tasoja. Lähes kenelläkään ei ole jotain taulukkoa ja selkeitä ja yksiselitteisiä pistemääriä mitä mistäkin saa. Tämä aiheuttaa sen, että eri osa-alueet tulevat aina automaattisesti painotettua eri tavoin ja lopullinen "taso" on aina yksilöllinen preferenssi.

        Ehdokkaan määrittely on tiedotonta, alitajuista, nopeaa ja tarkkaa, mutta henkilö ei tunne tekevänsä tällaista määrittelyä, koska se todellakin on ALITAJUISTA, evoluution meihin luoma arviointikyky.

        Alitajuinen on paljon, paljon suurempi osa aivojen kapasiteetista kuin tietoinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni on täysin vastakainen käytännöm kokemus tuttavapiirissäni. Oikeastaan jokainen tuntemani ihminen on nostanut vaatimustasoaan epäonnistumisten kautta. Ensimmäisessä epäonnistuneessa yrityksessä on katsottu läpi sormien jotain huonoa ominaisuutta. Toisella kertaa noin ei käy, vaan asia lisätään vaatimuslistaan. Se ensimäisen kerran lista "minimivaatimuksista" pysyy kuitenkin samana. Jokaisen epäonnistuneen yrityksen myötä listalle lisätään jotain ja pikkuhiljaa se kasvaa. Listalta saatetaan toki joskus myös poistaa jotain, jos se saatiin kerran ja todettiin ettei se ollutkaan oleellista. Itse en tosiaan tunne ketään, jokaettä olisi kokmuksen myötä laskenut vaatimustasoaan.

        Tuo edellämainittu kokemus osoittaa myös varsin kiistatta sen, että kovasta vaatimustasosta on hyötyä. Kun ne itselle oikeasti oleelliset asiat on listattu, niin voi löytyä kestävä parisuhde. Jos yksikin oikeasti oleellinen asia puuttuu, niin suhde ei tule kestämään.

        En myöskään tunne ketään, joka olisi jäänyt parisuhteetta vaatimustensa takia, kunhan ne vaatimukset ovat edes suhteellisen järkeviä ja kohtuullisia. Esimerkiksi hyvä tulotaso on lopulta varsin helppo löytää, mutta miljardööri vaikea. Moniko lopulta tarvitsee miljardööriä? Ei oikeastaan kukaan. Sama pätee lähes kaikkeen. Ihminen jää tahtomattaan yksin yleensä itsessään olevien selkeiden puutteiden vuoksi (esim. epäsosiaalisuuden), ei niinkään vaatimustensa.

        "... kovasta vaatimustasosta on hyötyä." Niin on. Se on evoluution luoma taipumus, joka pyrkii varmistamaan, ettei vahingossakaan hankkiutuisi yhteen tarpeettoman matalatasoisen kanssa, että maksimoisi puolisonsa tason.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        "... kovasta vaatimustasosta on hyötyä." Niin on. Se on evoluution luoma taipumus, joka pyrkii varmistamaan, ettei vahingossakaan hankkiutuisi yhteen tarpeettoman matalatasoisen kanssa, että maksimoisi puolisonsa tason.

        Matalatasoisuus on hyvin puhtasti näkökulmakysymys. Täysin sama tekijä lisää "tasoa" yhden silmissä ja voi laskea sitä toisen silmissä. Ei ole olemassa oikeastaan yhtään ainoaa tekijää, joka yksiselitteisesti aina nostaisi "tasoa". Juuri tuosta syystä tasoteoria ei toimi lainkaan yksittäisten ihmisten yksittäisten parisuhteiden kohdalla. Pikemmin pitäisi puhua yhteensopisuudesta kuin tasoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Matalatasoisuus on hyvin puhtasti näkökulmakysymys. Täysin sama tekijä lisää "tasoa" yhden silmissä ja voi laskea sitä toisen silmissä. Ei ole olemassa oikeastaan yhtään ainoaa tekijää, joka yksiselitteisesti aina nostaisi "tasoa". Juuri tuosta syystä tasoteoria ei toimi lainkaan yksittäisten ihmisten yksittäisten parisuhteiden kohdalla. Pikemmin pitäisi puhua yhteensopisuudesta kuin tasoista.

        Tuohan on täysin selvää monille meistä. Mutta mietitään asiaa nyt ketjun aloittajan näkökulmasta. Hän on esittänyt kaksi matemaattisesti ristiriitaista väitettä:

        1. Kumppaneiden tasot korreloivat keskenään positiivisesti.
        2. Liian korkea tasotavoite kumppaniehdokkaille laskee pariutumisen todennäköisyyttä.

        Väitteestä 2. voidaan johtaa väite 3, jonka mukaan kumppaniehdokkaan tasotavoitteen laskeminen lisäisi pariutumisen todennäköisyyttä.

        Jos väite 1. pitää paikkansa, väitteet 2. ja 3. voivat toteutua vain kun tavoittelee itseään tasokkaampaa kumppania. Väitteet 2. ja 3. eivät voi olla tosia, jos tavoittelee itseään matalatasoisempaa kumppania, koska silloin tasojen korrelaatio rikkoutuu.

        Eikö tämä ole matematiikan näkäkulmasta aivan selvää?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Matalatasoisuus on hyvin puhtasti näkökulmakysymys. Täysin sama tekijä lisää "tasoa" yhden silmissä ja voi laskea sitä toisen silmissä. Ei ole olemassa oikeastaan yhtään ainoaa tekijää, joka yksiselitteisesti aina nostaisi "tasoa". Juuri tuosta syystä tasoteoria ei toimi lainkaan yksittäisten ihmisten yksittäisten parisuhteiden kohdalla. Pikemmin pitäisi puhua yhteensopisuudesta kuin tasoista.

        Poikkeamat keskimäärästä eivät poista keskimäärän olemassaoloa. Tasot ovat keskimäärisiä. Poikkeaman suuruutta keskimäärästä kuvataan luvulla keskipoikkeama.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Poikkeamat keskimäärästä eivät poista keskimäärän olemassaoloa. Tasot ovat keskimäärisiä. Poikkeaman suuruutta keskimäärästä kuvataan luvulla keskipoikkeama.

        Yksittäisen yksilön näkökulmasta on ihan sama puhutaanko vaikka nyt keskipoikkeamasta.Se ei, muuta sitä, että vaikkapa hyvä ulkonäkö ei auta yhtään, jos pyörii seurassa, jossa ulkonäkö on epäolennainen tekijä. Siellä upeakaan ulkonäkö ei nosta osakkeita yhtään. Päinvastoin se voi jopa laskea tasoa ja haluttuutta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuohan on täysin selvää monille meistä. Mutta mietitään asiaa nyt ketjun aloittajan näkökulmasta. Hän on esittänyt kaksi matemaattisesti ristiriitaista väitettä:

        1. Kumppaneiden tasot korreloivat keskenään positiivisesti.
        2. Liian korkea tasotavoite kumppaniehdokkaille laskee pariutumisen todennäköisyyttä.

        Väitteestä 2. voidaan johtaa väite 3, jonka mukaan kumppaniehdokkaan tasotavoitteen laskeminen lisäisi pariutumisen todennäköisyyttä.

        Jos väite 1. pitää paikkansa, väitteet 2. ja 3. voivat toteutua vain kun tavoittelee itseään tasokkaampaa kumppania. Väitteet 2. ja 3. eivät voi olla tosia, jos tavoittelee itseään matalatasoisempaa kumppania, koska silloin tasojen korrelaatio rikkoutuu.

        Eikö tämä ole matematiikan näkäkulmasta aivan selvää?

        Ei ole matemaattisesti ristiriitaista. Tavoittelu ja TOTEUTUNUT parinmuodostus ovat kaksi eri asiaa. Asettuessaan parimarkkinoille, ihmiset yleensä asettavat toiveensa liian korkealle, jolloin toiveitten mukaista ehdokasta ei löydy,

        Kun Siperia on opettanut, vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin pari yleensä löytyy. Koska kukin pyrkii löytämään parin niin korkealta kuin madollista, on tyydyttävä omaan, mutta ei tarvitse tyytyä alempaan. Pariutuminen alempitasoisen kanssa on niin harvinaista, että ne näkyvät vain pienenä poikkeamana keskimäärästä.

        Matemaattinen AUTOMATIKKA johtaa siihen, että melkein kaikki pariutuvat oman tasoisensa kanssa, kunnes saavutetaan pienehkö jäännös, jota omakin taso iljettää.

        Virheesi on siinä, että

        1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu.

        2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa.

        Sosiologian professori tiivisti: "Jokainen pyrkii saamaan parin niin korkealta kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään omaan tasoonsa."


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole matemaattisesti ristiriitaista. Tavoittelu ja TOTEUTUNUT parinmuodostus ovat kaksi eri asiaa. Asettuessaan parimarkkinoille, ihmiset yleensä asettavat toiveensa liian korkealle, jolloin toiveitten mukaista ehdokasta ei löydy,

        Kun Siperia on opettanut, vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin pari yleensä löytyy. Koska kukin pyrkii löytämään parin niin korkealta kuin madollista, on tyydyttävä omaan, mutta ei tarvitse tyytyä alempaan. Pariutuminen alempitasoisen kanssa on niin harvinaista, että ne näkyvät vain pienenä poikkeamana keskimäärästä.

        Matemaattinen AUTOMATIKKA johtaa siihen, että melkein kaikki pariutuvat oman tasoisensa kanssa, kunnes saavutetaan pienehkö jäännös, jota omakin taso iljettää.

        Virheesi on siinä, että

        1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu.

        2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa.

        Sosiologian professori tiivisti: "Jokainen pyrkii saamaan parin niin korkealta kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään omaan tasoonsa."

        "1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu."

        Minä katson tätä asiaa nyt matematiikan näkökulmasta. Voimme toistaiseksi jättää sosiologiset selitykset pois, koska matemaattisia ilmiöitä ei yleensä selitetä sosiologialla. Sosiologia sen sijaan voi käyttää matematiikkaa, mutta ei mielellään toisin päin.

        "2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa."

        Olen mielestäni erittäin hyvin perustellut, millä tavalla väitteeni liittyvät keskusteltavaan asiaan. Se, etten hyväksy matematiikkaan sosiologiaa perusteeksi ei ole peruste syyttää kosketuspinnan puutteesta. Ne argumentit, joita matematiikassa käsitellään, ovat aivan jotain muuta kuin sosiologiset empiiriset havainnot. Todennäköisyyksistä esimerkiksi voidaan keskustella ilman ainuttakaan toteutunutta empiiristä havaintoa keskusteltavasta aiheesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu."

        Minä katson tätä asiaa nyt matematiikan näkökulmasta. Voimme toistaiseksi jättää sosiologiset selitykset pois, koska matemaattisia ilmiöitä ei yleensä selitetä sosiologialla. Sosiologia sen sijaan voi käyttää matematiikkaa, mutta ei mielellään toisin päin.

        "2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa."

        Olen mielestäni erittäin hyvin perustellut, millä tavalla väitteeni liittyvät keskusteltavaan asiaan. Se, etten hyväksy matematiikkaan sosiologiaa perusteeksi ei ole peruste syyttää kosketuspinnan puutteesta. Ne argumentit, joita matematiikassa käsitellään, ovat aivan jotain muuta kuin sosiologiset empiiriset havainnot. Todennäköisyyksistä esimerkiksi voidaan keskustella ilman ainuttakaan toteutunutta empiiristä havaintoa keskusteltavasta aiheesta.

        Ohesta pikaisesti muuan ajatus:
        aloittajan kanssa samoilla linjoilla, eli ajatusmallisi ei näytä olevan vielä valmis.
        - ei havainnot asettuisi likikään samalle viivalle, siltikin vaikka lineaarisuus selvästi todettavissa
        - ajattelet korrelaatioviivaa annettuna, melkeinpä ankkuroituna paikalleen, eli tukeudut siihen kovin vahvasti, vaikka todellisuudessa se, korrelaatio siis, elää ja liikkuu täysin havaintojen mukana
        (so. tässä lähellä sama harha, kuin 'klassisessa' kyselytuloksessa: "suurin osa ajattelee olevansa keskimääräistä parempi autokuskina liikenteessä... " (ei niin voi olla))
        - tavoittelumalli ja toteutunut erottelu ei selkeä (miten hölskyvä kahtalainen todellisuus kahlitaan kaavoihin,..)
        - regressio -termikin mielestäni väärä, tässähän ei olla selittämässä kummankaan muuttujan selittämistä ja sen vahvuutta toisen avulla

        Nuo nyt päältä katsoen pisti silmään


      • Anonyymi kirjoitti:

        "1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu."

        Minä katson tätä asiaa nyt matematiikan näkökulmasta. Voimme toistaiseksi jättää sosiologiset selitykset pois, koska matemaattisia ilmiöitä ei yleensä selitetä sosiologialla. Sosiologia sen sijaan voi käyttää matematiikkaa, mutta ei mielellään toisin päin.

        "2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa."

        Olen mielestäni erittäin hyvin perustellut, millä tavalla väitteeni liittyvät keskusteltavaan asiaan. Se, etten hyväksy matematiikkaan sosiologiaa perusteeksi ei ole peruste syyttää kosketuspinnan puutteesta. Ne argumentit, joita matematiikassa käsitellään, ovat aivan jotain muuta kuin sosiologiset empiiriset havainnot. Todennäköisyyksistä esimerkiksi voidaan keskustella ilman ainuttakaan toteutunutta empiiristä havaintoa keskusteltavasta aiheesta.

        Matematiikka on vastaansanomatonta totuutta, mutta on katsottava, mihin matematiikan mikin osa-alue on relevantti.

        Esimerkiksi lukuteorialla ei ole mitään sanomista, kun pyritään selvittämään, minkälaista geometriaa kosmos noudattaa. Siltikin sekä lukuteoria että erilaiset geometriat ovat virheetöntä matematiikkaa, joka pitää paikkansa kaikissa mahdollisissa maailmoissa ja vaikka mitään ei olisikaan. Matematiikka on muuntumatonta ikuista totuutta, eikä se sijaitse missään.

        Mutta empiirinen maailma noudattaa vain matematiikan jotakin lajia. On olemassa myös IRRELEVANTTIA matematiikka. Ei tarvita esimerkiksi kompleksilukuja, kun lasketaan ympyrän kehä, kun halkaisija tiedetään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ohesta pikaisesti muuan ajatus:
        aloittajan kanssa samoilla linjoilla, eli ajatusmallisi ei näytä olevan vielä valmis.
        - ei havainnot asettuisi likikään samalle viivalle, siltikin vaikka lineaarisuus selvästi todettavissa
        - ajattelet korrelaatioviivaa annettuna, melkeinpä ankkuroituna paikalleen, eli tukeudut siihen kovin vahvasti, vaikka todellisuudessa se, korrelaatio siis, elää ja liikkuu täysin havaintojen mukana
        (so. tässä lähellä sama harha, kuin 'klassisessa' kyselytuloksessa: "suurin osa ajattelee olevansa keskimääräistä parempi autokuskina liikenteessä... " (ei niin voi olla))
        - tavoittelumalli ja toteutunut erottelu ei selkeä (miten hölskyvä kahtalainen todellisuus kahlitaan kaavoihin,..)
        - regressio -termikin mielestäni väärä, tässähän ei olla selittämässä kummankaan muuttujan selittämistä ja sen vahvuutta toisen avulla

        Nuo nyt päältä katsoen pisti silmään

        Kiitos kommenteista! Ilmaisuni oli hieman epätarkkaa tilan säästämisen vuoksi, mutta se johti ilmeisesti väärinkäsityksiin.

        "- ei havainnot asettuisi likikään samalle viivalle, siltikin vaikka lineaarisuus selvästi todettavissa"

        Havainnot eivät tietystikään sijoitu viivalle, mutta jos lineaarisuutta todetaan, viiva voidaan piirtää avuksi.

        "- ajattelet korrelaatioviivaa annettuna, melkeinpä ankkuroituna paikalleen, eli tukeudut siihen kovin vahvasti, vaikka todellisuudessa se, korrelaatio siis, elää ja liikkuu täysin havaintojen mukana
        (so. tässä lähellä sama harha, kuin 'klassisessa' kyselytuloksessa: "suurin osa ajattelee olevansa keskimääräistä parempi autokuskina liikenteessä... " (ei niin voi olla))"

        En ajattele näin. En itse asiassa edes omista mielipidettä miehen ja naisen tason korrelaatiosta. Yritin vain pukea matemaattiseen muotoon sen, mitä ketjun aloittaja on väittänyt. Jos puhutaan yleisemmällä tasolla, voitaneen puhua vaikka kuvion positiivisista ja negatiivisista lohkoista. Viiva on apuväline.

        "- tavoittelumalli ja toteutunut erottelu ei selkeä (miten hölskyvä kahtalainen todellisuus kahlitaan kaavoihin,..)"

        Ketjun aloittajan mukaan siten, että ensin tapahtuu epäonnistuneita yrityksiä ja sen jälkeen toteutunut suhde tai suhteita. Eli jos sen matemaattisesti ajattelee, nämä kaikki x,y-parit pitäisi merkitä kuvioon. Parisuhdetta kuvaava tapahtuma saa tietysti eri x:n arvon tai eri y:n arvon kuin yritys. Toinen pysyy samana, kun on kyse henkilön omasta tasosta. Tai sitten yritykset ja toteutuneet suhteet kuvataan kokonaan eri kuvioissa, joita verrataan yrityksiä edustavaan kuvioon.

        "- regressio -termikin mielestäni väärä, tässähän ei olla selittämässä kummankaan muuttujan selittämistä ja sen vahvuutta toisen avulla"

        Voitko selventää tätä? Aloittaja väittää, että muuttujilla on yhteys. Hän puhuu faktoreista, joiden laatu on erilainen mutta määrä parisuhteen osapuolilla likimain sama. Jos nämä muutetaan numeeriseen muotoon ja unohdetaan laadulliset erot, miksi regressiota ei voisi käyttää?

        "Nuo nyt päältä katsoen pisti silmään"

        Kiitos. Aloittaja ei ole suostunut kommentoimaan viestieni sisältöä. Hän lähinnä toistaa omaa näkemystään.


      • kynä.mi kirjoitti:

        Matematiikka on vastaansanomatonta totuutta, mutta on katsottava, mihin matematiikan mikin osa-alue on relevantti.

        Esimerkiksi lukuteorialla ei ole mitään sanomista, kun pyritään selvittämään, minkälaista geometriaa kosmos noudattaa. Siltikin sekä lukuteoria että erilaiset geometriat ovat virheetöntä matematiikkaa, joka pitää paikkansa kaikissa mahdollisissa maailmoissa ja vaikka mitään ei olisikaan. Matematiikka on muuntumatonta ikuista totuutta, eikä se sijaitse missään.

        Mutta empiirinen maailma noudattaa vain matematiikan jotakin lajia. On olemassa myös IRRELEVANTTIA matematiikka. Ei tarvita esimerkiksi kompleksilukuja, kun lasketaan ympyrän kehä, kun halkaisija tiedetään.

        Lisäisin vielä kolmannen kohdan.

        3. Pitää osata sen verran abstrahoida merkityksettömät asiat pois, että operoi vain merkityksellisillä. Kun tarkastellaan syntyneitä liittoja, ei ole merkitystä, kenen aloitteesta ne ovat syntyneet ja millä tavalla.

        Meillä on tutkimuskohteemme mukaan vain kysymys, A) poikkeavatko parikkien tasot runsaasti (laaja hajonta) vai B) niukasti (pieni hajonta). Tämän saamme selville esittämäni tutkimusmenetelmän mukaan.

        Tulos on pieni hajonta. Toiveitten alenemisen ajan funktiona saamme selville esimerkiksi kyselemällä. Tulos, että yleensä alenee, päinvastoin ei juuri koskaan TOTEUTUNEISSA liitoissa.

        Näistä seikoista johtuu, että ei voi ryhtyä liittoon merkittävästi ylempitasoisen kanssa, koska ylempitasoiset ovat jo loppuneet pariutuessaan mahdollisimman ylätasoisen kanssa, ja samalla automatiikalla muutkin tasot vertaistensa kanssa.

        Jos yrittää luoda puhtaalla matematiikalla teorian, joka ottaisi huomioon myös empiiriset tosiasiat, luo sellaisen sekasotkun, jossa menee harhaan itse nainen Gruusiasta.

        Siis summa summarum, VAIN relevantteja seikkoja tulee arvioida.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Lisäisin vielä kolmannen kohdan.

        3. Pitää osata sen verran abstrahoida merkityksettömät asiat pois, että operoi vain merkityksellisillä. Kun tarkastellaan syntyneitä liittoja, ei ole merkitystä, kenen aloitteesta ne ovat syntyneet ja millä tavalla.

        Meillä on tutkimuskohteemme mukaan vain kysymys, A) poikkeavatko parikkien tasot runsaasti (laaja hajonta) vai B) niukasti (pieni hajonta). Tämän saamme selville esittämäni tutkimusmenetelmän mukaan.

        Tulos on pieni hajonta. Toiveitten alenemisen ajan funktiona saamme selville esimerkiksi kyselemällä. Tulos, että yleensä alenee, päinvastoin ei juuri koskaan TOTEUTUNEISSA liitoissa.

        Näistä seikoista johtuu, että ei voi ryhtyä liittoon merkittävästi ylempitasoisen kanssa, koska ylempitasoiset ovat jo loppuneet pariutuessaan mahdollisimman ylätasoisen kanssa, ja samalla automatiikalla muutkin tasot vertaistensa kanssa.

        Jos yrittää luoda puhtaalla matematiikalla teorian, joka ottaisi huomioon myös empiiriset tosiasiat, luo sellaisen sekasotkun, jossa menee harhaan itse nainen Gruusiasta.

        Siis summa summarum, VAIN relevantteja seikkoja tulee arvioida.

        Mainiota. Alat vihdoin keskustella itse asiasta. (Kauan siihen menikin, köh köh.)

        Kun kaikki yllä kirjoittamasi otetaan huomioon ja yhdistetään siihen aloituksesi teksti, eikö niistä voi yhdessä päätellä, että oman pariutumisensa todennäköisyyttä voi lisätä laskemalla omaa vaatimustasoaan?

        Tarkoitan tätä kohtaa aloituksessasi:
        "Mitä tiukemmat vaatimukset puolison tai seksikumppanin suhteen, sitä pienempi valinnanvara. Pätee molempiin sukupuoliin. Monilla on niin suuret vaatimukset, että jää kokonaan ilman, jos ei vaatimustaso laske."

        Etkö tuossa nimenomaan väitä, että vaatimusten tiukentaminen vähentää valinnanvaraa ja niiden löysentäminen lisää sitä?

        Eihän sellainen ole kerta kaikkiaan mahdollista, jos parien tasoissa on pieni hajonta? Pienen hajonnan tilanne tarkoittaisi itse asiassa sitä, ettei omilla vaatimuksilla olisi mitään merkitystä pariutumisessa, koska oma ja kumppanin taso olisivat joka tapauksessa lähellä toisiaan jonkin automaattisen mekanismin ansiosta.

