SUNTI
Nykyään Sunti on monen ulkopaikkakuntalaisen mielestä vain pahainen kuraoja, mutta me kokkolalaiset tunnemme historiamme . Meille Sunti on aina keskeinen, kirkasvetinen, kaikkia yhdistävä vuolas virta, varsinkin henkinen virta.
Tarina kertoo, että kun turistit pysähtyivät Niagara Fall'sille ihastelemaan putouksen suuruutta, voimaa ja kauneutta, paikalla ollut pietarsaarelainen sanoi: Jos en olisi ennen nähnyt Suntia, olisin minäkin ihastunut. (Sku' int ja sett Sunde, sku ja blivi imponera.)
Vielä 1600- luvun alussa pääsivät matalakulkuiset alukset Kokkolan ensimmäiseen satamaan Holmbackenille Kaarlelan kirkon seutuville.
Kokkolan perustamisen aikaan alukset purjehtivat ohi Rövarskärin ( nyk. Pikiruukin) Puurokarin tulliasemalle ja siitä vielä jonkin matkaa aivan kaupungin rantaan, nykyisen kauppatorin tienoille, missä ranta- aitat sijaitsivat
1655 – 1672 kirkkoherra Erik Falanderilla oli oikeus kalastaa Måttisjärvestä l. Tryckareträskistä ja Suntin pääväylällä. Hän kuoli joulun aamusaarnan aikana 1672.
1730- luvulla maistraatti ehdotti, että Sokojanpurosta Linnusperänpuroon johtavaa haaraa syvennettäisiin. Näin saataisiin Sunti virtaavammaksi ja virtaus huuhtoisi pois meren Suntin suulle tuomat hietavallit.
1730- luvulla ryhdyttiin Suntin suuta syventämään, siksi hankittiin nostokurki heijarikauhoineen. Ruoppaustyö suoritettiin syksyllä jäältä käsin. Siitä huolimatta vain pienimmät 3 jalan syvyydessä kulkevat kuutit saattoivat kulkea Suntissa. Suuremmat alukset jäivät ankkuriin Mustakarin ja Halkokarin edustalle. Niillä laivoilla, joiden oli jäätävä 13- 14 jalkaa vedenpinnan alapuolella olevan Sannanrannan hietapankin ulkopuolelle Truktklippanin sisäpuolelle, oli hyvä talvisatama Vitskärin saaressa tai Ykspihlajassa.
Rantalaitureita ei Kaustarinlahdella ollut; laivat ankkuroivat redille ja kaikki tavarat kuljetettiin veneillä maihin tai laivaan.
V.1824 kauppiaat Anders Roos ja Anders Donner anoivat Ykspihlajasta maata varastojen rakentamiseen ja niin laivat sai viedä sinne edellytyksellä, että muutkin kaupunkilaiset saisivat käyttää paikkaa samaan tarkoitukseen. Vuodesta 1833 lähtien toimi Ykspihlajan laivojen mittauksessa palkattu henkilö. V. 1848 luotsiasetuksessa mainitaan laivaväylä Tankarista ja Trullögrundista Ykspihlajaan. Yhteistä laivalaituria alettiin rakentaa v.1868.
Kuitenkin vielä kauan käytettiin myöskin tapaa purkaa ja lastata alukset Vanhansataman redillä, sillä vasta 1870- luvulla katsottiin Ykspihlaja kaupungin varsinaiseksi satamaksi.
Itäväylän alaosa ruopattiin suoraksi v.1816 ja sitä kutsuttiin kanavaksi, tällöin länsiväylä kuivui.
Sunti virtasi aluksi nykyisen ohikulkutien kohdalta sekä Pikiruukin länsipuolitse että nykyistä reittiä Kaustarinlahteen, ja Pikiruukki oli saari. Itäväylän alaosa ruopattiin suoraksi v.1816 ja sitä kutsuttiin kanavaksi, tällöin länsiväylä kuivui.
