Erityisyys

Kolme vaihetta erityisyyden tyhjäksi tekemiseksi ja valaistumisen kokemiseksi
Kristus kutsuu jokaista heräämään korkeimpaan, ikuiseen, ehdottomaan rakkauteen. Tämän heräämisen ainoa este on erityisyys-suodatin, joka projisoi maailman, missä jotkut kuvat näyttävät tärkeämmiltä ja arvokkaammilta kuin jotkut toiset kuvat. Tämä näkyy hyvin selkeästi suhteissa, joita on kutsuttu erityisiksi ihmissuhteiksi, niissä jotkut ihmiset nostetaan ja jotkut ihmiset lasketaan. Missä tahansa tilanteessa erityisyyttä vaalitaankin, Kristus jää tietoisuudelta piiloon. Kun Kristus tunnistetaan, on erityisyyden mielettömyydestä vapauduttu ikuisiksi ajoiksi.

Erityisyys on egon toinen nimi. Erityisyys estää tiedostamasta samanarvoisuutta ja Ykseyttä koska se painottaa muotoa ja jättää sisällön huomiotta. Rakkaus on sisältö. Anteeksianto on suuri oikaisija, joka näkee kaikki kuvat yhtäläisesti valheellisina. Tämä näkökulma avaa portin muistamaan Jumala. Erityisyys on uskomus, josta kumpuaa monia käsitteitä. Omistaminen on yksi sellainen asia, käsite. Ihmissuhteet, jotka perustuvat omistamiseen, palvelevat suurta ”mestariaan”. Aika, paikka ja kehot ovat erityisyyden käsitteitä ja ego kutoo omaa ”todellisuuden” kuvaansa näistä käsitteistä ja erityisyydestä.
Minua on pyydetty kertomaan jotain siitä, kun siirrytään erityisyydestä pyhyyteen, muutokseen kuolemasta elämään tai kaunoista ylösnousemukseen. Se on sitä, että herätään anteeksiannon kautta harhoista Ikuiseen Elämään. Yksinkertaisilla termeillä ilmaistuna se on Läsnäoloa ja Avoimuutta sille Mikä On. Heräämistä tähän Jumalalliseen Abstraktioon edeltää kolme näennäistä vaihetta ja jaan tässä ajatuksia jokaisesta vaiheesta.

Ensimmäinen vaihe on sallia mielessä olevan pimeyden ja erityisyyden tulla pintaan ja paljastetuksi. Toinen vaihe on puolueettomuuden vaihe, jossa erityisyys vielä jatkaa olemassa oloaan tietoisuudessa ja silti puolueetonta tarkkailua harjoitetaan hyvin johdonmukaisesta näkökulmasta. Viimeinen vaihe ei todellakaan ole enempää eikä vähempää kuin eläminen Läsnäolon Hetkessä. Se on ei-tuomitsevan tietoisuuden onnellista unta, missä havaitsemisen samanlaisuus tunnistetaan aina ja ilman poikkeuksia. Kutsun tätä kokemusta valaistumiseksi.
Kokemuksina, useimmille ihmisille ensimmäinen vaihe on haastavin ja vaikein.

