Mitäs tykkäätte,,,
vanhus pistää lopullisesti välit poikki,
vanhus ei jaksa enään kuunnella jatkuvasti v a i n moitteita,,,
Välit poikki !
Anonyymi
45
373
Vastaukset 45
- Anonyymi
Joskus on vaan pakko luovuttaa,
niin se vaan menee ihmisen elämässä,
kaikkensa on tehny,
tilanne on varmaan monen vanhan ihmisen kohdalla ihan ajankohtainen,
esm. " lapset on laina vain " vanha aforismi, todeksi huomattu, - Anonyymi
Ihan oikein.Ei tarvitse edes selitää.Itse tehnyt ihan samoin jos ystävä ,tutta, sukulainen valitaa vain :Vaivoja,unettomutta ja lihomamista.En suostu kuntelemaan.En edes huonon ilman valitus.Kaikki tietä Suomessa on 4 vuoden aikaa.Kun on jo eläkeellä pitäisi olla oppinut vuoden ajat on samat aina.Ei auta ne valitaa.
- Anonyymi
Ei kannata siltoja polttaa.
- Anonyymi
no jaa, jos ny ei siltoja
mutta kattoo mitä tapahtuu ku ei pidä enään yhteyttä,
jospa ne kuitenki hautaan toimittaa kun sen aika tulee,
olettaisin, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no jaa, jos ny ei siltoja
mutta kattoo mitä tapahtuu ku ei pidä enään yhteyttä,
jospa ne kuitenki hautaan toimittaa kun sen aika tulee,
olettaisin,Sisarukset voivat olla tietämättömiä toisistaan, yksi sisaruksistamme joutui sairaalaan ja kuoli tulematta tajuihinsa. Sisar eli yksin ilman ystäviä turvaverkkoa, viranomaiset vasta kuukauden kulttua saivat yhteyden läheisiin.
- Anonyymi
Meitä on monta, yleensä on pärjätty mutta yksittäisiä riitoja on vuosikymmenten aikana ollut. Minä olen aina se joka nöyrryn ja sovittelen. Uskon että jos en olisi sitä tehnyt, ainakin kaksi meistä eläisi pitämättä kaikkiin sisaruksiin yhteyttä. Nyt on taas kaikilla rauha. Hyvä niin.
Tosin meillä kaikilla on perhettä niin ettei ihan yksin jäisi kukaan vaikka sisaruksiin välinsä katkaisisi. Kukaan ei onneksi vielä ole lastensa kanssa pahasti riitautunut vaikka perimmiltään puukkojunkkareita ollaankin.
Edellisessä sukupolvissa oli tappeluista lähtien riitaisat välit, muistan lapsuudesta jako-riitoja, sukulaismuorin ilkeitä heittoja jopa 7-vuotiaalle minulle ihan vaan kyläraittia tepastellessani.
Olen lujasti pyrkinyt siihen että riidat katkaistaan. On suurenmoista että lapsemme, siis serkukset, ovat Facekavereita ulkomaita myöten.
Aloitus palautti mieleen vanhoja muistoja, ehkä oli tarkoitus niin. Muuten ihana aamu.- Anonyymi
Omiin veljeksiin on aina ollu hyvät puheyhteydet, aina on toiminu sukulaisrakkaus veljesten kesken,
mutta omiin jälkeläisiin on välit poikki, vaikea pitää yhteyttä,
jälkeläiset vain moittii, ovat hyvin rasittuneita jos omat vanhemmt yrittää ottaa yhteyttä,
omat jälkeläiset eivät käy kymmeniin vuosiin katsomassa,
eivätkä ilmeisesti koskaan aiokkaan käydä ,
onki tullu mieleen,
jos ja kun kuolen kelle testamentaan asuntoni,
haluis antaa sille joka pitää minusta vanhana sairaana huolen
ja huolhteii asioistani kun itse en pysty,
voiko rintaperilliset ohittaa täysin testamentilla.
