Vieraanvaraisuutta

Liekö kenelläkään yhtä harmittavan itaria tuttavia, mitä itselläni :-(

Koitti jokakeväinen visiitin aika ko. pariskunnan komeaan kotiin (suuri omakotitalo).

Kaunis kukkapuska kainalossani, niinkuin tapanani on ollut heille viedä, minut vastaanotti variksenpeljättimen näköinen pariskunta. Muijalla hapsuuntunut, uloskasvanut permanentattu pää, naaman iho hilseilee, posket punottavat couperosasta ja päällä jokin hirveä säkki. Äijällä konjakin pöhistämä naama, risainen t-paita, verkkareiden persuus roikkuu polvitaipeissa.

- No, niin, tervetuloa vaan, kiitos, kiitos. Kengät pois ja sipsutellen silkkimatoilla uusia tyylihuonekaluja ihailemaan.

-Ja olipa rouva löytänyt vanhaa hopeata kerma-sokerikon kauniilla hopealautasella ja hintakin oli vain 12000 mummonmarkkaa, huutokaupasta niinikään kaunis taulukin, todella löytö 45000 mummonmarkkaa jne.
Todellisia löytöjä rouva oli tehnyt monen monta sitten viime visiitin.

-Herra siinä naukkaa pienet konjakit ja pianolla viihdyttää, musiikkimiehiä kun on. Ja myöhemmin vielä säkkijärvenpolkkaa haitarilla vetasee, ettei sormet jäykisty.

-On kuulemma käyty Aasian matkalla 2 kk ja tehty tosi hienoja löytöjä: kullattuja potteja vitriinien -jo ennestään täyteen ahdettujen- päälle koristeeksi. Kaikkea ei saatu laukkuihin ahdettua vaan kontillinen roinaa lähetettiin rahtina.

-Jaha, kahvin aika. Kuivauskaapista rouva otti reunastaan kolhiintuneen mukin ja melkein haljenneen halpahallin leipälautasen eteeni, jolle voin yhden voileipä- ja Mariekeksin sitten asettaa ja kaadoin sinistä maitoa purkista suoraan mukiini. Sokeripussin, missä näytti olevan sulaneessa sokerissa oleva lusikka pystyssä, hän lonttasi pöytään. -Sokeria, ei kiitos.

-Pitäisi mennä kampaajalle, mutta naapurissa asuva, kotikampaamoa pitävä rouva on korottanut hintoja taivaisiin: leikkaus ja permanentti maksavat 45 euroa! Jaa, tiedänkö minä ketään, joka tekisi halvalla permanentteja? Ai jaa, Viroonkos olisi mentävä, hinnat nousseet sielläkin.

-Niin, tulee uusi silkkimatto Intiasta, tytär saa tuon vanhan. Eihän se maksanut kuin 50000 mummonmarkkaa, todella edullinen.

-Lisää kahvia, kiitos kyllä, on niin kuivaa tuo voileipäkeksi. Isä vainaa kutsui niitä koirankekseiksi, kun ovat niin mauttomia ja kitalakeentarttuvia.
-No, edullisia ovat ja tarjouksesta sai 29 sentillä koko paketin.

Ja sillätavalla iltapäivä kului rattoisasti... heidän omaisuuttaan ihaillen... vatsa kylläisenä tarjouskahvista ja tarjousvoileipäkeksistä (liekö Mariekeksi ollut normaalihintainen, ei tullut kysyttyä)... näiden eläköityneiden, entisien yrittäjien ylellisen kauniissa kodissa.

Vastakkainasettelu ei ole keksittyä tässä jutussani, vaan totista totta. Itkeä vai nauraako, mutta itselläni olo on ahdistunut seuraavat päivät, niin kovia koitoksia nämä visiitit ovat. Rouvan kanssa olemme vanhoja ystäviä ja siksi yhä heillä kyläilen.

Tuleepa mieleen lady of the house, Mrs Bucket (lausutaan pukee)ja naapurin naisparka. Mrs Bucket sentään tarjoaa teet ehjästä kupista.