Sisareni on ilmeisesti jossain psykoosissa ja laitettu pakkohoitoon. Hän vastustaa rankasti kaikkea tätä.
Kerron vähän itsestäni... Olen itsekin ollut suljetulla osastolla ja minulle on diagnosoitu skitsofrenia. Siihen aikaan kuvittelin olevani ihan täysijärkinen. Että olen vain niin erikoinen ihminen, että minua vainotaan ja minulle viestitään median kautta.
No alkuun aloitettiin psyykenlääkitys. Kesti varmaan puoli vuotta - vuosi, että tajusin ajatusteni olleen harhoja. Myöhemmin kerroin niistä psykiatrille ja sain diagnoosin.
Mutta koin kuitenkin osastolla olon ihan positiivisena. Sitä ennen olin laihtunut 38,5 kiloon, näytin joltain keskitysleirivangilta. En nukkunut, koska olin ahdistunut vainoajien viesteistä, joita tulkitsin nettisivuilta.
Sain siellä syötyä. Hyvää ruokaa. Sain nukuttua, levättyä, ajateltua asioita. Osastolla kannustettiin menemään paikkoihin, keksimään tekemistä. Positiivinen elämänasenne, joka kannusti terveisiin ja säännöllisiin elämäntapoihin.
Psykoedukaatiokin oli ihan kivaa. Meillä oli pieni ryhmä, joka kokoontui kokoustilaan ja oli teetä ja keksejä ja söpö ja informatiivinen vihko psykooseista. Vaikka siis ajattelin ettei tämä minua koske.
Osasto oli ihan kivan näköinen ja muutaman kerran minulla oli oma huone. Ympäristö oli vehreää maastoa. Koin olevani toimintakykyinen ja kävin välillä shoppailemassa.
No koin saavani apua yhteiskunnalta.
-----
Mutta siis kuinka rankka tuo kokemus on, jos on vastentahtoinen? Siskoni itse kokee olevansa autisti. Vaikka ei kyllä ole. Ihan normaali. Hän kokee, että häntä vainotaan sen takia, että hän puhuu autistien ihmisoikeuksista. Pitää itseään toisinajattelijana ja Suomea jonain keskitysleirinä.
Valittaa kuinka hänet on pakkovangittu ja pakkolääkitys injektiolla ja niin edelleen. Hän kokee, että terveydenhuolto vainoaa häntä ja tahtoo pahaa. Hän saanut haittavaikutuksia lääkkeistä ja lopettanut niitä omin päin. Ja suhtautuu todella vihamielisesti lääkkeisiin.
Hän on nyt varmaan kesästä lähtien ollut selkeässä psykoosissa. Vainoharhaisia kuvitelmia. Ja ottaa todella rankasti tämän kiinni ottamisen.
Hän siis ajattelee, että terveydenhuolto vainoaa, vangitsee ja kiduttaa autisteja ja diagnosoi heidät väärin ja pakkolääkitsee.
Hänellä on voimakas käsitys ettei hän ole mikään skitsofreenikko.
Mutta kuinka kauheaa muka voi osastohoito olla? Pakkohoito on vähän välttämätöntä, koska ei ihmisten voi antaa hillua tuolla kadulla täysin todellisuustajunsa menettäneinä.
Ja hän on vielä aggressiivinen yleisesti ihmisiä kohtaan. Ei voi esim. sulkea pois ettei ala väkivaltaisesti käymään sivullisten kimppuun harhoissaan.
Kuinka rankkaa on pakkohoito yms.?
227
3945
Vastaukset
- Anonyymi
Hänellä ei ole sairauden tuntoa vaikka on selvästi hoidon tarpeessa. Aika yleistä tuokin.
Nyt on hyvä olla valvovien silmien alla. Uskon että pakkohoito ei ole hänelle niin paha asia kuin harhat. Eli tärkeää saada hänet kuntoon.
Uskon että lääkitys auttaa. Viimeisimpänä Leponex jolla usein hyvää tulosta tulee.- Anonyymi
"Viimeisimpänä Leponex jolla usein hyvää tulosta tulee."
Nousee kylmiä väreitä kun tällaisia väittämiä lukee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Viimeisimpänä Leponex jolla usein hyvää tulosta tulee."
Nousee kylmiä väreitä kun tällaisia väittämiä lukee.Minulle kävi samoin. Vaikuttaa häiriintyneen hoitajan kirjoitukselta. Näyttää olevan paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas ja
juurikin hoitajan näkökulmasta. - Anonyymi
Leponex paitsi mm. lamaannuttaa ihmisen ja hänen elintoimintansa, tekee zombiksi, vaikuttaa veriarvoihin, eli valkosoluihin vaarantavasti, ja edesauttaa ihmisen nopeampaa poismenoa.
Miksi ihmeessä tuota kyseistä lääkettä vieläkin (ilmeisesti) edes annetaan pitää markkinoilla ja annetaan potilaille?
Sehän on pelkkä ihmisten tappolääke. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Viimeisimpänä Leponex jolla usein hyvää tulosta tulee."
Nousee kylmiä väreitä kun tällaisia väittämiä lukee.Melkeinpä näin.
Mitä lie tuolla hyvällä tuloksella tarkoitetaan, kuka pitää mitäkin hyvänä ?
Leponex aiheuttaa diabetesta, tunteiden latistumista, hidastumista, painonnousua, voimakasta väsymystä, kenties sydämeen ongelmia, jne.
Onko se hyvä tulos, kun Leponexin käyttäjä elää ns. omassa kuplassaan, eikä kunnolla edes huomaa mitä ympärillään tapahtuu, makaa kotonaan laiskana, kun ei viitsi tehdä mitään, ahdistuu ja masentuu kun tunnepuoli on lamaantunut ?
Tunnen muutamia Leponexin käyttäjiä, ja näen kyllä, millaista heidän elämänsä on.
Itse en haluaisi mistään hinnasta käyttää kyseistä lääkettä.
Hän, joka kirjoitti " viimeisimpänä Leponex...", ei varmaankaan itse suostuisi tuota lääkettä käyttämään. Jos sattuu olemaan hoitaja, niin vielä vähemmän, koska näkee työssään millaiseksi lääke ihmisen muuttaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle kävi samoin. Vaikuttaa häiriintyneen hoitajan kirjoitukselta. Näyttää olevan paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas ja
juurikin hoitajan näkökulmasta.Hoitajan pitääkin olla paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas.
Täällä riittää noita peruspotilaita, jotka uskovat tietävänsä hoidosta kaiken ja hoitajat eivät mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hoitajan pitääkin olla paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas.
Täällä riittää noita peruspotilaita, jotka uskovat tietävänsä hoidosta kaiken ja hoitajat eivät mitään.Eli juuri myönsit olevasi hoitaja. Myönnä vielä että kirjoitit tuon paskan josta olet nyt niin ylpeä.🤔
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli juuri myönsit olevasi hoitaja. Myönnä vielä että kirjoitit tuon paskan josta olet nyt niin ylpeä.🤔
Miten sairas pitää ihmisen olla, että näkee kommenttini tuolla tavalla?!?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hoitajan pitääkin olla paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas.
Täällä riittää noita peruspotilaita, jotka uskovat tietävänsä hoidosta kaiken ja hoitajat eivät mitään.Kuvittelenko vai auttaako tämä lääkärin määrä nenäsumute sekä pulloon puhallusmenetelmä oikeesti keuhkoputken tulehduksen?-Viime kerralla kun oli antibioootit kotisonit sekä liimaa irrottavat lääkkeet käytössä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Leponex paitsi mm. lamaannuttaa ihmisen ja hänen elintoimintansa, tekee zombiksi, vaikuttaa veriarvoihin, eli valkosoluihin vaarantavasti, ja edesauttaa ihmisen nopeampaa poismenoa.
Miksi ihmeessä tuota kyseistä lääkettä vieläkin (ilmeisesti) edes annetaan pitää markkinoilla ja annetaan potilaille?
Sehän on pelkkä ihmisten tappolääke.Ettäkö ihan laillisesti lääkitty sekä vailla vastuuta kunniallisesti hautaan saatettu Koronan sekä hoitaja pulan vuoksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle kävi samoin. Vaikuttaa häiriintyneen hoitajan kirjoitukselta. Näyttää olevan paremmin perillä hoidosta kuin peruspotilas ja
juurikin hoitajan näkökulmasta.Nyt kitka- ja vaseline sprayt järkihintaan!Huom.Eivät sovellu uraremmeille eivätkä minsteriöitten pyörille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli juuri myönsit olevasi hoitaja. Myönnä vielä että kirjoitit tuon paskan josta olet nyt niin ylpeä.🤔
Ettei vaan olis yleis sivistystä?
- Anonyymi
Olen sanaton 🙄
- Anonyymi
Miksi keksit tuollaisen tarinan? Se ei ole uskottava millään tapaa.
- Anonyymi
Mitä tapahtuisi jos se olisikin totta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tapahtuisi jos se olisikin totta?
Jos nyt uskoteltais, että se on totta, niin ei tapahtui mitään. Kenelle pitäis tapahtua? Tarinan siskokset jatkaisivat elämäänsä.. Ehkä vain sen kirjoittajan korvien välissä tosin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tapahtuisi jos se olisikin totta?
Luuletko, että se yhdenkään lukijan mielenrauhaa järkyttäisi, vaikka olisikin totta. Minua ei hetkauta kuin täysi pahuus, joka asuu tuon kirjoittajan sielussa kirjoittaessaan hoitohenkilönä tuollaista nettiin. Jos tuollaiset siskot olisi olemassa, niin kyllä ne ihan muualta apua pyytäisivät eivätkä levittelisi toisen sairaskertomuksia keskustelupalstalle.
Kirjoittaja saa aikaan inhonväristyksiä. - Anonyymi
Kyllä totuus on taruakin ihmeellisempää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luuletko, että se yhdenkään lukijan mielenrauhaa järkyttäisi, vaikka olisikin totta. Minua ei hetkauta kuin täysi pahuus, joka asuu tuon kirjoittajan sielussa kirjoittaessaan hoitohenkilönä tuollaista nettiin. Jos tuollaiset siskot olisi olemassa, niin kyllä ne ihan muualta apua pyytäisivät eivätkä levittelisi toisen sairaskertomuksia keskustelupalstalle.
Kirjoittaja saa aikaan inhonväristyksiä.Tiätkö, mä ihan elän siinä uskossa, että se on järkyttänyt nyt useammankin lukian mielenrauhaa. Sen verran vahvaa tuo inttäminen on.
- Anonyymi
Maailmassa tapahtuu jatkuvasti paljon kummallisempiakin tapahtumia, joten pidä sinä pääsi kiinni, jos et osaa mitään rakentavampaa sanoa.
- Anonyymi
En voi tietenkään puhua kuin omasta hoidostani osastolla, ja siitä sanoisin, että aika tyhjänpäiväinen olo siitä jäi. Ei se mitään ottanut vaikka ei antanutkaan.
Mutta kyllähän siellä sitten näki niitä ihmisiä jotka ihan varmasti väittävät että todellisuus on kidutusta. Ihan sääliksi käy.- Anonyymi
Antakaa tutkittavaksi tämä kirjoittaja! Kenestä kertoo?
- Anonyymi
Olipahan melkoinen tarina. Paitsi että en uskonut sanaakaan. Ei mennyt siis läpi.
Hyvin kirjoitettu ja keksitty juttu.
Pelkkää trollausta. Ikävä kyllä.- Anonyymi
Miten niin "trollausta, ikävä kyllä"? Sinäkö toivot, että tuo tarina olisi totta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten niin "trollausta, ikävä kyllä"? Sinäkö toivot, että tuo tarina olisi totta?
Ei vaan, ikävä kyllä koko kirjoitus ja teksti sisältöineen on trollausta. Siksi olen siitä erittäin pettynyt, että joku lähtee edes tekemään moista valheellista tarinaa ja sepustusta.
- Anonyymi
Aloitus vaikuttaa uhkausviestiltä. On siskokset joista toinen suostuu vapaaehtoisena hoitoon ja kaikkia on kivaa ja helppoa. Sitten toinen sisko, joka vastustaa hoitoa ja hänet "hoidetaan" lopulta leponexilla hautaan. Kummasti tämä ensimmäinen sisko puhuu mt-hoitajan "äänellä" tietäen mikä on toiselle parasta ja miten tätä tulee hoitaa. Autistisuus vaikuttaa olevan toisen siskon suurin harha, tai siis usko siihen että on autistinen. Ei kuulosta kovin vaaralliselta luulolta.
Johtopäätös tästä on, että joko menet vapaaehtoisesti hoitoon ja kerrot psykiatrille harhoistasi, siitä tulee sinulle miellyttävä kokemus, tai sinut viedään väkisin, lääkitään ja injektoidaan väkisin, koet hirveää tuskaa, kunnes lopulta kuolet tunnettuun tappolääkkeeseen. Kaikki vain siksi, että uskoit olevasi autistinen skitsofrenian sijaan etkö halunnut sen takia suljetulle.- Anonyymi
No itseasiassa on ihan tosi tarina. Mitään en keksinyt päästäni. Itsestänikin tietysti tuntuu vähän järkyltä ja oudolta, että on sattunut 2 skitsofreenikkoa samaan sisarusparveen. Mutta kai se on osin perinnöllistä.
Itse en puhunut Leponexistä enkä tunne sitä lääkettä. Itselläni on nyt ihan hyvä ja toimiva lääkitys. Käytän Latudaa, joka on aika uusi lääke. Siitä ei ole minulle haittavaikutuksia.
Ainoa sivuvaikutus on nukuttaminen, mutta käytän sitä hyväkseni ja otan lääkkeen illalla, että pääsen ajoissa sänkyyn. Muuten kukkuisin pitkin yötä.
Pystyn lääkkeillä olemaan oireeton ja elämään normaalia ja hyvää elämää. Ja tietysti toivon sitä siskollenikin, että löytyisi hyvä lääke ja hoito.
Olen itse elänyt harhaluulojen vallassa ja tiedän ettei se ole mikään vaihtoehto. Menee aikaa hukkaan, kun tekee päätöksiä väärän todellisuuskäsityksen kanssa. Ja tietysti vainotuksi tulemisen kokemus on pelottava ja ahdistava. Loukkaa ihmisen yksityisyyttä ja rauhaa jos kuvittelet että toiset vakoilevat sinua jatkuvasti. Sekin voi ajaa itsemurhaan, jos kokee, että on täysin saarrettu vainoajien taholta. Ja tämä aivan turhaan, koska ne asiat eivät ole totta.
Voi myös olla ettei ihminen pysty pitämään huolta itsestään. Skitsofreniassa on myös negatiivisia oireita, eli puuttuu esim toimintakykyä.
-ap - Anonyymi
Sanopa muuta. Veit sanat suustani. Sama minullekin tuli jo ihan ekaksi mieleen aloitusta lukiessa. Voi veljet! Että autistisuus olisi suurikin harha, tai että se olisi harhaista ajattelua, jonka takia pitäisi joutua sairaalaan pakkohoitoon! Anna mun kaikki kestää! Onpa hirveän harhaista ja vaarallista ajattelua, että! No, sainpahan itselleni ainakin hyvät naurut! 😁
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No itseasiassa on ihan tosi tarina. Mitään en keksinyt päästäni. Itsestänikin tietysti tuntuu vähän järkyltä ja oudolta, että on sattunut 2 skitsofreenikkoa samaan sisarusparveen. Mutta kai se on osin perinnöllistä.
Itse en puhunut Leponexistä enkä tunne sitä lääkettä. Itselläni on nyt ihan hyvä ja toimiva lääkitys. Käytän Latudaa, joka on aika uusi lääke. Siitä ei ole minulle haittavaikutuksia.
Ainoa sivuvaikutus on nukuttaminen, mutta käytän sitä hyväkseni ja otan lääkkeen illalla, että pääsen ajoissa sänkyyn. Muuten kukkuisin pitkin yötä.
Pystyn lääkkeillä olemaan oireeton ja elämään normaalia ja hyvää elämää. Ja tietysti toivon sitä siskollenikin, että löytyisi hyvä lääke ja hoito.
Olen itse elänyt harhaluulojen vallassa ja tiedän ettei se ole mikään vaihtoehto. Menee aikaa hukkaan, kun tekee päätöksiä väärän todellisuuskäsityksen kanssa. Ja tietysti vainotuksi tulemisen kokemus on pelottava ja ahdistava. Loukkaa ihmisen yksityisyyttä ja rauhaa jos kuvittelet että toiset vakoilevat sinua jatkuvasti. Sekin voi ajaa itsemurhaan, jos kokee, että on täysin saarrettu vainoajien taholta. Ja tämä aivan turhaan, koska ne asiat eivät ole totta.
Voi myös olla ettei ihminen pysty pitämään huolta itsestään. Skitsofreniassa on myös negatiivisia oireita, eli puuttuu esim toimintakykyä.
-apTodellakaan ei ole harvinaista, että samassa perheessä on kaksi skitsofreenikkoa. Tiedän olevan kolmekin. Useimmiten skitsofreenikon suvussa on muitakin skitsofreenikkoja.
Jotkut tulevat hyvin lääkittynä toimeen harhojensa kanssa, jotkut melkein paranevat. Osaa ei auta oikein mikään.
Aloittaja on poikkeuksellisen älykäs ja häneen hoito tehoaa hyvin. Hoitomyönteisyys on aika ratkaisevaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Todellakaan ei ole harvinaista, että samassa perheessä on kaksi skitsofreenikkoa. Tiedän olevan kolmekin. Useimmiten skitsofreenikon suvussa on muitakin skitsofreenikkoja.
Jotkut tulevat hyvin lääkittynä toimeen harhojensa kanssa, jotkut melkein paranevat. Osaa ei auta oikein mikään.
Aloittaja on poikkeuksellisen älykäs ja häneen hoito tehoaa hyvin. Hoitomyönteisyys on aika ratkaisevaa.Tässä puolustat taas itseäsi. Olet läpinäkyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä puolustat taas itseäsi. Olet läpinäkyvä.
Miksiköhän minäkin olen törmännyt perheisiin joissa on useampi skitsofreenikko? Johtuuko se siitä, että se trauma kestää sukupolvelta toiselle?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä puolustat taas itseäsi. Olet läpinäkyvä.
Puolustan itseäni??? Ei minun mitään tarvitse puolustaa!!!
Mutta sinulla on niin sanotusti ruuvit löysällä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puolustan itseäni??? Ei minun mitään tarvitse puolustaa!!!
Mutta sinulla on niin sanotusti ruuvit löysällä.Kyllä ne ihan sopivalla ovat, ne ruuvit. Varo sinä ettei lähde hihna luistaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksiköhän minäkin olen törmännyt perheisiin joissa on useampi skitsofreenikko? Johtuuko se siitä, että se trauma kestää sukupolvelta toiselle?
No nimenomaan hoitotraumaa trauman päälle. Ahdistaa helvetisti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No nimenomaan hoitotraumaa trauman päälle. Ahdistaa helvetisti
Kyllähän sillon kun puhutaan monisukupolvisista ketjuista, niin lähes poikkeuiksetta puhutaan myös osittain hoitamattomuudesta, joka taas voi osittain olla hoitotahon syy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Todellakaan ei ole harvinaista, että samassa perheessä on kaksi skitsofreenikkoa. Tiedän olevan kolmekin. Useimmiten skitsofreenikon suvussa on muitakin skitsofreenikkoja.
Jotkut tulevat hyvin lääkittynä toimeen harhojensa kanssa, jotkut melkein paranevat. Osaa ei auta oikein mikään.
Aloittaja on poikkeuksellisen älykäs ja häneen hoito tehoaa hyvin. Hoitomyönteisyys on aika ratkaisevaa.Autismilla ja skitsofrenialla on ehkä yhteys, autismia enemmän lapsilla joiden sisaruksilla, vanhemmilla skitsofreniaa,
Myös bipolaarinen voi lisätä riskiä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No itseasiassa on ihan tosi tarina. Mitään en keksinyt päästäni. Itsestänikin tietysti tuntuu vähän järkyltä ja oudolta, että on sattunut 2 skitsofreenikkoa samaan sisarusparveen. Mutta kai se on osin perinnöllistä.
Itse en puhunut Leponexistä enkä tunne sitä lääkettä. Itselläni on nyt ihan hyvä ja toimiva lääkitys. Käytän Latudaa, joka on aika uusi lääke. Siitä ei ole minulle haittavaikutuksia.
Ainoa sivuvaikutus on nukuttaminen, mutta käytän sitä hyväkseni ja otan lääkkeen illalla, että pääsen ajoissa sänkyyn. Muuten kukkuisin pitkin yötä.
Pystyn lääkkeillä olemaan oireeton ja elämään normaalia ja hyvää elämää. Ja tietysti toivon sitä siskollenikin, että löytyisi hyvä lääke ja hoito.
Olen itse elänyt harhaluulojen vallassa ja tiedän ettei se ole mikään vaihtoehto. Menee aikaa hukkaan, kun tekee päätöksiä väärän todellisuuskäsityksen kanssa. Ja tietysti vainotuksi tulemisen kokemus on pelottava ja ahdistava. Loukkaa ihmisen yksityisyyttä ja rauhaa jos kuvittelet että toiset vakoilevat sinua jatkuvasti. Sekin voi ajaa itsemurhaan, jos kokee, että on täysin saarrettu vainoajien taholta. Ja tämä aivan turhaan, koska ne asiat eivät ole totta.
Voi myös olla ettei ihminen pysty pitämään huolta itsestään. Skitsofreniassa on myös negatiivisia oireita, eli puuttuu esim toimintakykyä.
-apOnko laiskuus skitsofreniaa? Mitä jos henkilö onkin jollakin tavalla psyykkisesti jälkeenjäänyt esim. lapsuuden traumatisoitumisen seurauksena dissosioitunut. Dissosiaatiohan monesti sekoitetaan skitsofreniaan ja molemmissa voi olla todellisuuden tajun häiriöitä. Onko saamattomuus aina psyyken vaiva?
- Anonyymi
Kirjoituksessa siis väitetään "aloittajan" olevan skitsofreeniadiagnoosin aiemmin saanut henkilö. Tuodaan esille, kuinka hienoa ja mukavaa on ollut olla osastolla. On saanut ruokaa, ja lämmintä suojaa etc. Korostetaan, että "aloittaja" olisi saanut apua ja tukea psykoottisiin oireisiinsa ja että hoito oli ollut hänelle kaikella tavalla hyvästä.
Sitten toisessa jaksossa tuodaan esille "aloittajan" sisaren aivan päinvastainen lähtökohta ja tilanne. Jossa korostetaan aloittajan sisaren autistisuuden olevan harhaista ajattelua ja psykoottista. Ja että sisaren tilanne johtuisi hänen sairaudentunnottomuudesta ja hoitovastaisuudesta.
Jos teksti ei olisi noin selvästi asenteellista, niin menisi muuten läpi. Mutta kun tuodaan noin selvästi esille vastakkaiset "eri kokemukset" samassa tekstissä, niin silloin herää vahvat epäilykset kirjoittajan omista intresseistä ja siitä että kirjoituksen takana on joko trolli, tai kyseisellä alalla oleva.
Ihmisten sairaudentunnottomuutta, erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä, tai hoitovastaisuutta kun nimittäin pidetään usein psykiatrian piirissä ja alalla olevien keskuudessa yhtenä vakuuttavana todisteena ja kriteerinä potilaiden diagnosoinnissa, sekä hoitojaksojen ja annettavien hoitojen määrittelemisessä ja niistä päätettäessä. Mikä taas saattaa esim. johtaa totaalisiin ylilyönteihin ja potilaiden joko tahalliseen, tai muunlaiseen väärintulkitsemiseen.
Mitään kunnollisia ja kattavia galluppeja ei muuten ole maassamme tehty sairaaaloissa hoitojaksoilla olleiden potilaiden osalta sen suhteen, miten he ovat siellä sairaalassa kokeneet oman sairautensa hoidon, hoitajien heitä kohtaan osoittaman kohtelun yms. osalta. Miksi muuten sitä ei ole lainkaan tehty? Se saa miettimään, onko heillä kenties jotakin salattavaa, tai pelättävää asian tiimoilta?
Tulokset saattaisivat herättää melkoista polemiikkia ja keskustelua psykiatrisen hoidon laadusta, tasosta ja käytettävien hoitokeinojen tehosta ja jopa hyödystä.- Anonyymi
No voihan siitä antaa palautetta. Ainakin minulle annettiin joku lomake täytettäväksi osastohoidon arvioinnista.
Ja avohoidossa on palauteautomaatit, joihin voi laittaa tunnetilansa. Lisäksi kysytään tekstiviestein arviota aina kustakin hoitokäynnistä.
Voi olla, että olisi hyvä tehdä arvioita ja kyselyitä pakkohoidosta ym. Toisaalta netissä vaahtoavat ne, jotka ovat kokeneet negatiivisena hoidon tai saaneet haittoja lääkkeistä. Välttämättä heitä ei kuitenkaan ole enemmistö.
Ne jotka ovat tyytyväisiä eivät pidä ääntä.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voihan siitä antaa palautetta. Ainakin minulle annettiin joku lomake täytettäväksi osastohoidon arvioinnista.
Ja avohoidossa on palauteautomaatit, joihin voi laittaa tunnetilansa. Lisäksi kysytään tekstiviestein arviota aina kustakin hoitokäynnistä.
Voi olla, että olisi hyvä tehdä arvioita ja kyselyitä pakkohoidosta ym. Toisaalta netissä vaahtoavat ne, jotka ovat kokeneet negatiivisena hoidon tai saaneet haittoja lääkkeistä. Välttämättä heitä ei kuitenkaan ole enemmistö.
Ne jotka ovat tyytyväisiä eivät pidä ääntä.
-apSiinä sulle rakentavaa palautetta 🖕
Ole hyvä. Ei tarvi kiittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voihan siitä antaa palautetta. Ainakin minulle annettiin joku lomake täytettäväksi osastohoidon arvioinnista.
Ja avohoidossa on palauteautomaatit, joihin voi laittaa tunnetilansa. Lisäksi kysytään tekstiviestein arviota aina kustakin hoitokäynnistä.
Voi olla, että olisi hyvä tehdä arvioita ja kyselyitä pakkohoidosta ym. Toisaalta netissä vaahtoavat ne, jotka ovat kokeneet negatiivisena hoidon tai saaneet haittoja lääkkeistä. Välttämättä heitä ei kuitenkaan ole enemmistö.
Ne jotka ovat tyytyväisiä eivät pidä ääntä.
-apVeikkaan että suuri osa täällä kirjoittelevista ihmisistä ei voi hyväksyä sitä että 70-90% miepän asiakkaista on ollut tyytyväisiä saamaansa palveluun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voihan siitä antaa palautetta. Ainakin minulle annettiin joku lomake täytettäväksi osastohoidon arvioinnista.
Ja avohoidossa on palauteautomaatit, joihin voi laittaa tunnetilansa. Lisäksi kysytään tekstiviestein arviota aina kustakin hoitokäynnistä.
Voi olla, että olisi hyvä tehdä arvioita ja kyselyitä pakkohoidosta ym. Toisaalta netissä vaahtoavat ne, jotka ovat kokeneet negatiivisena hoidon tai saaneet haittoja lääkkeistä. Välttämättä heitä ei kuitenkaan ole enemmistö.
Ne jotka ovat tyytyväisiä eivät pidä ääntä.
-apIhankohan noin se asianlaita oikeasti on? Vai oletko vieläpä kenties jopa selvänäkijä, kun väität "tietäväsi", kuinka moni ja paljon on ollut tyytyväisiä saamaansa hoitoon, ja kuinka moni ei?
Numerot, eli faktiset tiedot, eli todellinen data tuolle väitteelle puuttuvat täysin ja kokonaan.
Vau! Keskustelupalstalle on tullut paitsi mt-hoitaja, niin myös ihka oikea selvänäkijä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Veikkaan että suuri osa täällä kirjoittelevista ihmisistä ei voi hyväksyä sitä että 70-90% miepän asiakkaista on ollut tyytyväisiä saamaansa palveluun.
Kyse ei ole hyväksymisestä. Vaan siitä, että oikeita, faktoihin perustuvia tietoja palveluiden ja niiden laadun arvioinnista ei vaan ole, eikä näy missään julkisissa, kaikkien käsiin saatavissa tiedostoissa ja väitöskirjoissa. Ei mitään numeroita, eikä prosentteja, ei mitään.
Ja jos kyselyt ja arvioinnit tehdään muualla, kuin kotona, omassa rauhassa, vinkki: sairaalaolosuhteissa, niin silloin ympäristö, ilmapiiri ja pelko oman hoidon laadun suhteen saattaa vaikuttaa aivan liian paljon tehtyihin vastauksiin, eli correct= tuloksiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyse ei ole hyväksymisestä. Vaan siitä, että oikeita, faktoihin perustuvia tietoja palveluiden ja niiden laadun arvioinnista ei vaan ole, eikä näy missään julkisissa, kaikkien käsiin saatavissa tiedostoissa ja väitöskirjoissa. Ei mitään numeroita, eikä prosentteja, ei mitään.
Ja jos kyselyt ja arvioinnit tehdään muualla, kuin kotona, omassa rauhassa, vinkki: sairaalaolosuhteissa, niin silloin ympäristö, ilmapiiri ja pelko oman hoidon laadun suhteen saattaa vaikuttaa aivan liian paljon tehtyihin vastauksiin, eli correct= tuloksiin.Aikoinaan annoin palautetta hoitoon liittyen, sen seurauksena henkilö, jota myös yksi palautteen kohta koski, alkoi kohdella minua todella huonosti.
Kun taas siitä kohtelusta annoin palautetta, kyseisen henkilön tilalle vaihdettiin toinen.
Asiat sujuivat hyvin.
Loppujen lopuksi kun poliklinikkakäynnit loppuivat, annoin samantien kokonaispalautteen paperilla viimeisen käynnin yhteydessä.
En tiedä, mitä palautteesta oltiin mieltä, mutta se ei enää minulle kuulunut, eikä pelottanut onko seurauksia, koska kaikki loppui siihen.
Jos tai kun on oikeasti aiheellista tehdä valitus, muistutus, kantelu, whatever, niin se kannattaa tehdä.
Ehkä siitä ei ole itselle hyötyä, mutta se voi tulevaisuudessa hyödyttää jotain muuta, jonkun muun kohtelua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyse ei ole hyväksymisestä. Vaan siitä, että oikeita, faktoihin perustuvia tietoja palveluiden ja niiden laadun arvioinnista ei vaan ole, eikä näy missään julkisissa, kaikkien käsiin saatavissa tiedostoissa ja väitöskirjoissa. Ei mitään numeroita, eikä prosentteja, ei mitään.
Ja jos kyselyt ja arvioinnit tehdään muualla, kuin kotona, omassa rauhassa, vinkki: sairaalaolosuhteissa, niin silloin ympäristö, ilmapiiri ja pelko oman hoidon laadun suhteen saattaa vaikuttaa aivan liian paljon tehtyihin vastauksiin, eli correct= tuloksiin.Valitettavasti asiakastyytyväisyys kyselyt ovat totta, uskoi niihin tai ei. Ja niihin on helpompi uskoa että ne sadat asiakas tyytyväisyys vastaukset antavat paremmin suuntaa, kuin tämän foorumin muutaman ihmisen vastaukset, vaikka niilläkin toki on oma arvonsa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihankohan noin se asianlaita oikeasti on? Vai oletko vieläpä kenties jopa selvänäkijä, kun väität "tietäväsi", kuinka moni ja paljon on ollut tyytyväisiä saamaansa hoitoon, ja kuinka moni ei?
Numerot, eli faktiset tiedot, eli todellinen data tuolle väitteelle puuttuvat täysin ja kokonaan.
Vau! Keskustelupalstalle on tullut paitsi mt-hoitaja, niin myös ihka oikea selvänäkijä!Se että sinä et ole kiinnostunut asiakastyytyväisyys kyselyistä, (tai että kokemuksesi ei ole sama kuin siinä enemmistöllä.) ei tarkoita sitä, etteikö organisaatiossa olisi ihmisiä jotka saisivat jopa palkkaa siitä hyvästä, että ovat kiinnostuneita niistä.
Joskus on ihan hyvä että kurkistaa oman kuplan ulkopuolelle, niin saa persketiiviä asioihin.
- Anonyymi
Aloittajan teksti on mielestäni aivan ymmärrettävä.
Hän kertoo omasta kokemuksestaan, ja perään siskonsa tilanteesta.
Itse asiassa sillä on vaikutusta, miten hoitonsa kokee.
Ihan joka paikassa ei saa oikeanlaista apua, mutta joissain sitten taas saa.
Jos itsellä on motivaatiota ja halua tulla parempaan kuntoon, ja tekee töitä myös itse asian eteen, eikä odota että tapahtuisi joku ykskaks konsti sormia napsauttamalla, joka auttaisi, on mahdollista alkaa pärjätä paremmin.
Jos taas kieltää täysin oman tilansa, ei myönnä itselleen, ettei kaikki ole kohdallaan, kuvittelee, tai luulee, harhaisuuden olevan totta, eikä halua ottaa apua vastaan, tilanne on hankalampi.
Omasta kokemuksestani voin sen verran kertoa, että pyörin ensin vuosikausia kunnallisen psykiatrian puolella, alkuun olin ehkä jopa vähän hoitokielteinenkin.
Tai tarkemmin kun olen miettinyt, en halunnut ottaa apua vastaan, vaikka olisin sitä saanut.
Lääkkeet kyllä kelpasivat, sainhan niillä itseni enemmän ja enemmän sekaisin, vieläpä sotkettuna alkoholin kanssa.
Myönnän, että halusin silloin olla mahdollisimman sekaisin, pakenin " raskasta " elämää, toisin sanoen, pakenin itseäni.
Viimeinen hoitojaksoni oli pitkä, ja se tapahtui valtion laitoksessa syistä, joita en ala tässä avaamaan.
Siinä vaiheessa olin valmis ottamaan avun vastaan, ja minulla oli halu saada itseni kuntoon, joten tein sen eteen paljon työtä, toki sain valtavan hyvää apua, ammatti-ihmisiltä.
Tässä vaiheessa käytän sanaa ammattiapu, koska vertaillessa kunnallista ja valtiollista laitosta, niissä on todella suuri ero. Potilaisiin panostetaan täysin eri tavoin, riippuen kummasta laitoksesta on kyse.
Oikeastaan sen huomasin, että valtion laitoksessa katsotaan kauas tulevaisuuteen ihmisen elämässä, ei ole sellaista just tässä ja nyt kuntoon, ja kotiin lääkityksen kanssa.
Toki valtion laitoksessakaan ei varmasti tulosta synny, jos potilaalla ei ole omaa motivaatiota, se on todella harmi, koska siellä jos missä, on mahdollista saada juuri itselle räätälöityä hoitoa.
Jos omalle kohdalleni ei olisi tullut tuota " viimeistä mahdollisuutta ", pyörisin varmaan edelleen kunnallisissa laitoksissa heittopussina.
Itse henkilökohtaisesti tajuan aloittajan kertoman siitä, kun hän on itse ollut halukas ja motivoitunut, tulos on parempi. Toisin kuin siskollaan, joka ei ymmärrä varmaan vielä itsekään, että häntä halutaan auttaa.
Ja siskonsa tilanteesta saa olla huolissaan, jota aloittaja varmasti onkin.
Ei siihen voi tuntemattomat alkaa kommentoida millään tavoin arvostelevasti, etenkin sen takia, kun ei tunne näitä sisaruksia lainkaan.
Jokainen kokee itsensä ja mahdollisen oman hoitonsa vain omasta näkökulmastaan, ei toisten.
Jokaisella on omat kokemuksensa, toinen ei voi tietää mitä tunteita ja ajatuksia ne sisältävät.
Toki keskusteleminen on aina hyvä asia.- Anonyymi
Sillä oletuksella, että mitään todella oikeasti olemassa olevia sisaruksia on ylipäätään olemassakaan.
Tänne voi kirjoittaa, ja kirjoittaakin ihan kuka tahansa. Niin aiemmin ja nykyisin olevia mt-diagnoosin saaneita ihmisi. Lääkäreitä, psykiatreja ja mt-hoitajia.
On myös nähty itsemurhaan kannustavia, tekaistuja huijaus ja pilkkaviestejä. Eli trollausta.
Selvänäkijöitä ei ole meistä kukaan. Joten ota siinä nyt selvä, kuka on todella oikeasti rehellinen ja esittämänsä asian takana? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sillä oletuksella, että mitään todella oikeasti olemassa olevia sisaruksia on ylipäätään olemassakaan.
Tänne voi kirjoittaa, ja kirjoittaakin ihan kuka tahansa. Niin aiemmin ja nykyisin olevia mt-diagnoosin saaneita ihmisi. Lääkäreitä, psykiatreja ja mt-hoitajia.
On myös nähty itsemurhaan kannustavia, tekaistuja huijaus ja pilkkaviestejä. Eli trollausta.
Selvänäkijöitä ei ole meistä kukaan. Joten ota siinä nyt selvä, kuka on todella oikeasti rehellinen ja esittämänsä asian takana?Niin no, keskustelua vartenhan nämä palstat ovat olemassa.
Kuka sitten kirjoittaa totuudenmukaisesti, kuka ei. Onko siitä edes aina pakko saada otettua selvää ?
Varmasti paljon trollaustakin on, mutta lukijastahan se on kiinni, uskoako vai ei.
Aina kannattaa kaikki lukea pienellä varauksella, oma järki matkassa, eikä kaikkea lukemaansa ole onneksi pakko uskoa.
Jopa joitain uutisiakin lukiessa on hyvä käyttää ajattelua ja harkintaa.
Ihmiset kirjoittelevat siitä syystä, että haluavat kirjoittaa ja ehkäpä tulla kuulluiksi, eivät välttämättä kertoakseen totuuksia ja syvimpiä aatoksiaan. Ja on hyvä, kun siihen on nykyisin mahdollisuus, toisin kuin 20-30 vuotta sitten.