        Etkö itse näe tuossa samaa ristiriitaa, jonka minä näen?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mainiota. Alat vihdoin keskustella itse asiasta. (Kauan siihen menikin, köh köh.)

        Kun kaikki yllä kirjoittamasi otetaan huomioon ja yhdistetään siihen aloituksesi teksti, eikö niistä voi yhdessä päätellä, että oman pariutumisensa todennäköisyyttä voi lisätä laskemalla omaa vaatimustasoaan?

        Tarkoitan tätä kohtaa aloituksessasi:
        "Mitä tiukemmat vaatimukset puolison tai seksikumppanin suhteen, sitä pienempi valinnanvara. Pätee molempiin sukupuoliin. Monilla on niin suuret vaatimukset, että jää kokonaan ilman, jos ei vaatimustaso laske."

        Etkö tuossa nimenomaan väitä, että vaatimusten tiukentaminen vähentää valinnanvaraa ja niiden löysentäminen lisää sitä?

        Eihän sellainen ole kerta kaikkiaan mahdollista, jos parien tasoissa on pieni hajonta? Pienen hajonnan tilanne tarkoittaisi itse asiassa sitä, ettei omilla vaatimuksilla olisi mitään merkitystä pariutumisessa, koska oma ja kumppanin taso olisivat joka tapauksessa lähellä toisiaan jonkin automaattisen mekanismin ansiosta.

        Etkö itse näe tuossa samaa ristiriitaa, jonka minä näen?

        Alkaa jo tuntua, että tutkimus ei oikein ole sinun lajisi. Jos et näe kuvion selvää matemaattista rakennetta, mikä johtuu empiirisestä alkuasetelmasta, et näe sitä edes neuvottuna.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Alkaa jo tuntua, että tutkimus ei oikein ole sinun lajisi. Jos et näe kuvion selvää matemaattista rakennetta, mikä johtuu empiirisestä alkuasetelmasta, et näe sitä edes neuvottuna.

        En minä ole mikään tutkija.

        Sellainen kysymys vielä että eikö tämä ketju nyt sitten ollutkaan puhtaasti matematiikkaan liittyvä? Sosiologiaako tämä onkin, jos liikkeelle lähdetään empiirisistä havainnoista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ole mikään tutkija.

        Sellainen kysymys vielä että eikö tämä ketju nyt sitten ollutkaan puhtaasti matematiikkaan liittyvä? Sosiologiaako tämä onkin, jos liikkeelle lähdetään empiirisistä havainnoista?

        Kyniksen ketjuissa on sallittua kommentoida vain, jos on samaa mieltä kaikessa kyniksen kanssa ;) Kynis saa itse päättää mistä keskustellaan ja hänellä on valta vaihtaa aloituksen aihetta lennosta, muille ei tätä samaa etua suoda ;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minä ole mikään tutkija.

        Sellainen kysymys vielä että eikö tämä ketju nyt sitten ollutkaan puhtaasti matematiikkaan liittyvä? Sosiologiaako tämä onkin, jos liikkeelle lähdetään empiirisistä havainnoista?

        Pyrin kertomaan, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään pariutumisesta.

        Tieteellinen menetelmä on loogis-empiirinen. On eri asia kuin loogis-empiirinen filosofia, ns. Wienin piiri, joka oli eräs filosofian muoto. Tieteellinen menetelmä ei nojaa mihinkään filosofiaan, koska kaikissa filosofioissa uskotaan, että tietoa on saatavissa myös ajatusteitse.

        Yleensä aloitetaan havainnoista. Niitä kerätään runsaasti noudattaen otoksen ottamisen sääntöjä, jolloin voidaan laskea myös tuloksen tarkkuus. Sitten tulee matemaattinen puoli. Selvitetään, noudattavatko havainnot jotakin matemaattista tai loogista rakennetta. Yleensä noudattavat.

        Tutkimuksen lopputulos ilmaistaan joko normaalilla kielellä niin yksiselitteisesti kuin mahdollista, ja mielellään niin numeerisesti kuin mahdollista.

        Tutkimustyön tarkoitus on saada tietoa maailmasta, siksi empiirinen puoli. Matemaattinen puoli taas ei ole "tietoa", koska se on yleispätevää ja maailmasta riippumatonta, puhtaasti ajatustyöllä saavutettavissa, ilman havaintoja.

        Koko matematiikkaa ei valjasteta, koska vain pieni osa matematiikan koko alueesta on relevanttia tässä tutkimuksessa.

        Menestystä matematiikan opinnoissa! Se on jalo ala.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Pyrin kertomaan, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään pariutumisesta.

        Tieteellinen menetelmä on loogis-empiirinen. On eri asia kuin loogis-empiirinen filosofia, ns. Wienin piiri, joka oli eräs filosofian muoto. Tieteellinen menetelmä ei nojaa mihinkään filosofiaan, koska kaikissa filosofioissa uskotaan, että tietoa on saatavissa myös ajatusteitse.

        Yleensä aloitetaan havainnoista. Niitä kerätään runsaasti noudattaen otoksen ottamisen sääntöjä, jolloin voidaan laskea myös tuloksen tarkkuus. Sitten tulee matemaattinen puoli. Selvitetään, noudattavatko havainnot jotakin matemaattista tai loogista rakennetta. Yleensä noudattavat.

        Tutkimuksen lopputulos ilmaistaan joko normaalilla kielellä niin yksiselitteisesti kuin mahdollista, ja mielellään niin numeerisesti kuin mahdollista.

        Tutkimustyön tarkoitus on saada tietoa maailmasta, siksi empiirinen puoli. Matemaattinen puoli taas ei ole "tietoa", koska se on yleispätevää ja maailmasta riippumatonta, puhtaasti ajatustyöllä saavutettavissa, ilman havaintoja.

        Koko matematiikkaa ei valjasteta, koska vain pieni osa matematiikan koko alueesta on relevanttia tässä tutkimuksessa.

        Menestystä matematiikan opinnoissa! Se on jalo ala.

        Aloituksessasi ilmaiset että haluat keskustella puhtaasti matematiikasta, mutta huomatessasi ettet pärjää matemaattisessa keskustelussa, vaihdoit takaisin puhtaaseen huuhaaseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloituksessasi ilmaiset että haluat keskustella puhtaasti matematiikasta, mutta huomatessasi ettet pärjää matemaattisessa keskustelussa, vaihdoit takaisin puhtaaseen huuhaaseen.

        No äläs nyt. Ihan hyvin tuo oli perusteltu. Noiden perustelujen jälkeen tosin otsikoisin ketjun jollain muulla tavalla kuin "Matematiikkaa".

        Kiitokset menestyksen toivotuksista nimimerkille kynä.mi!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aloituksessasi ilmaiset että haluat keskustella puhtaasti matematiikasta, mutta huomatessasi ettet pärjää matemaattisessa keskustelussa, vaihdoit takaisin puhtaaseen huuhaaseen.

        Itsekin aluksi luulin, että palstalla esiintyvällä matemaatikolla olisi jotakin sanottavaa pariutumisesta. Sitten tajusin, että hänen ehdotelmansa perustui vääriin empiirisiin oletuksiin ja abstrahoimiskyvyn puutteeseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No äläs nyt. Ihan hyvin tuo oli perusteltu. Noiden perustelujen jälkeen tosin otsikoisin ketjun jollain muulla tavalla kuin "Matematiikkaa".

        Kiitokset menestyksen toivotuksista nimimerkille kynä.mi!

        Kiitos ystävällisistä terkuista!


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Itsekin aluksi luulin, että palstalla esiintyvällä matemaatikolla olisi jotakin sanottavaa pariutumisesta. Sitten tajusin, että hänen ehdotelmansa perustui vääriin empiirisiin oletuksiin ja abstrahoimiskyvyn puutteeseen.

        Ei ehkä kannata sitten aloittaa ketjua matematiikasta, ellei sulla ole taitoa keskustella matematiikasta.
        Pitäydy vaan siellä huuhaa-puolella, se sulla on tiukasti hallussa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ehkä kannata sitten aloittaa ketjua matematiikasta, ellei sulla ole taitoa keskustella matematiikasta.
        Pitäydy vaan siellä huuhaa-puolella, se sulla on tiukasti hallussa!

        Yllättävän kiva ketju!
        Mielenkiintoisia yhdistelmiä.
        Hauskaa.

        Niin, matematiikka on filosofiaa.
        Arvoituksia ja merkkejä. Oma kieli, jota pitää opetella lukemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Ilmaisuni oli hieman epätarkkaa tilan säästämisen vuoksi, mutta se johti ilmeisesti väärinkäsityksiin.

        "- ei havainnot asettuisi likikään samalle viivalle, siltikin vaikka lineaarisuus selvästi todettavissa"

        Havainnot eivät tietystikään sijoitu viivalle, mutta jos lineaarisuutta todetaan, viiva voidaan piirtää avuksi.

        "- ajattelet korrelaatioviivaa annettuna, melkeinpä ankkuroituna paikalleen, eli tukeudut siihen kovin vahvasti, vaikka todellisuudessa se, korrelaatio siis, elää ja liikkuu täysin havaintojen mukana
        (so. tässä lähellä sama harha, kuin 'klassisessa' kyselytuloksessa: "suurin osa ajattelee olevansa keskimääräistä parempi autokuskina liikenteessä... " (ei niin voi olla))"

        En ajattele näin. En itse asiassa edes omista mielipidettä miehen ja naisen tason korrelaatiosta. Yritin vain pukea matemaattiseen muotoon sen, mitä ketjun aloittaja on väittänyt. Jos puhutaan yleisemmällä tasolla, voitaneen puhua vaikka kuvion positiivisista ja negatiivisista lohkoista. Viiva on apuväline.

        "- tavoittelumalli ja toteutunut erottelu ei selkeä (miten hölskyvä kahtalainen todellisuus kahlitaan kaavoihin,..)"

        Ketjun aloittajan mukaan siten, että ensin tapahtuu epäonnistuneita yrityksiä ja sen jälkeen toteutunut suhde tai suhteita. Eli jos sen matemaattisesti ajattelee, nämä kaikki x,y-parit pitäisi merkitä kuvioon. Parisuhdetta kuvaava tapahtuma saa tietysti eri x:n arvon tai eri y:n arvon kuin yritys. Toinen pysyy samana, kun on kyse henkilön omasta tasosta. Tai sitten yritykset ja toteutuneet suhteet kuvataan kokonaan eri kuvioissa, joita verrataan yrityksiä edustavaan kuvioon.

        "- regressio -termikin mielestäni väärä, tässähän ei olla selittämässä kummankaan muuttujan selittämistä ja sen vahvuutta toisen avulla"

        Voitko selventää tätä? Aloittaja väittää, että muuttujilla on yhteys. Hän puhuu faktoreista, joiden laatu on erilainen mutta määrä parisuhteen osapuolilla likimain sama. Jos nämä muutetaan numeeriseen muotoon ja unohdetaan laadulliset erot, miksi regressiota ei voisi käyttää?

        "Nuo nyt päältä katsoen pisti silmään"

        Kiitos. Aloittaja ei ole suostunut kommentoimaan viestieni sisältöä. Hän lähinnä toistaa omaa näkemystään.

        Perehtymättä toistaiseksi ketjuun tarkemmin, vastaan tekniseen kysymykseesi.

        Regressioanalyysin henki on se, etteivät verrattavat muuttujat (akselit) ole tavallaan rinnasteisia, vaan käyttö on se, että korrelaatiota havaittaessa toisella asialla yritetään ns.selittää toista.
        Esim. voidaan pituudella selittää painoa, ja laskea tälle (havaintokuviolle) likimääräisen lineaarisen suoran. Teknisesti voidaan myös selittää painoa pituudella ja laskea taas suoran. Tämä suora ei kuitenkaan ole sama kuin edellinen, johtuen taustaperiaatteista joihin nähden regressioanalyysimenetelmät on kehitetty.
        Kumpi akseli kuviossasi olisi ns.kontrollimuuttuja ja kumpaa selitetään?
        Lopputulos hommassa olisi se, että huolimatta hienosta menetelmästä painoarvoista infoa ei saataisi maksimissaankaan yhtään enempää ulos kuin suoraan havaintokuvaa (otosaineistoa) visuaalisesti eli silmämääräisesti katsomalla.
        Näin lyhyesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommenteista! Ilmaisuni oli hieman epätarkkaa tilan säästämisen vuoksi, mutta se johti ilmeisesti väärinkäsityksiin.

        "- ei havainnot asettuisi likikään samalle viivalle, siltikin vaikka lineaarisuus selvästi todettavissa"

        Havainnot eivät tietystikään sijoitu viivalle, mutta jos lineaarisuutta todetaan, viiva voidaan piirtää avuksi.

        "- ajattelet korrelaatioviivaa annettuna, melkeinpä ankkuroituna paikalleen, eli tukeudut siihen kovin vahvasti, vaikka todellisuudessa se, korrelaatio siis, elää ja liikkuu täysin havaintojen mukana
        (so. tässä lähellä sama harha, kuin 'klassisessa' kyselytuloksessa: "suurin osa ajattelee olevansa keskimääräistä parempi autokuskina liikenteessä... " (ei niin voi olla))"

        En ajattele näin. En itse asiassa edes omista mielipidettä miehen ja naisen tason korrelaatiosta. Yritin vain pukea matemaattiseen muotoon sen, mitä ketjun aloittaja on väittänyt. Jos puhutaan yleisemmällä tasolla, voitaneen puhua vaikka kuvion positiivisista ja negatiivisista lohkoista. Viiva on apuväline.

        "- tavoittelumalli ja toteutunut erottelu ei selkeä (miten hölskyvä kahtalainen todellisuus kahlitaan kaavoihin,..)"

        Ketjun aloittajan mukaan siten, että ensin tapahtuu epäonnistuneita yrityksiä ja sen jälkeen toteutunut suhde tai suhteita. Eli jos sen matemaattisesti ajattelee, nämä kaikki x,y-parit pitäisi merkitä kuvioon. Parisuhdetta kuvaava tapahtuma saa tietysti eri x:n arvon tai eri y:n arvon kuin yritys. Toinen pysyy samana, kun on kyse henkilön omasta tasosta. Tai sitten yritykset ja toteutuneet suhteet kuvataan kokonaan eri kuvioissa, joita verrataan yrityksiä edustavaan kuvioon.

        "- regressio -termikin mielestäni väärä, tässähän ei olla selittämässä kummankaan muuttujan selittämistä ja sen vahvuutta toisen avulla"

        Voitko selventää tätä? Aloittaja väittää, että muuttujilla on yhteys. Hän puhuu faktoreista, joiden laatu on erilainen mutta määrä parisuhteen osapuolilla likimain sama. Jos nämä muutetaan numeeriseen muotoon ja unohdetaan laadulliset erot, miksi regressiota ei voisi käyttää?

        "Nuo nyt päältä katsoen pisti silmään"

        Kiitos. Aloittaja ei ole suostunut kommentoimaan viestieni sisältöä. Hän lähinnä toistaa omaa näkemystään.

        Taisi tulla seuraava kommentti väärään kohtaan
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/17162316/matematiikkaa#comment-110763131
        sori ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perehtymättä toistaiseksi ketjuun tarkemmin, vastaan tekniseen kysymykseesi.

        Regressioanalyysin henki on se, etteivät verrattavat muuttujat (akselit) ole tavallaan rinnasteisia, vaan käyttö on se, että korrelaatiota havaittaessa toisella asialla yritetään ns.selittää toista.
        Esim. voidaan pituudella selittää painoa, ja laskea tälle (havaintokuviolle) likimääräisen lineaarisen suoran. Teknisesti voidaan myös selittää painoa pituudella ja laskea taas suoran. Tämä suora ei kuitenkaan ole sama kuin edellinen, johtuen taustaperiaatteista joihin nähden regressioanalyysimenetelmät on kehitetty.
        Kumpi akseli kuviossasi olisi ns.kontrollimuuttuja ja kumpaa selitetään?
        Lopputulos hommassa olisi se, että huolimatta hienosta menetelmästä painoarvoista infoa ei saataisi maksimissaankaan yhtään enempää ulos kuin suoraan havaintokuvaa (otosaineistoa) visuaalisesti eli silmämääräisesti katsomalla.
        Näin lyhyesti.

        "Teknisesti voidaan myös selittää painoa pituudella ja laskea taas suoran. "
        Tietenkin: ...*pituutta painolla*..-
        sori tää kohellus


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole matemaattisesti ristiriitaista. Tavoittelu ja TOTEUTUNUT parinmuodostus ovat kaksi eri asiaa. Asettuessaan parimarkkinoille, ihmiset yleensä asettavat toiveensa liian korkealle, jolloin toiveitten mukaista ehdokasta ei löydy,

        Kun Siperia on opettanut, vaatimustaso laskee omalle tasolle, jolloin pari yleensä löytyy. Koska kukin pyrkii löytämään parin niin korkealta kuin madollista, on tyydyttävä omaan, mutta ei tarvitse tyytyä alempaan. Pariutuminen alempitasoisen kanssa on niin harvinaista, että ne näkyvät vain pienenä poikkeamana keskimäärästä.

        Matemaattinen AUTOMATIKKA johtaa siihen, että melkein kaikki pariutuvat oman tasoisensa kanssa, kunnes saavutetaan pienehkö jäännös, jota omakin taso iljettää.

        Virheesi on siinä, että

        1. Kuvittelet merkittävän osan haluavan pariutua alempitasoisen kansa. Ei halua juuri kukaan, on sosiologiassa havaittu.

        2. Tarjoat irrelevanttia matematiikkaa ja haluat keskustella siitä, vaikka sillä ei ole mitään kosketuspintaa asian kanssa.

        Sosiologian professori tiivisti: "Jokainen pyrkii saamaan parin niin korkealta kuin mahdollista, mutta joutuu tyytymään omaan tasoonsa."

        Tunnetteko te edes stable-marrige probleemaa. Erdös ja Vera Sos (lol, Amoggus SUS!!!!!) ratkaisivat sen jo 80-luvulla. Turhaapa uudestaan pyörää keksitte.


    • Anonyymi

      Eikös se ole vaan positiivista, että on vain vähän valinnanvaraa? Ei sitten tarvitse käydä kaikkia läpi, vaan löytää helpommin ne itselle potentiaalisimmat tarkastettavaksi.

      • Ei ole positiivista. Mitä pienempi valinnanvara, sitä todennäköisempää, että ei ITSE tule valituksi ollenkaan.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole positiivista. Mitä pienempi valinnanvara, sitä todennäköisempää, että ei ITSE tule valituksi ollenkaan.

        Minä uskon, että ihmiset on tässä realistisempia kuin halutaan myöntää. En minä ainakaan ole mikään missi ja tiedän sen hyvin itsekin. On minussa silti hyviäkin puolia. Siten en itsekään edellytä mahdolliselta kumppanilta täydellisyyttä enkä sellaista tavoittele. Suurin osa meistä on taviksia ja me tiedämme sen. Kumppanin valinta on mun mielestä huomattavasti hienojakoisempaa hommaa, kuin mitä tasoajattelu hyväksyy. Ja useimmiten se kosahtaa yksinkertaisesti siihen, ettei kaksi persoonaa vaan sovi yhteen.


      • Anonyymi

        On olemassa suuri joukko normaaleja ihmisiä, jotka löytävät useita potentiaalisia kumppaneita normaalien ihmisten joukosta. Tasomatematiikka koskee lähinnä marginaalissa olevia yksilöitä, jotka ovat fyysisesti tai psyykkisesti poikkeuksellisia.
        🐱


      • Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa suuri joukko normaaleja ihmisiä, jotka löytävät useita potentiaalisia kumppaneita normaalien ihmisten joukosta. Tasomatematiikka koskee lähinnä marginaalissa olevia yksilöitä, jotka ovat fyysisesti tai psyykkisesti poikkeuksellisia.
        🐱

        Matematiikka koskee kaikkia. Sosiologinen tutkimus kertoo myös yksityiskohtia. Vaikka kuinka haluaisi väittää vastaan, todellisten parisuhteiden tutkimus osoittaa, että parikeilla on melkein sama pistemäärä. Hajonta on pieni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa suuri joukko normaaleja ihmisiä, jotka löytävät useita potentiaalisia kumppaneita normaalien ihmisten joukosta. Tasomatematiikka koskee lähinnä marginaalissa olevia yksilöitä, jotka ovat fyysisesti tai psyykkisesti poikkeuksellisia.
        🐱

        Nimenomaan juuri noinhan se menee. Valtaosa ihmisistä pariutuu ihan yhtä yksinkertaisesti ja helposti, kuin aina aiemminkin. Nuokin ongelmat kasautuvat tietylle joukolle ihmisiä ja varmasti korostuvat esim. deittiapeissa. Ne ovat luonteeltaan sellaisia, että ongelmien muodostumista on melko mahdoton välttää.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Matematiikka koskee kaikkia. Sosiologinen tutkimus kertoo myös yksityiskohtia. Vaikka kuinka haluaisi väittää vastaan, todellisten parisuhteiden tutkimus osoittaa, että parikeilla on melkein sama pistemäärä. Hajonta on pieni.

        Aivan ja valtaosa ihmisistä pariutuu edelleen helposti. Tästä voimme siis päätellä, että pääosin ihmiset määrittävät ne tasot ihan kohdilleen. Ongelma on lopulta hyvin pienellä joukolla ihmisiä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole positiivista. Mitä pienempi valinnanvara, sitä todennäköisempää, että ei ITSE tule valituksi ollenkaan.

        Kaupassa on 50 lajia erilaista jogurttia.
        Jos tietää edes vähän millaista on vailla, voi suoraan karsia pohdintalistaa. Sitten se mieleisin jogurtti löytyy helpommin, kun ei tarvitse ihan jokaista 50:stä vaihtoehdosta kokeilla läpi.

        On siis äärimmäisen positiivista tietää suht tarkkaan mitä etsii, ettei tarvitse sokkona arpoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon, että ihmiset on tässä realistisempia kuin halutaan myöntää. En minä ainakaan ole mikään missi ja tiedän sen hyvin itsekin. On minussa silti hyviäkin puolia. Siten en itsekään edellytä mahdolliselta kumppanilta täydellisyyttä enkä sellaista tavoittele. Suurin osa meistä on taviksia ja me tiedämme sen. Kumppanin valinta on mun mielestä huomattavasti hienojakoisempaa hommaa, kuin mitä tasoajattelu hyväksyy. Ja useimmiten se kosahtaa yksinkertaisesti siihen, ettei kaksi persoonaa vaan sovi yhteen.

        Kumppanin valinta on henkisyyttä ja psykologiaa huomattavasti enemmän kuin matematiikkaa. Aloittajalla ei ole käsitystä kummastakaan.

        - Sheena


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole positiivista. Mitä pienempi valinnanvara, sitä todennäköisempää, että ei ITSE tule valituksi ollenkaan.

