Kristityt laittakaa oma nikki..nimmari.. että

Itse tutkin koko luvun ainakin ja myös yhdistän aiheeseen muut raamatun kohdat ja tietysti kokonaisuuden yhdistäminen..
Nyrkkisääntönä sivu ennen ja sivu jälkeen asian ,mikä on esillä.

MrHyvis kirjoitti:

Itse tutkin koko luvun ainakin ja myös yhdistän aiheeseen muut raamatun kohdat ja tietysti kokonaisuuden yhdistäminen..
Nyrkkisääntönä sivu ennen ja sivu jälkeen asian ,mikä on esillä.

Lue lisää

Oma perusteluni on tämä: jos Paavali keskittyy kolmessa eri kirjeessään huolellisesti johonkin aiheeseen, oletan sen olevan hänelle tärkeä. Niinpä luen tuosta aiheesta jokaisesta kirjeestä, jossa hän siitä kirjoittaa. Ja pyrin olemaan lisäilemättä hänen kirjoituksiinsa omiani ajatuksella: "No niin, mutta kirjoittaahan hän toisaalta {jostakin aivan muusta asiasta] toissaalla nääin ja noin, joten ei hän mitenkään voi tarkoittaa sitä, mitä hän nyt kirjoittaa." Ikään kuin Paavali olisi halunnut tehdä evankeliumista vaikeasti hahmottuvan ppalapelin, joka tulee koota hänen sieltä täältä hänen kirjeistään. Ei Paavali tiennyt mitään kirjapainotaidon keksimisestä 1400 vuotta myöhemmin eli ei hän kuvitellut (niiin kuin näköjään monet meistä), että hänen eri kirjeitään luetaan seurakunnissa yksissä kansissa. Kenties kirjeitä kopioitiin, kenties ei, mutta yksi asia on varmaa: ensimmäisen vuosisadan aikana ei ollut Raamattua nykymuodossa. Niinpä kuvitelma, että onhan Raamattua luettu nykyisellä tavalla jo kaksi vuosituhatta, on täysin lapsellinen.
Eivät galatalaiset lukeneet esim. Jaakobin kirjettä, koska heillä ei sitä ollut. (Joten heidän ei tarvinnut pähkäillä mielessään Jerusalemin seurakuntalaisten tavoin, josko heidän uskonsa sisälsi riittävästi tekoja, jotta se kävisi vanhurskauttavasta uskosta).

Anonyymi kirjoitti:

Oma perusteluni on tämä: jos Paavali keskittyy kolmessa eri kirjeessään huolellisesti johonkin aiheeseen, oletan sen olevan hänelle tärkeä. Niinpä luen tuosta aiheesta jokaisesta kirjeestä, jossa hän siitä kirjoittaa. Ja pyrin olemaan lisäilemättä hänen kirjoituksiinsa omiani ajatuksella: "No niin, mutta kirjoittaahan hän toisaalta {jostakin aivan muusta asiasta] toissaalla nääin ja noin, joten ei hän mitenkään voi tarkoittaa sitä, mitä hän nyt kirjoittaa." Ikään kuin Paavali olisi halunnut tehdä evankeliumista vaikeasti hahmottuvan ppalapelin, joka tulee koota hänen sieltä täältä hänen kirjeistään. Ei Paavali tiennyt mitään kirjapainotaidon keksimisestä 1400 vuotta myöhemmin eli ei hän kuvitellut (niiin kuin näköjään monet meistä), että hänen eri kirjeitään luetaan seurakunnissa yksissä kansissa. Kenties kirjeitä kopioitiin, kenties ei, mutta yksi asia on varmaa: ensimmäisen vuosisadan aikana ei ollut Raamattua nykymuodossa. Niinpä kuvitelma, että onhan Raamattua luettu nykyisellä tavalla jo kaksi vuosituhatta, on täysin lapsellinen.
Eivät galatalaiset lukeneet esim. Jaakobin kirjettä, koska heillä ei sitä ollut. (Joten heidän ei tarvinnut pähkäillä mielessään Jerusalemin seurakuntalaisten tavoin, josko heidän uskonsa sisälsi riittävästi tekoja, jotta se kävisi vanhurskauttavasta uskosta).