- Anonyymi
Siis siskoni vaikuttaa olevan psykoosissa. Hän kuvittelee, että hänen laturit on joku käynnyt vaihtamassa hänen asunnossaan, samoin läppärin kuoren ja sisuksen. Että joku on täyttänyt hänen pehmolelunsa kemikaaleilla.
Hän siis ei ole autisti. Mutta selittää skitsofrenian oireet itselleen autismina. Ei halua ajatella olevansa psyykkisesti sairas.
Ja nimenomaan, että terveydenhuoltokompleksi on laittanut hänet mustalle listalle ja pyrkii rääkkäämään kaikin tavoin, koska hän on "erilainen".
Luulee, että häntä kohdellaan tarkoituksellisesti pahoin terveydenhuollossa, esim. että rokotus laitetaan liian syvälle ja tarkoituksella satutetaan. Tämä pelkohan voi johtaa siihen, ettei uskalla ollenkaan hoitaa mitään terveydellistä vaivaa.
Hän ajattelee, että tästä vastuulliset tahot pitäisi teloittaa. Tuohan on vaarallistakin. Jos kokee olevansa kuin vainottu keskitysleirivanki, jota koneisto vainoaa, niin mikä estää ettei käy fyysisesti väkivaltaiseksi täysin syyttömiä ihmisiä kohtaan? Tästäkin syystä on parempi saada hoitoa ennen kuin tekee sekopäissään väkivallantekoja.
Onko muka Suomessa autistien asioiden ajamisessa mitään ongelmaa?
https://www.autismiliitto.fi/jasenyhdistykset
Paljon järjestöjä, jotka toimivat ihan julkisesti. Joten ihan absurdi hänen väitteensä, että autismista puhujia vainottaisiin.
Mutta kun se oma sisäinen maailma on niin voimakas, niin sille ei tuossa tilassa voi mitään.
Eli siis ongelmana ei ole autismi, vaan hän lienee skitsofreenikko, mutta kieltää tämän asian ja turvautuu autismikäsitykseen.
-ap- Anonyymi
Keksit uusia juttuja tarinaasi. Kukaan täällä ei usko, että olet mt-potilas, vaikka mitä selittelisit ja itsellesi vastaisit. Kirjoitele vaan vaikka loppuilta. Huomenna sinun pitääkin mennä töihin, niin tämä paskan kirjoittelu loppuu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keksit uusia juttuja tarinaasi. Kukaan täällä ei usko, että olet mt-potilas, vaikka mitä selittelisit ja itsellesi vastaisit. Kirjoitele vaan vaikka loppuilta. Huomenna sinun pitääkin mennä töihin, niin tämä paskan kirjoittelu loppuu.
Etkö ole itse menossa huomenna töihin ? Niin ei tarvitse sitten enää lukea tätä " paskaa ".
Aiheuttaako se jotenkin ikäviä tunteita, kun joku kirjoittelee, kuten tuo aloittaja, vaikeistakin asioista ?
Olet kyllä uskomaton, vaikka tokihan myönnät sen itsekin kirjoittaessasi ettei kukaan usko. - Anonyymi
Aloittajalle, kaikella ystävällisyydellä. Jos olet oikeasti kirjoittanut totuudellisesti, ja tausta-asiat rehellisesti, niin auta ja tue sisartasi henkisesti hänen elämässään, ja pärjäämisessään. Olemassa läsnä ja tukena. Nk. sinun kuuluukin ja pitääkin tehdä. Koska se on oikein.
Mutta jos olet mt-alalla oleva, psykiatri, tai hoitaja, niin lopeta tuo psykiatrian, pakkokeinojen, tai Leponexin kehuminen maasta taivaisiin. Tarkoitus ei pyhitä, eikä oikeita tuollaisia halpamaisia keinoja. - Anonyymi
Kiitos tuosta...psykiatrini on eri mieltä.
- Anonyymi
Korjaus tekstiin: Ole läsnä sisaresi elämässä ja tukena.
Ja viimeisen lauseen kohdalle piti tulla: Että tarkoitus ei pyhitä, eikä oikeuta kaikkia käyttämiä keinoja. - Anonyymi
Minusta on ihan ymmärrettävää suhtautua kielteisesti lääkkeisiin, jos niistä on saanut haittavaikutuksia. Neurolepteillä (,joista oletettavasti on kyse) tunnetusti on paljon ikäviä sivuvaikutuksia. Kaikki eivät niitä toki saa, mutta monet saavat. Itsekin olen käyttänyt useita antipsykootteja. Ei ole ollut kiva kokeilla eri lääkkeitä ja kärsiä erilaisista sivuvaikutuksista (mm. lihomisesta, akatisiasta, maanisuudesta ja ääniharhoista). Nyt olen ilman lääkettä ja voin hyvin. Aikaisemmin olin vainoharhainen ja minulla oli harhaluuloja, mutta ne ovat häipyneet. On harmittavaa, että psykiatrinen hoito on nykyään niin lääkekeskeistä.
- Anonyymi
Otsikon kysymykseen kuinka rankkaa on pakkohoito vastaan, että ihan siedettävää. Ei siellä ketään rääkätä kuitenkaan. Jos jaksaa niellä lääkkeet ja olla hoitomyönteinen, homma on äkkiä ohi. Siskosi ei ehkä vielä tiedä, että pitää feikata, niin pääsee pois nopeasti. Avohoidossa voi heittää lääkkeet mäkeen samantien ja kannattaakin, ettei muutu kasviksi. Avohoidossa ei voida pakottaa käyttämään lääkkeitä. Neuvo sitä siskoa, että kunhan jaksat muutaman viikon, korkeintaan kuukauden, niin olet vapaa. Sitten vain arvostat siskosi päätöstä olla käyttämättä lääkkeitä ja alatte harrastaa ja tehdä asioita yhdessä. Näin teistä tulee vielä ylimmät ystävät. Tsemppiä siskollesi!
- Anonyymi
Ei kannata stressata jostain pakkohoidosta. Ottaa vaan sellasen asenteen, että vetää sen läpi huumorilla. Eikä kannata puhua mitään heidän nimittämistä "harhoista". Pitää vaan omana tietonaan omat uskomuksensa. Ne ei kuulu osastolla kenellekään.
Olen se joka kehui leponexia. Älä usko näitä lääkekielteisiä. Psykoosiin nappeja tarvitaan ja niitä pitää käyttää jottei se uusiudu.
Mut pelkät lääkkeet eivät välttämättä riitä. Tarvitaan myös muita ihmisiä rinnalle kuten sinua.
Tsemppiä ja systerille hyvää vointia!- Anonyymi
Leponex auheuttaa useille potilaille lihomista, sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua sfääreihin, rytmihäiriöitä ja muutoksia veren valkosoluihin.
Joidenkin potilaiden kohdalla se myös aiheuttaa hengenvaarallisia ja ennen aikaiseen kuolemaan johtavia lääkkeitä.
Eli kyseessä on siis tappolääke. Jota ei pitäisi antaa enää kenellekään.
Jos olet trolli, niin etsi ihmeessä parempaa tekemistä elämässäsi.
Älä siis mainosta mitään psyykelääkkeitä tällä palstalla, tai missään muuallakaan, Jos et mistään mitään tiedä. Se on edesvastuutonta toimintaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Leponex auheuttaa useille potilaille lihomista, sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua sfääreihin, rytmihäiriöitä ja muutoksia veren valkosoluihin.
Joidenkin potilaiden kohdalla se myös aiheuttaa hengenvaarallisia ja ennen aikaiseen kuolemaan johtavia lääkkeitä.
Eli kyseessä on siis tappolääke. Jota ei pitäisi antaa enää kenellekään.
Jos olet trolli, niin etsi ihmeessä parempaa tekemistä elämässäsi.
Älä siis mainosta mitään psyykelääkkeitä tällä palstalla, tai missään muuallakaan, Jos et mistään mitään tiedä. Se on edesvastuutonta toimintaa.Korjaus edelliseen tekstiin: Joidenkin potilaiden kohdalla Leponex aiheuttaa hengenvaarallisia ja ennen aikaiseen kuolemaan johtavia oireita.
Anonyymi kirjoitti:
Leponex auheuttaa useille potilaille lihomista, sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua sfääreihin, rytmihäiriöitä ja muutoksia veren valkosoluihin.
Joidenkin potilaiden kohdalla se myös aiheuttaa hengenvaarallisia ja ennen aikaiseen kuolemaan johtavia lääkkeitä.
Eli kyseessä on siis tappolääke. Jota ei pitäisi antaa enää kenellekään.
Jos olet trolli, niin etsi ihmeessä parempaa tekemistä elämässäsi.
Älä siis mainosta mitään psyykelääkkeitä tällä palstalla, tai missään muuallakaan, Jos et mistään mitään tiedä. Se on edesvastuutonta toimintaa.Jaa että lääketiede jne on väärässä ja Sinä olet oikeassa. Kaikenlaisia huru ukkoja ja akkoja täällä on. Eikä Leponexia heti aloiteta. Ensin kokeillaan muita lääkkeitä, mutta sitten jos ei muut auta..
- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Jaa että lääketiede jne on väärässä ja Sinä olet oikeassa. Kaikenlaisia huru ukkoja ja akkoja täällä on. Eikä Leponexia heti aloiteta. Ensin kokeillaan muita lääkkeitä, mutta sitten jos ei muut auta..
Kaikille lääketiede ei ole Jumala. Sinulle se ilmeisesti on. Kyllä nuo haittavaikutukset löytää netistä ja pahimmillaan kehostaan. Ei siihen mitään huruilua tarvitse. Oletko se hoitaja, joka kirjoitti aloituksen?
- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Jaa että lääketiede jne on väärässä ja Sinä olet oikeassa. Kaikenlaisia huru ukkoja ja akkoja täällä on. Eikä Leponexia heti aloiteta. Ensin kokeillaan muita lääkkeitä, mutta sitten jos ei muut auta..
Nettietikettisääntöjen noudattaminen ja asiallinen keskustelu on joillekin vaikeaa.
En ole sanonut missään vaiheessa olevani kaikkitietävä ja aina oikeassa. Se vasta olisi narsistista. Minua ei muuten tarvitse sinutella isolla kirjaimella. Enkä ole lääketieteen, tai psykiatrian vastainenkaan. Olen joistakin asioista eri mieltä. Kuten siitä, miten ja millä hoitomenetelmillä ihmisiä nykyisin, edelleenkin 2021 hoidetaan.
Totesin muuten vain ne faktat, ja haittavaikutukset, mitkä kyseisestä lääkkeestä, eli Leponexista ovat luettavissa myös tuoteselosteesta, esim. netin kautta. Myös potilaiden omakohtaiset kokemukset ovat olleet karua luettavaa, tai kuultavaa. Ota asioista selvää, ennen kuin menet suotta herjaamaan.
Nimitteleminen ei ole ainakaan mitään hyvien, eikä sivistyneiden käytöstapojen mukaista. Anonyymi kirjoitti:
Nettietikettisääntöjen noudattaminen ja asiallinen keskustelu on joillekin vaikeaa.
En ole sanonut missään vaiheessa olevani kaikkitietävä ja aina oikeassa. Se vasta olisi narsistista. Minua ei muuten tarvitse sinutella isolla kirjaimella. Enkä ole lääketieteen, tai psykiatrian vastainenkaan. Olen joistakin asioista eri mieltä. Kuten siitä, miten ja millä hoitomenetelmillä ihmisiä nykyisin, edelleenkin 2021 hoidetaan.
Totesin muuten vain ne faktat, ja haittavaikutukset, mitkä kyseisestä lääkkeestä, eli Leponexista ovat luettavissa myös tuoteselosteesta, esim. netin kautta. Myös potilaiden omakohtaiset kokemukset ovat olleet karua luettavaa, tai kuultavaa. Ota asioista selvää, ennen kuin menet suotta herjaamaan.
Nimitteleminen ei ole ainakaan mitään hyvien, eikä sivistyneiden käytöstapojen mukaista.No sori vaan jos loukkasin. Mut psykoosi on vakava tilanne. Siinä ihminen voi olla vaarallinen itselle tai muille. Mun mielestä vallitsevassa tilassa on hyvin epäpuhää alkaa haukkua lääkkeitä kun vakavassa psykoosissa muu kuin lääkehoito ei auta.
Leponexin nostin esille kun se on viimeinen oljenkorsi. Varmasti haittavaikutuksia on niinkuin monessa lääkkeessä. Mut parempi että elää suht Ok elämää kuin olisi haudassa tai vankimielisairaalassa. 😐- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nettietikettisääntöjen noudattaminen ja asiallinen keskustelu on joillekin vaikeaa.
En ole sanonut missään vaiheessa olevani kaikkitietävä ja aina oikeassa. Se vasta olisi narsistista. Minua ei muuten tarvitse sinutella isolla kirjaimella. Enkä ole lääketieteen, tai psykiatrian vastainenkaan. Olen joistakin asioista eri mieltä. Kuten siitä, miten ja millä hoitomenetelmillä ihmisiä nykyisin, edelleenkin 2021 hoidetaan.
Totesin muuten vain ne faktat, ja haittavaikutukset, mitkä kyseisestä lääkkeestä, eli Leponexista ovat luettavissa myös tuoteselosteesta, esim. netin kautta. Myös potilaiden omakohtaiset kokemukset ovat olleet karua luettavaa, tai kuultavaa. Ota asioista selvää, ennen kuin menet suotta herjaamaan.
Nimitteleminen ei ole ainakaan mitään hyvien, eikä sivistyneiden käytöstapojen mukaista.Faktaa on tosin sekin, että tuoteselosteissa olevat tekstit, joissa luetellaan mahdollisia haittavaikutuksia, eivät tule kaikille.
Leponexin kohdalla tiedän, että haittoja toki on, koska ne muutamat tuttuni, jotka sitä käyttävät, ovat kaikki saaneet joitain haittoja.
On olemassa myös ihmisiä, jotka " saavat " kaikki haittavaikutukset, jotka tuoteselosteessa on lueteltu, mutta se on pelkkää luuloa, ihan jokainen haitta kaikista luetelluista ei tule yleensä yhdelle ja samalle ihmiselle.
Haittoja luetellaan mahdollisimman paljon siinä selosteessa sen takia, ettei lääkeyhtiöt joudu korvaamaan mitään, jos joku jostain valittaa, vaan voivat vedota siihen, että se ja se haitta mainittiin selosteessa. Eli on varoitettu etukäteen.
Itse söin vuosia sitten kaikenlaisia lääkkeitä, ja " viimeisenä keinona " ajattelivat kokeilevansa Leponexia.
Käytin sitä vain muutaman kuukauden, jona aikana otettiin useamman kerran sydänfilmejä.
Lopputuloksena oli, etten voinut Leponexia käyttää syystä että sydämen joku QT-rytmi piteni liikaa. Tosin jälkeenpäin olin kiitollinen, että niin kävi, kun muistan mitä haittoja oli jo käytön alussa.
Sen verran vielä, että se oli ainoa kerta, kun psykiatri kiinnitti huomiota haittoihin, ja otti sen vielä huomioon. Kun mietin vuosien varrella tapaamiani psykiatreja, niin arvelisin, että ihan kaikki eivät olisi edes tuosta haitasta kovin paljoa välittänyt, vaan olisin saattanut joutua lääkettä käyttämään joka tapauksessa.
Olen itsekin kyllä kauhistellut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, kuinka runsaasti lääkkeitä käytetään moniin mielen, jopa lyhytaikaisiin ja ohimeneviinkin, häiriöihin.
Uskon myös, että pahimmassa akuutissa psykoosin vaiheessa lääkitys voi hyvinkin olla aiheellinen, mutta en ymmärrä, miksi väitetään, että lääkityksen pitäisi olla elinikäinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Faktaa on tosin sekin, että tuoteselosteissa olevat tekstit, joissa luetellaan mahdollisia haittavaikutuksia, eivät tule kaikille.
Leponexin kohdalla tiedän, että haittoja toki on, koska ne muutamat tuttuni, jotka sitä käyttävät, ovat kaikki saaneet joitain haittoja.
On olemassa myös ihmisiä, jotka " saavat " kaikki haittavaikutukset, jotka tuoteselosteessa on lueteltu, mutta se on pelkkää luuloa, ihan jokainen haitta kaikista luetelluista ei tule yleensä yhdelle ja samalle ihmiselle.
Haittoja luetellaan mahdollisimman paljon siinä selosteessa sen takia, ettei lääkeyhtiöt joudu korvaamaan mitään, jos joku jostain valittaa, vaan voivat vedota siihen, että se ja se haitta mainittiin selosteessa. Eli on varoitettu etukäteen.
Itse söin vuosia sitten kaikenlaisia lääkkeitä, ja " viimeisenä keinona " ajattelivat kokeilevansa Leponexia.
Käytin sitä vain muutaman kuukauden, jona aikana otettiin useamman kerran sydänfilmejä.
Lopputuloksena oli, etten voinut Leponexia käyttää syystä että sydämen joku QT-rytmi piteni liikaa. Tosin jälkeenpäin olin kiitollinen, että niin kävi, kun muistan mitä haittoja oli jo käytön alussa.
Sen verran vielä, että se oli ainoa kerta, kun psykiatri kiinnitti huomiota haittoihin, ja otti sen vielä huomioon. Kun mietin vuosien varrella tapaamiani psykiatreja, niin arvelisin, että ihan kaikki eivät olisi edes tuosta haitasta kovin paljoa välittänyt, vaan olisin saattanut joutua lääkettä käyttämään joka tapauksessa.
Olen itsekin kyllä kauhistellut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, kuinka runsaasti lääkkeitä käytetään moniin mielen, jopa lyhytaikaisiin ja ohimeneviinkin, häiriöihin.
Uskon myös, että pahimmassa akuutissa psykoosin vaiheessa lääkitys voi hyvinkin olla aiheellinen, mutta en ymmärrä, miksi väitetään, että lääkityksen pitäisi olla elinikäinen."..mutta en ymmärrä, miksi väitetään, että lääkityksen pitäisi olla elinikäinen."
Varmaan siksi, kun lääkäri ajattelee potilaan "parasta", ettei potilaan tarvitsisi kärsiä vieroitusoireista lääkitystä lopettaessaan. Vieroitusoireet diagnosoidaankin sitten relapsiksi tai jopa uudeksi mielen vaivaksi, jota hoidetaan - tottakai - psyykenlääkkeillä. Potilaan matka kroonikoksi ja kasviksi voi näin jatkua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"..mutta en ymmärrä, miksi väitetään, että lääkityksen pitäisi olla elinikäinen."
Varmaan siksi, kun lääkäri ajattelee potilaan "parasta", ettei potilaan tarvitsisi kärsiä vieroitusoireista lääkitystä lopettaessaan. Vieroitusoireet diagnosoidaankin sitten relapsiksi tai jopa uudeksi mielen vaivaksi, jota hoidetaan - tottakai - psyykenlääkkeillä. Potilaan matka kroonikoksi ja kasviksi voi näin jatkua.Mulla viimeisestä psykoosista parikymmentä vuotta, niin olisi vieläkin pitänyt lääkettä käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn. Mihin lie perustuu......
Anonyymi kirjoitti:
Mulla viimeisestä psykoosista parikymmentä vuotta, niin olisi vieläkin pitänyt lääkettä käyttää psykoosin ennaltaehkäisyyn. Mihin lie perustuu......
Yleensä kun lääkkeet jää niin löytää itsensä "muumilaaksosta". Sad but true.
- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Yleensä kun lääkkeet jää niin löytää itsensä "muumilaaksosta". Sad but true.
Tarkoitatko tuolla, että kun lääkkeet jäävät pois, vai kun lääkkeet jäävät käyttöön ?
Itse jätin lääkkeet pois jo lähes 10 vuotta sitten, eikä ole psykoosit uusiutuneet kertaakaan.
Ei ole skitsofreniaakaan kyllä, päihteisiin liittyviä psykoosit olivat aikoinaan.
Kävi niin päin, että pääsin ulos sieltä " muumilaaksosta " kun lopetin lääkkeet.
Pakko mainita, että muumilaakso on aika kiva sana kuvaamaan sekavaa olotilaa. Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitatko tuolla, että kun lääkkeet jäävät pois, vai kun lääkkeet jäävät käyttöön ?
Itse jätin lääkkeet pois jo lähes 10 vuotta sitten, eikä ole psykoosit uusiutuneet kertaakaan.
Ei ole skitsofreniaakaan kyllä, päihteisiin liittyviä psykoosit olivat aikoinaan.
Kävi niin päin, että pääsin ulos sieltä " muumilaaksosta " kun lopetin lääkkeet.
Pakko mainita, että muumilaakso on aika kiva sana kuvaamaan sekavaa olotilaa.Tarkoitin että kun lääkkeet jää ottamatta niin löytää itsensä hoidosta. Näin päin varmaan 99 % tapauksista.
Mut hienoa jos olet pärjännyt ilman. Sehän juuri hoidossa ongelma onkin että hoidetaan seurausta eikä syytä..- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Tarkoitin että kun lääkkeet jää ottamatta niin löytää itsensä hoidosta. Näin päin varmaan 99 % tapauksista.
Mut hienoa jos olet pärjännyt ilman. Sehän juuri hoidossa ongelma onkin että hoidetaan seurausta eikä syytä..Kauan kauan sitten minulla olisi syytäkin hoidettu, mutta en itse ollut valmis siihen.
Apua hain silloin, kun sitä tunsin tarvitsevani, mutta kun sitä olisin saanut, en kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Lääkkeet minulle kelpasi hyvinkin, sain pidettyä sekoiluani yllä niiden ja päihteiden avulla.
Typeryyksissäni ns. löin päätäni seinään lähes parikymmentä vuotta, ennenkuin ymmärsin omaa parastani, ja tajusin, että on päätettävä haluanko muuttua vai en.
Sain apua, ja viimein sen otin vastaan. Se oli käännekohta koko elämässä.
Nyt jälkeenpäin on tullut mietittyä, että siitä sekoilusta päihteiden takia " leiman " saaneena en saa loppuelämästäni enää irti kaikkea sitä, jota ehkä kuvittelin.
Toiveikkaana ajattelin, että vielä jotakin pystyn saavuttamaan, saisin vielä jotain järkevääkin aikaiseksi.
Fysiikka meni vuosien myötä ja psykiatriset diagnoosit hankaloittaa todella paljon avun saamista.
Huonoina hetkinä on tullut mietittyä, että turhaanko tein kovan työn, ja sieltä syvyyksistä itseni nostin " elävien kirjoihin " takaisin.
Vaikka mietin kyllä, että tsemppaan niin kauan kuin elämä jatkuu, luonteeseeni kun kuuluu, etten periksi anna, vaikkei aina ihan helppoa olekaan.
Sen ainakin opin, etten samoja virheitä enää toista.
Varmastikin olisi elämä mennyt aivan toisella tavalla ilman sekoilua ja kaikkia pakkohoitoja, myös vapaaehtoisia.
Nyt kannan seurauksia kaikesta ihan itse, syytkin aiheutin itse käytökselläni. - Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Tarkoitin että kun lääkkeet jää ottamatta niin löytää itsensä hoidosta. Näin päin varmaan 99 % tapauksista.
Mut hienoa jos olet pärjännyt ilman. Sehän juuri hoidossa ongelma onkin että hoidetaan seurausta eikä syytä..Edes lääkekokeissa, jotka on suunniteltu tutkimusasetelmaltaan tuottamaan sairaalahoitoon johtavia relapseja skitsofreenikoille, ei suurin osa ajaudu sairaalahoitoon psykoosin takia. Moni kyllä ajautuu, mutta valtava enemmistö ei. Itse ja moni muukin psykoospotilas kuulun tähän enemmistöön ja en ole psykiatrin psykiatria kohta kymmeneen vuoteen. Suurin osa "relapseista" tutkimuksissakin on lähinnä lääkkeiden vieroitusoireiden aiheuttamaa epämukavuutta, ahdistusta ja lievää ohimenevää sekavuutta, joka menee ohitse muutamassa päivässä. Ne eivät täytä kliinisesti merkitsevän psykoosin kriteerejä, ja tästä on tehty tutkimuskatsaus jos aihe oikeasti kiinnostaa (Moncireff et al 2020, Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review). Se että lääkkeiden lopettaminen lisää riskiä sairaalahoitoon tietyssä aikaikkunassa (riski kylläkin laskee rajusti ajan kanssa) ei tarkoita, että läheskään kaikki sinne ajautuisivat. Lääkärit ylipäätään kärsivät kliinikon illuusiosta, koska he tapaavat vain näitä pyörivien ovien syndroomasta kärsiviä potilaita jotka palaavat uudelleen ja uudelleen osin ratkaisemattomien mielenterveysongelmien (syrjäytyminen traumat, elämänhallintaongelmat jne.) ja osin lääkkeiden liian nopean lopettamisen johdosta. Sitten kun se potilas ei enää palaakaan vaan löytää uuden harrastuksen itselleen, jatkuvasti vaihtuva lääkärit on jo unohtanut koko tyypin. Myös kroonisista ongelmista kärsivät potilaat saattavat kärsiä samasta illuusiosta, koska tapaavat vain samassa tilanteessa eläviä kavereitaan eikä niitä, jotka ovat lopettaneet hoidon ja lääkityksen onnistuneesti.
Anonyymi kirjoitti:
Edes lääkekokeissa, jotka on suunniteltu tutkimusasetelmaltaan tuottamaan sairaalahoitoon johtavia relapseja skitsofreenikoille, ei suurin osa ajaudu sairaalahoitoon psykoosin takia. Moni kyllä ajautuu, mutta valtava enemmistö ei. Itse ja moni muukin psykoospotilas kuulun tähän enemmistöön ja en ole psykiatrin psykiatria kohta kymmeneen vuoteen. Suurin osa "relapseista" tutkimuksissakin on lähinnä lääkkeiden vieroitusoireiden aiheuttamaa epämukavuutta, ahdistusta ja lievää ohimenevää sekavuutta, joka menee ohitse muutamassa päivässä. Ne eivät täytä kliinisesti merkitsevän psykoosin kriteerejä, ja tästä on tehty tutkimuskatsaus jos aihe oikeasti kiinnostaa (Moncireff et al 2020, Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review). Se että lääkkeiden lopettaminen lisää riskiä sairaalahoitoon tietyssä aikaikkunassa (riski kylläkin laskee rajusti ajan kanssa) ei tarkoita, että läheskään kaikki sinne ajautuisivat. Lääkärit ylipäätään kärsivät kliinikon illuusiosta, koska he tapaavat vain näitä pyörivien ovien syndroomasta kärsiviä potilaita jotka palaavat uudelleen ja uudelleen osin ratkaisemattomien mielenterveysongelmien (syrjäytyminen traumat, elämänhallintaongelmat jne.) ja osin lääkkeiden liian nopean lopettamisen johdosta. Sitten kun se potilas ei enää palaakaan vaan löytää uuden harrastuksen itselleen, jatkuvasti vaihtuva lääkärit on jo unohtanut koko tyypin. Myös kroonisista ongelmista kärsivät potilaat saattavat kärsiä samasta illuusiosta, koska tapaavat vain samassa tilanteessa eläviä kavereitaan eikä niitä, jotka ovat lopettaneet hoidon ja lääkityksen onnistuneesti.
Ihan älykästä läpändeerusta..
Mut mä luulen että nää oireet ennen psykoosia on suurella osalla tyyntä myrskyn edellä. Eli homma kääntyy psykoosiin pikku hiljaa. Sen takia potilaille puhutaan niin paljon lääkehoidon tarpeellisuudesta.
Toki pitäis tutustua tuohon mainitsemaasi juttuun. Jos sieltä lisä perspektiiviä asiaan. Mut mun mielipide on että lääkkeet ovat hyvin tärkeitä suurelle osalle!- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Ihan älykästä läpändeerusta..
Mut mä luulen että nää oireet ennen psykoosia on suurella osalla tyyntä myrskyn edellä. Eli homma kääntyy psykoosiin pikku hiljaa. Sen takia potilaille puhutaan niin paljon lääkehoidon tarpeellisuudesta.
Toki pitäis tutustua tuohon mainitsemaasi juttuun. Jos sieltä lisä perspektiiviä asiaan. Mut mun mielipide on että lääkkeet ovat hyvin tärkeitä suurelle osalle!Jos olisit lukenut tuon tutkimuskatsauksen niin siinä sanotaan, että relapsin kriteerit eivät oikeastaan koskaan missään tutkimuksessa täytä edes psykoosin ennakko-oireiden kriteerejä. ELI ne eivät ennusta luotettavasti psykoosiin ajautumista. Toisekseen vaikka lääkkeiden lopetus nostaa tilastollista riskiä psykoosiin, se LASKEE monien tutkimusten mukaan ajan funktiona. Jos lääkkeet suojaisivat tehokkaasti joltain psykoosialttiudelta, relapsiriskin ei oletusarvoisesti pitäisi laskea ajan funktiona. Edes lyhyellä aikavälillä yli 40 % ei lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa saa kliinisesti merkityksetöntäkään relapsia eli relapsiksi tulkittavia vieroitusoireita, vaikka heidät äkillisesti (alle kahdessa viikossa) vieroitaan lääkityksestä. Tietenkään hyvin vinoutuneet, lääkeyhtiöiden rahoittamat kokeet eivät kerro paljonkaan todellisesta elämästä, koska niillä on heikko ulkoinen validiteetti eli mm. niihin valikoidaan niin epäedustava otos potilaista, ettei ne oikeasti kerro siitä miten potilaat reaalitodellisuudessa reagoivat lääkkeisiin ja niiden lopettamiseen. Tuo Moncfieff et al. tutkimuskatsaus ei suoraan kerro siitä miten vieroitusoireet vaikuttavat tutkimustuloksiin vaan se tutkii millaisia kriteerejä tutkimuksissa käytetään relapseihin eli mitä käsitteellä relapsi ylipäätään tarkoitetaan. Kun lääkärit ja tutkijat puhuvat relapseista he oletusarvoisesti viittaavat johonkin muuhun kuin suurin piirtein pari päivää kestäviin vieroitusoireisiin, joihin monissa tutkimuksissa usein viitataan relapsina. Vieroitusoireiden vaikutuksia relapsitutkimusten tuloksiin on tutkimuskatsauksia. esim. Cohen et al (2020) Withdrawal effects confounding in clinical trials: another sign of a needed paradigm shift in psychopharmacology research.
Toinen ongelma on, että vaikka kokeet perustuvat puhtaasti tulkintaan ihmisen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä (niissä ei mitata mitään somaattista häiriötä eikä mitään mystistä kemiallista epätasapainoa, psykiatria onkin puhdas sosiaalitiede tässä suhteessa naamioituneena pseudolääketieteelliseen jargoniin), potilaiden omat käsitykset omasta hyvinvoinnistaan eivät juuri nouse esille monissa lääketutkimuksissa. Erään tutkimuskatsauksen mukaan potilaat kokivat neuroleptilääkityksen heikentävät rajusti heidän toimintakykyään, kognitiivista suorituskykyään, motivaatiotaan ja hoidon vievän heidän autonomiansa ja toimijuutensa. Toisaalta tämä kognitiivisen suorituskyvyn heikentyminen ( toisin sanoen lääkityksen aiheuttama aivojen surkastuminen) nähtiin vähentävän psykoottisia ahdistavia ajatuksia, mitä pidettiin joskus myös hyvänä asiana ja antavan potilaille mahdollisuuden saada itsekunnioituksensa takaisin hoitomyöntyvyydellä ja auktoriteetteja tottelemalla. Toisin sanoen potilaat hankkivat itselleen aivovaurion tullakseen hyväksytyksi sekä"terveiksi" eli sedatoiduiksi ja kokivat sen myönteisenä asiana nykyisessä hoitojärjestelmässä. https://link.springer.com/article/10.1007/s00127-019-01819-2. - Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Ihan älykästä läpändeerusta..
Mut mä luulen että nää oireet ennen psykoosia on suurella osalla tyyntä myrskyn edellä. Eli homma kääntyy psykoosiin pikku hiljaa. Sen takia potilaille puhutaan niin paljon lääkehoidon tarpeellisuudesta.
Toki pitäis tutustua tuohon mainitsemaasi juttuun. Jos sieltä lisä perspektiiviä asiaan. Mut mun mielipide on että lääkkeet ovat hyvin tärkeitä suurelle osalle!Mun mielipide on että ilman lääkkeitäkin pärjää vallan mainiosti! en tunne ihmisiä jotka ei pärjää ilman lääkettä, tai pitäs vissiin tutkia asiaa, kenties mun läheisissä on sellasia jotka käyttää lääkkeitä koska kokee että tulee 'hulluksi' tai jotain ilman niitä, lähtee homma lapasesta tai jotain, tarkottaako se alkoholin käyttöä ja käyttäytymistä vai mitä, pitäs jutella joskus tarkemmin että miks ihmiset vetää lääkkeitä..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olisit lukenut tuon tutkimuskatsauksen niin siinä sanotaan, että relapsin kriteerit eivät oikeastaan koskaan missään tutkimuksessa täytä edes psykoosin ennakko-oireiden kriteerejä. ELI ne eivät ennusta luotettavasti psykoosiin ajautumista. Toisekseen vaikka lääkkeiden lopetus nostaa tilastollista riskiä psykoosiin, se LASKEE monien tutkimusten mukaan ajan funktiona. Jos lääkkeet suojaisivat tehokkaasti joltain psykoosialttiudelta, relapsiriskin ei oletusarvoisesti pitäisi laskea ajan funktiona. Edes lyhyellä aikavälillä yli 40 % ei lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa saa kliinisesti merkityksetöntäkään relapsia eli relapsiksi tulkittavia vieroitusoireita, vaikka heidät äkillisesti (alle kahdessa viikossa) vieroitaan lääkityksestä. Tietenkään hyvin vinoutuneet, lääkeyhtiöiden rahoittamat kokeet eivät kerro paljonkaan todellisesta elämästä, koska niillä on heikko ulkoinen validiteetti eli mm. niihin valikoidaan niin epäedustava otos potilaista, ettei ne oikeasti kerro siitä miten potilaat reaalitodellisuudessa reagoivat lääkkeisiin ja niiden lopettamiseen. Tuo Moncfieff et al. tutkimuskatsaus ei suoraan kerro siitä miten vieroitusoireet vaikuttavat tutkimustuloksiin vaan se tutkii millaisia kriteerejä tutkimuksissa käytetään relapseihin eli mitä käsitteellä relapsi ylipäätään tarkoitetaan. Kun lääkärit ja tutkijat puhuvat relapseista he oletusarvoisesti viittaavat johonkin muuhun kuin suurin piirtein pari päivää kestäviin vieroitusoireisiin, joihin monissa tutkimuksissa usein viitataan relapsina. Vieroitusoireiden vaikutuksia relapsitutkimusten tuloksiin on tutkimuskatsauksia. esim. Cohen et al (2020) Withdrawal effects confounding in clinical trials: another sign of a needed paradigm shift in psychopharmacology research.
Toinen ongelma on, että vaikka kokeet perustuvat puhtaasti tulkintaan ihmisen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä (niissä ei mitata mitään somaattista häiriötä eikä mitään mystistä kemiallista epätasapainoa, psykiatria onkin puhdas sosiaalitiede tässä suhteessa naamioituneena pseudolääketieteelliseen jargoniin), potilaiden omat käsitykset omasta hyvinvoinnistaan eivät juuri nouse esille monissa lääketutkimuksissa. Erään tutkimuskatsauksen mukaan potilaat kokivat neuroleptilääkityksen heikentävät rajusti heidän toimintakykyään, kognitiivista suorituskykyään, motivaatiotaan ja hoidon vievän heidän autonomiansa ja toimijuutensa. Toisaalta tämä kognitiivisen suorituskyvyn heikentyminen ( toisin sanoen lääkityksen aiheuttama aivojen surkastuminen) nähtiin vähentävän psykoottisia ahdistavia ajatuksia, mitä pidettiin joskus myös hyvänä asiana ja antavan potilaille mahdollisuuden saada itsekunnioituksensa takaisin hoitomyöntyvyydellä ja auktoriteetteja tottelemalla. Toisin sanoen potilaat hankkivat itselleen aivovaurion tullakseen hyväksytyksi sekä"terveiksi" eli sedatoiduiksi ja kokivat sen myönteisenä asiana nykyisessä hoitojärjestelmässä. https://link.springer.com/article/10.1007/s00127-019-01819-2.Olen tuota juuri miettinyt, kun neuroleptit vaikuttavat moneen asiaan, myös ajattelukykyyn.
Kun lääkkeet surkastuttaa jopa kyvyn ajatella järkevästi, niin uskon, että voivat ne viedä myös ahdistavat psykoottiset ajatuksetkin pois ( tai siirtää taka-alalle aivoissa ).
Aina puhutaan, ettei lääkehoito saisi olla se ainoa vaihtoehto. Ei minunkaan mielestäni.
Kun laitetaan vahvat lääkitykset päälle, niin on vaikeaa alkaa keskustella asioistaan ja paneutua omaan itseen, miltä mikäkin tuntuu, tai mistä johtuu.
Siinä vaiheessa terapiat eivät kenties paljoa hyödytä, jos ihminen on lääkkeistä aivan " pihalla ".
Itsekunnioituksesta myös sen verran, jos minut lääkittäisiin reippaasti, sitä varten, että tulisin hoitomyönteiseksi ja tottelisin kaiken, mitä auktoriteetit sanoisivat, en todellakaan siinä vaiheessa enää kunnioittaisi itseäni pätkääkään.
Kaikella on rajansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielipide on että ilman lääkkeitäkin pärjää vallan mainiosti! en tunne ihmisiä jotka ei pärjää ilman lääkettä, tai pitäs vissiin tutkia asiaa, kenties mun läheisissä on sellasia jotka käyttää lääkkeitä koska kokee että tulee 'hulluksi' tai jotain ilman niitä, lähtee homma lapasesta tai jotain, tarkottaako se alkoholin käyttöä ja käyttäytymistä vai mitä, pitäs jutella joskus tarkemmin että miks ihmiset vetää lääkkeitä..
Niinpä. Kavereiden kanssa olisi ihan hyvä käydä joskus vähän syvällisempää keskustelua, ja puhua esim. lääkkeiden käytöstä.
