"Omin sanoin kertominen" - mahdotonta!

se että teet lähdeviitteet ja käytät viitteitä kattavasti ja oikein ja aukottomasti varmentaa sen ettet plagioi. Gradussa on a) sinun omat spesifiset tutkimusjututtusi jotka eivät tietenkään tarvitse lähdeviitteitä ja sitten b) ne osiot jotka olet ottanut jostain muualta tutkimuksesi tueksi,. Niihin kopioituihin osiin lisäät tietenkin lähdeviitteet ja oikealla tavalla. Omin sanoin kertominen liittyy juurikin siihen työn sisältöön jotka olet itse tehnyt ja ne eivät tarvitse lähdeviitteitä kun ei ole mihin viitata. Toki jos olet itse aiemmin julkaissut jotain niin silloin viittaat myös niihinkin teoksiin. Kopioitua ja lainattua sen sijaan ei pidä omin sanoin muokata. Siinä menee helposti täysin metsään. Menee satuiluksi ja tieto vääristyy. Kopioit sellaisenaan ja laitat lähdeviitteet kuntoon, Lähdeviitteiden runsas käyttö on plussaa. Sehän tarkoittaa että olet lukenut paljon muiden tutkimuksia ja teoksia ja viisastunutkin. Vähän tuntuu siltä että olet ymmärtänyt plagioinnin ihan väärällä tavalla, Esimerkki plagioinnista. Eräs nykyinen meppi plagioi ja teki sen niin että kopsasi toisen ihmisen aiemmin tehdyn gradun lähes kokonaan sellaisenaan ja laittoi oman nimensä päälle. Se on plagiointia. Yksi kommentti vielä. Gradussa käyttämäsi kieli on passiivia siksi ettet raportoi päiväkirjatyyliin vaan teet yleistajuisen tieteellisen työn, Moni on kytköksissä itseensä eikä kykene irtautumaan preesens muodosta ja sanasta "minä". Gradu on todiste maturiteetistasi eli kypsyydestä, Sinun täyty se jumppa käydä läpi. Viimeinen lauseesi ja toteamuksesi ei pidä paikkaansa. Lainaus " Eikö tolla logiikalla olisi kaikki opparit/gradut hylättyjä?". Ei se niin mene. Opinäytetyön tekijällä on gradussansa myös se oma uniikki tutkimus joka on aina itse muokattu ja editoitu. Tuskin sellaista gradua onkaan joka on harsittu kasaan vain lainauksista ja lähdeviitteistä toisten tutkimuksiin.

Se on ylipäätään tärkeintä, että merkitsee mistä lähteestä minkäkin asian on poiminut kuten kerroit tekeväsi. Muista, että toisinaan voi olla hyvä harkiten ja kuitenkin mieluiten harvakseltaan käyttää ihan suoraakin lainausta eli meidän ohjeissa silloin tuli ainakin lainausmerkit lauseen ympärille osioon joka suoraan kopioitu ja tietty lähdemerkinnät, mutta saattoi olla, että teksti piti kursivoidakin.

Itse käytin suoraa lainausta monesti esim. monimutkaisissa selviyyksissä koskien mitä joku asia tarkoittaa. Tekoäly oli tämmöinen hirviö, koska oli tärkeää se lukijalle kertoa mitä se tarkoittaa, mutta ei sellaista hirviötä käy omin sanoin kirjoittamaan. "Tekoälyllä tarkoitetaan sitä, että koneet voivat itsenäisesti ns. älykkäästi suorittaa toimintoja ilman vuorovaikutusta ihmisen osalta jne. "Niin en käynyt omin sanoin tuollaista monimutkaista selittämään vaan heitin lainausmerkit ympärille ja lähteen mistä poiminut. Ei saisi laiskuuttaan kuitenkaan viljellä liikaa suoraa lainausta vaan silloin kun omin sanoin selittäminen hankalaa.

Oma ohjaaja sanoi, että ei pidä säikähtää, jos plagiointiprosentti olisi vaikka 20 %, jos työ on kovin tekninen aiheeltaan, jolloin termejä on pakko kirjoittaa tismalleen samoin kuin vaikkapa kirjalähteessä. Hän sanoi kuitenkin tarkistavansa ne kohdat mitkä plagioinnintunnistus merkkaa raportissaan. Ei tarvitse pyörää keksiä uudelleen vaan voi käyttää vaikkapa sanoja digitalisaatio tai data-analytiikka yms. sellaisenaan ja riittää vähäiset muokkaukset niissä lauseen rakenteissa tai apusanoissa. Itse tein myös näin, että Marttisen (2019) mukaan digitalisaatio on yleistynyt 20 %. En käynyt sen ihmeemmin muokkaamaan. Jos haluaa oikein hienosti tehdä omin sanoin voi sanoa digitalisaatio lisääntyy kovaa tahtia ja esim. Marttinen (2019) on todennut sen lisääntyvän 20 % tms.

"Omin sanoin kertominen" ei ole itsetarkoitus eikä lainattua tietoa tarvitse väkisin sanoa toisella tavalla saati vaihtaa sanoja toisiin. Tietolähteet toki on pantava näkyviin, jotta lukijalle selviää, mikä on muiden tutkimustietoa ja mikä omaa tutkimusta.

Jokainen tekee omaa työtään ja omaa tutkimustaan. Omaa tutkimusta ei vain koota aikaisemmasta tutkimuksesta sanoja vaihtamalla. Omaa on ainakin tutkimuksen aihe ja tutkimuksen tulokset.

Yleensä omaan tutkimukseen ei edes pysty lainaamaan toisilta sanasta sanaan. Kyllä ne lainaukset muokkautuvat ihan itsestään omaan tekstiin sopiviksi, jos on mitään hajua siitä, mitä on tekemässä. Joskus harvoin aiempi tutkija on sanonut jotain niin pätevästi, että se on paras sellaisena. Tämä tietysti osoitetaan asian vaatimalla tavalla.

Aiheesta voisi kirjoittaa tuhat sivua, mutta kuten jo sanoin, oma tutkimus ei ole pelkkä sitaattikokoelma aiemmista tutkimuksista.

Jos jonkun asian sanominen tuntuu vaikealta, on kyse vain siitä, ettei osaa asiaa riittävän syvällisesti. Jos asian osaa, sen pystyy myös itse ilmaisemaan.