aikuiset lapset

Anonyymi

Kävinhän tervehtimässä lastani ja hänen kumppaniaan. Pahan olon käynti teki. Lapseni on ilkeä. Mietin mitä olen aikanaan tehnyt väärin...

Ottakaa reippaasti kantaa...

21

278

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ihmiset ovat perusluonteeltaan pahoja,se näkyy varsinkin silloin,kun ovat päässeet valtaan.

    • Anonyymi

      Voisitko kysyä suoraan: Kerro miksi olet ilkeä ?

    • Olisiko ollut niin, että olet ollut liian kiltti. Hemmotellulle jälkikasvulle mikään ei riitä. Rakkautta, mutta ei liian lepsua kasvatusta, se ei ole lastenkaan etu pidemmällä tähtäimellä.
      En edes kuvittele olleeni esimerkki hyvästä kasvattajasta. Mutta nyt vanhempana olen tullut tällaiseen mielipiteeseen..

    • Anonyymi

      alottajalle,,,

      aiheesta on alotus olemassa,

      muistaakseni
      " kun rakkaus rittäny ei "

      kovin saman kohtalon olet kokenu kuin minä,
      voi vain ihmetellä mikä meni kasvatuksessa pieleen,
      vaikka kaikki lapseni oli m i n u l l e erittäin rakkaita, tärkeitä,
      on edeleenki,

      vaikka sieluni itkee ikävästä ja surusta
      kun ei saa psyykkistä yhteyttä menestyviin jälkeläisiini,

      onhan meillä tietenki huima ero sivistystasossa,

      jälkeläiset ovat korkekoulutuksen saaneet,
      me vanhemmat ruohonjuuritasoisia työ.kansaa ,

      kait on luonnon laki
      että jälkeläiset häpeää vanhempiaan, eivät halua olla enään tekemisissä vanhempiensa kanssa,
      haluavat olla täysin itseellisiä,
      ei mitenkää enään riippuvaisia omista vanhemmistaan,
      olisko siinä syy tylyyn käytökseen ,

      voin vain sanoa
      pahalta tuntuu rumat sanat syytökset aivan kauheeta on vanhan ihmisen loppuelämä,

      muistan aikoinaan itseni, kun jossaki vaiheessa häpesin vanhempiani, en olisi halunnu heitä nähdä varsinkaan työpaikalla,

      noooooh se vaihe meni omalla kohdallani ohi, oleessani jotain neljäkymppinen yllättäin huomasin muuttuvani suhteessa vanhempiini
      yllättäin halusinki olla heille kaikin tavoin avuksi vaikka itse olin työelämässä ja muorroikäisten lasten äiti ,
      kävin usein katsomassa heitä, hankin heille kotipalvelusta siivous apua, kuskasin lääkäriin kun oli tarve menin jopa yöllä katsomaan jos heille sattui jokin hätä,
      MUTTA samaa huolenpitoa EN itse ole omilta jälkeläisiltäni saanu vaikka olen huomattavasti jo vanhempi kuin aikonaan omat vanhemmat olivat jolloin huomsin alkaa heitä uttamaan,
      jokin meni pieleen kasvatuksessa omieni suhteen, heille ei syntynykkää sympaattisia tunteita eikä huolehtivaa luonnetta,

      toisaaltaan sota-ajan lapsena sain koulusta paljon oppia kuinka ollaan isänmaallisia ja pidetään omista avuttomista vanhuksista huolta

      vahva luulo on, nyky nuoret ja mun jälkeläisten koulutuksesta on todennäkösesti puuttunu yhteiskunta oppi, '
      samassa mielessa kuin sodan jälkeisen sukupolven kouluissa oli tärkeetä huolehtia kaikista,
      olisko siinä syy jälkeläiseni tylyyn vihamieliseen käytökseen,

      jokatapauksessa koen heidät rakkaikksi, vaikka ovatki minut hyjlänneet,
      itku kurkussa kirjoitin,,, sori,,

      • Anonyymi

        Tuntojani osasit hyvin analysoida. Toivotan Sinullekin jaksamista.