Ehkä syistä siihen, miksi niitä käyttää, jne.
Minä ainakin tunnen ihmisiä, jotka eivät pärjäisi ilman lääkitystä. Tunnen myös sellaisia, joilla on liikaa lääkityksiä, ja sellaisia, jotka käyttävät lääkkeitä, vaikkei ehkä tarvitsisikaan.
Jotkut tuttuni ovat myös jossain vaiheessa avautuneet, ja kertoneet käyttävänsä jotain lääkettä, esim. masennukseen tai ahdistukseen. Ja ne jutut ovat tulleet ihan yllätyksenä, kun en ole edes tiennyt, että käyttävät, ja heistä on saanut vaikutelman, etteivät edes tarvitsisi mitään lääkkeitä.
Aina voi yllättyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Kavereiden kanssa olisi ihan hyvä käydä joskus vähän syvällisempää keskustelua, ja puhua esim. lääkkeiden käytöstä.
Ehkä syistä siihen, miksi niitä käyttää, jne.
Minä ainakin tunnen ihmisiä, jotka eivät pärjäisi ilman lääkitystä. Tunnen myös sellaisia, joilla on liikaa lääkityksiä, ja sellaisia, jotka käyttävät lääkkeitä, vaikkei ehkä tarvitsisikaan.
Jotkut tuttuni ovat myös jossain vaiheessa avautuneet, ja kertoneet käyttävänsä jotain lääkettä, esim. masennukseen tai ahdistukseen. Ja ne jutut ovat tulleet ihan yllätyksenä, kun en ole edes tiennyt, että käyttävät, ja heistä on saanut vaikutelman, etteivät edes tarvitsisi mitään lääkkeitä.
Aina voi yllättyä.joo mullaki on kaveri piirissä ihan ihme lääkityksiä, en ees muista kaikkien nimiä, litiumia naapuri nyt ainakin käyttää, pitää jutella niitten kanssa joskus just siitä että miks ne käyttää lääkkeitä, itelle ei oikein sovi..
Anonyymi kirjoitti:
Jos olisit lukenut tuon tutkimuskatsauksen niin siinä sanotaan, että relapsin kriteerit eivät oikeastaan koskaan missään tutkimuksessa täytä edes psykoosin ennakko-oireiden kriteerejä. ELI ne eivät ennusta luotettavasti psykoosiin ajautumista. Toisekseen vaikka lääkkeiden lopetus nostaa tilastollista riskiä psykoosiin, se LASKEE monien tutkimusten mukaan ajan funktiona. Jos lääkkeet suojaisivat tehokkaasti joltain psykoosialttiudelta, relapsiriskin ei oletusarvoisesti pitäisi laskea ajan funktiona. Edes lyhyellä aikavälillä yli 40 % ei lääkeyhtiöiden rahoittamissa kokeissa saa kliinisesti merkityksetöntäkään relapsia eli relapsiksi tulkittavia vieroitusoireita, vaikka heidät äkillisesti (alle kahdessa viikossa) vieroitaan lääkityksestä. Tietenkään hyvin vinoutuneet, lääkeyhtiöiden rahoittamat kokeet eivät kerro paljonkaan todellisesta elämästä, koska niillä on heikko ulkoinen validiteetti eli mm. niihin valikoidaan niin epäedustava otos potilaista, ettei ne oikeasti kerro siitä miten potilaat reaalitodellisuudessa reagoivat lääkkeisiin ja niiden lopettamiseen. Tuo Moncfieff et al. tutkimuskatsaus ei suoraan kerro siitä miten vieroitusoireet vaikuttavat tutkimustuloksiin vaan se tutkii millaisia kriteerejä tutkimuksissa käytetään relapseihin eli mitä käsitteellä relapsi ylipäätään tarkoitetaan. Kun lääkärit ja tutkijat puhuvat relapseista he oletusarvoisesti viittaavat johonkin muuhun kuin suurin piirtein pari päivää kestäviin vieroitusoireisiin, joihin monissa tutkimuksissa usein viitataan relapsina. Vieroitusoireiden vaikutuksia relapsitutkimusten tuloksiin on tutkimuskatsauksia. esim. Cohen et al (2020) Withdrawal effects confounding in clinical trials: another sign of a needed paradigm shift in psychopharmacology research.
Toinen ongelma on, että vaikka kokeet perustuvat puhtaasti tulkintaan ihmisen hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä (niissä ei mitata mitään somaattista häiriötä eikä mitään mystistä kemiallista epätasapainoa, psykiatria onkin puhdas sosiaalitiede tässä suhteessa naamioituneena pseudolääketieteelliseen jargoniin), potilaiden omat käsitykset omasta hyvinvoinnistaan eivät juuri nouse esille monissa lääketutkimuksissa. Erään tutkimuskatsauksen mukaan potilaat kokivat neuroleptilääkityksen heikentävät rajusti heidän toimintakykyään, kognitiivista suorituskykyään, motivaatiotaan ja hoidon vievän heidän autonomiansa ja toimijuutensa. Toisaalta tämä kognitiivisen suorituskyvyn heikentyminen ( toisin sanoen lääkityksen aiheuttama aivojen surkastuminen) nähtiin vähentävän psykoottisia ahdistavia ajatuksia, mitä pidettiin joskus myös hyvänä asiana ja antavan potilaille mahdollisuuden saada itsekunnioituksensa takaisin hoitomyöntyvyydellä ja auktoriteetteja tottelemalla. Toisin sanoen potilaat hankkivat itselleen aivovaurion tullakseen hyväksytyksi sekä"terveiksi" eli sedatoiduiksi ja kokivat sen myönteisenä asiana nykyisessä hoitojärjestelmässä. https://link.springer.com/article/10.1007/s00127-019-01819-2.Mut kenenkään ei varmaan kannata luopua psyyke lääkkeestään ennen lääkärin lupaa. Siitä varmaan ollaan samaa mieltä?
On melko edesvastuutonta täällä suositella pois jättämistä kun emme tapausta tunne? 😐- Anonyymi
Timmyy kirjoitti:
Mut kenenkään ei varmaan kannata luopua psyyke lääkkeestään ennen lääkärin lupaa. Siitä varmaan ollaan samaa mieltä?
On melko edesvastuutonta täällä suositella pois jättämistä kun emme tapausta tunne? 😐On totta, että lopetus tulisi varmaan turvallisemmaksi lääkärin luvan kanssa.
Alaspäin pikkuhiljaa, jne. Ehkä vointi olisi samalla seurannassa.
Lääkärit, joihin olen itse törmännyt, kuten myös jotkut tuttuni, eivät oikein millään haluaisi antaa lopettaa lääkitystä, ei edes vähentää.
Silloin on kenties pakko miettiä itse hyödyt vs. haitat, ja lopetella itsekseen.
En tarkoita, että kaikkien se kannattaisi tehdä, koska tarvitseehan jotkut lääkitystä ihan oikeasti.
Vaihtoehdot ovat vain aika vähissä siinä vaiheessa, jos lääkärin kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen.
Toki aina ensin on hyvä puhua lääkärin kanssa, eikä lääkityksiä pitäisi koskaan lopettaa ykskaks, mieluummin hitaasti vähentämällä.
Äläkä nyt Timmyy ala tätä kauheesti kommentoida, itse olen pärjännyt ilman lääkkeitä jo kymmenisen vuotta.
Ja vielä toistan, kaikki eivät pärjää ilman lääkitystä, siinä Timmyykin on ihan oikeassa.
- Anonyymi
"Että olen vain niin erikoinen ihminen, että minua vainotaan ja minulle viestitään median kautta."
terve ei tuolla tavoin ajattele, se iloitsee elämästä toisten ihmisten seurasta.
vaimoni on saanut lääkityksen 21v ja sitä muuteltiin jotain 35v.
Mutta vieläkin 76v sanoi että ilman lääkettä elämä olisi varmaan mennyt vain elämiseen 1 päivä kerrallaan. Eli elämä olisi mennyt piloille.
Paljon suurempi määrä tarvitsisi hoitoa kuin nyt hoidetaan,
Minusta jopa tupakoitsijat tarvitsisivat hoitoa, kaikki yksinäiset ja monet muut.
menkää hoitoon.- Anonyymi
Jokainen saa elää elämänsä haluamallaan tavalla, jos ei häiritse muiden elämää. Ei siinä ole sen kummempaa.
- Anonyymi
Pitkäaikaiset psyykenlääkkeiden käyttäjät tuovat lääkeyhtiöille jatkuvaa kassavirtaa. Lääkkeiden riippuvuuspotentiaali toimii sekin eräänlaisena takeena tämän kassavirran jatkumiselle. Pienistä puroista se joki kasvaa. Parantunut potilas on menetetty asiakas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitkäaikaiset psyykenlääkkeiden käyttäjät tuovat lääkeyhtiöille jatkuvaa kassavirtaa. Lääkkeiden riippuvuuspotentiaali toimii sekin eräänlaisena takeena tämän kassavirran jatkumiselle. Pienistä puroista se joki kasvaa. Parantunut potilas on menetetty asiakas.
Kuhan lääkärit ja hoitajat on kivoja niin ei oo mittään hättää..kuhan ne ei pakota ketään syömään lääkkeitä, ei kai ne edes voi pakottaa..tietysti ääniä kuuleva voidaan määrätä pakko-hoitoon, mikä on aika julmaa jos ääniä kuuleva on rauhallinen ja kiltti kansalainen..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuhan lääkärit ja hoitajat on kivoja niin ei oo mittään hättää..kuhan ne ei pakota ketään syömään lääkkeitä, ei kai ne edes voi pakottaa..tietysti ääniä kuuleva voidaan määrätä pakko-hoitoon, mikä on aika julmaa jos ääniä kuuleva on rauhallinen ja kiltti kansalainen..
Jos on oikeasti kiltti ja rauhallinen, ei ole mitään psykoosia tms., niin ei pitäisi edes joutua pakkohoitoon.
Pelkkä äänien kuuleminen ( jos siihen ei liity mitään muuta ) ei riitä kriteeriksi laittaa pakkohoitoon.
Jos pakkohoitoon joutuu, niin silloin yleensä myös pakkolääkitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on oikeasti kiltti ja rauhallinen, ei ole mitään psykoosia tms., niin ei pitäisi edes joutua pakkohoitoon.
Pelkkä äänien kuuleminen ( jos siihen ei liity mitään muuta ) ei riitä kriteeriksi laittaa pakkohoitoon.
Jos pakkohoitoon joutuu, niin silloin yleensä myös pakkolääkitään.pakkolääkitseminen on kamalaa..itelleki lääkäri määräs vaa aika pahan paliperidoni kuurin, joka ei ollenkaan tunnu hyvälle..onkohan lääkäri ite kokeillu xeplionia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
pakkolääkitseminen on kamalaa..itelleki lääkäri määräs vaa aika pahan paliperidoni kuurin, joka ei ollenkaan tunnu hyvälle..onkohan lääkäri ite kokeillu xeplionia?
Uskallan epäillä, että lääkärit itse eivät suostuisi vahvoihin lääkityksiin, ainakaan mihinkään neurolepteihin tms.
Ennemminkin varmaan bentsot kävisivät heille mieluummin.
- Anonyymi
Vastustan pakkohoitoa, vaikka ymmärrän että se voi olla välttämätöntä. Tärkeää olisi saada potilas hoito myönteisemmäksi ja se riippuu myös hoidosta ja siihen osallistuvista ihmisistä. Mikään mikä tapahtuu vastentahtoisesti ei voi olla hyvä. Tarkoitan siis että potilas on jatkuvasti vaikka paniikissa kun on pakkohoidossa. Tai pelokas ja pyrkii pois.
- Anonyymi
Pakkohoito on hieman raskasta, mutta ihan siedettävää kuitenkin.
- Anonyymi
Aloitus ei kuulosta uskottavalta. Sen on jo moni täällä todennut. Mikäli olet joku hoitohenkilö kuten tekstistäsi näkyy, voitko vielä kertoa miksi kirjoitit tuon tarinan ja vielä jatkoit sitä? Mikä on motiivisi tuohon tekoon?
- Anonyymi
Minä olen nyt täysin ulkopuolinen tässä keskustelussa, mutta ihmettelen, mikä yksityiskohta tarkalleen panee sinut epäilemään kertomuksen todenperäisyyttä. Miksi aloittaja olisi hoitohenkilökuntaa? Miksi kukaan hoitohenkilö viitsisi viettää aikaansa tällä palstalla, hoitajat saavat olla hullujen kanssa muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Tarinoita ei tarvitse sepitellä, oikea elämä on tarinoita ihmeellisempää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen nyt täysin ulkopuolinen tässä keskustelussa, mutta ihmettelen, mikä yksityiskohta tarkalleen panee sinut epäilemään kertomuksen todenperäisyyttä. Miksi aloittaja olisi hoitohenkilökuntaa? Miksi kukaan hoitohenkilö viitsisi viettää aikaansa tällä palstalla, hoitajat saavat olla hullujen kanssa muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Tarinoita ei tarvitse sepitellä, oikea elämä on tarinoita ihmeellisempää.Olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että erotan valheen todesta. Tuo aloitus ja jatko siihen on keskittyä juttua. Ihan kokonaisuus kertoo kyllä lukijalleen ettei sitä ole kirjoittanut mt-potilas. Aloittaja luulee, että ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät tuon sepityksen läpi. Siinä hän erehtyy pahasti. En tiedä miksi kukakin täällä käy. Jospa aloittaja ei ole saanut potilaista tarpeeksi, vaan haluaa käydä täälläkin kyykyttämässä heitä. Hulluksi nimittely on muuten asiatonta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen nyt täysin ulkopuolinen tässä keskustelussa, mutta ihmettelen, mikä yksityiskohta tarkalleen panee sinut epäilemään kertomuksen todenperäisyyttä. Miksi aloittaja olisi hoitohenkilökuntaa? Miksi kukaan hoitohenkilö viitsisi viettää aikaansa tällä palstalla, hoitajat saavat olla hullujen kanssa muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Tarinoita ei tarvitse sepitellä, oikea elämä on tarinoita ihmeellisempää.No, luepa se aloitus uudestaan, ja vaikka useampaan kertaan. Jos kirjoittajan tarkoitus oli antaa kiitosta ja kehuja omakohtaisiin kokemuksiin nojaten, niin miksi ottaa esille oman sisaren päinvastaiset kokemukset.
Kirjoituksesta kuultaa aivan liian selkeästi läpi psykiatrian ja pakkohoitojen ja pakkohoitokeinojen ylistäminen taivaan tappiin asti.
Medialukutaito on hyvä taito, jota kannattaa harjoitella. Se opettaa näkemään valheet ja totuuudet. Tosin myönnän, että olen joskus itsekin mennyt lankaan. Jotkut ovat hyvin taitavia kirjoittamaan, jopa uskottavan oloisesti, tai uskottavalta kuulostavia, hyviä tarinoita. Mikä on sikäli ikävää, koska toivoisi sentään sitä, että someen kirjoittavat olisivat aidosti ja oikeasti rehellisiä ja kirjoittaisivat totuudenmukaisesti. Itse ainakin olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen, enkä feikkaamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että erotan valheen todesta. Tuo aloitus ja jatko siihen on keskittyä juttua. Ihan kokonaisuus kertoo kyllä lukijalleen ettei sitä ole kirjoittanut mt-potilas. Aloittaja luulee, että ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät tuon sepityksen läpi. Siinä hän erehtyy pahasti. En tiedä miksi kukakin täällä käy. Jospa aloittaja ei ole saanut potilaista tarpeeksi, vaan haluaa käydä täälläkin kyykyttämässä heitä. Hulluksi nimittely on muuten asiatonta.
Mielenkiintoinen lause oikeasta elämästä.
Millaista on mielestäsi oikea elämä ?
Kuuluuko sinun oikeaan elämään, tai elämänpiiriisi ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia ?
Silloin yleensä kun ei ole omakohtaista, tai läheisen kokemusta asiasta, on hyvin vaikeaa tietää lukiessaan tällaisia juttuja, mikä on totta ja mikä ei.
Ja ihan hyvin on mahdollista, että näillä palstoilla liikkuu myös hoitajia, kun hekin ovat tavallisia ihmisiä, ja käyttäytyvät samoin tavoin kuin monet muutkin.
Itse entisenä potilaana olen tavannut vapaa-ajalla ihmisiä, jotka ovat olleet hoitajina paikoissa, joissa itse olen ollut potilaana. Ja on ollut rakentavia, hyviä keskusteluja, näkökulmia myös potilaan hoitoa koskeviin asioihin.
Kritiikkiäkin osastohoitoa kohtaan olen kuullut myös joiltain hoitajilta, alkuun se tietysti vähän jopa yllätti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, luepa se aloitus uudestaan, ja vaikka useampaan kertaan. Jos kirjoittajan tarkoitus oli antaa kiitosta ja kehuja omakohtaisiin kokemuksiin nojaten, niin miksi ottaa esille oman sisaren päinvastaiset kokemukset.
Kirjoituksesta kuultaa aivan liian selkeästi läpi psykiatrian ja pakkohoitojen ja pakkohoitokeinojen ylistäminen taivaan tappiin asti.
Medialukutaito on hyvä taito, jota kannattaa harjoitella. Se opettaa näkemään valheet ja totuuudet. Tosin myönnän, että olen joskus itsekin mennyt lankaan. Jotkut ovat hyvin taitavia kirjoittamaan, jopa uskottavan oloisesti, tai uskottavalta kuulostavia, hyviä tarinoita. Mikä on sikäli ikävää, koska toivoisi sentään sitä, että someen kirjoittavat olisivat aidosti ja oikeasti rehellisiä ja kirjoittaisivat totuudenmukaisesti. Itse ainakin olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen, enkä feikkaamaan.On olemassa ihmisiä, jotka saattavat hyvinkin olla tyytyväisiä myös pakkohoitoon.
Eikä heidän tarvitse sitä taivaan tappiin asti ylistää, heistä kenties tuntuu siltä, että ovat sillä tavoin saaneet avun itselleen.
Tosin jos menee ihan överiksi, niin kait sitä nimitetään joksikin Tukholman syndroomaksi, niin olen jostain lukenut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, luepa se aloitus uudestaan, ja vaikka useampaan kertaan. Jos kirjoittajan tarkoitus oli antaa kiitosta ja kehuja omakohtaisiin kokemuksiin nojaten, niin miksi ottaa esille oman sisaren päinvastaiset kokemukset.
Kirjoituksesta kuultaa aivan liian selkeästi läpi psykiatrian ja pakkohoitojen ja pakkohoitokeinojen ylistäminen taivaan tappiin asti.
Medialukutaito on hyvä taito, jota kannattaa harjoitella. Se opettaa näkemään valheet ja totuuudet. Tosin myönnän, että olen joskus itsekin mennyt lankaan. Jotkut ovat hyvin taitavia kirjoittamaan, jopa uskottavan oloisesti, tai uskottavalta kuulostavia, hyviä tarinoita. Mikä on sikäli ikävää, koska toivoisi sentään sitä, että someen kirjoittavat olisivat aidosti ja oikeasti rehellisiä ja kirjoittaisivat totuudenmukaisesti. Itse ainakin olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen, enkä feikkaamaan.Tarkoitatko, että tarina ei voi olla totta, koska siinä ihmisellä on myönteinen kokemus hoidosta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On olemassa ihmisiä, jotka saattavat hyvinkin olla tyytyväisiä myös pakkohoitoon.
Eikä heidän tarvitse sitä taivaan tappiin asti ylistää, heistä kenties tuntuu siltä, että ovat sillä tavoin saaneet avun itselleen.
Tosin jos menee ihan överiksi, niin kait sitä nimitetään joksikin Tukholman syndroomaksi, niin olen jostain lukenut.Kirjoitus oli kyllä hyvin kirjoitettu äidinkielellisesti. Se on pakko myöntää.
Mutta sisällöltään aivan liian imelää psykiatrian ja pakkohoidon ylistämistä ja vuolasta kehumista. Kaikkine "söpöine aulan palautevihkoineen".
En nyt halua mennä enää enempää yksityiskohtiin, mutta jokin siinä vain pisti silmään. Ettei tuotos vaikuttanut ensimmäiseltä jaksoltaankaan aidolta, vaan kyhätyltä sepustukselta.
Sorry! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitatko, että tarina ei voi olla totta, koska siinä ihmisellä on myönteinen kokemus hoidosta?
No hyvä! Jospa jokin taho, vaikka THL, yksittäinen tutkija, tai mikä tahansa taho, tai julkinen media laittaisi vaikka verkkoon sellaisen mahdollisimman laaja-alaisen, yksityiskohtaisen ja tarkan kyselyn ja tutkimuksen, jossa kysyttäisiin kansalaisten ja julkisia terveydenhuolto ja psykiatrian palveluita käyttäneiden omia kokemuksia saamastaan hoidosta, hoitohenkilökunnan potilaita kohtaan osoittamasta kohtelusta ja asenteesta ja käytetyistä hoitokäytännöistä ja niiden todellisista hyödyistä etc. Kysely, gallup, tai tutkimus olisi kaikille avoin, johon voisivat osallistua kaikki, jotka ovat joskus tarvinneet ja käyttäneet elämässään mt-palveluita. Tutkimuksessa voisi kysyä myös ihmisten kokemuksia, ajatuksia ja toiveita hoidosta ja sen kehittämisestä. Onko se liian mahdotonta, tai vaikeata järjestää. Oikeasti? Kyse on enemmän tahtotilasta. Jos sitä ei ole, tai halutaan pitää piilossa tosiasioita, niin silloin sitä ei tietenkään tehdä.
Mutta jos kyseinen tutkimus, tai laaja-alainen gallup järjestettäisiin, niin silloin nähtäisiin, mitkä ovat todella ne tarkat tilastotiedot, numerot ja prosenttiosuudet mm. asiakastyytyväisyydestä, hoidon vaikutuksista omaan hyvinvointiin, jaksamiseen ja terveyteen.
Tällä keskustelupalstalla riiteleminen, syytteleminen, selvänäkijäksi ryhtyminen ja asiaton käytös eivät tätä asiaa nimittäin mitenkään ratkaise. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitatko, että tarina ei voi olla totta, koska siinä ihmisellä on myönteinen kokemus hoidosta?
En tarkoittanut sitä. Aivan varmasti tästä maasta voi löytyä ja löytyykin sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet tyytyväisiä saamaansa hoitoon.
Mutta on myös niitäkin, joilla ei ole saman ja vastaavanlaisia kokemuksia. Joita ei voi mitenkään selittää ihmisen sairaudella, sairauksilla, tai lääketiede ja hoitovastaisuudella.
Minä olen, tai olin yksi niistä.
Kun joskus yli 20 vuotta sitten kerroin avoimesti kaikista tuntemuksistani, niitä kaikkia ja ajatuksiani pidettiin automaattisesti sairauden oireina. Kun kerroin potevani alinomaa väsymystä, minut laitettiin Leponex-lääkitykselle, joka oli tappaa minut.
Ja muuten, poden edelleenkin alinomaa väsymystä. Joka ikinen päivä ja joka hetki. Koska sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kroonista väsymysoireyhtymää. Jälkimmäisen sain selville itse myöhemmin otettuani asioista selvää. Koska kilpparin vajaatoimintaa seuraa usein CFS.
Kuvitellessani, että julkinen terveydenhuolto ja psykiatria ja siellä työtään tekevät ymmärtäisivät ja uskoisivat minua, niin he pitivät kaikkia oireitani vain psyykkisinä. Koska olihan minulle rätkäisty myös psykiatrinen diagnoosi. Vaikka minulla oli esim. väsymysoireen taustalla selvä somaattinen tausta. Edellä kerrotut sairaudet.
Omaan hoitoosi liittyvistä asioista, määrätyistä lääkityksistä ja hoidon kestosta et voinut mitenkään vaikuttaa, koska olit pakkohoidossa, jossa muut päättivät kaikista sinun asioistasi. Kohtelu osastoilla, kaikkine pakkohoitopäätöksineen ja liikkumisen rajoittamisineen oli täyttä helvettiä. Sadistista, mielivaltaista ja ihmisarvoa loukkaavaa. Nimitteleminen, simputtaminen ja kyykyttäminen oli arkipäiväistä.
Joten, anteeksi, jos en muistele mitenkään lämmöllä. Enkä voi antaa tunnustusta, tai kiitosta mistään sellaisesta, ja senkaltaisesta "hoidosta", jota ei oikeastaan voi edes sellaiseksi kutsua. Se oli jotakin aivan muuta. Jotakin, mitä en sivistyneenä ihmisenä viitsi edes tässä sanoa, että mitä se oli. Alkaa n-kirjaimella.
Ja muuten se krooninen väsymysoireyhtymä on yllätys, yllätys minulla edelleenkin. Huolimatta neuroleptilääkkeiden käyttämisestä. Eipä ole ainakaan hävinnyt minnekään, näiden kaikkien vuosien aikana. Mihinkäs se katoaisi, kun kerran taustalla on somaattinen, eikä psyykkinen sairaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoitus oli kyllä hyvin kirjoitettu äidinkielellisesti. Se on pakko myöntää.
Mutta sisällöltään aivan liian imelää psykiatrian ja pakkohoidon ylistämistä ja vuolasta kehumista. Kaikkine "söpöine aulan palautevihkoineen".
En nyt halua mennä enää enempää yksityiskohtiin, mutta jokin siinä vain pisti silmään. Ettei tuotos vaikuttanut ensimmäiseltä jaksoltaankaan aidolta, vaan kyhätyltä sepustukselta.
Sorry!Se, että pidät kirjoitusta imelänä ylistämisenä ja kehumisena, voisi viitata sellaiseen, että itselläsi on ehkä ollut todella huonoja kokemuksia psykiatrian puolelta ( pakkohoidosta ? ).
Ehkä on tullut jälkeenpäin jonkinasteista katkeroitumista. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että joku on ehkä apua saanutkin jopa pakkohoidosta.
Eihän siinä mitään, jutuissa saa asiat pistää silmään, ja keskustelua on hyvä käydä.
Tavallaanhan se jo kertoo, että jotakin tekstissä on ollut sellaista, että se herättää erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja tuntemuksia.
Ja jokaisella on lupa käsittää ja omaksua lukemaansa tekstiä omalla tavallaan.
Kuka uskoo, kuka ei, se olkoon lukijoiden oma asiansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tarkoittanut sitä. Aivan varmasti tästä maasta voi löytyä ja löytyykin sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet tyytyväisiä saamaansa hoitoon.
Mutta on myös niitäkin, joilla ei ole saman ja vastaavanlaisia kokemuksia. Joita ei voi mitenkään selittää ihmisen sairaudella, sairauksilla, tai lääketiede ja hoitovastaisuudella.
Minä olen, tai olin yksi niistä.
Kun joskus yli 20 vuotta sitten kerroin avoimesti kaikista tuntemuksistani, niitä kaikkia ja ajatuksiani pidettiin automaattisesti sairauden oireina. Kun kerroin potevani alinomaa väsymystä, minut laitettiin Leponex-lääkitykselle, joka oli tappaa minut.
Ja muuten, poden edelleenkin alinomaa väsymystä. Joka ikinen päivä ja joka hetki. Koska sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kroonista väsymysoireyhtymää. Jälkimmäisen sain selville itse myöhemmin otettuani asioista selvää. Koska kilpparin vajaatoimintaa seuraa usein CFS.
Kuvitellessani, että julkinen terveydenhuolto ja psykiatria ja siellä työtään tekevät ymmärtäisivät ja uskoisivat minua, niin he pitivät kaikkia oireitani vain psyykkisinä. Koska olihan minulle rätkäisty myös psykiatrinen diagnoosi. Vaikka minulla oli esim. väsymysoireen taustalla selvä somaattinen tausta. Edellä kerrotut sairaudet.
Omaan hoitoosi liittyvistä asioista, määrätyistä lääkityksistä ja hoidon kestosta et voinut mitenkään vaikuttaa, koska olit pakkohoidossa, jossa muut päättivät kaikista sinun asioistasi. Kohtelu osastoilla, kaikkine pakkohoitopäätöksineen ja liikkumisen rajoittamisineen oli täyttä helvettiä. Sadistista, mielivaltaista ja ihmisarvoa loukkaavaa. Nimitteleminen, simputtaminen ja kyykyttäminen oli arkipäiväistä.
Joten, anteeksi, jos en muistele mitenkään lämmöllä. Enkä voi antaa tunnustusta, tai kiitosta mistään sellaisesta, ja senkaltaisesta "hoidosta", jota ei oikeastaan voi edes sellaiseksi kutsua. Se oli jotakin aivan muuta. Jotakin, mitä en sivistyneenä ihmisenä viitsi edes tässä sanoa, että mitä se oli. Alkaa n-kirjaimella.
Ja muuten se krooninen väsymysoireyhtymä on yllätys, yllätys minulla edelleenkin. Huolimatta neuroleptilääkkeiden käyttämisestä. Eipä ole ainakaan hävinnyt minnekään, näiden kaikkien vuosien aikana. Mihinkäs se katoaisi, kun kerran taustalla on somaattinen, eikä psyykkinen sairaus.Minullakin on kokemusta pakkohoidoista, sekä huonoja että hyviäkin.
Kyllä joskus tuntui, että ihmisarvo otettiin pois kokonaan.
Eli kaikesta ei minullakaan ole hyviä muistoja, eikä aina ole voinut kiitellä, mutta ne jutut eivät ole enää tätä päivää, vaan painuneet mielen sopukoihin unhoon, nyt on nyt.
En halua pilata nykyisyyttä miettimällä menneitä, katkeroitumatta pystyy elämään parempaa elämää.
Mutta kokemusta minulla on myös tuosta, kun on väitetty muidenkin vaivojen olevan psyykkisiä.
Ja sekin johtunee ilmeisesti mt-taustasta, kun ne diagnoosit näkyvät kaikilla koneilla.
Sille ei anneta mitään merkitystä, kuinka vanhoja ne ovat, ja tilanteeni on täysin erilainen nyt kuin mitä oli kauan sitten.
On typerää, ettei kaikkea edes viitsitä selvittää, tutkia, vaan heti päätetään, että psyykestä johtuu.
Mielestäni pitäisi selvittää ensin muut mahdollisuudet, ja sitten vasta voi väittää johtuvan psyykestä, jos ei mitään muuta syytä löydy.
Taustani ei minua muulla tavoin haittaakaan nykyään, paitsi tuon fyysisen terveyden kannalta vaikeuttaa todella paljon. Eikä siinäkään oikeastaan minua itseäni taustani haittaa, vaan häiritsee se, kuinka suuresti se voikaan vaikuttaa asenteisiin, ja vieläpä lääkäreiden asenteisiin.
Tässä asiassa ei ole molempi parempi, vaan pitäisi ilmeisesti olla vain jompaa kumpaa vikaa, päässä tai fysiikassa.
" Hulluhan " ei voi sairastaa muuta kuin psyykkisiä vaivoja, ja jos sairastaa, niin saa kärsiä ihan omillaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että erotan valheen todesta. Tuo aloitus ja jatko siihen on keskittyä juttua. Ihan kokonaisuus kertoo kyllä lukijalleen ettei sitä ole kirjoittanut mt-potilas. Aloittaja luulee, että ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät tuon sepityksen läpi. Siinä hän erehtyy pahasti. En tiedä miksi kukakin täällä käy. Jospa aloittaja ei ole saanut potilaista tarpeeksi, vaan haluaa käydä täälläkin kyykyttämässä heitä. Hulluksi nimittely on muuten asiatonta.
Anteeksi, mutta nyt kyllä täytyy itsekkin tarttua tuohon sanavalintaan. Että kaikki muut kertoisivat valhetta, vain sen takia että eivät ole eläneet oikeaa elämää?
Aika rohkee väite, varsinkin skitsofrenia foorumilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Anteeksi, mutta nyt kyllä täytyy itsekkin tarttua tuohon sanavalintaan. Että kaikki muut kertoisivat valhetta, vain sen takia että eivät ole eläneet oikeaa elämää?
Aika rohkee väite, varsinkin skitsofrenia foorumilla.Miten väänsit tuon asian? Tarkoitin, että olen nähnyt oikeaa elämää että tunnistan onko tuollainen kirjoitus valetta vai totta.
Ketkä kaikki muut? Puhuin vain aloittajan valekirjoituksesta. En epäillyt onko hän kirjoittajana nähnyt oikeaa elämää, mutta minä lukijana olen nähnyt ihan tarpeeksi ja tunnistan kyllä onko äänessä on kovia kokenut mt-potilas vai potilaita kyykyttävä hoitaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se, että pidät kirjoitusta imelänä ylistämisenä ja kehumisena, voisi viitata sellaiseen, että itselläsi on ehkä ollut todella huonoja kokemuksia psykiatrian puolelta ( pakkohoidosta ? ).
Ehkä on tullut jälkeenpäin jonkinasteista katkeroitumista. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että joku on ehkä apua saanutkin jopa pakkohoidosta.
Eihän siinä mitään, jutuissa saa asiat pistää silmään, ja keskustelua on hyvä käydä.
Tavallaanhan se jo kertoo, että jotakin tekstissä on ollut sellaista, että se herättää erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja tuntemuksia.
Ja jokaisella on lupa käsittää ja omaksua lukemaansa tekstiä omalla tavallaan.
Kuka uskoo, kuka ei, se olkoon lukijoiden oma asiansa.Sen myönnän, että minulla on ollut itselläni huonoja kokemuksia psykiatriasta ja etenkin, sen tavasta kohdella kaikkia vain psykiatrisina tapauksina. Somaattista puolta tutkitaan hyvin vähän, etenkin jos hoitosuhde on jatkunut useampia vuosia. Eli jos ihmiselle on annettu psykiatrinen diagnoosi, häntä kohdellaan aina sen mukaan.
Itselläni on ollut useitakin somaattisia sairauksia. Joista mainitsin kilpirauhasen vajaatoiminnan ja kroonisen väsymysoireyhtymän. Ottaessani esille jatkuvasti olevan inavalidisoivan väsymyksen, minun oireitani pidettiin automaattisesti psyykkisinä.
Minut asetettiin lain ja sitä käyttävän terveydenhuollon ja psykiatrian ja sairaalan toimesta tuolloin vuosia sitten pakkohoitoon ja Leponex-lääkitykselle. Psyykelääkkeillä harvemmin voidaan korjata tai auttaa mitään somaattisista sairauksista johtuvia oireita. Mutta niin vain kaikki oireeni, mm. väsymykseni ja masennusoireeni sairaalassa pelkästään psykiatriseksi sairaudeksi tulkittiin. Omalla kohdallani ei siis riittänyt se, että kärsin paitsi kroonisen väsymysoireyhtymän aiheuttamista mm. vaikeista uupumis ja väsymysoireista, unettomuudesta ja työkyvyn ja toimeliaisuuden alenemisesta, vaan lisättiin vielä lisää helvettiä ensimmäisen helvetin päälle.
En nyt suoranaisesti ole katkera, tai vihaa. Ne ovat liian voimakkaita ilmaisuja. Pettynyt olen kyllä. Ja luottamukseni koko tähän yhteiskuntaan, terveydenhuoltoon, psykiatriaan ja sen käyttämiin "hoitokeinoihin" ja kaikkiin ihmisiin on lopullisesti kadonnut ja mennyt jo useita vuosia sitten. Eikä ilman syytä. Se luottamus ei enää koskaan palaa takaisin. Se mikä katoaa, se katoaa. Koska minä todella luulin aluksi ja aika pitkään vielä itse asiassa, että terveydenhuollossa autetaan, ja/tai halutaan auttaa ja tukea ihmistä. Se oli väärin ajateltu ja kuviteltu. Minä en saanut koskaan mitään apua, tukea, enkä todellakaan ainakaan mitään oikeanlaista hoitoa. Vaan jäin aivan ja täysin yksin. Kaikkine henkisine kipuineen, ahdistuksen ja voimattomuuden ja koko elämänajaksi jäävän sairauden ja tietoisuuden kanssa siitä. Mutta tämähän on vain minun kokemukseni ja minun elämääni.
Ketä se oikeasti ketään koskettaa, tai kuka siitä piittaa? Ei kukaan. Koska jokainen katsoo tätä elämää omien silmiensä, todellisuutensa, kokemustensa ja elämäntilanteensa kautta.
En tiedä, onko Suomi oikeasti oikeusvaltio. Omien kokemusteni mukaan se ei sitä käytännössä ole. Enkä myöskään tiedä, kuinka monta prosenttia väestöstä on ollut todella oikeasti tyytyväinen saamiinsa ja käyttämiinsä palveluihin. Koska en ole mikään selvänäkijä. Mutta en ole kyllä myöskään nähnyt mitään selkeitä lukuja, faktoja, enkä dataa. tai informaatiota kyseisestä asiasta.
Uskominen sokeasti auktoriteetteihin, instansseihin, tai olemassa oleviin systeemeihin voi olla vaarallista. Pahimmillaan se voi viedä niin tekevältä hengen, terveyden ja elämänkin. Nk. minulle oli käydä.
Kriittinen ja analyyttinen tapa nähdä ja toimia, sekä looginen ajattelukyky auttaa tässä elämässä paljon. Auttaa ainakin myös näkemään valheet totuudesta. Jopa uskomasta trolli ja feikkikirjoitteluihin. Jota tälläkin palstalla on, ikävä kyllä, tullut havaittua.
Surullista on ollut myös huomata, että suomalainen tapa keskustella on paitsi trollausta, myös henkilökohtaisuuksiin menemistä, loukkaamista ja nimittelemistä. Eli suoraan sanottuna asiatonta ja jopa luokatonta keskustelua. Siitä ja monesta muustakin syystä itse poistun tekemään jotakin aivan muuta tekemistä.
Mutta pitäkäähän te huolta itsestänne ja toisistanne! Jaxuhaleja kaikille! Ja pitäkää keskusteluntasoa korkealla tuomalla esille omia ajatuksianne, toiveitanne ja unelmianne.