Lue lisää

Kyllä ,mutta vaikka kirjeillä olisi ajallista eroa tai onko jopa aramea hebr ensim painos niin se perus asia ei muutu.
Olipa kirje mille srklle tahansa.
Siksi kokonaisuus on hyvä lukea tietää ja ymmärtää.
Totuus on joka osiossa .

Anonyymi kirjoitti:

Oma perusteluni on tämä: jos Paavali keskittyy kolmessa eri kirjeessään huolellisesti johonkin aiheeseen, oletan sen olevan hänelle tärkeä. Niinpä luen tuosta aiheesta jokaisesta kirjeestä, jossa hän siitä kirjoittaa. Ja pyrin olemaan lisäilemättä hänen kirjoituksiinsa omiani ajatuksella: "No niin, mutta kirjoittaahan hän toisaalta {jostakin aivan muusta asiasta] toissaalla nääin ja noin, joten ei hän mitenkään voi tarkoittaa sitä, mitä hän nyt kirjoittaa." Ikään kuin Paavali olisi halunnut tehdä evankeliumista vaikeasti hahmottuvan ppalapelin, joka tulee koota hänen sieltä täältä hänen kirjeistään. Ei Paavali tiennyt mitään kirjapainotaidon keksimisestä 1400 vuotta myöhemmin eli ei hän kuvitellut (niiin kuin näköjään monet meistä), että hänen eri kirjeitään luetaan seurakunnissa yksissä kansissa. Kenties kirjeitä kopioitiin, kenties ei, mutta yksi asia on varmaa: ensimmäisen vuosisadan aikana ei ollut Raamattua nykymuodossa. Niinpä kuvitelma, että onhan Raamattua luettu nykyisellä tavalla jo kaksi vuosituhatta, on täysin lapsellinen.
Eivät galatalaiset lukeneet esim. Jaakobin kirjettä, koska heillä ei sitä ollut. (Joten heidän ei tarvinnut pähkäillä mielessään Jerusalemin seurakuntalaisten tavoin, josko heidän uskonsa sisälsi riittävästi tekoja, jotta se kävisi vanhurskauttavasta uskosta).

Lue lisää

ei ollut raamattua nykymuodossa,
eikä ollut lukutaitoakaan, - vain muutamilla.

MrHyvis kirjoitti:

Kyllä ,mutta vaikka kirjeillä olisi ajallista eroa tai onko jopa aramea hebr ensim painos niin se perus asia ei muutu.
Olipa kirje mille srklle tahansa.
Siksi kokonaisuus on hyvä lukea tietää ja ymmärtää.
Totuus on joka osiossa .

Lue lisää

Olen eri mieltä. Ei voi olla niin, että sekä Paavali että Jaakob ovat vanhurskauttavan uskon asiassa oikeassa.
Sillä ON merkitystä, mitä kukakin on kenellekin kirjoittanut. Pakanakristityt ahmivat uskonnollis-moralistiseen korvasyyhyynsa Jaakobin kirjettä, jota Jaakob ei ole kirjoittanut pakanakristityille lainkaan - tämä ilmenee kyllä täysin selkeästi kirjeen alussa. Mutta SIITÄHÄN nyt kukaan korvasyyhyinen ei mitään piittaa. Eli pakanakristityt päättävät omavaltaisesti, missä kohtaa Jaakobin kannattaa suhtautua vakavasti (hänen kirjoittaessaan uskosta JA teoista) ja missä kohtaa ei (siinä, kun hän määrittelee, kenelle on kirjeensä kirjoittanut). Ja kaikki tämä tehdään "raamatullisuuden" nimissä.
Tämä toki olisi hauskaa, jos kyse ei olisi vakavasta asiasta, joka orjuuttaa ihmisiä.
- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Olen eri mieltä. Ei voi olla niin, että sekä Paavali että Jaakob ovat vanhurskauttavan uskon asiassa oikeassa.
Sillä ON merkitystä, mitä kukakin on kenellekin kirjoittanut. Pakanakristityt ahmivat uskonnollis-moralistiseen korvasyyhyynsa Jaakobin kirjettä, jota Jaakob ei ole kirjoittanut pakanakristityille lainkaan - tämä ilmenee kyllä täysin selkeästi kirjeen alussa. Mutta SIITÄHÄN nyt kukaan korvasyyhyinen ei mitään piittaa. Eli pakanakristityt päättävät omavaltaisesti, missä kohtaa Jaakobin kannattaa suhtautua vakavasti (hänen kirjoittaessaan uskosta JA teoista) ja missä kohtaa ei (siinä, kun hän määrittelee, kenelle on kirjeensä kirjoittanut). Ja kaikki tämä tehdään "raamatullisuuden" nimissä.
Tämä toki olisi hauskaa, jos kyse ei olisi vakavasta asiasta, joka orjuuttaa ihmisiä.
- GF -