siinä onki varmasti monille vanhuksille paljon pohdittavaa,
varsinki jos jälkeläiset osottaa vain ja aina tysyä kohtelua omia vanhempiaan kohtaan,
vaikka vanhukset ovat rakkaudella hoitaneet auttaneet tukeneet jälkeläisiään aikoinaan kaikintavoin, jopa hoitaneet lapsenlapsiaan samalla rakkaudella niinkauan kuin he pieniä ovat olleet,
ihmiselämä on vaikeeta,
sitä ei aina voi ymmärtää,
miksi pahuus on vallassa jopa läheisten ihmissuhteissa
vaikka olisi rakkaus ja hyvä elämäki olemassa, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omiin veljeksiin on aina ollu hyvät puheyhteydet, aina on toiminu sukulaisrakkaus veljesten kesken,
mutta omiin jälkeläisiin on välit poikki, vaikea pitää yhteyttä,
jälkeläiset vain moittii, ovat hyvin rasittuneita jos omat vanhemmt yrittää ottaa yhteyttä,
omat jälkeläiset eivät käy kymmeniin vuosiin katsomassa,
eivätkä ilmeisesti koskaan aiokkaan käydä ,
onki tullu mieleen,
jos ja kun kuolen kelle testamentaan asuntoni,
haluis antaa sille joka pitää minusta vanhana sairaana huolen
ja huolhteii asioistani kun itse en pysty,
voiko rintaperilliset ohittaa täysin testamentilla.
siinä onki varmasti monille vanhuksille paljon pohdittavaa,
varsinki jos jälkeläiset osottaa vain ja aina tysyä kohtelua omia vanhempiaan kohtaan,
vaikka vanhukset ovat rakkaudella hoitaneet auttaneet tukeneet jälkeläisiään aikoinaan kaikintavoin, jopa hoitaneet lapsenlapsiaan samalla rakkaudella niinkauan kuin he pieniä ovat olleet,
ihmiselämä on vaikeeta,
sitä ei aina voi ymmärtää,
miksi pahuus on vallassa jopa läheisten ihmissuhteissa
vaikka olisi rakkaus ja hyvä elämäki olemassa,Normaalia elämää viettäviä rintaperillisiä on vaikea ohittaa, pitää olla rikoksia ja ja muuta ilkeyttä ennekuin lakiosan menettää.
Se olisi tietysti mielenterveydenkin kannalta hyvä, että voisi elää huolettoman vanhuuden ja löytäisi jonkun jolle voi asiansa luottaa "jos ja kun kuolee". Ei henkilön tarvitse olla sukulainen.
Tuli mieleen järjestely, jossa asunto testamentataan elinikäisellä hallintaoikeudella ja tehdään tälle luotetulle henkilölle edunvalvontavaltuutus.. Lakimies tekee paperin ja maistraatti vahvistaa.
Siinä voidaan määrätä millaisessa tilanteessa perilliset saavat lakiosansa ja mitä oikeuksia edunvalvojalle kuuluu.
Riitoja tulisi useassa tapauksessa. Jos rintaperilliset ovat unohtaneet vanhemman hänen elinaikanaan, niin mahtaisivatko unohtaa kuoleman jälkeen. Hyvätuloisina tuskin viitsivät käräjöidä, voivat vaikka kieltäytyä lakiosasta, jolloin se menee lapsenlapsille, vai meneekö.
Toisaalta jos on vuosikymmenien riidoissa jälkikasvunsa kanssa, voi olla ettei löydä luotettavaa henkilöä edunvalvojaksi.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Normaalia elämää viettäviä rintaperillisiä on vaikea ohittaa, pitää olla rikoksia ja ja muuta ilkeyttä ennekuin lakiosan menettää.
Se olisi tietysti mielenterveydenkin kannalta hyvä, että voisi elää huolettoman vanhuuden ja löytäisi jonkun jolle voi asiansa luottaa "jos ja kun kuolee". Ei henkilön tarvitse olla sukulainen.
Tuli mieleen järjestely, jossa asunto testamentataan elinikäisellä hallintaoikeudella ja tehdään tälle luotetulle henkilölle edunvalvontavaltuutus.. Lakimies tekee paperin ja maistraatti vahvistaa.
Siinä voidaan määrätä millaisessa tilanteessa perilliset saavat lakiosansa ja mitä oikeuksia edunvalvojalle kuuluu.
Riitoja tulisi useassa tapauksessa. Jos rintaperilliset ovat unohtaneet vanhemman hänen elinaikanaan, niin mahtaisivatko unohtaa kuoleman jälkeen. Hyvätuloisina tuskin viitsivät käräjöidä, voivat vaikka kieltäytyä lakiosasta, jolloin se menee lapsenlapsille, vai meneekö.
