Tapaamme jonakin päivänä. Olen ajatellut niin.
Tulen ovellesi. Kysyn oletko sinä sinä. Jos olet, niin kättelemme. Tai ehkä emme. Ehkä vain katson sinua. Hymyilen. En kerro olevani pölynimurikauppias. En tunkeudu kotiisi punkeista puhuen. En imuroi sänkyäsi. En kauhistele imuroimiani pölykasoja. Minä vain hymyilen.
Kerron kyllä kuka olen. Kerron mistä sinut tiedän. Tai ehkä en. Sanon, oli mukava nähdä ja lähden. Jatkan matkaa. Jatkan elämää.
Olen luonut sinusta kuvan. Ajatuksistani rakentanut. Pala kerrallaan. Kauniin. Hellän. Miellyttävän. Mahdottoman. Sinertävää hattaraa. Helppo hajottaa, sulattaa, polkea maahan. On tullut aika maalata uusia värejä. On tullut aika tuntea todellisuus.
Tulen ovellesi. Kysyn oletko sinä sinä. Jos olet, niin kättelemme. Tai ehkä emme. Ehkä vain katson sinua. Hymyilen. En kerro olevani pölynimurikauppias. En tunkeudu kotiisi punkeista puhuen. En imuroi sänkyäsi. En kauhistele imuroimiani pölykasoja. Minä vain hymyilen.
Kerron kyllä kuka olen. Kerron mistä sinut tiedän. Tai ehkä en. Sanon, oli mukava nähdä ja lähden. Jatkan matkaa. Jatkan elämää.
Olen luonut sinusta kuvan. Ajatuksistani rakentanut. Pala kerrallaan. Kauniin. Hellän. Miellyttävän. Mahdottoman. Sinertävää hattaraa. Helppo hajottaa, sulattaa, polkea maahan. On tullut aika maalata uusia värejä. On tullut aika tuntea todellisuus.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ruunebäri herkkänä.
Soita ennenkuin tulet, mulla ei ole ovikelloa.
Ihana kirjoitus jollekkin ei muute enää näy imuri kauppiaita niinkuin ennen.
Toissa vuonna kävi kiertävä lihakauppias.
Ihmiset,+vaikka+he+olisivat+miellyttäviä,+pitää+torjua.+Maskit+ovat+katoamassa+ja+yksinkertainen+keino+nauttia+etäisyydestä+on+vaikeutumassa.+"Hei,+terve...",+on+se+mikä+käynnistää+kaiken.+Tällöin+käännytään+kannoilla+välittömästi+90+astetta,+viedään+aurinkolasit+silmille+ja+kadotaan+väenpaljouteen,+niin+kuin+et+olisi+siellä+koskaan+edes+ollut.+Missään+muualla+et+edes+olisi+tullut+yllätetyksi,+joten+treenaat+taitojasi+säännöllisesti.++Laukussa+on+hyvää+kantaa+hattua+ja+viittaa.+Tiedät,+että+edustat+tyyliltäsi+75%:sti+vastaavista+kohteista,+joten+jätät+jälkeesi+vain+yllättyneen+kysymysmerkin.+Postimies+soittaa+aina+kahdesti,+jehovat+on+jättäneet+oveesi+tyrmäävän+merkin+ja+poistut+asunnostasi+vain+käytäen+periskoopia.+Hieman+hankalaa,+mutta+palkitsee+vaivan.
Olen paennut. Olen piiloutunut. Olen karannut. Olen lähtenyt pois, kun olisi pitänyt jäädä. Olen epäröinyt, kun olisi pitänyt kuunnella tunteitani. Mihin tämä kaikki on johtanut?
Etsin uutta polkua. Uutta reittiä, johon minulla ei ole karttaa. Annan ihmisten maailmalle mahdollisuuden.
Häilyvä kuvajaiseni
näkyy hetken selkeänä pinnassasi.
Kurottaudun uteliaana kohti,
sulautuen ja vastaanharoen pärskin hetken vastavirrassasi tavoitellen tasapainoa,
nauran sinulle.
Sinäkö joku toinen samanlainen,
Imeydynkö yllätettynä tämän virran mukana,
ennen kuin usva ja tuulenvire ehtii häivyttää kaiken.
Metsän henki,
usvaa ohuempi
– minä itse
Tuulena kaiken läpi,
etkä minua näe...
Sammalten syleilyssä suljen silmäni ja hengitän
puiltakin kadoksissa, kun näin levittäydyn.