Lue lisää

Kyllä.. mutta kumpikaan asia ei kumoa toistaan ,ellei asian halua kumoutua.
Jos olemme pelastuksessa niinkuin olemme niin kyllä teoilla on AINA merkitystä.Ei niinkään pelastuksen kannalta kun uskossa on pelastus ,mutta ,kuten Jeesus sanoo..Hyvä puu ei tuota huonoa hedelmää .Näin ollen jos Kristuksen oma tekee koko ajan huonoa hedelmää niin jokin ON pielessä.
Tässä kohtaa tulee taas lisäkohta raamatusta eli jokaisen kristityn vastuu on myös ohjata huonolla tiellä oleva pois jorpakosta.
Moraalinen vastuu teoista ?Sekin on aina eli kumpi parempi ...molemmat asiat heijastaa sitä ,mitä me olemme.
Eli Kristus on meissä Hengen kautta ja sitten taas Hengen teot Pyhyydessä vaikuttaa kuinka toimimme ja taas lisäkohta raamatusta...Vaeltakaamme Hengessä..sillä silloin vääryyden teot ei pääse jäsenissämme vaikuttamaan.

MrHyvis kirjoitti:

Kyllä.. mutta kumpikaan asia ei kumoa toistaan ,ellei asian halua kumoutua.
Jos olemme pelastuksessa niinkuin olemme niin kyllä teoilla on AINA merkitystä.Ei niinkään pelastuksen kannalta kun uskossa on pelastus ,mutta ,kuten Jeesus sanoo..Hyvä puu ei tuota huonoa hedelmää .Näin ollen jos Kristuksen oma tekee koko ajan huonoa hedelmää niin jokin ON pielessä.
Tässä kohtaa tulee taas lisäkohta raamatusta eli jokaisen kristityn vastuu on myös ohjata huonolla tiellä oleva pois jorpakosta.
Moraalinen vastuu teoista ?Sekin on aina eli kumpi parempi ...molemmat asiat heijastaa sitä ,mitä me olemme.
Eli Kristus on meissä Hengen kautta ja sitten taas Hengen teot Pyhyydessä vaikuttaa kuinka toimimme ja taas lisäkohta raamatusta...Vaeltakaamme Hengessä..sillä silloin vääryyden teot ei pääse jäsenissämme vaikuttamaan.

Lue lisää

Kyllä ne kumoavat toisensa, ne kun ovat LOOGISESSA ristiriidassa. Jeesuksessa Kristuksessa, joka on itse Logos, ei ole ristiriitaa, vaikka hänen ristinsä merkityksestä riidelläänkin (mistä esimerkkinä Jaakobin ja Paavalin toisensa kumoavat vanhurskautusopit).
- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne kumoavat toisensa, ne kun ovat LOOGISESSA ristiriidassa. Jeesuksessa Kristuksessa, joka on itse Logos, ei ole ristiriitaa, vaikka hänen ristinsä merkityksestä riidelläänkin (mistä esimerkkinä Jaakobin ja Paavalin toisensa kumoavat vanhurskautusopit).
- GF -

Lue lisää

No..ei kumoa.Se asia ydin täytyy tutkia.
Me emme voi palvella Kristusta huonolla esimerkillä tai emme voi olla Kristuksessa kenties kovin pitkään.
Jumalan voima kaikkoaa jne.
Pelastus näin riippuu myös teoissa...siis se osio eli ...Että pysymme Kristuksessa loppuun saakka sillä kaikki eivät pysy.

