Olen erakoitunut täysin muista, täysin suunnitelmallisesti . Se on ainoa asia mitä olen viimeisen puolenvuodenaikana saanut aikaan. Olotila ja fiilis on täysin tyhjä eli ei vituta mikään , mutta mikään ei tunnu hyvältäkään, ei edes aikuisviihde missään muodossa. Olen kuitenkin yli kolmekymppinen mies. Joinakin päivinä kun koitan ajatella, että mitäs nyt...niin purskahdan heti aivan totaalliseen itkuun ja vetäydyn takaisin peitonalle. En ole lukenut postiani viimeiseen vuoteen ja ruokaa syön noin joka kolmaspäivä. On niin vittuuntunut ja pettynyt ja tunnoton että ei enään tahdo pyytää apua vaikka pitäisi. Heti kun ajattelee siirtyvänsä ajatuksesta tekoon niin kroppa ei tottele ja lihakset ei liiku. Tyhjien seinientuijottelu saa ajatukset nollaantumaan...En vain pysty pyytää apua koska joka kerta jo pelkkä ajatus avunpyytämisestä saa leuan väpättämään ja itkun tulemaan ja silloin ei puhumisesta tai edes sen yrittämisestä tule mitään. Viimeksi tätä maanpäällistä helvettiä ja masennusta kesti 2kk ennenkuin pääsin poistumaan asunnostani, mutta nyt ei näy valoa eikä koko putkea minssään
Erakoituminen ja itkeminen
9
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Eikös ole joku auttava puhelin?
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/ - Anonyymi
Kerrot alussa että olet erakoitunut suunnitelmallisesti. Miksi teit niin? Mikä aiheutti sen että halusit olla omissa oloissasi?
Saatko pantua poikki tilannetta? Alkaisit taas katsoa postin normaalisti ja syödä päivittäin sekä käydä pihalla edes vähän kävelyllä aluksi vaikkapa kauppareissun yhteydessä?
Vaikuttaa omituisen kapealta elämäsi tällä hetkellä vaikka tuskinpa koronan takia monella muullakaan ylenpalttista "seurustelua" ja menemistä on ollut viimeaikoina.
Ala tehdä pienin askelin muutosta jotta voisit elää antoisampaa elämää.
Mieti mitä haluat ja kaipaat ja toimi sen mukaan.
Jos esteenä on jotakin sosiaalisen tilanteen pelkoa tai muuta vastaavaa, silloin pyydä apua jotta ongelma ei ole rajoittamassa elämääsi.
Jos kaipaat seuraa, katsele asukastuvan toimintaa, seurakunnan ilmaisia tapahtumia, kerhoja ja edullisia retkiä tai kansalaisopiston harrastustarjontaa jos jotakin mielenkiintoista löytäisit. Jostakin matalan kynnyksen tapahtumasta tai toiminnasta olisi varmaankin helpointa aloittaa kanssakäyminen, pikkuhiljaa.- Anonyymi
Pitää siihen masennukseen saada apua. Sen jälkeen muu toiminta piristää mutta ensiksi on hoidettava ongelmaa mikä lamaa. Soita mielenterveystoimistoon. Siitä asiasi lähtee selviämään. Jos oikeasti on vaikeaa puhua, kirjoita sinne, sen osaat hyvin ja jää odottamaan vastausta ja apua. Parempaa huomista sinulle. Elä jää yksin ongelmasi kanssa.