Toisaalta jos on vuosikymmenien riidoissa jälkikasvunsa kanssa, voi olla ettei löydä luotettavaa henkilöä edunvalvojaksi..Vaikeaa.
Oma poika rupesi lyömään ja uhkasi tappaa.
Mitä tehdä?
En tiedä mitä tehdä lakiosuden kanssa.
Meneekö lapsenlapselle, jota ei ole saanut tavata edes? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikeaa.
Oma poika rupesi lyömään ja uhkasi tappaa.
Mitä tehdä?
En tiedä mitä tehdä lakiosuden kanssa.
Meneekö lapsenlapselle, jota ei ole saanut tavata edes?Onpa rankkaa sinulla ano 11:11.
Sinun kannattaisi lakimiehen kanssa keskustella.
Kysy ensin hinta, ettei käy niinkuin eräälle, joka ei saanut mitään neuvoa,
mutta suuren laskun sai. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onpa rankkaa sinulla ano 11:11.
Sinun kannattaisi lakimiehen kanssa keskustella.
Kysy ensin hinta, ettei käy niinkuin eräälle, joka ei saanut mitään neuvoa,
mutta suuren laskun sai.Otin juuri omalta kohdaltani eri asiassa selvää, millaisilla tuloilla saa ilmaisen oikeusavustajan kunnasta. Jos nettotuloista jää asumiskustannusten jälkeen 1300 euroa tai vähemmän, on avustajaan oikeutettu.
Ano 11:11 n asemassa käyttäisin pikaisesti tätä oikeutta. Sinne on kovat jonot ainakin omassa kunnassani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikeaa.
Oma poika rupesi lyömään ja uhkasi tappaa.
Mitä tehdä?
En tiedä mitä tehdä lakiosuden kanssa.
Meneekö lapsenlapselle, jota ei ole saanut tavata edes?Yhteys poliisiin.
- Anonyymi
ON se vaan outoa,
että omat jälkeläiset vihaa omia vanhempiaan,
unohtavat kymmeniksi vuosiksi oman onnensa nojaan,
ja jos vanhemmat uskaltaa yrittääkkää pyytää apua tulee saata peetä ja kauhee vihan purkaus , vanhukset ovat ihan ymmällään vihan purkauksista ja valheistaki mitä päin naamaa saa, siinä vanhus jää äimänkäkenä ihmettelemään, mieten elämä näin hulluksi on menny, ku on rakastanu ja arvostanu omia jälkeläisiään ylikaiken,
vanhemmat varmasti a i n a ovat rakastaneet lapsiaan ylikaiken, olleet mielellään avuksiki jos suinki ovat saaneet olla avuksi,
mistä se viha oikein kumpuaa,
sitä usein ihmettelen, - Anonyymi
Minä en ikinä ole moittinu omia vanhempiani,
aina kehunun heitä maailman ihanimmiksi ihmisiksi,
arvostanu suuresti , notan heidät aina jalustalle sielunisilmin,
he olivat sotaveteraaneja, suuren perheen perustajia,
rakkaan kauniin suomen rakaentajia,
meitä lapsia oli monta sota-ajan skunda-aikana syntyneitä,
me sisarrukset rakasitimme aina toisiamme,
vanhemmat sisarrukset kasvatti nuorempia,
jopa valtavan suuret serkku laumat oli siihen aikaan rakkaitta,
joita edeleen me vanhukset muistelemme lämmöllä,
mihin katosi suomesta yhteisöllisyys, kuka sen hävitti, miksi hävitettiin, hajotettiin koko kansa toisistaan jopa naapurimaihin jotkut muutti,
siinäpä miettimistä, mikä meni pieleen,
kun nyt vanhkset on unohdettu hyljätty oman onnensa nojaan, - Anonyymi
Vanhemmat eivät aina ole niin ihania kuin minä itseään pitävät.
Joskus he yrittävät alistaa lapsiaan tahtoonsa, vaikka lapset ovat
jo aikuisia ja he voivat puuttua jatkuvasti aikuisten lastensa elämään
jankuttamalla mikä heidän mielestään on oikein ja miten "ennen tehtiin"
ja miten heidän lastenkin pitää tehdä, koska vain se on oikein,
lapsilla ei saa omaa tahtoa ja mielipidettä-
Jatkuvaa natkutusta kun joutuu kuuntelemaan, ei tee mieli käydä kuin velvollisuudesta.- Anonyymi
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen.
