Elämätön nuoruus

Anonyymi

Onko muita jotka kokevat, että nuoruus jäi elämättä ja se kaduttaa? Olin lapsena sosiaalinen ja iloinen. Ala-asteella alkaneen kiusaamisen myötä hiljenin ja minusta tuli arka. En kuulunut porukkaan, kavereina oli muitakin "nössöjä", onneksi kuitenkin he. Yläasteella olin jo niin tottunut rooliini, etten uskaltanut solmia uusia ystävyyssuhteita ja pelkäsin muita nuoria. Illat koulun jälkeen, viikonloput ja lomat menivät kotona. Kuitenkin olisin halunnut kokea, olla mukana, koska sisimmässäni olin se sosiaalinen tyyppi.

Nyt aikuisena tämä vaivaa, liikaakin, ja olen huomannut että vieläkin on vaikeuksia olla oma itsensä. Jos joku pyytää vaikka juhlissa minua laittamaan musiikkia en tiedä mitä laittaisin jos se onkin muiden mielestä noloa. On jotenkin sellainen ajatus päässä että kaikki muut tietää mistä "pitää" tykätä vaikka tietenkin tiedän että kaikilla on oma maku eikä kukaan muu sitä voi päättää. Jos joku puhuu nuoruuden kokemuksistaan, tulee katkera olo, vaikka kyse ei olisi edes villeistä bileistä vaan ihan vaikka hengailu kavereiden kanssa. Koska sitäkään en ole kokenut. Niin.. onko muita?

18

1000

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei kai vielä ole myöhäistä? Nyt voisit olla se sosiaalinen joka olet halunnut olla. Menneisyyttä ei voi enään muuttaa, ellei asu Harry Potter maailmassa ja omista ajankääntäjää.

      • Anonyymi

        Ei ole myöhäistä. Tosin nuoruutta ei nyt enää voi elää. Että ei nyt ehkä samalla tavalla voi järkätä vaikka jotain kotibileitä. Nuo pelot ja itsetunto-ongelmat haittaa sen verran että tosi hankalaa jotenkin päästää vain irti ja hyväksyä että nuoruus nyt meni noin.


    • Anonyymi

      Hei älähän katkeroidu, elä tätä päivää ja unelmoi tulevia.Kerron käänteisen puolen. Nuorena olin aina bileissä ja ensimmäisenä ehottaas jatkoja ja jatkonjatkoja. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajan olis voinu käyttää johonkin järkevämpäänkin. Ei bileet yleensä olleet edes hauskoja tai mukavia muistoja. Pelkkää sekoilua ja toilailua, riitojakin hävettää muistellakin. Mut ymmärrän sua mäkään en tuntunut kuuluvan joukkoon, kunhan vain esitin.

    • Anonyymi

      Jeesus antaa iankaikkisen Elämän kun teemme parannuksen ja uskomme Häneen.


      Oli ihmisellä "hyvä" tai huono lapsuus ei sillä siinä mielessä ole merkitystä että ilman Jeesusta ihminen joutuu helvettiin eikä pääse Taivaaseen.

      Jeesus ansaitsi sijaisuhrillaan meille moninaiset siunauksen rikkaudet. Hän odottaa voidakseen auttaa sinut sisälle kaikkeen hyvään ja oikeaan.

      Katso tästä video rippikoulustako uskoon?

      https://youtu.be/JYJdSq7TmCI

    • Anonyymi

      ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi Hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.” Joh. 3:17-18

    • Anonyymi

      Nonnih.
      Mä oon just nuori ja aion kyllå nauttia siitä odotan innolla kesää josta aion tehdä kaikin voimin ikimuistoiswn. Tavoittwena on vetää känhit, säthkiä smoged ja juod känit, nukkua tythikse kaa ja muutakin, valboo öitä ja sekoilla frendie kaa sekä saada uusia. Myös tavoittwwna boittaa laiskottelwva itteni. Ja tapella jonku kaa

    • Anonyymi

      On. Minua vaivaa sama asia :/ Tai oikeastaan omasta halustani sillon jäin pois, kun porukalla meno meni mielestäni liian villiksi. Siis pelkäsin että joutuisin tekemisiin poliisin kanssa. Toki koin ulkopuolisuuttakin, mutta olisin sentään päässyt mukaan. Nyt vähän harmittaa, kun olin liian kiltti

    • Anonyymi

      Itse jouduin jättämään välistä aikanaan varhaisaikuisen vuodet 15-20v.

      Ensin aloin yläasteen päätyttyä kelailemaan, että kaikki meni nyt pilalle kun niitä tyttöjä ei vuoteen näkynyt ja sitten kun he alkoivat minua seuraavana kesänä lähestyä jouduin lopulta "lähettämään" heidät pois kun äitini varoitti, että isäni tulee raiskaamaan heidät. Kysyi minulta vielä, että "oletko nähnyt isäs ilmeen, hän tulee raiskaamaan noi tytöt".