- Anonyymi
suunnielmallisesti juurikin niin. Se kokemus mikä minulla masennuksesta on niin itsemurha päätös ja sen aiheuttamat järjestelyt ovat olleet ainoita asioita keskellä synkkyyttä johon on saanut voimaa ja käsittämätöntä energiaa asian loppuunasti viemiseksi. Nyt kuitenkin kaiken kurjuuden keskellä kun ääntäni ei edes ystäväni kuule sain ajatuksen erakoitumisesta. se ei välttämättä tapa mutta satuttaa kuitenkin masokistisella tavalla ja kuin salamakirkkalta taivaalta mieleni piristyi senverran että sain valehdeltua ja suututettua ihmiset pois ympäriltäni ja se tuntui sillä hetkellä helpotukselta. kuin painavan repun ottaisi pois selästä. Pelkään että on jotain muutakin kun välillä elää kulkien sumussa ja toimien kuin robotti ilman senkummempaa ja kun tulee se hetki kun tajuaa taas hetken olleensa siinä sumussa. sitten tuleekin se saatanan tunnevuoristorata kun ei osaa edes puhua kellekkään vaikka haluaisi. sitten tulee se vaihe kun haluaa korjata kaikenkerralla ja heti ja just nyt ja Siihen keksii vielä kaikkea muuta lisää kuin pahanen adhd ja kaikki hommat levii ku jokisen eväät ja sit alkaa asioiden suurentelu joka tarkoittaa että jos tunnen tunnetta lukea vaikka kirjaa niin sen kirjan lukemisen sijaan opiskelen miten sen voi tehdä itse ihan alusta loppuunsaakka ja monesti aloittaessani homma jää tekemättä loppuunasti. se että saa voimaa tehdä edes jotain tuntuu aivan mahtavalta tämän masennuksen keskellä. Oli se mitä tahansa. Mutta kun ei saa ikinä mitään valmiiksi niin lannistaa vaan lisää ja lisää. Voiko vitutukseen ja pahaanoloon kuolla? Se on mun seuraava tavote selvittää mut toivonmukaa en oo siihen vastaamassa vaan kerranki onnistuisin jossain ja voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Sitä on hankala selittää. Kun saa sen ajatuksen luopua itsensä rääkkäämiseltä niin tulee täysin tyyni ja rauhallinen olo. Kuin olisi taas lapsi ja kotona perheenkanssa tai kun ensikertaa on ollut eksyny ja löydät kotiin. Ajatukset on tosi itsemurhaan johdattelevia mutta en sitä kuitenkaan tee. Ajatuksen hyväksyminen ja itselleen luvanantamine tehdä ja toteuttaa se antaa kuitenkin kumman hyvän tunteen ja aivan käsittämättömän fokuksen hoitaa asiaa eteenpäin. Jos taas ajattelisin tekeväni jotain muuta niin ei...ei tuu energiaa ja tunnetta jaksaa edes lähteä toteuttamaan. Jostain syystä tää erakoituminen nyt sai päässä ja kehossa samaa tunnetta ja erakoituminen olikin aika nopea homma. valehtelusta yllätyin jälkikäteen kovasti että mistä se oikein tuli ja mistä sen oikein keksin mutta sitä en jää miettimään enempää. asia hoitui sillä ja se on tehty. Ei vain tule sitä onnistumisen tunnetta. Kertokaa joku viiraaks mun päässä niinpahasti et pitää lähtee laitokseen vai meniskö tää vielä masennuksenpiikkii
- Anonyymi
Itsellänikin mietitytti, kun sanoit että haluat suunnitelmallisesti erakoitua. Mistä tämä on alkanut?
Joskus voi olla vaikeaa ja on ihan ok olla yksin silloin. Ongelmalliseksi se nousee siinä vaiheessa, jos todella on ihan yksin, eikä vuorovaikuta kenenkään kanssa ja ajatukset alkavat mennä samaa kehää ja se jatkuu ja jatkuu. Se saattaa oikein korostaa sitä tunnetta, että mistään ei tule mitään ja alkaa tekemään tunnetta että ei pysty edes mihinkään. Ainakin oma kokemus on se, että siitä tilanteesta voi olla hankala mennä eteenpäin jos ei ole ketään tukena kenen kanssa vuorovaikuttaa. Tietenkin aina ei ole edes välttämättä tunnetta, että on sellaisia ihmisiä jotka ymmärtävät tai ei vain edes jaksa vuorovaikuttaa, jos olo on tasolla "millään ei ole mitään merkitystä". Aina ei edes jaksa ihmisiä.
Ehkä jos joskus tulee tunne, että laittaisinko sille ihmiselle viestin, niin siihen kannattaa tarttua siinä hetkessä, jos edes vähän jaksaa.
