Olen liian huono isäksi. Vaikka lapsia on vasta yksi, tunnen itseni varsin surkeaksi ja onnettomaksi. Tulevaisuus pelottaa järjettömästi, sillä meilläkin saattaa olla tulevaisuudessa ties kuinka iso perhe. Poden voimakkaita stressireaktioita ja mikään ruoka ei tunnu pysyvän sisällä. Stressaantuneena järkikään ei kulje. Ja vasta yksi lapsi!!!!
Vaimonkin voimat ihan lopussa ja se purkaa kaiken väsymyksen minuun. Menen entistäkin enemmän lukkoon. Tällaista ollut jo 6 kuukautta.
Elämästäni on kadonnut täysin värit. Vaikka lapsi on suloistakin suloisempi, en jaksa tällaisena olla oikein kellekään mitään.
Mietin vain, voisko johtimet leikata… tai ottaa avioeron ja ryhtyä erakoksi. Koen itseni tavattoman paskaksi!
En jaksa isän arkea!
Anonyymi
29
903
Vastaukset
- Anonyymi
Patalaiska lestapaska?
- Anonyymi
Ei ole laiskuudesta kyse, vaan siitä, ettei mun rahkeet riitä. Enemmän henkisen puolen juttuja. Ensinnäkin olen aivan liian hajamielinen. Toisekseen kuormitun pienestä. Kolmanneksi se, ettei päänuppini pelaa kuten sen toivoisi pelaavan. Mielelläni olisin vaikka kuinka ahkera, mutta mitä se hyövää, jos saan ahkeruudella vain sekasotkua aikaan…. Olen yksinkertaisesti tyhmä, en laiska! Monen asiankin teen nimittäin vaikeimman kautta (eli raskaammin).
Vaimosi arki on vielä raskaampaa ja hän joutuu ehkä tulevaisuudessa vielä kantamaan lapsia sisällään ja synnyttämään nämä jos jatkatte samaan malliin.
- Anonyymi
Ulkopuolella kantaminen on vielä raskaampaa.
- Anonyymi
Vaimo jaksaisi kyllä raskaudet, jos hänellä riittäis käsiä arjen pyörittämiseen. Ite lähinnä sotken ja sekotan paikkoja vaikka yritän auttaa. Olen mestari hukkaamaan kaiken, johon kosken. Sekasotku onkin siksi ihan järjetön. Ei paljoa kiinnosta tehdä yhtään mitään jos saa siivoamisellakin vain sekasotkua ja kaaosta aikaan. Kaikille ei annettu toimivia aivoja. Olen tutkitusti vajaalla käyvä, vaikka tota termiä ei saisi lääketieteellisesti käyttää. Diagnoosini on luettavissa kuitenkin puhekielellä niin, että olen tyhmä imbesilli. Oikeaa diagnoosia en tässä ala kuitenkaan lausumaan. Hävettää olla tällanen puusilmä :(
Anonyymi kirjoitti:
Vaimo jaksaisi kyllä raskaudet, jos hänellä riittäis käsiä arjen pyörittämiseen. Ite lähinnä sotken ja sekotan paikkoja vaikka yritän auttaa. Olen mestari hukkaamaan kaiken, johon kosken. Sekasotku onkin siksi ihan järjetön. Ei paljoa kiinnosta tehdä yhtään mitään jos saa siivoamisellakin vain sekasotkua ja kaaosta aikaan. Kaikille ei annettu toimivia aivoja. Olen tutkitusti vajaalla käyvä, vaikka tota termiä ei saisi lääketieteellisesti käyttää. Diagnoosini on luettavissa kuitenkin puhekielellä niin, että olen tyhmä imbesilli. Oikeaa diagnoosia en tässä ala kuitenkaan lausumaan. Hävettää olla tällanen puusilmä :(
Vaimo on rajallinen persoona, joka tarvitsee lepoa.
