Olen siis 15-vuotias tyttö ja en ole vielä koskaan seurustellut. Tämä johtuu luultavasti ujosta ja epäsosiaalisesta luonteestani ja siitä että kokisin seurustelun ja seurustelusta kertomisen kaikille jotenkin todella kiusallisena tai vaivaannuttavana asiana. Tälläinen on ollut ihan pienestä saakka, tässä nyt esimerkkinä vaikka kun eskarissa piti valita poikaparit ja en tiennyt yhtään kenen pari olisin, sillä minulle varmaan oltaisi hihitelty jotain tyyliin: ”tykkäät tuosta ;)” Haluaisin kyllä joskus seurustella, mutta sitten pitäisi kertoa vanhemmille siitä poikaystävästä ja se hävettäisi jostain kumman syystä, en tajua miksi. En oikeen osaa ihastuakkaan, tai en tiedä mikä lasketaan edes ihastumiseksi ja mikä ei. Koen ihastumisenkin jotenkin kiusallisena asiana. Kaiken syynä taitaa olla huono itsetunto ja ujous/sosiaalinen ahdistus..? Ainakin luulen niin. En osaa olla rennosti ja vapautuneesti tuntemattomien ihmisten seurassa, osaan olla rennosti vain kaverien, joiden hyväksynnästä olen varma ja ketkä olen tuntenut kauan ja pystyn olemaan täysin oma itseni, eikä tarvitse jännittää. (Ja tietenkin perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa myös pystyn olemaan oma itseni ja rennosti) Tahtoisin TODELLA olla uusien ihmisten seurassa edes vähän sosiaalisempi, enkä sellainen hiljainen hissukka, joka ei saa suustaan sanotuksi muuta kuin ”moi.” Minusta tuntuu myös, että jos nyt joskus olisin suhteessa, en pystyisi luultavastikkaan olemaan ihan täysin oma itseni, sillä kun on poika kyseessä, se on jollainlailla jännittävää vaan ja en oikein tiedä mistä voisin jutella kun kyseessä on eri sukupuolta oleva henkilö. :D Sanat menisivät varmaan sekaisin ja punastelisin kokoajan. :D En pystyisi varmaan edes nauramaan normaalisti kun jännitys ja sosiaalisten tilanteiden pelko ottaisi vallan..
Tämähän on ihan naurettavaa ja seurusteluhan on normaali asia, niin miksi juuri minulla pitää olla tälläinen ajatusmaailma että seurustelu on noloa ja häpeällistä ja MIKSI juuri minun pitää olla ujo/sosiaalisesti ahdistunut?? :(
Häpeän tunne seurustelusta
6
61
Vastaukset
- Anonyymi
Voi kuule, sulla on vielä aikaa.
Minäkään en ole koskaan seurustellut ja olen jo yli 40. Lähinnä samoista syistä.. mulla alkoi sosiaalinen jännitys ja arkuus 13-vuotiaana ja on kestänyt läpi elämän. Pahentunut vaan.
Tuohon iän myötä tulee varmuutta kyllä. En vielä kannata olla huolissaan.
Tosin sen sanon, että ihmisen perusluonne ei yleensä muutu. Ujompi ja arempi ihminen on sitä aina, mutta tärkein on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. - Anonyymi
Sinulla on vielä hyvin aikaa. Älä ota asiasta taakkaa itsellesi. Se ei ole asia, mikä pitäisi saada alta pois. Sinun pitäisi tehdä asioita, mitkä helpottaisi ujouttasi. Tutustu ihmisiin, mutta älä ryntäile mihinkään, jos joku vähän osoittaa huomiota. Sinulla on esimerkiksi vielä koulua paljon edessäsi, niin varmasti tulet tutustumaan uusiin ihmisiin.
- Anonyymi
Muista, että elämä ei ole mikään kilpailu jossa asioita pitäisi olla tehtynä tiettyyn ikään mennessä. Jokainen meistä on erilainen. Tiedän varsin hyvin mistä puhut. Itselle tuntuu jotkut normaalit asiat todella vaikeilta. Sellaiset asiat, mitkä muille on helppoja ja itseestäänselviä. Se aiheuttaa turhautumista joskus. Itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Ihminen kehittyy iän myötä ja monet sosiaaliset tilanteet käy helpommiksi.
Minulle sosiaaliset tilanteet ei ole ollut helppoja ja varsinkin nuorempana ne tuntui kamalilta. Siihen ei auta oikeastaan muu kuin se, että yrittää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Jos kaverit pyytää tai kysyy johonkin, niin mene. Kysele itse joskus, että mitä on meneillään. Itse viihdyin joskus paljon omissa oloissani ja se tekee ihmisen sulkeutuneeksi. Ihmisen pitää puhua.- Anonyymi
Ja tuo häpeä mitä kokisit poikaystävästä kertomisesta, niin unohda se. Perheenjäsenesi olisivat varmasti hyvillään ja kannustaisivat. Äläkä ajattele liikaa, mitä muut ajattelevat tai mitä muiden reaktiot olisi. Yleensä ihmiset ei reagoi niin voimakkaasti, kuin saatat kuvitella. Älä anna jossittelun tulla asioiden esteeksi. Monesti olen kuvitellut jonkun asian menevän jollain tavalla ja se menikin ihan toisin. Jos haluat seurustella, niin pitäisin edellytyksenä sitä, että olisit kiinnostunut toisesta ihmisestä. Älä ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain sen takia, että voit sanoa seurustelleesi.
- Anonyymi
Ei introvertistä saa ekstroverttiä. Toki treenillä ja ihmissuhteilla se hetkellisesti onnistuu, mutta perusluonne ei tule muuttumaan.
Sitä paitsi tässä on paradoksi: itsensä hyväksyminen, mutta siihen ei kuulu itsensä muuttaminen. Jos yrittää muuttaa itseään sosiaaliseksi väkisin, niin se on yhtä kuin olla hyväksymättä oma perusluonteensa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei introvertistä saa ekstroverttiä. Toki treenillä ja ihmissuhteilla se hetkellisesti onnistuu, mutta perusluonne ei tule muuttumaan.
Sitä paitsi tässä on paradoksi: itsensä hyväksyminen, mutta siihen ei kuulu itsensä muuttaminen. Jos yrittää muuttaa itseään sosiaaliseksi väkisin, niin se on yhtä kuin olla hyväksymättä oma perusluonteensa.Olet tavallaan oikeassa, että se perusluonne pysyy. Ihminen silti kehittyy ja voi kehittyä. Esimerkiksi itse koen olevani hyvin erilainen ihminen, kuin 15 vuotta sitten. Isoimmat muutokset on tullut pienten aikakausien aikana, kun on tullut itseluottamusta ja päässyt niistä mielenvankiloistaan eroon. Omat taakat on tullut lapsuudenperheestä ja kasvatuksesta. Itse on joutunut pohtimaan ja opettelemaan asiat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.742250Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1751761- 1601620
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te501382- 901378
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2961251Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi1351109- 1131063
- 751052
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin55948