Tapaamme jonakin päivänä. Olen ajatellut niin.
Tulen ovellesi. Kysyn oletko sinä sinä. Jos olet, niin kättelemme. Tai ehkä emme. Ehkä vain katson sinua. Hymyilen. En kerro olevani pölynimurikauppias. En tunkeudu kotiisi punkeista puhuen. En imuroi sänkyäsi. En kauhistele imuroimiani pölykasoja. Minä vain hymyilen.
Kerron kyllä kuka olen. Kerron mistä sinut tiedän. Tai ehkä en. Sanon, oli mukava nähdä ja lähden. Jatkan matkaa. Jatkan elämää.
Olen luonut sinusta kuvan. Ajatuksistani rakentanut. Pala kerrallaan. Kauniin. Hellän. Miellyttävän. Mahdottoman. Sinertävää hattaraa. Helppo hajottaa, sulattaa, polkea maahan. On tullut aika maalata uusia värejä. On tullut aika tuntea todellisuus.
Tapahtumahorisonttimme
Anonyymi
21
928
Vastaukset
- Anonyymi
Ruunebäri herkkänä.
- Anonyymi
Soita ennenkuin tulet, mulla ei ole ovikelloa.
- Anonyymi
Ihana kirjoitus jollekkin ei muute enää näy imuri kauppiaita niinkuin ennen.
- Anonyymi
Toissa vuonna kävi kiertävä lihakauppias.
- Anonyymi
Ihmiset, vaikka he olisivat miellyttäviä, pitää torjua. Maskit ovat katoamassa ja yksinkertainen keino nauttia etäisyydestä on vaikeutumassa. "Hei, terve...", on se mikä käynnistää kaiken. Tällöin käännytään kannoilla välittömästi 90 astetta, viedään aurinkolasit silmille ja kadotaan väenpaljouteen, niin kuin et olisi siellä koskaan edes ollut. Missään muualla et edes olisi tullut yllätetyksi, joten treenaat taitojasi säännöllisesti. Laukussa on hyvää kantaa hattua ja viittaa. Tiedät, että edustat tyyliltäsi 75%:sti vastaavista kohteista, joten jätät jälkeesi vain yllättyneen kysymysmerkin. Postimies soittaa aina kahdesti, jehovat on jättäneet oveesi tyrmäävän merkin ja poistut asunnostasi vain käytäen periskoopia. Hieman hankalaa, mutta palkitsee vaivan.
- Anonyymi
Olen paennut. Olen piiloutunut. Olen karannut. Olen lähtenyt pois, kun olisi pitänyt jäädä. Olen epäröinyt, kun olisi pitänyt kuunnella tunteitani. Mihin tämä kaikki on johtanut?
Etsin uutta polkua. Uutta reittiä, johon minulla ei ole karttaa. Annan ihmisten maailmalle mahdollisuuden. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen paennut. Olen piiloutunut. Olen karannut. Olen lähtenyt pois, kun olisi pitänyt jäädä. Olen epäröinyt, kun olisi pitänyt kuunnella tunteitani. Mihin tämä kaikki on johtanut?
Etsin uutta polkua. Uutta reittiä, johon minulla ei ole karttaa. Annan ihmisten maailmalle mahdollisuuden.Häilyvä kuvajaiseni
näkyy hetken selkeänä pinnassasi.
Kurottaudun uteliaana kohti,
sulautuen ja vastaanharoen pärskin hetken vastavirrassasi tavoitellen tasapainoa,
nauran sinulle.
Sinäkö joku toinen samanlainen,
Imeydynkö yllätettynä tämän virran mukana,
ennen kuin usva ja tuulenvire ehtii häivyttää kaiken.
Metsän henki,
usvaa ohuempi
– minä itse
Tuulena kaiken läpi,
etkä minua näe...- Anonyymi
Sammalten syleilyssä suljen silmäni ja hengitän
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sammalten syleilyssä suljen silmäni ja hengitän
puiltakin kadoksissa, kun näin levittäydyn.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
puiltakin kadoksissa, kun näin levittäydyn.
Kaikkialla ja ei missään
Tässä ja nyt
Tänään ja huomenna
Ajan loppuun saakka - Anonyymi
Metsässä asuu metsänväkeä
katsoppa sinne, juurakoihin.
Ei meillä tuule.
Ylösalaisin alasylöisin kunhan sanot, niin
voit metsänpeittoon päästä sinäkin.