Mutta muistakaa tuoda myös esille kritiikkiäkin. Koska sekin on tärkeää ja silläkin on oma paikkansa ja merkityksensä. Myös kaikessa ja kaikissa tieteissä. Ilman sitä ei ole, eikä olisi olemassa missään edistystä, eikä koskaan tulisikaan mitään kehitystä.
Hyvää jatkoa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten väänsit tuon asian? Tarkoitin, että olen nähnyt oikeaa elämää että tunnistan onko tuollainen kirjoitus valetta vai totta.
Ketkä kaikki muut? Puhuin vain aloittajan valekirjoituksesta. En epäillyt onko hän kirjoittajana nähnyt oikeaa elämää, mutta minä lukijana olen nähnyt ihan tarpeeksi ja tunnistan kyllä onko äänessä on kovia kokenut mt-potilas vai potilaita kyykyttävä hoitaja.Minä olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka hyötyvät hoidosta, ja että on olemassa perheitä ja sukuja joissa ilmenee skitsofreniaa useammalla ihmisellä, eivätkä ne kaikki suhtaudu siihen samalla tavoin.
Muta ennen kaikkea olen elänyt sen verran oikeaa elämää, että tiedän, että ihminen joka ei pysty hyväksymään yllämainitsemaani on aivan varmasti napit vastakkain yhteiskunnan normien ja hoitokäytäntöjen kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka hyötyvät hoidosta, ja että on olemassa perheitä ja sukuja joissa ilmenee skitsofreniaa useammalla ihmisellä, eivätkä ne kaikki suhtaudu siihen samalla tavoin.
Muta ennen kaikkea olen elänyt sen verran oikeaa elämää, että tiedän, että ihminen joka ei pysty hyväksymään yllämainitsemaani on aivan varmasti napit vastakkain yhteiskunnan normien ja hoitokäytäntöjen kanssa.On tuota elämää minullakin tullut nähtyä, sitä en tiedä kuinka oikeaa, vai onko, ollutkaan.
Minäkin tiedän, että jotkut kyllä hyötyvät lääkityksestä ja pärjäävät paremmin elämässään lääkityksen kanssa.
Enemmänkin ehkä ihmettelen sitä, kuinka herkästi joka ongelmaan niitä lääkkeitä annetaan, ja vielä pitkiksi ajoiksi.
Sitä onko elämä oikeaa vai ei, ei pysty loppujen lopuksi kukaan etenkään toisen kohdalle sanomaan. Jokainen vastaa omasta itsestään, tai ainakin pitäisi niin tehdä.
Ja jos joku kehuukin pakkohoitoa, niin muiden on se vain hyväksyttävä, olkoonkin itse pakkohoidosta mitä mieltä tahansa.
Kivempihan se on kuulla, jos joku on avun saanut, oli se sitten pakolla tai ei. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen sen verran elänyt oikeaa elämää, että tiedän, että on olemassa ihmisiä jotka hyötyvät hoidosta, ja että on olemassa perheitä ja sukuja joissa ilmenee skitsofreniaa useammalla ihmisellä, eivätkä ne kaikki suhtaudu siihen samalla tavoin.
Muta ennen kaikkea olen elänyt sen verran oikeaa elämää, että tiedän, että ihminen joka ei pysty hyväksymään yllämainitsemaani on aivan varmasti napit vastakkain yhteiskunnan normien ja hoitokäytäntöjen kanssa.Ei siitä ollutkaan kyse. Oli kyse siitä, että tuo kirjoitus ei ole mt-potilaan kirjoittama eli se on valetta. Kyllä minäkin tunnen paljon skitsofreenikkoja ja tiedän että niitä voi olla samassa perheessä kaksi. En ole sitä väittänytkään. En myöskään ole väittänyt, ettei joillekin ole hyötyä hoidosta.
Tiedän vaan, että yksikään mt-potilas ei kirjoita noin. Aloittaja on hoitaja, joka yrittää astua potilaan saappaisiin, mutta epäonnistuu täysin. Ei jatkoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siitä ollutkaan kyse. Oli kyse siitä, että tuo kirjoitus ei ole mt-potilaan kirjoittama eli se on valetta. Kyllä minäkin tunnen paljon skitsofreenikkoja ja tiedän että niitä voi olla samassa perheessä kaksi. En ole sitä väittänytkään. En myöskään ole väittänyt, ettei joillekin ole hyötyä hoidosta.
Tiedän vaan, että yksikään mt-potilas ei kirjoita noin. Aloittaja on hoitaja, joka yrittää astua potilaan saappaisiin, mutta epäonnistuu täysin. Ei jatkoon.Hyvinpähän tunnut tietävän mt-potilaiden mielenjuoksun.
Mt-ongelmat eivät tarkoita, että ihminen olisi jollain tavoin tyhmä, eikä osaisi tuottaa tekstiä, jopa järkevääkin sellaista.
Jos uskot ja luulet tietäväsi, miten kukakin kirjoittaa minkäkinlaisia juttuja, niin en voi sanoa kuin voivoi.
Toivottavasti et analysoi kaikkien tuttujesi puheita ja kirjoituksia yhtä tarkasti ja tee omia päätelmiäsi, se ei tee elämästä ainakaan helpompaa.
Vielä enemmän, toivottavasti et itse ole hoitaja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvinpähän tunnut tietävän mt-potilaiden mielenjuoksun.
Mt-ongelmat eivät tarkoita, että ihminen olisi jollain tavoin tyhmä, eikä osaisi tuottaa tekstiä, jopa järkevääkin sellaista.
Jos uskot ja luulet tietäväsi, miten kukakin kirjoittaa minkäkinlaisia juttuja, niin en voi sanoa kuin voivoi.
Toivottavasti et analysoi kaikkien tuttujesi puheita ja kirjoituksia yhtä tarkasti ja tee omia päätelmiäsi, se ei tee elämästä ainakaan helpompaa.
Vielä enemmän, toivottavasti et itse ole hoitaja.Tiedän erittäin hyvin, kuten myös sinun kirjoitustyylin. Miksi sinä vaan jankkaat ja jankkaat etkä usko, että sumutus ei nyt vain mene läpi. Ja mitä väliä sillä on olenko minä hoitaja vai en. Jankuttamisesi on lapsellista enkä aio enää jatkaa vastailua siihen. Jää yksinäsi jankuttamaan vaikka maailma tappiin.
Adios! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siitä ollutkaan kyse. Oli kyse siitä, että tuo kirjoitus ei ole mt-potilaan kirjoittama eli se on valetta. Kyllä minäkin tunnen paljon skitsofreenikkoja ja tiedän että niitä voi olla samassa perheessä kaksi. En ole sitä väittänytkään. En myöskään ole väittänyt, ettei joillekin ole hyötyä hoidosta.
Tiedän vaan, että yksikään mt-potilas ei kirjoita noin. Aloittaja on hoitaja, joka yrittää astua potilaan saappaisiin, mutta epäonnistuu täysin. Ei jatkoon.Eli ihminen saattaa puhua totta, mutta siitä ei tarvitse välittää, kun hän ei mielestäsi ole uskottava?
Missä mä olen kuullu ton saman?
Ai niin joku juuri väitti että oli muka saanut jotain sivuoireita hyvinsiedetystä lääkkeestä. Mitä lie huru-ukkojen mielikuvitusta. :P
Kyllä ei hyvää päivää, taas teidän kanssa. Ei mikään ihme jos ette saa maailmaa parannettua, tuolla asenteella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ihminen saattaa puhua totta, mutta siitä ei tarvitse välittää, kun hän ei mielestäsi ole uskottava?
Missä mä olen kuullu ton saman?
Ai niin joku juuri väitti että oli muka saanut jotain sivuoireita hyvinsiedetystä lääkkeestä. Mitä lie huru-ukkojen mielikuvitusta. :P
Kyllä ei hyvää päivää, taas teidän kanssa. Ei mikään ihme jos ette saa maailmaa parannettua, tuolla asenteella.Jankuti jankuti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ihminen saattaa puhua totta, mutta siitä ei tarvitse välittää, kun hän ei mielestäsi ole uskottava?
Missä mä olen kuullu ton saman?
Ai niin joku juuri väitti että oli muka saanut jotain sivuoireita hyvinsiedetystä lääkkeestä. Mitä lie huru-ukkojen mielikuvitusta. :P
Kyllä ei hyvää päivää, taas teidän kanssa. Ei mikään ihme jos ette saa maailmaa parannettua, tuolla asenteella.Kuuluu ilmeisesti " sarjaan ", joka uskoo vain sen minkä haluaa.
Jos sattuu olemaan mt-hoitoalalla, tulee mieleen, että myös kuulee ja ymmärtää vain sen, minkä haluaa.
Ei tuohon oikein muuta selitystä ole.
Ei saa maailmaa parannettua tuolla asenteella, mutta ei myöskään potilaita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuluu ilmeisesti " sarjaan ", joka uskoo vain sen minkä haluaa.
Jos sattuu olemaan mt-hoitoalalla, tulee mieleen, että myös kuulee ja ymmärtää vain sen, minkä haluaa.
Ei tuohon oikein muuta selitystä ole.
Ei saa maailmaa parannettua tuolla asenteella, mutta ei myöskään potilaita.Jankuti jankuti
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen nyt täysin ulkopuolinen tässä keskustelussa, mutta ihmettelen, mikä yksityiskohta tarkalleen panee sinut epäilemään kertomuksen todenperäisyyttä. Miksi aloittaja olisi hoitohenkilökuntaa? Miksi kukaan hoitohenkilö viitsisi viettää aikaansa tällä palstalla, hoitajat saavat olla hullujen kanssa muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Tarinoita ei tarvitse sepitellä, oikea elämä on tarinoita ihmeellisempää.Esim koska täällä pyörii psykoosista vainoharhaista väkeä, jotka näkevät joka asiassa jonkun juonen ja petoksen ihmisyyttä vastaan. Jos viesti on sekava, epäileväinen turhan hanakasti tms, kannattaa vaan ohittaa. Ei bensaa liekkeihin.
- Anonyymi
Psykiatria on puoskarointia.
Pakkolääkintä on laitonta.
Pakkohoito on laitonta.
Siskoparka. Jos on joutunut tuon porukan
hampaisiin, sieltä on vaikea ponnistaa ulos.- Anonyymi
Mielenterveys käsitteenä on metafora ja orwellilaista uuskieltä. Ihmisen mieli on aineeton, eikä se viime kädessä voi olla kirjaimellisesti sairas tai viallinen. Mielenterveyden sijaan voisi ennemmin puhua vaikkapa emotionaalisesta hyvinvoinnista. Onko mielen terveyden merkki se, että on aina onnellinen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenterveys käsitteenä on metafora ja orwellilaista uuskieltä. Ihmisen mieli on aineeton, eikä se viime kädessä voi olla kirjaimellisesti sairas tai viallinen. Mielenterveyden sijaan voisi ennemmin puhua vaikkapa emotionaalisesta hyvinvoinnista. Onko mielen terveyden merkki se, että on aina onnellinen?
Tämä oli hyvin sanottu. Mielenterveyshoito on ihan hakoteillä mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvä olo tulee ihan muualta kuin heidän "palveluistaan".
- Anonyymi
Omien kokemuksien pohjalta ihmettelin siskoni kokemusta. Mutta sitten mietin, jos se johtuu hänen harhoistaan.
Itsekin kun koin harhaluuloja, niin ne tuntuivat niin tosilta ja pelottavilta. Ja sitten kun ne pahenee kokoajan: kun saat päähäsi, että vainoajasi on jollain tavalla vieläkin pahempi tai keksit jonkin uuden uhkan, mikä sinua voi kohdata, niin onhan se ahdistavaa.
Ja hän kokee nimenomaan, että psykiatrinen terveydenhuolto vainoaa ja kiduttaa nimenomaan autisteja, ja kokee Suomen keskitysleiriksi. Niin ehkä tämä kokemus on ahdistava.
□□□□
Mutta ymmärrän kyllä hyvin voimakkaasti pakkohoitoa, koska ei ihminen itse tajua olevansa sairas eikä ottaisi hoitoa vastaan. Sitten hän vaan jatkaa harhaista elämäänsä laiminlyöden itseään ja jättäen elämänsä elämättä, saattaen olla vaarallinen itselleen tai muille.
Ja ainoa keino saada ihminen järkiinsä on lääkkeet. Ja muuten niitä ei saada annettua. Ja vaikutuksen alkaminen kestää viikkoja. Ja on lääkkeet hyvästä, koska sitten ihminen pääse eroon noista kaikista ahdistuksista, kun tajuaa, etteivät ne asiat ole totta.
Koen, että pakkohoito pelasti henkeni, olisin varmaan kuollut ilman sitä. Ja muutenkin ollut avuksi elämässä. Ja myös avohoito on auttanut suuresti ja sitä kautta olen päässyt eteenpäin. Koulutuksia, työkokeiluita ym.
Koen, että itselläni meni 10 vuotta hukkaan harhojen takia. En hankkinut töitä tai opiskelupaikkaa tai tehnyt mitään järkevää.
-ap- Anonyymi
Huoh...Tekisit nyt vaan ne työt etkä trollailisi nettipalstoilla.
- Anonyymi
En ymmärrä miksi ahdistut ajatuksesta, että psykiatrinen terveydenhuolto vainoaa ja kiduttaa autisteja ja miksi tuollaista uskomusta pitäisi väkivaltaisesti lääkitä. Avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiset oireet ovat tapa ilmaista toisin keinoin esimerkiksi ongelmia perhedynamiikassa, joita ei voi oikein suoraan ilmaista tai joiden ilmaisulle ei ole oppinut oikeaa "korrektia" kieltä. Ei ehkä ole sattumaa, että teidän perheestä kaksi ihmistä on psykoosin takia pakkohoidossa, ja en puhu nyt geeneistä. Minusta tuo uskomus ei nyt ole ihan kauhean kummallinen kuitenkaan ja voisi olla, että perheterapialla voisi siskosi tapauksessa olla hyviäkin tuloksia ilman, että tarvittaisiin neuroleptien aiheuttamaa vuosikymmenien sedaatiota ja aivovauriota. Psykiatriassa ei kuitenkaan ole ammattitaitoa hoitaa tuollaisia ongelmia ja tosiaan ainoa keino on saada ihminen järkiinsä on lääkkeet, koska muuta keinoa ei edes ole tarjolla. Seurauksena suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista on työkyvyttömiä ja kuolee 20 vuotta muuta väestöä aikaisemmin. Väestötasolla skitsofreenikoista suurin osa ei tule järkiinsä, ja tilastollisesti on ihan pätevää arvioida naamävärkistä kenellä on kaikkein kroonistunein psykoosi. Se on se tyyppi, jonka naamasta näkee kilometrin päähän, että on vetänyt neuroleptejä kymmenen vuotta putkeen. Sinun sönkötyksesi pakkohoidon autuudesta on vailla pohjaa, koska tutkimusnäytön mukaan se ei vähennä sairaalahoidon tarvetta eikä itsemurhariskiä, vaan lisää sitä. Pakkohoidetut palaavat sairaalaan uudestaan ja uudestaan ja tappavat itsensä todennäköisemmin kuin ennen pakkohoitoa. Sillä ei ole väliä pelastiko se henkesi vai ei, koska tilastollisesti se ei sitä tee suurimmalle osalle, olet yksittäinen tilastollinen poikkeama et tilastollinen keskiarvo. Toki ihminen joka tappoi itsensä pakkohoidon takia ei ole täällä julistamassa pakkohoidon ilosanomaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä miksi ahdistut ajatuksesta, että psykiatrinen terveydenhuolto vainoaa ja kiduttaa autisteja ja miksi tuollaista uskomusta pitäisi väkivaltaisesti lääkitä. Avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiset oireet ovat tapa ilmaista toisin keinoin esimerkiksi ongelmia perhedynamiikassa, joita ei voi oikein suoraan ilmaista tai joiden ilmaisulle ei ole oppinut oikeaa "korrektia" kieltä. Ei ehkä ole sattumaa, että teidän perheestä kaksi ihmistä on psykoosin takia pakkohoidossa, ja en puhu nyt geeneistä. Minusta tuo uskomus ei nyt ole ihan kauhean kummallinen kuitenkaan ja voisi olla, että perheterapialla voisi siskosi tapauksessa olla hyviäkin tuloksia ilman, että tarvittaisiin neuroleptien aiheuttamaa vuosikymmenien sedaatiota ja aivovauriota. Psykiatriassa ei kuitenkaan ole ammattitaitoa hoitaa tuollaisia ongelmia ja tosiaan ainoa keino on saada ihminen järkiinsä on lääkkeet, koska muuta keinoa ei edes ole tarjolla. Seurauksena suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista on työkyvyttömiä ja kuolee 20 vuotta muuta väestöä aikaisemmin. Väestötasolla skitsofreenikoista suurin osa ei tule järkiinsä, ja tilastollisesti on ihan pätevää arvioida naamävärkistä kenellä on kaikkein kroonistunein psykoosi. Se on se tyyppi, jonka naamasta näkee kilometrin päähän, että on vetänyt neuroleptejä kymmenen vuotta putkeen. Sinun sönkötyksesi pakkohoidon autuudesta on vailla pohjaa, koska tutkimusnäytön mukaan se ei vähennä sairaalahoidon tarvetta eikä itsemurhariskiä, vaan lisää sitä. Pakkohoidetut palaavat sairaalaan uudestaan ja uudestaan ja tappavat itsensä todennäköisemmin kuin ennen pakkohoitoa. Sillä ei ole väliä pelastiko se henkesi vai ei, koska tilastollisesti se ei sitä tee suurimmalle osalle, olet yksittäinen tilastollinen poikkeama et tilastollinen keskiarvo. Toki ihminen joka tappoi itsensä pakkohoidon takia ei ole täällä julistamassa pakkohoidon ilosanomaa.
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-apAloittajalle: Tekstistäsi kuultaa aina läpi tietynlainen hoitoalalla oleville tyypillinen tapa puhua, tai kirjoittaa psyykkisiin sairauksiin ja sairastuneita ihmisiä kohtaan olevasta asenteesta. Että oireet, tai oireilu on, tai olisi jokin syy, peruste ja oikeutus ihmisen pakkohoitoon asettamiselle. Edellinen kommentoija oli näkemyksissään aivan oikeassa. Ihmisiä voi hoitaa myös toisillakin keinoilla. Esim. avohoidossa ja avoimen dialogin mallilla.
Psykoosi on useimmiten lyhytkestoinen. Eikä kestä pitkiä ajanjaksoja.
Ap. Viimeisissä lauseissasi sanot, tai väität, että "Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan." Eikö tuo ole vähän liian yliampuvasti, tai yleistävästi sanottu? Aika harva vaikeassakaan psykoosissa oleva syyllistyy sellaiseen, tai vakaviin väkivaltarikoksiin.
Viimeiseen lauseeseen sanoisin vielä näin, että terveydenhuollossa, etenkin julkisella puolella mt-potilaiden on aika vaikeata saada nykypäivänä mitään kunnollista hoitoa, tai tutkumuksia somaattisen puolen sairauksiin. Johtuen psykiatrisen diagnoosin aiheuttamasta asenteellisuudesta. Stigma on ja pysyy. Ongelma on siinä, että myös moniin somaattisiin sairauksiin liittyy useita psyykkisien sairauksien oireita. Esim. masennusta ja väsymystä on monissa myös somaattisissa sairauksissa. En näkisi asiaa niinkään, etteivät psyykkisen diagnoosin saaneet välttämättä uskaltaisi lähteä hakemaan apua terveydenhuollolta somaattisiin vaivoihin. Vaan se, että jos henkilölle tulee esim. useita vuosikymmeniä kokemuksia siitä, että on vain ja ainoastaan mt- potilas, ja että kohdellaan vain sellaisena, tai tulee liian paljon pettymyksiä ja huonoja kokemuksia, niin se ei voi olla vaikuttamatta jollakin tavalla. Jopa siten, että ei enää käytä terveyspalveluita. Tai ei ainakaan julkisia sellaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-apOlitko muuten yövuorossa töissä, hoitaja? Kellonajasta päätellen.
Sulla näytti olevan ainakin hyvin aikaa kirjoittaa. Niinhän silloin on, koska eihän silloin niin paljon kiirettä ja töitä olekaan. Potilaathan nukkuvat silloin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-apHei sinullahan piti olla väsyttävä lääkitys!
Miten sinä olit valveilla keskiyöllä?
Haisee kusetukselle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalle: Tekstistäsi kuultaa aina läpi tietynlainen hoitoalalla oleville tyypillinen tapa puhua, tai kirjoittaa psyykkisiin sairauksiin ja sairastuneita ihmisiä kohtaan olevasta asenteesta. Että oireet, tai oireilu on, tai olisi jokin syy, peruste ja oikeutus ihmisen pakkohoitoon asettamiselle. Edellinen kommentoija oli näkemyksissään aivan oikeassa. Ihmisiä voi hoitaa myös toisillakin keinoilla. Esim. avohoidossa ja avoimen dialogin mallilla.
Psykoosi on useimmiten lyhytkestoinen. Eikä kestä pitkiä ajanjaksoja.
Ap. Viimeisissä lauseissasi sanot, tai väität, että "Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan." Eikö tuo ole vähän liian yliampuvasti, tai yleistävästi sanottu? Aika harva vaikeassakaan psykoosissa oleva syyllistyy sellaiseen, tai vakaviin väkivaltarikoksiin.
Viimeiseen lauseeseen sanoisin vielä näin, että terveydenhuollossa, etenkin julkisella puolella mt-potilaiden on aika vaikeata saada nykypäivänä mitään kunnollista hoitoa, tai tutkumuksia somaattisen puolen sairauksiin. Johtuen psykiatrisen diagnoosin aiheuttamasta asenteellisuudesta. Stigma on ja pysyy. Ongelma on siinä, että myös moniin somaattisiin sairauksiin liittyy useita psyykkisien sairauksien oireita. Esim. masennusta ja väsymystä on monissa myös somaattisissa sairauksissa. En näkisi asiaa niinkään, etteivät psyykkisen diagnoosin saaneet välttämättä uskaltaisi lähteä hakemaan apua terveydenhuollolta somaattisiin vaivoihin. Vaan se, että jos henkilölle tulee esim. useita vuosikymmeniä kokemuksia siitä, että on vain ja ainoastaan mt- potilas, ja että kohdellaan vain sellaisena, tai tulee liian paljon pettymyksiä ja huonoja kokemuksia, niin se ei voi olla vaikuttamatta jollakin tavalla. Jopa siten, että ei enää käytä terveyspalveluita. Tai ei ainakaan julkisia sellaisia.Asenne ratkaisee, juurikin näin.
Itsellä on kokemusta somaattisen puolen asenteista aivan laidasta laitaan.
Uskallusta ei puutu, jos on tarvetta lääkärissä käynnille. Mutta se, minkälaista kohtelua sieltä tulee vastaan, välinpitämättömyyttä ym., estää aikalailla lääkäriin hakeutumista.
Kuinka suuri vaikutus tuolla mt-leimalla onkaan, se on aivan uskomatonta.
Tavallaan kun miettii vielä sen vaikutusta lääkäreihin, hehän tekevät työkseen sairauksien selvittelyä ja hoitamista, joten kyllä luulisi, että tietävät jotain myös psyykkisistä sairauksista, ja osaisivat kohdata potilaan/asiakkaan, jolla saattaa ollakin mt-ongelmia.
Kun menee tuntemattoman lääkärin luokse, hänhän on katsonut valmiiksi koneelta potilaan tiedot, ja sen pohjalta useinkin muokkaa jo etukäteen mielikuvansa potilaasta, jota hänkään ei ole ikinä tavannut.
Jos tiedoissa lukee psyykkisistä sairauksista, esim. diagnooseja, on lääkäri jo saattanut muokata mielikuvan diagnoosin mukaan. Kohtelu saattaakin sitten olla sen mukaista, millainen asenne lääkärillä on.
Joistain sen näkee ja kuulee, asenteen, todella läpinäkyvästi. Onneksi kaikilla ei ole samanlaista asennevammaa, muutenhan mikään kanssakäyminen ei onnistuisi koskaan ja sairaudet jäisivät enemmän tai vähemmän selvittämättä ja hoitamatta.
Vastaanotolla ei ole kiva olla, kun vaivoja vähätellään, joskus jopa väitetään johtuvan vain korvien välistä.
Jos joku lääkäri jostain kiinnostuukin ja haluaisi tutkia tarkemmin, niin toinen lääkäri viimeistään puuttuu asiaan ja kehottaa toista olemaan tekemättä mitään. Omalla kohdallani näin on käynyt kuluneen vuoden aikana jo kolme kertaa.
Vastaanottokäynnin jälkeen potilaalle/asiakkaalle ei jää ns. mitään käteen, saa palata turhautuneena takaisin kotiin.
Usein tuollainen vaikuttaa siihen, ettei enää mielellään hakeudu lääkäriin, mieluummin vaikka kärsii ja yrittää elää huonolla elämänlaadulla eteenpäin, mikä ei sekään mukavaa ole, etenkin koska apua voisi olla saatavilla, jos terveydenhuoltoa yhtään kiinnostaisi.
Vielä kertoisin oman mielipiteeni siitä, kun usein puhutaan psyykkisesti sairaiden elinajanodotteesta, ja ehkä jopa vältettävissä olevista ennenaikaisista kuolemista.
Itse olen sitä mieltä, että nekin harmittavat tapaukset voivat osittain johtua siitä, kun psyykkisesti sairaat, tai jo kuntoutuneet, eivät saa tarvitsemaansa hoitoa somaattiselta puolelta.
Monet somaattiset sairaudet voisivat ehkä olla jopa ennaltaehkäistävissä, sekä myös hoidettavissa ajoissa, jos niihin kiinnitettäisiin jotain huomiota.
Tämä nyt ei ihan liittynyt aloitukseen pakkohoidosta, kunhan kommentoin luettuani edellisen kommentoijan tekstin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä miksi ahdistut ajatuksesta, että psykiatrinen terveydenhuolto vainoaa ja kiduttaa autisteja ja miksi tuollaista uskomusta pitäisi väkivaltaisesti lääkitä. Avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiset oireet ovat tapa ilmaista toisin keinoin esimerkiksi ongelmia perhedynamiikassa, joita ei voi oikein suoraan ilmaista tai joiden ilmaisulle ei ole oppinut oikeaa "korrektia" kieltä. Ei ehkä ole sattumaa, että teidän perheestä kaksi ihmistä on psykoosin takia pakkohoidossa, ja en puhu nyt geeneistä. Minusta tuo uskomus ei nyt ole ihan kauhean kummallinen kuitenkaan ja voisi olla, että perheterapialla voisi siskosi tapauksessa olla hyviäkin tuloksia ilman, että tarvittaisiin neuroleptien aiheuttamaa vuosikymmenien sedaatiota ja aivovauriota. Psykiatriassa ei kuitenkaan ole ammattitaitoa hoitaa tuollaisia ongelmia ja tosiaan ainoa keino on saada ihminen järkiinsä on lääkkeet, koska muuta keinoa ei edes ole tarjolla. Seurauksena suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista on työkyvyttömiä ja kuolee 20 vuotta muuta väestöä aikaisemmin. Väestötasolla skitsofreenikoista suurin osa ei tule järkiinsä, ja tilastollisesti on ihan pätevää arvioida naamävärkistä kenellä on kaikkein kroonistunein psykoosi. Se on se tyyppi, jonka naamasta näkee kilometrin päähän, että on vetänyt neuroleptejä kymmenen vuotta putkeen. Sinun sönkötyksesi pakkohoidon autuudesta on vailla pohjaa, koska tutkimusnäytön mukaan se ei vähennä sairaalahoidon tarvetta eikä itsemurhariskiä, vaan lisää sitä. Pakkohoidetut palaavat sairaalaan uudestaan ja uudestaan ja tappavat itsensä todennäköisemmin kuin ennen pakkohoitoa. Sillä ei ole väliä pelastiko se henkesi vai ei, koska tilastollisesti se ei sitä tee suurimmalle osalle, olet yksittäinen tilastollinen poikkeama et tilastollinen keskiarvo. Toki ihminen joka tappoi itsensä pakkohoidon takia ei ole täällä julistamassa pakkohoidon ilosanomaa.
On ollut myös ihmisiä, jotka ovat tappaneet itsensä sen takia, kun eivät ole päässeet hoitoon.
Kaksi tapausta tiedän, en niin kovin hyvin tuntenut heitä.
Ja edelliselle kommentoijalle, skitsofreenikotkin voivat olla hyvinkin järkeviä, ehkä lukuunottamatta jotain pahinta psykoosivaihetta.
Eikä se lääkityskään kaikilla naamasta näy, sekin riippuu jonkin verran lääkityksen vahvuudesta. Sitä ei näy tilastoista.
En tiedä, onko sinulla asiasta omaa tai läheisen kokemusta, vai tutkitko vain tilastoja.
Tilastotkaan eivät kerro kaikkea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-ap”En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni. ”
Voi myös olla, että on kyse lääkkeiden vierotusoireista eikä sairauden oireiden pahenemisesta. Parin päivän lääkkeettömyydestä ei oikein voi vielä tehdä tuollaisia johtopäätöksiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittajalle: Tekstistäsi kuultaa aina läpi tietynlainen hoitoalalla oleville tyypillinen tapa puhua, tai kirjoittaa psyykkisiin sairauksiin ja sairastuneita ihmisiä kohtaan olevasta asenteesta. Että oireet, tai oireilu on, tai olisi jokin syy, peruste ja oikeutus ihmisen pakkohoitoon asettamiselle. Edellinen kommentoija oli näkemyksissään aivan oikeassa. Ihmisiä voi hoitaa myös toisillakin keinoilla. Esim. avohoidossa ja avoimen dialogin mallilla.
Psykoosi on useimmiten lyhytkestoinen. Eikä kestä pitkiä ajanjaksoja.
Ap. Viimeisissä lauseissasi sanot, tai väität, että "Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan." Eikö tuo ole vähän liian yliampuvasti, tai yleistävästi sanottu? Aika harva vaikeassakaan psykoosissa oleva syyllistyy sellaiseen, tai vakaviin väkivaltarikoksiin.
Viimeiseen lauseeseen sanoisin vielä näin, että terveydenhuollossa, etenkin julkisella puolella mt-potilaiden on aika vaikeata saada nykypäivänä mitään kunnollista hoitoa, tai tutkumuksia somaattisen puolen sairauksiin. Johtuen psykiatrisen diagnoosin aiheuttamasta asenteellisuudesta. Stigma on ja pysyy. Ongelma on siinä, että myös moniin somaattisiin sairauksiin liittyy useita psyykkisien sairauksien oireita. Esim. masennusta ja väsymystä on monissa myös somaattisissa sairauksissa. En näkisi asiaa niinkään, etteivät psyykkisen diagnoosin saaneet välttämättä uskaltaisi lähteä hakemaan apua terveydenhuollolta somaattisiin vaivoihin. Vaan se, että jos henkilölle tulee esim. useita vuosikymmeniä kokemuksia siitä, että on vain ja ainoastaan mt- potilas, ja että kohdellaan vain sellaisena, tai tulee liian paljon pettymyksiä ja huonoja kokemuksia, niin se ei voi olla vaikuttamatta jollakin tavalla. Jopa siten, että ei enää käytä terveyspalveluita. Tai ei ainakaan julkisia sellaisia.Ehkä asenteeni johtuu siitä, että minulla on voimakas sairaudentunto ja olen ollut sairas. Kukaan ei oikeasti halua olla sellaisessa tilassa eikä se ole harmitonta.
Kyllä koen, että jos ihmisen todellisuustaju on häiriintynyt ja hän on vahvasti harhainen, niin hänet kuuluu laittaa pakkohoitoon. Ei voi antaa ihmisen olla sellaisessa tilassa.
Ehkä yksittäiset esimerkit voivat vaikuttaa harmittomilta, että mitäs haittaa höpsöistä uskomuksista on. Mutta kun tämä todellisuustajun vääristyminen rupeaa koskemaan kaikkia asioita. Psykoosi vain syvenee ja pahenee ja on lopulta todella ahdistavaa ja kuormittavaa.
Joillakin voi olla ohimeneviä psykooseja, mutta kun on skitsofrenia, niin psykoosi ei mene minnekään ohi. Se on koko ajan päällä ja voi pahentua.
Itselläni oli harhaluuloja 10 vuotta ennen lääkitykselle pääsemistäni. Ne voivat alkaa pienestä ja ihminen voi näyttää normaalilta pitkään.
No siskoni on hyvin aggressiivinen. Hänen aggressiivinen suhtautuminen esim. sukulaisia kohtaan on lisääntynyt. Hän voi reagoida vihamielisesti pelkkään tervehdykseen.
Ja ymmärsin, että hän oli alkanut käyttäytyä aggressiivisesti terveyskeskuksen hoitajaa kohtaan, kun hänen mielenterveyttään oli kyseenalaistettu. Niin, että oli pitänyt kutsua vartijat ja käyttää rauhoittavaa.
Myös osastolla ollessaan ilmeisen aggressiivinen, jotta joutuu sidotuksi ym. Muutenkin heittelee ihmisille tappouhkauksia neutraaleista asioista.
○○○○○
Joo, on ongelma, että psyykkisesti sairaiden fyysisiä sairauksia ei oteta todesta. Tätä pitäisi parantaa.
Itsekin pelkäsin käydä perusterveydenhuollossa, jos keskitytään vaan psyykkisiin asioihin. Mutta ihan asiallisesti minuun on suhtauduttu.
Ja avohoidossakin on laitettu verikokeisiin, EKG:hen. Tutkittu perusjuttuja. Ja noissa ohjeissa lukeekin, että potilaiden fyysistä terveyttä pitäisi seurata ja edistää.
Varsinkin rasva-arvoja, sydän- verisuonijuttuja, lihomista. Koska monet lääkkeet vaikuttavat juuri noihin. Ja lihottavat.
Ja on kyllä puhuttu liikunnasta ja syömisestä ja annettu neuvoja.
Lisäksi on mielenterveysyhdistyksiä, joiden toimintaan voi mennä. Näihin on paljon kannustettu. Avohoito on tosi monipuolista ja kannattaa käyttää hyväksi sen tarjoamat jutut, eikä vain olla negatiivinen: tää on kauheeta pakkopullaa.
Heiltä löytyy paljon apua.
Niin, aiempi psykiatrini osasi katsoa ferritiinin, kun valitin väsymystä. Ja se oli tosi matala. Siihen on vaikeata saada tavalliseltakin lääkäriltä lähetettä, kun monet ajattelee, että se on vain muotioikku.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
"Kuolleisuus on suurinta sellaisilla potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä"
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00148
"eri tutkimusten mukaan ehkä 5–20 % sairastuneista paranee täysin oireettomiksi. Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä elämäänsä tyytyväisinä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.
Sairauden vakavasta luonteesta kertoo kuitenkin se, että 20–40 %:lla se jatkuu eriasteisen vakavasti oireilevana vuosikausia ja -kymmeniä."
No nuo tiedot eivät ole samaa mieltä kanssasi.
Aika monipuolisesti mielenterveysasioita hoidetaan. Sinulla ei taida olla omaa kokemusta.
Nykyään on vallalla stressi haavoittuvuusmalli. Eli ihmisellä on perinnöllistä alttiutta skitsofrenialle ja stressin määrä määrittää kenelle se puhkeaa. Terveemmille isompikaan määrä stressiä ei aiheuta skitsofreniaa.
On vähän kohtuutonta syyttää, että vakava mielenterveyden häiriö johtuisi perhesuhteista. Ei kai sille oikeasti paljon mitään voi.
Suvussamme on muutenkin skitsofreniaa, niin eiköhän siihen ihan geneettinen alttius ole.
Ja mitä tulee siskooni, niin eiköhän hän ole niin sekaisin ja aggressiivinen ihmisille ilman syytä, ettei mikään keskustelu auta.
En muutenkaan oikein usko, että omat oireeni olisivat ilman lääkkeitä hävinneet. Enkä pysty toimimaan ilman niitä. Jos jää lääkkeet muutamina päivinä ottamatta, niin alkaa tulla oireita. Päässä liikaa dopamiinia. Eiköhän se ole ihan kemiasta ja välittäjäaineista kiinni.
Harhaluuloilla vaan on tapana lisääntyä ja lopuksi voi uskoa ihan mitä tahansa. Niin ei sellainen ihminen pysty enää toimimaan normaalisti. Ei voi jättää ihmistä psykoosiin, todellisuustaju täysin vääristyneenä.
Sellainen ihminenhän voi käydä sivullisen kimppuun, koska pitää tätä vainoajanaan. Tai ei uskalla hoitaa fyysisiä sairauksia, koska pelkää terveydenhoitoa. Vaarallistahan se on.
-apTuohon kellonaikaan, mihin olet kirjoittanut viimeksi (klo 00.05 ) yleensä nukutaan, eikä kyllä kukuta. Iltalääkekin otetaan jo hyvissä ajoin, noin klo 22.00. Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Koska pysyvää lääkitystä käyttävien täytyy elää säännöllisesti. Mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, jotta kykenee myös heräämään tarpeeksi ajoissa ja edes vähän virkeämpänä. Sanomisesi on enemmän kuin ristiriidassa tekojesi kanssa.
Joten et taida, ap, todellakaan olla ainakaan mikään mt-potilas. Vaan alalla oleva hoitaja.
Kirjoitit tekstisi ollessasi työvuorossa. Eikö niin?
Jospa lopettaisit feikkaamisen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä asenteeni johtuu siitä, että minulla on voimakas sairaudentunto ja olen ollut sairas. Kukaan ei oikeasti halua olla sellaisessa tilassa eikä se ole harmitonta.
Kyllä koen, että jos ihmisen todellisuustaju on häiriintynyt ja hän on vahvasti harhainen, niin hänet kuuluu laittaa pakkohoitoon. Ei voi antaa ihmisen olla sellaisessa tilassa.
Ehkä yksittäiset esimerkit voivat vaikuttaa harmittomilta, että mitäs haittaa höpsöistä uskomuksista on. Mutta kun tämä todellisuustajun vääristyminen rupeaa koskemaan kaikkia asioita. Psykoosi vain syvenee ja pahenee ja on lopulta todella ahdistavaa ja kuormittavaa.