        Höpsistä. Kuten edellä sanottiin "potentiaalinen valinnanvara". Se tarkoittaa henkilöitä, sanotaan vaikka omassa tapauksessani miehiä, jotka nimenomaan haluavat harkita suhdetta kanssani, samoin kuin minä heidän. Sellainen ei ole potentiaalinen eikä pelkkä valinnanvarakaan, jossa esim. mies haluaisi suhteeseen kanssani, mutta minä en halua suhdetta hänen kanssaan. Voisi olla tietysti toisinkinpäin.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaupassa on 50 lajia erilaista jogurttia.
        Jos tietää edes vähän millaista on vailla, voi suoraan karsia pohdintalistaa. Sitten se mieleisin jogurtti löytyy helpommin, kun ei tarvitse ihan jokaista 50:stä vaihtoehdosta kokeilla läpi.

        On siis äärimmäisen positiivista tietää suht tarkkaan mitä etsii, ettei tarvitse sokkona arpoa.

        Aivan. Arpomalla tuskin osuu nappiin edes jogurttien suhteen, saati parisuhteen kanssa. Kuten Apulanta opettaa:
        "Vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään
        Vaikee suunnistaa kun ei nää yhtään mitään"
        Siksi onkin tärkeää tuntea itsensä, ja tietää mitä haluaa ja tärkeää; mitä ei halua ☝ Mitä enemmän on tekemisissä muiden ihmisten kanssa, sitä paremmin tietää mitä ei ainakaan halua.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon, että ihmiset on tässä realistisempia kuin halutaan myöntää. En minä ainakaan ole mikään missi ja tiedän sen hyvin itsekin. On minussa silti hyviäkin puolia. Siten en itsekään edellytä mahdolliselta kumppanilta täydellisyyttä enkä sellaista tavoittele. Suurin osa meistä on taviksia ja me tiedämme sen. Kumppanin valinta on mun mielestä huomattavasti hienojakoisempaa hommaa, kuin mitä tasoajattelu hyväksyy. Ja useimmiten se kosahtaa yksinkertaisesti siihen, ettei kaksi persoonaa vaan sovi yhteen.

        Ei ole vain missejä ja luusereita, vaan kaikkia tasoja siltä väliltä. Tuskinpa monikaan luulee edes aloittaessaan olevansa missitasoa kauneudessa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole vain missejä ja luusereita, vaan kaikkia tasoja siltä väliltä. Tuskinpa monikaan luulee edes aloittaessaan olevansa missitasoa kauneudessa.

        Olet oikeassa. Valtaosa ihmisistä ei ikinä uhraa yhtään ajatusta tasoille. He vaan löytävät jonkun, johon tykästyvät ja tämä tykästyy heihin ja sitten aletaan olla yhdessä ilman sen kummempia matematiikkaharjotuksia. Saa kaikesta toki tehdä just niin vaikeaa kuin haluaa. Onneksi suurin osa ihmisistä ei tee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa. Valtaosa ihmisistä ei ikinä uhraa yhtään ajatusta tasoille. He vaan löytävät jonkun, johon tykästyvät ja tämä tykästyy heihin ja sitten aletaan olla yhdessä ilman sen kummempia matematiikkaharjotuksia. Saa kaikesta toki tehdä just niin vaikeaa kuin haluaa. Onneksi suurin osa ihmisistä ei tee.

        Juuri noin. Valtaosa ihmisistä ei pohdi jotain keinotekoisia tasoja. Ihmiset voivat miettiä omanaisuuksia, mutta eivät tasoja.

        Esimerkiksi, ajatellaan joskun etsivän raitista kumppania tai hyvin vähän alkoholia käyttävää kumppania. Harva ajattelee kohtuudella käyttävän olevan "alempitasoinen". Moni kohtuudella käyttävä kun voi ihan yhtä olla "ylempitasoinen". Se kohtuukäyttäjä voi olla vaikkapa jumalattoman hyvän näköinen tai menestynyt tai millä muilla ominaisuuksilla tällä palstalla nyt ihmisiä tasoihin jaetaa. Silti se kohtuukäyttäjä voi juoda ihan liikaa ollakseen kiinnostava.


    • Anonyymi

      Ihanaa, mahtavaa on se. Tämä elämä.

    • Anonyymi

      Juu ja olen joskus tätä matematiikkaa jollekin kyselijälle yrittänyt laskea auki, kun on ihmetelty miksi sitä täysin raitista, sopivan ikäistä ei itäsuomesta löydy.

      Ensimmäinen ehto pudottaa jo yli 90% miehistä pois. Kymmenen vuoden ikähaarukka taas 90% lisää ja sitten maantieteellinen rajaus vielä lisää.

      • Anonyymi

        Prosentin kokoiseen joukkoon kuitenkin törmää helposti. Ja lisäksi etsintäalgoritmiin voi lisätä löytymistä tehostavia juttuja.


      • Anonyymi

        Tuo on kyllä totta, että asuinpaikka vaikuttaa moneen asiaan, kuten tietynlaisen kumppanin löytymiseen.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on kyllä totta, että asuinpaikka vaikuttaa moneen asiaan, kuten tietynlaisen kumppanin löytymiseen.

        - Sheena

        Totta. Jos nyt ottaa ja muuttaa kymmenen asukkaan pikkukylään ja odottaa löytävänsä kumppanin alle kilometrin etäisyydeltä, niin tiukka voi tehdä.


    • Anonyymi

      "Mitä tiukemmat vaatimukset puolison tai seksikumppanin suhteen, sitä pienempi valinnanvara. Pätee molempiin sukupuoliin. Monilla on niin suuret vaatimukset, että jää kokonaan ilman, jos ei vaatimustaso laske.

      Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka evät kelpaa kenellekään. Heitä on molemmissa sukupuolissa, enemmän kuitenkin miehissä."

      Tähän vastaan omalta kohdaltani näin:
      Kun vain hyvä ja mieluiten paras kelpaa, ei haittaa tippaakaan jos valinnanvara pienenee.
      Mitä tekisin huonolla?
      Tämä vielä tärkeämpää kumppanin suhteen, en todellakaan halua mitä vain, vaan sellaisen jonka kanssa pystyn ajattelemaan tätä elämääni jakaa ja jatkaa.
      Ja huonon kanssa en halua.
      Tietenkään.

      Ja tämä:
      "Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka evät kelpaa kenellekään. Heitä on molemmissa sukupuolissa, enemmän kuitenkin miehissä."
      Tarkoitatko siis että tässä pitäisi säälistä kelpuuttaa sellainen joka muillekaan ei kelpaa? No okei, aloita itsestäsi, leiki jotain jeesusmariaa, minä en.

      Oma elämäni on antoisaa ja hyvää ihan itseksieni eläessäni, mitään ei puutu jos huono puuttuu. Miksi pilaisin elämäni ihmisen kanssa joka on vastenmielinen? Ja miksi suostuisin seksisuhteeseen ihmisen kanssa joka inhottaa?

      • Mainitsemalla huono-osaisimmat EN TARKOITA, että säälillä voisi heitä auttaa. Kun pääsisimme edes siihen, ettei kovaosaisia lisäksi pieksettäisi kuin vierasta sikaa ja syyllistettäisi kovasta osastaan.

        Mutta emme pääse. Yhtä vähän onnistuneet kuin epäonniset ovat voineet vaikuttaa perimiinsä geeneihin ja ympäristöönsä. Onnistuneet vain LUULEVAT onnensa johtuvan tekemistään valinnoista ja sitten syyttävät epäonnistujia.

        Ihminen ei ole oman onnensa seppä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Mainitsemalla huono-osaisimmat EN TARKOITA, että säälillä voisi heitä auttaa. Kun pääsisimme edes siihen, ettei kovaosaisia lisäksi pieksettäisi kuin vierasta sikaa ja syyllistettäisi kovasta osastaan.

        Mutta emme pääse. Yhtä vähän onnistuneet kuin epäonniset ovat voineet vaikuttaa perimiinsä geeneihin ja ympäristöönsä. Onnistuneet vain LUULEVAT onnensa johtuvan tekemistään valinnoista ja sitten syyttävät epäonnistujia.

        Ihminen ei ole oman onnensa seppä.

        Ihminen ei tosiaan ole oman onnensa seppä, vaan kaikki vaikuttaa. Kuten ihmisen omat resurssit, kyvyt/taidot ja ympäristö, vuorovaikutus kanssaihmisten kanssa. Eniten kuitenkin vaikuttaa omat hyvät valinnat.

        Geenitkin tietysti vaikuttavat osaltaan. Mutta ne eivät estä ihmistä tekemästä sitä mihin tuntee vetoa/mielenkiintoa/intohimoa ja niiden kautta noita hyviä valintoja.

        - Sheena


    • Anonyymi

      Alle 168 cm mies jää ilman naista varmana jos on työtönkin vielä. Mutta jos mies on 180 cm jännämies ja just päässyt vankilasta ja istunut 12 vuotta taposta niin naiset suorastaan haluaa sellaisen miehen. Deittailussa pätee pari sääntöä eli jos olet alle 170 cm niin et kelpaa 99.99 5 naisista. Rikkaudella voi lyhytkin mies saada naista.

      • Anonyymi

        Noin on katkeroituneen helppo kuvitella, ei tarvitse etsiä syitä kumppanin löytymättömyyteen itsestä vaan naisista.

        Todellisessa elämässä lyhyetkin miehet löytävät parisuhteita, eikä tosiaan tarvitse olla rikas.

        - Sheena


      • Anonyymi

        Omassa elämässäni en tunne yhtään esimerkkiä, jossa mies olisi jäänyt vaille parisuhdetta pituutensa vuoksi. Katkeroituneen asenteen ja vihamielisyyden vuoksi parisuhteetta jääneitä taas tunnen kyllä - pitkiäkin miehiä ja jopa varakkaita.


    • Anonyymi

      Ihmissuhdetaidot eivät ole matematiikkaa.

      - Sheena

      • Myös ihmissuhdetaidoissa ihmiset ovat eritasoisia, kuten pituudessa, kauneudessa/komeudessa, varakkuudessa ja kaikenlaisissa taidoissa.

        Kun ihmiset asetetaan järjestykseen ihmissuhdetaitojen mukaan, syntyy sama Gaußin käyrä kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Ihmissuhdetaidot on muiden joukossa yksi valintatekijä, jonka vaikutusta kokonaistasoon käsitellään matemaattisesti.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Myös ihmissuhdetaidoissa ihmiset ovat eritasoisia, kuten pituudessa, kauneudessa/komeudessa, varakkuudessa ja kaikenlaisissa taidoissa.

        Kun ihmiset asetetaan järjestykseen ihmissuhdetaitojen mukaan, syntyy sama Gaußin käyrä kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Ihmissuhdetaidot on muiden joukossa yksi valintatekijä, jonka vaikutusta kokonaistasoon käsitellään matemaattisesti.

        Ihmissuhdetaitojansa voi aina kehittää. Ohan jokainen, jonka aivot edes jollain tasolla toimivat, kykenee kehittämääm ihmissuhdetaitojaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmissuhdetaitojansa voi aina kehittää. Ohan jokainen, jonka aivot edes jollain tasolla toimivat, kykenee kehittämääm ihmissuhdetaitojaan.

        Monet ovat kokeilleet jos mitäkin konsteja ihmissuhdetaitojen kehittämiseksi ilman tulosta. Perintögeenit määrännevät tason enemmän kuin konstit.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monet ovat kokeilleet jos mitäkin konsteja ihmissuhdetaitojen kehittämiseksi ilman tulosta. Perintögeenit määrännevät tason enemmän kuin konstit.

        Ei pidä paikkaansa. Jokainen kykenee kehittämään ihmissuhdetaitojaan. Se onnistuu, vaikka tunneälykin puuttuisi. Silloin mennään järjellä ja syy seuraussuhteella. Ihmisen ei tarvitse välttämättä omistaa lainkaan tunneälyä kyetäkseen esittämään hyvinkin rakastettavaa yksilöä. Vaikka psykopaateilla harvoin juuri tunneälyä löytyy, mutta he ovat halutessaan erittäin taitavia feikkaamaan sitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmissuhdetaitojansa voi aina kehittää. Ohan jokainen, jonka aivot edes jollain tasolla toimivat, kykenee kehittämääm ihmissuhdetaitojaan.

        Miksi sitten Sarkka-Liisi (nimi muutettu) ei tullu kenenkään kanssa toimeen, vaikka oli opettaja, jonka yksi opetusala oli juuri ihmissuhdetaidot.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Miksi sitten Sarkka-Liisi (nimi muutettu) ei tullu kenenkään kanssa toimeen, vaikka oli opettaja, jonka yksi opetusala oli juuri ihmissuhdetaidot.

        Jaa-a. Ehkä häntä ei kiinnostanut kehittää niitä ihmissuhdetaitojaan. Tai ehkä hän ei tajunnut, että olisi ollut syytä kehittää itseä ja moitti syyn olevan aina kaikissa muissa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Myös ihmissuhdetaidoissa ihmiset ovat eritasoisia, kuten pituudessa, kauneudessa/komeudessa, varakkuudessa ja kaikenlaisissa taidoissa.

        Kun ihmiset asetetaan järjestykseen ihmissuhdetaitojen mukaan, syntyy sama Gaußin käyrä kuin muidenkin ominaisuuksien suhteen. Ihmissuhdetaidot on muiden joukossa yksi valintatekijä, jonka vaikutusta kokonaistasoon käsitellään matemaattisesti.

        Ihmiset ovat erilaisia ihmissuhdetaidoissaan, en todellakaan puhuisi eritasoisista. Taitoja voi myös kehittää haluamaansa suuntaan. Tärkeintä olisi ymmärtää, ettei ihmissuhdetaitoja voi eikä edes kannata vertailla toisiinsa.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monet ovat kokeilleet jos mitäkin konsteja ihmissuhdetaitojen kehittämiseksi ilman tulosta. Perintögeenit määrännevät tason enemmän kuin konstit.

        Ei pidä paikkaansa. Ihmissuhdetaitoja voi todellakin vahvasti kehittää, jos siihen löytyy kiinnostusta. Normaalisti ihmissuhdetaidot kehittyvät läpi elämän, kun on ihmisten kanssa tekemisissä. Näin ihan varhaislapsuudesta lähtien.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Miksi sitten Sarkka-Liisi (nimi muutettu) ei tullu kenenkään kanssa toimeen, vaikka oli opettaja, jonka yksi opetusala oli juuri ihmissuhdetaidot.

        Olisiko hän kyynistynyt? Tai hermostunut ja uupunut vain?


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monet ovat kokeilleet jos mitäkin konsteja ihmissuhdetaitojen kehittämiseksi ilman tulosta. Perintögeenit määrännevät tason enemmän kuin konstit.

        Tuo on vitsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset ovat erilaisia ihmissuhdetaidoissaan, en todellakaan puhuisi eritasoisista. Taitoja voi myös kehittää haluamaansa suuntaan. Tärkeintä olisi ymmärtää, ettei ihmissuhdetaitoja voi eikä edes kannata vertailla toisiinsa.

        Ihminen rakastuu helpommin toiseen, jolla on vahvemmat ihmissuhdetaidot kuin sellaiseen, jolla ne ovat heikommat. Kyllä ihmissuhdetaitojen ero on pariutumiseen vaikuttava tekijä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on vitsi.

        Ei ole vitsi. Tarkoitin, mitä sanoin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ei ole vitsi. Tarkoitin, mitä sanoin.

        No sitten tiedoissasi on todella paha aukko. Ihmissuhdetaitojaan voi kehittää ja niitä voi kehittää erittäin paljon. Ne eivät ole geneettinen juttu, vaan opittuja. Esimerkiksi persoonallisuuspiirteet ja synnynnäinen temperamenttityyppi toki vaikuttavat siihen miten helppoa se oppiminen on, mutta ihan jokainen kykenee kehittymään paljon, jos vaan motivaatiota riittää.


    • Anonyymi

      Sama kaava näillä kaikilla ruikuttajilla ja inisijöillä.
      Vika on naisten jotka eivät tajua paikkaansa ja velvollisuuttaan kelpuuttaa kuka vaan koska mies on oikeutettu saamaan naisen.
      Mahtaa olla elämä kovaa näillä, melkein voisi sääliksi läydä.

      • Anonyymi

        On se sikäli epäreilua että nainen on oikeutettu saamaan miehen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se sikäli epäreilua että nainen on oikeutettu saamaan miehen.

        Missä niin sanotaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä niin sanotaan?

        Ihan tuolla ulkona ja Tinderissä ja mitä näitä paikkoja nyt onkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan tuolla ulkona ja Tinderissä ja mitä näitä paikkoja nyt onkaan.

        Aika oudoissa paikoissa olet pyörinyt. Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen väitteeseen. Ei kukaan ole oikeutettu mitään tai ketään saamaan. Ihmistä ei voi omistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika oudoissa paikoissa olet pyörinyt. Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen väitteeseen. Ei kukaan ole oikeutettu mitään tai ketään saamaan. Ihmistä ei voi omistaa.

        Tarkoitin että käytännössä nainen on oikeutettu saamaan miehen. Tällaista teoriaa tai lakia ei ole. Se kyllä kieltämättä vähän harmittaa että jokin asia on toisille niin helppo ja toisille niin vaikea. Aika isostakin asiasta on kuitenkin kyse pienen ihmisen elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin että käytännössä nainen on oikeutettu saamaan miehen. Tällaista teoriaa tai lakia ei ole. Se kyllä kieltämättä vähän harmittaa että jokin asia on toisille niin helppo ja toisille niin vaikea. Aika isostakin asiasta on kuitenkin kyse pienen ihmisen elämässä.

        Ei ole käytännössäkään. Yksikään nainen ei ole oikeutettu moiseen. En ole koskaan törmännyt moiseen väitteeseen. Miehet(kin) ovat ihmisiä ja päättävät ihan itse omasta elämästään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole käytännössäkään. Yksikään nainen ei ole oikeutettu moiseen. En ole koskaan törmännyt moiseen väitteeseen. Miehet(kin) ovat ihmisiä ja päättävät ihan itse omasta elämästään.

        Tuskin sinä sellaiseen väitteeseen törmäät missään mutta käytännön kokemuksiin voit hyvinkin törmätä jos vähänkin seuraat ihmisten touhuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin sinä sellaiseen väitteeseen törmäät missään mutta käytännön kokemuksiin voit hyvinkin törmätä jos vähänkin seuraat ihmisten touhuja.

        En ole koskaan törmännyt tuollaiseen käytökseenkään. Ehkä sinun kannattaisi lähestyä toisen tyyppisiä ihmisiä. Enemmän ihan tavallista ja normaalia ihmistä ja vähän vähemmän etuoikeutettua "instaprinsessaa".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se sikäli epäreilua että nainen on oikeutettu saamaan miehen.

        Miksi noin hullusti ajattelet? Ihmissuhteissa ei ole mitään oikeutuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi noin hullusti ajattelet? Ihmissuhteissa ei ole mitään oikeutuksia.

        Kylläpä tämä nyt on vaikeaa. Nainen saa aina miehen jos on vähänkään realistisin odotuksin liikkeellä. Kyllä sitä voi oikeudeksi sanoa koska se toteutuu varmaan aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä tämä nyt on vaikeaa. Nainen saa aina miehen jos on vähänkään realistisin odotuksin liikkeellä. Kyllä sitä voi oikeudeksi sanoa koska se toteutuu varmaan aina.

        Ei pidä paikkaansa. Toiveet voivat olla miten realistisia tahansa, mutta aina ei onnista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Toiveet voivat olla miten realistisia tahansa, mutta aina ei onnista.

        Toiveet eivät välttämättä ole edes pelkkiä toiveita vaan kriteereitä. Hyvin yleisesti naisilla on pari kolme asiaa, joista ei voi tinkiä. Jos ko. mies ei osu kohdalle, on parempi olla ilman miestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä tämä nyt on vaikeaa. Nainen saa aina miehen jos on vähänkään realistisin odotuksin liikkeellä. Kyllä sitä voi oikeudeksi sanoa koska se toteutuu varmaan aina.

        Kyse ei olekaan saamisesta vaan siitä haluaako nainen miehen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toiveet eivät välttämättä ole edes pelkkiä toiveita vaan kriteereitä. Hyvin yleisesti naisilla on pari kolme asiaa, joista ei voi tinkiä. Jos ko. mies ei osu kohdalle, on parempi olla ilman miestä.

        Ja juuri noinhan sen kuuluisi jokaisen ihmisen kohdalla olla. Jos ihmisellä on elämässään yhtään ainoaa asiaa, jolla on aidosti merkitystä, niin ne kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon kumppania etsittäessä. Muutoin parisuhde ei tule toimimaan, vaan ne oleelliset asiat tulevat kaatamaan yrityksen.

        Ainoa poikkeus tuohon lienee sellainen ihminen, jolle millään ei olisi mitään väliä. Onkohan sellaisia oikeasti olemassa?


    • Anonyymi

      "Ihmissuhdetaitojaan voi aina kehittää"
      Mitä hiton ihmissuhdetaitoja tässä tarvitaan, naiset vaan ei ymmärrä paikkaansa miehen käyttöesineenä vaan on alkaneet vaatia mahdottomia!
      Ei ne käsitä että naisen tahto on miehen taskussa. Jos mies haluaa niin naisen pitää suostua mukisematta.
      Nykyajan korkeastikoulutetut nirppanokat on alkaneet hyppiä nenille!
      Mies parkaa sorretaan oikein urakalla.
      On kyllä mailmakirjat sekasin! Ovata alkaneet luulla että heillä on joku oikeus valita!
      Tämä on avointa kapinaa! Terrorismia! Anarkiaa. Ja vaikka mitä
      Mää meen kyllä kertoon äirelleni. Se ymmärtää.

      • Anonyymi

        No siinä sitten etsit naisen, joka on kanssasi samaa mieltä. Onnea matkaan.


      • En ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Naiset ovat oikeutetusti saaneet tasa-arvoisen aseman pitkän sorron jälkeen. Naiset ovat kauniita, suloisia, fiksuja ja laadukkaita. 🌹👀


      • kynä.mi kirjoitti:

        En ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Naiset ovat oikeutetusti saaneet tasa-arvoisen aseman pitkän sorron jälkeen. Naiset ovat kauniita, suloisia, fiksuja ja laadukkaita. 🌹👀

        Kissatkin on suloisia


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        En ole kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Naiset ovat oikeutetusti saaneet tasa-arvoisen aseman pitkän sorron jälkeen. Naiset ovat kauniita, suloisia, fiksuja ja laadukkaita. 🌹👀

        Tasa-arvo on vielä kaukana naisilla. Miehiä pitää edelleen pelätä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tasa-arvo on vielä kaukana naisilla. Miehiä pitää edelleen pelätä.

        Miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä. Siksi miehilläkin on reaalinen syy pelätä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä. Siksi miehilläkin on reaalinen syy pelätä.

        Vaikka onkin totta että miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä, on myös totta että miehet pahoinpitelevät naisia enemmän kuin toiset naiset pahoinpitelevät naisia. Siksipä naisilla on hyvä syy pelätä miehiä enemmän kuin toisia naisia.