1813 Suntin ruoppaus ja paalutus.
Ruoppauskassaan perittiin saapuvilta ja lähteviltä aluksilta ennen kruunulle mennyt maksu.
1814 otettiin yksityinen laina Maria Forsénilta ja
1815 kauppaneuvos Joachim Donnerilta samoin.
1816 ruoppaus
1817 lainattiin köyhäinkassaan kertyneet varat.
1837 Suntissa Pitkänsillan ja Puurokarin välillä kiellettiin uiminen yhden hopearuplan sakon uhalla.
1855 suuri ruoppaus kaupp.Anders Wiklundin johdolla.
Rehtori J.F. Sandelin kertoi kirjassa Gamlakarleby stads historia 1879 - 1919 Rantakadusta 1870- luvulla:
Tonttien päärakennukset olivat Isollakadulla ja ulkorakennukset, navetat, aitat, tallit ja vajat olivat Rantakadun puolella. Siksi kadulla oli voimakas navetan tuoksu, ja kun maa laski Suntia kohti, valui navetoiden lantavesi usein kadulle asti. Suntin puolella oli ryytimaat ja yrttitarhat, joissa kukkivat ruusut, resedat ja tuoksuvat yrtit. Monella ryytimaalla oli myös pieni puutarhamaja, jossa pidettiin rouvien kahvikestejä ja herrojen iltapäiväkeskustelutuokioita sekä nautittiin kauniista kesäilloista. Lehvien hämyssä sijaitsevat keitaat sopivat luonnollisesti myös rakastavaisten salaisiksi kohtaamispaikoiksi. Näitä viljelmiä oli ainakin apteekkari Libeckillä, Donnerilla, myöhemmin Sällskapsklubbenilla, Slottella, Forsénilla, Hermanssonilla, Roosilla, Lindströmillä ja Björklundilla
1887 ruoppaus
1897 ruoppaus
Yhteensä Sunti ruopattiin n.10 kertaa ennen vuosisadan vaihdetta
1898 päätettiin ostaa Kokkolan kaupungille oma ruoppauskauhuri yhtiöltä Munktills Verkstad a/b Eskilstunasta hintaan 58.400 mk. Sen ruoppausteho oli 36 m3 tunnissa.
Lasimest. Emil Wihlman sai luvan rakentaa Pakkahuoneenkadun kohdalle sillan Suntin yli korkeiden tolppien varaan. Hän hoiti vaakahuonetta torilla 1898.
1901 myönnettiin kaupungin salmen mutaustyön jatkamiseksi kaupungin rahastosta 5000 mk.
1902 1. koneellinen ruoppaus
1902 Suntinsuun sillan jälkeen länsirannalle rakennettiin matonpesulautta.
1904 Ent.postilj. Kronqvist halusi kalastaa haukikoukkuja Suntiin Pitkänsillan ja Seurahuoneen rannan välille. Lupaa ei myönnetty.
Vasta vuosisadan (1800- 1900) vaihteen jälkeen teki kapte
Nykyään Sunti on monen ulkopaikkakuntalaisen mielestä vain pahainen kuraoja, mutta me kokkolalaiset tunnemme historiamme . Meille Sunti on aina keskeinen, kirkasvetinen, kaikkia yhdistävä vuolas virta, varsinkin henkinen virta.
Tarina kertoo, että kun turistit pysähtyivät Niagara Fall'sille ihastelemaan putouksen suuruutta, voimaa ja kauneutta, paikalla ollut pietarsaarelainen sanoi: Jos en olisi ennen nähnyt Suntia, olisin minäkin ihastunut. (Sku' int ja sett Sunde, sku ja blivi imponera.)
Vielä 1600- luvun alussa pääsivät matalakulkuiset alukset Kokkolan ensimmäiseen satamaan Holmbackenille Kaarlelan kirkon seutuville.