Joillakin voi olla ohimeneviä psykooseja, mutta kun on skitsofrenia, niin psykoosi ei mene minnekään ohi. Se on koko ajan päällä ja voi pahentua.
Itselläni oli harhaluuloja 10 vuotta ennen lääkitykselle pääsemistäni. Ne voivat alkaa pienestä ja ihminen voi näyttää normaalilta pitkään.
No siskoni on hyvin aggressiivinen. Hänen aggressiivinen suhtautuminen esim. sukulaisia kohtaan on lisääntynyt. Hän voi reagoida vihamielisesti pelkkään tervehdykseen.
Ja ymmärsin, että hän oli alkanut käyttäytyä aggressiivisesti terveyskeskuksen hoitajaa kohtaan, kun hänen mielenterveyttään oli kyseenalaistettu. Niin, että oli pitänyt kutsua vartijat ja käyttää rauhoittavaa.
Myös osastolla ollessaan ilmeisen aggressiivinen, jotta joutuu sidotuksi ym. Muutenkin heittelee ihmisille tappouhkauksia neutraaleista asioista.
○○○○○
Joo, on ongelma, että psyykkisesti sairaiden fyysisiä sairauksia ei oteta todesta. Tätä pitäisi parantaa.
Itsekin pelkäsin käydä perusterveydenhuollossa, jos keskitytään vaan psyykkisiin asioihin. Mutta ihan asiallisesti minuun on suhtauduttu.
Ja avohoidossakin on laitettu verikokeisiin, EKG:hen. Tutkittu perusjuttuja. Ja noissa ohjeissa lukeekin, että potilaiden fyysistä terveyttä pitäisi seurata ja edistää.
Varsinkin rasva-arvoja, sydän- verisuonijuttuja, lihomista. Koska monet lääkkeet vaikuttavat juuri noihin. Ja lihottavat.
Ja on kyllä puhuttu liikunnasta ja syömisestä ja annettu neuvoja.
Lisäksi on mielenterveysyhdistyksiä, joiden toimintaan voi mennä. Näihin on paljon kannustettu. Avohoito on tosi monipuolista ja kannattaa käyttää hyväksi sen tarjoamat jutut, eikä vain olla negatiivinen: tää on kauheeta pakkopullaa.
Heiltä löytyy paljon apua.
Niin, aiempi psykiatrini osasi katsoa ferritiinin, kun valitin väsymystä. Ja se oli tosi matala. Siihen on vaikeata saada tavalliseltakin lääkäriltä lähetettä, kun monet ajattelee, että se on vain muotioikku.
-apEn ymmärrä miksi jatkat jatkat tätä tarinaa. Et ole enää uskottava ollenkaan. Lopeta jo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä miksi ahdistut ajatuksesta, että psykiatrinen terveydenhuolto vainoaa ja kiduttaa autisteja ja miksi tuollaista uskomusta pitäisi väkivaltaisesti lääkitä. Avoimen dialogin mallissa uskotaan, että psykoottiset oireet ovat tapa ilmaista toisin keinoin esimerkiksi ongelmia perhedynamiikassa, joita ei voi oikein suoraan ilmaista tai joiden ilmaisulle ei ole oppinut oikeaa "korrektia" kieltä. Ei ehkä ole sattumaa, että teidän perheestä kaksi ihmistä on psykoosin takia pakkohoidossa, ja en puhu nyt geeneistä. Minusta tuo uskomus ei nyt ole ihan kauhean kummallinen kuitenkaan ja voisi olla, että perheterapialla voisi siskosi tapauksessa olla hyviäkin tuloksia ilman, että tarvittaisiin neuroleptien aiheuttamaa vuosikymmenien sedaatiota ja aivovauriota. Psykiatriassa ei kuitenkaan ole ammattitaitoa hoitaa tuollaisia ongelmia ja tosiaan ainoa keino on saada ihminen järkiinsä on lääkkeet, koska muuta keinoa ei edes ole tarjolla. Seurauksena suurin osa skitsofreniadiagnoosin saaneista on työkyvyttömiä ja kuolee 20 vuotta muuta väestöä aikaisemmin. Väestötasolla skitsofreenikoista suurin osa ei tule järkiinsä, ja tilastollisesti on ihan pätevää arvioida naamävärkistä kenellä on kaikkein kroonistunein psykoosi. Se on se tyyppi, jonka naamasta näkee kilometrin päähän, että on vetänyt neuroleptejä kymmenen vuotta putkeen. Sinun sönkötyksesi pakkohoidon autuudesta on vailla pohjaa, koska tutkimusnäytön mukaan se ei vähennä sairaalahoidon tarvetta eikä itsemurhariskiä, vaan lisää sitä. Pakkohoidetut palaavat sairaalaan uudestaan ja uudestaan ja tappavat itsensä todennäköisemmin kuin ennen pakkohoitoa. Sillä ei ole väliä pelastiko se henkesi vai ei, koska tilastollisesti se ei sitä tee suurimmalle osalle, olet yksittäinen tilastollinen poikkeama et tilastollinen keskiarvo. Toki ihminen joka tappoi itsensä pakkohoidon takia ei ole täällä julistamassa pakkohoidon ilosanomaa.
Perheterapiasta joudun sanomaan sen, ettei se pysty suojelemaan alaikäisiä lapsia "sairailta" vanhemmilta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohon kellonaikaan, mihin olet kirjoittanut viimeksi (klo 00.05 ) yleensä nukutaan, eikä kyllä kukuta. Iltalääkekin otetaan jo hyvissä ajoin, noin klo 22.00. Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Koska pysyvää lääkitystä käyttävien täytyy elää säännöllisesti. Mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, jotta kykenee myös heräämään tarpeeksi ajoissa ja edes vähän virkeämpänä. Sanomisesi on enemmän kuin ristiriidassa tekojesi kanssa.
Joten et taida, ap, todellakaan olla ainakaan mikään mt-potilas. Vaan alalla oleva hoitaja.
Kirjoitit tekstisi ollessasi työvuorossa. Eikö niin?
Jospa lopettaisit feikkaamisen.Lääkevastaseks foorumiks, täällä tunnutaan tietävän tarkkaan monelta muiden pitää ottaa napit. :P
Sillon kun ite käytin lääkkeitä, niin nappasin ne puoliltaöin, ja riipuen valmisteesta, nukkumatti tuli joko puolentunnin tai tasan tunnin päästä siitä. Ihan se on yhtä säännöllistä silläkin tavalla. - Anonyymi
Taisi tämä kalikka osua kohteeseen. Ei tämä ole mikään osastolla oleva yötöitä tekevä hoitaja. He saavat tehdä aivan tarpeekseen pakkotoimia, että jaksaisivat vielä trollata niillä asioilla.
Arvelen aloittajan olevan avohoidon hoitaja, jolla on sairas halu pakkohoitaa ja alistaa potilaita ja kun ei pääse sitä toteuttamaan, niin tulee tänne missä arvelee asiakkaidensa käyvän pelottelemaan heitä jutuillaan, missä ei ole totuutta ollenkaan. Tapa se on tuokin purkaa fantasioitaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohon kellonaikaan, mihin olet kirjoittanut viimeksi (klo 00.05 ) yleensä nukutaan, eikä kyllä kukuta. Iltalääkekin otetaan jo hyvissä ajoin, noin klo 22.00. Puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Koska pysyvää lääkitystä käyttävien täytyy elää säännöllisesti. Mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, jotta kykenee myös heräämään tarpeeksi ajoissa ja edes vähän virkeämpänä. Sanomisesi on enemmän kuin ristiriidassa tekojesi kanssa.
Joten et taida, ap, todellakaan olla ainakaan mikään mt-potilas. Vaan alalla oleva hoitaja.
Kirjoitit tekstisi ollessasi työvuorossa. Eikö niin?
Jospa lopettaisit feikkaamisen.Täytyy ja täytyy.....
Mistä sinä voit tietää, miten kenenkin kuuluu elää ?
Siinä ei ole mitään epänormaalia, kun ihminen on hereillä puolen yön aikaan.
Mikä sinulla haraa vastaan tuota aloittajaa kohtaan ? Olisi todella mielenkiintoista tietää, josko traumoja taustalla ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkevastaseks foorumiks, täällä tunnutaan tietävän tarkkaan monelta muiden pitää ottaa napit. :P
Sillon kun ite käytin lääkkeitä, niin nappasin ne puoliltaöin, ja riipuen valmisteesta, nukkumatti tuli joko puolentunnin tai tasan tunnin päästä siitä. Ihan se on yhtä säännöllistä silläkin tavalla.Voisinpä mäkin sanoo viikon päästä että 'sillon ku söin lääkeet'..ite pitää ilmottaa lääkkeiden lopettamisesta avo-hoito henkilökunnalle viikon päästä..kuumottaa kun ne kuitenkin yrittää pakottaa syömään..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyy ja täytyy.....
Mistä sinä voit tietää, miten kenenkin kuuluu elää ?
Siinä ei ole mitään epänormaalia, kun ihminen on hereillä puolen yön aikaan.
Mikä sinulla haraa vastaan tuota aloittajaa kohtaan ? Olisi todella mielenkiintoista tietää, josko traumoja taustalla ?Vai oikein traumoja 😂
Täytyy olla traumoja, jos näkee aloittajan valehtelun läpi. Niin varmaan.
En ole edellinen. Täällä on monta jotka tietää satavarmasti, että ap on hoitaja ja paska hoitaja onkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisinpä mäkin sanoo viikon päästä että 'sillon ku söin lääkeet'..ite pitää ilmottaa lääkkeiden lopettamisesta avo-hoito henkilökunnalle viikon päästä..kuumottaa kun ne kuitenkin yrittää pakottaa syömään..
Jos lääkäri ei huomaa sitä, kun alotat lääkkeet, niin ei se huomaa sitäkään kun lopetatkaan.
- Anonyymi
Elimeni ei toimi oikein. Koska käytin sanamuotoa. Jonkalaista teidän kuningaskunnan salaiset pikku näppäimistösotilaat eivät olleet mielikuvittaneet. Sinulla sana. Esität siihen selityksen. Joka onkin uusi. Varma tapa.
#lääkkeitä_sipsinsyöjille
Salainen valtionpsykiatri: Sain idean tähän viestiin. Kun pelasin DoDia. Vanhassa vara parempi. Pienen pakkasen kestävi. Alakurttia (veteraani) emme saaneet ajateltua yksin hallitsevamme. Tarvittiin sakuja.
Pääväite. Mielenterveysalalla kuulo pelaa tyyliin. Puhuuko asiakas lyhyesti. Lyhyt pääsee normaalien joukkoihin. Pitkä pidempään selittelyjaksoon. Jotta kestämme mutinoita, joissa ärähtelevä kenties kaikkivoipa sävy, tarvitsemme lääkkeitä. On tärkeää saada asiakas liikkumaan, ilman vihaa kanssaihmisiin.
Kaikki lukio-opiskelemaan. T. Kersantti Rogue-nokka - Anonyymi
Monet ketjussa kammoavat pakkohoitoa tai lääkkeitä. Verrataan kidutukseen ja muuta, hoitajia natseihin...
Onko teillä omaa kokemusta hoidoista vai puhutteko vaan mielikuvan mukaan?
Itsekin ajattelin, kun olin ambulanssissa ja lähetetty suljetulle, että mielisairaala on pahin painajaiseni. Perustin mielikuvani elokuviin ja kirjoihin, joissa terve päähenkilö viedään pakolla hoitoon ja häntä kohdellaan hulluna ja se on kamalaa.
No ei se nyt kauheaa ollut, ihan mukavaa ja rentoa oikeasti. Tietysti oli ajattelemista ja käsittelemistä, kun ajattelee, että pidetään hulluna ja lukea kaikkia itsestään tehtyjä kirjauksia lukuisilta tahoilta.
Kaikki kirjoittavat ylös omat mielipiteensä ja käsityksensä sinusta ja elämäntilanteestasi. Ja järkytyksensä elämäntapojesi huonoudesta. Ja sitten näissä analysoidaan ulkoista olemustasi, käyttäytymistäsi ja henkistä tilaasi.
Ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä, mutta kirjoittavat kuitenkin suorasukaisesti mielipiteensä sinusta ja tilanteestasi. Tämä oli ehkä vaikeinta siellä.
Jossain vaiheessa huomasin osaston esittelylapun, jossa luki psykoosiosasto. Järkytyin vähän siitä, että luullaanko minun olevan psykoosissa. Luulin, että se joku yleinen osasto mielenterveysongelmista.
Hirveän pitkään ihminen haluaa puolustaa omaa käsitystään tervejärkisyydestä, ettei ole hullu. Sitten keksii oireilleen kaikenlaisia selityksiä.
No kaikenkaikkiaan ei se nyt erikoisen kamalaa ollut. Jos on suht normaalisti, niin ei siellä tapahdu mitään extremeä.
Mutta jos rupeaa väkivaltaiseksi ja riehumaan ja panemaan vastaan kaikessa, niin sitten tehdään toimenpiteitä. Koska henkilöstön on kuitenkin hoidettava työnsä. Ei raivoamalla pääse eroon asioista.
Jos rupeaa aggressiiviseksi pistetään rauhoittavia. On kai niitä tabletteinakin. Tai riehuu hulluna, niin joutuu siteisiin. Tai päättää, että nyt lähden osastolta, en enää jää tänne. Sillä tavalla eräs potilas päätyi eristykseen. Sama itsemurhayritykset.
Tarkoitan, että jos olet ihan normaalisti, niin ei sinuun kohdisteta mitään pakkotoimenpiteitä.
Monet puhuvat lääkkeiden haittavaikutuksista. Itselläni ei paljoa ole ollut. Eka Risperdal. No se oli siedettävä. En valittanut pienistä reaktioista, kun ajattelin, että muut ovat pahempia.
Itselläni oli kuvitelma kuolaavista zombeista, jollaiseksi psyykenlääkitys tekisi ihmisen. Mutta kait lääkkeet ovat kehittyneet. Ne ovat parempia kuin ennen ja vähemmän sivuvaikutuksia.
Risperdal kuitenkin nosti prolaktiinia, jolloin kuukautiset jäivät pois. Se vaihdettiin Abilifyyn. Jota käytin pidemmän aikaa. Se oli aktivoiva. Myöhemmin kävi ilmi, että se lisää himoshoppailua, joten se vaihdettiin Latudaan. Joka toimii ihan hyvin.
Eli jos on haittavaikutuksia, lääkärit ovat olleet ihan avoimia niiden vaihdolle. Ja psyykenlääkkeitä on tosi paljon erilaisia. Niitä voidaan kokeilla. Itselläni kaikki lääkkeet ovat tehonneet oireisiin, että sillai helppoa.
Vaikea tilanne, jos ei toimi oireisiin.
Niin, mikä siellä osastolla on niin kamalaa?
-ap- Anonyymi
Mistä sinä tiedät, mitä he kirjoittavat? Ethän sinä niitä kirjauksia näe. Vain hoitajat tietävät, mitä potilaasta on kirjoitettu koneelle. Eli sinä olet hoitaja.
- Anonyymi
Esimerkiksi YK:n erityislähettiläs on kannanotossaan kyllä hyvinkin rinnastanut psykiatrisen pakkohoidon kidutukseen, tai toisin sanoen hoito täyttää usein kidutuksen ja halventavan kohtelun tunnusmerkit. Se on ihmisoikeussopimusten vastaista toimintaa, pahimmillaan äärimmäistä väkivaltaa, jossa potilaan oma tahto ja itsemääräämisoikeus sivuutetaan perusteettomasti. Hoidossa ylikorostetaan psykoosilääkkeiden tehoa, vaikka niiden teho on meta-analyysein mukaan kliinisesti merkityksetön ja monien oikeusoppineiden ja lääketieteellisten asiantuntijoiden näkemysten mukaan ne ovat niin heikkotehoisia, että niillä pakkohoitaminen on itse asiassa laitonta, koska hyöty-haittasuhde kallistuu niin rajusti haittojen puolelle. Pakkohoito kohdistuu moniin ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin perustavanlaatuisiin oikeuksiin, joiden rajoittamiselle pitää olla äärimmäisen hyvät perusteet. Jos lääkäreille ja lääkeyhtiöiden tuottamalle "tutkimusnäytölle" annetaan etusija suhteessa potilaiden perusoikeuksiin ja kehollisen koskemattomuuden suojaan, niin silloin tuo äärimmäisen laaja lääketieteellinen harkintavalta heikentää niin voimakkaasti tiettyjen väestönosien oikeusturvaa, että siitä tulee mielivaltaista.
Vaikka se ei johtaisikaan kaikissa tapauksissa kohteluun joka voitaisiin rinnastaa kidutukseen, niin se altistaa siihen tavalla, joka on oikeusvaltion ja ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta äärimmäisen vaarallista. Vaikka sinä et kärsisikään mistään sen kummoisemmasta kuin pikku hormonihäiriöistä ja muista hassunhauskoista sivuoireista, niin jotkut oikeasti ovat menetäneet henkensä pakkohoidon ja lääkkeiden takia. Ne tutkitusti mm. viisinkertaistavat nuorilla sydänperäisen äkkkikuoleman riskin ja moninkertaistavat etenkin nuoruudessa luonnollista kuolleisuutta verrattuna mielisairaisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä. Toisekseen: kaikki eivät yksinkertaisesti halua lääkkeitä. He eivät halua kokeilla loputtomasti uusia yhdistelmiä hermomyrkkyjä, jotkut oikeasti jopa tykkäävät ajattelustaan, mielestään ja kokemusmaailmastaan. Ihmisellä on oikeus ajatteluun, eikä pelkästään se että ajatelee väärin lääkärin mielestä voi mitenkään oikeuttaa vastontahtoiseen huumaamiseen aineilla, joiden vaikutus on kliinisesti merkityksetön, yksilöllinen ja vaikeasti ennustettava. Monet tykkäävät tulla kohdatuksi ihmisinä eivätkä he pidä siitä, että heidän kokemusmaailmansa medikalisoidaan niin, että jokainen inahdus on merkki välittäjäaineiden värähtelystä väärään suuntaan. Psykiatrien pseudotieteellinen sonnanjauhanta ei tee vaikutusta, jos on edes lukenut ihmisen neuropsykologian alkeet ja tietää, että ihmisen mieli ja tajunnallisuus on todella monimutkainen kokonaisuus, jota ei todellakaan voi useimmiten palauttaa yksittäisen hermovälittäjäaineen yli- tai alituotantoon ja että inahdusten värätelytaajuus ei useimmiten suoraan korreloi minkään välittäjaineen epätasapainon kanssa, sanoi lääkäritäti -tai setä mitä tahansa muuta. Siinäkin mielessä hoito on verrattavissa psyykkiseen kidutukseen, koska se loukkaa normaaliälyisen ihmisen älykkyyttä. Tietenkin jos ei ymmärrä mistään mitään ja on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, niin voi olla jopa kiitollinen siitä että saa omistaa kehonsa ja elämänsä erinäisten nappien ja niiden aiheuttamien jännittävien vaikututsen testailuun ja onhan pakkohoidossa myös uusavuttomille tarjolla joka päivä lämmin ateria ja mahdollisuus tuijottaa sedatoituna seinää 24/7, jos normaali arki tuntuu raskaalta. Joillekin tuollainen elämäntyyli on yhtä kuin kidutusta, jotkut käyvät katsos töissä, harrastuksissa ja opiskelevat. Mutta jos on passiivinen, tyhmä, flegmaattinen ja saamaton, niin ehkä pakkohoidossa sossun maksama täyshoito mukavasti huumattuna muutaman kuukauden voi tuntua jopa hauskalta. Älä kuitenkaan odota tai oleta, että kaikki ovat sinun kaltaisiasi, eivät nimittäin ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, mitä he kirjoittavat? Ethän sinä niitä kirjauksia näe. Vain hoitajat tietävät, mitä potilaasta on kirjoitettu koneelle. Eli sinä olet hoitaja.
Viikon vinkki. Omat paperit voi hakea kirjaamosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi YK:n erityislähettiläs on kannanotossaan kyllä hyvinkin rinnastanut psykiatrisen pakkohoidon kidutukseen, tai toisin sanoen hoito täyttää usein kidutuksen ja halventavan kohtelun tunnusmerkit. Se on ihmisoikeussopimusten vastaista toimintaa, pahimmillaan äärimmäistä väkivaltaa, jossa potilaan oma tahto ja itsemääräämisoikeus sivuutetaan perusteettomasti. Hoidossa ylikorostetaan psykoosilääkkeiden tehoa, vaikka niiden teho on meta-analyysein mukaan kliinisesti merkityksetön ja monien oikeusoppineiden ja lääketieteellisten asiantuntijoiden näkemysten mukaan ne ovat niin heikkotehoisia, että niillä pakkohoitaminen on itse asiassa laitonta, koska hyöty-haittasuhde kallistuu niin rajusti haittojen puolelle. Pakkohoito kohdistuu moniin ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin perustavanlaatuisiin oikeuksiin, joiden rajoittamiselle pitää olla äärimmäisen hyvät perusteet. Jos lääkäreille ja lääkeyhtiöiden tuottamalle "tutkimusnäytölle" annetaan etusija suhteessa potilaiden perusoikeuksiin ja kehollisen koskemattomuuden suojaan, niin silloin tuo äärimmäisen laaja lääketieteellinen harkintavalta heikentää niin voimakkaasti tiettyjen väestönosien oikeusturvaa, että siitä tulee mielivaltaista.
Vaikka se ei johtaisikaan kaikissa tapauksissa kohteluun joka voitaisiin rinnastaa kidutukseen, niin se altistaa siihen tavalla, joka on oikeusvaltion ja ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta äärimmäisen vaarallista. Vaikka sinä et kärsisikään mistään sen kummoisemmasta kuin pikku hormonihäiriöistä ja muista hassunhauskoista sivuoireista, niin jotkut oikeasti ovat menetäneet henkensä pakkohoidon ja lääkkeiden takia. Ne tutkitusti mm. viisinkertaistavat nuorilla sydänperäisen äkkkikuoleman riskin ja moninkertaistavat etenkin nuoruudessa luonnollista kuolleisuutta verrattuna mielisairaisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä. Toisekseen: kaikki eivät yksinkertaisesti halua lääkkeitä. He eivät halua kokeilla loputtomasti uusia yhdistelmiä hermomyrkkyjä, jotkut oikeasti jopa tykkäävät ajattelustaan, mielestään ja kokemusmaailmastaan. Ihmisellä on oikeus ajatteluun, eikä pelkästään se että ajatelee väärin lääkärin mielestä voi mitenkään oikeuttaa vastontahtoiseen huumaamiseen aineilla, joiden vaikutus on kliinisesti merkityksetön, yksilöllinen ja vaikeasti ennustettava. Monet tykkäävät tulla kohdatuksi ihmisinä eivätkä he pidä siitä, että heidän kokemusmaailmansa medikalisoidaan niin, että jokainen inahdus on merkki välittäjäaineiden värähtelystä väärään suuntaan. Psykiatrien pseudotieteellinen sonnanjauhanta ei tee vaikutusta, jos on edes lukenut ihmisen neuropsykologian alkeet ja tietää, että ihmisen mieli ja tajunnallisuus on todella monimutkainen kokonaisuus, jota ei todellakaan voi useimmiten palauttaa yksittäisen hermovälittäjäaineen yli- tai alituotantoon ja että inahdusten värätelytaajuus ei useimmiten suoraan korreloi minkään välittäjaineen epätasapainon kanssa, sanoi lääkäritäti -tai setä mitä tahansa muuta. Siinäkin mielessä hoito on verrattavissa psyykkiseen kidutukseen, koska se loukkaa normaaliälyisen ihmisen älykkyyttä. Tietenkin jos ei ymmärrä mistään mitään ja on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, niin voi olla jopa kiitollinen siitä että saa omistaa kehonsa ja elämänsä erinäisten nappien ja niiden aiheuttamien jännittävien vaikututsen testailuun ja onhan pakkohoidossa myös uusavuttomille tarjolla joka päivä lämmin ateria ja mahdollisuus tuijottaa sedatoituna seinää 24/7, jos normaali arki tuntuu raskaalta. Joillekin tuollainen elämäntyyli on yhtä kuin kidutusta, jotkut käyvät katsos töissä, harrastuksissa ja opiskelevat. Mutta jos on passiivinen, tyhmä, flegmaattinen ja saamaton, niin ehkä pakkohoidossa sossun maksama täyshoito mukavasti huumattuna muutaman kuukauden voi tuntua jopa hauskalta. Älä kuitenkaan odota tai oleta, että kaikki ovat sinun kaltaisiasi, eivät nimittäin ole.Ompas YK:n erityislähettiläällä hyvin erilaiset pakkohoito kokemukset kuin minulla. Tosin se on sivuseikka, itseäni enemmänkin kiinnostaa se että miten hän meinasi ongelman ratkaista?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi YK:n erityislähettiläs on kannanotossaan kyllä hyvinkin rinnastanut psykiatrisen pakkohoidon kidutukseen, tai toisin sanoen hoito täyttää usein kidutuksen ja halventavan kohtelun tunnusmerkit. Se on ihmisoikeussopimusten vastaista toimintaa, pahimmillaan äärimmäistä väkivaltaa, jossa potilaan oma tahto ja itsemääräämisoikeus sivuutetaan perusteettomasti. Hoidossa ylikorostetaan psykoosilääkkeiden tehoa, vaikka niiden teho on meta-analyysein mukaan kliinisesti merkityksetön ja monien oikeusoppineiden ja lääketieteellisten asiantuntijoiden näkemysten mukaan ne ovat niin heikkotehoisia, että niillä pakkohoitaminen on itse asiassa laitonta, koska hyöty-haittasuhde kallistuu niin rajusti haittojen puolelle. Pakkohoito kohdistuu moniin ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin perustavanlaatuisiin oikeuksiin, joiden rajoittamiselle pitää olla äärimmäisen hyvät perusteet. Jos lääkäreille ja lääkeyhtiöiden tuottamalle "tutkimusnäytölle" annetaan etusija suhteessa potilaiden perusoikeuksiin ja kehollisen koskemattomuuden suojaan, niin silloin tuo äärimmäisen laaja lääketieteellinen harkintavalta heikentää niin voimakkaasti tiettyjen väestönosien oikeusturvaa, että siitä tulee mielivaltaista.
Vaikka se ei johtaisikaan kaikissa tapauksissa kohteluun joka voitaisiin rinnastaa kidutukseen, niin se altistaa siihen tavalla, joka on oikeusvaltion ja ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta äärimmäisen vaarallista. Vaikka sinä et kärsisikään mistään sen kummoisemmasta kuin pikku hormonihäiriöistä ja muista hassunhauskoista sivuoireista, niin jotkut oikeasti ovat menetäneet henkensä pakkohoidon ja lääkkeiden takia. Ne tutkitusti mm. viisinkertaistavat nuorilla sydänperäisen äkkkikuoleman riskin ja moninkertaistavat etenkin nuoruudessa luonnollista kuolleisuutta verrattuna mielisairaisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä. Toisekseen: kaikki eivät yksinkertaisesti halua lääkkeitä. He eivät halua kokeilla loputtomasti uusia yhdistelmiä hermomyrkkyjä, jotkut oikeasti jopa tykkäävät ajattelustaan, mielestään ja kokemusmaailmastaan. Ihmisellä on oikeus ajatteluun, eikä pelkästään se että ajatelee väärin lääkärin mielestä voi mitenkään oikeuttaa vastontahtoiseen huumaamiseen aineilla, joiden vaikutus on kliinisesti merkityksetön, yksilöllinen ja vaikeasti ennustettava. Monet tykkäävät tulla kohdatuksi ihmisinä eivätkä he pidä siitä, että heidän kokemusmaailmansa medikalisoidaan niin, että jokainen inahdus on merkki välittäjäaineiden värähtelystä väärään suuntaan. Psykiatrien pseudotieteellinen sonnanjauhanta ei tee vaikutusta, jos on edes lukenut ihmisen neuropsykologian alkeet ja tietää, että ihmisen mieli ja tajunnallisuus on todella monimutkainen kokonaisuus, jota ei todellakaan voi useimmiten palauttaa yksittäisen hermovälittäjäaineen yli- tai alituotantoon ja että inahdusten värätelytaajuus ei useimmiten suoraan korreloi minkään välittäjaineen epätasapainon kanssa, sanoi lääkäritäti -tai setä mitä tahansa muuta. Siinäkin mielessä hoito on verrattavissa psyykkiseen kidutukseen, koska se loukkaa normaaliälyisen ihmisen älykkyyttä. Tietenkin jos ei ymmärrä mistään mitään ja on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, niin voi olla jopa kiitollinen siitä että saa omistaa kehonsa ja elämänsä erinäisten nappien ja niiden aiheuttamien jännittävien vaikututsen testailuun ja onhan pakkohoidossa myös uusavuttomille tarjolla joka päivä lämmin ateria ja mahdollisuus tuijottaa sedatoituna seinää 24/7, jos normaali arki tuntuu raskaalta. Joillekin tuollainen elämäntyyli on yhtä kuin kidutusta, jotkut käyvät katsos töissä, harrastuksissa ja opiskelevat. Mutta jos on passiivinen, tyhmä, flegmaattinen ja saamaton, niin ehkä pakkohoidossa sossun maksama täyshoito mukavasti huumattuna muutaman kuukauden voi tuntua jopa hauskalta. Älä kuitenkaan odota tai oleta, että kaikki ovat sinun kaltaisiasi, eivät nimittäin ole.Uskomattoman hyvin ja hienosti sanottu. Lukiessani tekstisi olin kanssasi jokaisen esittämäsi asian kohdalla aivan samaa mieltä. Kaikki mitä sanoit on ja pitää paikkansa.
Tuohon ei voi enää mitään enempää lisätä.
😁💙💙💙 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esimerkiksi YK:n erityislähettiläs on kannanotossaan kyllä hyvinkin rinnastanut psykiatrisen pakkohoidon kidutukseen, tai toisin sanoen hoito täyttää usein kidutuksen ja halventavan kohtelun tunnusmerkit. Se on ihmisoikeussopimusten vastaista toimintaa, pahimmillaan äärimmäistä väkivaltaa, jossa potilaan oma tahto ja itsemääräämisoikeus sivuutetaan perusteettomasti. Hoidossa ylikorostetaan psykoosilääkkeiden tehoa, vaikka niiden teho on meta-analyysein mukaan kliinisesti merkityksetön ja monien oikeusoppineiden ja lääketieteellisten asiantuntijoiden näkemysten mukaan ne ovat niin heikkotehoisia, että niillä pakkohoitaminen on itse asiassa laitonta, koska hyöty-haittasuhde kallistuu niin rajusti haittojen puolelle. Pakkohoito kohdistuu moniin ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattuihin perustavanlaatuisiin oikeuksiin, joiden rajoittamiselle pitää olla äärimmäisen hyvät perusteet. Jos lääkäreille ja lääkeyhtiöiden tuottamalle "tutkimusnäytölle" annetaan etusija suhteessa potilaiden perusoikeuksiin ja kehollisen koskemattomuuden suojaan, niin silloin tuo äärimmäisen laaja lääketieteellinen harkintavalta heikentää niin voimakkaasti tiettyjen väestönosien oikeusturvaa, että siitä tulee mielivaltaista.
Vaikka se ei johtaisikaan kaikissa tapauksissa kohteluun joka voitaisiin rinnastaa kidutukseen, niin se altistaa siihen tavalla, joka on oikeusvaltion ja ihmisten perusoikeuksien näkökulmasta äärimmäisen vaarallista. Vaikka sinä et kärsisikään mistään sen kummoisemmasta kuin pikku hormonihäiriöistä ja muista hassunhauskoista sivuoireista, niin jotkut oikeasti ovat menetäneet henkensä pakkohoidon ja lääkkeiden takia. Ne tutkitusti mm. viisinkertaistavat nuorilla sydänperäisen äkkkikuoleman riskin ja moninkertaistavat etenkin nuoruudessa luonnollista kuolleisuutta verrattuna mielisairaisiin, jotka eivät käytä lääkkeitä. Toisekseen: kaikki eivät yksinkertaisesti halua lääkkeitä. He eivät halua kokeilla loputtomasti uusia yhdistelmiä hermomyrkkyjä, jotkut oikeasti jopa tykkäävät ajattelustaan, mielestään ja kokemusmaailmastaan. Ihmisellä on oikeus ajatteluun, eikä pelkästään se että ajatelee väärin lääkärin mielestä voi mitenkään oikeuttaa vastontahtoiseen huumaamiseen aineilla, joiden vaikutus on kliinisesti merkityksetön, yksilöllinen ja vaikeasti ennustettava. Monet tykkäävät tulla kohdatuksi ihmisinä eivätkä he pidä siitä, että heidän kokemusmaailmansa medikalisoidaan niin, että jokainen inahdus on merkki välittäjäaineiden värähtelystä väärään suuntaan. Psykiatrien pseudotieteellinen sonnanjauhanta ei tee vaikutusta, jos on edes lukenut ihmisen neuropsykologian alkeet ja tietää, että ihmisen mieli ja tajunnallisuus on todella monimutkainen kokonaisuus, jota ei todellakaan voi useimmiten palauttaa yksittäisen hermovälittäjäaineen yli- tai alituotantoon ja että inahdusten värätelytaajuus ei useimmiten suoraan korreloi minkään välittäjaineen epätasapainon kanssa, sanoi lääkäritäti -tai setä mitä tahansa muuta. Siinäkin mielessä hoito on verrattavissa psyykkiseen kidutukseen, koska se loukkaa normaaliälyisen ihmisen älykkyyttä. Tietenkin jos ei ymmärrä mistään mitään ja on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, niin voi olla jopa kiitollinen siitä että saa omistaa kehonsa ja elämänsä erinäisten nappien ja niiden aiheuttamien jännittävien vaikututsen testailuun ja onhan pakkohoidossa myös uusavuttomille tarjolla joka päivä lämmin ateria ja mahdollisuus tuijottaa sedatoituna seinää 24/7, jos normaali arki tuntuu raskaalta. Joillekin tuollainen elämäntyyli on yhtä kuin kidutusta, jotkut käyvät katsos töissä, harrastuksissa ja opiskelevat. Mutta jos on passiivinen, tyhmä, flegmaattinen ja saamaton, niin ehkä pakkohoidossa sossun maksama täyshoito mukavasti huumattuna muutaman kuukauden voi tuntua jopa hauskalta. Älä kuitenkaan odota tai oleta, että kaikki ovat sinun kaltaisiasi, eivät nimittäin ole.Vielä lisäys, jonka unohdin sanoa: Kiitos edelliselle kommentoijalle hyvästä ja oikeaan osuvasta kirjoituksesta! Toit monta hyvää ja ajattelemisen aihetta varmasti monelle muullekin, kuin minulle. Harvoin saa lukea noin hyvää tekstiä mt-aiheeseen liittyviä puolia ja näkökohtia. Tekstisi pitäisi lukea ehdottomasti myös alalla olevien hoitajien ja lääkäreiden. Ehdottomasti myös tutkijoidenkin. Se on sen verran painavaa ja huomioon ja varteenotettavia pointteja sisältävää kirjoitusta ja asiaa.
Pidin tavastasi kirjoittaa ja sanoa asiat, nk. ne oikeasti ovat. Huolimatta tekstin räväkkyydestä. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä lisäys, jonka unohdin sanoa: Kiitos edelliselle kommentoijalle hyvästä ja oikeaan osuvasta kirjoituksesta! Toit monta hyvää ja ajattelemisen aihetta varmasti monelle muullekin, kuin minulle. Harvoin saa lukea noin hyvää tekstiä mt-aiheeseen liittyviä puolia ja näkökohtia. Tekstisi pitäisi lukea ehdottomasti myös alalla olevien hoitajien ja lääkäreiden. Ehdottomasti myös tutkijoidenkin. Se on sen verran painavaa ja huomioon ja varteenotettavia pointteja sisältävää kirjoitusta ja asiaa.
Pidin tavastasi kirjoittaa ja sanoa asiat, nk. ne oikeasti ovat. Huolimatta tekstin räväkkyydestä. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.Kuvitteletko, ettei tuo kaikki olisi hoitajien ja lääkäreiden tiedossa ? Kyllä se on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viikon vinkki. Omat paperit voi hakea kirjaamosta.
Omakannasta näkee kaiken mitä siusta on kirjotettu. Täytyy sanoa että omankin avo-hoito hoitajan kirjoittelut oli vähän kyseenalaisia, muunteli mun sanoja ym.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omakannasta näkee kaiken mitä siusta on kirjotettu. Täytyy sanoa että omankin avo-hoito hoitajan kirjoittelut oli vähän kyseenalaisia, muunteli mun sanoja ym.
On myös olemassa oma kannan lisäksi toinen Potilasrekisterin tms, jota asiakas ei näe. Tiedot voi kyllä tilata omista kirjauksista. Sitä en tiedä paljonko sinne kirjataan oma kannan lisäksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuvitteletko, ettei tuo kaikki olisi hoitajien ja lääkäreiden tiedossa ? Kyllä se on.
Teoriassa se on, ja siinä mielessä myös käytännössä, että kyllähän he näkevät mitä tapahtuu.
Ja suurimmassa osassa tapauksia se on se piemimmän haitan tie. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ompas YK:n erityislähettiläällä hyvin erilaiset pakkohoito kokemukset kuin minulla. Tosin se on sivuseikka, itseäni enemmänkin kiinnostaa se että miten hän meinasi ongelman ratkaista?
Erityislähettiläät arvioivat oman erityisalaansa liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa, eivät ole kokemusasiantuntijoita. Tiedät varmaan sen. Usein he ovat psykiatreja tai muita lääketieteen erityisasiantuntijoita. Esimerkiksi edellinen oli nimenomaan psykiatri, ja hän ihan psykiatrin näkökulmasta kritisoi biomedikaalisen näkökulman korostumista potilaiden itsemääräämisoikeuden ja terveyden psykososiaalisten ulottuvuuksien kustannuksella. Voin suomentaa sinulle pakkohoidon kannalta olennaisen pätkän siitä:
" Tietoon perustuva suostumus ja pakon käyttö"
63. Tietoon perustuva suostumus keskeinen elementti oikeudessa terveyteen, ja tämä tarkoittaa myös oikeutta kieltäytyä hoidosta. Mielenterveyshoitoon liittyvän lainsäädännön paternalistisuus sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen puute on tehnyt pakon käytöstä yleistä mielenterveyshuollossa.