        Parisuhdeväkivalta on maassamme edelleen suurin syy naisten vammoihin. Suurin osa parisuhteista on heterosuhteita joten lyhyelläkin matikalla voi laskelmoida, että suurimman osan pahoinpidellyistä naisista on pahoinpidellyt se oma miespuolinen kumppani. Valitettavasti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka onkin totta että miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä, on myös totta että miehet pahoinpitelevät naisia enemmän kuin toiset naiset pahoinpitelevät naisia. Siksipä naisilla on hyvä syy pelätä miehiä enemmän kuin toisia naisia.

        Parisuhdeväkivalta on maassamme edelleen suurin syy naisten vammoihin. Suurin osa parisuhteista on heterosuhteita joten lyhyelläkin matikalla voi laskelmoida, että suurimman osan pahoinpidellyistä naisista on pahoinpidellyt se oma miespuolinen kumppani. Valitettavasti.

        Tämä on pahoinpitelevien miesten syvä häpeä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä. Siksi miehilläkin on reaalinen syy pelätä.

        Miesten naisiin kohdistama väkivalta on vakavampaa kuin miehen mieheen kohdistama. Lisäksi jos otetaan huomioon seksuaaliväkivalta niin miesten naisiin kohdistama väkivalta on armottomasti tilastojen kärjessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka onkin totta että miehet pahoinpitelevät eniten toisia miehiä, on myös totta että miehet pahoinpitelevät naisia enemmän kuin toiset naiset pahoinpitelevät naisia. Siksipä naisilla on hyvä syy pelätä miehiä enemmän kuin toisia naisia.

        Parisuhdeväkivalta on maassamme edelleen suurin syy naisten vammoihin. Suurin osa parisuhteista on heterosuhteita joten lyhyelläkin matikalla voi laskelmoida, että suurimman osan pahoinpidellyistä naisista on pahoinpidellyt se oma miespuolinen kumppani. Valitettavasti.

        Täytyy muistaa raiskaukset. Niissä tekijänä aina mies ja lähes 100% kohde on nainen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miesten naisiin kohdistama väkivalta on vakavampaa kuin miehen mieheen kohdistama. Lisäksi jos otetaan huomioon seksuaaliväkivalta niin miesten naisiin kohdistama väkivalta on armottomasti tilastojen kärjessä.

        Onko näin, sitä suurempi häpeä pahoinpitelijöille.


    • Mutta järjestetään ne työväen iltamat, niin on kaikilla pari. Se on helppo.

      • Anonyymi

        Entä jos ei kuulu työväen luokkaan, saako silti?


    • Anonyymi

      Tuossa ylempänä sanottiin, että miehen on oikeus saada nainen. No eihän se noinkaan ole.. Se olisi etuoikeus mielestäni, jos joku tykkäisi ja välittäisi.

      Mutta nyt pakollinen tarve avautua hieman asiasta lisää:

      Perusnäköinen alle 40V mies. Ihan OK elämää viettävä sinkku viettää vuosia Tinderissä ilman yhtään mätsiä. Kyllähän se ihmisarvoa syö, aika kova luu on jos se ei vaikuta itsekuvaan. Vallankin kun ikää tulee, ja huomaa perheen olevan perustamatta. Näemmä kaikkeen ei voi itse vaikuttaa .

      Silloin on pakko tyytyä omaan osaansa, pakottamalla sitä parisuhdetta ei tule. Silti jää miettimään, että mikä on se osa-alue jolla ei pärjännyt.

      • Anonyymi

        Vielä jos erehtyy ajattelemaan millainen tilanne olisi vastaavanlaisella naisella...seuraa ja huomiota riittäisi ja varmasti myös parisuhteeseen asti. Turhahan näitä tilanteita on verrata koska jokainen elää vain omaa elämäänsä mutta väärältä se silti tuntuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä jos erehtyy ajattelemaan millainen tilanne olisi vastaavanlaisella naisella...seuraa ja huomiota riittäisi ja varmasti myös parisuhteeseen asti. Turhahan näitä tilanteita on verrata koska jokainen elää vain omaa elämäänsä mutta väärältä se silti tuntuu.

        Seura ja huomio ei automaattisesti tarkoita, että seuraa olisi taholla, joka kiinnostaisi lainkaan. Toisille ehkä kelpaa ihan mikä seura vaan, mutta ajattele jos vaikka et kotihiiri ja aina seuraasi tunkee bilehileitä. Ei sellasen kanssa voi parisuhteeseen alkaa, jonka kanssa ajatukset elämästä ovat ihan vastakkaisia. Tai jos itse haluat asua kaupungissa ja tarjokkaat joko asuvat perämetsissä tai haluavat muuttaa johonkin perämetsiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä jos erehtyy ajattelemaan millainen tilanne olisi vastaavanlaisella naisella...seuraa ja huomiota riittäisi ja varmasti myös parisuhteeseen asti. Turhahan näitä tilanteita on verrata koska jokainen elää vain omaa elämäänsä mutta väärältä se silti tuntuu.

        Näin se on.. Naisia taitaa vaan olla enemmän, niin jää vaan kysymys että mikä itsessä meni pieleen.. Ehkä joskus sen oppii.


      • Anonyymi

        Pakottamalla ei todella tule parisuhdetta. Heti kun sinusta huokuu tasapainoisuus, viihdyt itsesi kanssa, ja olet avoin, voi tulla vipinää.


    • Anonyymi

      Olette varmaan ymmärtäneet että pallo on pyöreä? Ympyrä on sulkeutunut.

      • Anonyymi

        Case is closed.. ?
        No ei muuten ole.. Samat ihmiset vaihtaa kylillä kyllä paria kuin kanit, niin siinä mielessä homma on kyllä taputeltu. Mutta joskus harvoin tulee sijaa uudelle jokerille.

        Niin kauan kun silmä liikuu, niin on muutosta olemassa :D


    • Anonyymi

      No et ota muttasitten et valita koska otit ja sait tauteja.

    • Anonyymi

      Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen. Tosin en edes tekisi mitään sellaisella ns itseni tasoisella. Ennemmin yksin.

      • Sosiologinen tutkimus operoi TODELLISTEN pariutumisten kanssa. Siinä on havaittu että parikit ovat samalla tasolla, ja että hajonta on pieni.

        Jos joku ei kelpuuta parikseen samalla tasolla olevaa, jää ilman paria, eikä siten kuulu näiden tutkimusten piiriin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Sosiologinen tutkimus operoi TODELLISTEN pariutumisten kanssa. Siinä on havaittu että parikit ovat samalla tasolla, ja että hajonta on pieni.

        Jos joku ei kelpuuta parikseen samalla tasolla olevaa, jää ilman paria, eikä siten kuulu näiden tutkimusten piiriin.

        Ja koska valtaosa ihmisistä pariutuu helposti, niin ihmiset selvästi osaavat tuon homman. Tasojen kohtaamattomuus on hyvin pienen porukan ongelma ja heillä on yleensä muitakin ongelmia kuin vain tasojen kohtaamattomuus.


    • Osa keskustelijoista on tehnyt takaperoisia päätelmiä, vaticinium ex eventu, päättelee lopputuloksesta.

      Mielessä häämöttää itsestään selvänä lopputulos, on löytänyt omansa. Päättelee siitä, että kaikki muut ovatkin ylimääräistä, jopa haitallista roinaa. Niin kauan, kuin lopputulosta ei ole saavutettu, on vain TODENNÄKÖISYYKSIÄ, suurempia tai pienempiä.

      .

      • Anonyymi

        Suurempi määrä vähemmän itselle sopivia vaihtoehtoja ei ole yhtään sen parempi, jos etsitään kestävää ja toimivaa suhdetta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurempi määrä vähemmän itselle sopivia vaihtoehtoja ei ole yhtään sen parempi, jos etsitään kestävää ja toimivaa suhdetta

        Otetaan esimerkki vaikkapa työelämän puolelta. Jokainen yritys ottaa mielummin vastaan vaikka vain yhden aidosti tehtävään sopivan ihmisen hakemuksen kuin sata vääränlaista hakemusta.

        Jälkimmäinen tilanne tuottaa turhaa työtä, tuhlaa aikaa, kuluttaa resursseja, aiheuttaa turhautumista ja etsintä jatkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurempi määrä vähemmän itselle sopivia vaihtoehtoja ei ole yhtään sen parempi, jos etsitään kestävää ja toimivaa suhdetta

        Tilanne on tietysti eri sellaisen yksilön kohdalla, joka ns. pitää prosessista. Ihminen, joka tykkää deittailla eikä ole varsinaisesti edes kiinnostunut itse parisuhteesta, haluaa paljon vaihtoehtoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suurempi määrä vähemmän itselle sopivia vaihtoehtoja ei ole yhtään sen parempi, jos etsitään kestävää ja toimivaa suhdetta

        Vaticinium ex eventu, sekä sen huomiotta jättäminen, ettei mahdollisesti tule ollenkaan vastapuolen valitsemaksi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaticinium ex eventu, sekä sen huomiotta jättäminen, ettei mahdollisesti tule ollenkaan vastapuolen valitsemaksi.

        Se riski toki on rekrytoidessa aina olemassa. Silti lähes aina on kannattavampaa laittaa toinen hakukierros, kolmas ja ehkä neljäskin kuin palkata tehtävään sopimaton tyyppi. Kyllä se sopiva sieltä lähes aina lopulta löytyy.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Vaticinium ex eventu, sekä sen huomiotta jättäminen, ettei mahdollisesti tule ollenkaan vastapuolen valitsemaksi.

        Niitä jälkikäteen tehtyjä ennustuksia kutsutaan kansanomaisemmin kokemukseksi. Saat ihan vapaasti väheksyä kokemusta, mutta silti kokemuksesta on enemmän hyötyä kuin teoriasta. Ihan turha hakata päätänsä seinään sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tule toimimaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niitä jälkikäteen tehtyjä ennustuksia kutsutaan kansanomaisemmin kokemukseksi. Saat ihan vapaasti väheksyä kokemusta, mutta silti kokemuksesta on enemmän hyötyä kuin teoriasta. Ihan turha hakata päätänsä seinään sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät tule toimimaan.

        Tieteellinen tutkimus ei selvitä sitä, miten pitäisi olla, vaan miten on.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tieteellinen tutkimus ei selvitä sitä, miten pitäisi olla, vaan miten on.

        Tiede ja tieto ovat hyviä olemassa, mutta ne ovat hyvin usein käytännön elämän kannalta myös tarpeettomia.

        On hyvä tutkia vaikka tulivuoria ja ihmiskunnan on syytä tietää enemmän niistä. Vaan emme me silti paljon mahda, kun sellainen päättää purkautua.

        On hyvä, että ruoanlaiton kemiaa on tutkittu ja se on jopa mielenkiintoista. Vaan ei sillä niiden kemiallisten reaktioiden ymmärtämisellä silti varsinaisesti parempaa ruokaa tehdä.

        On ihan hyvä ymmärtää parinmuodostuksen biologisia perusteita,mutta ei se auta löytämään toimivaa parisuhdetta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiede ja tieto ovat hyviä olemassa, mutta ne ovat hyvin usein käytännön elämän kannalta myös tarpeettomia.

        On hyvä tutkia vaikka tulivuoria ja ihmiskunnan on syytä tietää enemmän niistä. Vaan emme me silti paljon mahda, kun sellainen päättää purkautua.

        On hyvä, että ruoanlaiton kemiaa on tutkittu ja se on jopa mielenkiintoista. Vaan ei sillä niiden kemiallisten reaktioiden ymmärtämisellä silti varsinaisesti parempaa ruokaa tehdä.

        On ihan hyvä ymmärtää parinmuodostuksen biologisia perusteita,mutta ei se auta löytämään toimivaa parisuhdetta.

        En ole väittänyt, enkä väitä, että tieto parisuhteen muodostumisesta lisäisi todennäköisyyttä sen onnistumiseksi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        En ole väittänyt, enkä väitä, että tieto parisuhteen muodostumisesta lisäisi todennäköisyyttä sen onnistumiseksi.

        Eikä kukaan ole väittänyt sinun niin väittäneen. Tuo kuvitelma on täysin sinun itse luomasi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tieteellinen tutkimus ei selvitä sitä, miten pitäisi olla, vaan miten on.

        Kokemuskaan ei pohjaudu siihen miten pitäisi olla. Se pohjautuu siihen miten asiat menevät. Etukäteen voi vain arvella ja jälkikäteen tietää varmaksi miten asiat menivät.


    • Huolimatta siitä, miten henkilöt itse luulevat parinvalinnan toteutuvan, se noudattaa sosiologisen tutkimuksen paljastamia sääntöjä. Säännöt ovat samat kuin biologiassa, mutta sosiologinen tarkastelu operationaalistaa asiat, jotta ne saadaan numeerisesti tarkoiksi ja tutkimukseen sopiviksi.

      Parinvalinta on lähes aina alitajuista, ts. ihminen ei tiedä, miten hän toteuttaa evoluution luomaa kaavaa ja miksi.

      • Anonyymi

        Kuitenkin henkilökohtainen kokemus on jokaiselle yksilölle hänen elämänsä kannalta olennaisempaa kuin teoria.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuitenkin henkilökohtainen kokemus on jokaiselle yksilölle hänen elämänsä kannalta olennaisempaa kuin teoria.

        Tarkoitatko, että tieteellinen tutkimus on hyödytöntä?


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että tieteellinen tutkimus on hyödytöntä?

        Eihän tässä sellaista ole väitetty. Mutta kun on parinvalinnasta kyse, niin ei kukaan valitse kumppania teoria edellä. Harva edes miettii miettii niitä kriteerejä, biologiaa, alitajuntaa, vaistoja tai mitä lie. Silloin kun ihastuu ja rakastuu, niin ei noilla ole merkitystä yksilölle. Kaikenlaista voi tutkia ja vääntää teoriaksi, mutta ei se yksilön arkielämässä vaikuta siihen, kelpaako joku tai kelpaako jollekin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän tässä sellaista ole väitetty. Mutta kun on parinvalinnasta kyse, niin ei kukaan valitse kumppania teoria edellä. Harva edes miettii miettii niitä kriteerejä, biologiaa, alitajuntaa, vaistoja tai mitä lie. Silloin kun ihastuu ja rakastuu, niin ei noilla ole merkitystä yksilölle. Kaikenlaista voi tutkia ja vääntää teoriaksi, mutta ei se yksilön arkielämässä vaikuta siihen, kelpaako joku tai kelpaako jollekin.

        En ole väittänyt, enkä väitä, että tieto parinvalinnan säännönmukaisuudesta vaikuttaisi arkielämän rakastumisiin tai ratkaisuihin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että tieteellinen tutkimus on hyödytöntä?

        Typerä kysymys. Ei tietenkään se ole hyödytöntä. Vaikka hyvin isolla osalla tieteelisestä tiedosta ei olekaan juuri käyttöarvoa käytännön elämässä niin tieto on aina hyödyllistä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        En ole väittänyt, enkä väitä, että tieto parinvalinnan säännönmukaisuudesta vaikuttaisi arkielämän rakastumisiin tai ratkaisuihin.

        Eikä kukaan ole väittänyt sinun väittäneen noin. Jokainen edes semitäysjäkinen tajuaa että teoria parivalinnasta ei juuri käytännön elämään vaikuta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Typerä kysymys. Ei tietenkään se ole hyödytöntä. Vaikka hyvin isolla osalla tieteelisestä tiedosta ei olekaan juuri käyttöarvoa käytännön elämässä niin tieto on aina hyödyllistä.

        "Typerä kysymys." Kertoo henkilön keskustelukyvystä ja sivistystasosta.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        "Typerä kysymys." Kertoo henkilön keskustelukyvystä ja sivistystasosta.

        Jos kysymys on typerä niin olisi sivistymätöntä olla sanomatta sitä. Vieläkin sivistumättömämpää on esittää tuollaisia kysymyksiä, jotka eivät lainkaan pohjaa aiempien kirjoittajien teksteihin. Tuollainen "tuulesta tempaaminen" on täysin asiallisen, tietopohjaisen ja tieteellisen keskustelun petiaatteiden vastaista. Se, jos mikä, kertoo heikosta sivistystasosta ja keskustelukyvystä. Sivistynyt ja kyvykäs keskustelija ei pyri laittamaan olemattomia sanoja ja itse keksimiään ajatuksia muiden suuhun.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Riemannin hypoteesinhän voi ratkaista varmaan täysin geometrisesti. Oletko jo gpu-ytimet laittanut laskemaan sitä? Ei taida kynä.m (ent. ruusu.m) saada kynällä ja paperilla yhtä pitkälle kuin grafiikkaprosessori saa sekunnissakaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Riemannin hypoteesinhän voi ratkaista varmaan täysin geometrisesti. Oletko jo gpu-ytimet laittanut laskemaan sitä? Ei taida kynä.m (ent. ruusu.m) saada kynällä ja paperilla yhtä pitkälle kuin grafiikkaprosessori saa sekunnissakaan.

        En tunne nimimerkkiä ruusu.m.


    • Anonyymi

      Joskus kokeilen ja joskus tulee vahingossakin aika hassuja kuvioita ruudulle, voi tulla vaikka joku ihminen joka kävelee käsillään tai siis kädet kävelevät ja jalat eivät liiku, noissa 3d-jutissa ohjelmoidessa, kaikenlaisia hassuja juttuja voi tulla ruudulle.

      Ja kun ei tuollaisia saa ohjelmoimalla sitten rikki, tulee vaan jotain eriskummalista ruudulle, joka itseänikin joskus suuresti huvittaakin, omituisia ominaisuuksia tuli otettua käyttöön :D

    • Anonyymi

      Itselläni kun nyt olisi sellainen tehtävä niin käydä katsomassa jotain pelejä mitä tekevät jossain kaupungin jutussa, mutta tuskin mitään kolmiulotteisia, mutta mietin iedeoita olisi mutta niin riittääkö noissa älypuhelimissa tehot jos ei käyttäisi mittään...

      ... niin 3d-kiihdyttimiä vaan 2d-directx -juttuja ja porttaisi ne sitten älypuhelimeenkin, voisi onnistua... noh tuollainen tapaaminen ja suunnittelua hyväntekeväisyttä puolestani kaupungille...

    • Anonyymi

      Oikeasti olen aika iloinen tuollaisesta katsoa että mitä tekevät mutta sehän on selvää että mitään jotain 500W tehoa jatkuvasti vieviä grafiikkapiirejä ei älypuhelimissa paljonkaan ole.

      Akku loppuisi äkäisesti jos piirtäminen vie noin paljon tehoa :D

      • Anonyymi

        Kävitkö jo opettamassa peliohjelmointia koululuokalle. Voisit käyttää Scrätsiä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävitkö jo opettamassa peliohjelmointia koululuokalle. Voisit käyttää Scrätsiä!

        Hyvin matemaattinen tuo joo. Jokin matikkakissa ja integraaliviikset! Kolmiokorvat.


    • Anonyymi

      Noniin justiin jos jostain viki-pediastakin lukee mikä on Direct3D, on juuri sellainen käyttöliittymä suoraan grafiikkakiihdyttimen toimintoihin josta pidän, mon määrätä LD

      • Anonyymi

        Selviytyjät viki-pedia tosiaanpa juu. Siellä olisi varmaan selitetty norsumanipulaatio, että kasvattaako hän jonkin norsun poikasen jyräämään muut kilpailijat.


    • Anonyymi

      Taskurasia ja tarkuraha, siinä on ohjeesi sinulle yritä säästä edes 2 senttiä vuodessa Nordeaan sijoittamalla hehehe :D

    • Anonyymi

      Voi hihhio kiun lännen elokuvion Idino... näytönohjaimenini kun on Pci-e 16x ottaa valtaansa kaiken 2x AM;D radeoni valloittaa väylän tietokoneelta kokonaan hahah

    • Anonyymi

      Jos haluaa sisäfilettä on turha etsiä sitä hk:n sinisten joukosta.

      W.

    • Anonyymi

      Ei sekään niin kovin kaksksta ole etenkään kun siihen on varaa vaikka joka päivä. Heh. Pitääkö eläinystäviä tappaa ihmisen verenhimon vuoksi ylipäätänsä ja miksi ihmeessä vielä sittenkin.

    • Anonyymi

      Matematiikka on semaiikkaa, ja seikkailua... Tematiikkaakin joskus.

    • Anonyymi

      Ihmiset näyttävät mieltävän teoria -käsitteen oudosti, tunteella. Teoriahan on luonteeltaan vain toteavaa (vajavaisuutta minivoivaa toki ;), ei muuta. Ei pitäisi herättää tunteita. Sen suhde ja kosketus todellisuuteen syntyy enimmin kunkin omassa päässä.
      Esim.lottopelin teoria tunnetaan; ja pelaaminen siten huono vinkki yleiseen yksilötason vaurastumiseen (=tilastollisesti ei toimi, hivelee tunnetta usein mutta teoria itsessään neutraali). Sijoittamisen teoriaakin tunnetaan, pitkäjänteisesti toteutettuna ei ole huono vinkki vaurastumiseen, ihmisluonnolle tylsää, vaikka suositeltavaakin... ?

      Tästäkö on kysymys. Aloittaja aivoituksissa noin 'ilman aikojaan' teoriana (ja small talk -aiheenakin) ei moitittavaa, noinhan se lienee. Mutta käytännössä parisuhteen saamisen kannalta yhtä paljon (vähän) apua kuin lottovihjeistä on apua vaurastumiseen.

      • Anonyymi

        Aloittajan aivoituksissa...


      • Anonyymi

        No siis nimenomaan noin se menee. Teoriat ovat hyviä olemassa ja niillä on osalla takanaan ihan vahvaa tieteellistä näyttöäkin. Tietysti osa teorioista on vähän heikommin todistettu ja tiede myös luo jatkuvasti uusia teorioita ja todisteita niiden tueksi. Vaan oli miten oli, niin tiede, tutkimus ja teoriat ovat hyviä juttuja vaikkapa keskustelun pohjaksi. Vaan yksittäisen yksilön ja hänen parinmuodostuksensa kannalta niillä ei tosiaan ole juuri merkitystä.


    • Vastustus, jota sosiologinen ja biologinen tutkimus kohtaa tässäkin keskustelussa, johtunee käsittääkseni siitä, että jotkut pitävät pariutumista niin ROMANTTISENA, että sitä ei saisi analysoida.

      Tunnettu paralleeli löytyy aivotutkimuksesta. Huumeiden käyttö huijaa pariutumiseen jo ennestään olevia ja evoluution luomia hermoratoja. Esimerkiksi huumekoukkuun jääminen on sama ilmiö kuin rakastuminen. Pakko ajatella rakkautensa kohdetta on sama ilmiö kuin huumeen jatkuva halu.

      Narkomaani tuntee huumeen käytön syvästi romanttisena. Näiden asioiden mainitseminen tuntuu joistakin pyhäinhäväistykseltä. Mutta tabun takana on kuitenkin totuus.

      • Anonyymi

        En näe, että sosiologista tai biologista tutkimusta olisi mitenkään vastustettu. Saa aivan vapaasti tutkia ja etsiä selityksiä. Ihmiset eivät vain tavallisessa arjessa noita tutkimuksia ja niiden tuloksia tippaakaan mieti. Rakastuu jos rakastuu, ihan sama johtuuko se korkeimman johdatuksesta, tuurista, feromoneista tai hermoradoista.