Kokkolan perustamisen aikaan alukset purjehtivat ohi Rövarskärin ( nyk. Pikiruukin) Puurokarin tulliasemalle ja siitä vielä jonkin matkaa aivan kaupungin rantaan, nykyisen kauppatorin tienoille, missä ranta- aitat sijaitsivat
1655 – 1672 kirkkoherra Erik Falanderilla oli oikeus kalastaa Måttisjärvestä l. Tryckareträskistä ja Suntin pääväylällä. Hän kuoli joulun aamusaarnan aikana 1672.
1730- luvulla maistraatti ehdotti, että Sokojanpurosta Linnusperänpuroon johtavaa haaraa syvennettäisiin. Näin saataisiin Sunti virtaavammaksi ja virtaus huuhtoisi pois meren Suntin suulle tuomat hietavallit.
1730- luvulla ryhdyttiin Suntin suuta syventämään, siksi hankittiin nostokurki heijarikauhoineen. Ruoppaustyö suoritettiin syksyllä jäältä käsin. Siitä huolimatta vain pienimmät 3 jalan syvyydessä kulkevat kuutit saattoivat kulkea Suntissa. Suuremmat alukset jäivät ankkuriin Mustakarin ja Halkokarin edustalle. Niillä laivoilla, joiden oli jäätävä 13- 14 jalkaa vedenpinnan alapuolella olevan Sannanrannan hietapankin ulkopuolelle Truktklippanin sisäpuolelle, oli hyvä talvisatama Vitskärin saaressa tai Ykspihlajassa.
Rantalaitureita ei Kaustarinlahdella ollut; laivat ankkuroivat redille ja kaikki tavarat kuljetettiin veneillä maihin tai laivaan.
V.1824 kauppiaat Anders Roos ja Anders Donner anoivat Ykspihlajasta maata varastojen rakentamiseen ja niin laivat sai viedä sinne edellytyksellä, että muutkin kaupunkilaiset saisivat käyttää paikkaa samaan tarkoitukseen. Vuodesta 1833 lähtien toimi Ykspihlajan laivojen mittauksessa palkattu henkilö. V. 1848 luotsiasetuksessa mainitaan laivaväylä Tankarista ja Trullögrundista Ykspihlajaan. Yhteistä laivalaituria alettiin rakentaa v.1868.
Kuitenkin vielä kauan käytettiin myöskin tapaa purkaa ja lastata alukset Vanhansataman redillä, sillä vasta 1870- luvulla katsottiin Ykspihlaja kaupungin varsinaiseksi satamaksi.
Itäväylän alaosa ruopattiin suoraksi v.1816 ja sitä kutsuttiin kanavaksi, tällöin länsiväylä kuivui.
Sunti virtasi aluksi nykyisen ohikulkutien kohdalta sekä Pikiruukin länsipuolitse että nykyistä reittiä Kaustarinlahteen, ja Pikiruukki oli saari. Itäväylän alaosa ruopattiin suoraksi v.1816 ja sitä kutsuttiin kanavaksi, tällöin länsiväylä kuivui.
1813 Suntin ruoppaus ja paalutus.
Ruoppauskassaan perittiin saapuvilta ja lähteviltä aluksilta ennen kruunulle mennyt maksu.
1814 otettiin yksityinen laina Maria Forsénilta ja
1815 kauppaneuvos Joachim Donnerilta samoin.
1816 ruoppaus
1817 lainattiin köyhäinkassaan kertyneet varat.
1837 Suntissa Pitkänsillan ja Puurokarin välillä kiellettiin uiminen yhden hopearuplan sakon uhalla.
1855 suuri ruoppaus kaupp.Anders Wiklundin johdolla.
