Mitä odotat parisuhteelta? Minkälaisia ominaisuuksia toivot kumppanilta? Entä mitä itse tuot suhteeseen?
Sana muuten vapaa mut pysyttäiskö vaihteeks ketjun aihees, kiitos. 😏
(Ei spämmäilyä, sekoilua eikä oman mahdottoman ihastuksen/tilanteen valittelua tähän)
Sana muuten vapaa mut pysyttäiskö vaihteeks ketjun aihees, kiitos. 😏
(Ei spämmäilyä, sekoilua eikä oman mahdottoman ihastuksen/tilanteen valittelua tähän)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Itseä parempaa? Tinder on pilannut deittielämän ja ihmisiä kerätään pikavauhtia kuin polyt asenteella "viihdytä mua hetken, herätä mussa jotain, haluan ihastumisen adrenaliinia" -->kunnes kyllästyn uuteen leluun ja heitän roskikseen.
Mä haluaisin ihmisen, jonka kanssa jakaa arkea, keskustella monista asioista (toivoisin ihmiseni olevan kiinnostunut melkein mistä vaan muusta paitsi ihmisten välisestä draamasta.) Jakaa unelmia ja kulkea niitä kohti. Nauraa paljon. Ja tietysti toivoisin, että fyysinen yhteys pelaisi. Tällaista se voisi olla parhaimmillaan.
Ystävyyttä ja rakkautta, asioiden jakamista, hellyyttä, yhteistä tekemistä sopivasti, toki myös omia harrastuksia eli oletan myös toiselta itsenäisyyttäkin. Huumoria, seksiä, yhteistä arkea.
Just tota. Kaikenlainen mustasukkainen kyttääminen ei kiitos. Mä en haluu joutua lintuhäkissä elämään, mis mun elämänilo vähä vähältä hiipuu .
Odotukset parisuhteessa sekä kumppania että itseä kohtaan ovat vaarallisia. Yritän muotoilla lyhyesti, mitä tarkoitan. Jos etukäteen odottaa ja olettaa asioita, niin täyttäessään odotuksia kumppani ei pääse koskaan muuta kuin minimitasoon, nipin napin nollaan. "Hyvä homma, mutta tätä odotinkin." Jos taas odotuksia ei pysty täyttämään, jää väistämättä miinukselle, joutuu tuottamaan pettymyksen.
Entä jos odotuksia ei ole? Silloin tuntuu upealta, että tämä nainen osaakin keskustella, tämä nainen ottaa minut ihanasti huomioon, hän harrastaa kiinnostavia asioita, samoja kuin minäkin, rakastelee ihanasti. Kaikki positiiviset asiat ovatkin plussaa, eivätkä minimivaatimuksia.
No niin, olen idealisti, mutta jotain odotuksia on minullakin. Odotan naiseltani ja itseltäni rehellisyyttä, odotan hyvää käytöstä, ettei puolisolle puhuta rumemmin kuin ventovieraille. Odotan, että molemmilla on tilaa olla heikko ja myös tilaa olla vahva ja itsenäinen. Onkohan lista jo liian pitkä?
Odotan, että parisuhteeni saa olla epätäydellinen, koska en itsekään ole täydellinen. Se on kuitenkin meidän molempien ainoa ja siksi tärkeä ja arvokas.
Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä. ☺️
Tässä oli paljon josta olen samaa mieltä. Toisaalta ajattelen että on tervettä muotoilla joitakin odotuksia, ainakin itselle mielessä, mitä kumppaniltakin haluaa ja toivoo. Lähinnä niin että välttää epäsopivat henkilöt, ne jotka esim:
A) puhuu sulle rumasti, vähättelevästi tai hyvin niukasti, tai ei osaa kuunnella
B) ja joilla on totaalisen erilainen arvopohja sun kanssa
Kyllä. Suurin osa odotuksista varmaan onkin tiedostamattomia, kuten juuri käyttäytymiseen liittyvät seikat. Kukaan ketjussa ei myöskään ole halunnut nostaa ulkonäköön liittyviä odotuksia esille, vaikka meillä kaikilla varmasti omat mieltymykset onkin, mutta nämä on lähinnä sellaisia asioita, jotka ratkaisevat syntyykö parisuhde ylipäänsä ollenkaan.