- Anonyymi
Etkö halua häntä omaksesi? Niin surullinen tarina.
- Anonyymi
Kuinka vangitsen tuulen? Miten otan kiinni olemattoman?
Tarina Rosvo-Roopesta on surullinen.
- Anonyymi
En haluaisi olla mies, olen nainen nyt tässä elämässä, mut mietin vanhenevaa miestä kun seksuaalisuus vähenee, hiipuu.. mun kumppani kuoli reilu 2 v sitten... etsin uutta tilalle, löysin ihanan ulkomaasyntyisen tumman miehen, 29 v mua nuorempi, upea rakastelija muutenkin
- Anonyymi
On huomattu kyllä tuo identiteettikriisi, että haluaisit olla nainen tässä elämässä
- Anonyymi
Sääntöjenvastaisia säkeitä
Olkoon niin
Sääntöjenvastaisia sanoja
Hukkuuko joku sanojen virtaan
Lankeaa lauseiden verkkoon
Olkoon niin
Pelastan sinut
Hengitä sisään
Hengitä ulos
Siinäpä se - Anonyymi
Hengitän.
Kuka taikoihin loitsuihin kokematon tämän hengen minulle antoi?
Olisinko kaunis korento vai viheliäinen pistiäinen,
jonka suru, ikävä, viha ja salatut sanat koloistansa purkautuisivat,
niin kuin ne muka koskaan olisivat olleet sovitetut.
Enkö juuri itse sammuttanut valoni ja punonut kuoreni, niin ettei mikään koskaan enää minua satuttaisi.
Vai riittääkö se lennolleni, että jälleen tuntee elävänsä,
vapautuneena menneen kahleista,
tuulta allani,
plasmakaarina,
pilvenä,
sinuun purkautuisi.
☁️- Anonyymi
Sanasi lentävät
Maalaavat hehkuvat hetket
Kohta lennät itsekin
- Anonyymi
Kirjosieppopari lentelee pihalla toisiaan tavoitellen. Pyrähtelevät pesänsä ympärillä, väliin pöntössä viivähtäen. Pientä pintaremonttia, otaksun. Pönttö jo kyllä sammalen ja jäkälän peitossa, noinkohan vielä kestää tämän pesinnän.
Katselen kuin en olisi koskaan kirjosieppoparia nähnyt kevätpuuhissaan. En olekaan. Koskaan ennen en ole tässä istunut ikkunan äärellä lintujen elämää seuraten. Räkättikin pomppii sammalikossa, jota ennen kutsuimme nurmikoksi. Luonto ottaa nopeasti takaisin omansa, kun ihminen lakkaa ahertamasta.
Äiti ja isä muuttivat pois vain kaksi vuotta sitten. Isä kuoli pian sen jälkeen. Talossa satunnaisia käyntejä siitä lähtien. Sähköllä peruslämpö. Talo ilman asujaa surettaa.
Pihlajan paksu runko on halkeillut jo. Haarautuvista rungoista osa kallistuu taloa kohti. Ei nuo kuitenkaan taloa rikkoisi, vaikka kaatuisivatkin, oletan. Mutta ei nyt voisi mennä puuta kaatamaankaan, linnut pesimäpuuhissaan lähellä ja yksinkin tässä olen, pitäisi varmistaa, ettei vain kaadettaessa kaatuisi talon päälle. Ei ole sahakaan mukana.
Järjestelen vanhoja valokuvia. Mustavalkonegoja läjäpäin. Dioja vielä enemmän. Minä ja isoveljeni leikkimässä kuralätäkössä. Minä ja veljeni hiekkarannalla. Minä, veljeni ja kaksi nuorempaa sisarusta tuntureilla kiipeämässä lumiaitaan. Isä kuvasi paljon. Minä ainoana jatkan kuvausharrastusta. Tai ehkä sekin on harrastus, joka näkyy kyllä cv:ssä, mutta on vuosia siitä, kun viimeksi ulkoilutin kameraani tai mietin ja sovittelin kuvien rajauksia tietokoneella. On taas aika.
"Aika lähteä liikkeelle. Nouse ylös jaloittelemaan", muistuttaa aktiivisuusrannekkeeni. Näin se on tehtävä. - Anonyymi
Hänen miehen kanssa kohtaaminen on aina yhtä perhosta vatsassa. Ihan sama missä ja miten niin ei sitä tule unohtamaan helpolla.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823193
- 922905
- 532162
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201605Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..61379- 151369
- 191354
Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131321Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein141317Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351285