Rehtori J.F. Sandelin kertoi kirjassa Gamlakarleby stads historia 1879 - 1919 Rantakadusta 1870- luvulla:
Tonttien päärakennukset olivat Isollakadulla ja ulkorakennukset, navetat, aitat, tallit ja vajat olivat Rantakadun puolella. Siksi kadulla oli voimakas navetan tuoksu, ja kun maa laski Suntia kohti, valui navetoiden lantavesi usein kadulle asti. Suntin puolella oli ryytimaat ja yrttitarhat, joissa kukkivat ruusut, resedat ja tuoksuvat yrtit. Monella ryytimaalla oli myös pieni puutarhamaja, jossa pidettiin rouvien kahvikestejä ja herrojen iltapäiväkeskustelutuokioita sekä nautittiin kauniista kesäilloista. Lehvien hämyssä sijaitsevat keitaat sopivat luonnollisesti myös rakastavaisten salaisiksi kohtaamispaikoiksi. Näitä viljelmiä oli ainakin apteekkari Libeckillä, Donnerilla, myöhemmin Sällskapsklubbenilla, Slottella, Forsénilla, Hermanssonilla, Roosilla, Lindströmillä ja Björklundilla
1887 ruoppaus
1897 ruoppaus
Yhteensä Sunti ruopattiin n.10 kertaa ennen vuosisadan vaihdetta
1898 päätettiin ostaa Kokkolan kaupungille oma ruoppauskauhuri yhtiöltä Munktills Verkstad a/b Eskilstunasta hintaan 58.400 mk. Sen ruoppausteho oli 36 m3 tunnissa.
Lasimest. Emil Wihlman sai luvan rakentaa Pakkahuoneenkadun kohdalle sillan Suntin yli korkeiden tolppien varaan. Hän hoiti vaakahuonetta torilla 1898.
1901 myönnettiin kaupungin salmen mutaustyön jatkamiseksi kaupungin rahastosta 5000 mk.
1902 1. koneellinen ruoppaus
1902 Suntinsuun sillan jälkeen länsirannalle rakennettiin matonpesulautta.
1904 Ent.postilj. Kronqvist halusi kalastaa haukikoukkuja Suntiin Pitkänsillan ja Seurahuoneen rannan välille. Lupaa ei myönnetty.
Vasta vuosisadan (1800- 1900) vaihteen jälkeen teki kapte
Vastaukset 31
Vanhimmat
1904 Ent.postilj. Kronqvist halusi kalastaa haukikoukkuja Suntiin Pitkänsillan ja Seurahuoneen rannan välille. Lupaa ei myönnetty.
Vasta vuosisadan (1800- 1900) vaihteen jälkeen teki kapteeni Strömbäck luistinradan nykyisen torin paikalle. Rautatientorille rata tehtiin vasta 1910- luvulla.
Kapteeni Strömbäck ylläpiti vuodesta 1905 alkaen vuosikausien ajan luistinrataa nykyisen kauppatorin paikalla ilman kaupungin tukea. Hän rakensi Torikadun sillan kupeeseen pumppuhuoneen, johon asennettiin sähkömoottori, joka pumppasi vettä Suntista radalle. Tällä radalla pidettiin ensimmäiset nopeusluistelukilpailut, mukana oli muun muassa Henrik Slotte, Matts Visur sekä myös Jussi Björk (tarina 23/ 6) . He antoivat meijerillä työskentelevän Kronqvistin viilata luistinterät aivan suoriksi sillä seurauksella, etteivät luistelijat pysyneet sisäkurvissa, vaan sinkoutuivat katsojien riemuksi mutkissa juoksemaan lumihankeen ulkokurvissa. Rata oli ympärysmitaltaan vain 250 metriä, joten mutkat olivat todella tiukat, ja siksi 500 metrin aikakin jäi jopa yli minuuttiin.
Luistelukilpailuja järjestettiin jatkuvasti talvisin vuoteen 1916 asti, jolloin harrastus alkoi vähetä ja loppui olemattomaksi noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Kokkolalaisen pikaluistelun huippuvuodet olivat 1911- 1915. Menestyksekkäimpiä tuon kauden luistelijoita olivat Idrottens Vänner- seuran Herman Plosila, joka oli myös hyvä yleisurheilija, sekä Ungdomsföreningens Idrottsklubben- seuran edustaja Jussi Björk.