MrHyvis kirjoitti:

No..ei kumoa.Se asia ydin täytyy tutkia.
Me emme voi palvella Kristusta huonolla esimerkillä tai emme voi olla Kristuksessa kenties kovin pitkään.
Jumalan voima kaikkoaa jne.
Pelastus näin riippuu myös teoissa...siis se osio eli ...Että pysymme Kristuksessa loppuun saakka sillä kaikki eivät pysy.

Lue lisää

Paavali kirjoittaa: "HÄNESTÄ on teidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi."

Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4).

Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa."

Minulle on suuri mysteeri, kuinka ihmiset onnistuvat panemaan niin suuren painon ihmisen tahtomiselle ja haluamiselle. Ikään kuin meitä ei olisikaan lunastettu kokonaan ja täydellisesti. Ikään kuin Jumalalta olisi unohtunut asettaa vanhasta ihmisestä sellainen pikkuriikkinen asia kuin tahto(minen) Jeesuksen ristille, ja nyt me olemme sitten uusina luomuksina kaikella muulla tavoin uusia paitsi tahtomisemme osalta, jota meidän tulee nyt sitten vahtia ja tarkkailla ja suunnata oikein. Ja jolla tahdollamme me nyt sitten päätämme Kristuksessa olemisemme tai ei-olemisemme. Tuollainen kauhea sekamelska syntyy siitä, ettei nähdä Kristuksen uhrin täydellisyyttä ja kaikkiriittävyyttä — sen täysin inhimillistä todellisuutta. Jeesus oli Ihmisen Poika ja ihmisenä hän ristillä kuoli eikä minään avaruusoliona tai puolijumalana. Meidän vanha ihmisemme kuoli kaikkinensa - tahtomisineen ja haluamisineen ja kaikkineen - yhdessä Kristuksen kanssa. Kun Paavali kirjoittaa: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut", "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?", "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa", hän kyllä tarkoitti mitä sanoi. Hän olisi kyllä ilmaissut asian jotenkin toisin, jos vanhasta ihmisestä olisi jäänyt jotakin - esim. tahto - ristiinnaulitsematta ristille.

On pahemman luokan väärinkäsitys kuvitella, etteikö Uutta testamenttia voisi käyttää niin kuin galatalaiset käyttivät aikoinaan Tooraa. Uusi testamentti muodostuu "laiksi" siinä silmänräpäyksessä, kun lakataan uskomasta kertakaikkiseen ja peruuttamattomaan pelastukseen Kristuksessa Jeesuksessa ja kuvitellaan, että pelastusta tulee ylläpitää kaiken maailman kuuliaisuuksilla, tahtomisilla, anteeksipyytämisillä ja hyvän tekemisillä. Sellainen on jo pelkkänä ajatuksenakin häpeällinen! Tuollainen alentaa Jeesuksen veren härkien ja kauristen veren tasolle; Jeesuksen veri on tuollaisessa oppisekasotkussa väliaikaisena apuna aina, kun langetaan ja muistetaan pyytää anteeksi. Menetelmä on tismalleen sama kuin Vanhan liiton juutalaisilla, joilla oli uhreja päiväksi, viikoksi ja vuodeksi. Heprelaiskirjeen 10. luku puhuu kuitenkin jostakin aivan muusta: "Sanoo hän sitten: 'Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.'"

Anonyymi kirjoitti:

Paavali kirjoittaa: "HÄNESTÄ on teidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi."

Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4).

Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa."