    • Anonyymi

      Luulisin kuitenkin, että se on väliaikaista.
      Minunkin lapset pitävät joskus väliä ja riidellään. Tyttären kanssa oli välit poikki kaksi vuotta. Mutta sitten taas jatkettiin.

      Voi olla että he haluavat pitää paussia, ja on niin paljon tekemistä.

      Sinä voisit ihan hyvin jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, vois saada vinkkejä.

      Entäs jos järjestäisit jotkut juhlat, vaikkapa synttärit/kevätjuhlan/tai minkä vaan.
      Tai pyytäisit kaveriksi johonkin juttuun, tai että lähdette jonnekin matkalle/retkelle/piknikille.

      Joka tapauksessa ei se paremmaksi mee, jos vain suree.
      Tee jotain.

      Hei palstalaiset!
      Ehdottakaa, auttakaa ja keksikää!

      Huom! Kaikenlainen arvostelu on kiellettyä nyt!
      Älkää lyökö lyötyä, älkääkä ruvetko kehumaan miten muilla menee!

      Keksitään yhdessä, monella muullakin on sama ongelma ja suru.

    • Anonyymi

      Hämmästyttävää suorastaan. Omat lapseni ovat kylläkin suhtautuneet edelleenkin hienosti meihin,,vanhempiinsa, kutsuneet jouluksi yms. kotiinsa, eli onko nyt vain onnettomasta perheestä lähtöisin aloittajan juttu?

      On todellakin hienoa leikkiä lastenlasten kanssa, ja nähdä omien lastensa elämän perheineen kehittyvän.
      Yksi hienoimpia asioita maailmassa.

      Toki on myönnettävä, että lapset ovat vain "lainassa" ja se ero tulee ennemmin tai myöhemmin, mutta ehkä se niin pitääkin olla.

      Yksi elämän perustotuuksia.

      • Anonyymi

        Ilmeisesti olet osannu kasvattaa lapsesi oikein,

        ikävä-kyllä kaikki ei osaa

        uskoisin kaikki vaikeudet lasten ja vanhempien välillä johtuu epäkypsistä vanhemmista
        myös ristiriitaisista tilanteista,
        toinen puolisko sanoo toista kun toinen mitätöi toisen sanomiset
        siinä jälkeläiset ressukat kasvaa kieroon,
        jälkeläisten rakkaus / viha suhde vanhempiin perustuu kieroihin kuvioihin,
        surku elämä heillä on pelkää valhetta,


    • Anonyymi

      Älä käy tervehtimässä
      Tee testamentti eläin- tai kasvinsuojeluyhdistykselle

      Kun korona hellittää nyt lähde kuukauden lomalle .... Lissaboniin ranta- ja kulttuurilomalle piristymää ja unhoittamaan ahdistuskat

      • Anonyymi

        00:20
        voi kun tekis mieli lähteäkki,
        mutt ku
        toi syd. juttu lääkkeet ja kipukohtaukset, kuinka jaksaa,
        ei jaksa,
        ihan kauheeta,
        jonnekki haluis vaan kadota,
        olis edes joku samanlainen kaverina,
        kahdestaan tämä loppuelämä koitettas tallustaa,
        olisi kainalo johon käpertyisi,


    • Anonyymi

      Kirjaneuvo tännekin. Hanna Törrösen "Väärin rakastettu".
      Beng

    • Miksi syyllistät itseäsi.
      Ei kannata, ei tarvitse, elä omaa elämääsi.
      Elämässä ei kaikki aina mene kuin...
      ei yhteydet lapsiinkaan ole mikään vakioitu kuvio.
      Joka perheessä ne ovat erilaisia.
      Lapsilla on omannäköinen elämänsä,
      jokainen aikuiseksi kasvanut lapsi muodostaa elämästään haluamansa.
      Ja aina ne odotukset ja toiveet eivät kohtaa
      omien vanhempien odotuksiin, vaikka kuinka yrittäisi.

