Olen lievästi(?) autistinen ihminen. Olen tajunnut tämän itsestäni joitakin vuosia. Aina olen tajunnut olevani jotenkin "omituinen" tai "erilainen". Vasta ihan viimeaikoina olen kuitenkin tajunnut millätavalla nämä piirteet vaikeuttavat elämääni ja alkanut pohtia, tarvitsisinko sittenkin diagnoosin? Kynnys lähteä sitä hakemaan, on kuitenkin korkea, koska aiemmin yrittäessäni hakea apua elämäni ongelmallisuuteen, on usein menty ojasta allikkoon... Haluaisin kuulla kokemuksia asiasta toisilta autisteilta/aspergerinsyndroomaisilta, joilla on tai ei ole diagnoosia, miten elämä on järjestynyt tai ei järjestynyt. Oma elämäni on ollut putkään vähän vaikka minkälaista rämpimistä. Tiedän kumminkin, että kaikilla se ei ole niin, koska tunnen ainakin yhden ilman diagnoosia elävän "umpiaspergerin", joka on osannut itse järjestää elämänsä niin, että pärjåä toisten ominaisuuksiensa kanssa ja loistaa toisten kanssa. Laittakaa viestiä suomi24-sähköpostiini.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jaa ei tässä suomi24:ssä näköjään olekaan enää sähköpostia, vaikka rekisteröityisi. No, laittakaa mhelenhu ätmerkki luukku piste ceeooäm.