      • Anonyymi

        Muistan kuinka olisin halunnut heidät kanssa olla. Olin sanonut heille, että en voi tavata heitä kotona ja he olivat sitten hankkineet kämpän oliko se jostain Hervannasta ja en mennyt sinne. Sen jälkeen pari naiskonstaapelia tuli käymään kun kerroin, että haluan puhua heidän kanssaan ja kerroin, että minun täytyy päästä isästäni eroon.

        He tarjoutuivat hommaamaan minulle vuokra-asunnon, mutta en olisi suostunut sitten maksamaan siitä mitään. Luulen, että varjot vaikuttivat minuun silloin niin, että en uskaltanut itse lähteä tuota kämppää vuokraamaan ja sitten en suostunut lähtemään kun se minulle olisi järjestetty. Isäni esiintyi sellaisena universaalina narratiivina joka paikassa oli muka hänellä viimeinen sana.

        Toisaalta saattoi olla kysymys myös siitä, että en halunnut elää sellaista elämää silloin. Tietokonepelit ja C-ohjelmointi olivat niin mielenkiintoisia asioita silloin.


      • Anonyymi

        Myöhemmin muistelen tekaisseeni sitten asian niin päin, että he muka olivat minut jättäneet oman onnen nojaan ja kääntäneet mulle selkänsä. Ehkä tämä siksi, että suojelin itseäni siltä vitutukselta mikä siitä syntyi. Jouduin elämään sillä tavalla sielutonta elämää, jossa ei ollut henkeä, mutta halusin olla myös sotilas ja kova jätkä ja laittaa isäni pois päiviltä keinolla millä hyvänsä. Ikänsä olin pienestä lähtien "ihaillut" Natsi-Saksaa ja preussilaista sotilasperinnettä. Vaikka natsit olivat kylmäverisiä ja kovia murhaajia, jotka teurastivat miljoonia ihan teollisen järjestelmällisesti, niin pienen pojan mielenkiinto kohdistui heidän mustiin kiiltäviin uniformuihin ja sotilaalliseen olemukseen. They murdered with style niin kuin jossakin sanotaan. Tässä varjoon jäi juutalaisten holokausti ja Einsatzgruppen teloitusmurhaaminen ymv.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myöhemmin muistelen tekaisseeni sitten asian niin päin, että he muka olivat minut jättäneet oman onnen nojaan ja kääntäneet mulle selkänsä. Ehkä tämä siksi, että suojelin itseäni siltä vitutukselta mikä siitä syntyi. Jouduin elämään sillä tavalla sielutonta elämää, jossa ei ollut henkeä, mutta halusin olla myös sotilas ja kova jätkä ja laittaa isäni pois päiviltä keinolla millä hyvänsä. Ikänsä olin pienestä lähtien "ihaillut" Natsi-Saksaa ja preussilaista sotilasperinnettä. Vaikka natsit olivat kylmäverisiä ja kovia murhaajia, jotka teurastivat miljoonia ihan teollisen järjestelmällisesti, niin pienen pojan mielenkiinto kohdistui heidän mustiin kiiltäviin uniformuihin ja sotilaalliseen olemukseen. They murdered with style niin kuin jossakin sanotaan. Tässä varjoon jäi juutalaisten holokausti ja Einsatzgruppen teloitusmurhaaminen ymv.

        Aiheutin isälleni häpeää homoilemalla ja jäin siitä kameraan monta kertaa. Muistan kuinka äitini kesämökillä päivällistä valmistettaessa ja sanoi isälleni, että älä sinne sylje. Isäni sanoi, että "hän on niin HÄPEÄLLINEN!" ja räkäisi jauhelihakastikkeeseen. Vittu nauroin sen äijän rähjäämiselle enkä silloin oikein käsittänyt mistä oli kysymys koska toinen oli sellainen abominaatioräyhääjä ollut jo ties kuinka pitkään ja oli pienestä pitäen minua hakannut ja minulle huutanut. Aina huusi ja korotti ääntään ja oli väkivaltainen.

        Paranoidin skitsofrenia vuoksi on vaikea tai jopa mahdoton selittää itseään mikä oli vuosi sitten tai 10 vuotta sitten koska kaikki on koko ajan liikkeessä ja "kelluu"... persoonat, minäkuva, asenteet, mielialat.