He ovat sitä mitä oppia ovat saaneet omilta vanhemmiltaan, joilla on ollut usein todella kauhea kohtalo. Meidän ikäpolvella oli traumaattiset vanhemmat sodasta johtuen.
Äitini purki kaiken katkeruutensa ja traumansa minuun, pieneen lapseen. Isäni oli kuoluut, ja siihen aikaan ei ollut tapana juosta terapiassa.
Pitäisi ymmärtää taustat.
Mutta vanhemmat ovat rakastaneet lapsiaan ja yrittäneet parhaansa.
Mitäs vanhempi on mahtanut esimerkiksi, jos muut ovat houkutelleet lapsensa käyttämään esimerkiksi huumeita, mistä lapsen käytös on muuttunut.
Vanhemmat eivät tienneet siitä.
Kuitenkin kaikki laitetaan vanhempien syyksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukaan vanhempi ei ole täydellinen.
He ovat sitä mitä oppia ovat saaneet omilta vanhemmiltaan, joilla on ollut usein todella kauhea kohtalo. Meidän ikäpolvella oli traumaattiset vanhemmat sodasta johtuen.
Äitini purki kaiken katkeruutensa ja traumansa minuun, pieneen lapseen. Isäni oli kuoluut, ja siihen aikaan ei ollut tapana juosta terapiassa.
Pitäisi ymmärtää taustat.
Mutta vanhemmat ovat rakastaneet lapsiaan ja yrittäneet parhaansa.
Mitäs vanhempi on mahtanut esimerkiksi, jos muut ovat houkutelleet lapsensa käyttämään esimerkiksi huumeita, mistä lapsen käytös on muuttunut.
Vanhemmat eivät tienneet siitä.
Kuitenkin kaikki laitetaan vanhempien syyksi."Pitäisi ymmärtää taustat."
Katkeroituneen vanhemman pitäisi myös yrittää ymmärtää jotain.
Vaikka olisi kuinka kurja lapsuus ollut ei se oikeuta kostamaan lapsilleen sitä.
Mikään ei estä olemasta omille lapsille toisenlainen
paitsi oma tyhmyys ja kehittymättömyys. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Pitäisi ymmärtää taustat."
Katkeroituneen vanhemman pitäisi myös yrittää ymmärtää jotain.
Vaikka olisi kuinka kurja lapsuus ollut ei se oikeuta kostamaan lapsilleen sitä.
Mikään ei estä olemasta omille lapsille toisenlainen
paitsi oma tyhmyys ja kehittymättömyys.Kyllä se vanhempi ymmärtää omat taustansa.
Vaikka on puutteessa ja kurjuudessa yksinhuoltajana yrittänyt kasvattaa lapsensa, tehnyt kaikkensa.
Ja sitten joku on houkutellut hänen tietämättään lapsensa huumeisiin ja siten muuttuneeseen käytökseen.
Mitäs teet?
Vaikka miten yrittää selvittää tilannetta, niin mikään ei auta.
Elä sinä edellinen tule tänne "neuvomaan" kun et tiedä yhtikäs mitään.
Ei tämä ole sen enempää katkeroitunut, on vain murheissaan ja kertoo.
Tässä ketjussa kerrotaan.
Voithan aloittaa oman palstasi, että "kauheat vanhemmat, ihanat lapset".
Siellä hehkuta sitten näkökantojasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se vanhempi ymmärtää omat taustansa.
Vaikka on puutteessa ja kurjuudessa yksinhuoltajana yrittänyt kasvattaa lapsensa, tehnyt kaikkensa.
Ja sitten joku on houkutellut hänen tietämättään lapsensa huumeisiin ja siten muuttuneeseen käytökseen.
Mitäs teet?
Vaikka miten yrittää selvittää tilannetta, niin mikään ei auta.
Elä sinä edellinen tule tänne "neuvomaan" kun et tiedä yhtikäs mitään.
Ei tämä ole sen enempää katkeroitunut, on vain murheissaan ja kertoo.
Tässä ketjussa kerrotaan.
Voithan aloittaa oman palstasi, että "kauheat vanhemmat, ihanat lapset".
Siellä hehkuta sitten näkökantojasi.Miksi jonkun lapsi on saatu "houkuteltua" huumeisiin ? Miksi ?