64. Pakon käytön oikeutuksena käytetään yleensä lääketieteellistä välttämättömyyttä ja (potilaan) vaarallisuutta. Näyttö ei tue näiden subjektiivisten perusteluiden pitävyyttä ja niiden soveltamiseen liittyy niin paljon tulkinnanvaraisuutta, että kysymykset niiden keinotekoisuudesta ovat johtaneet oikeudellisen arvioinnin ongelmiin. ---On myös olemassa vakuuttavaa näyttöä, että pakkohoito mukaan lukien lääkitys, ei ole vaikuttavaa hoitoa, huolimatta siitä että sitä käytetään laajalti. Päätös pakon käytöstä on annettu psykiatreille, joilla ei ole nykyisessä hoitojärjestelmässä käytettävissä tarjolla muita vaihtoehtoja pakkohoidon rinnalle.
65. pakon käyttö vahvistaa valtaepäsuhtaa hoitosuhteissa, luo epäluottamusta, vahvistaa mielenterveysongelmiin liitettyä sitgmaa ja heikentää potilaiden halukkuutta sitoutua hoitoon.
---
pakkohoidon vähentämiseksi ja lopulta kieltämiseksi erityislähettiläs esittää seuraavaa viittä harkittua, kodennettua ja konkreettista toimenpidettä:
1. tuodaan esille vaihtoehtoja pakkohoitopolitiikalle ja pyritään muuttamaan lainsäädäntöä tarkoituksena lisätä niiden tarjontaa
2. rakennetaan käytännössä hoitomuotoja, jotka kunnioittavat potilaan itsemääräämisoikeutta
3. luodaan suuntaviivat joiden avulla vähennetään radikaalisti pakkohoidon käyttöä huomioiden eri osapuolten näkökulmat, mukaan lukien potilaiden itsensä
4. vaihdetaan tietoja hyvistä käytännöistä kansainvälisesti
5. investoidaan tutkimukseen ja määrälliseen ja laadulliseen tiedon keruuseen yllä mainittujen tavotteiden saavuttamiseksi
Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to
the enjoyment of the highest attainable standard of physical
and mental health (löytyy simppelillä Google-haulla, jos kiinnostaa)
Mainittakoon, että Suomessa on jo vuosikymmeniä tutkittu hoitomenetelmää (avoin dialogi), jolla on tutkitusti kyetty puolittamaan pakkohoidon käyttö hoidon alussa ja vähentämään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden määrää samalla rajusti psykoosisairauksien hoidossa. Kyse on maailmanlaajuisesti ehkä tutkituin psykiatrinen hoitomalli, mutta jostain syystä suomalainen psykiatria ei ole erityisen innostunut kokeilemaan muaalla Suomessa. Syy onkin ilmeinen ja se tuodaan kyllä esille ihan suoraan tuossakin erityislähettilään kannanotossa. Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erityislähettiläät arvioivat oman erityisalaansa liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa, eivät ole kokemusasiantuntijoita. Tiedät varmaan sen. Usein he ovat psykiatreja tai muita lääketieteen erityisasiantuntijoita. Esimerkiksi edellinen oli nimenomaan psykiatri, ja hän ihan psykiatrin näkökulmasta kritisoi biomedikaalisen näkökulman korostumista potilaiden itsemääräämisoikeuden ja terveyden psykososiaalisten ulottuvuuksien kustannuksella. Voin suomentaa sinulle pakkohoidon kannalta olennaisen pätkän siitä:
" Tietoon perustuva suostumus ja pakon käyttö"
63. Tietoon perustuva suostumus keskeinen elementti oikeudessa terveyteen, ja tämä tarkoittaa myös oikeutta kieltäytyä hoidosta. Mielenterveyshoitoon liittyvän lainsäädännön paternalistisuus sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen puute on tehnyt pakon käytöstä yleistä mielenterveyshuollossa.
64. Pakon käytön oikeutuksena käytetään yleensä lääketieteellistä välttämättömyyttä ja (potilaan) vaarallisuutta. Näyttö ei tue näiden subjektiivisten perusteluiden pitävyyttä ja niiden soveltamiseen liittyy niin paljon tulkinnanvaraisuutta, että kysymykset niiden keinotekoisuudesta ovat johtaneet oikeudellisen arvioinnin ongelmiin. ---On myös olemassa vakuuttavaa näyttöä, että pakkohoito mukaan lukien lääkitys, ei ole vaikuttavaa hoitoa, huolimatta siitä että sitä käytetään laajalti. Päätös pakon käytöstä on annettu psykiatreille, joilla ei ole nykyisessä hoitojärjestelmässä käytettävissä tarjolla muita vaihtoehtoja pakkohoidon rinnalle.
65. pakon käyttö vahvistaa valtaepäsuhtaa hoitosuhteissa, luo epäluottamusta, vahvistaa mielenterveysongelmiin liitettyä sitgmaa ja heikentää potilaiden halukkuutta sitoutua hoitoon.
---
pakkohoidon vähentämiseksi ja lopulta kieltämiseksi erityislähettiläs esittää seuraavaa viittä harkittua, kodennettua ja konkreettista toimenpidettä:
1. tuodaan esille vaihtoehtoja pakkohoitopolitiikalle ja pyritään muuttamaan lainsäädäntöä tarkoituksena lisätä niiden tarjontaa
2. rakennetaan käytännössä hoitomuotoja, jotka kunnioittavat potilaan itsemääräämisoikeutta
3. luodaan suuntaviivat joiden avulla vähennetään radikaalisti pakkohoidon käyttöä huomioiden eri osapuolten näkökulmat, mukaan lukien potilaiden itsensä
4. vaihdetaan tietoja hyvistä käytännöistä kansainvälisesti
5. investoidaan tutkimukseen ja määrälliseen ja laadulliseen tiedon keruuseen yllä mainittujen tavotteiden saavuttamiseksi
Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to
the enjoyment of the highest attainable standard of physical
and mental health (löytyy simppelillä Google-haulla, jos kiinnostaa)
Mainittakoon, että Suomessa on jo vuosikymmeniä tutkittu hoitomenetelmää (avoin dialogi), jolla on tutkitusti kyetty puolittamaan pakkohoidon käyttö hoidon alussa ja vähentämään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden määrää samalla rajusti psykoosisairauksien hoidossa. Kyse on maailmanlaajuisesti ehkä tutkituin psykiatrinen hoitomalli, mutta jostain syystä suomalainen psykiatria ei ole erityisen innostunut kokeilemaan muaalla Suomessa. Syy onkin ilmeinen ja se tuodaan kyllä esille ihan suoraan tuossakin erityislähettilään kannanotossa. Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan.Eli eikun tekemään kansalaisaloitetta, avoimen dialogin mallista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, mitä he kirjoittavat? Ethän sinä niitä kirjauksia näe. Vain hoitajat tietävät, mitä potilaasta on kirjoitettu koneelle. Eli sinä olet hoitaja.
No mulle luettiin niitä juttuja ja näytettiin paperi, että pitääkö tämä paikkansa.
-ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erityislähettiläät arvioivat oman erityisalaansa liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa, eivät ole kokemusasiantuntijoita. Tiedät varmaan sen. Usein he ovat psykiatreja tai muita lääketieteen erityisasiantuntijoita. Esimerkiksi edellinen oli nimenomaan psykiatri, ja hän ihan psykiatrin näkökulmasta kritisoi biomedikaalisen näkökulman korostumista potilaiden itsemääräämisoikeuden ja terveyden psykososiaalisten ulottuvuuksien kustannuksella. Voin suomentaa sinulle pakkohoidon kannalta olennaisen pätkän siitä:
" Tietoon perustuva suostumus ja pakon käyttö"
63. Tietoon perustuva suostumus keskeinen elementti oikeudessa terveyteen, ja tämä tarkoittaa myös oikeutta kieltäytyä hoidosta. Mielenterveyshoitoon liittyvän lainsäädännön paternalistisuus sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen puute on tehnyt pakon käytöstä yleistä mielenterveyshuollossa.
64. Pakon käytön oikeutuksena käytetään yleensä lääketieteellistä välttämättömyyttä ja (potilaan) vaarallisuutta. Näyttö ei tue näiden subjektiivisten perusteluiden pitävyyttä ja niiden soveltamiseen liittyy niin paljon tulkinnanvaraisuutta, että kysymykset niiden keinotekoisuudesta ovat johtaneet oikeudellisen arvioinnin ongelmiin. ---On myös olemassa vakuuttavaa näyttöä, että pakkohoito mukaan lukien lääkitys, ei ole vaikuttavaa hoitoa, huolimatta siitä että sitä käytetään laajalti. Päätös pakon käytöstä on annettu psykiatreille, joilla ei ole nykyisessä hoitojärjestelmässä käytettävissä tarjolla muita vaihtoehtoja pakkohoidon rinnalle.
65. pakon käyttö vahvistaa valtaepäsuhtaa hoitosuhteissa, luo epäluottamusta, vahvistaa mielenterveysongelmiin liitettyä sitgmaa ja heikentää potilaiden halukkuutta sitoutua hoitoon.
---
pakkohoidon vähentämiseksi ja lopulta kieltämiseksi erityislähettiläs esittää seuraavaa viittä harkittua, kodennettua ja konkreettista toimenpidettä:
1. tuodaan esille vaihtoehtoja pakkohoitopolitiikalle ja pyritään muuttamaan lainsäädäntöä tarkoituksena lisätä niiden tarjontaa
2. rakennetaan käytännössä hoitomuotoja, jotka kunnioittavat potilaan itsemääräämisoikeutta
3. luodaan suuntaviivat joiden avulla vähennetään radikaalisti pakkohoidon käyttöä huomioiden eri osapuolten näkökulmat, mukaan lukien potilaiden itsensä
4. vaihdetaan tietoja hyvistä käytännöistä kansainvälisesti
5. investoidaan tutkimukseen ja määrälliseen ja laadulliseen tiedon keruuseen yllä mainittujen tavotteiden saavuttamiseksi
Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to
the enjoyment of the highest attainable standard of physical
and mental health (löytyy simppelillä Google-haulla, jos kiinnostaa)
Mainittakoon, että Suomessa on jo vuosikymmeniä tutkittu hoitomenetelmää (avoin dialogi), jolla on tutkitusti kyetty puolittamaan pakkohoidon käyttö hoidon alussa ja vähentämään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden määrää samalla rajusti psykoosisairauksien hoidossa. Kyse on maailmanlaajuisesti ehkä tutkituin psykiatrinen hoitomalli, mutta jostain syystä suomalainen psykiatria ei ole erityisen innostunut kokeilemaan muaalla Suomessa. Syy onkin ilmeinen ja se tuodaan kyllä esille ihan suoraan tuossakin erityislähettilään kannanotossa. Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan.Lainatakseni hieman viimeistä lausettasi: "Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan."
Ottaen siihen kantaa: Olisi mielenkiintoista tietää, miten terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivat tuohon ottaisivat kantaa. Sitä, ovatko he sitä koskaan julkisesti kommentoineet, en tiedä. Uskon, että eivät ole ainakaan suoraan myöntäneet tuota asiaintilaa. Olisihan se enemmän, kuin kiusallista. Itselleni nämä asiat ovat selvinneet jo useita vuosikymmeniä sitten. Omakohtaisten kokemusten myötä. Kun se ( totuus ) valkeni minulle, oli se alkuun erittäin iso järkytys. Että tällaistako se psykiatrinen hoito on, Pahimmillaan mielivaltaista, potilaiden ihmisoikeuksien polkemista ja potilaan mielipiteitä hoitoon ja hoitopäätöksiin liittyvissä asioissa teilaavaa toimintaa.
Terveydenhuollon ja psykiatrian kun pitäisi edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Olin hieman liian naiivi. Se myönnettäköön.
Mutta nykyisin tulen enemmän surulliseksi siitä, että medikalisaatio, valta-aseman käyttäminen vs potilaisiin ja korruptio ovat vallalla ja hallitsevat lääketiedettä ja siinä toimivien työtä. Ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden ja niiden edistämisen kun pitäisi olla etusijalla.
Avoimen dialogin mallia pitäisi terveydenhuollossa ja psykiatriassa ottaa enemmän käyttöön ihmisten hoitamisessa. Ja vähentää etenkin lääkkeiden käyttämistä ihmisten hoitamisessa, kun sairaus on alkuvaiheessa.
💙 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erityislähettiläät arvioivat oman erityisalaansa liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa, eivät ole kokemusasiantuntijoita. Tiedät varmaan sen. Usein he ovat psykiatreja tai muita lääketieteen erityisasiantuntijoita. Esimerkiksi edellinen oli nimenomaan psykiatri, ja hän ihan psykiatrin näkökulmasta kritisoi biomedikaalisen näkökulman korostumista potilaiden itsemääräämisoikeuden ja terveyden psykososiaalisten ulottuvuuksien kustannuksella. Voin suomentaa sinulle pakkohoidon kannalta olennaisen pätkän siitä:
" Tietoon perustuva suostumus ja pakon käyttö"
63. Tietoon perustuva suostumus keskeinen elementti oikeudessa terveyteen, ja tämä tarkoittaa myös oikeutta kieltäytyä hoidosta. Mielenterveyshoitoon liittyvän lainsäädännön paternalistisuus sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen puute on tehnyt pakon käytöstä yleistä mielenterveyshuollossa.
64. Pakon käytön oikeutuksena käytetään yleensä lääketieteellistä välttämättömyyttä ja (potilaan) vaarallisuutta. Näyttö ei tue näiden subjektiivisten perusteluiden pitävyyttä ja niiden soveltamiseen liittyy niin paljon tulkinnanvaraisuutta, että kysymykset niiden keinotekoisuudesta ovat johtaneet oikeudellisen arvioinnin ongelmiin. ---On myös olemassa vakuuttavaa näyttöä, että pakkohoito mukaan lukien lääkitys, ei ole vaikuttavaa hoitoa, huolimatta siitä että sitä käytetään laajalti. Päätös pakon käytöstä on annettu psykiatreille, joilla ei ole nykyisessä hoitojärjestelmässä käytettävissä tarjolla muita vaihtoehtoja pakkohoidon rinnalle.
65. pakon käyttö vahvistaa valtaepäsuhtaa hoitosuhteissa, luo epäluottamusta, vahvistaa mielenterveysongelmiin liitettyä sitgmaa ja heikentää potilaiden halukkuutta sitoutua hoitoon.
---
pakkohoidon vähentämiseksi ja lopulta kieltämiseksi erityislähettiläs esittää seuraavaa viittä harkittua, kodennettua ja konkreettista toimenpidettä:
1. tuodaan esille vaihtoehtoja pakkohoitopolitiikalle ja pyritään muuttamaan lainsäädäntöä tarkoituksena lisätä niiden tarjontaa
2. rakennetaan käytännössä hoitomuotoja, jotka kunnioittavat potilaan itsemääräämisoikeutta
3. luodaan suuntaviivat joiden avulla vähennetään radikaalisti pakkohoidon käyttöä huomioiden eri osapuolten näkökulmat, mukaan lukien potilaiden itsensä
4. vaihdetaan tietoja hyvistä käytännöistä kansainvälisesti
5. investoidaan tutkimukseen ja määrälliseen ja laadulliseen tiedon keruuseen yllä mainittujen tavotteiden saavuttamiseksi
Report of the Special Rapporteur on the right of everyone to
the enjoyment of the highest attainable standard of physical
and mental health (löytyy simppelillä Google-haulla, jos kiinnostaa)
Mainittakoon, että Suomessa on jo vuosikymmeniä tutkittu hoitomenetelmää (avoin dialogi), jolla on tutkitusti kyetty puolittamaan pakkohoidon käyttö hoidon alussa ja vähentämään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden määrää samalla rajusti psykoosisairauksien hoidossa. Kyse on maailmanlaajuisesti ehkä tutkituin psykiatrinen hoitomalli, mutta jostain syystä suomalainen psykiatria ei ole erityisen innostunut kokeilemaan muaalla Suomessa. Syy onkin ilmeinen ja se tuodaan kyllä esille ihan suoraan tuossakin erityislähettilään kannanotossa. Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan.Itsemääräämisoikeus ei tule toteutumaan niin pitkään aikaan, kun henkilökunta käyttää valtaansa väärin.
Ymmärrettävää on, että heillä on jonkin verran valtaa potilaiden suhteen, mutta se kun tahtoo joskus mennä vähän, vähän enemmänkin, yli.
Kun itsemääräämisoikeutta ei oteta huomioon, potilas on laitettu alistuneiseen asemaan, joka lisää tätä stigmaa, leimaa, joka vaikuttaa moniin potilaisiin todella voimakkaasti.
Ja kun vaikutus on voimakas, monet kokevat valtavaa uhmaa ja vastahakoisuutta useampiakin hoitomuotoja vastaan.
Siitä useinkin saattaa kummuta hoitovastaisuus ja negatiivinen suhtautuminen kaikkeen, joka kohdistuu ( tai ainakin tuntuu siltä ) omaan itseen ja omiin sanomisiin, mielipiteisiin.
Se kaikki voi ajan myötä nostaa katkeruuden, josta on vaikea päästä eroon.
Se on ikuinen oravanpyörä, joka toistuu ja toistuu, niin kauan kuin potilasta pidetään jotenkin " huonompana ja heikkona ".
Jokaista pitäisi arvostaa ja kohdella ihmisenä, vaikka olisikin potilas ja kärsisi psyykkisistä häiriöistä. Kohdella ihmistä ihmisenä.
Eikä se tule muuttumaan, ennenkuin henkilökunnalle opetetaan suhtautumista hoidokkeihinsa. Toki riippuu siitä, kuka haluaa kohdella toista kuin vertaistaan, ihmisenä.
Nuo asiat kertovat ihmisestä aika paljon, ihan kaikki eivät vain sovellu hoitoalalle.
Henkilökunnastakin löytyy, ja on aina löytynyt myös näitä " helmiä ", jotka osaavat kohdata potilaansa.
Sellaisista työntekijöistä ei varmasti ole kovin mukavaa työskennellä ympäristössä, jossa huomaa joidenkin toisten kohtelevan potilaita huonosti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lainatakseni hieman viimeistä lausettasi: "Psykiatrian ja lääketieteen korruptio ja valtaepäsuhta ovat niin massiivisen hallitsevia tässä yhteiskunnassa, että potilaiden oikeudet ja mielenterveys jäävät siinä toissijaiseen asemaan."
Ottaen siihen kantaa: Olisi mielenkiintoista tietää, miten terveydenhuollossa ja psykiatriassa toimivat tuohon ottaisivat kantaa. Sitä, ovatko he sitä koskaan julkisesti kommentoineet, en tiedä. Uskon, että eivät ole ainakaan suoraan myöntäneet tuota asiaintilaa. Olisihan se enemmän, kuin kiusallista. Itselleni nämä asiat ovat selvinneet jo useita vuosikymmeniä sitten. Omakohtaisten kokemusten myötä. Kun se ( totuus ) valkeni minulle, oli se alkuun erittäin iso järkytys. Että tällaistako se psykiatrinen hoito on, Pahimmillaan mielivaltaista, potilaiden ihmisoikeuksien polkemista ja potilaan mielipiteitä hoitoon ja hoitopäätöksiin liittyvissä asioissa teilaavaa toimintaa.
Terveydenhuollon ja psykiatrian kun pitäisi edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Olin hieman liian naiivi. Se myönnettäköön.
Mutta nykyisin tulen enemmän surulliseksi siitä, että medikalisaatio, valta-aseman käyttäminen vs potilaisiin ja korruptio ovat vallalla ja hallitsevat lääketiedettä ja siinä toimivien työtä. Ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden ja niiden edistämisen kun pitäisi olla etusijalla.
Avoimen dialogin mallia pitäisi terveydenhuollossa ja psykiatriassa ottaa enemmän käyttöön ihmisten hoitamisessa. Ja vähentää etenkin lääkkeiden käyttämistä ihmisten hoitamisessa, kun sairaus on alkuvaiheessa.
💙En ole itsekään nähnyt mitään kirjoituksia julkisuudessa liittyen tuohon.
Voin kertoa, entisenä potilaana, että minulla on ollut onnekseni tilaisuuksia jutella psykiatrista hoitotyötä tekevien kanssa sairaalan, hoitopaikan ulkopuolella.
On ollut ajoittain aika hämmentävääkin, kun on tullut esim. lääkkeet puheeksi.
Osastohoidossa toimineet hoitajat ovat suoraan sanoneet, että itsekin kummastelivat, kuinka runsaasti potilaita lääkittiin, aivan tokkuraan asti.
Tästä on tosin jo vuosia aikaa, mutta en ihmettelisi, vaikka suuria muutoksia ei olisi tapahtunut edelleenkään.
Enkä tiedä nykyajan hoitajien ym. ajatuksia ja mielipiteitä siitä, mitä kohtaavat työpaikallaan.
- Anonyymi
Vastauksena edelliselle: Saattaahan se ollakin. Ja varmaan niin onkin. Siksi se onkin sitä surullisempaa, jos ja mikäli alalla olevat silti odottavat hoidettaviltaan hoitomyönteisyyttä ja orjamaista tottelemista. Tai kyseenalaisten hoitomenetelmien, pakkohoitokeinojen hyväksymistä ja hoitohenkilökunnan myötäilemistä.
Alalle tarvittaisiin nopeasti muutosta ja hoitomenetelmien uudistamista.
Itse näen psykiatrian hoitokeinoja ja menetelmiä ajastaan vanhentuneina. - Anonyymi
Psykoosissa olo on vähän erilaista kuin vain erikoiset uskomukset tai ajatukset. Ei sitä halua kokea. Se ei ole harmitonta.
Se oli todella vainoharhaista ja ahdistavaa. Varsinkin loppua kohden se vain paheni, eikä enää tiennyt mistään mitään, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.
Kun kuvittelee, että joku vakoilee ja salakuuntelee sinua ja viestii sinulle median välityksellä ja yrität pitää päässäsi näitä kaikkia pieniä yksityiskohtia, missä kaikkialla ja miten sinua on vakoiltu, niin aivot kuormittuvat todella paljon. Siinä ei riitä aivokapasiteetti enää muille asioille ja muisti menee. Pääsi on täynnä pikkuyksityiskohtia, joiden luulet olevan merkityksellisiä.
Itse olin niin ahdistunut, etten kyennyt syömään enkä nukkumaan. Joten osastolle pääsy oli lepoa kaikesta tästä. Sain nukuttua ja syötyä ja aivot tyhjenivät turhasta.
Psykoosin kokeneena voin sanoa, ettei kenenkään voi antaa olla psykoosissa. Siinä on todellisuustaju todella vääristynyt. Ihminen on ihan omissa maailmoissaan. Se on paljon muutakin kuin vain hassut ajatukset tai lievä erilaisuus.
Ja koska hullu ei tiedä olevansa hullu. Ei hän halua lääkkeitä eikä hoitoa, vaikka ne auttaisivat takaisin tervejärkiseksi. Niin ne on annettava pakolla. Monesti potilas saattaa vielä kokea, että terveydenhuolto vainoaa häntä ja pelätä ja pakoilla hoitoa. Mikä on hankalaa.
No voi olla, että mielenterveyshoitoa voisi parantaa tai lisätä eri vaihtoehtoja. Mutta paljon on jo edistystä tapahtunut.
Ennen hullut kahlittiin seinään, josta nimitys seinähullu. Ennen annettiin sähköshokkeja, insuliinikoomaa ja tehtiin lobotomiaa. Tai lääkkeissä oli suuria sivuvaikutuksia, kuolaava zombi yms.
Olen kiitollinen siitä, että elän nykyaikaa ja on lääkkeet, jotka toimivat eikä ole pahoja sivuvaikutuksia ja voin elää normaalia elämää.
En pystyisi toimimaan ollenkaan ilman lääkkeitä. Niin vakavia eri oireita. Se oli kamalaa, enkä halua sitä takaisin.
Mutta silti teillä on turhan vihamielinen suhtautuminen hoitoon. Esim. Avohoito on monipuolista. Ette taida tietää, mitä kaikkea tarjotaan.
Esim. On etsitty työpajatoimintaa. Olin semmoisessa käsityöosastolla. Mikä oli ihan mukavaa. Pikkuaskelin kohti työelämää ym. Sitten olin Valma-koulutuksessa.
Avohoidossa on myös erilaisia ryhmiä. Rentoutusryhmä on ollut todella mukava. Missä tehdään hengitys, liikeharjoituksia. Ei esim. suositella mitään rauhoittavia lääkkeitä, vaan opetellaan rentoutumaan muuten.
Sitten on ollut kesätapahtumia. Esim. Minigolfia, retkiä luontoon, käytiin Sealifessä. Aiemmin sekä osastolla että avohoidossa oli toiminterapiaa. Käytiin kahvilla, näyttelyissä yms.
Myös on suositeltu mielenterveysyhdistysten toimintaa, joilla on taloja ja tapahtumia, kävely ja toimintaryhmiä, retkiä. Näissä olen vähemmän ollut.
Esim. Klubitaloilla on työtoimintaa, Hyvä koti. Espoossa Emy, jolla on useita paikkoja. Nämä on varmaan paikkakuntakohtasia.
Ehkä enemmän voisi vaikuttaa menemällä mukaan näihin kuin murjottamalla hoitokielteisenä nurkassa.
-ap- Anonyymi
Jos nyt kyse on pakkohoidon ja avohoidon hyödyistä ja hoiyomyöntyvyydestä, niin ongelma voi joillakin olla se, että tekee jo tuota kaikkea toisenlaisessa ympäristössä. Käy kuntosalilla jumpissa eikä työtoimintaan ehdi tai jaksa vakituisen työsuhteen takia. Tekee ruokansa itse tai ostaa valmista jos siltä tuntuu. Tapailee ystäviään ravintoloissa tai käy niissä yksin. Käy teattereissa ja mökkeilee vuosilomilla. Auttaa iäkkäitä vanhempiaan eikä siksi koe tarvetta esim. toimintaterapialle. Vetää ehkä itse ryhmiä eli on jo mukana yhdistystoiminnassa tai tekee toiminimellä lisätienestiä.
Asiaan saa toki sekoitella hoitovastaisuutta jos siltä tuntuu, mutta tietämättä ihmisen todellista elämää se saa sanojan vain vaikuttamaan tynnyrissä elävältä. Avohoito on monipuolista jos mielikuvitus ei riitä näkemään mitään muita vaihtoehtoja.
Jos puhuit siskostasi, niin sitten meni ohi aiheen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos nyt kyse on pakkohoidon ja avohoidon hyödyistä ja hoiyomyöntyvyydestä, niin ongelma voi joillakin olla se, että tekee jo tuota kaikkea toisenlaisessa ympäristössä. Käy kuntosalilla jumpissa eikä työtoimintaan ehdi tai jaksa vakituisen työsuhteen takia. Tekee ruokansa itse tai ostaa valmista jos siltä tuntuu. Tapailee ystäviään ravintoloissa tai käy niissä yksin. Käy teattereissa ja mökkeilee vuosilomilla. Auttaa iäkkäitä vanhempiaan eikä siksi koe tarvetta esim. toimintaterapialle. Vetää ehkä itse ryhmiä eli on jo mukana yhdistystoiminnassa tai tekee toiminimellä lisätienestiä.
Asiaan saa toki sekoitella hoitovastaisuutta jos siltä tuntuu, mutta tietämättä ihmisen todellista elämää se saa sanojan vain vaikuttamaan tynnyrissä elävältä. Avohoito on monipuolista jos mielikuvitus ei riitä näkemään mitään muita vaihtoehtoja.
Jos puhuit siskostasi, niin sitten meni ohi aiheen.Ei, sehän ei ole ongelma jos ihminen on sosiaalinen ja aktiivinen ihmissuhteissaan, eikä sellaisia ihmisiä mihinkään ryhmätoimintaan väkisin tuputetakkaan, vaan ongelma on siinä jos "kiireistä" tehdään tekosyitä, ja todellisuudessa syrjäydytään "omaan harhaan."
On ihmisiä jotka eivät kaipaa ylimäärästä hyysäystä, mutta valitettavan moni on myös jonossa erilaiseen ryhmätoimintaan, vaikka sitä joillain paikkakunnilla tarjotaan käsittämättömän paljon. Ja tällä foorumilla siitä tiedetään käsittämättömän vähän. Ehkä sen takia, ettei YK:n erityislähettiläs ole julistanut sitä kidutukseksi.
- Anonyymi
Joko sisaresi tilanne on parantunut ap?
Oletko vieläkin huolissasi hänestä? - Anonyymi
Miten tämä jatkokertomus jatkuu?
Vieläkö siskosi on suljetulla?- Anonyymi
No ilmeisesti hän on päässyt vapaalle. Kun psykoosipotilaat kai pyritään kotiuttumaan aika nopeasti, mainittiin minulle osastolla ollessani.
Harhat eivät ole hellittäneet. Hän pelkää poliiseita ja vartijoita, eikä uskalla paljoa käydä ruokakaupassa sen takia. 🙁
Suureellisia kuvitelmia siitä kuinka USA tekee terrori-iskun Suomessa tai lähettää ydinpommijunan Moskovaan ja lavastaa autistin, kuten hänet syylliseksi.
Miksi psykoosissa nämä harhat tuppaavat olemaan näin suuruudenhulluja? Ihan kuin oikeasti, joku randomi henkilö olisi suurvaltioiden huomion kohteena.
Itse koin, että Venäjä vainoaa ja seuraa minua. Vähän noloja harhoja, niin en viitsi tässä kertoa. Mutta sitten kun jotain saa päähänsä, niin se vain jää harhojen kudelmaan. Ne kuvitelmat tuppaavat lisääntymään vaan aikaa myöten. Ja lopulta sinulla on suuri verkosto vainoajia ja tähän liittyviä asioita päässäsi. Se kuluttaa aivokapasiteettia kun yrität muistaa kaiken.
Siksi on rentouttavaa päästä noista harhoista eroon. Lääkkeillä ne vaan vähitellen häviävät. Eikä tunnu tosilta enään ja unohdat ne.
Mutta positiivisena seikkana tähän, että ilmeisesti hän on kuitenkin saanut lääkityksen injektiona ja sen vaikutus kestää pidempään. Silloin ei tarvi pillereitä napsia joka päivä. Niin toivotaan, että tuo lääke alkaa vaikuttamaan.
Mietin vain onko hänellä joku kontakti hoitoon ja tuleeko käymään siellä vapaaehtoisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ilmeisesti hän on päässyt vapaalle. Kun psykoosipotilaat kai pyritään kotiuttumaan aika nopeasti, mainittiin minulle osastolla ollessani.
Harhat eivät ole hellittäneet. Hän pelkää poliiseita ja vartijoita, eikä uskalla paljoa käydä ruokakaupassa sen takia. 🙁
Suureellisia kuvitelmia siitä kuinka USA tekee terrori-iskun Suomessa tai lähettää ydinpommijunan Moskovaan ja lavastaa autistin, kuten hänet syylliseksi.
Miksi psykoosissa nämä harhat tuppaavat olemaan näin suuruudenhulluja? Ihan kuin oikeasti, joku randomi henkilö olisi suurvaltioiden huomion kohteena.
Itse koin, että Venäjä vainoaa ja seuraa minua. Vähän noloja harhoja, niin en viitsi tässä kertoa. Mutta sitten kun jotain saa päähänsä, niin se vain jää harhojen kudelmaan. Ne kuvitelmat tuppaavat lisääntymään vaan aikaa myöten. Ja lopulta sinulla on suuri verkosto vainoajia ja tähän liittyviä asioita päässäsi. Se kuluttaa aivokapasiteettia kun yrität muistaa kaiken.
Siksi on rentouttavaa päästä noista harhoista eroon. Lääkkeillä ne vaan vähitellen häviävät. Eikä tunnu tosilta enään ja unohdat ne.
Mutta positiivisena seikkana tähän, että ilmeisesti hän on kuitenkin saanut lääkityksen injektiona ja sen vaikutus kestää pidempään. Silloin ei tarvi pillereitä napsia joka päivä. Niin toivotaan, että tuo lääke alkaa vaikuttamaan.
Mietin vain onko hänellä joku kontakti hoitoon ja tuleeko käymään siellä vapaaehtoisesti.Etkö tiedä mitä siskollesi kuuluu vai miksi arvailet sitä keskustelupalstalla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ilmeisesti hän on päässyt vapaalle. Kun psykoosipotilaat kai pyritään kotiuttumaan aika nopeasti, mainittiin minulle osastolla ollessani.
Harhat eivät ole hellittäneet. Hän pelkää poliiseita ja vartijoita, eikä uskalla paljoa käydä ruokakaupassa sen takia. 🙁
Suureellisia kuvitelmia siitä kuinka USA tekee terrori-iskun Suomessa tai lähettää ydinpommijunan Moskovaan ja lavastaa autistin, kuten hänet syylliseksi.
Miksi psykoosissa nämä harhat tuppaavat olemaan näin suuruudenhulluja? Ihan kuin oikeasti, joku randomi henkilö olisi suurvaltioiden huomion kohteena.
Itse koin, että Venäjä vainoaa ja seuraa minua. Vähän noloja harhoja, niin en viitsi tässä kertoa. Mutta sitten kun jotain saa päähänsä, niin se vain jää harhojen kudelmaan. Ne kuvitelmat tuppaavat lisääntymään vaan aikaa myöten. Ja lopulta sinulla on suuri verkosto vainoajia ja tähän liittyviä asioita päässäsi. Se kuluttaa aivokapasiteettia kun yrität muistaa kaiken.
Siksi on rentouttavaa päästä noista harhoista eroon. Lääkkeillä ne vaan vähitellen häviävät. Eikä tunnu tosilta enään ja unohdat ne.
Mutta positiivisena seikkana tähän, että ilmeisesti hän on kuitenkin saanut lääkityksen injektiona ja sen vaikutus kestää pidempään. Silloin ei tarvi pillereitä napsia joka päivä. Niin toivotaan, että tuo lääke alkaa vaikuttamaan.
Mietin vain onko hänellä joku kontakti hoitoon ja tuleeko käymään siellä vapaaehtoisesti.Sehän on nyt aivan ylihienoa, että sisaresi on laitettu pakkopiikitykselle. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Sinuako hiertää se, ettei hän käy ehkä hoitajalla...? Ihanko pakolla ajattelit viedä hänet hoitajalle ja pakottaa puhumaan? Vai riittääkö, että hän istuu hiljaa edessäsi ja myöteilee sinua?!! Koska hoitajahan sinä olet ja keksit kaiken omasta päästäsi mustamaalaten asiakastasi.
Sanon vain, veri on vettä sakeampaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän on nyt aivan ylihienoa, että sisaresi on laitettu pakkopiikitykselle. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Sinuako hiertää se, ettei hän käy ehkä hoitajalla...? Ihanko pakolla ajattelit viedä hänet hoitajalle ja pakottaa puhumaan? Vai riittääkö, että hän istuu hiljaa edessäsi ja myöteilee sinua?!! Koska hoitajahan sinä olet ja keksit kaiken omasta päästäsi mustamaalaten asiakastasi.
Sanon vain, veri on vettä sakeampaa.Sulle on varmaan jäänyt pahoja traumoja kokemistasi asioista, kun olet noin pahalla päällä.
Omaiset saavat olla huolissaan toisistaan, ja hyväkin niin.
Joillekin se lääkitys on välttämätön, vaikkei ehkä juuri sinulle olekaan.
Molempi parempi, jotkut tarvitsevat lääkkeitä, jotkut eivät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulle on varmaan jäänyt pahoja traumoja kokemistasi asioista, kun olet noin pahalla päällä.
Omaiset saavat olla huolissaan toisistaan, ja hyväkin niin.
Joillekin se lääkitys on välttämätön, vaikkei ehkä juuri sinulle olekaan.
Molempi parempi, jotkut tarvitsevat lääkkeitä, jotkut eivät.Et sinä sitä nettipalstalle kirjoittaisi, jos olisit aidosti huolillasi omaisesta. Ne huolet jaetaan ihan muualla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö tiedä mitä siskollesi kuuluu vai miksi arvailet sitä keskustelupalstalla?
Ei ole mitään siskoksia. Tämä on selkeästi mustamaalaamismielessä tehty ketju. Joku idea ap:llä on kirjoittaa tällaisia ketjuun. En tiedä mikä, mutta ei se kovin hyvältä vaikuta. Toivottavasti joutuu vastuuseen, jos on levittänyt potilaan tietoja. Se on rikos.
- Anonyymi
Muutamia huomioita tehneen:
Ensimmäinen asia, johon huomio kiinnittyy on otsikko: " Kuinka rankkaa on pakkohoito ym". Kuulostaa lähes voihkaisulta, ja siinä on tietynlainen ihmettelevä suhtautuminen. Mt-potilailla ei ole koskaan sellaista asennetta, koska hehän ne ovat siinä systeemissä ja byrokraattisissa rattaissa lähes aina se alistettu osapuoli. Sen sijaan psykiatrian alalla olevilla on kyllä tuota hoitokäytäntöjen puolustamista ja sokeutta nähdä siinä olevia vikoja. Koska eiväthän he saa niitä kyseisiä hoitoja, tai sitä kohtelua, jota jotkut ihmiset, ikävä kyllä osakseen saavat. Ihmisoikeuksista ei ole psykiatriassa ja siinä toimivilla tietoakaan.
