"...niin moni tulee vastaan, kuka on se oikea".
Mistä tiesit/mikä sai sut uskomaan, että hän on se oikea?
Mistä tiesit/mikä sai sut uskomaan, että hän on se oikea?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 106
Vanhimmat
Ei ole yhtä oikeaa, en usko Disney-leffoihin.
Toivottavasti tulee vastaan joku ihana erityinen nainen kuitenkin.
...Niin, tiiäpä siitä mikä ompi (kaunista) satua ja mikä totta.
J.Karjalaista oon lainannut täällä ketjuissa jo pariin otteeseen ja teenpä niin nyttenkin.
Hänestä 💞... Hän on saanut mut hymyilemään ja nauramaan, luultavasti ainakin kerran pari oon myös hiljakseen hyräillyt. Hän on antanut mulle kauniin sävelmän, itse asiassa useammankin.
Ja taas, tunnen saman ikävän... 😔
En ole hetkeen näillä sivuilla käynyt, joten onko sinulla uusi ihastus eoet? :)
Näin ompi päässyt käymään eli lätkässä olen ja oikeen kunnolla 😅
No sehän ihanaa, eoet :) Olisi kiva kuulla sun ihastuksesta lisää :)
Oonpa tainnut näistä ihastuksistani vähän liiankin kanssa täällä kertoilla ja höpistä tai semmosta palautetta ihan hetki sitten tuli 😅 eli en lähe nyt sille tielle.
Taas?
Sulla näköjään ihastukset vaihtuu. Mulla vuodesta toiseen yks ja sama 💔❤️
No ois kiva kuulla susta..
No mitäs se sun elämään kuuluu?
Niin, on ne muutaman kerran vaihtunut tässä vähän yli kymmenen vuoden aikana (tuolloin tämä naisiin ihastuminen alko). Tätä edeltävä ihastuksen kohde "pakeni paikalta" ja tarpeeksi kauas, niin ihastus stoppasi siihen. Hyvä niin.
Harva se uskaltaa täällä kertoilla mitä elämään oikeasti kuuluu, jos on tavat ennallaan.
Mitäs se tämä tarkotti?
Mä uskon yhteen oikeaan.
Mun sattuu sydämeen vieläkin kun tunne ei ole molemminpuolista.
Olen loppuelämän yksin.
Uskon rakkauteen mut omalla kohdallani ei tule tapahtumaan.
💔
Nämä kuulostaa jotenkin niin lohduttomilta 😔 Miksi et kuitenkin antais mahdollisuutta jollekulle toiselle ja rakkaudelle?
Voiko olla se oikea silloin, kun vastakaikua ei saa? Riipaiseva tunne, viiltävä kaipuu.
Mitä väliä asialla on lesboilla kun lapsi hankitaan kuitenkin kravattisonnin kanssa.
Onko kravattisonni mies vai maskuliininen nainen? Ei auennut.
Masentaa tuollainen kun ihmisillä vaihtuu ihastuksen kohteet kuin sukat.
Haetaan jotain mystistä huumaavaa tunnetta loputtomasti ja kun alkuhuuma hieman laantuu niin taas vaihtuu.
Itse haluaisin pysyvää... Viettää arkea rauhassa ja luottaa siihen että tää kantaa elämän loppuun asti ❤️
Sinuun suhde perustuu johonkin muuhun kuin fyysiseen
Odotan kestävää suhdetta
Säälittävää kun aikuiset ihmiset puhuu ihastuksistaan eikä parisuhteista. Elämä luonnollisesti menee niin, että ensin ihastutaan, sitten pariudutaan ja rakastutaan. Elämää naisen kanssa, se on kiinnostavampi aihe kuin vuosikausien haikailut.
Ja suhun johonkin muuhun kuin henkiseen.
Mulle tärkeämpää suhteessa on henkisyys ja läheisyys. Seksi tulee ajan myötä kuvioihin. Näin on käynyt.
No eiköhän tuo rauhallinen arki ja sinne elämän loppuun asti kestävä rakkaus ole suurimman osan toiveissa, vaikka sukat joillakuilla nopiaan vaihtuukin.
Etkös tuota voi pistää aiheesta ketjun pystyyn 😉
Mikä sai uskomaan, niin harha. Lapsellinen mielikuva, että niin vois olla. Kyllähän mun realistina pitäs tietää, että kaikki on siitä kii mitä toiveita elättelee, miten nätiks ite päässään kaiken maalailee.