Miksi lapsi sortuu huumeisiin ? Koska onniin ahdistunut ? Miksi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi jonkun lapsi on saatu "houkuteltua" huumeisiin ? Miksi ?
Miksi lapsi sortuu huumeisiin ? Koska onniin ahdistunut ? Miksi ?Se onki hyvä kysymys,
houkuttelija on r i k o l l i n e n
pahimmasta päätä oleva rikollinen,
lapsen loppuelämä on menny täysin pilalle,
on törkeetä että suomessa saa vapaallajalalla olla tommosia rikollisia,
jotka vahingoittaa lasten tulevaisuuden,
VOI LUOJA kun ne saataisiin kiinni,
ja
myllyn kivi ripustettaisiin niitten kaulaan
ja upotettaisiin mereen,
näin raamatun sana sanoo asiasta ihmiskunnalle,
voi kuinka me vanhemmat pystyisimme suojelemaan jälkiasvumme
ettei pääsisi tapahtumaan noin hirvietä asioita lapsille,
joskus tuntuu ,
nuoret lapset pitäisi " vangita " niin täydelliseen kodin suojaan
ettei ulkopuoliset rikolliset päsisi vahingoittamaan suomen nuoria,
nuoret kun on uteliaita ja elämä kutsuu heitä muitten joukkoon,
silloin nuoret on myös suuressa vaarassa joutua rikollisten uhriksi,
sydäntä särkee, kuinka joku ihmis-hirviö voi tehdä lapsille niin pahaa,
- Anonyymi
Mun omat vanhemmat oli maailman parhaimmat, sotaveteraaneja, suomen rakentajia, uurastajia,
mutta
itse en osannukkaa kasvattaa omia jälkeläisiäni,
he lähtivät opiskelemaan ja sille tielleen jäivät,
kymmeniin vuosiin ei niitä ole näkyny,
joten on pakko myöntää, oemme pahat huonot vanhemat ,
meidät on unohdettu yksin kuolemaan, - Anonyymi
Olen vihattu vanha sairas,
entinen ty-myyrä,
nykyinen työ-eläkkeelä inhottava vanha fossiili,
ilmeisesti omavarainen riesa yhteiskunnalle ja läheisilleni,
sori kun olen vielä elossa,
anteeksi kun olemassa,
itse entahtonu maailmaan syntyä,
mutta luoja tahtoi,
en tiedä kyllä miksi tahtoi,- Anonyymi
V*tuttaa, että edes synnyin tähän maailmaan ei-toivotuksi "pakko-avioliittokakaraksi".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
V*tuttaa, että edes synnyin tähän maailmaan ei-toivotuksi "pakko-avioliittokakaraksi".
Älä ajattele noin!
Nouse kaiken yläpuolelle, ja vaihda kaikki omaksi vahvuudeksi!
Ihan varmasti on ollut tarkoitus, että sinä synnyit tänne!
Olet sellainen "voikukkalapsi", joka nousee kasvamaan, vaikka olisi miten karut olosuhteet.
Ajattele sillä tavalla, ja tee elämästäsi upea!
Kaikki sympatiat sinulle!
Jos olisin siellä, niin saisit oikein kunnon halauksen minulta!
Iso hali minulta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
V*tuttaa, että edes synnyin tähän maailmaan ei-toivotuksi "pakko-avioliittokakaraksi".
joo ja ku et ole ainoa ei toivottu kakara,
joten huomaa meitä on paljon paljon muitaki,
mehän porskutellaan täällä loppuun asti,
ei synnytä uudelleen vaikka joku pakottaisi,
pysytään siellä ikuisuudessa
hamaan ikuisuuteen asti,
vai mitä,
siellä on meitä muitaki vaikka kuinka paljon, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä ajattele noin!
Nouse kaiken yläpuolelle, ja vaihda kaikki omaksi vahvuudeksi!
Ihan varmasti on ollut tarkoitus, että sinä synnyit tänne!
Olet sellainen "voikukkalapsi", joka nousee kasvamaan, vaikka olisi miten karut olosuhteet.
Ajattele sillä tavalla, ja tee elämästäsi upea!
Kaikki sympatiat sinulle!
Jos olisin siellä, niin saisit oikein kunnon halauksen minulta!