Myös koko aloitus ja sen jälkeen tehdyt aloitukset ovat sisällöltään monessa kohtaa erikoisia. Ja ikään kuin kolmannesta persoonasta kirjoitettuja. Teksti ja sen sisältö on jotenkin rakennettu, käyttämällä tiettyjä harhaluuloisuuteen ja psykoosiin liitettyjä esimerkkejä. Alalla käytettyjä termejä ja mt.-potilaita yleistäviä määreitä käytetään liikaa. Jokainen ihminen on nimittäin aivan oma persoonansa ja yksilönsä. Vaikka olisikin saman perheen sisältä oleva henkilö. Ja jokaisella on aivan oma henkilö ja elämänhistoria. Ja tunne-elämä ja tapansa suhtautua asioihin. Ei siis saisi mennä liikaa yleistämään. Ihmisoikeuksista ja potilaan mahdollisuuksista vaikuttaa omaan hoitoonsa ei mainita tekstissä juuri mitään. Mikä on minusta kummallista. Koska siinä olisi psykiatriassa ja ihmisten hoitamisessa, heihin suhtautumisessa ja asenteissa aika paljon parantamisen varaa.
Vaikka henkilö kirjoittaa itsestään ja sisarestaan, niin en silti näe kirjoittajan osalta mitään erityistä huolta, tai välittämistä sisarestaan. Ja ei niitä asioita minkään keskustelupalstan kautta hoideta. Vaan keskinäisessä yhteydenpidossa, kontaktissa ja keskustelemalla osapuolten kesken. Siksi tämän koko aloituksen ja kirjoituksen tarkoitus jää epäselväksi. Että mitä tällä kaikella oikein haettiin?
Koko ketjun ajan annetaan esimerkkejä ja varoitellaan mm. että tämä "sisko", jos häntä ei saada hoitoon, saattaisi olla ympäristölle vaarallinen. Näinhän ei asianlaita ole. Hyvin harva, vakavassa ja vaikeassakaan psykoosissa oleva syyllistyy väkivaltaan, tai henkirikokseen. Tuo on täysin turhaa ja tuomittavaa mt-ongelmista kärsivien leimaamista. Ja erittäin törkeätä.
Tekstiin laitetaan joitakin psykoosipotilaille kuuluvia oireita ja ihannoidaan psykiatrisia hoitomenetelmiä ja käytäntöjä. Minkäänlaista kritiikkiä, tai hoidossa olevia puutteita, tai vikoja ei koskaan tuoda esille. Aivan liian yltiöpositiivista ja vailla realismia olevaa kirjoittamista. Koska näinhän ei asia ole. Moni ihminen ja aiemmin ollut mt-ongelmista kärsinyt ja hoidossa ollut on tälläkin palstalla tuonut esille hoidossa ilmenneitä virheitä, tai suorastaan ihmisoikeuksia loukkaavaa ja rikkovaa kohtelua. Jotka ovat perustuneet aivan varmasti totuuteen. Nk. minäkin olen joskus kertonut omista kokemuksistani täysin rehellisesti. Alalla olevat vain eivät siitä joko pidä, tai sitten se käännetään joksikin aivan muuksi. Eli käännetään sairauden, tai muun piikkiin. Mikä taas kertoo siitä, että alalla olevat haluavat mm. pitää kiinni siitä samasta autoritäärisestä oikeudestaan kohdella potilaita väheksyvästi ja mitätöivästi. Ja oikeuttaa samalla omat käyttämänsä hoitomenetelmät. Vaikka ne rikkoisivat räikeästi ihmisoikeuksia.
Joten aika moni, minun laillani, teki saman ja uskoakseni sen täysin oikean päätelmän, että tämä koko aloitus on joko trollausta, feikkaamista, tai alalla olevan hoitajan kirjoittama. Ja yhtä tuomittavaa, oli asialla näistä edellä mainituista kuka tahansa. Ja voisi kyllä lopettaa tällä palstalla jo tuon valehtelemisen, tai trollauksen.
Kiitos!- Anonyymi
Kiitos paljon sinulle! Kirjoitit todella hyvin ja kerroit juuri niin kuin asia on. Uskaltaudun nyt kirjoittamaan oman kannan aloitukseen, vaikka en osaa ilmaista asioista niin hyvin kuin sinä.
Olen ollut mt-hoidon piirissä pitkään. Tuohon aikaan sisältyi erilaisia lääkekokeiluja, osastojaksoja ja käyntejä avohoidossa. Vähän ennen tämän aloituksen ilmestymistä 24.11. kerroin hoitajalle lopettavani avohoidon. Hän vastasi siihen tekstiviestillä, että kertoo asiasta lääkärille. Myöhemmin tuli omakantaan merkintä, että asiakas on lopettanut hoitosuhteen.
Heti kun luin tämän aloituksen, tiesin kuka kirjoittaa ja ketä hän maalittaa. On kyllä mennyt vähän tunteisiin, kun olen seurannut aloittajan juttuja.
Meitä on kaksi siskoa isossa sisarusparvessa (hänenkin sanoin) ja toisella on skitsofrenia. Minulle on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö.
Minulla ei ole ollut mitään harhoja kohta pariin vuoteen. Lopetin abilify-injektion yli vuosi sitten ja lääkäri määräsi latudan tilalle (juuri aloittajan mainitsemat lääkkeet). Taistelin tosissani lääkärin ja hoitajan kanssa siitä saanko lopettaa injektiolla käynnit. Lopetin ne sitten omin luvin. Lääkäri ihmetteli myöhemmin, kun olin pärjännyt latudalla niin hyvin.
Ainoa "harha" oli se, että puhuin hoitajalle siitä, kun epäilin olevani asperger. Sain nettitestissä melkein täydet pisteet ja moni muukin asia sopi siihen. Hoitaja aikoi ilmoittaa siitä lääkärille ja pääsisin ehkä jopa tutkimuksiin. Seuraavalla kerralla selvisi, ettei asiaa tutkittaisi. Sen enempää en siihen enää palanut. Se oli minulle ok. Hoitaja oli kirjoittanut omakantaan tuosta käynnistä, että asiakas on miettinyt onko hänellä asburgeri. Asiatonta kielenkäyttöä mielestäni.
Siskollani on käytössä leponex. Joten aloittaja kirjoitti meidän molempien lääkityksen, minun "harhan" autismista ja myös kauppapelon (minulla on sosiaalinen fobia). Viimeisessä kommentissa hän vielä kirjoitti, ettei tiedä käykö sisko hoitajalla vapaaehtoisesti. Ikään kuin sinne ketään pakolla vietäisiin. Pelottelua kaikki.
Mielestäni aloittaja-hoitaja yritti säikäyttää minua kirjoituksillaan, jotta palaisin takaisin hoitoon, alkaisin pelätä pakkohoitoa jne.
En ole harhainen enkä ole aggressiivinen. Elän tavallista elämää perheeni kanssa. Nuo harhat aloittaja on joko itse keksinyt tai lainannut työstään osastolla, jossa on myös työskennellyt. Hän on osastonhoitaja avohoidossa, joten tietää varmaankin myös siskoni hoidosta ja lääkkeistä (samalla paikkakunnalla).
En aio palata enää avohoitoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos paljon sinulle! Kirjoitit todella hyvin ja kerroit juuri niin kuin asia on. Uskaltaudun nyt kirjoittamaan oman kannan aloitukseen, vaikka en osaa ilmaista asioista niin hyvin kuin sinä.
Olen ollut mt-hoidon piirissä pitkään. Tuohon aikaan sisältyi erilaisia lääkekokeiluja, osastojaksoja ja käyntejä avohoidossa. Vähän ennen tämän aloituksen ilmestymistä 24.11. kerroin hoitajalle lopettavani avohoidon. Hän vastasi siihen tekstiviestillä, että kertoo asiasta lääkärille. Myöhemmin tuli omakantaan merkintä, että asiakas on lopettanut hoitosuhteen.
Heti kun luin tämän aloituksen, tiesin kuka kirjoittaa ja ketä hän maalittaa. On kyllä mennyt vähän tunteisiin, kun olen seurannut aloittajan juttuja.
Meitä on kaksi siskoa isossa sisarusparvessa (hänenkin sanoin) ja toisella on skitsofrenia. Minulle on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö.
Minulla ei ole ollut mitään harhoja kohta pariin vuoteen. Lopetin abilify-injektion yli vuosi sitten ja lääkäri määräsi latudan tilalle (juuri aloittajan mainitsemat lääkkeet). Taistelin tosissani lääkärin ja hoitajan kanssa siitä saanko lopettaa injektiolla käynnit. Lopetin ne sitten omin luvin. Lääkäri ihmetteli myöhemmin, kun olin pärjännyt latudalla niin hyvin.
Ainoa "harha" oli se, että puhuin hoitajalle siitä, kun epäilin olevani asperger. Sain nettitestissä melkein täydet pisteet ja moni muukin asia sopi siihen. Hoitaja aikoi ilmoittaa siitä lääkärille ja pääsisin ehkä jopa tutkimuksiin. Seuraavalla kerralla selvisi, ettei asiaa tutkittaisi. Sen enempää en siihen enää palanut. Se oli minulle ok. Hoitaja oli kirjoittanut omakantaan tuosta käynnistä, että asiakas on miettinyt onko hänellä asburgeri. Asiatonta kielenkäyttöä mielestäni.
Siskollani on käytössä leponex. Joten aloittaja kirjoitti meidän molempien lääkityksen, minun "harhan" autismista ja myös kauppapelon (minulla on sosiaalinen fobia). Viimeisessä kommentissa hän vielä kirjoitti, ettei tiedä käykö sisko hoitajalla vapaaehtoisesti. Ikään kuin sinne ketään pakolla vietäisiin. Pelottelua kaikki.
Mielestäni aloittaja-hoitaja yritti säikäyttää minua kirjoituksillaan, jotta palaisin takaisin hoitoon, alkaisin pelätä pakkohoitoa jne.
En ole harhainen enkä ole aggressiivinen. Elän tavallista elämää perheeni kanssa. Nuo harhat aloittaja on joko itse keksinyt tai lainannut työstään osastolla, jossa on myös työskennellyt. Hän on osastonhoitaja avohoidossa, joten tietää varmaankin myös siskoni hoidosta ja lääkkeistä (samalla paikkakunnalla).
En aio palata enää avohoitoon.Kiitos sinulle itsellesi, kun kerroit omista kokemuksistasi. Kirjoitat kylläkin huomattavasti paremmin ja selkeämmin, kuin mitä minä. Olen siis se aiempi kommentoija, joka epäili aloittajan olevan joko trolli, tai hoitaja. Jos joku terveydenhuoltoalalla oleva hoitaja alkaa kirjoittaa keskustelupalstalle tai someen potilaskertomuksiin, tai potilashistoriaan kirjattuja asioita, ja käyttää niitä somekirjoittelun aiheina, niin se ei ole missään nimessä oikein. Se on väärin ja minun mielestäni rikkoo jopa lakia.
Mikäli ihmisellä ei ole harhoja, niin minusta silloin on kyllä täydet perusteet ja oikeudet olla käyttämättä enää mitään neuroleptejä.
Sama koskee myös avohoitoa, ja sitä, että käyttääkö niitä, tai ei. Käsittääkseni se kuuluu myös ihmisen perusoikeuksiin.
Voimia ja jaksamista sinulle, sekä hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sinulle itsellesi, kun kerroit omista kokemuksistasi. Kirjoitat kylläkin huomattavasti paremmin ja selkeämmin, kuin mitä minä. Olen siis se aiempi kommentoija, joka epäili aloittajan olevan joko trolli, tai hoitaja. Jos joku terveydenhuoltoalalla oleva hoitaja alkaa kirjoittaa keskustelupalstalle tai someen potilaskertomuksiin, tai potilashistoriaan kirjattuja asioita, ja käyttää niitä somekirjoittelun aiheina, niin se ei ole missään nimessä oikein. Se on väärin ja minun mielestäni rikkoo jopa lakia.
Mikäli ihmisellä ei ole harhoja, niin minusta silloin on kyllä täydet perusteet ja oikeudet olla käyttämättä enää mitään neuroleptejä.
Sama koskee myös avohoitoa, ja sitä, että käyttääkö niitä, tai ei. Käsittääkseni se kuuluu myös ihmisen perusoikeuksiin.
Voimia ja jaksamista sinulle, sekä hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!Kiitos taas sinulle, kun vastasit! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kommenttisi on minulle todella tärkeä.
Kiitos ja hyvää joulunaikaa sinullekin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos sinulle itsellesi, kun kerroit omista kokemuksistasi. Kirjoitat kylläkin huomattavasti paremmin ja selkeämmin, kuin mitä minä. Olen siis se aiempi kommentoija, joka epäili aloittajan olevan joko trolli, tai hoitaja. Jos joku terveydenhuoltoalalla oleva hoitaja alkaa kirjoittaa keskustelupalstalle tai someen potilaskertomuksiin, tai potilashistoriaan kirjattuja asioita, ja käyttää niitä somekirjoittelun aiheina, niin se ei ole missään nimessä oikein. Se on väärin ja minun mielestäni rikkoo jopa lakia.
Mikäli ihmisellä ei ole harhoja, niin minusta silloin on kyllä täydet perusteet ja oikeudet olla käyttämättä enää mitään neuroleptejä.
Sama koskee myös avohoitoa, ja sitä, että käyttääkö niitä, tai ei. Käsittääkseni se kuuluu myös ihmisen perusoikeuksiin.
Voimia ja jaksamista sinulle, sekä hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!Jos tuo kaikki on totta, mitä tuo siskonen kirjoittaa, hoitajasta jne., niin tuollainen hoitaja pitäisi siirtää työpaikallaan asiakaspuolelle.
Tuntuu kyllä pikkasen oudolta, voisiko joku ammattilainen olla oikeasti ihan niin sekaisin...... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tuo kaikki on totta, mitä tuo siskonen kirjoittaa, hoitajasta jne., niin tuollainen hoitaja pitäisi siirtää työpaikallaan asiakaspuolelle.
Tuntuu kyllä pikkasen oudolta, voisiko joku ammattilainen olla oikeasti ihan niin sekaisin......Kyllä kaikki mitä kirjoitin on totta. Jonkun mielestä saatan vain kuvitella, että hän tässä maalittaa minua ja yhdistelen asioita liian paljon mielessäni. Hän saa ajatella niin. En voi sitä mitenkään todistaa.
Mitä hän asiakkaana tekisi? Hänhän on kaiken tällaisen yläpuolella mistä kirjoittaa. Millä diagnoosilla häntä hoidettaisiin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä kaikki mitä kirjoitin on totta. Jonkun mielestä saatan vain kuvitella, että hän tässä maalittaa minua ja yhdistelen asioita liian paljon mielessäni. Hän saa ajatella niin. En voi sitä mitenkään todistaa.
Mitä hän asiakkaana tekisi? Hänhän on kaiken tällaisen yläpuolella mistä kirjoittaa. Millä diagnoosilla häntä hoidettaisiin?Lisään vielä, että puhuin aspergerin mahdollisuudesta kesällä ja ap. kertoo aloituksessaan, että hän on ollut kesästä asti psykoosissa ja luulee olevansa autisti.
Jos hän tuon kesäisen perusteella luulee minun olevan psykoosissa nyt joulukuussa, niin asiakaspuolelle todella kuuluukin. Minä taas luulen, että hän kirjoittaa provotakseen nuo kaikki kommentit. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että puhuin aspergerin mahdollisuudesta kesällä ja ap. kertoo aloituksessaan, että hän on ollut kesästä asti psykoosissa ja luulee olevansa autisti.
Jos hän tuon kesäisen perusteella luulee minun olevan psykoosissa nyt joulukuussa, niin asiakaspuolelle todella kuuluukin. Minä taas luulen, että hän kirjoittaa provotakseen nuo kaikki kommentit.Sitä juurikin tarkoitin, jos tollasia kirjoittelee joku hoitaja, niin todellakin asiakkaaksi olisi hyvä siirtyä. Sairashan se on itse, jos niin on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että puhuin aspergerin mahdollisuudesta kesällä ja ap. kertoo aloituksessaan, että hän on ollut kesästä asti psykoosissa ja luulee olevansa autisti.
Jos hän tuon kesäisen perusteella luulee minun olevan psykoosissa nyt joulukuussa, niin asiakaspuolelle todella kuuluukin. Minä taas luulen, että hän kirjoittaa provotakseen nuo kaikki kommentit.Ja tosiaan elämäni ensimmäinen neurolepti oli risperdal ja kuukautiseni jäivät pois, kun aloitin sen. Taisin siitä mainita tuolle hoitajalle. Tämä vielä lisäyksenä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä juurikin tarkoitin, jos tollasia kirjoittelee joku hoitaja, niin todellakin asiakkaaksi olisi hyvä siirtyä. Sairashan se on itse, jos niin on.
Sairas on tuon perusteella, olen samaa mieltä. Olen ajatellut, että hän ilkeyttään kirjoittelee näitä, mutta jos onkin tosissaan, niin en ole vihainen enää. Ei sille sairaudelle mitään voi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sairas on tuon perusteella, olen samaa mieltä. Olen ajatellut, että hän ilkeyttään kirjoittelee näitä, mutta jos onkin tosissaan, niin en ole vihainen enää. Ei sille sairaudelle mitään voi.
Mitä sitä turhaan vihoitella, pysyy itsellä parempi fiilis.
Sairaudelle ei tosiaan voi mitään. Jos hän tuollaisesta iloa irti saa, niin suotakoon se hänelle.
Tärkeintä kait on, ettei kukaan käytä kenenkään toisen nimeä tai jotain muuta, josta voisi tunnistaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sitä turhaan vihoitella, pysyy itsellä parempi fiilis.
Sairaudelle ei tosiaan voi mitään. Jos hän tuollaisesta iloa irti saa, niin suotakoon se hänelle.
Tärkeintä kait on, ettei kukaan käytä kenenkään toisen nimeä tai jotain muuta, josta voisi tunnistaa.Eipä tämä nettikirjoittelu mitään. Jos on levitellyt irl luulojaan, että olen ollut kesästä asti psykoosissa, olen vaarallinen ja aggressiivinen, niin se on jo huonompi asia. Häntä kuitenkin uskotaan, kun sanoo olevansa hoitajani. No itsepä tiedän asiani parhaiten, joten ei siitäkään kannata suuttua. Jos tosiaan on sairauttaan kehitellyt minulle psykoosin ym. niin eihän sille mitään mahda.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä sitä turhaan vihoitella, pysyy itsellä parempi fiilis.
Sairaudelle ei tosiaan voi mitään. Jos hän tuollaisesta iloa irti saa, niin suotakoon se hänelle.
Tärkeintä kait on, ettei kukaan käytä kenenkään toisen nimeä tai jotain muuta, josta voisi tunnistaa.Jotenkin vaivaa edelleen tämä asia. Jos ap ei ole oikeasti edes huolissaan - ja miksi edes toisi tällaisen huolen tälle palstalle - niin mikä on hänen motiivinsa? Ainakaan psykoottisena ei kykene tuottamaan tuollaista tekstiä. Hän on aivan eri tavalla sairas mieleltään, jos sairaus on motiivina näille kirjoituksille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin vaivaa edelleen tämä asia. Jos ap ei ole oikeasti edes huolissaan - ja miksi edes toisi tällaisen huolen tälle palstalle - niin mikä on hänen motiivinsa? Ainakaan psykoottisena ei kykene tuottamaan tuollaista tekstiä. Hän on aivan eri tavalla sairas mieleltään, jos sairaus on motiivina näille kirjoituksille.
Joku paatti varmaan.
- Anonyymi
Olin osastolla pakkolääkittynä. Koska vointi ei parantunut ja muutuin yhä sekavammaksi useiden eri lääkekokeilujen aikana kokien aikana myös raskaasti lääkkeistä haittaa, psykiatri päätti nostaa neuroleptiannoksen maksimiin vasten tahtoani. Päällekkäin meni paria eri lääkitystä jotka voimistivat toistensa sedatoivuutta.
Jo pienemmästä neuroleptiannoksesta sain ottamisen jälkeen tuskaisen olon missä jaloissani oli liikkumispakon tunne ja levottomat jalat ja voimakas ahdistustila. Istuin epämukavassa olossa odotellen unipilleriä koska tuossa olossa ei voinut nukahtaa. Koska lääkkeen sai vain tiettyyn kellonaikaan jouduin lähes tuskaisena odottamaan sitä. Aloin pelätä lääkkeenottoa ja inhosin iltalääkkeitä.
Nukahtaminen lamattuna pillereissä tuntui välillä kuin miltä epäilen kuolemisen tuntuvan koska tuntui kuin lääkkeet olisivat lamanneet tajuntaa pakottaen nukahtamaan. Kuin olisi vain tippunut jonnekkin ahdistavaan lamaannutustilaan. Joskus pelkäsin etten herää koskaan ja yritin ahdistuneena laittaa radion päälle muistuttamaan että olen hengissä. Oli helpompi olla kun kuuli radion äänen.
Kerran muistan että soittaessani radiota hiljaisuusaikana hoitaja tuli tuomaan lisää lääkkeitä kun en vain nukkunut. Se tuntui rangaistukselta siitä etten noudattanut osaston sääntöjä ja soitin musiikkia liian kovalla. Minua ahdisti lääkityksen tuoma olo mutta kellään ei kiinnostanut.
Koen vieläkin ahdistavaksi muistellessani tunnetta mikä lääkkeestä tuli sen sedatoivuuden takia. Kuin yhtäkkiä vain taju hämärtyi ja väkisin liusui johonkin koomamaailmaan.
Päivisin olo oli sumea ja painostava lääkesumussa. Kuin olisin elänyt pää utuisena.
En pystynyt enää ilmaisemaan itseäni kunnolla hoitopalavereissa. Olin alkanut pelätä kokoajan päätöksiä mitä niissä tehtiin ja minua ahdisti puhua niissä. Olin osastolla omissa maailmoissani lukkiutuneena itseeni mitä korosti raskas lääkitys. En pystynyt kunnolla ilmaisemaan enää halujani tai tarpeitani eikä niitä juuri kuunneltukaan. Joidenkin lääkäreiden mielestä se ei ollut raskas lääkitys mutta olen aina ollut herkkä lääkkeille. Kellään ei kiinnostanut että olin sekava jatkuvasti lääkkeissä eikä ne minua parantaneet. Psykiatrin mielestä paransi vaikka läheisillä oli hankala tuntea minua. Elämänlaatuni oli heikkoa ja kaikki asiat tuntui vaikeilta, mitkä ennen oli olleet ennen lääkitystä helppoja. Muistan valittaneeni lääkärille tunnetta etten voi ajatella lääkkeissä kuinka tuntuu kuin pääni olisi tyhjä vailla ajatuksia mutta kaikkea varmaan katsottiin vain sairauteni kautta.
Koin äärettömän nöyryyttäväksi lääkkeenotot joissa piti ottaa "suuhun sulavaa" lääkettä ja joku vielä tuijotti suutani lopuksi olinko niellyt lääkkeen.
Kun annos vasten tahtoani nostettiin maksimiin, oli selvää että myös haitat nousivat lähes sietämättömälle tasolle. Joskus yritin juoda vettä paljon toiveajatteluna että se vähentäisi epämukavaa tunnetta lääkkeenoton jälkeen. Olo oli aivan ahdistava kun tiesi että lääkeannos oli liikaa, ja raskas ja lamaava. Luonnottominta koko olossa oli että sain samaan aikaan voimakkaan levottomuuden raajoihin lääkkeestä. Samaan aikaan kokeien lääkkeen raskaasti lamaavana ja väsyttävänä. Eli samaan aikaan oli pakko liikutella jalkoja ja levoton olo kehossa ja samalla pää sammuu väsymyksen vuoksi. Joskus sain kummallisia aggressionpuuskia lääkkeen ottamisen jälkeen jossa saatoin sekavana hakata seinää koska olo oli niin epämukava mikä ei ole tyypillistä minulle.
Harhani mitä koin olivat suureksi osaksi luottamuspulaa ihmisiin mitä jälkikäteen ajatellen en sinänsä ihmettele. Ajattelin kokoajan että joku tekee minulle pahaa.
Jäin kiinni siitä etten ollut ottanut lääkettä ja minua pakkolääkittiin useita kertoja osastohoitajien toimesta jotka tulivat tempomaan vaatteitani ja injektoivat minuun neuroleptejä. Olin silloin vain rauhallisena huoneesaani. Ainut syntini oli etten ollut ottanut lääkettä.
Hiljalleen he ei enää tarkistelleet lääkkeen ottoani lääkkeenottohuoneessani niin tarkkaan ja sylkäisin lääkkeet paperiin mennessäni ruokajonoon. Minut kotiutettiin aikana jolloin tein tuota usein.
Lopetin käytännössä lääkkeen osastolta lähtiessä suorilta mikä johti erittäin koviin vieroitusoireisiin isosta annoksesta. Sain kummallisia tärinäkohtauksia. En nukkunut. Tuli outoja lähes paniikinomaisia oloja. Raajoissa oli levottomuutta. Mutta siitä huolimatta en halunnut enää kertaakaan ottaa tuota lääkettä.
Kun vieroitusoireet alkoi väistyä alkoi tuntua helpottavalta ettei aamuisin ollut se painostava neuroleptiolo enää päällä. Sai vain herätä, normaalimpaan oloon
Kummallista kyllä myös harhamaailma alkoi loppumana ja tajusin että iso osa harhoista oli liittynyt koko kokemuksen ahdistavuuteen ja todennäköisesti eri psykoaktiivisten aineiden syöntiin jota osastolla syötettiin. Muistan päivän kun heräsin harhoistq ja tajusin että se oli ollut jonkinlaista dissosiaatiota ja pakenemista sekin.- Anonyymi
Lääkkeiden lopettamisen jälkeen kykyni prosessoida parantui niin paljon että pystyin analysoimaan tapahtunutta ja tunteitani mitä en koskaan lääkittynä pystynyt tekemään. Lääkkeet erkaannuttaa tunteista ja lamaa niitä ja sai aikaan tunteen kuin ei pysty ajattelemaan. Ja kun ei aivot toimi kunnolla se voi aiheuttaa vääristymiä ajattelussa. Prosessointiin pakkohoidon jälkeen sisältyi aluksi hurjasti ahdistavia tunnemuistoja jotka olivat traumaattisia.
Kuin kaikki lääkitykset olisivat lamaannuttaneet kykyni ajatella niinkuin ennen vääristäen ajatteluani. En yhtään ihmettelisi vaikka neuroleptit itsessään olisivat lisänneet sekavuutta ja harhaisuutta ja niiden yhdistely rauhoittaviin mitä osastolla harjoitettiin. Antipsykootit eivät olekaan ehkä niin "antipsykoottisia"
En ole tuon kokemuksen jälkeen koskaan enää koskenut neurolepteihin enkä kokeillut yhtään psyykenlääkettä koska tiedän että itselläni niihin saattaa tulla huono reaktio. Lääkkeettömänä olo pysyy tasaisempana. En ole kertaakaan kokenut samanlaista pahaa oloa kuin pakkolääkkeenoton jälkeen enää.
Pakkohoito on rankkaa ja käytännössä mielestäni kidutusta koska haitat hyötyihin nähden voivat olla niin rankkoja. Koen että harhaisia yksilöitä ovat hoitajat jotka näkevät että lääkkeillä hoidetaan ihmiset kuntoon samalla pahimmassa tapauksessa aiheuttaen kidutusta potilaille pakkolääkitsemällä heitä. Mitään muita keinoja auttaa tai hoitaa ei nähdä eikä sitä että kokemus voi olla niin ahdistava potilaalle että lääkehaitat tai pakkohoito itsessään voi tuoda harhaisuutta esiin.
Se että jonkun kokemus pakkohoidosta on positiivinen ei tarkoita että pakkohoito on hyvä asia. Näin paljon potilaita jotka halusivat kieltäytyä lääkkeistä joita uhkailtiin pakkolääkinnällä. Mutta kukapa heitä uskoo tai kuuntelee kun tiettyjä leimoja paperissa.
Minulle pakkohoito oli hirveää kemikaalihuuruista aikaa jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhoidon ja hyvinvoinnin kanssa. Mietin myös kokemukseni jälkeen kuinka monet tosiasiallisesti tulevat hoidetuksi lääkehaittojen ja vieroitusoireiden vuoksi jotka sotkeneet henkistä hyvinvointia.
Näen lääketeollisuuden intressit jotka nivoutuvat lääketieteeseen ja tällaisen lääketieteen yhdistettynä pakkokeinoihin uhkaksi ihmisoikeuksille
Kyselikö kukaan osastolta miten minulla menee pakkohoidon jälkeen? Ei. Toisaalta en haluaisikaan tuohon tahoon enää mitään yhteyttä. Heillä ei ole mitään tulosvastuuta siitä minkälaista hoitoa tarjoavat potilaille ja millaiselta kidutukselta se tuntuu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeiden lopettamisen jälkeen kykyni prosessoida parantui niin paljon että pystyin analysoimaan tapahtunutta ja tunteitani mitä en koskaan lääkittynä pystynyt tekemään. Lääkkeet erkaannuttaa tunteista ja lamaa niitä ja sai aikaan tunteen kuin ei pysty ajattelemaan. Ja kun ei aivot toimi kunnolla se voi aiheuttaa vääristymiä ajattelussa. Prosessointiin pakkohoidon jälkeen sisältyi aluksi hurjasti ahdistavia tunnemuistoja jotka olivat traumaattisia.
Kuin kaikki lääkitykset olisivat lamaannuttaneet kykyni ajatella niinkuin ennen vääristäen ajatteluani. En yhtään ihmettelisi vaikka neuroleptit itsessään olisivat lisänneet sekavuutta ja harhaisuutta ja niiden yhdistely rauhoittaviin mitä osastolla harjoitettiin. Antipsykootit eivät olekaan ehkä niin "antipsykoottisia"
En ole tuon kokemuksen jälkeen koskaan enää koskenut neurolepteihin enkä kokeillut yhtään psyykenlääkettä koska tiedän että itselläni niihin saattaa tulla huono reaktio. Lääkkeettömänä olo pysyy tasaisempana. En ole kertaakaan kokenut samanlaista pahaa oloa kuin pakkolääkkeenoton jälkeen enää.
Pakkohoito on rankkaa ja käytännössä mielestäni kidutusta koska haitat hyötyihin nähden voivat olla niin rankkoja. Koen että harhaisia yksilöitä ovat hoitajat jotka näkevät että lääkkeillä hoidetaan ihmiset kuntoon samalla pahimmassa tapauksessa aiheuttaen kidutusta potilaille pakkolääkitsemällä heitä. Mitään muita keinoja auttaa tai hoitaa ei nähdä eikä sitä että kokemus voi olla niin ahdistava potilaalle että lääkehaitat tai pakkohoito itsessään voi tuoda harhaisuutta esiin.
Se että jonkun kokemus pakkohoidosta on positiivinen ei tarkoita että pakkohoito on hyvä asia. Näin paljon potilaita jotka halusivat kieltäytyä lääkkeistä joita uhkailtiin pakkolääkinnällä. Mutta kukapa heitä uskoo tai kuuntelee kun tiettyjä leimoja paperissa.
Minulle pakkohoito oli hirveää kemikaalihuuruista aikaa jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhoidon ja hyvinvoinnin kanssa. Mietin myös kokemukseni jälkeen kuinka monet tosiasiallisesti tulevat hoidetuksi lääkehaittojen ja vieroitusoireiden vuoksi jotka sotkeneet henkistä hyvinvointia.
Näen lääketeollisuuden intressit jotka nivoutuvat lääketieteeseen ja tällaisen lääketieteen yhdistettynä pakkokeinoihin uhkaksi ihmisoikeuksille
Kyselikö kukaan osastolta miten minulla menee pakkohoidon jälkeen? Ei. Toisaalta en haluaisikaan tuohon tahoon enää mitään yhteyttä. Heillä ei ole mitään tulosvastuuta siitä minkälaista hoitoa tarjoavat potilaille ja millaiselta kidutukselta se tuntuu.Uskon ja ymmärrän kokemuksesi täysin luettuani nuo kaksi pitkää tekstiäsi.
Minulla on samanlaista kokemusta, ainoa ero on, että itse elin yli 10 vuotta lääkittynä tokkuraan
Siihen vielä alkoholi ja ylimääräisetkin lääkkeet päälle.
Onneksi pääsin irtautumaan lääkkeistä ilman pahimpia vieroitusoireita. Niiden puute johtui ilmeisimmin siitä, kun isoimmat lääkelastit jäivät pikkuhiljaa pois, ja laitoshoidon aikana. Jälkensä ne on silti jättänyt.
Omalla kohdallani kaikki alkoi rauhoittavista lääkkeistä. Niitä tuli käytettyä alkoholin kanssa yhdessä.
Pikkuhiljaa pää meni enemmän ja enemmän sekaisin, viimein koitti osastolle joutumisen aika.
Siellä alkoi neuroleptilääkitys, joka lamaannutti täysin. Lamaantuneena tietysti paljon makasin päivisinkin ja tulin kaikin puolin hitaammaksi. Se luettiin masennukseksi ja aloitettiin masennuslääkitys.
Masennuslääkkeet aiheutti maniaa, ja aloitettiin Lito.
Pahimpina aikoina meni päällekkäin 8-9 eri lääkevalmistetta, melkein jokaista useampia pillereitä päivässä.
Sekasotku oli valmis ja sekaisin meni elämäkin yli kymmeneksi vuodeksi.
Itsekin olen vasta jälkeenpäin onnistunut käymään läpi noita kaikkia vuosia, koska lääkittynä se oli lähes mahdotonta.
Tavallaan ajoittain jopa kauhistuttaa, mitä kaikkea on tullut kestettyä ja edelleen kuitenkin tässäkin kunnossa, jossa nykyään olen, hengissä joka tapauksessa.
Olen ajatellut hyvänä asiana sen, että on ollut mahdollisuus käydä läpi noita menneitä vuosia, erittäin terapeuttista kun tarkemmin miettii.
Minulla on myös kasvanut ymmärrys siitä, mitä runsas lääkitys teki, mihin se johti ja mitä siitä seurasi.
Olen ymmärtänyt myös sen, että jos haluan mielenrauhani säilyttää, niin olisi ollut turhaa katkeroitua tai alkaa syyllistää mitään hoitotahoa. Sillä ei voita mitään, päinvastoin.
Kokemusteni jälkeen tuloksena on se, etten kyllä mielelläni niele enää yhtään ylimääräistä pilleriä. Tiedostan itsestäni , mihin se johtaisi, jos tuo kaikki alkaisi alusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeiden lopettamisen jälkeen kykyni prosessoida parantui niin paljon että pystyin analysoimaan tapahtunutta ja tunteitani mitä en koskaan lääkittynä pystynyt tekemään. Lääkkeet erkaannuttaa tunteista ja lamaa niitä ja sai aikaan tunteen kuin ei pysty ajattelemaan. Ja kun ei aivot toimi kunnolla se voi aiheuttaa vääristymiä ajattelussa. Prosessointiin pakkohoidon jälkeen sisältyi aluksi hurjasti ahdistavia tunnemuistoja jotka olivat traumaattisia.
Kuin kaikki lääkitykset olisivat lamaannuttaneet kykyni ajatella niinkuin ennen vääristäen ajatteluani. En yhtään ihmettelisi vaikka neuroleptit itsessään olisivat lisänneet sekavuutta ja harhaisuutta ja niiden yhdistely rauhoittaviin mitä osastolla harjoitettiin. Antipsykootit eivät olekaan ehkä niin "antipsykoottisia"
En ole tuon kokemuksen jälkeen koskaan enää koskenut neurolepteihin enkä kokeillut yhtään psyykenlääkettä koska tiedän että itselläni niihin saattaa tulla huono reaktio. Lääkkeettömänä olo pysyy tasaisempana. En ole kertaakaan kokenut samanlaista pahaa oloa kuin pakkolääkkeenoton jälkeen enää.
Pakkohoito on rankkaa ja käytännössä mielestäni kidutusta koska haitat hyötyihin nähden voivat olla niin rankkoja. Koen että harhaisia yksilöitä ovat hoitajat jotka näkevät että lääkkeillä hoidetaan ihmiset kuntoon samalla pahimmassa tapauksessa aiheuttaen kidutusta potilaille pakkolääkitsemällä heitä. Mitään muita keinoja auttaa tai hoitaa ei nähdä eikä sitä että kokemus voi olla niin ahdistava potilaalle että lääkehaitat tai pakkohoito itsessään voi tuoda harhaisuutta esiin.
Se että jonkun kokemus pakkohoidosta on positiivinen ei tarkoita että pakkohoito on hyvä asia. Näin paljon potilaita jotka halusivat kieltäytyä lääkkeistä joita uhkailtiin pakkolääkinnällä. Mutta kukapa heitä uskoo tai kuuntelee kun tiettyjä leimoja paperissa.
Minulle pakkohoito oli hirveää kemikaalihuuruista aikaa jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhoidon ja hyvinvoinnin kanssa. Mietin myös kokemukseni jälkeen kuinka monet tosiasiallisesti tulevat hoidetuksi lääkehaittojen ja vieroitusoireiden vuoksi jotka sotkeneet henkistä hyvinvointia.
Näen lääketeollisuuden intressit jotka nivoutuvat lääketieteeseen ja tällaisen lääketieteen yhdistettynä pakkokeinoihin uhkaksi ihmisoikeuksille
Kyselikö kukaan osastolta miten minulla menee pakkohoidon jälkeen? Ei. Toisaalta en haluaisikaan tuohon tahoon enää mitään yhteyttä. Heillä ei ole mitään tulosvastuuta siitä minkälaista hoitoa tarjoavat potilaille ja millaiselta kidutukselta se tuntuu.jos luin oikein psykiatriakriittiset facebook ryhmässä, niin mielestäni sosiaali ja terveysministeriön ylilääkäri oli lähettänyt sähköpostin koskien koersion vähentämistä psykiatrisessa hoidossa, en muista yksityiskohtia, mutta jos muistan oikein niin asiat ovat vissiin menossa kohti parempaa ja lakimuutoksia olisi kai luvassa! (toivottavasti jo ensi vuonna)
- Anonyymi
Monet ovat "tunnistaneet" itsensä täältä. Voin sanoa, että yksikään kirjoittajista ei ole tarkoittamani ihminen. Enkä ole mikään sadistinen natsi-hoitaja, joka levittää tietoa potilaistaan tai uhkailee ketään.