Todellisuus on monesti ihan toisenlainen.
Harhoissa on täälläkin paljon menty ja vallan ilman mitään lisäaineita. Sanoja vain en enää niin helpolla usko ja niele, teot saavat jatkossa puhua jos puhuvat.
Jos saa kysyä niin onko niitä tekoja tullut uudelta ihastukselta vai harhoissako/haaveissako sitä taas mennään? Työpaikallako se lempi leiskahti?
Saahan sitä aina kysyä. Ei ole työpaikalla syttynyt ja mistäs sitä varmaksi tietää, jotta saatan harhailla edelleen.
Hänen kaltaistaan ei ole toista. Jos hän joskus jättää minut niin olen yksin!
Mistä edes löydätte ihania lesbonaisia... Tuntuu että heitä ei ole vapaana ainakaan.
Ei ainakaan pienemmistä kaupungeista meinaa löytyä mistään.
Ei isommastakaan. Enemmistö on androgyynisiä tai tomboytyyppisiä. Kumpikaan ei nappaa.
Tomboy tyyppiset vaatteet on olleet aina mun suosikki kamppeita. Tykkään tyylistä. Casuaali.
Tai street muoti ylipäänsä. Jotkut sanno trash väen muodiksikin.
Juurikin näin😪
Mulle nappais juurikin tuon tyyliset mut en oo löytäny.. Taidan olla sokea vissiin 🧐😆
Aijaa? Tuntuu että muuta ei olekaan markkinoilla. Puhun nimenomaan lesbonaisista, en muista.
Vallan taitaa olla näitä miks niitä sanotaan androgyynistä lesbonaista.
Itse viehätyn vain sellaisista. Mut kun ite oon välimaastosta niin tuntuu et usein nuo hakee oikein korostetun naisellista naista.
Voi olla. Itse tykkäisin naisellisista, mutta en tiedä löydänkö sellaista jolle kelpaisin omana itsenäni.
Jos ei kelpaa toiselle omana itsenään niin ei sellaiseen suhteeseen kannatakkaan lähteä.
Se kun katsomme toisiamme silmiin ja muu maailma katoaa… Tai se, kun keskustelemme ja tajuan siinä hetken päästä, että olemme paljon lähempänä toisiamme kuin äsken (molemmilla kerroilla olimme kaahdenkesken)
☺️❤️Onnellisia hetkiä...
Niin. ❤️🔥 Nuo ovat ne parhaat tunteet. Itselle on käynyt juuri noin. Toki siitäkin on jo muutama vuotta, ellei enemmänkin. 🤔
Kyllä mä sen heti ensi katseesta tiesin silloin syksyll 2017 🥰 Tuntui heti silti niinkuin oisin tuntenut hänet jo paljon pidempäään 🤗
Tuolta se kai aika usein tuntuu, jotta tunnettu ois jo pitkän aikaa, tai niin olen kuullut joidenkin sanovan.
Noh en oo koskaan saanut kenestäkään sellaista fiilistä et just kun tapaa niin tuntuis et olis vuosia tunnettu. Ei oo paha juttu ollenkaan. Tykkään erilaisuudesta ja siltä kun tuntuu ettei tunne toista mutta halu tutustua on kova
Alkuihastuksen hurmiossa olettaa tuntevansa toisen, mutta totuus paljastuu aikanaan. ;)
Niin kyllä se todellinen luonne paljastuu aina ajan kanssa, olipa se sitten hyvä tai huono asia.
Omalla kohdalla se on sellainen tuttuuden tunne vaikka hän ei vielä olisi tuttu, tai mitä joidenkin seurassa ei tule edes vuosien jälkeen. Se on tunne, että toisen seurassa on helppo ja välitön olla, voi olla oma itsensä, sellainen tunne mikä yleensä tulee ajan kanssa, jos tulee.
Se on erikoinen ja erityinen tunne, ainakin itselle, eikä tapahdu kovin usein.
Eikä se edellytä ollenkaan että pitäisi olla jotenkin samanlainen ja täytyy siihen ihmiseen vielä erikseen tutustuakin 🙂
Jep, onneksi ymmärsin eräästä ihmisestä, ettei hän olis mulle missään määrin sopiva. Silmät avautu ja siitä olen kiitollinen.
Pikemminkin vois ajatella et sä et ollu hänelle sopiva ja hän ei ollut sulle.
Ei tarvi aina puhua toisista et hän ei vastannut mun odotuksia. Itse voi omat odotuksensa täyttää.