        Siellä taustalla kuitenkin on helvetin hyvä ja uhrautuva ihminen, joka on valmis tuhoamaan itsensä yhä uudelleen korkeampien päämäärien vuoksi. Isäni esiintyi jonakin helvetin sotilaana ja "kansakunnan sukupolvien väliseen jatkumoon" kuuluvana isänmaanmiehenä, mutta kylmä ja kova todellisuus oli se, että hän oli dirlewanger ja raiskari, vasikka ja luopio.

        Aina näki roskan toisen silmässä mutta ei malkaa omassaan. Soitteli poliisillekin omasta pojastaan. Taisi sitä vituttaa omat naisasiat niin pahasti, että purki sen kaiken minuun. Olisin voinut koska tahansa lähteä pois kotoa ja muuttaa omilleni, mutta silloin olisin paennut taistelukentältä ja jättänyt tuollaisen paskan ja sian vapaasti raiskaaman äitiäni. Teki sitä jopa jouluaattona ja sitten juotiin hänen kanssaan myöhemmin maljat asialle.

        Pystyin tuhoamaan hänet tuhoamalla ensin itseni ja sitten vetämään hänet mukanani alas häpeään ja tuhoon. Elämäni oli tuolloin ja on vielä enemmän nyt kuin von Bredows Death Ride, Charge of the Light Brigade.

        Hän itse edusti kovaa sotilaallista ja äärioikeistolaista asennoitumista muihin, mutta joutuikin sitten itse omalla mittatikulla mittaamisen kohteeksi minun taholta. Hän luuli olevansa niin pelottava etten olisi häntä uskaltanut tuhota, mutta olin kuin Troijan hevonen. Eräs sukulaismies tunnisti jo ensimmäisen homovideon jälkeen tekijän macchiavellismi. Huomautti, että se tuhoaa myös sen macchiavellistin itse ja niinhän se tuhosikin.

        Olen nimittäin jo monta kertaa marssinut totaaliseen tuhoon kuin Natsi-Saksa ja tehnyt sen ihan tietoisesti. Hyvien ja korkeiden päämäärien johdattamana kylläkin. Minkään turhan vuoksi en ole listinyt itseäni - kerta toisensa jälkeen.


    • Anonyymi

      NÄISTÄ OPITTAVA ASIA: Poliisin pitäisi selvittää aina tällaiset vakavat asiat kuten itsemurhat (henkirikos) ja alaikäisiin kohdistuvat seksiasiat virallisessa menettelyssä koska siinä on niin suuri vaara aiheuttaa lisää pahaa lähtemällä olettamaan asioita ja jättämään due process pois välistä jolloin epäillylle ei jää mahdollisuutta kertoa omaa osaansa ja puoltaan asiasta.

      Jos aikanaan se lukiossa tapahtunut pakolaistytön itsemurha olisi selvitetty virallisessa menettelyssä, skitsofrenia olisi paljastunut sieltä taustalta. Yksi luokkakaverini luonnehti minun tilaani silloin, että olisin ollut psykoosissa tai jossain vastaavassa alentuneesti syyntakeisessa tilassa.

      Kotona isäni kielsi asiasta puhumasta koska minua peloteltiin vankilaan joutumisella, joka olisi ollut rikosnimikkeenä varmaan kuolemantuottamus. Yksi lukion opettajakin kertoi minulle tästä, että minun pitäisi käydä tunnustamaan kuolemantuottamus ja mennä vankilaan. Tämän tytön äiti kulki hänen kanssaan ja muistan vieläkin kuin eilisen päivän hänen äitinsä tuskanhuudot ja epätoivoisen itkun. Tästä on jo kohta 20 vuotta ja muistan sen kuin eilisen päivän. Jos sitä emotionaalisella tasolla alan pohtia ja ajatella on pakko mennä sängyn päälle makaamaan kun tulee asiasta niin huono olo ja maailma alkaa kellua ja pyöriä.

      • Anonyymi

        Tosiasiallisesti en tainnut sille 10-vuotiaalle tytölle oikein mitään seksijuttuja hirveästi edes kirjoitella. Hän lähetti minulle yhden kuvan, jossa hän oli pukeutunut valkoiseen pyyhkeeseen. Kasvoiltaan hyvin laiha vaaleaverikkö hiukset keskipitkät. Juttelin suunnilleen niitä näitä ja taisi kaveritkin sanoa minulle kerran ettei niissä ollut varmaan mitään kun ei poliisikaan ollut mitään oikein sanonut. Motiivit miksi nuorille aloin Suomi24 -chatissa kirjoittelemaan löytyy siitä, että en saanut enää kehenkään oikein mitään yhteyttä ja halusin myös tietyllä tapaa katsoa, että olen tässä maailmassa niin kova jätkä, että yksikään poliisijohtaja tai syyttäjä ei minulle tuomiota väännä kirveelläkään.