1910 ruoppaus
Pormestarinkadun kohdalle ilmestyi yöllä Suntin yli omatekoinen NOITASILTA kävelijöille. Kaupunki hävitti sillan n. v. 1910.
1913 Rantojen paalutus
1916 Ruoppaus kelluvalla höyrykoneruoppaajalla, jossa oli laahuskauhat eli pienten kauhojen jono. Muta vietiin proomulla merelle tyhjennettäväksi.
1932 Suntin perkaus hätäaputöinä.
Ennen vuotta 1854 Suntin ylivievä ainoa silta oli 100 metrin Pitkäsilta, jonka pohjoispuolella oli tulliportti ja pohjoistulli.
1910 kiellettiin Suntissa voimakas vauhti, joka aiheuttaa imua vedessä.
Ennen kalaa myytiin Englantilaisen Puiston rannassa, sitten 1910- luvulla siirryttiin Pakkahuoneen rantaan, jossa oli vaaka- ja pakkahuone 1799.
1911 ostettiin Suntin rannalta puutarhat postilj. A. Löfmanilta, leskirva R. Nyströmiltä ja kaupp E. Wihlmanilta. Samoin Viinapolttimo velvoitettiin siirtämään makasiininsa Suntin levennystyön edestä.
1920- luvulla kuljettiin merellä enimmäkseen purjeveneillä. Ennen Punaista Siltaa oli mastot otettava alas ja soudettava Suntissa perille.
1920- luvulla Kaarlelanseudun kalaosuuskunnan Kalahallin omistama bensa- asema oli Suntin länsirannalla Punaisen sillan meren puolella.
1920 Kauppias Axel Wiklund (palopäällikkö "Braså- Valterin isä") oli ajanut Suntissa veneellä niin voimakasta vauhtia, että veneen perään tuli imu ja rantaan kytketyt veneet sekä rantalaituri särkyivät. Ellei Wiklund osaa ajaa hiljaa, on häneltä kielletty Suntissa ajo.
Kauppias Axel Viklundin vene oli 8 mtr pitkä, tasaperäinen, kapeakeulainen ”Relouis”. Isojen keulakannen luukkujen alla oli nelisylinterinen auton moottori.
1920 Kauppias Axel Wiklund (palopäällikkö "Braså- Valterin isä") oli ajanut Suntissa veneellä niin voimakasta vauhtia, että veneen perään tuli imu ja rantaan kytketyt veneet sekä rantalaituri särkyivät. Ellei Wiklund osaa ajaa hiljaa, on häneltä kielletty Suntissa ajo.
Kauppias Axel Viklundin vene oli 8 mtr pitkä, tasaperäinen, kapeakeulainen ”Relouis”. Isojen keulakannen luukkujen alla oli nelisylinterinen auton moottori.
Ampuja osui Kaarlelan piirin nimismies Weneliukseen heinäkuun 25 päivänä v.1924, perjantaina klo 10, kun hän oli matkalla veneellä Sannanrannalta kaupunkiin isänsä ja sisarensa Gerdan kanssa. Ampuja, naamioitu mies, oli Suntin suussa, ensimmäisten venevajojen takana. Neljä luotia osui nimismies Weneliukseen: molempiin ranteisiin, yksi reiteen ja yksi tunkeutui selästä hartoitten välistä tullen rinnasta ulos. Sisar Gerda haavoittui sääreen ja pohkeeseen. Isä selvisi vahingoittumatta, vaikka nousikin seisomaan ja huusi:" Kuka piru siellä ampuu?" .Neljä Maria Åkerblomin uskonlahkon sisäpiirin tekijää oli paennut veneellä Perhojokisuulle ja siitä maitse Jyväskylään.
Vihje Ullavan osuuskaupan hoitajalta pyöräilevistä miehistä johti pidätykseen Jyväskylässä.
Ernst oli kauan kriittisessä tilassa, mutta selviytyi.