Miksi arvostelet tuntemattomia ihmisiä jouden tildnteita et tunne? Keskity kuule omiin asioihisi ja jaa neuvoja nille jotka niitä pyytävät. Kiitos.
Koska hän saattaa kokea kirjoituksen tarkoittavan häntä. Jos anonyymisti kirjoittaa, voi sitä kuka tahansa tulkita miten tahansa. Ehkä vastaus ei ollutkaan spec. tuohon kirjoitukseen vaan avautumista omaan tilanteeseen liittyen.
Tuli vain mieleen... 🤔 Vähän enemmän ymmärrystä ja pelisilmää.
Kiitos.
No miksi vastata anonyymiin kirjoitukseen kuin se olisi itselle suunnattu. Suorastaan typerää.
Kertoo palstan hörhötasosta paljonkin.
Peace… Anonyymit tekstit on vapaata riistaa. Pusut sulle ja muksuu iltsuu 😊
Tietysti ovat mutta niihin tilittäminen omista tunnoista käsin on kyllä pikkasen yksinkertaista.
Ottakoon yhteyttä ihmiseen jonka kanssa on selvitettävää. Lapsellista jos mikä tuollainen käytös.
Puhuin kuule ihan yleisesti et voi sitä ajatella myös niin päin et sä et ollu hänelle sopiva ja toisin päin.ei tarvi aina sitä toista osapuolta väheksyä
Niin, kyllähän se ihastus päätä sotkee olan takaa.
"Et ole kumppanisi omaisuutta eikä hän ole sinun omaisuuttasi. Vaikka sanomme sellaisia asioita kuin “minun poikaystäväni”, “minun kumppanini”, “minun mieheni”, tuo “minun” on vain viestintäväline. Todellisuudessa tuo henkilö on vapaa, hän ei kuulu sinulle. Hän on tullut elämääsi koska hän halusi ja hän voi lähteä milloin vain haluaa, pidät siitä tai et. Siksi sinun pitäisi alkaa irrottamaan itseäsi ja ymmärtämään että vaikka hän on kumppanisi juuri nyt ja jaatte elämänne tietyllä tavalla, jonain päivänä hän saattaa olla kuin kuka tahansa maailmassa ja sinä selviät ilman häntä"
Mä ajattelen vähän erilailla. Itse haluaisi löytää kumppanin jossa molemmat haluaa luvata toisensa loppuelämäkseen. En halua alkaa olemaan kenenkään kanssa vaan hetken kun on kivaa ja sitten kun tulee vaikeaa niin lähdetään eri teille. Jos mä johonkin lähden niin se on pysyvää. Enkä sen takia ala kenen tahansa kanssa suhteeseen.
Joo voit olla varma, ettei oo poikaystäviä eikä miehiä 😂 Taas joku pertti väärällä palstalla
Siis tuo oli lainattu teksti. En huomannut vaihtaa sanaa tyttöystäksi. Mutta pointin varmaan ymmärsit.
Tää(kin) keskustelu on mennyt niin ohi ap. aiheen että vastaus on:
Fazerina ja Ressu.
Oikeit ja ihqui molemmat 🥰
Ja nyt kaikki synkistelijät, tosikot ja hapannaamat: huumoria peliin ja iloa elämään, omalla tavallanne.
Jeesusteipin voi korvata ekinystenteipillä https://youtu.be/0mhMj9qchbc
pään löydyttyä
Ehheh 🤣
Joku ihana mies?
Onko semmosia? Ihania naisia kyllä on ja yks oikeen erityisen ihana 😍😘
Voisitteko bisarit vihdoin mennä omalle palstalle kuolaamaan miehiä? Tämä palsta on tarkoitettu lesbojutuille ja naisia rakastaville, jos on päässyt unohtumaan. Kiitos.
Kukas tässä on ukkoja kuolannut?