Itse olen kokenut alakuloa elämässäni ja olen havainnut siitä joitain asioita, mitkä itseäni on auttanut. Yksi on se, etten pelkää tunteitani, ajattele etten kykenisi elämäntilanteista selviämään saatika ajattele että olotila tulee kestämään aina. Jos on paha olla ,saatan joskus maata sängyssä, ja sen sijaan että syyllistän itseäni, ajattelen että se on ok. Joskus vain on niin vaikeaa, elämä ei ole mitään helppoa.Joskus olen jopa ollut niin huonossa kunnossa henkisesti että olen miettinyt että en enää nouse tästä, ei huvita enää, jään tähän makaamaan. Ja voi että, tuossa tilanteessa olenkin saattanut aikani ollakin. Itkeminen voi olla tuollaisessa tilassa ihan puhdistava kokemus, mikä myös kertoo että kykenee tuntemaan jotain, ja joskus siinä alakulon tunteessa oleskelu voi olla se, mikä hiljalleen auttaa kun päästää jotain tunteita ulos ja antaa itsensä oikeasti kokea sitä tunnetta. Voi olla, että aina ei kykene toimimaan, mutta se ei ole pysyvä asianlaita se. Uskon aina, että itsessäni on voimaa päästä noistakin tilanteista pois. Me olemme vahvempia kuin luulemme ja joskus voi olla, että tuolla stopilla elämässä on tarkoituksensa ja se opettaa meille jotain uutta, ehkä saattaa muuttaa elämässämme jotain joka tarvii muuttamista. Joskus toipuminen voi vaatia vähän aikaa ja se prosessi, että siellä päässä "naksahtaa" jotain uusiksi, voi kestää.
Tietenkin kaikki ovat yksilöitä, mutta itse vastaavasa tilanteessa otan todella pieniä askeleita eteenpäin jos on yksikin sellainen päivä että tulee hetki että kykenee tekemään edes jotain. Voi olla että sitä on edeltänyt aika, etten kykene ottamaan mitään askelia minkään eteen. Kaikki mitä teet, rakentaa aivoihisi uusia hermoyhteyksiä. Jos makaat vaan päivästä toiseen etkä tee juuri mitään, se alkaa hiljalleen passivoida sinua. Kun on huono olla, siitä tulee kierre jossa tuntuu ettei suunnilleen edes osaa enää tehdä mitään ja heti tulee turhautunut olo ja tunne, että ei osaa tai jaksa, jos edes yrittää. Tuo lisää tyhjyyden kokemusta.
Loppupeleissä moni asia ihmisen hyvinvoinnissa palautuu yksinkertaisiin asioihin, miten meidät on rakennettu. Riittävä lepo, liikkeessä oleminen, syöminen ja riittävä ravintoaineiden saaminen ja valon saaminen. Pelkkä liike itsessään on aivoille kuin jotain kuntouttavaa toimintaa, siis ihan pelkkä käveleminen. Se oikeasti rakentaa aivoja tietyllä tapaa uusiksi. https://yle.fi/uutiset/3-6487479
Moni vähättelee elämäntapojen merkitystä hyvinvoinnissa, mutta itse väittäisin, että ne on merkityksellisimpiä tapoja saada "huijattua" itseään voimaan paremmin, mutta se vaatii tietynlaista kokonaisvaltaisuutta, mitä tietenkään ei monesti masentuneella ole. Siksi pitääkin lähteä todella pienestä, esim siitä että syö.
Itse olen saanut itseni jopa kuukausia kestävästä alakulosta tällä tavoin pois. Ideana on aloittaa hyvin pienestä oman hyvinvointinsa tukemisesta joka voi olla yksi pieni teko päivän aikana. Hiljalleen niitä tekoja voi lisätä, mutta vain siinä tahdissa kuin jaksaa. Jokainen pieni onnistunut asia antaa onnistumisen kokemuksen, jos ei laita tavoitteitaan liian suureksi. Aivot toimivat jotenkin niin, että ne haluavat niitä pieniä palkintoja itselleen ja niistä pienistä palkinnoista voi tulla sitä merkityksellisyyden tunnetta.
Tietyistä tavoista ja pienistä rutiineista kiinnipitäminen ainakin tietyllä tavalla estää myös itselläni sellaista alakuloon liusumista.