Iso hali minulta!Samoin haleja minulta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
joo ja ku et ole ainoa ei toivottu kakara,
joten huomaa meitä on paljon paljon muitaki,
mehän porskutellaan täällä loppuun asti,
ei synnytä uudelleen vaikka joku pakottaisi,
pysytään siellä ikuisuudessa
hamaan ikuisuuteen asti,
vai mitä,
siellä on meitä muitaki vaikka kuinka paljon,Ollaanpas reippaalla mielellä nyt!
Kun ei oo helppoo muillakaan, vaikka olis synnytty avioliittoon.
Kun vanhemmat riitelee, juovat ym ym.
Meidän kaikkien homma on kasvaa yli, ei oola katkeria, vaan tehdä oma elämämme!
Sellainen asenne, että ymmärtäisi, että kaikilla muillakin (myös avioliittoon syntyneillä) on elämässä ongelmia, - se auttaisi.
Kerron tämän kaiken siksi, että vaikka olen avioliittoon syntynyt, niin eipä se elämä ollut "juhlaa".
Myönteisellä asenteella ja taistelumielellä olen silti pärjäillyt, ja tulen edelleenkin pärjäilemään.
Kaiken olen antanut anteeksi vanhemmilleni, he tekivät parhaansa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ollaanpas reippaalla mielellä nyt!
Kun ei oo helppoo muillakaan, vaikka olis synnytty avioliittoon.
Kun vanhemmat riitelee, juovat ym ym.
Meidän kaikkien homma on kasvaa yli, ei oola katkeria, vaan tehdä oma elämämme!
Sellainen asenne, että ymmärtäisi, että kaikilla muillakin (myös avioliittoon syntyneillä) on elämässä ongelmia, - se auttaisi.
Kerron tämän kaiken siksi, että vaikka olen avioliittoon syntynyt, niin eipä se elämä ollut "juhlaa".
Myönteisellä asenteella ja taistelumielellä olen silti pärjäillyt, ja tulen edelleenkin pärjäilemään.
Kaiken olen antanut anteeksi vanhemmilleni, he tekivät parhaansa!Joooo,
ON aina tyhmää syyttää vanhempiaan omista virheistään ja vaikeuksista
kyllä teot on aina ihmisen itsensä tekemiä ,
EI vanhempia voi syyttää mistää elämän vaikeuksista,
olen sotaveteraanien jälkeläinen,
isä oli sodassa kovia kokenu upseeri ärhäkkä äkkipikanen,
mutta
erittäin älykäs toimelias
perheestään huoltapitävä tyyppi , rakasti joka ainutta kakaraansa eniten maailmassa,
se tuli elämän varrella selväksi,
hän oli erittäin rakas, ihan loistava isä vaikka ärhähteli pennuilleen herkästi,
jos oli tarvis,
IKINÄ EN ole syyttäny omia vanhempiani omista vaikeuksistani,
he olivat maailman parhaat vanhemmat,
maailman rakkaimmat ihmiset,
en ikinä vaihtaisi heitä pois kehenkää muuhun,
tänäpäivänäki näen heidät sieluni silmin elävänä
vaikka heidän poismenostaan on jo kymmeniä kymmeniä vuosia,
taivaassa tavataan,
- Anonyymi
Aikoinaan kun vamhemmat ja heidän tekemisensä otti aivoon , otin etäisyyttä.
Kun omien pentujen asiat ja tempaukset ottavat aivoon , otan etäisyyttä.
Olen hiljaa. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Välien poikkilaittaminen on jotenkin lopullista ja väliem uudelleen solmiminen on vaikeampaa silloin kun vain hiljaa siirtyy hetkeksi sivummalle.
Odottaa ja katselee, kauempaa voi nähdä tarkemmin ja sotkeennu neuvoillaan.- Anonyymi
Viisaita kommentteja teiltä molemmilta.