Kokeilee monta kertaa uudestaan 😂😂😂😂😂😂, RATKIRIEMUKASTA ☺. No osaavat käyttäytyä pykälien mukaan ☺, ja vähän ylikin 😂😂😂🤑😙
Dooris Dooris sä veit mun sydämmein, Dooris Dooris tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen... 💏
No johan on Dooris, kun tuolla tavalla sydämen pihisti. Toivottavasti käypi tuomassa takaisin ja loppu hyvin kaikki hyvin 😉
Heippa EOET. Kaipa meillä kaikilla on oma Dooris? Saavuttamaton unelma. Siitä saa voimia jaksaa ja unelmoida elemästä joka olisi voinut olla yhden lauseen, tai muun kontaktin takana. 💕💕💕
Miksi saavuttamaton ja vain unelma? Miksi jää ne sanat sanomatta? Miksi jää ottamatta askeleet sen oikean luo? Ei ihan avaudu ajatuksesi, miten siitä saa voimaa, jos pitää "sen oikean" etäällä, haaveen mitan päässä. Jos on olemassa se oikea, niin hänen kuuluisi olla siinä vierellä. Ei kai muuten voida puhua siitä oikeasta.
Meitä on moneksi. En saa voimia toteutumattomista unelmista, ne vain vievät voimia. Mikäli jokin unelmani olisi yhden lauseen takana, todellakin sanoisin sen lauseen. En voi ollenkaan samaistua.
Niinpä. Ne vievät voimia. Aina kannattaa olla avoin. Yksi lause voisi muuttaa koko elämän.
En voi kuvitella tilannetta, että tapaisin jotakuta ja salaisin tunteeni. Puhun liiankin avoimesti kaiken mitä ajankohtaisesti ajattelen ja tunnen.
Se on hyvä asia, mutta joillekin ilmeisesti liikaa??
Ei ole ollut liikaa kenellekään.
Niin, jos unelmien Dooris ei ole tavattavissa?
Ei pääse irti unelmien naisesta.
Joku toinen voisi olla tyhjien haaveiden sijaan se oikea. Dooris taitaa olla reissunainen, joka vain antaa maistaa omaa lääkettään.
Niin, kukapa kykenee ohjailemaan tunteitaan?
Hillitä ehkä, mutta ei se niin onnistu.
Tunteet ohjailee itse itseään. Saavuttamattomuus syö tunteita. Erilaisia ollaan. Illuusiot ei riitä rakkaudeksi.
Sekin on sitten hyvä asia. Kertoo hyvästä vuorovaikutuksesta.
Ja vuorovaikutukseenhan tarvitaan se toinenkin osapuoli. Hänen tapansa tai kykynsä reagoida asioihin ja käsitellä tunteita.
En ole tavannut...ehkä on vain riittävän sopivia naisia kun elämäntilanne otollinen. Sori jos pilasin disneysatunne, leidit:p
Moi kaikille. Minulle on kyllä aina ollut päivänselvää, jos alan suhteeseen jonkun kanssa, niin se myös on silloin suhde vain hänen kanssaan eikä siihen papin aamenta tarvita todistamaan rakkauttani. Mikäli kyse on yhden illan tai muutaman kerran hengailuista, niin silloin se on sitten sitä. Olen monessa liemessä keitetty ja suhteen alussa (mikäli se on yhdessä päätetty, että nyt me ollaan me) on jo täysin selvää, ettei siihen hypätä tosta vain vaan että on oikeesti valmis sitoutumaan. Ja tuo, että mistä tietää löytäneensä sen oikean, niin se onkin hieman kinkkisempi juttu, sillä minäkin olen luullut turhan usein juuri niin, että tämä on SE juttu, SE. Vaan ikävä on ollut jälkeenpäin herätä todellisuuteen, ettei näin ollutkaan. Vaikka kuinka hyvin tutustuu toiseen ja hänen sielunelämää sä ja kaikki natsaa kohdilleen ja kemiat toimii, niin siltikään SE juttu ei ole se vuosisadan rakkaustarina. Mutta silmät ja korvat auki kun kulkee ja mieli avoimena, niin ei voi koskaan tietää, kuka sieltä saattaakaan tupsahtaa elämääsi ja rytinällä vieden kaiken järjen ja jalat alta ja tarkoitan tätä hyvässä mielessä siis. En panisi pahakseni, mikäli vaikka heti minullekin kävisi niin. Elämään kuuluu riskien ottaminen ja ok onhan se aina riski, onko sittenkään juuri tämä ihminen juuri minua varten. Luotan jonkin verran intuitioon, se on ohjannut minua melko lailla hyvin. Nyt joku ajattelee, että eiväthän nuo sinun intuitiosi pidä paikkaansa, koska etsit nytkin sitä oikeaa, mutta tähän sanon, että elämä tuo mukanaan muutoksia ja ne kaikki eivät johdu aina itsestä tai siitä toisestakaan. Sanoisin, että jos yhtään tuntuu siltä, että tuo ihminen vetää sinua puoleensa, niin tartu tilaisuuteen ja katso, miten käy. Muuten voi mennä ohi se paras juttu. Elämää tämä kaikki on eikä pidä jättää elämättä. Ainakin itselläni olisi ollut hyvinkin tylsää, mikäli en olisi uskaltanut lähteä edes kokeilemaan. Tarkoitan tällä pidempää suhdetta ja jos se ei kanna hedelmää, niin on ainakin yrittänyt. Itse olen kokenut tietynlaista "värinää", tunnetta, että heiiii tuo ihminen saa minut haluamaan tietää hänestä lisää. Silmät ja mieli avoimena siis ☺️
Kirjoittelet hyviä huomioita reaalimaailmasta! Komppaan ajatuksiasi ja elelen omaa maailmaani pitkälti kirjoitamiesi mallien mukaan.