Tietenkään psyyke ei ole niin yksinkertainen että elintavoilla voi pelkästään kaikesta ikävästä itsensä nostaa. Jos on jotain sattunut mikä on vaikka laukaissut kriisin elämässä, niin hyvä se on käsitellä. Joskus on hankala hahmottaa, mistä se mieli on lähtenyt luisumaan alas. Ja on myös hyvä muistaa kaiken ikävänkin keskellä asiat, joista voi olla kiitollinenkin elämässä. Yrittää suunnata ajatuksia siihen suuntaan jos tuntuu että kaikki elämässä on vain pielessä.- Anonyymi
Kiitos kannustavista vinkeistä. Usko tai älä olen joskus ollut se joka kuuntelee kavereiden ja niiden kavereiden murheet ja ongelmat ja yritän omalla osaltani opastaa ja ohjata työkalujen käytössä ja kokeillen eri menetelmiä jos joku ei ottanut heti onnistuakseen. On se niin vittumaista et muidenongelmat on helppo ymmärtää ja korjata mut ittellä ku iskee mieli katuun niin on sit vittu niin sekasin et ei oo enää työkaluntyökaluu ja jos sellasen löytää vahingossa niin ei haluu käyttää sitä . Tästä aiheesta vois kirjottaa vaikka 10 kirjaa mut ei vaan kiinnosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kannustavista vinkeistä. Usko tai älä olen joskus ollut se joka kuuntelee kavereiden ja niiden kavereiden murheet ja ongelmat ja yritän omalla osaltani opastaa ja ohjata työkalujen käytössä ja kokeillen eri menetelmiä jos joku ei ottanut heti onnistuakseen. On se niin vittumaista et muidenongelmat on helppo ymmärtää ja korjata mut ittellä ku iskee mieli katuun niin on sit vittu niin sekasin et ei oo enää työkaluntyökaluu ja jos sellasen löytää vahingossa niin ei haluu käyttää sitä . Tästä aiheesta vois kirjottaa vaikka 10 kirjaa mut ei vaan kiinnosta.
Ja vaikka joku tulisi kädestäpitäen näyttämään mitä pitäisi tehdä niin nyökkäisin kohteliaasti juu näin tehdään ja siltikään en tee mitään. Saan tänne kirjotettua. Se on enemmän kuin osasin kuvitella
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja vaikka joku tulisi kädestäpitäen näyttämään mitä pitäisi tehdä niin nyökkäisin kohteliaasti juu näin tehdään ja siltikään en tee mitään. Saan tänne kirjotettua. Se on enemmän kuin osasin kuvitella
Ehkä et ole vielä siinä pisteessä että olet toimintakyvyltäsi kykenevä tekemään asioita. Anna itsellesi aikaa. Oli jo iso asia että jaksoit kirjoittaa tänne.
Vaikka se ei siltä tuntuisi, sekin tila missä olet voi silti olla jotain prosessointia jota käyt lävitse. Sekin jokainen itku ja tunne että on tyhjyyttä sisällä on prosessointia jota tarvit tällä hetkellä.
Avun hakeminen toki on suositeltavaa jos päällä on tosi paha lukko eikä kykene mihinkään ja tuo keino lähestyä ongelmiaan on itselle sopiva. Minulle henk.koht se ei ollut sopiva tapa ja kävin sen lävitse. Loppupeleissä esimerkiksi osastolla apu on loppupeleissä sitä että ihmistä kannustetaan tekemään arkipäiväisiä asioita, syömään, lepäämään ja elämään tietyssä rytmissä (yhdistettynä "pillerihuuruihin"). Keskustelutyyppisestä avusta olen kyllä saanut jotain apua itse. Itse en henk.koht pysty omilla huonoilla kokemuksillani sanomaan vaan, että hae apua tietäen mitä se huonoimmillaan ja kaikki ne pillerit on. Toki jotkut niistä kokevat että ovat saaneet apua.
On hienoa kuulla, että sinulla on kuitenkin ollut elämässä ihmisiä. Niin, se on helppo sanoa asioita miten niitä tekisi jos itsellä on voimia kuin tehdä niitä jos voimia ei ole ja kunto huono. Helpompi sanottu kuin tehty on sanonta mikä sopii tähän.
Olen käynyt itse sellaisen jumituksen läpi että en päässyt sämgystä ylös jossa kaikki tuntui vaikealta. Oli vaan liikaa kaikkea ikävää mitä sattui samaan aikaan mikä musersi alleen. Mutta toimintakyky voi parantua hiljalleen, tärkeää on antaa aikaa toipumiselle. Ei kannata pelätä sitä ettei nyt kykene koska tuo ei ole pysyvä tila.
Haluan vielä toistaa sen. Ihmiset ovat vahvempia kuin luulevat. Se ei tarkoita ettei saa olla heikko.