Minulle on suuri mysteeri, kuinka ihmiset onnistuvat panemaan niin suuren painon ihmisen tahtomiselle ja haluamiselle. Ikään kuin meitä ei olisikaan lunastettu kokonaan ja täydellisesti. Ikään kuin Jumalalta olisi unohtunut asettaa vanhasta ihmisestä sellainen pikkuriikkinen asia kuin tahto(minen) Jeesuksen ristille, ja nyt me olemme sitten uusina luomuksina kaikella muulla tavoin uusia paitsi tahtomisemme osalta, jota meidän tulee nyt sitten vahtia ja tarkkailla ja suunnata oikein. Ja jolla tahdollamme me nyt sitten päätämme Kristuksessa olemisemme tai ei-olemisemme. Tuollainen kauhea sekamelska syntyy siitä, ettei nähdä Kristuksen uhrin täydellisyyttä ja kaikkiriittävyyttä — sen täysin inhimillistä todellisuutta. Jeesus oli Ihmisen Poika ja ihmisenä hän ristillä kuoli eikä minään avaruusoliona tai puolijumalana. Meidän vanha ihmisemme kuoli kaikkinensa - tahtomisineen ja haluamisineen ja kaikkineen - yhdessä Kristuksen kanssa. Kun Paavali kirjoittaa: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut", "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?", "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa", hän kyllä tarkoitti mitä sanoi. Hän olisi kyllä ilmaissut asian jotenkin toisin, jos vanhasta ihmisestä olisi jäänyt jotakin - esim. tahto - ristiinnaulitsematta ristille.

On pahemman luokan väärinkäsitys kuvitella, etteikö Uutta testamenttia voisi käyttää niin kuin galatalaiset käyttivät aikoinaan Tooraa. Uusi testamentti muodostuu "laiksi" siinä silmänräpäyksessä, kun lakataan uskomasta kertakaikkiseen ja peruuttamattomaan pelastukseen Kristuksessa Jeesuksessa ja kuvitellaan, että pelastusta tulee ylläpitää kaiken maailman kuuliaisuuksilla, tahtomisilla, anteeksipyytämisillä ja hyvän tekemisillä. Sellainen on jo pelkkänä ajatuksenakin häpeällinen! Tuollainen alentaa Jeesuksen veren härkien ja kauristen veren tasolle; Jeesuksen veri on tuollaisessa oppisekasotkussa väliaikaisena apuna aina, kun langetaan ja muistetaan pyytää anteeksi. Menetelmä on tismalleen sama kuin Vanhan liiton juutalaisilla, joilla oli uhreja päiväksi, viikoksi ja vuodeksi. Heprelaiskirjeen 10. luku puhuu kuitenkin jostakin aivan muusta: "Sanoo hän sitten: 'Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.'"

Lue lisää

Yllä olevan kirjoitti GF.

Anonyymi kirjoitti:

Paavali kirjoittaa: "HÄNESTÄ on teidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi."

Meidät on koko olemukseltamme yhdistetty häneen hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan. Nyt hän on meidän minuutemme (Gal. 2:19-20), mielemme (1 Kor. 2:16) ja elämämme (Kol. 3:4).

Jeesus suostui siihen, että hänet tehtiin synniksi (2 Kor. 5:21), ja "tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan", mikä sisältää sen, että me olemme kuolleet pois (Room. 6:3) synnistä (Room. 6:7-11; Room. 8:2), Laista (Room. 7:4,6; 8:2; Gal. 2:19-20) ja itsestämme (2 Kor. 5:15; Gal. 2:19-20). Lisäksi ristiin on naulittu vanha ihmisemme (Room. 6:6), lihamme (Gal.5:24) ja maailma meille ja meidät maailmalle (Gal. 6:14). Ja koska Kristus nousi ylös, ja me Hänen kanssaan, kaikki edellä mainittu on menneisyyttä. Tuo kaikki on täydellisesti totta meistä, meissä ja meinä. Me olemme jo täydellisesti yhtä Jumalan kanssa, sillä "te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa."