Jep, voi olla niinkin että näitä ulkonäköön liittyviä odotuksia ei ole nostettu esiin koska ei haluta antaa itsestä ns. pinnallista kuvaa, vaikka kaikilla tosiaan on ne jotkut tekijät jotka vetoaa, osalla tiedostamaton raja, mistä viehättyy, osalla tietoisempi.
Mitä käytökseen tulee, itselläni intuitio toimii nykyisin sen verran hyvin, että se "hälyttää" tietyistä ihmisistä joihin ei kannata sekaantua. Tarkkailen muutenkin ihmisten
keskinäistä dynamiikkaa, se on kiinnostavaa.
No mulla on tiedostamaton rima
Parisuhteelta toivoisin tiettyä vakautta. Puolison haluaisin olevan normaali aikuinen ihminen, joka on henkisesti vakaa. Ei siis haittaa jos on ikäviä asioita ollut elämässä, mutta että ne olisi jo käsitelty. Itse tuon parisuhteeseen ainakin seksiä ja super hyvää ruokaa :D ja vauvoja olisi kiva saada.
Vauvat on ihania. ❣️
Mä taas odotan et vaik olis vaikeita aiheita tälläkin hetkellä käsiteltävinä tai vastaavasti toisinpäin tai molemmilla niin toivoisin et se ei haittaisi kumppania ja yhdessä saataisiin kasvaa ja voimistua.
Mikään ei oo niin rasittavaa kuin puoliso joka ei ole käsitellyt lapsuuden traumoja yms. Ja nyt 30 vuotiaana käyttäytyy kuin murrosikäinen jota vaan elämä masentaa aina.
Jos se on rasittavaa niin älä sitten vaan mene rakastumaan sellaiseen naiseen. Joskus sitä silti vaan voi rakastua sellaiseen. Kokemuksesta sanon...
Toivottavasti ei osu enää kohdalle. :)
Siis nyt käsitit väärin. Tarkoitin et jos se on sulle niin tärkeää niin toivottavasti sinä et sitten rakastu sellaiseen.
En kadu mitään hänen kanssaan 💖
Miten sitä kehtaa kysyä tapailun alussa? Yleensä nämä selviää vasta vähän myöhemmin. Oon myös huomannut että nämä edelleen traumaansa jauhavat eivät osaa käyttää alkoholia järkevästi. Todella ikävää että joillain on näitä traumoja yms mutta ne pitää aikuisen ihmisen tajuta käsitellä ja hakea apua vaikka ammattilaiselta. Muuten on kuin murrosikäinen koko elämänsä, eikä kukaan tasapainoinen ihminen jaksa sellaista.
Kehtaa vaikka niin, että kertoo jotain omia lapsuusmuistoja ja sitten kysyy, että minkälainen perhe sulla oli kun olit lapsi. Toi runsas alkoholinkäyttö soittaa kyllä hälytyskelloja mun päässä aika nopeesti.
Jep. Ja vaikka ei joisi useasti mutta aina kun juo ni on nakit ja muusi.
Kumppanuutta, ystävyyttä ja jakaa arkea toisen kanssa,myös kestää vastoinkäymiset arjessa.
Itse toivoisim kumppanilta rehellisyyttä ja tietystl tasapainoinen ihminen. Mustasukkaisuus on turnoff, koska luottamusta täytyy olla. Tietty kukaan meistä ei ole täydellinen.
Vaikuttaa siltä, että nämä odotukset on aika universaaleja. Kovin suurta hajontaa odotuksissa ei ole, ainakaan tämän meidän pienen porukan kesken, vai mitä? Tuli vain mieleen, että jos kaikilla on suurin piirtein samanlaiset odotukset parisuhdetta tai kumppania kohtaan, niin miksi suhteet ei sitten läheskään aina onnistu? Mikä menee pieleen?
Voisiko liittyä siihen että suhteen osapuolet eivät ole riittävän tasavahvat henkisesti. Toinen osaa esim käsitellä paremmin konflikteja ja vaikeuksia ja nousta niistä.
Tai kommunikointitavat jotka eivät kohtaa sekä erilaiset läheisyys- ja seksitarpeet.
Varmaankin näin. Epävarmuus ja luottamuksen puute voi myös aiheuttaa sen, että jättää kertomatta omista toiveistaan. Mitäs siitä sitten muuta seuraa kuin turhautumista ja ärtyneisyyttä.