Omat kokemukseni vain ovat niin erilaisia ja positiivisia, niin sen takia kirjoitan tavallani. Enkä ihan pysty hahmottamaan toisten kurjia kokemuksia.
Siskoni ilmeisesti on injektiolääkityksellä, niin toivo on siitä, että lääkkeet alkaisivat vaikuttaa.
Jotkut hehkuttavat elämää ilman lääkkeitä. Mutta jos on psykoosissa, niin en ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi antaa olla sekaisin? Tai ihan kuin sekaisin olo olisi parempi olotila kuin olla lääkkeillä? Ette taida tietää millainen psykoosi on. Koska se on niin hullu tila, ettei ihmisen voi antaa olla siinä.
Ette tiedä millaista on kun ei lainkaan enää pysty erottamaan tosiasioita harhoista.- Anonyymi
Tiedän ainakin omalta kohdaltani, millaista on olla psykoosissa.
Ja mielestäni on hyvä, että siihen on lääkkeet, pahimmassa vaiheessa.
En ole vain koskaan ymmärtänyt sitä, minkä takia niitä lääkkeitä pitäisi syödä vuosikausia, jopa loppuelämän ajan, jos psykoosi on jo jäänyt taakse, eikä ole uusinut moniin vuosiin.
Lääketieteen erilaisissa kirjoituksissakin yleensä sanotaan, ettei lääkkeitä kannattaisi käyttää pitkiä aikoja, vain sen akuutin ajan yli.
Lääkärit tosin haluavat, että käytettäisiin ennaltaehkäisyyn, mutta siihenkin pitäisi pystyä todentamaan käyttöaiheet.
Turhaahan lääkkeitä on turhaan syödä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedän ainakin omalta kohdaltani, millaista on olla psykoosissa.
Ja mielestäni on hyvä, että siihen on lääkkeet, pahimmassa vaiheessa.
En ole vain koskaan ymmärtänyt sitä, minkä takia niitä lääkkeitä pitäisi syödä vuosikausia, jopa loppuelämän ajan, jos psykoosi on jo jäänyt taakse, eikä ole uusinut moniin vuosiin.
Lääketieteen erilaisissa kirjoituksissakin yleensä sanotaan, ettei lääkkeitä kannattaisi käyttää pitkiä aikoja, vain sen akuutin ajan yli.
Lääkärit tosin haluavat, että käytettäisiin ennaltaehkäisyyn, mutta siihenkin pitäisi pystyä todentamaan käyttöaiheet.
Turhaahan lääkkeitä on turhaan syödä.Katalaa rahastusta
- Anonyymi
En usko sanaakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko sanaakaan.
Tämä meni aloittajalle. En usko sanaakaan.
- Anonyymi
Toisten ihmisten kokemusten hahmottaminen ei ole vaikeaa kun oivaltaa, että oma kokemusmaailma ei ole koko todellisuus. Sen takia ylipäätään esimerkiksi lääkkeiden vaikutuksia tutkitaan, vaikka ei ymmärrettäisikään niiden biologisia vaikutusmekanismeja. Lääketieteessä erityisesti usein suositaan lyhytkestoisia satunnaistettuja, plasebokontrolloituja koe-asetelmia. Tiedätkö miksi?
Koska tiedetään että lääkityksen aktiivisen vaikutuksen erottaminen muista tekijöistä kuten potilaiden muista sairauteen vaikuttavista piirteistä edellyttää satunnaistamista. Lisäksi tiedetään, että ihmisten tulkintoihin interventioiden kuten hoitojen tehosta vaikuttaa suuresti odotukset ja uskomukset niiden vaikuttavuudesta. Siksi lääketieteessä suositaan hoitoja, joissa potilaat satunnaistetaan inaktiiviselle lääkitykselle ja aktiiviselle lääkitykselle. Kontrolliryhmään satunnaistetut potilaat saavatkin aivan saman näköisiä lääkkeitä ilman lääkkeen aktiivista vaikuttavaa ainetta. Koska hoito pohjautuu puhtaasti arvioihin lääkkeiden vaikutuksesta potilaan käyttäytymiseen ja puheisiin, niin se ei koskaan tutki lääkkeen suoria vaikutuksia biologisella tasolla. Esimerkiksi verensokeria voidaan suoraan mitata ja täten insuliinin vaikutusta verensokeriin voidaan suoraan tutkia. Mitään keinoa mitata mitään sellaista biologista anomaliaa jota lääkkeet hoitavat ei ole olemassa. Näyttö niiden tehosta pohjautuu täysin epäsuoraan näyttöön, tilastollisiin riskeihin ei suoriin syy-seuraussuhteisiin.
Skitsofrenia ja muut psykoosit ovatkin epämääräinen kyhäelmä oireyhdistelmiä, joissa yhdistyy tavanomaiset ehkä vähän kärjistyneet mielentilat ja kokemukset mahdottomiksi tulkittuihin ajatuskulkuihin. Skitsofrenian oireita ovat syyllisyys, depressio, innostuneisuus, vihamielisyys, pasiivisuus, deluusiot, spontaaniuden puute, heikko impulssikontrolli jne. Useimmiten ei tutkimuksissa viitata dopamiinitasoihin tai mihinkään muuhunkaan aivokemialliseen epätasapainotilaan tai sen mittaamiseen. Tutkimuksissa on systemaattisena käytäntönä, että ihmisille aiheutetaan skitsofrenian "oireita" kuten syyllisyyttä, vihamielisyyttä, deluusioita, ahdistusta, spontaaniuden puutetta, depressiota ja innostuneisuutta ajamalla heidät edelliseltä neuroleptilta alle kahdessa viikossa. Tämän jälkeen kun potilaiden "oirekuva" on pahentunut vaikkapa 60 pisteestä 80 PANSS-skaalalla, annetaan toiselle lääkkeiden vieroitusoireista kärsivälle ryhmälle inaktiivista plaseboa ja toiselle aktiivista lääkettä.
Sitten tutkitaan, kumman "oireisto" eli depresiivisyys, syyllisyys, innostuneisuus, deluusiot, stereotyyppinen ajattelu, vihamielisyys, suuruusharhat, paranoidisuus jne. laskevat plasebolla ja aktiivisella neuroleptilla. Meta-analyysien mukaan (meta-analyysi on kooste lukuisista eri tutkimuksista) plasebolle ajetut lääkeriippuvaiset koe-henkilöt hyötyvät 60 % siitä vasteesta, jonka aktiiviselle lääkkeelle ajetut koe-henkilöt. 40 % ero on yhteensä kuusi pistettä. Kuusi pistettä on puolet kliinisen merkitsevyyden eli hoidollisesti havaittavan vasteen raja-arvosta, joka on 15 pistettä. Edes lääkkeet plasebo yhdessä eivät kykene useinkaan tuottamaan moista vastetta noissa tutkimuksissa. Ja koska kuuden pisteen ero on pelkkä keskiarvo, on olemassa suuri osa lääkeriippuvaisia koe-henkilöitä, joiden kannattaisi noiden tutkimusten mukaan syödä lääkkeiden vieroitusoireisiinsa mieluummin plaseboa koska niiden haitta-hyötysuhde on paljon parempi. Käytännössä et noiden kokeiden perusteella välttämättä erottaisi noiden tutkimusten mukaan kunnolla sitä, lääkittäisiinkö siskoasi vesi-injektiolla vai neuroleptilla oireiden määrässä lyhyellä aikavälillä.
Jotta voisit erottaa omat tulkintasi lääkkeiden vaikutuksesta niiden oikeasta vaikutuksesta sinulla pitäisi olla välineitä käytössäsi, joita sinulla ei ole ja joita ei ole lääkäreilläkään käytettävissä pakkohoidossa , jossa ihmisiin injektoidaan hermomyrkkyjä vastoin heidän tahtoaan. Pakkohoidossa lääkkeen "vasteeseen" vaikuttaa lukuisat muutkin tekijät kuin lääke itsessään luonnollisesti, sosiaalinen ympäristö, säännöllinen ravinto, painostus hyötyä lääkkeestä, sosiaalinen ja normatiivinen kontrolli joka tekee mahdottomaksi sen, että tervejärkiseksi mielletty voisi olla hyötymättä hermomyrkystä joka häneen vastoin hänen tahtoaan injektoidan häneen. Kun luet noita tutkimuksia niin ymmärrät, että oma kokemuksesi ei tosiaan ole yleistettävissä vaan se on pikemminkin harvinainen poikkeama. Esimerkiksi eräässä pakkohoito koskevassa tutkimuskatsauksessa todetaan, että näyttö ei tue pakkohoidon käyttöä sen vaikuttavuuden pohjalta. Sinun kokemuksesi tuottamiseksi pitää siis tehdä äärimmäisen monelle pelkkää vahinkoa, mikä olisi peruste hoitaa sinuakin vain vapaaehtoisin hoitomenetelmin, koska on merkittävästi suurempi tilastollinen riski, että kuntosi huononee eikä parane pakkohoidon seurauksena. Tätä tarkoittaa kyky erottaa oma kokemus hoidon oikeista ja yleisistä vaikutuksista potilaisiin. - Anonyymi
Et pystykään hahmottamaan toisten kurjia kokemuksia, koska sinulta puuttuu empatiakyky kokonaan. Se puuttuu yleensä psykopaateilla. Siksi kirjoituksesi ovat niin kylmiä ja etäisiä. Yrität esittää tunteita, mutta se ei onnistu sinulta.
Ihmiset ovat vain pelinappuloita valtapelissäsi. Kiusaat sitä, jolta luulet saavasi jotain, kuten vallantunnetta. Tarkoituksesi on musertaa uhrin psyyke kokonaan ja tiedät kokemuksesta, että psykiatrilla on keinot siihen. Et kykene tuntemaan syyllisyyttä etkä häpeää. Sinulla ei ole omaatuntoa. Olet vaarallinen potilaidesi turvallisuudelle. Sinunlaisesi päätyvät usein vankilaan.
- Anonyymi
Osastohan on vähän niin kuin huono hotelli. Aika paljon siis riippuu ihmisistä miten rankkaa se on.
- Anonyymi
Aika huono vertaus.
- Anonyymi
"Trolli"!!!
- Anonyymi
Psykopatiasta jotain netistä lainattua:
"On yleinen luulo, että ihmiset joilla on psykopaattinen personallisuus, eivät omaa ollenkaan empatiakykyä. Tämä on kuitenkin väärä käsitys.
Psykopaatit manipuloivat, ja jotta he voisivat tehdä näin, heidän täytyy ymmärtää mitä toinen ihminen tuntee tietyllä hetkellä ja minkälainen hänen reaktionsa tulee sanoihin olemaan – näin psykopaatit saavat uhrinsa ansaan.
Empaattisuus tarkoittaa sitä, että ymmärtää toisen ihmisen mielialoja tai sen, miltä hänestä tuntuu. Tämä on kognitiivista empaattisuutta, ja psykopaateilla on sitä.
Se mitä heillä ei kuitenkaan ole, on tunnetason empatia. Mistä sitten on kyse, jos ihmisellä ei ole tunnetason empatiaa? Tällöin henkilö ei pysty tuntemaan katumusta, syyllisyyttä tai kipua siitä, että hän manipuloi toisia.
Psykopaatit ovat tietoisia siitä mitä he tekevät. Itse asiassa he käyttävät suurta määrää hallintaa, jotta he voisivat saada sen mitä he haluavat.
Vaikka onkin monesti totta, että psykopaatilla ei ole tunteita, tämä ei tarkoita sitä, että he näyttäisivät tunteettomilta.
He vaikuttavat yleisesti ottaen mukavilta ja ystävällisiltä ihmisiltä. Tunnet olosi sellaiseksi, että voit luottaa heihin ja päästää heidät lähellesi turvallisesti.
Tämä on todellakin vain ulkokuorta. Mukavuus on ase, jota psykopaatti käyttää vetääkseen uhreja puoleensa, jotta hän voisi manipuloida heitä ja käyttää heitä oman henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi.
Psykopaatti ei koskaan vaikuta kylmältä tai ylimieliseltä, eikä hän yritä erottua joukosta. Asia on päinvastoin, sillä psykopaatin täytyy vaikuttaa lämpimältä ja luotettavalta, jotta hän saisi ihmiset luottamaan itseensä.
Heille muut ihmiset eivät ole ihmisiä, vaan sen sijaan objekteja, joita he voivat käyttää saadakseen sen, mitä haluavat ja tarvitsevat.
Psykopatiaa ei voida parantaa, mutta sitä voidaan hoitaa."- Anonyymi
Vaikka tämä kirjoittamasi teksti ei koske juuri millään tavalla itse aloitusta, niin vastaan siihen silti, kommentoiden muutamaa esittämääsi väitettä. En siis ole tämän ketjun aloittaja.
Sanot, että psykopaateilla on ns. kognitiivista empaattisuutta. Kognitiivista päättelykykyä, nopeaa analysointikykyä ja älykkyyttä heiltä kyllä löytyy. Ja se, että he osaavat ehkä tulkita toisen ihmisen tilannetta, tai tunteita, mutta en kutsuisi sitä miksikää "kognitiiviseksi empaattisuudeksi.
Kuvasit psykopaatteja ystävällisiksi ja mukaviksi ihmisiksi ja turvallisuudentunnetta herättäviksi ihmisiksi. Saattavat he siltä, ainakin aluksi, jopa vaikuttaakin. Mutta tietynlainen kovuus, ja kylmyys heistä kyllä paljastuu ja huokuu, ainakin jonkin aikaa heidän kanssaan ollessa tekemisissä, tai jutellessa. Ainakin muutaman sellaisen kanssa olleena tekemissä sain sen vaikutelman, että he ovat varsin itseriittoisia, kehuvat mm. paljon itseään ja omia saavutuksiaan tai omaa statustaan, ja varallisuuttaan ja tuovat itseään esille. Joistakin psykopaateista olen huomannut sen, että heidän kasvonsa, silmänsä ja ilmeensä ovat varsin ilmeettömän oloisia ja tuntuisia. Eli esim. hymyillessä silmien ympäristön lihakset eivät ole siinä samalla tavalla mukana, ja mene tunnetilojen mukaan. Lukuunottamatta ehkä ilkeän ja vihamielisen tunteen aiheuttamaa reaktiota. Silmistä voi siis lukea paljon ihmisen tunnetiloja. Psykopaatit harvemmin pystyvät osoittamaan positiivisia mielialoja ja tunnetiloja. Etenkään, niitä kohtaan, joista he eivät joko itse pidä, tai jotka he haluavat esim. alistaa, sortaa, tai nujertaa henkisesti.
Väitit, että psykopaatit eivät koskaan vaikuta kylmiltä tai ylimieliseltä. Tässä kohtaa olen eri mieltä. Sillä se riippuu aika paljon ja pitkälti itse tilanteesta ja kyseisestä ihmissuhdekuviosta. Mikäli on onnistunut saamaan psykopaatista itselleen vihollisen, tai ei ainakaan ystävää, niin siinä tapauksessa psykopaatti kyllä näyttää itsestään sen välinpitämättömän, kylmän, torjuvan ja toista kohtaan ylenkatseellisen ja halveksivan käytöksen ja näyttää ne puolet itsestään jopa harvinaisen suoraan ja suodattamattakin.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että ne jotka ovat vähemmän narsistisia ja eivät omaa montaakaan psykopatialle ominaista piirrettä, vaikka niitä kumpiakin on meissä jokaisessa vaihtelevissa määrin, ovat silti kuitenkin yleensä lähes aina, poikkeuksetta välittömämpiä, huomaavaisempia, ystävällisiä ja kohteliaampia muita ja toisia ihmisiä kohtaan. Ujous, estyneisyys, syrjäytyminen, tai huonot kokemukset taas voivat tehdä kenestä tahansa sulkeutuneemman, sisäänpäinkääntyneemmän ja eristäytyneemmän. Nk. minä itse olen varsin ujo ja hiljainen sosiaalisesti. Myönnän sen suoraan. Itse olen, ainakin omasta mielestäni hyvinkin empaattinen. Tunnen ja koen hyvin vahvasti joko surua, tai vihaa, jos näen tai esim. luen joidenkin ikäviä kokemuksia. Jopa kyyneliin meneviä reaktioita. Esim. jos joku on joutunut kokemaan vääryyttä, epäoikeudenmukaista kohtelua, tai tekee vaikkapa eläinsuojelurikoksia, se saa minussa aikaan samoja reaktioita. Ja pystyn myös aika hyvin tulkitsemaan oikein kohtaamieni ihmisten luonteen ja persoonallisuudenominaisuuksia. Enkä todellakaan ole mikään psykopaatti.
Joskus jotkut ihmiset tekevät ujoista, sisäänpäinkäpertyneistä, hiljaisista ja estyneistä, syrjäytyneistä ihmisistä jopa aivan vääränlaisia ja pieleen meneviä tulkintoja. Eli pitävät heitä ilman syytä tylyinä, tai jopa psykopaatteina. Persoonallisuuspiirteet ja jopa niiden eri yhdistelmät tekevät meistä jokaisesta myös aivan omanlaisensa.
Ketjun aloittajasta en mene ja lähde tekemään mitään psykologisia analyysejä, sen enempää häntä tuntematta. Koska en ole koskaan häntä tavannut silmästä silmään, kasvokkain. Mutta hänen tarkoitusperiään, eli todellisia motiivejaan hieman epäilen. Ne jäävät jotenkin epäselväksi ja hämäränpeittoon. Silti epäilen edelleen, hänen kirjoitustyylistään päätellen ja tekstin tunnekylmyyden perusteella hänen olevan alalla oleva joko hoitaja, tai lääkäri. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka tämä kirjoittamasi teksti ei koske juuri millään tavalla itse aloitusta, niin vastaan siihen silti, kommentoiden muutamaa esittämääsi väitettä. En siis ole tämän ketjun aloittaja.
Sanot, että psykopaateilla on ns. kognitiivista empaattisuutta. Kognitiivista päättelykykyä, nopeaa analysointikykyä ja älykkyyttä heiltä kyllä löytyy. Ja se, että he osaavat ehkä tulkita toisen ihmisen tilannetta, tai tunteita, mutta en kutsuisi sitä miksikää "kognitiiviseksi empaattisuudeksi.
Kuvasit psykopaatteja ystävällisiksi ja mukaviksi ihmisiksi ja turvallisuudentunnetta herättäviksi ihmisiksi. Saattavat he siltä, ainakin aluksi, jopa vaikuttaakin. Mutta tietynlainen kovuus, ja kylmyys heistä kyllä paljastuu ja huokuu, ainakin jonkin aikaa heidän kanssaan ollessa tekemisissä, tai jutellessa. Ainakin muutaman sellaisen kanssa olleena tekemissä sain sen vaikutelman, että he ovat varsin itseriittoisia, kehuvat mm. paljon itseään ja omia saavutuksiaan tai omaa statustaan, ja varallisuuttaan ja tuovat itseään esille. Joistakin psykopaateista olen huomannut sen, että heidän kasvonsa, silmänsä ja ilmeensä ovat varsin ilmeettömän oloisia ja tuntuisia. Eli esim. hymyillessä silmien ympäristön lihakset eivät ole siinä samalla tavalla mukana, ja mene tunnetilojen mukaan. Lukuunottamatta ehkä ilkeän ja vihamielisen tunteen aiheuttamaa reaktiota. Silmistä voi siis lukea paljon ihmisen tunnetiloja. Psykopaatit harvemmin pystyvät osoittamaan positiivisia mielialoja ja tunnetiloja. Etenkään, niitä kohtaan, joista he eivät joko itse pidä, tai jotka he haluavat esim. alistaa, sortaa, tai nujertaa henkisesti.
Väitit, että psykopaatit eivät koskaan vaikuta kylmiltä tai ylimieliseltä. Tässä kohtaa olen eri mieltä. Sillä se riippuu aika paljon ja pitkälti itse tilanteesta ja kyseisestä ihmissuhdekuviosta. Mikäli on onnistunut saamaan psykopaatista itselleen vihollisen, tai ei ainakaan ystävää, niin siinä tapauksessa psykopaatti kyllä näyttää itsestään sen välinpitämättömän, kylmän, torjuvan ja toista kohtaan ylenkatseellisen ja halveksivan käytöksen ja näyttää ne puolet itsestään jopa harvinaisen suoraan ja suodattamattakin.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että ne jotka ovat vähemmän narsistisia ja eivät omaa montaakaan psykopatialle ominaista piirrettä, vaikka niitä kumpiakin on meissä jokaisessa vaihtelevissa määrin, ovat silti kuitenkin yleensä lähes aina, poikkeuksetta välittömämpiä, huomaavaisempia, ystävällisiä ja kohteliaampia muita ja toisia ihmisiä kohtaan. Ujous, estyneisyys, syrjäytyminen, tai huonot kokemukset taas voivat tehdä kenestä tahansa sulkeutuneemman, sisäänpäinkääntyneemmän ja eristäytyneemmän. Nk. minä itse olen varsin ujo ja hiljainen sosiaalisesti. Myönnän sen suoraan. Itse olen, ainakin omasta mielestäni hyvinkin empaattinen. Tunnen ja koen hyvin vahvasti joko surua, tai vihaa, jos näen tai esim. luen joidenkin ikäviä kokemuksia. Jopa kyyneliin meneviä reaktioita. Esim. jos joku on joutunut kokemaan vääryyttä, epäoikeudenmukaista kohtelua, tai tekee vaikkapa eläinsuojelurikoksia, se saa minussa aikaan samoja reaktioita. Ja pystyn myös aika hyvin tulkitsemaan oikein kohtaamieni ihmisten luonteen ja persoonallisuudenominaisuuksia. Enkä todellakaan ole mikään psykopaatti.
Joskus jotkut ihmiset tekevät ujoista, sisäänpäinkäpertyneistä, hiljaisista ja estyneistä, syrjäytyneistä ihmisistä jopa aivan vääränlaisia ja pieleen meneviä tulkintoja. Eli pitävät heitä ilman syytä tylyinä, tai jopa psykopaatteina. Persoonallisuuspiirteet ja jopa niiden eri yhdistelmät tekevät meistä jokaisesta myös aivan omanlaisensa.
Ketjun aloittajasta en mene ja lähde tekemään mitään psykologisia analyysejä, sen enempää häntä tuntematta. Koska en ole koskaan häntä tavannut silmästä silmään, kasvokkain. Mutta hänen tarkoitusperiään, eli todellisia motiivejaan hieman epäilen. Ne jäävät jotenkin epäselväksi ja hämäränpeittoon. Silti epäilen edelleen, hänen kirjoitustyylistään päätellen ja tekstin tunnekylmyyden perusteella hänen olevan alalla oleva joko hoitaja, tai lääkäri.Olipa hyvää analysointia. Tekstini oli netistä lainattua eikä varmaan kovin luotettavaa. En tiedä kohdanneeni psykopaattia aiemmin ja vasta nyt tutustuin netin avulla aiheeseen.
Analyysisi vaikuttaa totuudenmukaiselta. Jo tuota omaani lainatessa netistä, ajattelin etteivät ystävällisyys ja mukavuus sopineet aloittajaan (mikäli se hän on keneksi luulen). Jutellessa välittyi kovuus ja halveksunta minua kohtaan sellainen voi voi-kauhistelu. Olinhan alempiarvoinen asiakas.
Toki hän voi hoitotyössä tehdä aluksi vaikutelman, että on mukava ja ystävällinen. En edes muista millainen hän alussa oli, kun minulle riitti se ,että sain puhua vaitiolovelvolliselle ammatti-ihmiselle. Useat ajat hoidettiin puhelimitse ja hän oli usein töykeä puhuessaan minulle. Halusin puhua edes sen puoli tuntia asioitani ammatti-ihmiselle, mutta tuo hoitaja ei antanut minun puhua. Hän alkoi lopettelemaan kesken lauseen viiden minuutin jälkeen. Joko hän teki sen ihan kiusaamismielessä tai sitten ei vain halunnut kuunnella alempiarvoisen elämästä ja ajatuksista. Ei ollut kyse mistään kiiretilanteesta, koska hän ei sanonut mitään syytä miksi yhtäkkiä pitikin lopettaa puhelu minun hoitoajalla.
Tuo oli yksi syy monen muun lisäksi, että lopetin hoitosuhteen häneen. Se on nyt onneksi ohi, koska on omakantaan kirjattu. Soitin potilasasiamiehelle ja hän neuvoi tekemään muistutuksen kokemastani hoidosta. Tein sen ja asia on toivottavasti pian selvittelyn alla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipa hyvää analysointia. Tekstini oli netistä lainattua eikä varmaan kovin luotettavaa. En tiedä kohdanneeni psykopaattia aiemmin ja vasta nyt tutustuin netin avulla aiheeseen.
Analyysisi vaikuttaa totuudenmukaiselta. Jo tuota omaani lainatessa netistä, ajattelin etteivät ystävällisyys ja mukavuus sopineet aloittajaan (mikäli se hän on keneksi luulen). Jutellessa välittyi kovuus ja halveksunta minua kohtaan sellainen voi voi-kauhistelu. Olinhan alempiarvoinen asiakas.
Toki hän voi hoitotyössä tehdä aluksi vaikutelman, että on mukava ja ystävällinen. En edes muista millainen hän alussa oli, kun minulle riitti se ,että sain puhua vaitiolovelvolliselle ammatti-ihmiselle. Useat ajat hoidettiin puhelimitse ja hän oli usein töykeä puhuessaan minulle. Halusin puhua edes sen puoli tuntia asioitani ammatti-ihmiselle, mutta tuo hoitaja ei antanut minun puhua. Hän alkoi lopettelemaan kesken lauseen viiden minuutin jälkeen. Joko hän teki sen ihan kiusaamismielessä tai sitten ei vain halunnut kuunnella alempiarvoisen elämästä ja ajatuksista. Ei ollut kyse mistään kiiretilanteesta, koska hän ei sanonut mitään syytä miksi yhtäkkiä pitikin lopettaa puhelu minun hoitoajalla.
Tuo oli yksi syy monen muun lisäksi, että lopetin hoitosuhteen häneen. Se on nyt onneksi ohi, koska on omakantaan kirjattu. Soitin potilasasiamiehelle ja hän neuvoi tekemään muistutuksen kokemastani hoidosta. Tein sen ja asia on toivottavasti pian selvittelyn alla.Lisään vielä, että olen se joka epäili tuolla vähän aiemmin, että ap on entinen hoitajani ja kirjoittaa minusta ja siskostani tässä ketjussa. Joku vastasi minulle, että mikäli hoitaja on kirjoittanut nämä ja minä puhun totta, niin sairas se on. Jäin sitten pohtimaan millä tavalla se on sairas.
Itse olen kokenut psykooseja aiempina vuosina, joten en häntä sillä tavalla pidä sairaana. Tuli mieleen luonnehäiriöt ja niistä psykopatia ja siitä luin netistä. En tietenkään tunne häntä tarpeeksi hyvin enkä muutenkaan ole oikea ihminen tekemään diagnoosia. Olkoot mikä on, mutta en halua tutustua yhtään enempää. Joku ohje oli, että kun tapaat tietynlaisen ihmisen, niin juokse karkuun. Tuo sopii paremmin kuin hyvin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että olen se joka epäili tuolla vähän aiemmin, että ap on entinen hoitajani ja kirjoittaa minusta ja siskostani tässä ketjussa. Joku vastasi minulle, että mikäli hoitaja on kirjoittanut nämä ja minä puhun totta, niin sairas se on. Jäin sitten pohtimaan millä tavalla se on sairas.
Itse olen kokenut psykooseja aiempina vuosina, joten en häntä sillä tavalla pidä sairaana. Tuli mieleen luonnehäiriöt ja niistä psykopatia ja siitä luin netistä. En tietenkään tunne häntä tarpeeksi hyvin enkä muutenkaan ole oikea ihminen tekemään diagnoosia. Olkoot mikä on, mutta en halua tutustua yhtään enempää. Joku ohje oli, että kun tapaat tietynlaisen ihmisen, niin juokse karkuun. Tuo sopii paremmin kuin hyvin.Tähän vielä puutun kirjoituksessasi, kun se koskee myös minua.
"Ujous, estyneisyys, syrjäytyminen, tai huonot kokemukset taas voivat tehdä kenestä tahansa sulkeutuneemman, sisäänpäinkääntyneemmän ja eristäytyneemmän."
"Joskus jotkut ihmiset tekevät ujoista, sisäänpäinkäpertyneistä, hiljaisista ja estyneistä, syrjäytyneistä ihmisistä jopa aivan vääränlaisia ja pieleen meneviä tulkintoja. Eli pitävät heitä ilman syytä tylyinä, tai jopa psykopaatteina."
Olen ollut aina ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko myöskin. En toisaalta edes kaipaa paljoa sosiaalisia kontakteja ja viihdyn hyvin perheeni kanssa ja yksinkin pitkiä aikoja. Minua varmasti pidetään sen takia outona tyyppinä.
As-piirteitä kieltämättä löytyy, vaikken ole psyk. diagnoosia epäillyt enkä koe, että yhteiskunta vainoaa ja kiduttaa autisteja ja mitä ap nyt keksikään aloituksessaan. Vaikka minut diagnosoitaisiin assiksi, ei psyk. diagnoosi tiedoista häviäisi.
Kieltämättä olen tämän ketjun jälkeen alkanut ajatella uudelleen sitten kesän jälkeen, että poikkeavuuteni johtuukin ehkä enemmän neurologiasta syistä, koska olen ollut poikkeava jo lapsesta lähtien. Se apu aloittajan teksteistä oli minulle, että aloin ajatella uudelleen tätä mahdollisuutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipa hyvää analysointia. Tekstini oli netistä lainattua eikä varmaan kovin luotettavaa. En tiedä kohdanneeni psykopaattia aiemmin ja vasta nyt tutustuin netin avulla aiheeseen.
Analyysisi vaikuttaa totuudenmukaiselta. Jo tuota omaani lainatessa netistä, ajattelin etteivät ystävällisyys ja mukavuus sopineet aloittajaan (mikäli se hän on keneksi luulen). Jutellessa välittyi kovuus ja halveksunta minua kohtaan sellainen voi voi-kauhistelu. Olinhan alempiarvoinen asiakas.
Toki hän voi hoitotyössä tehdä aluksi vaikutelman, että on mukava ja ystävällinen. En edes muista millainen hän alussa oli, kun minulle riitti se ,että sain puhua vaitiolovelvolliselle ammatti-ihmiselle. Useat ajat hoidettiin puhelimitse ja hän oli usein töykeä puhuessaan minulle. Halusin puhua edes sen puoli tuntia asioitani ammatti-ihmiselle, mutta tuo hoitaja ei antanut minun puhua. Hän alkoi lopettelemaan kesken lauseen viiden minuutin jälkeen. Joko hän teki sen ihan kiusaamismielessä tai sitten ei vain halunnut kuunnella alempiarvoisen elämästä ja ajatuksista. Ei ollut kyse mistään kiiretilanteesta, koska hän ei sanonut mitään syytä miksi yhtäkkiä pitikin lopettaa puhelu minun hoitoajalla.
Tuo oli yksi syy monen muun lisäksi, että lopetin hoitosuhteen häneen. Se on nyt onneksi ohi, koska on omakantaan kirjattu. Soitin potilasasiamiehelle ja hän neuvoi tekemään muistutuksen kokemastani hoidosta. Tein sen ja asia on toivottavasti pian selvittelyn alla.Olet tehnyt oikein lopettaessasi tekemiesi havaintojen jälkeen huonosti toimivan hoitokontaktin kyseiseen paikkaan ja päättänyt hoitosuhteen kyseisen epäystävällisen hoitajan kanssa. Ja että olet tehnyt muistutuksen hoitotaholle.
Vaikka itselleni tulee joka kerta ikäviä muistoja, tai tulee ikäviä tunteita lukiessani vähän samanlaisista kokemuksista, joita minulla on ollut. Näen, että olet onnistunut pysymään positiivisena ja ettet ole katkeroitunut mitenkään. Se on hyvä asia. Monelta se ei onnistu.
Viittaan ja tarkoitan tällä itseäni. Oli hyvin vaikea unohtaa tai antaa anteeksi, tai olla tuntematta vihaa psykiatriaa, psykiatreja, tai sitä sairaanhoitopiiriä kohtaan, jonka mielivaltaisten toimien ja väärien hoitopäätösten takia. Tai huonon ja asenteellista kohtelun aiheuttamia seurauksia.
Enkä tiedä, kykenenkö unohtamaan sitä vääryyttä, tai epäoikeudenmukaista ja epäasiallista kohtelua, asenteellisuutta.
Jos kykenee antamaan anteeksi, silloin on päässyt jo pitkälle. Mutta unohtaminen onki huomattavasti vaikeampaa.
Se on kai ilmeisesti pidempi prosessi, joka pitää läpikäydä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä, että olen se joka epäili tuolla vähän aiemmin, että ap on entinen hoitajani ja kirjoittaa minusta ja siskostani tässä ketjussa. Joku vastasi minulle, että mikäli hoitaja on kirjoittanut nämä ja minä puhun totta, niin sairas se on. Jäin sitten pohtimaan millä tavalla se on sairas.
Itse olen kokenut psykooseja aiempina vuosina, joten en häntä sillä tavalla pidä sairaana. Tuli mieleen luonnehäiriöt ja niistä psykopatia ja siitä luin netistä. En tietenkään tunne häntä tarpeeksi hyvin enkä muutenkaan ole oikea ihminen tekemään diagnoosia. Olkoot mikä on, mutta en halua tutustua yhtään enempää. Joku ohje oli, että kun tapaat tietynlaisen ihmisen, niin juokse karkuun. Tuo sopii paremmin kuin hyvin.Tuohon viimeiseen lauseeseesi minunkin on helppo yhtyä, eli olla siis samaa mieltä. Olet aivan ja täysin oikeassa. Koska niinhän se asia oikeasti on! Eli todellakin pitää ja kannattaa juosta karkuun, jos tapaa, tai kohtaa narsistilta, tai psykopaatilta vaikuttavan ihmisen.
- Anonyymi
Aloittaja on paskanpuhuja.
- Anonyymi
🤔🤔🤔🤔🤔
- Anonyymi
Täällä valitetaan paljon. Saatte mitä mietitte. Lisää fyrkkaa tulossa hoitajille?
- Anonyymi
Olen hoitoalan/sosiaalitoimeen pyrkivä opiskelija. Ilman piikkiä, usko että se toimii, INNER enemies tilttaa voimakkaatkin
- Anonyymi
Jos joutuu pakkohoitoon niin joutuu ottamaan piikin. Siitä ei voi kieltäytyä. Se pannaan vaikka väkisin ja säännöllisesti. Ei ne psyykelääkkeet ihan vaarattomia ole. Ykx tuttu sano että kävi ihan kuoleman rajalla. Sen jälkeen lääkäri vaihtoi lääkkeen. Nyt on pysynyt hengissä mutta nukkuu 14tuntia vuorokaudessa lääkepöppyrässä.
- Anonyymi
Ei siellä ensimmäisenä piikitetä, vaan vasta sitten, kun mikään muu hoito ei toimi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siellä ensimmäisenä piikitetä, vaan vasta sitten, kun mikään muu hoito ei toimi.
Väärin. Monela onn vaikka ja mitä lääkkeitä kokeilematta mutta jos ei ole lääkärin mieliksi piikki tulee. Tai toimivia on mutta lääkäri ei niitä halua antaa. Kyse on siis lääkärin subjektiivisesta halusta saada tietty lääke menemään vaikka väkisin. Ei objektiivisesta totuudesta että mikään muu lääke ei toimi.
- Anonyymi
Kyllä ne piikittää. Jos on vähänkään vihiä, että potilas saattaa lopettaa kotiuduttuaan lääkityksen, niin piikitys aloitetaan sairaalassa Sitten se jatkuu ja jatkuu eikä kukaan anna lupaa lopettaa. Minulle ei lääkäri kirjoittanut samaa lääkettä tabletteina, jolloin lopettaessani piikillä käynnit, joudun lopettamaan lääkityksen seinään. Sain toista lääkettä tilalle. Sitä en kuitenkaan koskaan aloittanut.
- Anonyymi
Sulla ei sentäs pakkohoidon lääkäri kirjoittanut omakantaan että "jos potilas ei saavu piikille, täytyy tehdä virka-apu pyyntö".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sulla ei sentäs pakkohoidon lääkäri kirjoittanut omakantaan että "jos potilas ei saavu piikille, täytyy tehdä virka-apu pyyntö".
Ei kirjoittanut. Lääkäri uhkasi, että voidaan tulla kotia piikittämään, jos ei mene piikille. Hän sanoi, että niin on tehty jossain toisella paikkakunnalla. Se tuntui uhkaukselta.
- Anonyymi
Välttelen pakkohoitoa 1,3,7-trimetyyli-ksantaanin ym. kemikaalisten yhdisteiden (mites mahto mennä labra-arvot tällä kertaa, kerran v. kysely systeemisessä hoitotapahtumassa) avulla. Ajattelen sen näin. Ellen käyttäisi lääkkeitä ym. yhdisteitä, no, en vain ole niin ytm, että rock-staran tavoin keräisin positiivista energiaa yksinäni tai cp-tyyppien avulla jostain festarilta.
Olen tämmöinen muutamaan matemaattiseen kaav. (lue: yhdisteeseen) hurahtanut veikkonen, jolla ei järki kulje läheisyystyhjiössä (liian tuomitsevaa seuraa ei voi ylläpitää pitkään). Selityksiä psykiatriaan kävelyyn on useita, mutta paras niistä ohittaa kaiken: on vain niin yksin, että kokeilee vaikka vähän lääkkeitäkin. Ilman lääkkeitä keskustelee "näköhavaintojen" kanssa ainoastaan. Se vie paljon voimia kuupalta. Lääkkeet auttaa hyväksymään atm-tyylisen ulkonäön, muun muas - Anonyymi
Sisaresi on aivan oikeassa. Hanen oikeuksiaan on rikottu.
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 972753
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042340- 912090
- 161854
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441731- 381725
- 781696
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1001656Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1291477Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411294