    • Anonyymi

      Muistan kuinka yksi isokokoinen kaveri etunimeltään Oskari tapasi minut Hämeenkadulla Suomalaisessa kirjakaupassa ja tuli sanomaan minulle siinä kirjoja selaillessani, että "Jarikin on sitten alkanut kirjoittelemaan pikkutytöille rumia".

      Muistan kuinka isäni ja hänen tuttavat ohjeistivat minua sulkemaan suuni ja lopettaa puhumisen siitä tytön itsemurhasta ja kertoivat esimerkin kun joku heidän tuntemansa henkilö oli alkanut puhumaan samanlaisesta tapauksesta myöhemmin ja saanut sitten murhatuomion. Tuollaisella pelottelu on aika järkyttävä kokemus reilulle parikymppiselle ihmiselle, jolla ei ole yhtään ystävää ja oma isäkin on se kaikista suurin vihollinen. Tosin kun asiaa ajattelee tarkemmin niin miten parin minuutin mittainen kohtaaminen ja verbaalinen väkivalta voisi johtaa murhatuomioon? En ollut koskaan ennen häntä nähnyt. Siinä käytävällä näin hänet elämässäni ensimmäisen kerran ja valitettavasti viimeisen. Todella järkyttävä ja surullinen tapaus, jota en emotionaalisella puolella kuitenkaan ymmärtänyt ilmeisesti sen vuoksi, että skitsofrenia takia olin silloin kun hänet kohtasin ihan toinen ihminen ja jälkeenpäin en välttämättä edes ymmärtänyt olinko se edes minä tai ainakaan en sitä tunnistanut.

    • Anonyymi

      Muistan silloin hallusinaatioita kokiessani (kipinät, savun haistaminen ja näkeminen, varjot, kipinöiden räiskeen kuuleminen) että poliisi kävi minua seuraamassa minun huoneessani (kaksi naiskonstaapelia) ja muistan, että toinen sanoi, että haisin todella pahalle. Muistan kourineeni myöhemmin hänen virka-asettaan ja hän poistui.

    • Anonyymi

      Ilmeisesti se jatkuva läpi vuorokauden jatkunut tietokonepelien pelaaminen ja liikunnan puute sai minut vaipumaan psykoosiin. Ja varmasti pelko siitä, että isäni olisi raiskannut nämä luokkakaverini jos olisin heidän lähestymisyrityksiin mennyt vastaamaan. Muistan vieläkin sen tyttöjen itkun kun vain makasin sängyllä tai istuin koneella pelaamassa enkä kiinnittänyt heihin huomiota.

    • Anonyymi

      Kostin tuon kaiken asioideni pilaamisen isälleni käyttäytymällä hyvin häpeällisesti ja tein homoseksuaalisia tekoja. Olin myös ulkoiselta olemukseltani hyvin vastenmielinen.. hieltä ja paskalta haiseva hirveä cs-läski. Isäni itki ja sylki jauhelihakastikkeeseen ja huusi että "se on niin HÄPEÄLLINEN" ja minä vain nauraa räkätin kun aikuinen mies sillä tavalla itkeä poraa. On se hirveää käyttää aikaa elämästään tuollaisen paskan tuhoamiseen ja kun vielä oma elämä meni siitä täysin pilalle.

      Sitä olisi kyllä voinut ajatella tarkemmin, että kun lähdin pikkutytöille kirjoittelemaan, että siitä voi seurata elinikäinen maineenmenetys. Muistan kyllä ajatelleeni jotenkin niin, että kukaan ei mulle uskalla siitä mitään lähteä oikeudessa änkyttämään tmv. ja sitten oli varmasti yhtenä isona motiivina häpeän aiheuttaminen isälleni. Joskus tuntui siltä, että ihan kuin poliisi olisi seissyt takanani niinä aikoina ihan konkreettisesti seuraamassa tekemisiäni minun huoneessani.

      Isäni esiintyi sellaisena yleisenä narratiivina, että ihan kuin hänellä olisi ollut jonkinlainen oikeus olla pilaamassa minun elämääni.

    • Anonyymi

      Minusta luultiin ensin etten muka uskalla naisille puhua mitään mutta todellisuudessa oli kysymyksessä varmasti se, että en halunnut isäni raiskaavan heitä. En voinut näin suoraa sanoa koska pelkäsin tietyllä tavalla isääni että hän tekee jotain väkivaltaa tmv. Vaikka heikkorakenteinen hän olikin niin makuuhuoneen kaapissa oli Remington merkkinen .22 pienoiskivääri.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      38
      1779
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1381
    3. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      42
      1367
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      14
      1342
    5. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1335
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      7
      1314
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1284
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1240
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1200
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      2
      1173
    Aihe