Minulle on suuri mysteeri, kuinka ihmiset onnistuvat panemaan niin suuren painon ihmisen tahtomiselle ja haluamiselle. Ikään kuin meitä ei olisikaan lunastettu kokonaan ja täydellisesti. Ikään kuin Jumalalta olisi unohtunut asettaa vanhasta ihmisestä sellainen pikkuriikkinen asia kuin tahto(minen) Jeesuksen ristille, ja nyt me olemme sitten uusina luomuksina kaikella muulla tavoin uusia paitsi tahtomisemme osalta, jota meidän tulee nyt sitten vahtia ja tarkkailla ja suunnata oikein. Ja jolla tahdollamme me nyt sitten päätämme Kristuksessa olemisemme tai ei-olemisemme. Tuollainen kauhea sekamelska syntyy siitä, ettei nähdä Kristuksen uhrin täydellisyyttä ja kaikkiriittävyyttä — sen täysin inhimillistä todellisuutta. Jeesus oli Ihmisen Poika ja ihmisenä hän ristillä kuoli eikä minään avaruusoliona tai puolijumalana. Meidän vanha ihmisemme kuoli kaikkinensa - tahtomisineen ja haluamisineen ja kaikkineen - yhdessä Kristuksen kanssa. Kun Paavali kirjoittaa: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut", "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?", "Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa", hän kyllä tarkoitti mitä sanoi. Hän olisi kyllä ilmaissut asian jotenkin toisin, jos vanhasta ihmisestä olisi jäänyt jotakin - esim. tahto - ristiinnaulitsematta ristille.

On pahemman luokan väärinkäsitys kuvitella, etteikö Uutta testamenttia voisi käyttää niin kuin galatalaiset käyttivät aikoinaan Tooraa. Uusi testamentti muodostuu "laiksi" siinä silmänräpäyksessä, kun lakataan uskomasta kertakaikkiseen ja peruuttamattomaan pelastukseen Kristuksessa Jeesuksessa ja kuvitellaan, että pelastusta tulee ylläpitää kaiken maailman kuuliaisuuksilla, tahtomisilla, anteeksipyytämisillä ja hyvän tekemisillä. Sellainen on jo pelkkänä ajatuksenakin häpeällinen! Tuollainen alentaa Jeesuksen veren härkien ja kauristen veren tasolle; Jeesuksen veri on tuollaisessa oppisekasotkussa väliaikaisena apuna aina, kun langetaan ja muistetaan pyytää anteeksi. Menetelmä on tismalleen sama kuin Vanhan liiton juutalaisilla, joilla oli uhreja päiväksi, viikoksi ja vuodeksi. Heprelaiskirjeen 10. luku puhuu kuitenkin jostakin aivan muusta: "Sanoo hän sitten: 'Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.'"

Lue lisää

Jeesus on valmistanut lunastuksen koko maailmalle.
Se kuka on ottanut Jeesuksen vastaan ja on syntynyt ylhäältä on pelastettu,mutta ihminen voi myös menettää tuon pelastuksen ,kuten raamattu ilmoittaa.
Siksi meillä on toivo ,mutta se on toivo pelastuksesta .Se epävarmuus ,mikä on olemassa kristitylläkin ,vaikka hyvin pieni on ,että alkaa elämään lihassa ja sekin on täyttä totta meissä ihmisissä.
Eli jos kristitty tahallaan tekee vääryyden syntiä välittämättä mistään ja paatuu niin saattaa menettää pelastuksensa ja tälläkin saitilla joku on.
Muuttuvat ,kuten kirotuiksi muuttuneet enkelit niihin pahuuden tekoihin kun Jumala on täydellisesti poistunut heistä.He tajuavat sen ja muuttuvat.
Siksi ,vaikka Kristus on pelastus niin mikään ei ole 100 pros varmaa ,vaan teotkin vaikuttaa joko hyvään elämässä tai kuolemaan saatanassa.
Vielä rajumpaa tekstiä on se ,että meidän todella on ymmärrettävä tämä asia sillä olemme yhden pelastavan veren varassa eli sen päälle ei pidä syntielämää rakentaa vaan pysyä Pyhityksessä sillä ilman Pyhitystä ei ole elämää.
Saatana yrittää jättää ansoja kristittyjen poluille yrittäen saada lankeamaan ja kristitty kasvaessaan tajuaa ja ymmärtää ja tuntee nuo saatanan laittamat ansat ja tuntee Hengessään ja oppii tuntemaan saatanan hyökkäykset.Ne todella oppii jokainen.
Tämän olen oppinut näin vuosina ,joita olen Kristuksen opissa vaeltanut.