      Vanhempi toivoo, että lapsi suhtautuisi häneen tietyin odotuksin
      ja lapsi ajattelee, että hänelle riittää kun vanhempi on vähemmän hänen elämässään.
      Usein tässä saattaa vaikuttaa myös lapsen kumppanin sana ja toiveet.

      Mielestäni tärkeintä aikuisten lasten ja vanhempien väleissä on
      pitää yllä jonkin laista yhteyttä, vaikka se ei rakkautta olisikaan.
      Piipahtaminen esim syntymäpäiviä ennen tai ennen isoja pyhiä,
      viemällä ehkä herkkuja joista muistaa oman lapsen aikoinaan pitäneen.

      Onpas vaikeaa ideoita keksiä...
      mutta kokisin, että ilkeyden sietämisellä olisi ainakin itselleni
      korkeampi kynnys kuin ventovieraiden ilkeydelle.
      Koskaan en loukkaantuisi, ottaisi itseeni, jatkaisin vain.
      Ehkä he kerran huomaavat ja älyävät oman käytöksensä omituisuuden
      sitä vain voi toivoa, ehkä heillä on joskus omia lapsia...

    • Anonyymi

      Vanhempien ja aikuisten lasten kuluu kasvotusten puhua pöydän ääressä asioista.Kun tullaan vanhempien luokse miten käytäydytään kun vanhemmat menevät heidän luokse miten he käytäytyvät aikuisten lastensa koti? Kummatkaan eivät tule vierailut toistensa koti kuin ladon ovesta sisään ja valmiisiin pöytin passattavaksi. Rajat vedettävä. Loppuu valitus kun keskenänne sovitte pelin säännöt! On kyettävä kunnioittamaan kumpaakin osa puolta ja käytös tavat oltava kunnioittavat.Myös vanhat ihmiset kerhoissa ymm. Miksi on vaikea puhua heti asioita toisille ,mikä tökkii? Kukan ei ole selvän näkiä pitää muistaa.Karsia pois lulot ja kuvitelmat. Rehelsiä oltava kaikialla ja toista henkilöä kunioittaten. Hyvää palmusununtaita terv. Itä-Helsinki noita akka.virvon varvon jne...

    • Anonyymi

      Jos vanhempana tyrkyttää itseään liikaa lapsilleen, puuttuu heidän asioihinsa, kommentoi heidän tekemisiään, arvostelee aikaansaannoksiaan tai on muuten vaan "liian lähellä". Silloin saattaa jälkeläisille kasaantua pitkältäkin ajalta kaunaa, joka sitten purskahtaa ulos ilkeytenä, joskus raivonakin. Pitää antaa tilaa.

      Itse täräytin vastaavassa tilanteessa äidilleni hyvin rumasti ja oma poikani on hyvin äkäisesti parahtanut: älä lääpi! Ei ole kivaa kuultavaa, mutta pitää mennä itseensä ja katsoa peiliin.

      • Anonyymi

        Minä en ymmärrä sitä, että näissä tilanteissa lähes aina syyllistetään vanhempi. Tuo peiliin katsomisen kehotus on asiassa liian heppoinen ja kulunut kehotus.


    • Anonyymi

      Aikanaan, kun tyttäreni oli kahden pienen lapsen yksinhuoltaja, hän oli usein minulle hyvin ilkeä, tuntui että halusi haastaa jopa riitaa. Tapaamistemme jälkeen olin yleensä joko surullinen tai vihainen, tai molempia. Tuntui pahalta tulla loukatuksi ja huonosti kohdelluksi, varsinkin kun hän tarvitsi minua usein apuna lastenhoitoon ja mihin milloinkin, ja hän myös apua aina tarvitessaan sai. Ajattelin kuitenkin niin, että minä olen hänelle se turvallinen henkilö johon hän uskaltaa purkaa omaa pahaa oloaan ja yritin ymmärtää. En tiedä olinko ajatukseni kanssa oikeassa vai väärässä, mutta hän jätti yhteydenpidon minuun kun lapset kasvoivat eikä apuani tarvittu, ja hän löysi myös uuden kumppanin. Tyttäreni lasten kanssa olen hyvissä väleissä, he ovat jo nuoria aikuisia ja tapaamme silloin tällöin, käymme yhdessä ulkona syömässä tai he tulevat isoäidille syömään. Joskus tekisi heiltä mieli kysyä onko heille äiti koskaan kertonut välirikkomme syytä, sillä minä en sitä tiedä.