Vaan kaikeksi onneksi meitä on hyvin erilaisia naisia ja niin tulee täydennettyä
tätä yhteistä toimintaympäristöämme.
Tulipahan sanojen sana oikeen.?
Niin kaikesta huolimatta kuljetan unelmia ja haaveilen tuosta ja tästä.💕💃♥️
Erilaisuus on rikkautta. Mutta tunteita koetaan eri lailla. Toinen saa voimaa jostain mistä toinen vain kipeän sydämen.
Hienoa! Kuljeta unelmia ja anna unelmien kuljettaa 😊 sekä haaveile juuri siitä, mistä ikinä haluatkaan, sillä olen sitä mieltä, että mikäli ei ole unelmia eikä haaveita, niin paljon köyhempää voisi olla se arki, mitä elää. Ja toisaalta niistä oppii tuntemaan itseään ja tajuamaankin, mitä oikeasti sisimmässään haluaa eikä välttämättä jää vain unelmaksi tai haaveeksi. Sitä paitsi: niillä on tapana joskus jopa toteutua 😉
Se on juurikin näin... Vai miten sitä nykyisin tokaistaan? Olet oivaltanut mitä yritän tuoda esiin.
Kaikilla olisi hyvä olla haaveita, unelmia!
Sillä nehän ovat se elämää ja jaksamista kannatteleva voima. Se näyttää valoa eteenpäin ja se on ihan totta että usein ihminen alkaa joskus tietämättäänkin toteuttaa unelmaansa! Se voi olla jollekin toiselle pienempi asia, toisen jotain pilvilinnoja! ♥️♥️
Ilman toivon rippeitäkään tulevaisuus on ankea... Dooris sydäntäni vielä tarvitsen.?
Sitä tässä juurikin yritän tuoda esille. Toiselle sama asia näkyy tai tuntuu erilaiselle kuin jollekin toiselle. Eivät kaikki ajattele samalla tavalla samoista asioista eivätkä kaikki tunne samalla tavalla eri tunteita. Samankaltaisuutta toki voi löytyä, mutten usko, että aivan samanlaisuutta kuin todella harvoin. Siksi meidän pitäisi yrittää ymmärtää toinen toisiamme ja kunnioittaa toisten tunteita ja mielipiteitä, arvomaailmaa ja kokemuksia, niitä unelmia ja haaveita, jotka joillekin on se valo, mitä kohti mennä, mutta joillekin vain valo, jonka ehkä näkee, muttei kulje sitä kohti. Meillä kaikilla on oma erilainen taustamme, menneisyys, joka monestikin ohjaa meitä tiettyyn suuntaan, koska opimme varomaan tiettyjä asioita, mutta myös opimme, mihin voimme luottaa tai että, mikä ei olisi juuri minulle "vaarallista". Unelmat ovat tavallaan sitä luottamista tulevaisuuteen, että näin jonain päivänä kävisi. Ja vaikkei kävisikään, saattaa ne antaa sitä voimaa, mitä tarvitsee juuri sillä hetkellä, juuri siinä elämäntilanteessa. Tässä tekstissänikään ei kaikki pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, koska on yhtä monta ajatusta ja mielipidettä kuin on ihmisiä. Suotakoon edelleenkin jokaiselle oikeus unelmoida. Onhan meillä jokaisella oikeus elääkin.