      • Anonyymi

        Kyllä, rakastuminen on kemiallisesti huumetrippiin verrattava kokemus. Vaan ei jokainen yksilö saa aikaiseksi sitä huumetrippiä.


    • Kun opiskelin sosiologiaa, ei vielä mainittu käsitettä turn off, ehdoton ei. Turn offit ovat eri henkilöille erilaiset, mutta kyseessä on yksi seikka tai nollasijoitus faktorilla, mikä aiheuttaa romanssiyrityksen ehdottoman katkeamisen, vaikka muuten faktoripisteet olisivat kuinka korkealla.

      Turn offit eivät siis ole vaihdannaisia muiden ominaisuuksien kanssa, eivätkä korkeatkaan pistemäärät vaikuta. Yleisin turn off, minkä miehet näkevät naisissa, ovat tatuoinnit. Yleisin turn off, minkä naiset näkevät miehissä, on pahanhajuinen hengitys.

      Poikkeavallakaan kauneudella ei nainen voi korvata tatuoinnin aiheuttamaa aversiota niissä miehissä, joille se on turn off. Poikkeavallakaan vakavaraisuudella mies ei voi korvata pahanhajuisen hengityksen aiheuttamaa aversiota niissä naisissa, joille se on turn off.

      Koska turn offien tunteminen on yksilöllistä, on myös naisia ja miehiä, jotka eivät pidä niitä turn offeina, mutta ne merkittävästi alentavat tasoa.

      Luulisin, että merkittävä turn off olisi myös riitaisuus. Jos henkilö havaitsee tämän ominaisuuden kumppaniehdokkaassa, se useimmin johtaa romanssin katkeamiseen. Yksilöitten kokema ehdoton EI voi olla myös joku muu.

      • Anonyymi

        Eivät näytä tatuoinnit nykyään hidastavan. Valtaosin vaikuttaa olevan päinvastainen vaikutus. Niin ne ajat muuttuvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät näytä tatuoinnit nykyään hidastavan. Valtaosin vaikuttaa olevan päinvastainen vaikutus. Niin ne ajat muuttuvat.

        Juu ja täytyy todeta, että itse keksin miehestä PALJON pahempiakin turnoffeja kuin pahanhajuinen hengitys. Ei sellasta tietenkään tee mieli pussata, mutta hammashygieniaa parantamalla siitä pääsee. Monista muista jutuist on huomattavasti vaikeampi päästä eroon.


      • Anonyymi

        Ja minä kun luulin, että yleisimmät turn offit olivat lihavuus, ikä, vääränlaiset hiukset ja naama, sekä lapset. :-D Onko palstalla taas valehdeltu?? >:-(


      • Anonyymi

        Mielenkiintoista, mistä tutkimuksesta olet ottanut nuo "yleisimmät turn-offit" jotka tässä mainitset?

        Kiinnostaa miten suuri otanta gallupeissa on ollut ja keneltä kysytty.

        Saa nimittäin aika eri vastauksia riippuen keneltä kysyy. Keski-ikäisiltä miehiltä jos kysyy, varmasti tatuoinnit naisilla pääsevät top10:iin. Nuoremmilla jannuilla tuskin pääsisi top10:iin.

        Naisten listalla ikäryhmästä huolimatta ei pahanhajuinen hengitys ole millään löytämälläni listalla päässyt top5:een, joten kiinnostaa mitä gallupia sinä olet tähän lainannut?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoista, mistä tutkimuksesta olet ottanut nuo "yleisimmät turn-offit" jotka tässä mainitset?

        Kiinnostaa miten suuri otanta gallupeissa on ollut ja keneltä kysytty.

        Saa nimittäin aika eri vastauksia riippuen keneltä kysyy. Keski-ikäisiltä miehiltä jos kysyy, varmasti tatuoinnit naisilla pääsevät top10:iin. Nuoremmilla jannuilla tuskin pääsisi top10:iin.

        Naisten listalla ikäryhmästä huolimatta ei pahanhajuinen hengitys ole millään löytämälläni listalla päässyt top5:een, joten kiinnostaa mitä gallupia sinä olet tähän lainannut?

        Hän muistelee kuulleensa näin radiosta.


      • Anonyymi

        Pikaisella hakemisella löytyi tutkimuksia, joissa molempien sukupuolien yleisimmiksi turn-offeiksi nousi ylipaino ja tupakointi.
        Jos tarkemmin etsisi niin varmaan löytyisi tilastot siitä että millä ikäluokalla mikäkin ominaisuus on yleisin turn-off.
        Nyt ei kuitenkaan osunut silmään yhtäkään joissa ykköseksi olisi kavunneet tatuoinnit ja huono hengitys.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Hän muistelee kuulleensa näin radiosta.

        Valehtelee.

        En KOSKAAN ole kuunnellut radiota. Arvostan hiljaisuutta. Itse tiedon lähdettä en muista. Mikäli on liikkeellä eriäviä tietoja turn offeista, voi tietoa pitää esimerkkinä. Tärkeätä on vain, että käsite turn off tulee tutuksi myös niille, jotka eivät sitä ennestään tunne.


      • kynä.mi kirjoitti:

        Valehtelee.

        En KOSKAAN ole kuunnellut radiota. Arvostan hiljaisuutta. Itse tiedon lähdettä en muista. Mikäli on liikkeellä eriäviä tietoja turn offeista, voi tietoa pitää esimerkkinä. Tärkeätä on vain, että käsite turn off tulee tutuksi myös niille, jotka eivät sitä ennestään tunne.

        Itse näin ilmoitit, kun sinulta tivattiin aiemmin useamman kerran lähdettä. Sitten vihdoin ilmoitit että olit näin kuullut radio-ohjelmasta. Jos nyt väität muuta, niin itse valehtelet joko silloin tai nyt.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Itse näin ilmoitit, kun sinulta tivattiin aiemmin useamman kerran lähdettä. Sitten vihdoin ilmoitit että olit näin kuullut radio-ohjelmasta. Jos nyt väität muuta, niin itse valehtelet joko silloin tai nyt.

        Valehtelee edelleen. Kun edellisen kerran rohkeni kommentoida minua, väitti että pidin Kyöpelinvuorta todellisena paikkana.


      • kynä.mi kirjoitti:

        Valehtelee edelleen. Kun edellisen kerran rohkeni kommentoida minua, väitti että pidin Kyöpelinvuorta todellisena paikkana.

        Minä en valehtele. Minkä minä sille voin ettet muista kaikkia tänne selittämiäsi höpöjuttujasi ja muita satuilujasi.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Minä en valehtele. Minkä minä sille voin ettet muista kaikkia tänne selittämiäsi höpöjuttujasi ja muita satuilujasi.

        Kerrotko Kyöpelinvuori-jutusta? Valehtelitko tietoisesti, vai tekikö aivosi sinulle tepposet?


      • kynä.mi kirjoitti:

        Kerrotko Kyöpelinvuori-jutusta? Valehtelitko tietoisesti, vai tekikö aivosi sinulle tepposet?

        Sehän oli tietysti vitsi, johon taas epätoivoisesti takerrut. Eikä mua muutenkaan sun juttus ole pitkään aikaan kiinnostanut, vaikka minua ihan nimellä kaipailitkin, kun toistelet vain samoja asioita ketjusta toiseen. Ehkä johtuu iän tuomasta muistin hapertumisesta sekin, tai ehkä vain tykkäät lämmitellä ja jankata aina vain samaa asiaa. Oli miten oli, mutta jätän osaltani tähän.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Sehän oli tietysti vitsi, johon taas epätoivoisesti takerrut. Eikä mua muutenkaan sun juttus ole pitkään aikaan kiinnostanut, vaikka minua ihan nimellä kaipailitkin, kun toistelet vain samoja asioita ketjusta toiseen. Ehkä johtuu iän tuomasta muistin hapertumisesta sekin, tai ehkä vain tykkäät lämmitellä ja jankata aina vain samaa asiaa. Oli miten oli, mutta jätän osaltani tähän.

        Kiitos!


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Valehtelee.

        En KOSKAAN ole kuunnellut radiota. Arvostan hiljaisuutta. Itse tiedon lähdettä en muista. Mikäli on liikkeellä eriäviä tietoja turn offeista, voi tietoa pitää esimerkkinä. Tärkeätä on vain, että käsite turn off tulee tutuksi myös niille, jotka eivät sitä ennestään tunne.

        Mutta kerrohan sitten mistä tuon sun viittaaman tilaston yleisimmistä turn-offeista voi muutkin löytää luettavaksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kerrohan sitten mistä tuon sun viittaaman tilaston yleisimmistä turn-offeista voi muutkin löytää luettavaksi?

        En todellakaan muista, mutta voin vakuuttaa, että luin sen jostakin. Se ei siis ole minun keksimäni. Toisaalta vaikuttaa siltä, että liikkuvat tiedot eivät ole turn offien yleisyyden nimeämisessä suinkaan tarkkoja, koska lukijat ovat saaneet kovin monenlaisia, joissa tatuointeja ja pahanhajuista hengitystä ei edes mainita.

        Intentioni oli kuitenkin ensi sijassa tehdä käsite turn off selväksi niillekin, jotka eivät sitä tunne. Laajan tiedon valossa aikaisemmin yleisimmiksi luulemaani tuleekin pitää vain esimerkkeinä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        En todellakaan muista, mutta voin vakuuttaa, että luin sen jostakin. Se ei siis ole minun keksimäni. Toisaalta vaikuttaa siltä, että liikkuvat tiedot eivät ole turn offien yleisyyden nimeämisessä suinkaan tarkkoja, koska lukijat ovat saaneet kovin monenlaisia, joissa tatuointeja ja pahanhajuista hengitystä ei edes mainita.

        Intentioni oli kuitenkin ensi sijassa tehdä käsite turn off selväksi niillekin, jotka eivät sitä tunne. Laajan tiedon valossa aikaisemmin yleisimmiksi luulemaani tuleekin pitää vain esimerkkeinä.

        Jaa, että tuon koko pitkän pätkän ainoa tarkotus oli selventä itsestäänselvyyksiä? Turn off voi olla sinulle uutta ja ihmeellistä, mutta kyllä tuo käsite on palstalla tunnettu. Sitä paitsi sen ymmärtämiseen ei tarvita ihan hirveä kattavaa englanninkielen taitoakaan.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        En todellakaan muista, mutta voin vakuuttaa, että luin sen jostakin. Se ei siis ole minun keksimäni. Toisaalta vaikuttaa siltä, että liikkuvat tiedot eivät ole turn offien yleisyyden nimeämisessä suinkaan tarkkoja, koska lukijat ovat saaneet kovin monenlaisia, joissa tatuointeja ja pahanhajuista hengitystä ei edes mainita.

        Intentioni oli kuitenkin ensi sijassa tehdä käsite turn off selväksi niillekin, jotka eivät sitä tunne. Laajan tiedon valossa aikaisemmin yleisimmiksi luulemaani tuleekin pitää vain esimerkkeinä.

        Pitäisihän sinun tieteen miehenä tietää, ettet voi esittää väitteitäsi faktoina ellei sinulla ole tarjota todisteita tukemaan väitteitäsi.

        Mikäli esität omia mielipiteitäsi, tulee sinun mainita kyseessä olevan mutu eikä fakta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisihän sinun tieteen miehenä tietää, ettet voi esittää väitteitäsi faktoina ellei sinulla ole tarjota todisteita tukemaan väitteitäsi.

        Mikäli esität omia mielipiteitäsi, tulee sinun mainita kyseessä olevan mutu eikä fakta.

        Eihän hän ole ikinä esittänyt yhtään ainoaa todistetta yhdenkään väitteensä tueksi. Miksi muuttaa hyväksi koettua tekniikkaa? Tuokin on varmaan "perustietoa", "yleisesti tunnustettu tosiasia" ja "opetetaan yliopiston peruskurssilla" kuten kaikki muutkin alottajan väitteet.


    • Anonyymi

      Liian hyvin suuniteltu on kuin huonosti valmistettu.

    • Anonyymi

      Joku keskussairaalan ylilääkärihän on kai joku keski-luokan heppu...

    • Anonyymi

      Matematiikka on Sematiikka, sekä Monitiikka. Ellei peräti Hypertiikka.

    • Anonyymi

      Muista aikakone su 31.10.2021. pitää siirtää viisareita :D

      Tuosta muistaa että aina pitää kääntää kesään päin viisareita jos kuvittelee, eli kesää vähentäen tavallaan, miten sen nyt kuvitteleekin.

      Daylight Reducing Time.

    • Anonyymi

      Lotto-arvonta tulee liian myöhään, on aivan hauska juttu sitten vaikka ei olisi itse veikannutkaan mutta jos iskee päähän potti-pääpotti, mitäs sitten teet?

      Pyörivien pallojen peli: lottoarvonta, pyörivien pallojen peli kuin sinisten simpukoiden kerho: Blue Oyster Cult: https://www.youtube.com/watch?v=Dy4HA3vUv2c

    • Anonyymi

      Näinhän se menee, mutta asiaa on vaikea muuttaa niin kauan kun pysytään vaistoon perustuvissa kriteereissä niinkuin viehättävyys. Ei yhtäkkiä voi vain päättää viehättyä toisenlaisista ihmisistä.

      Mutta etenkin naiset ovat kovia asettamaan lisäkriteereitä: Ei saa olla vääränlainen ammatti, koulutus, puhetyyli, tukka, parta, asu, kengät, tms. Varmaan siksi miehissä on enemmän kenellekään kelpaamattomia. Ehkä myös naisten vaistoon perustuvat kriteerit ovat tiukemmat,

      • Anonyymi

        Eläinmaailmasta tuttua huttua: urokset asettuvat tarjolle, naaraat valitsevat parhaat päältä omien "kovien lisäkriteeriensä" mukaan.

        Se ei vielä riitä valituksi tulemiseen, että jalkovälissä roikkuu siitin. Todella monen muunkin faktorin tulee olla priimaa, jotta tulee naaraiden valitsemaksi.
        Luonto on raaka - mikäli uroksella ei ole naaraan mieleen olevia faktoreita, ei uros pääse parittelemaan.

        Siihen on paljon hyviä syitä miksi naarailla on "kovia lisäkriteerejä" parinvalinnassa. Naaraille on tarjokkaita pilvin pimein ja niistä täytyy jollain keinolla rajata pois ehdokkaita, jotta on pienempi otanta mistä valita sopivin spermanluovuttaja.


    • Anonyymi

      Kun se oikea tulee kohdalle ja menee jalat alta.

    • Anonyymi

      Tiikka kuin tiikka, matematiikka on konatiikka.

    • Anonyymi

      Juuri noin. Jos yksilöön kohdistuu kysyntää, se ei tarkoita sitä, että se yksilö olisi kiinnostunut läheskään kaikista, jotka häneen sitä kiinnostusta kohdistaa. Parempi kuitenkin pysyä rehellisenä itselleen. En itse ymmärrä sitä, että pitäisi ottaa joku väliaikainen kumppanin parempaa odotellessa; sehän on väärin itseä ja sitä toista kohtaan. Silloin pitää tosiaan olla rohkeutta ja vahvuutta olla yksin. Minua kiinnostaa vain ne, jotka pystyy pitkiäkin aikoja olemaan sinkkuna, jos sopivaa ei löydy. Se kertoo vahvuudesta ja kaikissa sitä vahvuutta ei ole. Se kertoo myös siitä, että yksilö pitää omasta seurastaan ja on henkisesti itsenäinen niin kuin itsekin olen.

      Pidän kiinni kyllä niistä vaatimuksistani, koska suhteesta ei tule mitään, jos en ole tyytyväinen enkä voi seistä täysin valintani takana. En myöskään koe, että omat vaatimukset kumppanin suhteen olisi väärin asetettu; etsin sellaista, jossa on samankaltaisia sisäisiä ominaisuuksia positiivisessa mielessä ja tietysti mielenkiintoista erilaisuutta, mikä pitää kumppani kiinnostavana. Liika samanlaisuus ei toimi mutta riittävä samankaltaisuus arvoissa ja tärkeissä asioissa on vaatimus.

      • Anonyymi

        Tuossapa järkevää puhetta.
        Noin ajattelen minäkin. Minulla on selkeät ajatukset mitä kumppaniltani vaadin, ja niissä pysyn.
        Yhden tekevää pieneneekö vai suureneeko valinnan vara, en missään tapauksessa huolisi sellaista kumppania jota en tunne itselleni oikeaksi.
        Miksi ihmeessä alkaisin suhteeseen jossa tuntisin koko ajan ikäänkuin kulkevani kivi kengässä. Koko ajan hankaa ja ahdistaa.
        Jos joku katsoo että olen nirso, katsokoot. Jos joku pystyy elämään omaa itseään vastaan, eläkööt. Minä en, ja sitä ei kukaan voi mielipiteillään muuttaa.
        Kenenkään elämään ei sen pitäisi vaikuttaa että en huoli ketä tahansa. Hoidan omat asiani, hoitakoot muut omansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossapa järkevää puhetta.
        Noin ajattelen minäkin. Minulla on selkeät ajatukset mitä kumppaniltani vaadin, ja niissä pysyn.
        Yhden tekevää pieneneekö vai suureneeko valinnan vara, en missään tapauksessa huolisi sellaista kumppania jota en tunne itselleni oikeaksi.
        Miksi ihmeessä alkaisin suhteeseen jossa tuntisin koko ajan ikäänkuin kulkevani kivi kengässä. Koko ajan hankaa ja ahdistaa.
        Jos joku katsoo että olen nirso, katsokoot. Jos joku pystyy elämään omaa itseään vastaan, eläkööt. Minä en, ja sitä ei kukaan voi mielipiteillään muuttaa.
        Kenenkään elämään ei sen pitäisi vaikuttaa että en huoli ketä tahansa. Hoidan omat asiani, hoitakoot muut omansa.

        Juuri noin. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuossapa järkevää puhetta.
        Noin ajattelen minäkin. Minulla on selkeät ajatukset mitä kumppaniltani vaadin, ja niissä pysyn.
        Yhden tekevää pieneneekö vai suureneeko valinnan vara, en missään tapauksessa huolisi sellaista kumppania jota en tunne itselleni oikeaksi.
        Miksi ihmeessä alkaisin suhteeseen jossa tuntisin koko ajan ikäänkuin kulkevani kivi kengässä. Koko ajan hankaa ja ahdistaa.
        Jos joku katsoo että olen nirso, katsokoot. Jos joku pystyy elämään omaa itseään vastaan, eläkööt. Minä en, ja sitä ei kukaan voi mielipiteillään muuttaa.
        Kenenkään elämään ei sen pitäisi vaikuttaa että en huoli ketä tahansa. Hoidan omat asiani, hoitakoot muut omansa.

        Monikin on etukäteen uhonnut, miten pitää jääräpäisesti kiinni periaatteistaan, mutta on sitten kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, kun yksinäisyys on aivan konkreettisesti tullut eteen. Ei voi hakeutua edes entisten tuttujensa seuraan, kun he ovat jo pariutuneet, ja heillä on aivan eri jutut. Tuntee itsensä sivulliseksi ja ulkopuoliseksi.

        Yksinäisyyttä ei saata etukäteen edes kuvitella


      • Anonyymi

        Juuri noin se valtaosalla menee. Ennakkokarsinta on pääosin vain positiivinen juttu. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa jo ennakkoon sopimattomiksi tiedettyihin vaihtoehtoihin, ellei tarkoitus sitten ole ihan vaan tappaa aikaa. Eivät ihmiset käy katsomassa jokaista asuntoakaan, tai hae jokaista vapaata työpaikkaa, tmv. Siinä nyt ei vaan ole mitään järkeä, jos on tarkotus löytää jotain oikeasti sopivaakin.

        Tuossa toimintatavassa on tietysti omat riskinsä ja moni asia voi mennä pieleenkin. Joskus oma ajattelu voi olla pielessä tai ei näe muita mahdollisuuksia tai kriteerit on väärin asetettu tai muuta vastaavaa. Noin yleisesti ottaen huono parisuhde on kuitenkin suurempi riski kuin ei parisuhdetta lainkaan. Huono parisuhde voi pilata elämän hyvin pitkäksi aikaa, vielä päättymisensä jälkeenkin.

        Erityisen tärkeää on pitää kiinni niistä itselle olennaisista kriteereistä. Niiden suhteen ei kannata joustaa, tai homma ei taatusti toimi. Valtaosalla omista tuttavistani kriteetit ja "vaatimukset" ovat vain nousseet iän ja kokemuksen myötä. En taida tuntea ketään, joka olis laskenut vaatimustasoaan ajan kuluessa. Ehkä niin käy, jos epätoivo iskee?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin se valtaosalla menee. Ennakkokarsinta on pääosin vain positiivinen juttu. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa jo ennakkoon sopimattomiksi tiedettyihin vaihtoehtoihin, ellei tarkoitus sitten ole ihan vaan tappaa aikaa. Eivät ihmiset käy katsomassa jokaista asuntoakaan, tai hae jokaista vapaata työpaikkaa, tmv. Siinä nyt ei vaan ole mitään järkeä, jos on tarkotus löytää jotain oikeasti sopivaakin.

        Tuossa toimintatavassa on tietysti omat riskinsä ja moni asia voi mennä pieleenkin. Joskus oma ajattelu voi olla pielessä tai ei näe muita mahdollisuuksia tai kriteerit on väärin asetettu tai muuta vastaavaa. Noin yleisesti ottaen huono parisuhde on kuitenkin suurempi riski kuin ei parisuhdetta lainkaan. Huono parisuhde voi pilata elämän hyvin pitkäksi aikaa, vielä päättymisensä jälkeenkin.

        Erityisen tärkeää on pitää kiinni niistä itselle olennaisista kriteereistä. Niiden suhteen ei kannata joustaa, tai homma ei taatusti toimi. Valtaosalla omista tuttavistani kriteetit ja "vaatimukset" ovat vain nousseet iän ja kokemuksen myötä. En taida tuntea ketään, joka olis laskenut vaatimustasoaan ajan kuluessa. Ehkä niin käy, jos epätoivo iskee?

        Kova ennakkokarsinta lopettaa monen laadukkaankin miehen mielenkiinnon. On todellinen vaara, että menee onnensa ohi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monikin on etukäteen uhonnut, miten pitää jääräpäisesti kiinni periaatteistaan, mutta on sitten kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, kun yksinäisyys on aivan konkreettisesti tullut eteen. Ei voi hakeutua edes entisten tuttujensa seuraan, kun he ovat jo pariutuneet, ja heillä on aivan eri jutut. Tuntee itsensä sivulliseksi ja ulkopuoliseksi.