Katso tarina 10/ 1b
1940- luvulla Suntin rannan pojat luistelivat ja pelasivat jääkiekkoa radan takana Suntin levenneessä Måttspottenissa itsetehdyillä mailoilla ja pyöreistä koivuhaloista sahatuilla lätyillä, senaikaisilla jääkiekoilla. Jos kiekko hajosi, sahattiin vain uusi lätty ja peli jatkui. Mukana pelaamassa oli Eero "Ieri", Raimo "Rami" ja Esko "Jokkeri" Savolainen, Alpo Martin, Eino "Eikka" Pollari, Erkki Haapala ja Atle "Pata" Granskog
1942 Valtion Lentokonetehdas sai johtaa likaviemäriverkostonsa väliaikaisesti Suntiin.
Hakala aloitti suunnittelun 1961 .
1950- luvulla pelattiin jalkapalloa keväisin maankuululla Kalahallin kentällä. Kun pallo lensi Sunttiin, tuli peliin katko, kunnes pallo oli saatu haaviin tai veneeseen ja takaisin kentälle.
1965 Pakkahuoneen rantaan pienoisgolf / GIF suunnistus
Kelloseppä Kolisto osti 9 metriä pitkän rautaveneen, jossa oli höyrykone sekä pitkä, siltojen alla saranoilla taitettava savupiippu. Umpinaisen hytin sivuilla oli isot ikkunat.
Iisakki Niukkala osti veneen Kolistolta. Niukkala makoili ajettaessa kajuutan katolla. Hän sanoi koneenkäyttäjä Pallaspurolle Torikadun sillan jälkeen: ”Anna paskan ravata!”
Pallaspurolla oli kolme kuulamoottorivenettä.
Pojat Ilmari ja Tauno saivat näillä veneillä ajella.
Kokkolan Moottoritehtaan tekemä moottori käynnistettiin kuumentamalla puhalluslampulla kuula, joka antoi sytytyksen. Polttoaineena oli nafta.
Niagara Falls
Sunti, tuo kaupunginsalmi, joka virtaa kaupungin halki kuuluu oleellisesti Kokkolan kaupunkikuvaan. Sunti on ollut kautta aikojen yhteysväylä merelle. Merikaupungin tunnun antoivat torille asti puksuttavat veneet.
Suntin madaltuminen on ollut ongelmana jo iät ja ajat. Jo v.1813 ruopattiin Suntia ensimmäisiä kertoja. V.1902 suoritettiin ensimmäinen koneellinen ruoppaus, tällöin nostettiin pohjamutaa Hollihaan rannalle. Kaiken kaikkiaan Sunti on ruopattu parikymmentä kertaa.
Vain vieraat tai muualta tulleet voivat pitää Suntia sameavetisenä ojana.
Näin ei ollut laita sen pietarsaarelaisen kanssa, oka meni Niagaran Putouksille Amerikkaan, seisoi kosken partaalla muiden pidätellessä ihastuksesta henkeään ja sanoi: Ellen olisi nähnyt Suntia aikaisemmin, olisi tämä tehnyt minuun vaikutuksen! -Sku' int' ja ha sett Sunde, sku' ja ha blivi imponerad !
Virheellisesti tehty silta 1959 joten siitä pääsi vain pienet ilman kajuuttaa olevat veneet. Erehdystä kätkevä koristepato 1986 estävät nykyään veneiden kulun Suntissa, mutta nykyään mietitään uudelleen Suntia koskevia ratkaisuja.
Veden ohjaus pumppuamalla jostain Kaupunginsalmen latvoille antaisi veden ja patosulut Suntin suussa pitäisivät Suntin ruoppauksen jälkeen ajokuntoisena, jos sillat korjattaisiin oikeaan muotoonsa oikealle korkeudelle.
Suntin sillat
Suntinsuun silta 1854
uusi Suntinsuun silta 1890
- korotettu Suntinsuun silta 1908
lehmiportti kesk.