- Anonyymi
no tavallaan noin se käy,
antaa niitten mennä ja on itte hiljaa,
meillä vaan on jo kymmeniä vuosia lipshtanu jälleen näkemisestä,
siis ei ole ollu jälleen näkemistä, kun ovat lähteneet sinne ovat jääneet,
suru tietenki on vanhuksilla aina suuri, mutta
lapset on laina vain
on pakko todeta
vaikka ei olisi ikinä niin käyvän omalla kohdallani,
itse pidin tiiviisti yhteyksiä omiin vanhempiini aikoinaan,
se sama ei omassa elämässä olekkaan toiminu samoin, he lähtivät ja sinne jäivät, maailma vei , - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
no tavallaan noin se käy,
antaa niitten mennä ja on itte hiljaa,
meillä vaan on jo kymmeniä vuosia lipshtanu jälleen näkemisestä,
siis ei ole ollu jälleen näkemistä, kun ovat lähteneet sinne ovat jääneet,
suru tietenki on vanhuksilla aina suuri, mutta
lapset on laina vain
on pakko todeta
vaikka ei olisi ikinä niin käyvän omalla kohdallani,
itse pidin tiiviisti yhteyksiä omiin vanhempiini aikoinaan,
se sama ei omassa elämässä olekkaan toiminu samoin, he lähtivät ja sinne jäivät, maailma vei ,Kun olin nuori, minulla oli vanhempi ystävä. Hän sanoi opettavaisesti näin:"Se, joka on vahvempi, menee puolitiehen vastaan". Joskus se on lapsi, joskus se on vanhempi.
Vasta viime vuosina olen ihmisten suhteen myöntynyt siihen, ettei toista voi muuttaa, ei kasvattajaa, ei kasvatettua.
Voimme itse tehdä jotain toisin. Jos kaikki pitää mennä anteeksi pyynnön tai antamisen kautta, tulee odotusajasta pitkä.
Sietäminen. Jospa ihmiset käyttäisivät mielen pienennyssprayta ristiriitoihin ja menisivät toisiaan vastaan.
Kas, en ole täydellistä tavannut, mutta tutustuisin mielelläni. Ja kas, tämä elämä on opintomatka, vanhuksillekin. Nuorten alkeiskurssit ovat ehkä vasta suoritettu ja aluillaan.
Beng
Te, joiden lapset välttelevät, laittakaa heille kortteja. Muistuttakaa olemassaolostanne.
Ei ylpeyttä.
- Anonyymi
Joo.'
Ei mahda mitään.- Anonyymi
Vanhana vaan toisi löytävänsä uusia kavereita,
tai uuden kaverin
ei välttämättä samaan asuntoon asumaan
vaan kaveri jonka kanssa viettäisi aikaa jomman kumman asunnossa,
ja tehdä matkoja yhdessä ym. menoja
vanha sanonta:
"kaksin olis kaunihimpaa " tai viihtyisämpää, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhana vaan toisi löytävänsä uusia kavereita,
tai uuden kaverin
ei välttämättä samaan asuntoon asumaan
vaan kaveri jonka kanssa viettäisi aikaa jomman kumman asunnossa,
ja tehdä matkoja yhdessä ym. menoja
vanha sanonta:
"kaksin olis kaunihimpaa " tai viihtyisämpää,Paitsi että tuo kommentt ei liity itse aiheesen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhana vaan toisi löytävänsä uusia kavereita,
tai uuden kaverin
ei välttämättä samaan asuntoon asumaan
vaan kaveri jonka kanssa viettäisi aikaa jomman kumman asunnossa,
ja tehdä matkoja yhdessä ym. menoja
vanha sanonta:
"kaksin olis kaunihimpaa " tai viihtyisämpää,joo, kun omat jälkeläiset ovat jättäneet
olisi mukavampaa jos vanhanaki osaisi rakentaa uusia ihmissuhteita,
kuten nuorena osasi,
vanhana ei enään niikään osaa solmia uusia ihmissuhteita,
vanhuus on monintavoin hankalaa aikaa, ikävääki,,, - Anonyymi
ei kehtaa alkaa kortteja laittamaan,
kyllä se luovuttaminen enemmänki alkaa tuntua oikealta
olkoon, kun en kelpaa vanhempana enkä omaisena, menköön
jospa ne tulevat onnellisimmaksi siellä missä nyt ovatkaan, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ei kehtaa alkaa kortteja laittamaan,
kyllä se luovuttaminen enemmänki alkaa tuntua oikealta
olkoon, kun en kelpaa vanhempana enkä omaisena, menköön
jospa ne tulevat onnellisimmaksi siellä missä nyt ovatkaan,Jospa pitäisi kehdata...
Pitäisikö siihen kirjoittaa:"Enkö kelpaa tällaisena kuin olen?" vai olisiko parempi:"Minulla on ollut ja on hurjan ikävä".
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa pitäisi kehdata...