Lapsia ei pidä tehdä jos ei kykene tai viitsi kantaa heistä vastuuta.- Anonyymi
Verum_an_falsum kirjoitti:
Vaimo on rajallinen persoona, joka tarvitsee lepoa.
Lapsia ei pidä tehdä jos ei kykene tai viitsi kantaa heistä vastuuta.Totta on, että se on rajallinen ja se onkin hermoraunio. Mutta lähinnä siksi, ku itse olen niin paska! Olen miettinyt koko päivän kahden paskan vaihtoehdon välillä. Joko leikkaan itteni, tai muutan erilleen. En jaksa enää oikein rakastaakaan puolisoa, koska hän on väsynyt minuun. Ja koska hän on väsynyt, hän ei osaa muuta kuin nalkuttaa. Teen kaiken väärin. Hukkailen tavaroita ja olen aina väärässä paikassa ja mitä kaikkea. Veikkaan, että erilleen muuttaminen voisi olla loppupeleissä ainut oikea ratkaisu, vaikka minulla kyllä tulee ikävä lasta…. Kolmaskin vaihtoehto on, mutta sitä en halua sanoa ääneen…..
Anonyymi kirjoitti:
Totta on, että se on rajallinen ja se onkin hermoraunio. Mutta lähinnä siksi, ku itse olen niin paska! Olen miettinyt koko päivän kahden paskan vaihtoehdon välillä. Joko leikkaan itteni, tai muutan erilleen. En jaksa enää oikein rakastaakaan puolisoa, koska hän on väsynyt minuun. Ja koska hän on väsynyt, hän ei osaa muuta kuin nalkuttaa. Teen kaiken väärin. Hukkailen tavaroita ja olen aina väärässä paikassa ja mitä kaikkea. Veikkaan, että erilleen muuttaminen voisi olla loppupeleissä ainut oikea ratkaisu, vaikka minulla kyllä tulee ikävä lasta…. Kolmaskin vaihtoehto on, mutta sitä en halua sanoa ääneen…..
Sterilointi on varma ehkäisy.
Vaimosi tarvitsee lomaa. Kyllä jostakin täytyy löytyä hoitaja lapselle. Kun vaimosi saa itsensä kuntoon, hän varmasti jaksaa myös sinua.
Eikö olisi viisasta palkata lastenhoitaja jos isä ei voi töihin osallistua?Anonyymi kirjoitti:
Ulkopuolella kantaminen on vielä raskaampaa.
Höpsis.
Siellä on Jeesus joka kantaa kaikissa vaikeuksissa, jopa niin, ettei tarvitse vaimon olla aina paksuna ja pelastuu varmasti.
- Anonyymi
Ja sota vielä tulossa.
- Anonyymi
Koitahan nyt ottaa rennommin ja vain elää elämääsi päivä ja hetki kerrallansa. Asioila on taipumus järjestyä.
Se muksuhan on sinun omaa lihaasi ja vertasi, lahja Jumalalta, jota saatte kasvattaa ja joka kasvattaa teitä. Ja jos kerran uskossa olette, ymmärrätte varmaan rukoilla myös Herralta apua ja viisautta vanhempana olemiseen.
Mikä siinä lapsessa on niin pelottavaa? Hän nyt ei ainakaan sinua huonoksi tuomitse, olethan hänelle koko maailma, se, johon hän luottaa. Lapsesi katsoo yhtä luottavaisena sinuun, niin kuin sinä katsot luottavaisena taivaan Isään. - Anonyymi
Ala ihan oikeasti rukoilla Jeesusta avuksi. Lapsi tarvitsee isän ja nainen tarvitsee miehen. Rukoile että Jeesus tekee sinusta molemmat.