Sitten tuli sellainen asia mieleen, että parisuhdetta itsessään voi haluta niin kovasti, että ei tule siinä ihastuksen huumassa kuunnelleeksi kaikkia varoitusääniä, ja kuitenkin lopulta on pakko erota kun silmät aukenevat.
Totta, tunnistan tasavertaisen parisuhteen kaipuun itselläni mikä ollut välistä aika kovaa, saa miettimään vaihtoehtojaan, pitääkö tyytyä vähempään näin lesbona jne... No, olen mielummin sinkkuna kuin että joutuisin tinkimään kohtuullisista tarpeistani parisuhteessa.
Millaiset kohtuulliset tarpeet sulla on?
No sepä se. Pitäis olla niin paljon kärsivällisyyttä alkuun, että jaksais opetella toisen kommunikointitavan. Mä oon törmännyt siihen, että jos kertoo omista tarpeistaan, niin toinen ahdistuu ja menee lukkoon, kun ymmärtää ne jotenkin vaatimuksina. Kun mun mielestä just pitäis alkuun puhua vaan paljon ja sitten alkaa sen jälkeen selvitellä, että mitenkäs tässä saatais molempien kannalta homma toimimaan.
Kommunikointi- ja keskustelutaidot on mun mielestä tärkein parisuhdetaito. Jos jo tapailu-vaiheessa tökkii niin pahasti, että jokaista kokonaista lausetta saa onkia toisesta, juttu ei tuu etenemään ja siirryn eteenpäin.
Jos toinen ahdistuu rehellistä puhetta tarpeista ja mitä haluaa suhteelta, kertoo ehkä jotain tyypin epäkypsyydestä.
Toimiva kommunikointi, hellyyttä, intohimoa, nauramista, yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä. Samansuuntainen arvopohja jolle rakentaa
suhdetta. Nämä tietysti naisen kanssa jonka kanssa vetovoimaa. Ei olekaan sitten helppo juttu enää löytää...
Minä odotan parisuhteelta: selkeyttä, määrätietoisuutta, uskollisuutta, toiseen sitoutumista, lojaaliutta, hyvää seksiä, hellyyttä, yhteisiä unelmia ja tavoitteita, rakkautta, yhteistä aikaa, elämänkokemusten jakamista, arjen jakamista, huumoria, älykkäitä keskusteluita, me-henkeä, yhteisiä ystäviä, vaellusreissuja, matkoja, yhteisiä perhepäivällisiä, leffailtoja, turvaa, levollisia öitä, lusikassa nukkumista, yhteistä sisustamista, kivoja pikkuyllätyksiä, tanssia, musiikkia, keskusteluja, riitoja rakentavassa hengessä, joskus kiihkeämpiä riitoja, mutta ehdottomasti sen jälkeen kiihkeämpää korjaavaa seksiäkin, helliä suudelmia, flirttailua, pitkiä katseita, ihania tuoksuja, kävelyitä, luonnossa yhteistä aikaa, kulttuuria, taidenäyttelyitä, luovuutta ja intohimoisia tunteita.
Toivon kumppanilta: Sitoutumiskykyä, uskollisuutta, vakautta, kauneutta, rehellisyyttä, aitoutta, älykkyyttä ja luonnonläheisyyttä.
Itse pyrin tuomaan suhteeseen samoja asioita, mutta myös lapsiperhearjen.
Nainen on kiinnostuneempi tutkimaan erotiikan aluetta kanssani kuin siteeraamaan Raamattua.
Toki sängyssä saa puhua kielillä.
Siinä vaiheessa jos nainen alkaa sängyssä puhumaan demonikieltä, ei tiedä pitäisikö kiihottua tai pelätä.
Ennen kaikkea odotan luotettavuutta. Vihaan pettäjiä,
Kommunikaatiota. Tunteiden näyttämistä. Rehellisyyttä. Vetovoima. Seksi.
Mut haaveilla voi.
Pahin pelkoni. Intohimon puute.
Hyvää, tasaista ja sujuvaa arkea. Kunnioitusta kumppania kohtaan. Arvojen jakamista. Intohimoa ja arjesta irroittavaa spontaania "irroittelu" kykyä silloin kun on sen aika. Luotettavuus myös iso tekijä. =turvallista syliä
Ei kiitos siis tuuliviireille 🙄