      • Anonyymi

        Minusta sinun kannattaa kysyä suoraan tyttäreltäsi.
        Hänen taholtaan et menetä mitään tai voit saada selvyyden.
        Jos on hyvät välit lapsenlapsiin, ei kannata ottaa riskiä ja pilata välejä heidän kanssaan.
        Ihmiset eivät tykkää puhua toisten puolesta.
        Tai, kysyt häneltä, jos sinä varaat ajan asiantuntijalta, tulisiko hän sinun kanssasi ja sinun takiasi, koska välien selvittäminen olisi tärkeää sinulle, esim. Perheasiainneuvottelukeskuksessa/srk.
        Beng
        Vilpittömästi haluat selvyyttä, joten on vaikeaa uskoa, etteikö jo aikuisempi tytär ymmärtäisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta sinun kannattaa kysyä suoraan tyttäreltäsi.
        Hänen taholtaan et menetä mitään tai voit saada selvyyden.
        Jos on hyvät välit lapsenlapsiin, ei kannata ottaa riskiä ja pilata välejä heidän kanssaan.
        Ihmiset eivät tykkää puhua toisten puolesta.
        Tai, kysyt häneltä, jos sinä varaat ajan asiantuntijalta, tulisiko hän sinun kanssasi ja sinun takiasi, koska välien selvittäminen olisi tärkeää sinulle, esim. Perheasiainneuvottelukeskuksessa/srk.
        Beng
        Vilpittömästi haluat selvyyttä, joten on vaikeaa uskoa, etteikö jo aikuisempi tytär ymmärtäisi.

        EI

        olen päättäny ,
        kuolen
        vaikka en ikinä enään näkisi, olisi puheyhteydessä jälkeläisiini,

        tiedän
        nuorin heistä kyllä pitää yhteyttä,
        häneen on ihmisyyteen inhimillisyyteen perustuva lämmin suhde, pidämme tarvittaessa asiallisesti yhteyttä, myös hänen puolisonsa on lämminhenkinen viisas henkilö, kuin minun oma ihminen konsanaan,
        luojalle kiitos, yksi sentään perillisistä kehittyi psyykkisesti ihmisenä ihmiseksi,
        muut perilliset ovat kuin vieraita , en tunne omia jälkeläisiäni ,
        tiedän vain heidän olevan olemassa siellä jossakin,
        elävät omassa ( " korkeasti sivistyneessa " )maailmassaan,
        kait häveten vanhempiaan, juuriaan,,, vai mistä se viha kumpuaa,,,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta sinun kannattaa kysyä suoraan tyttäreltäsi.
        Hänen taholtaan et menetä mitään tai voit saada selvyyden.
        Jos on hyvät välit lapsenlapsiin, ei kannata ottaa riskiä ja pilata välejä heidän kanssaan.
        Ihmiset eivät tykkää puhua toisten puolesta.
        Tai, kysyt häneltä, jos sinä varaat ajan asiantuntijalta, tulisiko hän sinun kanssasi ja sinun takiasi, koska välien selvittäminen olisi tärkeää sinulle, esim. Perheasiainneuvottelukeskuksessa/srk.
        Beng
        Vilpittömästi haluat selvyyttä, joten on vaikeaa uskoa, etteikö jo aikuisempi tytär ymmärtäisi.