Molemminpuolista 🧡
T:Lara Croft
Tietysti jokaisella on oikeus unelmiin ja ne todella joskus kantavat mm. vaikeiden aikojen keskellä. Tosin sekin pistää mietittymään, miksi se joka valoa näkee, ei sitä kohti kulje. Mikä jarruttaa? Ketjun aihe on se oikea. Ja jos minä olisin Dooris, niin haluaisin kuulla tunteesi. Turhaan niitä piilotat. Mutta sekin on mahdollista, että jos Dooris ei piittaisikaan tunteistasi, niin haaveet vaihtuisivatkin sydänsuruiksi. Joskus on pakko vain ottaa se riski.
Elämä on riskien ottamista. Lähes kaikessa. Vauvasta vaariin. Tiedostamattammekin (ja tottakai tietoisesti) me otamme riskejä. Sehän on selvää. Ja vaikka Dooris ei piittaisikaan tunteistani, niin ei ne välttämättä vaihtuisi sydänsuruksi. Mielestäni kolikolla on edelleenkin kaksi puolta.
Niinhän se on, vaan ihastuminen ja rakastuminen on vasta hyvä alku. 💏Elämä on käänteitä ja yllätyksiä täynnä. Rakastaminen on jo isompi asia, sen eteen täytyy jaksaa, jaksaa vielä vähän jaksaa. Elämä tuo haasteita kaiken aikaa. Rehellisyys, huomioon ottaminen ja avoimuus auttavat arjessa eteenpäin. 🥰En tarkoita pohjatonta kiltteyttä, se on myös turmiollista! On hyvä pyrkiä tasapuoliseen suhteeseen. Jos osaisin kaiken ihmis-suhteista olisin hyvin rikas nainen. Mutta tässä nyt sitten näitä eteeni tulleita ja osittain myös omien kokemusten tuomia ajatuksia. 🌹💕
Elämässä on käänteitä ja yllätyksiä, totta. Niin negatiivisia kuin myös positiivisia. Ja ne molemmat auttavat meitä menemään eteenpäin elämää ja kehittymään. Tämä on sellainen aihe, josta voisi keskustella tunti tunnin perään, varsinkin yön pimeinä hetkinä, jolloin ei ole muita häiriötekijöitä ja aivot ovat enemmän herkemmässä tilassa kuin päivisin. Ainakin itse olen saanut eniten irti yöllisistä pitkistä keskusteluista isossa ja myös pienessä porukassa.
Rakastamisesta ja muista mainitsemistasi asioista olen samaa mieltä. Kaipa se Dooris sulle sitten onkin omat tunteensa näyttänytkin, kun olet hänessä niin kiinni ajatuksen tasolla. En voi tietää. Omat kokemukseni ovat vain olleet hieman erilaisia. Jos olen jotain ihmistä idealisoinut unelmissani, niin jossain vaiheessa totuus on näyttänyt pilvilinnojen hataruuden. Ihan kiva on unelmoida monista asioista, mutten sentään enää sellaisen ihmisen varaan unelmiani laske, joka saattaakin osoittautua ihan toisenlaiseksi kuin ajatteli ja ihannoi. Kannattaa ottaa kontaktia rohkeasti siihen unelmien naiseen, jotta näkee kantaako lovestory vai ei.
Kyllä. Kannattaa. Muuten voi jäädä paljon kokematta.
Olipas hyvää keskustelua "Dooriksesta" 👍🙂
Heippa EOET. Yllätyin itsekin kuinka nää "vanhatpapparaiset" innostui kirjoittelemaan haaveiden ja unelmissa siintävien säröttömien rakkaus tarinoiden mahdollisuudesta ja mahdottomuudesta? Mutta ihmiselo on kaikkinensa kovin yksilöllistä ja erittäin monimutkaista. 😉 Suuret kiitokset kaikille kirjoituxista, puolesta tai vastaan.! 😊🥰Uutta ketjua odotellessa. N59💕💃
Täällä on ajattelevaisia naisia kirjoittelemassa.
No moikka ☺️ Laitapa siekin joku ketju pystyyn päivän polttavista tai pitemmän ajan roihuista... taikka vaikka käväse tuolla runoboksissa ja paa Doorikselle 💞 riimit 😉😁
vaikuttipa vanhalta papalta läheltä katsottuna
Deittailet vanhoja pappoja??
joo näin on. :)
hän oli mies ja näytti papalta
Aika surullinen tunne kun somen perusteella sai toisesta niin ystävällisen tunteen. Kun hänen kanssa pääsi juttelemaan niin hän jäi heti valheesta kiinni. Ei ollut huomannut.
Se siitä. Ainakin tiedän nyt et somessa annettu kuva pettää usein.