- Varsinainen Punainen Silta 1947
-nykyinen silta 1983
Pohj. ohikulkutien silta 1959
Pohj.ohikulkutien kävelysilta 1986
Pususilta, suora
- Pususilta, kaari n.1910
Nähnyt 179
Siinä perholaiselle Kivelän Reijolle kulttuuri tietämystä.
Reijo puhuukin jostain mystisestä suntTi nimisestä joesta jonka sijaintia kukaan muu ei edes tiedä.
Hyvä kirjoitus laitatko vielä kenen tekemä.
KIITOS TIEDOISTA
Kokkola on ihastuttava! Pidetään huolta.
Kokkojärvi Kaustarin rämeikköön tekisi nykyisestä Suntista - tulevasta Kokkojoesta ainutkertaisen, jollaista ei ole ennen Kokkolassa koettu, eikä edes osattu haaveilla.
Suunnittelemani Kokkojoki, Kokkojärven ansiosta, virtaisi kirkkaana, puhtaana, kalarikkaana, ja uima- ja soutukelpoisena seuraavat 400 vuotta, ja tälle idealleni ei naureta!!!...
Ei muuten lähdetä laskemaan pohjavesiä mereen. Täysin kestävän kehityksen kannalta poissuljettu asia. Tuollehan nauraa tontutkin.
Pian käynnistyy pumppu joka tuo tarvittavan lisävirtauksen Sunttiimme. Pieni rahoitusongelma vain, ja kas jopa toimii!
Hah, heittäkää hevon vittuun naurettavat pumppunne. Luonnon kulkua, ja sen voimaa on turha edes yrittää korjata, saati vastustaa typerien laitteiden, kuten pumppujen avulla muuttaa luonnon vesien kulkua. Koko ajatus on jo susi syntyessään. Sanokaa TOSIrealistin, Kokkolan Kingsin näin sanoneen, hah hah haaa!!!...
Suntti vanha kaupunginsalmi halkoo Kokkolan keskustaa mutta missä tämä Kokkojoki on?
Utajärvellä pieni parin kilometrin joki.
Sama eläkeläinen vuosia kirjoitelee tänne ja vastailee itselleen. Henkisellä puolella häiriötä mutta vielä pystyy yksin asumaan.
Asiallinen kirjoitus eikä sen pöhölön perholaisen jaarituksia.
Suntti virtaa taas helmeilevänä kun naisenergialla tehtiin Kirkkolehtoon kosteikko.
Pohjapato ja kosteikko sekä vielä pumppu kierrättämään vettä kuivana aikana niin hyvä tuli.
Myös Vikströmmin purosta voitaisiin ohjata vettä Sunttiin ja pumpulla lisää virtausta kesällä. Näin vanha kaupunginsalmi olisi myös kesällä helmeilevä.
Kyllä se on hyvissä kädissä kun näin monta kunnostusideaa.
Kiva kuulla suntin vaiheista kaikki emme tiedäkään.
Suntti on nyt kaunis ja kuten tuosta edeltä voimme lukea vaatii kaupunginsalmi ruoppausta jatkossakin.
Pumppu toimii jo ensi kesänä ja vettä riittää. Muutaman tuhannen investointi ja vettä riittää aina.
Hienoa että Sunttiin taas panostetaan ja tehdään muutakin kuin ruoppausta.
Lisää valoja erivärisiä ja kesällä kirjolohi istutuksia niin saa onkia.
Karppilammesta muutama isompi Sunttiin uimaan kesäksi.
Korjaan Ankkalammesta...
Karppilampi on Pikiruukissa ja ankkalampi on Ankkalinnassa, hah hah haaa!!!...
Hakala tiesi jo kuinka toimitaan 1962 .
Hienoa. Asiaa.
Hienoa. Kokkojärvi Kaustariin. Asiaa.
Kyllä Suntti ja vanhat venevajat ovat Kokkolan eniten kuvattuja kohteita yhdessä Neristanin kanssa.
Hienoa historian tietoutta.