Toinen vaihe voi sisältää rankkoja hetkiä ja kausia ajassa, mutta silti johtuen lisääntyvästä ja tehokkaasta mielen harjoittamisesta ja johdonmukaisesta harjoittamisesta, nämä intensiiviset kokemukset tuntuvat enemmänkin harvinaisilta ja ohimeneviltä. Viimeisessä vaiheessa nämä intensiiviset kokemukset ovat poissa ja niiden tilalla on pelkästään rakkautta, rauhaa, onnellisuutta, iloa ja vapautta.
Sallia erityisyyden tulla pintaan
Koska alitajuiset uskomukset ovat syvälle juurtuneita, tämän vaiheen aikana ihmiset näyttävät yhä olevan ihmisiä ja asiat näyttävät olevan asioita. Mieli uskoo olevansa ihmisolento ja että maailma/kosmos on sen itsensä ulkopuolella. Näyttää myös siltä kuin havaitussa ympäristössä
ihmiset ja asiat olisivat havaitsijalle ajoittain vihamielisiä. Mieli, joka uskoo egoon (erillisyyteen Jumalasta) on tietämätön siitä itsevihan laajuudesta, josta se pitää kiinni. Se on tietämätön myös meneillään olevista yrityksistä projisoida tämä uskomus ristiriidaksi ”ulkoiseen” maailmaan, maailmaan/kosmokseen, joka ei pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin neutraali kuvien valkokangas. Tänään kuitenkin tietoisuuden toiminnoilla on monia todistajia ja ne ovat tulossa tietoisuudessa ilmeisemmiksi.
Esim. kvanttifysiikka osoittaa parhaillaan, että tietoisuus sisältää mahdollisuuksia, jotka ovat subjektiivisia ja valintaan sidottuja ja myös että ei ole olemassa mitään tietoisuudesta erillään olevaa objektiivista maailmaa jossain ”tuolla ulkopuolella”. Syvät, usein tiedostamattomat arvottomuuden, puutteen ja syyllisyyden tunteet ajavat mieltä etsimään rakkautta ja tarkoitusta ja arvoa havaitun maailman kuvista. Arvostetaan tiettyjä ihmisiä ja asioita, ryhmiä ja organisaatioita, eläimiä ja maita jne subjektiivisten mieltymysmallien mukaan, joilla ei ole mitään tekemistä Totuuden tai Ikuisuuden kanssa. Egon tarve ”kuulua johonkin” ja puutteen tunteet ajavat etsimään kytköksiä ja yhteen liittymisiä muodoista, jotka tarjoavat vain hetkellisiä ja harhaisia läheisyyden ja yhteyden tunteita. Todellinen läheisyys on mielessä ja sen voi kokea vain jaetun Tarkoituksen kautta. Yhdistynyt Tarkoitus mielessä tuo yhdistetyn havainnon maailmasta ja tämä tarjoaa onnellisen ei-tuomitsevan unen, mikä on kaiken aidon henkisen harjoittamisen päämäärä.

Päätös:
Rakkaus odottaa, että se toivotetaan tervetulleeksi, ei aikaa. Halukkuudessa paljastaa ja vapauttaa egon uskomusmalli, joka peittää valon, tarkkailija näyttää tulevan yhä selvemmäksi. Virheelliset syyn ja seurauksen kytkennät paljastuvat epätodellisiksi, kun nähdään, että muoto on epätodellisen syyn (ego) epätodellinen seuraus. Ihmeet osoittavat mielen voiman ja palauttavat mielen tietoisuuden, joka toimii päätöksen tekijän mekanismina vapauttaen siten valheellisen käsitteen, jossa keho olisi päätöksen tekijä. Tämä vapauttaa mielen anteeksiannon avulla, mikä on yksinkertaisesti valheellisen näkemistä valheellisena. Kun johdonmukaisesti koetaan anteeksiantoa, mieli yhdistyy Pyhän Hengen näkökulman tai tarkkailijan näkökulman kanssa, josta puhutaan kvanttifysiikassa.
Puhun usein kokoontumisissa ajatuksista “ei-miellyttää-ihmisiä” ja ”ei-yksityisiä-ajatuksia”. Oikeastaan tämä tarkoittaa, sananmukaisesti, että ei ole olemassa ihmisiä, joita miellyttää, kun mieli tunnistaa sen, että maailma on ajatusten maailma ja että kokonaisessa, yhdistyneessä havaitsemisessa ei voi pitää mitään piilossa tai yksityisenä. Se ei tarkoita, että ”ei saisi” olla salaisia tai yksityisiä ajatuksia, vaan sen oivaltamista, että mieli on kokonainen, eikä se voi olla pirstoutunut tai jakaantunut ”tunnettuun” tai ”ei-tunnettuun.” Joten kun loukkaavat tunteet tulevat tietoisuudessa pintaan, on olemassa toinen mielen konteksti käsitellä ne, sen sijaan että syyttäisi maailmaa ja syyttäisi maailman ihmisiä. Mielen parantava konteksti on Pyhän Hengen anteeksiannettu näkökulma, joka tuo helpotuksen syyllisyyteen, jonka sai aikaan egon henkilökohtainen näkökulma. Pyhän Hengen Ohjauksessa mieli oivaltaa, että se ei ole “tekijä” ja siksi se ei ole koskaan “tehnyt” yhtään mitään – oikeaa tai väärää. Tässä oivalluksessa syyllisyys, pelko ja viha ovat ainaisesti mahdottomia ja siten poistuneet tietoisuudesta.
Valaistuminen
Et ole maailman käsitteiden ja kuvien armoilla. Ennen kuin heräät maailman unesta, tulet olemaan onnellisessa unessa. Tulet näkemään, että olet unen näkijä. Olet avara ja sinä hallitset mielikuvia.

Voi kiesus mitä skeidaa!

Tuollaiseen ei täysijärkinen voi uskoa.