Pitäisikö siihen kirjoittaa:"Enkö kelpaa tällaisena kuin olen?" vai olisiko parempi:"Minulla on ollut ja on hurjan ikävä".
Bengvoi Beng
turha toivo
luovuttaminen on ainoa vaihtoehto,
nyt vanhana koitan rakentaa itseelisempää elämää
ihan uusien ihmisten avustuksella,
ensiviikolla menen jo fysioterapiaan,
siitä se alkaa itsensä hoitaminen
vaikka vanha olenki,
kohta olen aivan uusi ihminenki, heh, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
voi Beng
turha toivo
luovuttaminen on ainoa vaihtoehto,
nyt vanhana koitan rakentaa itseelisempää elämää
ihan uusien ihmisten avustuksella,
ensiviikolla menen jo fysioterapiaan,
siitä se alkaa itsensä hoitaminen
vaikka vanha olenki,
kohta olen aivan uusi ihminenki, heh,Kiva, että sinulla on usko ja toivo tallella ja suunnitelmia !
Jokainen tulee perässä, saa itse kokea millaista on olla iäkäs.
Moni tajuaa liian myöhään ja katuu, ettei pitänyt enemmän yhteyttä,
vaikka ei se lohduta sitä ihmistä, joka nyt kaipaa läheisiään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
voi Beng
turha toivo
luovuttaminen on ainoa vaihtoehto,
nyt vanhana koitan rakentaa itseelisempää elämää
ihan uusien ihmisten avustuksella,
ensiviikolla menen jo fysioterapiaan,
siitä se alkaa itsensä hoitaminen
vaikka vanha olenki,
kohta olen aivan uusi ihminenki, heh,Toki itsellistä elämää saa ja tulee elää.
Ja uusia ihmisiä elämään. Hienoa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista kevättä.
Beng
- Anonyymi
Hassu juttu,
tänään kävin asioilla
ajelin hieman ympäriinsä ajakuluksi
oli kaunis päivä ja ihmisiä paljon liikkeellä ,
samalla ajattelin jälkeläisiäni ja heidän vihaansa,
tuli kummallinen v a p a u d e n tunnu
nyt saavat elää elämäänsä niinkuin itse lystäävät,
en ota yhteyttä
en edes jos joudun sairaalaan,
elän niitten ihmisten kanssa jota aidosti ovat läheisiäni,
voi olla että teen testamentiki vain heille,
sukulaisuus ei ratkaise enään siinälielessä mitään,
he itse ovat ratkaiseet suhteensa vanhempiinsa, ei me vanhemmat, me rakastamme heitä mutta he ei halua sitä tietääkää,
siis olkoon missä sitten ovatkaan,
pärjätköön tai olkoon pärjäämättä,
rähinää, huutamista, moittimista, haukkumista pnettelua en halua enään kuulla ainuttakaa sanaa,
hyvästi jälkeläiset voikaa hyvin siellä missä olettekaan
minä en enään lotkauta korvaani teidän puolesta,- Anonyymi00045UUSI
hellurei.
- Anonyymi00043
Aikuinen yksin asuva 28v, ottaa kaiken avun auliisti -rahat-ruoat-kodin koneita yms. Ja salaa myynyt ne laitteet..
Hän on ollut katkaisussa, mutta alkanut silti taas..
Kaikki elämän kovuus on muiden vika, hänen mielestään. TÄMÄ !
On pakko olla erossa, eri asia jos hän löytää avun, selvitäkseen.
olisin tarvinut apua esim: netti/ pientä siivous , ei koskaan.
Minun äitini ja melkeen koko suku joi itsensä hengiltä, tai olivat
kylmiä. En tiedä tarkkaan heidän lapsuus aikojaan,
nyt itsekin napailen siideriä. Mietin että miten tästä eteenpäin itsekin...
Ja sitä kovaa raivo-huutoa/syyttelyä/nimittelyä ei jaksa enää 13vuoden jälk.
ja väitti että olen narsisti joka sula käytös yms ilkeää.
Isälleen ei huuda - Anonyymi00044
Ei poikki, on ne siellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 731137
- 691098
- 63886
- 94840
- 47726
Jasmin vauhdissa
Kyllä pitää Jassulla kiirettä, kun yhtenään menoa mun äidin, isäpuolen ja Markon kanssa Ossianin ollessa tietysti sulois241714- 71631
- 50618
- 23604
- 40580