        Yksinäisyyttä ei saata etukäteen edes kuvitella

        No, itse olen naimaton 40-v. nainen. En ole koskaan ollut avoliitossa tai naimisissa. Tiedän kyllä, mitä parisuhteettomuus on. Olen tapaillut kyllä miehiä. Tapailen tai seurustelen vain mielenkiintoisten ihmisten kanssa, en säälistä. Sitä säälipeliä on kyllä joskus nuorempana ollut mutta sellaiseen en enää lähde. Onneksi sellaisiakin on, jotka ovat kiinnostavia. Harvemmin vaan törmää sellaisiin. Minulla on ollut se ongelma, että en ole pitänyt itseäni esillä tarpeeksi ja olen etäsuhteillut nuoresta aikuisuudesta saakka ja asunut eri kaupungeissa ja maissa kuin tapailemani henkilöt. Tietysti muutkin asiat voi naimattomuutta ja sinkkuutta selittää jossain kohtaa elämää. Nykyään seuran hakeminen on siirtynyt myös paljon nettiin mutta kaikki ei koe sosiaalista mediaa omana tapana solmia tuttavuuksia tai paikkana ehdotella tapaamisia.

        En kuitenkaan toimi itseäni vastaan tuossa. Ei se ole uhoamista, jos on rehellinen itselleen. Olen kyllä huomannut, että joitakin ottaa päähän toisten rohkeus ja vahvuus olla yksin. Olen pärjännyt ilman kaksilahkeisia eikä minulla tosiaan sitä parisuhteen henkistä ja taloudellista turvaa ole koskaan ollut. Haluan yhtä vahvan ihmisen rinnalleni enkä mitään ripustautujaa, joka ei seiso omilla jaloillaan. Tietysti paljon muutakin kuin itsenäisyys tulee kumppanista löytyä positiivisessa mielessä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monikin on etukäteen uhonnut, miten pitää jääräpäisesti kiinni periaatteistaan, mutta on sitten kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, kun yksinäisyys on aivan konkreettisesti tullut eteen. Ei voi hakeutua edes entisten tuttujensa seuraan, kun he ovat jo pariutuneet, ja heillä on aivan eri jutut. Tuntee itsensä sivulliseksi ja ulkopuoliseksi.

        Yksinäisyyttä ei saata etukäteen edes kuvitella

        Vai sillä tavalla :)
        Yksin olen ollut, siis ilman seurustelukumppania jo useamman vuoden. Yksinäisyytttä en ole tuntenut päivääkään.
        Entiset ystävät ja tutut on edelleen ystäviä ja tuttuja, heistä osa on koko ajan olleet parisuhteessa, varmaan yksi on löytänyt kumppanin näitten vuosien aikana.
        Ja edelleen hyvät rakkaat ystävät kumppaneineen ovat rakkaita ystäviä joita tapaan ja joiden kanssa olen yhteyksissä entiseen malliin.
        Kummallisia "ystäviä" sinulla jos noin heppoisin perustein ystävyyden katkaisee. En sanoisi ystäviksi ollenkaan.
        En tunne itseäni ulkopuoliseski millään muotoa. Tietenkin heillä on oma elämä mutta niin on minullakin. En tunne tarvetta riippua iilimatona kenessäkään. Meidän ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen.
        Minulla on mielenkiintoinen ja vaativakin työ jossa viihdyn todella hyvin. On mukavat työlkaverit joita nyt tosin tapaan harvemmin kun työskentelemme kotikonttorissa.
        Minulla on kuusi sisarusta, kolme veljeä ja kolme siskoa. Heistä suurin osa perheellisiä ja meillä on läheisert ja lämpimät välit.
        Ihmissuhteita siis on ja hyviä sellaisia. Huonoilla en mitään teksikään ja siksi en tunne tarvetta huonoa suhdetta solmia. Yksinolemisessa ei ole mitään pelättävää eikä vikaa.
        On oma viihtyisä ja rakas koti jossa saan olla rauhassa ja hiljaisuudessa kun niin haluan.
        Päätän rahankäyttöni täysin itse. Päätän asioitani täysin itse.
        On todella surullista jos yksin oleminen pelottaa niin paljon että mieluummin roikkuu huonossa suhteessa. Ei voi olla kovinkaan onnellinen elämä.
        Totta kai suurin osa ihmisiä kaipaa ihmissuhteita, mutta se ei tarkoita sitä että väkisin pakottaa itsensä suhteeseen joka ei kerta kaikkiaan omalle tunnu. Mitä iloa siitä saa?
        Ihmissuhteitani ovat ystävät ja läheiset, tuttavat. En nyt vain kaipaa miestä huusholliini enkä elämääni. Kun en tunne siihen tarvetta enkä halua, en toimi itseäni vastaan.

        En muuten ymmärrä tuota asennetta että kun joku, varsinkin nainen, valitsee sinkkuuden, hänen kimppuunsa hyökätään ja pyritään mollaamaan kaikin tavoin.
        Ottaako se miehiselle itsetunnolle niin kovin että useimmat naiset tosipaikan tullen pärjäisivät mainiosti täysin ilman miestä elämässään?


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kova ennakkokarsinta lopettaa monen laadukkaankin miehen mielenkiinnon. On todellinen vaara, että menee onnensa ohi.

        Kokemus puhuu aivan toista kieltä. Sellainen mies, jota ennakkokarsinta ahdistaa, on jo lähtökohtaisesti niin heikkoa materiaalia, että siinä ei mitään menetä. Asiallinen ja harkitsemisen arvoinen mies harrastaa itsekin ennakkokarsintaa, eikä hänelle kelpaa kuka vaan. Huono suhde on paljon yksinäisyyttä suurempi riski.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin se valtaosalla menee. Ennakkokarsinta on pääosin vain positiivinen juttu. Ei ole mitään järkeä kuluttaa aikaa jo ennakkoon sopimattomiksi tiedettyihin vaihtoehtoihin, ellei tarkoitus sitten ole ihan vaan tappaa aikaa. Eivät ihmiset käy katsomassa jokaista asuntoakaan, tai hae jokaista vapaata työpaikkaa, tmv. Siinä nyt ei vaan ole mitään järkeä, jos on tarkotus löytää jotain oikeasti sopivaakin.

        Tuossa toimintatavassa on tietysti omat riskinsä ja moni asia voi mennä pieleenkin. Joskus oma ajattelu voi olla pielessä tai ei näe muita mahdollisuuksia tai kriteerit on väärin asetettu tai muuta vastaavaa. Noin yleisesti ottaen huono parisuhde on kuitenkin suurempi riski kuin ei parisuhdetta lainkaan. Huono parisuhde voi pilata elämän hyvin pitkäksi aikaa, vielä päättymisensä jälkeenkin.

        Erityisen tärkeää on pitää kiinni niistä itselle olennaisista kriteereistä. Niiden suhteen ei kannata joustaa, tai homma ei taatusti toimi. Valtaosalla omista tuttavistani kriteetit ja "vaatimukset" ovat vain nousseet iän ja kokemuksen myötä. En taida tuntea ketään, joka olis laskenut vaatimustasoaan ajan kuluessa. Ehkä niin käy, jos epätoivo iskee?

        Joillekin voi käydä niin. Itselläni ei ole käynyt niin pariinkymmeneen vuoteen. Perusta ja paljon muutakin pitää olla kunnossa, että joku tosissaan kiinnostaa. Minusta on tällä hetkelläkin kiinnostuneita korkeasti koulutettuja miehiä Suomessa ja ulkomailla. Jotkut kiinnostaa vain kavereina.

        En tosiaan aio rimaani laskea, koska se tarkoittaisi epärehellisyyttä itseäni kohtaan. Sinkkuus ei ole myöskään uhka itselleni, tosin ei se ole se mieluisinkaan vaihtoehto. Hyvän kumppanin kanssa hyvä ja toimiva parisuhde on se paras vaihtoehto. En ole mielestäni asettanut myöskään väärin kriteereitä, tiedän, että sitä joillakin kyllä tapahtuu. Periaate tulisi olla, että mitä itse ei voi antaa toiselle, ei voi myöskään pyytää toiselta. Sen mukaan ne kriteerit pitäisi aina arvioida. Tietysti kumppanilla voi olla jotain mitä sinulla ei ole mutta sinulla voi olla taas jotain, mitä kumppanilla ole (niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessäkin).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai sillä tavalla :)
        Yksin olen ollut, siis ilman seurustelukumppania jo useamman vuoden. Yksinäisyytttä en ole tuntenut päivääkään.
        Entiset ystävät ja tutut on edelleen ystäviä ja tuttuja, heistä osa on koko ajan olleet parisuhteessa, varmaan yksi on löytänyt kumppanin näitten vuosien aikana.
        Ja edelleen hyvät rakkaat ystävät kumppaneineen ovat rakkaita ystäviä joita tapaan ja joiden kanssa olen yhteyksissä entiseen malliin.
        Kummallisia "ystäviä" sinulla jos noin heppoisin perustein ystävyyden katkaisee. En sanoisi ystäviksi ollenkaan.
        En tunne itseäni ulkopuoliseski millään muotoa. Tietenkin heillä on oma elämä mutta niin on minullakin. En tunne tarvetta riippua iilimatona kenessäkään. Meidän ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen.
        Minulla on mielenkiintoinen ja vaativakin työ jossa viihdyn todella hyvin. On mukavat työlkaverit joita nyt tosin tapaan harvemmin kun työskentelemme kotikonttorissa.
        Minulla on kuusi sisarusta, kolme veljeä ja kolme siskoa. Heistä suurin osa perheellisiä ja meillä on läheisert ja lämpimät välit.
        Ihmissuhteita siis on ja hyviä sellaisia. Huonoilla en mitään teksikään ja siksi en tunne tarvetta huonoa suhdetta solmia. Yksinolemisessa ei ole mitään pelättävää eikä vikaa.
        On oma viihtyisä ja rakas koti jossa saan olla rauhassa ja hiljaisuudessa kun niin haluan.
        Päätän rahankäyttöni täysin itse. Päätän asioitani täysin itse.
        On todella surullista jos yksin oleminen pelottaa niin paljon että mieluummin roikkuu huonossa suhteessa. Ei voi olla kovinkaan onnellinen elämä.
        Totta kai suurin osa ihmisiä kaipaa ihmissuhteita, mutta se ei tarkoita sitä että väkisin pakottaa itsensä suhteeseen joka ei kerta kaikkiaan omalle tunnu. Mitä iloa siitä saa?
        Ihmissuhteitani ovat ystävät ja läheiset, tuttavat. En nyt vain kaipaa miestä huusholliini enkä elämääni. Kun en tunne siihen tarvetta enkä halua, en toimi itseäni vastaan.

        En muuten ymmärrä tuota asennetta että kun joku, varsinkin nainen, valitsee sinkkuuden, hänen kimppuunsa hyökätään ja pyritään mollaamaan kaikin tavoin.
        Ottaako se miehiselle itsetunnolle niin kovin että useimmat naiset tosipaikan tullen pärjäisivät mainiosti täysin ilman miestä elämässään?

        Minäkin ihmettelen tuota vapaaehtoisesti (tai osittain vapaaehtoisesti) sinkkuuden valitsevien naisten parjaamista (erityisesti miesten toimesta). Rehellisesti sanottuna tulisi mieli nostaa jalkaa ja päästää haiseva ja kovaääninen parjaavien kohdalla. Ehkä pitääkin jatkossa. ;) ;D


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Monikin on etukäteen uhonnut, miten pitää jääräpäisesti kiinni periaatteistaan, mutta on sitten kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin, kun yksinäisyys on aivan konkreettisesti tullut eteen. Ei voi hakeutua edes entisten tuttujensa seuraan, kun he ovat jo pariutuneet, ja heillä on aivan eri jutut. Tuntee itsensä sivulliseksi ja ulkopuoliseksi.

        Yksinäisyyttä ei saata etukäteen edes kuvitella

        Eipä ole kummoisia ystävyyssuhteita, jos kaatuvat siihen että yksi seurustelee ja toinen on sinkku. Parempi silloin onkin ilman moisia valeystäviä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kova ennakkokarsinta lopettaa monen laadukkaankin miehen mielenkiinnon. On todellinen vaara, että menee onnensa ohi.

        "Laadukas mieskin" ennakkokarsii. Suurin osa ihmisistä "tasosta" riippumatta jossain määrin karsii. Se on hyvin inhimillistä ja hyvin ymmärrettävää. Sehän on itsensä suojeluakin jossain määrin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kova ennakkokarsinta lopettaa monen laadukkaankin miehen mielenkiinnon. On todellinen vaara, että menee onnensa ohi.

        Eihän se "laatumies" silloin ollut sille hypoteettiselle ennakkokarsija-naiselle mitenkään potentiaalinen kumppani, mikäli "kova ennakkokarsinta" lopetti hänen mielenkiintonsa.

        Sehän on vain hyvä että tuon "laatumiehen" mielenkiinto lopahti, sillä "kovaa ennakkokarsintaa" harjoittava nainen etsii miestä, jolle "kova ennakkokarsinta" ei ole mielenkiinnon lopahtamista aiheuttava tekijä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä ole kummoisia ystävyyssuhteita, jos kaatuvat siihen että yksi seurustelee ja toinen on sinkku. Parempi silloin onkin ilman moisia valeystäviä.

        No siis todella. Ovat miesten "ystävyyssuhteet" todella noin hepposia? Mä olen ainakin kuvitellut miesten(kin) ystävyyssyhteiden olevan parisuhteista riippumattomia. Ainakin naisten ystävyyssuhteet yleensä ovat.

        Ystävien kanssa on omat jutut ja mahdollisessa parisuhteessa eri jutut. Tietysti erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Ns. ruuhkavuosissa ystävyyssuhteille on vähemmän aktiivista aikaa, mutta kyllä oikea ystävyys sen kestää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No siis todella. Ovat miesten "ystävyyssuhteet" todella noin hepposia? Mä olen ainakin kuvitellut miesten(kin) ystävyyssyhteiden olevan parisuhteista riippumattomia. Ainakin naisten ystävyyssuhteet yleensä ovat.

        Ystävien kanssa on omat jutut ja mahdollisessa parisuhteessa eri jutut. Tietysti erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat ystävyyssuhteisiin. Ns. ruuhkavuosissa ystävyyssuhteille on vähemmän aktiivista aikaa, mutta kyllä oikea ystävyys sen kestää.

        Tuo pisti joo silmään.

        Toki on sellaisiakin ihmisiä, jotka karsivat kaveripiiristä eri elämäntilanteessa olevat frendit. Osa hälläväli-tutuista karsiutuu pois ihan vaan yhteydenpidon puutteen vuoksi. Ei kukaan varmasti kiistä tällaisten tyyppien olemassaoloa.

        Mutta eipä ne aidot ystävät useimmilla ihmisillä häviä ympäriltä siksi, että elämät lähtevät eri suuntiin.

        Niitä hälläväli-tuttuja löytyy lisää jokaisesta uudesta työpaikasta/ harrastuksesta/ mistä vaan. Ne on ihan kivoja olla olemassa mutta ei niiden katoaminen paljoa haittaa ja aina niitä tulee lisää, jos vähänkään omaa sosiaalisia taitoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No, itse olen naimaton 40-v. nainen. En ole koskaan ollut avoliitossa tai naimisissa. Tiedän kyllä, mitä parisuhteettomuus on. Olen tapaillut kyllä miehiä. Tapailen tai seurustelen vain mielenkiintoisten ihmisten kanssa, en säälistä. Sitä säälipeliä on kyllä joskus nuorempana ollut mutta sellaiseen en enää lähde. Onneksi sellaisiakin on, jotka ovat kiinnostavia. Harvemmin vaan törmää sellaisiin. Minulla on ollut se ongelma, että en ole pitänyt itseäni esillä tarpeeksi ja olen etäsuhteillut nuoresta aikuisuudesta saakka ja asunut eri kaupungeissa ja maissa kuin tapailemani henkilöt. Tietysti muutkin asiat voi naimattomuutta ja sinkkuutta selittää jossain kohtaa elämää. Nykyään seuran hakeminen on siirtynyt myös paljon nettiin mutta kaikki ei koe sosiaalista mediaa omana tapana solmia tuttavuuksia tai paikkana ehdotella tapaamisia.

        En kuitenkaan toimi itseäni vastaan tuossa. Ei se ole uhoamista, jos on rehellinen itselleen. Olen kyllä huomannut, että joitakin ottaa päähän toisten rohkeus ja vahvuus olla yksin. Olen pärjännyt ilman kaksilahkeisia eikä minulla tosiaan sitä parisuhteen henkistä ja taloudellista turvaa ole koskaan ollut. Haluan yhtä vahvan ihmisen rinnalleni enkä mitään ripustautujaa, joka ei seiso omilla jaloillaan. Tietysti paljon muutakin kuin itsenäisyys tulee kumppanista löytyä positiivisessa mielessä.

        Sain sinusta sellaisen kuvan, ettet ole nuorempanakaan harrastanut uhoamista. Vaikuttaa myös, että olet sopeutuva luonne. Et siten ole joutunut kokemaan, mitä voi kokea. Arvelisin, että sinulla on vielä tavallista paremmat mahdollisuudet löytää omasi, jos haluat.

        Onnea sinulle! 🌹👀


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Sain sinusta sellaisen kuvan, ettet ole nuorempanakaan harrastanut uhoamista. Vaikuttaa myös, että olet sopeutuva luonne. Et siten ole joutunut kokemaan, mitä voi kokea. Arvelisin, että sinulla on vielä tavallista paremmat mahdollisuudet löytää omasi, jos haluat.

        Onnea sinulle! 🌹👀

        Kiitos. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kokemus puhuu aivan toista kieltä. Sellainen mies, jota ennakkokarsinta ahdistaa, on jo lähtökohtaisesti niin heikkoa materiaalia, että siinä ei mitään menetä. Asiallinen ja harkitsemisen arvoinen mies harrastaa itsekin ennakkokarsintaa, eikä hänelle kelpaa kuka vaan. Huono suhde on paljon yksinäisyyttä suurempi riski.

        Kuvauksesi perusteella vaikutat sosiaaliselta. Kaikkein positiivisinta on, ettet tunne itseäsi ulkopuoliseksi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kuvauksesi perusteella vaikutat sosiaaliselta. Kaikkein positiivisinta on, ettet tunne itseäsi ulkopuoliseksi.

        No jaa. Nuorempana olin hyvin ujo ja arka, mutta onneksi sosiaalista rohkeutta on helppo kasvattaa, kun vaan ottaa ja menee toistuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jaa. Nuorempana olin hyvin ujo ja arka, mutta onneksi sosiaalista rohkeutta on helppo kasvattaa, kun vaan ottaa ja menee toistuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle.

        Lisään ...

        Mä olen sosiaalinen introvertti. Viihdyn kyllä sosiaalisissa tilanteissa ja nykyään osaan jopa ottaa niistä irti kaiken positiivisen. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin syövät multa valtavasti energiaa ja niiden jälkeen on usein takki ihan tyhjä. Silloin kaipaa yksinäisyyttä ja hiljaisuutta akkujen lataamiseen. Ei sen tietenkään mitään täydellistä tarvitsisi olla. Kyllä mun elämääni parisuhde mahtuisi, mutta vain toimiva, rauhallinen ja suhteellisen kitkaton (täysin kitkatontahan ei ole olemassa) parisuhde. Muunlainenkin on koettu ja siitä oppineena lisätty asioita listalle "tällaista miestä en enää huoli".

        Mä viihdyn myös yksinäisyydessä ja kaipaankin sitä. Yksinäisyys ei ole musta lainkaan pelottava olotila.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Laadukas mieskin" ennakkokarsii. Suurin osa ihmisistä "tasosta" riippumatta jossain määrin karsii. Se on hyvin inhimillistä ja hyvin ymmärrettävää. Sehän on itsensä suojeluakin jossain määrin.

        Kaikki ennakkokarsivat aivan mahdottomat. KOVA ennakkokarsinta, josta puhuin, on vienyt monen onnensa ohi.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kaikki ennakkokarsivat aivan mahdottomat. KOVA ennakkokarsinta, josta puhuin, on vienyt monen onnensa ohi.

        Nimenomaan kova ennakkokarsinta on tarpeen. Tietysti kohtuuttomuuksiin ei kannata mennä, mutta oleellisten asioiden suhteen kannattaa olla kova ja ehdoton. Kova ennakkokarsinta on järkevää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän se "laatumies" silloin ollut sille hypoteettiselle ennakkokarsija-naiselle mitenkään potentiaalinen kumppani, mikäli "kova ennakkokarsinta" lopetti hänen mielenkiintonsa.

        Sehän on vain hyvä että tuon "laatumiehen" mielenkiinto lopahti, sillä "kovaa ennakkokarsintaa" harjoittava nainen etsii miestä, jolle "kova ennakkokarsinta" ei ole mielenkiinnon lopahtamista aiheuttava tekijä.

        Näin kova ennakkokarsinta yleensä vaimenee, mutta jos ei vaimene, johtaa tavallisesti sinkkuuteen.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Näin kova ennakkokarsinta yleensä vaimenee, mutta jos ei vaimene, johtaa tavallisesti sinkkuuteen.

        Se mahdollisuus on toki olemassa. Sinkkuus on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin huono parisuhde. Parisuhde niin heikkopäisen miehen kanssa, joka ei ymmärrä ennakkokarsinnan tarpeellisuutta, taas olisi väistämättä ihan toivoton yritys. Menköön epätoivoiset yhteen toisten epätoivoisten kanssa. Se toimii paremmin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos. :)

        Ei ollut myöskään vaikeaa havaita , että tekstisi takana on hienostunut ihminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No jaa. Nuorempana olin hyvin ujo ja arka, mutta onneksi sosiaalista rohkeutta on helppo kasvattaa, kun vaan ottaa ja menee toistuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle.

        Ujous on ollut minunkin pysyvänä ongelmana, mutta työssäni jouduin juuri päinvastaiseen. Ei se parantanut. En ollut vain esillä, vaan suorastaan silmätikkuna. Palstalla taas luullaan, että olisi päinvastoin, että olisin rohkea kuin mikä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lisään ...

        Mä olen sosiaalinen introvertti. Viihdyn kyllä sosiaalisissa tilanteissa ja nykyään osaan jopa ottaa niistä irti kaiken positiivisen. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin syövät multa valtavasti energiaa ja niiden jälkeen on usein takki ihan tyhjä. Silloin kaipaa yksinäisyyttä ja hiljaisuutta akkujen lataamiseen. Ei sen tietenkään mitään täydellistä tarvitsisi olla. Kyllä mun elämääni parisuhde mahtuisi, mutta vain toimiva, rauhallinen ja suhteellisen kitkaton (täysin kitkatontahan ei ole olemassa) parisuhde. Muunlainenkin on koettu ja siitä oppineena lisätty asioita listalle "tällaista miestä en enää huoli".

        Mä viihdyn myös yksinäisyydessä ja kaipaankin sitä. Yksinäisyys ei ole musta lainkaan pelottava olotila.

        Jos minulla ei olisi rakasta vaimoani, olisin täydelleen hukassa. En pysty enää edes arjen rutiineihin.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Ujous on ollut minunkin pysyvänä ongelmana, mutta työssäni jouduin juuri päinvastaiseen. Ei se parantanut. En ollut vain esillä, vaan suorastaan silmätikkuna. Palstalla taas luullaan, että olisi päinvastoin, että olisin rohkea kuin mikä.