MrHyvis kirjoitti:

Jeesus on valmistanut lunastuksen koko maailmalle.
Se kuka on ottanut Jeesuksen vastaan ja on syntynyt ylhäältä on pelastettu,mutta ihminen voi myös menettää tuon pelastuksen ,kuten raamattu ilmoittaa.
Siksi meillä on toivo ,mutta se on toivo pelastuksesta .Se epävarmuus ,mikä on olemassa kristitylläkin ,vaikka hyvin pieni on ,että alkaa elämään lihassa ja sekin on täyttä totta meissä ihmisissä.
Eli jos kristitty tahallaan tekee vääryyden syntiä välittämättä mistään ja paatuu niin saattaa menettää pelastuksensa ja tälläkin saitilla joku on.
Muuttuvat ,kuten kirotuiksi muuttuneet enkelit niihin pahuuden tekoihin kun Jumala on täydellisesti poistunut heistä.He tajuavat sen ja muuttuvat.
Siksi ,vaikka Kristus on pelastus niin mikään ei ole 100 pros varmaa ,vaan teotkin vaikuttaa joko hyvään elämässä tai kuolemaan saatanassa.
Vielä rajumpaa tekstiä on se ,että meidän todella on ymmärrettävä tämä asia sillä olemme yhden pelastavan veren varassa eli sen päälle ei pidä syntielämää rakentaa vaan pysyä Pyhityksessä sillä ilman Pyhitystä ei ole elämää.
Saatana yrittää jättää ansoja kristittyjen poluille yrittäen saada lankeamaan ja kristitty kasvaessaan tajuaa ja ymmärtää ja tuntee nuo saatanan laittamat ansat ja tuntee Hengessään ja oppii tuntemaan saatanan hyökkäykset.Ne todella oppii jokainen.
Tämän olen oppinut näin vuosina ,joita olen Kristuksen opissa vaeltanut.

Lue lisää

Aika paljon kirjoitat perustelematta ainoatakaan ajatustasi Raamatulla.
Ja minä sitten ilmeisessti toimin väärin, kun perustelin ajatukseni Raamatulla?
- GF -

Anonyymi kirjoitti:

Aika paljon kirjoitat perustelematta ainoatakaan ajatustasi Raamatulla.
Ja minä sitten ilmeisessti toimin väärin, kun perustelin ajatukseni Raamatulla?
- GF -

Ei kumpikaan tapa ole huono.Kirjoitan vaan ilman raamatun lauseita ,että mahtuu enemmän tekstiä ja asia tulee sekväksi.
Kaikki mitä kirjoitan kestää raamatun tarkistuksen kun viittaan asioissa suoraan raamatun teksteihin ja kohtiin
.

MrHyvis kirjoitti:

Ei kumpikaan tapa ole huono.Kirjoitan vaan ilman raamatun lauseita ,että mahtuu enemmän tekstiä ja asia tulee sekväksi.
Kaikki mitä kirjoitan kestää raamatun tarkistuksen kun viittaan asioissa suoraan raamatun teksteihin ja kohtiin
.

Lue lisää

Ei muuten kestä. Minä osoitin sen jo aiemmassa tekstissäni. Mutta jos sinä et sitä näe, sinä et sitä näe.
- GF -

Juu..vaan kun rehellisesti toimii niin oppii .
Tulee järkevää keskustelua.