Kaikkialla ja ei missään
Tässä ja nyt
Tänään ja huomenna
Ajan loppuun saakka
Metsässä asuu metsänväkeä
katsoppa sinne, juurakoihin.
Ei meillä tuule.
Ylösalaisin alasylöisin kunhan sanot, niin
voit metsänpeittoon päästä sinäkin.
Etkö halua häntä omaksesi? Niin surullinen tarina.
Kuinka vangitsen tuulen? Miten otan kiinni olemattoman?
Tarina Rosvo-Roopesta on surullinen.
En haluaisi olla mies, olen nainen nyt tässä elämässä, mut mietin vanhenevaa miestä kun seksuaalisuus vähenee, hiipuu.. mun kumppani kuoli reilu 2 v sitten... etsin uutta tilalle, löysin ihanan ulkomaasyntyisen tumman miehen, 29 v mua nuorempi, upea rakastelija muutenkin
On huomattu kyllä tuo identiteettikriisi, että haluaisit olla nainen tässä elämässä
Sääntöjenvastaisia säkeitä
Olkoon niin
Sääntöjenvastaisia sanoja
Hukkuuko joku sanojen virtaan
Lankeaa lauseiden verkkoon
Olkoon niin
Pelastan sinut
Hengitä sisään
Hengitä ulos
Siinäpä se
Hengitän.
Kuka taikoihin loitsuihin kokematon tämän hengen minulle antoi?
Olisinko kaunis korento vai viheliäinen pistiäinen,
jonka suru, ikävä, viha ja salatut sanat koloistansa purkautuisivat,
niin kuin ne muka koskaan olisivat olleet sovitetut.
Enkö juuri itse sammuttanut valoni ja punonut kuoreni, niin ettei mikään koskaan enää minua satuttaisi.
Vai riittääkö se lennolleni, että jälleen tuntee elävänsä,
vapautuneena menneen kahleista,
tuulta allani,
plasmakaarina,
pilvenä,
sinuun purkautuisi.
☁️
Sanasi lentävät
Maalaavat hehkuvat hetket
Kohta lennät itsekin
Kirjosieppopari lentelee pihalla toisiaan tavoitellen. Pyrähtelevät pesänsä ympärillä, väliin pöntössä viivähtäen. Pientä pintaremonttia, otaksun. Pönttö jo kyllä sammalen ja jäkälän peitossa, noinkohan vielä kestää tämän pesinnän.
Katselen kuin en olisi koskaan kirjosieppoparia nähnyt kevätpuuhissaan. En olekaan. Koskaan ennen en ole tässä istunut ikkunan äärellä lintujen elämää seuraten. Räkättikin pomppii sammalikossa, jota ennen kutsuimme nurmikoksi. Luonto ottaa nopeasti takaisin omansa, kun ihminen lakkaa ahertamasta.
Äiti ja isä muuttivat pois vain kaksi vuotta sitten. Isä kuoli pian sen jälkeen. Talossa satunnaisia käyntejä siitä lähtien. Sähköllä peruslämpö. Talo ilman asujaa surettaa.
Pihlajan paksu runko on halkeillut jo. Haarautuvista rungoista osa kallistuu taloa kohti. Ei nuo kuitenkaan taloa rikkoisi, vaikka kaatuisivatkin, oletan. Mutta ei nyt voisi mennä puuta kaatamaankaan, linnut pesimäpuuhissaan lähellä ja yksinkin tässä olen, pitäisi varmistaa, ettei vain kaadettaessa kaatuisi talon päälle. Ei ole sahakaan mukana.
Järjestelen vanhoja valokuvia. Mustavalkonegoja läjäpäin. Dioja vielä enemmän. Minä ja isoveljeni leikkimässä kuralätäkössä. Minä ja veljeni hiekkarannalla. Minä, veljeni ja kaksi nuorempaa sisarusta tuntureilla kiipeämässä lumiaitaan. Isä kuvasi paljon. Minä ainoana jatkan kuvausharrastusta. Tai ehkä sekin on harrastus, joka näkyy kyllä cv:ssä, mutta on vuosia siitä, kun viimeksi ulkoilutin kameraani tai mietin ja sovittelin kuvien rajauksia tietokoneella. On taas aika.
"Aika lähteä liikkeelle. Nouse ylös jaloittelemaan", muistuttaa aktiivisuusrannekkeeni. Näin se on tehtävä.
Hänen miehen kanssa kohtaaminen on aina yhtä perhosta vatsassa. Ihan sama missä ja miten niin ei sitä tule unohtamaan helpolla.