        Tietenkään ihmisen perusluonne ei muutu. Se olisi mahdotonta, ilman aivovammaa. Tilanteen kanssa oppii kuitenkin elämään ja selviämään.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos minulla ei olisi rakasta vaimoani, olisin täydelleen hukassa. En pysty enää edes arjen rutiineihin.

        Mitä tuohon sanoisi. Sinulla se on noin ja. ilmeisesti ihan ok. Minä taas kokisin tuollaisen painajaismaiseksi tilanteeksi. Eri juttu, jos riippuvuus on esim. sairauden aiheuttamaa, mutta muutoin terve ja toimintakykyinen ihminen, joka riippuisi ja roikkuisi minussa, olisi ihan kammotus.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos minulla ei olisi rakasta vaimoani, olisin täydelleen hukassa. En pysty enää edes arjen rutiineihin.

        Miten käy miehen, jos vaimo lähtee ennen sinua? Palvelutaloon?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten käy miehen, jos vaimo lähtee ennen sinua? Palvelutaloon?

        Palvelutaloon ei nykyisin noin vain mennä. Ei sinne oteta eikä mahdu. Vaimoni sisko oli palvelutalokunnossa jo vuosikymmenen. Kitkutteli pakotettuna "kotihoitoon". Kuoli sairaalassa viikko sitten.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Palvelutaloon ei nykyisin noin vain mennä. Ei sinne oteta eikä mahdu. Vaimoni sisko oli palvelutalokunnossa jo vuosikymmenen. Kitkutteli pakotettuna "kotihoitoon". Kuoli sairaalassa viikko sitten.

        Voi se vaimo yhtä hyvin heittää vaikka lusikan nurkkaan ennen sinua, vaikka onkin tilastollisesti epätodennäkoistä, jos olette suht saman ikäiset.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos minulla ei olisi rakasta vaimoani, olisin täydelleen hukassa. En pysty enää edes arjen rutiineihin.

        No tuo selittää hieman tuota irrationaalista pelkoasi sinkkuutta kohtaan. Tuo kertoo kuitenkin lähinnä juuri sinusta itsestäsi. Hyvin monille muille siinkkuus ei ole mikään kammottava mörkö, jota pitäisi vältellä keinolla millä hyvänsä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuo selittää hieman tuota irrationaalista pelkoasi sinkkuutta kohtaan. Tuo kertoo kuitenkin lähinnä juuri sinusta itsestäsi. Hyvin monille muille siinkkuus ei ole mikään kammottava mörkö, jota pitäisi vältellä keinolla millä hyvänsä.

        Ja hyvin monille sinkkuus on ainoa oikea valinta.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Jos minulla ei olisi rakasta vaimoani, olisin täydelleen hukassa. En pysty enää edes arjen rutiineihin.

        Kotihoito auttaa selviämään arjen rutiineista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kotihoito auttaa selviämään arjen rutiineista.

        Harvoilla paikkakunnilla on riittävästi kotihoidon henkilöstöä. Lähinnä se on sitä, että käydään tarkistamassa, vieläkö hoidettava on hengissä, vai joko kutsutaan hautausurakoitsija.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kotihoito auttaa selviämään arjen rutiineista.

        Isoin apu olisi tietenkin siitä, että aikuinen ihminen opettelisi edes vanhoilla päivillään ihan itse pyörittämään arkea. Jos riittää virtaa trollata ympäri vuorokauden, vuodesta toiseen nettipalstoilla, ei ole mitään selitystä siihen miksi ei ole riittänyt virtaa opetella arjen rutiinien hoitamista itse.

        Tainnut käydä niin että vaimo on polvillaan hoitanut ukon puolesta aina kaiken. Se on valitettavaa ja rampauttaa palveltavan juuri tuollaiseksi läheisriippuvaiseksi, joka on päivittäisten asioiden hoidossa pienen lapsen tasolla.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Näin kova ennakkokarsinta yleensä vaimenee, mutta jos ei vaimene, johtaa tavallisesti sinkkuuteen.

        Sinkkuus onkin useimmille parempi optio kuin karsinnasta luopuminen ja vain johonkin tyytyminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvoilla paikkakunnilla on riittävästi kotihoidon henkilöstöä. Lähinnä se on sitä, että käydään tarkistamassa, vieläkö hoidettava on hengissä, vai joko kutsutaan hautausurakoitsija.

        Paremmin kyllä hoidetaan, vaikka henkilöstöpulaa on.

        Aloittajan kohdalla ei ole kyse mistään vaihtoehdoista, vaan riippuvuudesta. Hän saa kiksejä kaikinpuolin, kun vaimo häärää hänen vuokseen. Suomatta ajatustakaan sille miten vaimo jaksaa ja voi.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paremmin kyllä hoidetaan, vaikka henkilöstöpulaa on.

        Aloittajan kohdalla ei ole kyse mistään vaihtoehdoista, vaan riippuvuudesta. Hän saa kiksejä kaikinpuolin, kun vaimo häärää hänen vuokseen. Suomatta ajatustakaan sille miten vaimo jaksaa ja voi.

        - Sheena

        Vaimon jaksaminen on PÄÄLLIMMÄISIN ajatukseni. Rakastan häntä syvästi ja hän minua. Poden pysyvää huonoa omaatuntoa, että olen vaimoni taakkana, mutta hän yrittää tasoittaa omaatuntoani sanomalla, etten ole. Tiedän kuitenkin, että olen. Olen hyvin sairas ja vaimoni on melkein yhtä sairas.


    • Anonyymi

      Kuka mitenkin taablaa.

      • Anonyymi

        Niinpä. Toiset tarvitsevat vahvaa karsintaa, matematiikkaa ja mitä vielä. Itse luotan automaatioon parinvalinnassakin.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Toiset tarvitsevat vahvaa karsintaa, matematiikkaa ja mitä vielä. Itse luotan automaatioon parinvalinnassakin.

        - Sheena

        Tieto parinvalinnan mekanismeista ei todellakaan hyödytä parinvalinnassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Toiset tarvitsevat vahvaa karsintaa, matematiikkaa ja mitä vielä. Itse luotan automaatioon parinvalinnassakin.

        - Sheena

        Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten parinvalinta toteutetaan automaatiolla? Eikö kuitenkin ole välttämätöntä jotenkin pyrkiä etukäteen selvittämään millainen tyyppi se toinen on? Etukäteen siinä mielessä, että ennen kuin ollaan ihan vakavissaan. Jos ei, niin eikö tuossa ole suht paha riski pieleenmenolle? Tai siis mitä tarkoitat tuolla automaatiolla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan uteliaisuudesta kysyn, että miten parinvalinta toteutetaan automaatiolla? Eikö kuitenkin ole välttämätöntä jotenkin pyrkiä etukäteen selvittämään millainen tyyppi se toinen on? Etukäteen siinä mielessä, että ennen kuin ollaan ihan vakavissaan. Jos ei, niin eikö tuossa ole suht paha riski pieleenmenolle? Tai siis mitä tarkoitat tuolla automaatiolla?

        Automaatio -sanan tilalle käy hyvin vaisto/vainu/tunne/intuitio. "Tietää/tuntee, kun osuu sopiva hyvä kohdalle". Sitä ei voi sanoin etukäteen selittää eikä selvittää. Ja kun sitten osuu, niin juttu luistaa automaattisesti.

        Toki aina on hyvä olla pari ajatusta siitä millaisen ihmisen kanssa voisi jakaa elämänsä. Tai ainakin millainen ihminen ei ainakaan käy. Kuten itselläni konkreettinen esimerkki: alkoholimies ei käy, vaikka olisi kuinka hyvä ja mahtava muuten. Ystävänä ja kaverina käy, ei parisuhteessa.

        - Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Automaatio -sanan tilalle käy hyvin vaisto/vainu/tunne/intuitio. "Tietää/tuntee, kun osuu sopiva hyvä kohdalle". Sitä ei voi sanoin etukäteen selittää eikä selvittää. Ja kun sitten osuu, niin juttu luistaa automaattisesti.

        Toki aina on hyvä olla pari ajatusta siitä millaisen ihmisen kanssa voisi jakaa elämänsä. Tai ainakin millainen ihminen ei ainakaan käy. Kuten itselläni konkreettinen esimerkki: alkoholimies ei käy, vaikka olisi kuinka hyvä ja mahtava muuten. Ystävänä ja kaverina käy, ei parisuhteessa.

        - Sheena

        Juuri näin. Parinvalinta on mekanismi, jonka evoluutio on luonut. Se on täysin alitajuinen. Biologia ja sosiologia paljastavat, kuinka se toimii, mutta tästä tiedosta ei ole mitään hyötyä parinvalinnassa.


    • Anonyymi

      Hyper-Helix DNA, mikä sellainen geein olisi eli ääretön määrä kierteillä olevia DNA-kierteitä veressä, DNA:ssa.

      Kaikki rokotteeyt käy joo silloin.

    • Kaksi henkilöä on ottanut keskustelurepertoaariinsa suoran valehtelemisen väittäen minun sanoneen tai tehneen häpeällisiä asioita, joita en ole sanonut, enkä tehnyt. Olen kaunistelematta sanonut, että he valehtelevat.

      Esimerkiksi eduskunnassa sanaa valahdella ei saa käyttää, mutta siellä pysytäänkin jonkinlaisissa rajoissa, koska on esiinnyttävä julkisesti kasvot vastakkain.

      Tiedän, että murrosikäiset helposti valehtelevat mustaamistarkoituksessa. Omatunto ei vielä ole kehittynyt riittävästi. Mutta se ei tarkoita, että se olisi hyväksyttävää.

      • Anonyymi

        Kas, siellä parisuhdeosiossa tosiaan on sun 10 vuotta vanha avautuminen teinitytöistä. :-D Oletko sä reppana trollannut täällä jo noin kauan? Säälittävää.


      • Anonyymi

        Sä olet itse täällä palstoilla niin kovasti valehdellut jo vuosikymmennen. Heittelet "faktoja" ja olet kyvytön todistamaan niiden totuuspohjaa = valehtelet.

        Mutuilet ja kun sulta penätään todisteita, väität ettet muista mistä kuulit/ jankkaat asian olevan perustietoa/ jne roskaa.

        Olet diagnosoimassa jokaisen kanssasi eri mieltä olevan milloin miksikin heikkolahjaiseksi tai lapseksi.

        Jos ei kestä lämpöä, täytyy pysyä poissa saunasta. Itsehän sinä sitä löylyä jatkuvasti heität lisää kiukaalle. Turha pillittää alakynteen jäädessä, kun itse aloitit koko shown.


    • Anonyymi

      Miksi kukaan olisi mieluummin haaleassa suhteessa ihan vaan jonkun kanssa, kuin itsekseen? Mitä sellaisesta parisuhteesta saa irti, jossa notkuu vaan paremman puutteessa ja/ tai sitä odotellessa?
      Onko tosiaan niin että ihmiset ajattelevat huonon parisuhteen olevan parempi vaihtoehto kuin yksinolo?

      Mikä saa ihmiset pelkäämään yksinoloa niin paljon, että ottavat mieluummin kenet tahansa vierelleen kulkemaan, vaikka ei yhteen sovittaisikaan?
      Onko tuollaisilla haaleilla suhteilla mitään mahdollisuutta venyä pitkiksi parisuhteiksi?

      Kuka haluaisi olla se vaihtoehto, johon kumppani on tyytynyt kun ei oikeasti mieleistään saanut? Aika mieltäylentävä kokemus varmasti huomata että toinen hyväksikäyttää sinua, kun ei osaa olla yksin.

      • Minusta toinen henkilö ei voi määrätä, mitä toinen tekee. Sinkuksi haluava saa jäädä sinkuksi ja laadusta tinkivä saa tinkiä. Kukin saa valita oman tiensä.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Minusta toinen henkilö ei voi määrätä, mitä toinen tekee. Sinkuksi haluava saa jäädä sinkuksi ja laadusta tinkivä saa tinkiä. Kukin saa valita oman tiensä.

        Siitähän ei nyt ollut kyse, että kukaan määräilisi ketään muuta. Mutta tapa se on tuokin vältellä hankaliin kysymyksiin vastaamista.


    • Anonyymi

      Tätä palstaa lukiessa tulee usein sellanen tunne, että ihmiset pelkäävät yksinoloa ja että huonokin suhde olisi heistä sinkkuutta parempi vaihtoehto. Itselleni henkilökohtasesti todella vieras ajatus ja omassa reaalielämässäkin tuntematon käytösmalli.

      Sitten taas toisaalta kun katsoo vaikka nyt erotilastoja niin tulee tunne, että ehkä tuossa on perääkin. Ehkä ihmiset menevät usein yhteen ja ihan naimisiin saakka aivan puolivillasin perustein - kun nyt vaan jonkun löytää ja sitten sitouttaa itseensä.

      Itse olen alottajan kanssa osin samaa mieltä ja osin eri mieltä. Matematiikka toki on tavallaan oikein. Matemaattinen kuvaaja tuossa on hyvinkin se hänen rakastamansa "gaussin käyrä". Tietty määrä oikein asetettuja kriteerejä lisää sopivan kumppanin löytämisen mahdollisuutta, mutta kun kriteerejä tulee liikaa tai ne ovat liian kovia niin todennäköisyys alkaa laskea. Joukon pientäminen sopivalla tavalla lisää osuman mahdollisuutta, mutta liian pienessä joukossa todennäköisyys pienenee. Nuokin rajat olisivat varmasti ihan laskettavissa, mutta itselläni ei ole mielenkiintoa etsi dataa tuon toteuttamiseen.

      Valtaosa ihmisistä taitaa toteuttaa tuon joukon karsimisen ihan luonnostaan etsimällä seuraa siitä oman arkisen elämänsä piiristä. Nettideittailussa kriteerit taas asetetaan keinotekoisesti ja ihminen myös määrittää itse itsensä keinotekoisesti. Silloin jokainen ihminen määrittää itsensä sen perusteella mitä kuvittelee olevansa ja ehkä jopa hieman toivoo olevansa. Oikeassa elämässä taas rajat asettuvat ihan luonnostaan siihen mitä ihminen aidosti on. Kaikki aloittajan(kin) esittämät "tasomittarit" ovat täysin suhteellisia ja jokainen yksilö määrittelee ne eri tavoin "kauneus on katsojan silmässä".

      Reaalielämässä muita ihmisiä tavatessaan ihminen ei yleensä mieti listoja ja kriteerejä tai aseta rajoja, joiden sisälle sen ehdokkaan tulisi osua. Me tapaamme ja joko pidämme toisistamme tai emme pidä ja kaikki tuo tapahtuu orgaanisesti sen kummempia etukäteen analysoimatta. Nettideittailussa taas kaikki, myös se tapaaminen, on täysin etukäteen (subjektiivisesti) analysoitua ja siksi osumatarkkuus on lopulta hyvin heikko.

      Jos nettideittailua haluttaisiin muokata lähemmäs oikean maailman tilanteita, joissa ihmiset tapaavat, niin me loisimme erilaisia viiteryhmiä vaikka harrastustemme tai mielenkiinnon kohteidemme perusteella ja liittyisimme niihin. Tämän jälkeen meidät yhdistettäisiin joko täysin sattumanvaraisesti keskustelemaan jonkun samaan viiteryhmään kuuluvan kanssa tai saisimme esittää muutaman toiveen (vaikka ikään tai ulkoisiin tekijöihin liittyen) ja ohjelma noudattaisi löyhästi noita toiveitamme. Emme siis voisi asettaa tiukkoja kriteerejä ja olettaa ohjelman tottelevan vaatimuksiamme. Oikea elämä kun on osin sattumankauppaa. Se ei noudata ennaltamäärittelemiämme kriteereitä.

      • Anonyymi

        Jatkan pohdintaani ...

        Ainakaan tämänhetkisen tutkimuksen ja käyttäjädatan perusteella en usko, että edellä pohtimani kaltainen nettideittipalvelu loisi suurta innostusta. Nykyisen kaltaisten nettideittipalveluiden käyttäjät kuuluvat pääosin ihmisiin, jotka haluavat nimenomaan määrittää tarkasti ja jättää mahdollisimman vähän sattuman varaan. He ärsyyntyvät siitä, jos "vastapuoli" ei sitten täytäkään niitä heidän kriteereitään. Tämän näkee monista teksteistä täälläkin.

        Jotta kuvaamani kaltainen nettideittipalvelu voisi ottaa tuulta siipiensä alle, se vaatisi nykytilanteesta hieman poikkeavan kaltaisten ihmisryhmien kiinnostuvan ko. palvelusta ja alkavan laajemmassa määrin nettideittailla. Tarkoitan tällä pitkälti sellaisia ryhmiä, jotka tällä hetkellä etsivät seuransa orgaanisesti oikean elämänsä piiristä.

        Jos tuota edellä kuvaamaani nettideittipalvelua haluaisi muuttaa vieläkin aidomman elämän tuntuiseksi, niin siihen pitäisi luoda mahdollisuus myös yhdistää tuntemiaan ihmisiä. Jos vaikkapa keskustelen jonkun kanssa, jonka kokisin sopivan hyvin ystävälleni, niin voisin yhdistää heidät. Oleellista olisi se, että he eivät mitenkään automaattisesti löytäisi toisiaan vain koska ovat minun tuttaviani. Tuollainen systeemi luo liikaa valinnanvaraa ja aiheuttaa luokittelua ja mahdollisuuden antamisen vähenemistä. Homma voisi toimia vain, jos tapaamisen mahdollisuutta rajoitettaisiin keinotekoisesti ja siitä tehtäisiin erityisempää. Oikeassa elämässä aidosti kiinnostavan ihmisen löytäminen kun on erityistä, eikä mitään sivuillepyyhkimistä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan pohdintaani ...

        Ainakaan tämänhetkisen tutkimuksen ja käyttäjädatan perusteella en usko, että edellä pohtimani kaltainen nettideittipalvelu loisi suurta innostusta. Nykyisen kaltaisten nettideittipalveluiden käyttäjät kuuluvat pääosin ihmisiin, jotka haluavat nimenomaan määrittää tarkasti ja jättää mahdollisimman vähän sattuman varaan. He ärsyyntyvät siitä, jos "vastapuoli" ei sitten täytäkään niitä heidän kriteereitään. Tämän näkee monista teksteistä täälläkin.

        Jotta kuvaamani kaltainen nettideittipalvelu voisi ottaa tuulta siipiensä alle, se vaatisi nykytilanteesta hieman poikkeavan kaltaisten ihmisryhmien kiinnostuvan ko. palvelusta ja alkavan laajemmassa määrin nettideittailla. Tarkoitan tällä pitkälti sellaisia ryhmiä, jotka tällä hetkellä etsivät seuransa orgaanisesti oikean elämänsä piiristä.

        Jos tuota edellä kuvaamaani nettideittipalvelua haluaisi muuttaa vieläkin aidomman elämän tuntuiseksi, niin siihen pitäisi luoda mahdollisuus myös yhdistää tuntemiaan ihmisiä. Jos vaikkapa keskustelen jonkun kanssa, jonka kokisin sopivan hyvin ystävälleni, niin voisin yhdistää heidät. Oleellista olisi se, että he eivät mitenkään automaattisesti löytäisi toisiaan vain koska ovat minun tuttaviani. Tuollainen systeemi luo liikaa valinnanvaraa ja aiheuttaa luokittelua ja mahdollisuuden antamisen vähenemistä. Homma voisi toimia vain, jos tapaamisen mahdollisuutta rajoitettaisiin keinotekoisesti ja siitä tehtäisiin erityisempää. Oikeassa elämässä aidosti kiinnostavan ihmisen löytäminen kun on erityistä, eikä mitään sivuillepyyhkimistä.

        Kaikki nettipalvelut kompastuvat siihen, että niitä käyttäen ihmiset pyrkivät löytämään parin, joka täyttäisi tiukemmat kriteerit kuin itse. Sellaisia ei ole.

        Nettipalvelut eivät johda ihmisiä yhteen, mutta tuovat toimeentulon niitä pitäville tahoille.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kaikki nettipalvelut kompastuvat siihen, että niitä käyttäen ihmiset pyrkivät löytämään parin, joka täyttäisi tiukemmat kriteerit kuin itse. Sellaisia ei ole.

        Nettipalvelut eivät johda ihmisiä yhteen, mutta tuovat toimeentulon niitä pitäville tahoille.

        Ei se ihan noinkaan mene. Ihmisen vaateet eivät automaattisesti ole "tasokkaammat kuin hän itse". Ei todellakaan. Moni "kelpuuttaa" myös "alemman" ja myös nettideittopalveluissa ja tämä on fakta, jonka voi helposti myös tarkistaa.

        Ongelma on tuo täysin keinotekoinen arvioiminen. Jokaisella meistä on oma käsityksemme siitä millainen ihminen on vaikkapa fiksu, älykäs, varakas, hyvännäköinen, hauska, huumorintajuinen, mukava, jne. Nuo ovat kaikki subjektiivisia juttuja, joita ei voi yksinkertaisesti määrittää. Jos otat vaikkapa nipun kaveruksia ja kysyt millainen nainen/mies on hyvännäköinen, niin jokikinen antaa erilaisen vastauksen ja he tuskin pääsevät yhteisymmärrykseen. Tähän kun lisätään se, että ihmisen pitäisi vielä kyetä arvioimaan itsensä muiden silmissä, niin ei onnistu. Kyse ei todellakaan automaattisesti ole mistään "tasokkaamman tavoittelusta", vaan hyvinkin puhtaasti makuasioista.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Kaikki nettipalvelut kompastuvat siihen, että niitä käyttäen ihmiset pyrkivät löytämään parin, joka täyttäisi tiukemmat kriteerit kuin itse. Sellaisia ei ole.

        Nettipalvelut eivät johda ihmisiä yhteen, mutta tuovat toimeentulon niitä pitäville tahoille.

        Sun kannattaa tutkija-henkisenä ihmisenä tutustua vähän tarkemmin nettideittailun tilastoihin.
        Saat huomata että vanhanaikaiset ennakkoluulosi asian suhteen ovat auttamatta vääriä.


      • Anonyymi

        "Me tapaamme ja joko pidämme toisistamme tai emme pidä ja kaikki tuo tapahtuu orgaanisesti sen kummempia etukäteen analysoimatta."

        Puhu vain omasta puolestasi. Analyysikyvytön tai -haluton ihminen on puoliksi kuollut ja sen vuoksi erittäin epäkiinnostava.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Me tapaamme ja joko pidämme toisistamme tai emme pidä ja kaikki tuo tapahtuu orgaanisesti sen kummempia etukäteen analysoimatta."

        Puhu vain omasta puolestasi. Analyysikyvytön tai -haluton ihminen on puoliksi kuollut ja sen vuoksi erittäin epäkiinnostava.

        🦄

        Hyvin harva ihminen analysoi etukäteen sellaisia ihmisiä, jotka ehkä tapaa vaikkapa huomenna. Se vaatii varsin harvinaisia selvänäkijän kykyjä.

        Valtaosa ihmisistä tapaa toisia ihmisiä analysoimatta sen kummemmin etukäteen. Tapaamisen jälkeen ihmiset toki pohtivat ja analysoivat. Tuossa kohtaa siitä toisesta on kuitenkin pidetty ja jääty asiaa analysoimaan tai ei pidetty ja jätetty analysoimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin harva ihminen analysoi etukäteen sellaisia ihmisiä, jotka ehkä tapaa vaikkapa huomenna. Se vaatii varsin harvinaisia selvänäkijän kykyjä.