- Anonyymi
Olen kyllä isä lapselle, mutta haahuilija ja sotkija vaimolle. Yritän auttaa ja pitää taloa siistinä, mutta koska olen vajaalla käyvä, osaan vain hukata tavaroita ja saattaa paikat sellaiseen epäjärjestykseen, että vähemmästäkin täysjärkisen päänuppi siinä sekoaa. Vaimo ei löydä mitään tarvitsemaansa jos siivoan. Jos taas vedän lonkkaa, hukumme sittenkin sekasotkuun ja ei ole tilaa liikkua ja tavarat eivät edelleenkään löydy. En tiedä, miten voisin tilannetta parantaa, sillä tein mitä tein tai olin tekemättä, niin kaaos ympärillämme on ja pysyy.
Ajanhallinnan tajukin on multa täysin poissa. Vaikka yritän pinnistellä ja pinnistellä, niin aivoni vain nukkuvat välillä. Pahimmassa juntturassa en pystyisi tuottaa edes tällaista tekstiä. Aivoni toimii silloin kuin tahtovat. Pakottamalla en saa päätäni toimii, vaan se alkaa jumittaa entistä enemmän. Kun pääni jumittaa, tekstin tuottamisestakaan ei tule mitään, puhe on järjetöntä änkyttämistä, kun en löydä sanoja ja niin pois päin. Olen ilmiselvä imbesilli.
- Anonyymi
OTA vain nyt vielä rennommin. Puhu vaimosi kanssa ja pyytäkää apua vaikka lähipiiristä, jos turvaverkot ovat avuliaita. Ensimmäinen lapsi aluksi "sekoittaa" koko "pakan", kun pitää ensin ajatella sen lapsen parasta. Äidin vaistoilla vaimo kyllä pärjää ja rauhassa paneudut niihin kotihommiin. Yhdessä saatettu lapsi ja teidän ikioma ja tärkein ihminen teille aina !! Elä "stressaa" vielä tulevassa, vaan elä tätä päivää.
Vaimo on se sinun paras tuki, jonka kanssa yhdessä teette oman kodin siihen kuntoon, kun se teille riittää. Lapsi kasvaa ja helpompi käsitellä ja antaa teille monet ilon aiheet, sitten nauratte noille "vajavaisuuksille", kun elo tasaantuu. Lapsi "mullistaa" ihan hirveästi teidän avioliittoa, yrittäkää nukkua, vaikka vuoro öinä, edes jotenkin. Lapsi tietysti on enempi äidissä "kiinni", jos mamma imettää, mutta lapsen nukkuessa, voitte ottaa vaikka "päikkärit", kyllä ne kodin sotkut voi siivota sitten kun on aikaa ja voimia. Toinen voi mennä lapsen kanssa "vaunuajelulle, lapsi nukkuu ja vanhempi saa raitista ilmaa ! Sitten vuorottelette !! Jos olet työelämässä, niin ota se isyysvapaa, vaikka pätkissä, niin silloin on aikaa myös lepoon ! Ruokiakin voi tehdä pakkaseen yhtenä päivänä, tai ostaa valmista, niin se ruokailu sujuu joinakin päivinä helpommin. Nauttikaa lapsestanne, hän kasvaa nopeasti ja onko varmaa tuleeko muita lapsia !? Kumpikin ottaa "lepoajan" itselleen, kun arki tasaantuu, niin ajatuskin alkaa luistamaan !! Onnellista olotilaa perheellenne, kyllä se elo siitä kirkastuu !! t. mummi täältä, jostakin !!- Anonyymi
Vaimoni ei ymmärrä mun soperrusta. Joko en osaa ilmaista itseäni, tai vaimo vain ei jaksa enää kuunnella. Ei tässä puhumiset tunnu auttavan, ainakaan mun puheenlahjoilla. Ollaan varmaan aivan liian erilaisia :(
- Anonyymi
Suomi on valmistautumassa sotaan, niin kannattaa nuo pienet murheet unohtaa täysin. Niitä ei isänmaallisessa sodassa ole aikaa miettiä, vaan tärkeää on saada vihollinen listittyä ja itse pysyttyä hengissä.