        Taidan pelätä torjuntaa ja uutta hylätyksi tulemista kun en ole kysynyt. Aikaa on kulunut tässä jo vuosia, olen tilanteeseen tottunut, ja ikäväkin on muuttunut jotenkin kaihoisaksi muistelemiseksi siitä mitä oli ennen. Minulla ei ole halua repiä vanhoja haavojani auki kun en tiedä johtaako se minnekään, sitten on vain taas vaikeaa itsensä kanssa pitkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidan pelätä torjuntaa ja uutta hylätyksi tulemista kun en ole kysynyt. Aikaa on kulunut tässä jo vuosia, olen tilanteeseen tottunut, ja ikäväkin on muuttunut jotenkin kaihoisaksi muistelemiseksi siitä mitä oli ennen. Minulla ei ole halua repiä vanhoja haavojani auki kun en tiedä johtaako se minnekään, sitten on vain taas vaikeaa itsensä kanssa pitkään.

        just noin menee myös kohdallani,
        on vain haava sielussa,
        tuntee surua, ikävää, ja kysymyksiä,

        kokee ettei mitään voi muuttaa,

        saa vain itselleen rapakkoa silmilleen,

        parree kuolla tietämättä mitä jälkeen jäävät
        tuntevat ja miettivat,
        se on heidän kohtalonsa sitten,


    • Anonyymi

      Kannattaa muistella omaa nuoruuttaan ja sitä, mikä silloin ärsytti omissa vanhemmissa.
      Nuoremmat polvet tekevät aina omalla tavallaan ja toisin kuin omat vanhempansa tai mitä nämä toivovat. Tällöin voi käydä, että jollei malta pitää suutaan, olla neuvomatta ja puuttumatta, ärsyyntyvät nuoret. Se koetaan aliarvioimiseksi, vaikka sen selittäisi hyvän tarkoittamisella.
      Minun vanhempani puuttuivat asioihini ja se ärsytti älyttömästi ja tuli sanomista, joten olen muistanut sen ja antanut lapseni elää omilla ehdoillaan. Kodissani oli tosin tapana puhua ja puhua paljon, uudestaan ja uudestaan tulisestikin, mutta eivät välit siitä ollenkaan katkenneet, koska taustalla oli luottamus, mihin oli kasvatettu.
      Beng

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martina, Jasser ja kaik neljä tytärtä Järvisydämessä

      Sinne se Jasseri kiitää pitkin baanaa. Esko oli niin kiva, että antoi autonsa hälle. Noin toimii fiksu, avarakatseinen ex.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      379
      4379
    2. Sairas Pride-Helsinki: Naiseksi pukeutunut mies lukee satuja lapsille kirjastossa

      Mies joka haluaa esiintyä naisena ihan vakavasti, ei ole normaali. Eikä tää nyt liity mitenkään mihinkään uskovaisuuteen. Eikä ole normaalia, että n
      Maailman menoa
      452
      2199
    3. En minä alussa sua pitänyt kauniina

      Mutta nyt olet silmissäni maailman ihanin nainen. En edes käsitä, mitä tapahtui. Pikkuhiljaa muutuit silmissäni haluttavimmaksi naiseksi koko maailmas
      Tunteet
      175
      1982
    4. Tämäkin vielä! Steppi suviseuroissa

      Nyt on maailmankirjat sekaisin, En ollut uskoa silmiäni. Selvänä teltassa lauloi muiden mukana.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      62
      1675
    5. Stefu ei ole tänäkään viikonloppuna tyttärensä kanssa

      Onneksi tytöllä on hieno äiti joka kasvattaa ja huolehtii rakastavasti ja vastuullisesti.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1461
    6. Sofia ei ole Järvisydämessä

      Kaunis ja laadukas lomanviettopaikka mutta valitettavasti Sofia ei löytänyt maksajaa lomalle. Mummotunneliin on tänäänkin tyydyttävä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      211
      1333
    7. 56
      1190
    8. Militantti pride -liike tarvitsee ulkoisia viholliskuvia

      Välistä kaltaiseni tavalliset hiljaiset ihmiset joudumme suu auki ihmettelemään pride- liikkeen agressiivista mellastamista. Oma seksuaalista suuntaut
      Luterilaisuus
      374
      1017
    9. Mummoja un sulla näköjään

      Olet siirtynyt mummoihin
      Ikävä
      82
      1004
    10. Voisitko mies kirjoittaa

      Jotain kivaa ja siten että tunnistaisin itseni varmasti? Ei ilkeilyjä..
      Ikävä
      47
      989
    Aihe