        Valtaosa ihmisistä tapaa toisia ihmisiä analysoimatta sen kummemmin etukäteen. Tapaamisen jälkeen ihmiset toki pohtivat ja analysoivat. Tuossa kohtaa siitä toisesta on kuitenkin pidetty ja jääty asiaa analysoimaan tai ei pidetty ja jätetty analysoimatta.

        Lisään ...

        Sen sijaan vaikkapa nettitreffeistä puhuttaessa ihmiset pohtivat ja analysoivat hyvinkin paljon sellaisia ihmisiä, joita he eivät ole koskaan tavanneet ja joista he eivät tiedä yhtään mitään. He tekevät analyysia siinä kohtaa, kun esittävät kriteerejä siitä ketä heille edes näytetään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään ...

        Sen sijaan vaikkapa nettitreffeistä puhuttaessa ihmiset pohtivat ja analysoivat hyvinkin paljon sellaisia ihmisiä, joita he eivät ole koskaan tavanneet ja joista he eivät tiedä yhtään mitään. He tekevät analyysia siinä kohtaa, kun esittävät kriteerejä siitä ketä heille edes näytetään.

        Väitän, että virheellisen ennen tapaamista suoritetun analyysin perimmäinen syy on virheellinen analyysi omasta itsestä eli siitä, mikä itselle on tärkeää.

        Kärjistän: jos karsii vaikkapa netissä ehdokkaita esimerkiksi pituuden vuoksi, ja myöhemmin huomaa, että se ei ollut hyvä karsintakriteeri parinvalinnassa, syynä lienee puutteellinen analyysi omasta itsestä.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väitän, että virheellisen ennen tapaamista suoritetun analyysin perimmäinen syy on virheellinen analyysi omasta itsestä eli siitä, mikä itselle on tärkeää.

        Kärjistän: jos karsii vaikkapa netissä ehdokkaita esimerkiksi pituuden vuoksi, ja myöhemmin huomaa, että se ei ollut hyvä karsintakriteeri parinvalinnassa, syynä lienee puutteellinen analyysi omasta itsestä.

        🦄

        Kyllä, tietysti kyseessä on virheellinen analyysi. Vaan onko virheellinen analyysi tehty lukijan taholta vaiko kirjoittajan taholta. Molemmat voivat tehdä tahattomia virheanalyyseja. Molemmat voivat myös täysin rehellisesti omassa mielessään tehdä oikean analyysin. Heillä voi vain sattua olemaan hyvin erilaiset lähtökohdat ja kriteerit siinä omassa analyysissaan. Maailmassa on lopulta hyvin sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat absoluuttisia ja eivät riippuisi lainkaan katsojan näkökulmasta ja ajattelutavasta.

        Jokaisella voi olla (ja luultavasti onkin) omassa päässään ennakoanalyysi siitä millaisen kumppanin tahtoisi. Maailma ei kuitenkaan skannaa niitä tietoja kenenkään aivoista ja niiden perusteella määritä kenet se siihen eteesi lätkäisee. Maailma haastaa jatkuvasti ennakko-oletuksiamme, deittipalvelu ei koskaan tee sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, tietysti kyseessä on virheellinen analyysi. Vaan onko virheellinen analyysi tehty lukijan taholta vaiko kirjoittajan taholta. Molemmat voivat tehdä tahattomia virheanalyyseja. Molemmat voivat myös täysin rehellisesti omassa mielessään tehdä oikean analyysin. Heillä voi vain sattua olemaan hyvin erilaiset lähtökohdat ja kriteerit siinä omassa analyysissaan. Maailmassa on lopulta hyvin sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat absoluuttisia ja eivät riippuisi lainkaan katsojan näkökulmasta ja ajattelutavasta.

        Jokaisella voi olla (ja luultavasti onkin) omassa päässään ennakoanalyysi siitä millaisen kumppanin tahtoisi. Maailma ei kuitenkaan skannaa niitä tietoja kenenkään aivoista ja niiden perusteella määritä kenet se siihen eteesi lätkäisee. Maailma haastaa jatkuvasti ennakko-oletuksiamme, deittipalvelu ei koskaan tee sitä.

        Jatkan ...

        Se, että ennakko-oletuksiamme ei lainkaan haasteta, ei ole näissä asioissa ihmisaivoille kovin luonnollinen olotila.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, tietysti kyseessä on virheellinen analyysi. Vaan onko virheellinen analyysi tehty lukijan taholta vaiko kirjoittajan taholta. Molemmat voivat tehdä tahattomia virheanalyyseja. Molemmat voivat myös täysin rehellisesti omassa mielessään tehdä oikean analyysin. Heillä voi vain sattua olemaan hyvin erilaiset lähtökohdat ja kriteerit siinä omassa analyysissaan. Maailmassa on lopulta hyvin sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat absoluuttisia ja eivät riippuisi lainkaan katsojan näkökulmasta ja ajattelutavasta.

        Jokaisella voi olla (ja luultavasti onkin) omassa päässään ennakoanalyysi siitä millaisen kumppanin tahtoisi. Maailma ei kuitenkaan skannaa niitä tietoja kenenkään aivoista ja niiden perusteella määritä kenet se siihen eteesi lätkäisee. Maailma haastaa jatkuvasti ennakko-oletuksiamme, deittipalvelu ei koskaan tee sitä.

        "Maailma ei kuitenkaan skannaa niitä tietoja kenenkään aivoista ja niiden perusteella määritä kenet se siihen eteesi lätkäisee."

        Sinulla on kovin persoonaton ja loogis-empiirinen käsitys tietoisuuden ja materian yhteydestä. Tylsää. Tuo on niin jo nähty.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Maailma ei kuitenkaan skannaa niitä tietoja kenenkään aivoista ja niiden perusteella määritä kenet se siihen eteesi lätkäisee."

        Sinulla on kovin persoonaton ja loogis-empiirinen käsitys tietoisuuden ja materian yhteydestä. Tylsää. Tuo on niin jo nähty.

        🦄

        Kyllä, toimin näissä asioissa faktojen pohjalta. Harrastan mielikuvituksen kehittämistä ihan tarpeeksi työni parissa, joten mun ei tarvitse kuvitella satuja reaalielämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, toimin näissä asioissa faktojen pohjalta. Harrastan mielikuvituksen kehittämistä ihan tarpeeksi työni parissa, joten mun ei tarvitse kuvitella satuja reaalielämään.

        Saduissa on se hyvä puoli, että ne kannustavat haastamaan ennakko-oletuksia.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saduissa on se hyvä puoli, että ne kannustavat haastamaan ennakko-oletuksia.

        🦄

        Tietysti. Sitä kannattaa aina harrastaa, vaikka harrastaisikin myös deittisovelluksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti. Sitä kannattaa aina harrastaa, vaikka harrastaisikin myös deittisovelluksia.

        Vakavasti puhuen: tämänastinen lyhyt kokemukseni elämästä on ollut hyvin pitkälle juuri sellainen, että ikään kuin jokin itseni ulkopuolinen taho skannaisi toiveitani ja sitten toteuttaisi niitä yksi toisensa jälkeen. Todennäköisesti kyse on vain analyysi- ja intuitiotaitojen hydyntämisestä. Ei menetelmällä itse asiassa ole edes merkitystä, koska usein tuntuu siltä kuin eläisi keskellä todellista satua, jossa toiveita voi toteuttaa oman mielen mukaan. Ei se yleensä nopeasti tapahdu mutta tapahtuu kuitenkin.

        Ihmissuhteissa, samoin kuin työasioissa ja millä tahansa elämänalueella tulee vastoinkäymisiä. Kun ne analysoi tarpeeksi tarkkaan ja sen jälkeen keskittää huomionsa siihen, mitä todella toivoo, on suhteellisen helppoa toteuttaa toiveensa. Ihmeellisintä on aina se, että yleensä toiveet toteutuvat vielä paremmassa muodossa kuin mitä oli uskaltanut toivoa. Joskus jokin sellainen asia, jota oli jossain vaiheessa pitänyt merkityksellisenä, vaipuu taka-alalle. Etualalle saattaa nousta jokin sellainen ominaisuus tai tapahtuma, jonka toteutumisen toive oli ollut niin syvällä sydämessä, ettei siitä ollut itsekään tietoinen. Mutta se toteutui, ja vieläpä paljon paremmassa muodossa kuin uskalsi toivoa.

        Elämä on ihmisen paras satu. Mekanismeja ei onneksi edes tarvitse tietää, jotta tästä voi nauttia. Uskaltaisin silti väittää, että analysoinnilla on osansa kokemuksissani.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vakavasti puhuen: tämänastinen lyhyt kokemukseni elämästä on ollut hyvin pitkälle juuri sellainen, että ikään kuin jokin itseni ulkopuolinen taho skannaisi toiveitani ja sitten toteuttaisi niitä yksi toisensa jälkeen. Todennäköisesti kyse on vain analyysi- ja intuitiotaitojen hydyntämisestä. Ei menetelmällä itse asiassa ole edes merkitystä, koska usein tuntuu siltä kuin eläisi keskellä todellista satua, jossa toiveita voi toteuttaa oman mielen mukaan. Ei se yleensä nopeasti tapahdu mutta tapahtuu kuitenkin.

        Ihmissuhteissa, samoin kuin työasioissa ja millä tahansa elämänalueella tulee vastoinkäymisiä. Kun ne analysoi tarpeeksi tarkkaan ja sen jälkeen keskittää huomionsa siihen, mitä todella toivoo, on suhteellisen helppoa toteuttaa toiveensa. Ihmeellisintä on aina se, että yleensä toiveet toteutuvat vielä paremmassa muodossa kuin mitä oli uskaltanut toivoa. Joskus jokin sellainen asia, jota oli jossain vaiheessa pitänyt merkityksellisenä, vaipuu taka-alalle. Etualalle saattaa nousta jokin sellainen ominaisuus tai tapahtuma, jonka toteutumisen toive oli ollut niin syvällä sydämessä, ettei siitä ollut itsekään tietoinen. Mutta se toteutui, ja vieläpä paljon paremmassa muodossa kuin uskalsi toivoa.

        Elämä on ihmisen paras satu. Mekanismeja ei onneksi edes tarvitse tietää, jotta tästä voi nauttia. Uskaltaisin silti väittää, että analysoinnilla on osansa kokemuksissani.

        🦄

        Saahan sitä uskoa ihan mihin vaan. Kyllä noita uskontoja riittää muillakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saahan sitä uskoa ihan mihin vaan. Kyllä noita uskontoja riittää muillakin.

        Kirjoitin enemmän reaalimaailman kokemisesta ja tuntemuksistani siellä kuin uskomisesta mihinkään. Uskominen vaatii, että on jokin uskomus. Tätä tarkoitin, kun sanoin että mekanismiin ei tarvitse ottaa kantaa lainkaan.

        🦄


      • Anonyymi

        Ajatuksesi on päällisin puolin järkevän kuuloinen, mutta en voi olla samaa mieltä ehdotuksestasi, kahdesta syystä:

        Ensinnäkin reaalimaailman versio ihmisestä ei välttämättä ole sen todenmukaisempi kuin virtuaaliversiokaan. Mm. sosiologi Goffman vertaa persoonaa rooliin, eikä hän varmasti ole ainoa.

        Toinen on keinotekoinen raja, jonka rakennat deittailuun liittymättömän virtuaalimaailman ja reaalimaailman deittailuun liittymättömien aktiviteettien välille. Niissä molemmissa suurin ongelma on sama, eli se, miten lähestyä romanttisessa tai seksuaalisessa kehyksessä henkilöä, joka on saapunut tilaan ilman tuota kehystä.

        Heti kun tämä kehys luodaan valmiiksi, joko deittipalvelun muodossa tai reaalimaailman seuranhakupaikkana, ihmisen representaatio itsestään kallistuu siihen suuntaan, että kehys otetaan huomioon.

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vakavasti puhuen: tämänastinen lyhyt kokemukseni elämästä on ollut hyvin pitkälle juuri sellainen, että ikään kuin jokin itseni ulkopuolinen taho skannaisi toiveitani ja sitten toteuttaisi niitä yksi toisensa jälkeen. Todennäköisesti kyse on vain analyysi- ja intuitiotaitojen hydyntämisestä. Ei menetelmällä itse asiassa ole edes merkitystä, koska usein tuntuu siltä kuin eläisi keskellä todellista satua, jossa toiveita voi toteuttaa oman mielen mukaan. Ei se yleensä nopeasti tapahdu mutta tapahtuu kuitenkin.

        Ihmissuhteissa, samoin kuin työasioissa ja millä tahansa elämänalueella tulee vastoinkäymisiä. Kun ne analysoi tarpeeksi tarkkaan ja sen jälkeen keskittää huomionsa siihen, mitä todella toivoo, on suhteellisen helppoa toteuttaa toiveensa. Ihmeellisintä on aina se, että yleensä toiveet toteutuvat vielä paremmassa muodossa kuin mitä oli uskaltanut toivoa. Joskus jokin sellainen asia, jota oli jossain vaiheessa pitänyt merkityksellisenä, vaipuu taka-alalle. Etualalle saattaa nousta jokin sellainen ominaisuus tai tapahtuma, jonka toteutumisen toive oli ollut niin syvällä sydämessä, ettei siitä ollut itsekään tietoinen. Mutta se toteutui, ja vieläpä paljon paremmassa muodossa kuin uskalsi toivoa.

        Elämä on ihmisen paras satu. Mekanismeja ei onneksi edes tarvitse tietää, jotta tästä voi nauttia. Uskaltaisin silti väittää, että analysoinnilla on osansa kokemuksissani.

        🦄

        " Ihmeellisintä on aina se, että yleensä toiveet toteutuvat vielä paremmassa muodossa kuin mitä oli uskaltanut toivoa. "

        Aivan! Ja jos nyt sattuukin olemaan toteutumatta jokin tai menemään suorastaan pieleen, niin tsädäm! Vähän ajan päästä toive toteutuu ja aivan rajusti paremmassa muodossa kuin mitä ikinä olisi edes keksinyt toivoa.

        - Sheena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Ihmeellisintä on aina se, että yleensä toiveet toteutuvat vielä paremmassa muodossa kuin mitä oli uskaltanut toivoa. "

        Aivan! Ja jos nyt sattuukin olemaan toteutumatta jokin tai menemään suorastaan pieleen, niin tsädäm! Vähän ajan päästä toive toteutuu ja aivan rajusti paremmassa muodossa kuin mitä ikinä olisi edes keksinyt toivoa.

        - Sheena

        Niin! Juuri niin!

        🦄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitin enemmän reaalimaailman kokemisesta ja tuntemuksistani siellä kuin uskomisesta mihinkään. Uskominen vaatii, että on jokin uskomus. Tätä tarkoitin, kun sanoin että mekanismiin ei tarvitse ottaa kantaa lainkaan.

        🦄

        Juttusi ei oikeastaan liity mitenkään siihen mihin yrität sillä viitata. Maailma ei skannaa mieltäsi ja tuo eteesi vain itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Se on itsestään selvää, että sinä itse valikoit keneen heistä kiinnostaa tutustua. Maailma kuitenkin jatkuvasti haastaa sinua ja tuo eteesi myös niitä sentin liian lyhyitä ja viisi kiloa liian painavia ihmisiä. Tuo haastaminen oli se pointti ei se, etteikö maailma toisi eteen monin verroin parempia asioita kuin olet koskaan osannut edes kuvitella. Itselleni ainakin tuo on täysin selvää ja oikeastaan juuri tuo oli se pointti. Asiat voi suunnitella omassa päässään ja deittipalvelussa miten tahansa, mutta oikea elämä heittää aina kierrepallon ja luultavasti sen lopputulos on parempi kuin olisit ikinä voinut suunnitella. Elämässä on aina random elementtejä ja siksi oikea elämä on täysin ylivertainen näissä jutuissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juttusi ei oikeastaan liity mitenkään siihen mihin yrität sillä viitata. Maailma ei skannaa mieltäsi ja tuo eteesi vain itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Se on itsestään selvää, että sinä itse valikoit keneen heistä kiinnostaa tutustua. Maailma kuitenkin jatkuvasti haastaa sinua ja tuo eteesi myös niitä sentin liian lyhyitä ja viisi kiloa liian painavia ihmisiä. Tuo haastaminen oli se pointti ei se, etteikö maailma toisi eteen monin verroin parempia asioita kuin olet koskaan osannut edes kuvitella. Itselleni ainakin tuo on täysin selvää ja oikeastaan juuri tuo oli se pointti. Asiat voi suunnitella omassa päässään ja deittipalvelussa miten tahansa, mutta oikea elämä heittää aina kierrepallon ja luultavasti sen lopputulos on parempi kuin olisit ikinä voinut suunnitella. Elämässä on aina random elementtejä ja siksi oikea elämä on täysin ylivertainen näissä jutuissa.

        Lisää ...

        Maailma ja elämä "jalostaa" meitä. Se haastaa ne meidän luutuneet käsityksemme oikeasta pituudesta ja kaikesta muusta, jotka neittideittipalvelussa voi määrittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatuksesi on päällisin puolin järkevän kuuloinen, mutta en voi olla samaa mieltä ehdotuksestasi, kahdesta syystä:

        Ensinnäkin reaalimaailman versio ihmisestä ei välttämättä ole sen todenmukaisempi kuin virtuaaliversiokaan. Mm. sosiologi Goffman vertaa persoonaa rooliin, eikä hän varmasti ole ainoa.

        Toinen on keinotekoinen raja, jonka rakennat deittailuun liittymättömän virtuaalimaailman ja reaalimaailman deittailuun liittymättömien aktiviteettien välille. Niissä molemmissa suurin ongelma on sama, eli se, miten lähestyä romanttisessa tai seksuaalisessa kehyksessä henkilöä, joka on saapunut tilaan ilman tuota kehystä.

        Heti kun tämä kehys luodaan valmiiksi, joko deittipalvelun muodossa tai reaalimaailman seuranhakupaikkana, ihmisen representaatio itsestään kallistuu siihen suuntaan, että kehys otetaan huomioon.

        🦄

        Ainoastaan sinä puhut "todellisemmasta". Itse en ole hetkeäkään edes ajatellut mitään todellisempaa. Kaikki voi aina olla "smoke and mirrors" myös reaalimaailmassa. Ei pidä sekoittaa tuota mihinkään todempaan tai vähemmän todelliseen, se on epäolennaista enkä ole puhunut mistään sellaisesta.


    • Keskustelu on siirtynyt epänumeerisen psykologismin alalle. Tarkoitintin alustukseni numeeriseen, sosiologiseen ja tilastolliseen tarkasteluun.

      • Anonyymi

        Et kuitenkaan kykene laittamaan yhtäkään linkkiä numeerisiin ja tilastollisiin tutkimuksiin, jotta muutkin pääsisivät lukemaan ne artikkelit joihin "faktasi" perustat?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Et kuitenkaan kykene laittamaan yhtäkään linkkiä numeerisiin ja tilastollisiin tutkimuksiin, jotta muutkin pääsisivät lukemaan ne artikkelit joihin "faktasi" perustat?

        Yliopiston luennolla opittua.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Yliopiston luennolla opittua.

        Varmaan sillä luennoitsijalla oli antaa teille opiskelijoille jotain lähteitä?

        Ainakin omina yliopistoaikoina oli itsestäänselvyys, että opettajat jakoivat oppilaille tiedon siitä mistä voivat omalla ajallaan käydä tutkimassa asiaa lisää.

        Lähteiden mainitseminen on yliopistomaailmassa tärkeä aspekti, kuten varmasti tiedät.


      • Anonyymi
        kynä.mi kirjoitti:

        Yliopiston luennolla opittua.

        "Yliopistoluennolla opittu" ei ole mikään luotettava lähde. Siellä luennollakin se esitetty tieto pitää lähteyttää. Tieto ei ole luotettavaa ilman lähdettä ja mahdollisuutta tarkastaa tiedon alkuperää.


    • Anonyymi

      ValeTiikka kuin matematiikka vale on suosittua nykyään aina.

    • Anonyymi

      Muiista nyt heti nelonen kanavio Selviytyjät uusion jkso tuleee taas oli ika jännittävä jo sunnuntainkin tuo jakso.

      • Anonyymi

        Viki viittasi todennäköisyysfunktioihin. Ihmiset pitäisi nähdä vaan niinä? Noh, eipä ihmismassassa oikein muuta struktuuria ole. Homomorfismit ovat joukkofunktioita.


    • Anonyymi

      Molokki syökoon kartongit ja nato syökoon everstit.

      Mutta hsudks prli yuo Emperor, on suuri se hiekkamato ytosi suurikin ja madon merkki sqlama... en tiedä saako jollekkin nintendon alustqalle tuota mutt ainwkin pc jq xbox.

    • Nykyisin, kun taloudellinen puoli ei määrää yksilöä niin kuin ennen aikaan maalla, myös tapakulttuuri on vastaavasti vapautunut. Avioliittoon ja lemmenvaloihin suhtaudutaan realistisesti, eikä ero avio- tai avoliitosta ole katastrofi, noin puolet eroaa.

      Ihmisen todellinen biologinen luonne tulee esiin paremmin, kuin se on koskaan tullut. Samaa kertoo myös sekä miesten että naisten sivusuhteitten määrä. Noin puolet kummastakin sukupuolesta on ollut kiinteän suhteen aikana myös sivusuhteessa. Ihminen on heikosti yksiavioinen ja puolisouskollinen.

      Kuitenkin varsinkin avioliittoon astuvat uskovat, että heidän kohdallaan liitto on poikkeus, kestävä. Pitkäaikainen seuranta ei tue tätä.

      • Anonyymi

        Saiskos linkkiä tuohon tilastoon, jossa sanotaan että "Noin puolet kummastakin sukupuolesta on ollut kiinteän suhteen aikana myös sivusuhteessa"

        Olisi kiinnostavaa lukea tuollainen tutkimus.


      • Anonyymi

        "Noin puolet kummastakin sukupuolesta on ollut kiinteän suhteen aikana myös sivusuhteessa. Ihminen on heikosti yksiavioinen ja puolisouskollinen."

        Kaipaisin linkkiä tuon "tiedon" lähteeseen. Enemmän mua kuitenkin hämmentää tuo päätelmä: "Ihminen on heikosti yksiavioinen ja puolisouskollinen." Jos on olemassa luotettava tilasto, että noin puolella on sivusuhde, niin eikö silloin noin puolet ole myös uskollisia ja yksiavioisia? Kuinka tuo on "heikosti"? Onko aloittaja sitä tyyppiä, jolle lasi on puolityhjä? Minusta puolet on puolet, ei heikosti.


    • Anonyymi

      Kahta vaatimusta en vaihda. Naisen pitää olla yli 40-vuotias neitsyt ja vähintään kaksinkertainen tohtori. Siispä on itsestäänselvää, että olen sinkku.

    • Anonyymi