Yksi asia mitä elämässäni myös on oppinut on se, että elämä ei ole helppoa. Elämässä on paljon sietämättömältäkin tuntuvaa kärsimystä. Toki myös kauniita asioita,mutta kärsimystä. Jokainen meistä joutuu sen kärsimyksen jossain muodossa kohtaamaan. Jokainen hetki, kun asioista selviää opettaa meitä siihen, että selviämme myös tulevaisuudessa ja opimme keinoja diilata vaikeiden asioiden kanssa.
Kun sanoit, että syöt kerran kolmessa päivässä niin itse lähtisin kyllä tuosta ensimmäisenä hoitamaan itseäni. Jos tuo liittyy siihen että kauppaan on hankala lähteä niin voisiko olla jotain mahdollisuuksia esim kotiin saada ruokaa muuta kautta, esim jonkun tuomana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä et ole vielä siinä pisteessä että olet toimintakyvyltäsi kykenevä tekemään asioita. Anna itsellesi aikaa. Oli jo iso asia että jaksoit kirjoittaa tänne.
Vaikka se ei siltä tuntuisi, sekin tila missä olet voi silti olla jotain prosessointia jota käyt lävitse. Sekin jokainen itku ja tunne että on tyhjyyttä sisällä on prosessointia jota tarvit tällä hetkellä.
Avun hakeminen toki on suositeltavaa jos päällä on tosi paha lukko eikä kykene mihinkään ja tuo keino lähestyä ongelmiaan on itselle sopiva. Minulle henk.koht se ei ollut sopiva tapa ja kävin sen lävitse. Loppupeleissä esimerkiksi osastolla apu on loppupeleissä sitä että ihmistä kannustetaan tekemään arkipäiväisiä asioita, syömään, lepäämään ja elämään tietyssä rytmissä (yhdistettynä "pillerihuuruihin"). Keskustelutyyppisestä avusta olen kyllä saanut jotain apua itse. Itse en henk.koht pysty omilla huonoilla kokemuksillani sanomaan vaan, että hae apua tietäen mitä se huonoimmillaan ja kaikki ne pillerit on. Toki jotkut niistä kokevat että ovat saaneet apua.
On hienoa kuulla, että sinulla on kuitenkin ollut elämässä ihmisiä. Niin, se on helppo sanoa asioita miten niitä tekisi jos itsellä on voimia kuin tehdä niitä jos voimia ei ole ja kunto huono. Helpompi sanottu kuin tehty on sanonta mikä sopii tähän.
Olen käynyt itse sellaisen jumituksen läpi että en päässyt sämgystä ylös jossa kaikki tuntui vaikealta. Oli vaan liikaa kaikkea ikävää mitä sattui samaan aikaan mikä musersi alleen. Mutta toimintakyky voi parantua hiljalleen, tärkeää on antaa aikaa toipumiselle. Ei kannata pelätä sitä ettei nyt kykene koska tuo ei ole pysyvä tila.
Haluan vielä toistaa sen. Ihmiset ovat vahvempia kuin luulevat. Se ei tarkoita ettei saa olla heikko.
Yksi asia mitä elämässäni myös on oppinut on se, että elämä ei ole helppoa. Elämässä on paljon sietämättömältäkin tuntuvaa kärsimystä. Toki myös kauniita asioita,mutta kärsimystä. Jokainen meistä joutuu sen kärsimyksen jossain muodossa kohtaamaan. Jokainen hetki, kun asioista selviää opettaa meitä siihen, että selviämme myös tulevaisuudessa ja opimme keinoja diilata vaikeiden asioiden kanssa.
Kun sanoit, että syöt kerran kolmessa päivässä niin itse lähtisin kyllä tuosta ensimmäisenä hoitamaan itseäni. Jos tuo liittyy siihen että kauppaan on hankala lähteä niin voisiko olla jotain mahdollisuuksia esim kotiin saada ruokaa muuta kautta, esim jonkun tuomana.Yleensä vaikka hetkellisesti erakoituisi ja yrittäisi karkottaa ihmiset elämästään, niin jos ne on oikeita kavereita niin ei ne mihinkään katoa sun elämästä vaikka taukoa tulisikin tai vaikka alakuloissasi olisit käyttäytynytkin piittaamattomammin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911445
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1541137En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1031020Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15877- 82850
- 64760
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40747Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289733Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107728En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt44692