- Anonyymi
"Olen liian huono isäksi. Vaikka lapsia on vasta yksi, tunnen itseni varsin surkeaksi ja onnettomaksi".
Ei sinussa mitään vikaa ole. Ihan normaali reaktio. Tämä erakkoelämä kiinnostaa minuakin kovasti. Mutta en tiedä, pärjäänkö erakkona. Toisaalta, jos vaikka en pärjaa, niin sitten ei.- Anonyymi
Niin. En jaksaa enää tässä ihmisvilinässä. Mutta jaksaanko erakkona, en tiedä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. En jaksaa enää tässä ihmisvilinässä. Mutta jaksaanko erakkona, en tiedä.
Rauha ja hiljaisuus. Mikä onni. Mikä autuus, kauneus. Kyllästynyt kaikkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rauha ja hiljaisuus. Mikä onni. Mikä autuus, kauneus. Kyllästynyt kaikkeen.
Erakkona tuntuisi yhä enemmän siltä, että kukaan ei tarvitse minua. Mutta kukaan ei tarvitse minua nytkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erakkona tuntuisi yhä enemmän siltä, että kukaan ei tarvitse minua. Mutta kukaan ei tarvitse minua nytkään.
Yksin elämässä, yksin kuolemassa. Tämän loppumatkan jokainen tekee yksin, vaikka olisikin ihmisiä ympärillään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksin elämässä, yksin kuolemassa. Tämän loppumatkan jokainen tekee yksin, vaikka olisikin ihmisiä ympärillään.
Ihminen on usein yksin, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Yksin voi olla myös perheessä. Niin, usein myös perheellinen ihminen on täysin yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen on usein yksin, vaikka ympärillä olisi ihmisiä. Yksin voi olla myös perheessä. Niin, usein myös perheellinen ihminen on täysin yksin.
Todellisuudessa melkein jokainen ihminen on yksin, vaikka ei sitä itse tiedostaa.
- Anonyymi
EI HÄTÄÄ ULKOISTA TEHTÄVÄ KYLLÄ PANIOITA RIITTÄÄ VOIT ITE VIERESTÄ KÄTELLA.
- Anonyymi
Vaimo vain pillereitä tai kierukkaa hakemaan. Ei toki sterilisaatioon kannata ryhtyä. Kun muutama vuosi menee, vahvistutte ja alatte haluta toista lasta. Tai sitten ei, yksi lapsikin on ihan hyvä. Näin kävi minulle. Yksi lapsi riitti kahdeksaksi vuodeksi, en olisi jaksanut millään enempää. Sitten kaikki rauhoittui ja halusimme toisen lapsen, joka on saanut elää rakastettuna ja haluttuna. Voimia teille molemmille.
- Anonyymi
Se voikin olla natopsykoosia eikä liity isän roolin mitenkään.
Mutta kyllä me pärjäämme kun meillä on armeikkalaiset aseet. Ei siinä ryssän rosvojoukot kauan juhli kun panemme haisemaan. - Anonyymi
> tunnen itseni varsin surkeaksi ja onnettomaksi.
Miksi?
Yksi asia mikä auttaa on se, että keskityt välillä johonkin muuhun kuin itseesi, mietit esim. miten voisit parantaa vaimon tai lapsen elämää. - Anonyymi
Ei ole ollenkaan tavatonta, että ihmisellä voimat loppuvat. Ihmettelen vain niitä viisastelijoita, jotka itseriittoisesti jakavat kyseenalaisia neuvoja tilanteeseesi. Ikäänkuin heillä itsellään ei koskaan ole, eikä tule tuollaista tilannetta. Tai heidän rakkailleen. Viisastelevatko he heillekin?
Aloittajalle toivon voimia hakea edelleen apua. Jospa löytyisi syyn alkuperä. Itse sitä voi olla vaikea löytää. Keskustelun pitäminen avoimena kotonakin, on hyvä asia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1212368Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html2152008Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j611513Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html1751314- 551248
Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä751046Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa64970Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36907- 52894
- 31865