Hesarissa on määritelmä. HY:n asiantuntijan mukaan, Ahdistuneisuudessa ajatukset suuntautuvat yleensä huoleen tulevaisuudesta, kun taas masennuksessa ne suuntautuvat menneisyyden tapahtumien märehtimiseen.
Vakavasta asiasta voi löytää itseironiaa. Aiheeseen liittyy pitkä ja monipuolinen juttu, mutta silti huvitti. Miten niin olisi vaihtoehdot. Kyllä minä poden molempia sopivassa määrin. Onko teistä joku joka potee vain toista tai peräti niitä jotka eivät pode kumpaakaan.
Oletko ahdistunut vai masentunut
Anonyymi
24
273
Vastaukset
- Anonyymi
Kahlasin joku aika sitten oirekyselyt läpi sekä ahdistuneisuuden että masennuksen taholta.
Tulin tulokseen, että vanhanaikaiseksi ja kliseisiksi ovat oirekyselyt käyneet.
Ahdistuuko mukamas vain tulevaisuuden uhkakuvista? Minusta nykyhetki ja menneisyyden, joko lähimenneisyyden tai kauempaa, tapahtumat voivat ahdistaa.
Mielialan vaihtelua on varmasti jokaisella. Välillä masentaa tai ainakin on alakuloa siinä missä hyvänolon tai ilontunteita.
Nykyisin pitäisi tuntea vain onnentunteita, ollaan han onnellisinta kansaa.
Tuntuu, että joka toinen käy terapiassa ratkomassa traumojaan vuosikaudet.
Terapeutit pitävät yksityisvastaanottoja heille joilla on varaa käydä analyysissä. Ei riitä terapeutteja nuorten ja lasten puolelle, saati sitte n eläkeläisille, jotka ovat työelämän ulkopuolella. - Anonyymi
Unohda masennus
- Anonyymi
Itse olen tältä Itä-Helsingin lähiöstä.Ikäni 69v. Olen ahdistunut .menetänyt kuolemalle 17kpl.Ihmistä syy aivosumuun ,ahdistus.Minulla ei läheisä tällä.Ei ihmisiä joille edes puhuisin arjestani,surustani.Olen 100% yksin. Pyrin pitää elämä päivä kerralla.Ilman miettien mennyt tai tuleva. Yritin käydä joku kerho toiminta: Se lisäsi ahdistusta enemmän.Ihmiset joilla kaikki hyvin.Valitavat aivan turhista asioista, tai vuosien takaiset avoierot,suhteiden lopuminen vuoskymeniä sitten .Lisänä vaikea lapsuus. 1 kailotaa niin että korvia särki kuin erinomainen hän on!En tullut kuuluksi,kun en valittanut köyhyys,en vaikea lapsuus ymm.Pikku seikahan oli että 2 vuodessa menetin kuolemalle 17 ihmistä! Selasta.päivä keralla,Taidan lähteä mittaille katuja uos. Jokaisella synsä masenus tai ahdistus.Yksi on varma kukaan ei heitä kuntele oikeasti.
- Anonyymi
Ahdistus on toisaalta pahempi kuin masennus. Ahdistu pahimmillaan
saa "hyppimään seinille", "muuttuu" paniikkihäiriöksi.
Masentunut ihminen on menettänyt yhteyden itseensä
ja muihinkin, joitten ärsyttävin ja turhin neuvo masentuneelle on:
"Reipastu nyt siitä vaan, niin kyllä se ohi menee !"
Masentunut ei pysty "reipastumaan".
Ensin on hoidettava masennus pois, selviydyttävä masennuksesta.- Anonyymi
Pitkään jatkuva ahdistus on kauheaa. Ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita voivat olla esimerkiksi sydämentykytykset, hengityksen voimistuminen, hikoilu, kasvojen punoitus, ruumiinlämmön nousu, huimaus, vatsaoireet, verenpaineen nousu sekä vapina,
jatkuva hermostuneisuus, pelko ja unettomuus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitkään jatkuva ahdistus on kauheaa. Ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita voivat olla esimerkiksi sydämentykytykset, hengityksen voimistuminen, hikoilu, kasvojen punoitus, ruumiinlämmön nousu, huimaus, vatsaoireet, verenpaineen nousu sekä vapina,
jatkuva hermostuneisuus, pelko ja unettomuus.Pelottaa, on levoton ja paha olla. Olo on jännittynyt ja tuskainen. Ahdistaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pelottaa, on levoton ja paha olla. Olo on jännittynyt ja tuskainen. Ahdistaa.
Ahdistukseen on lääkettä, mutta paras "lääke" on asiat kuntoon,
ahdistavat tekijät "pois elämästään". Anonyymi kirjoitti:
Ahdistukseen on lääkettä, mutta paras "lääke" on asiat kuntoon,
ahdistavat tekijät "pois elämästään".Eiköhän se ahdistus pahimmillaan tule silloin, kun tilanne on se, ettei siihen ahdistavaan asiaan itse voi vaikuttaa mitenkään saadakseen sen kuntoon.
- Anonyymi
Hiukan ahdistusta tänäänkin. Onneksi hyvä päivä tupsia ulkona. Se on aina lievittäny luterilaispohjaista angstiani.
Niin sii kävi tänäänkin.
Tekemättömät työt tuppaavat aina ahistamaan. - Anonyymi
Läheiset jotka 70-80 vuotiaita kokevat kuoleman, minulta kuollut kaksi sisarusta puolen vuoden sisällä, meitä on vielä monta, seitsemän sisarrusta elossa.
Kuolema on luonnollista vaikka surullista, monisairaana elän päivän kerrallaan mutta nauttien siitä, niin kauan kun tulen toimeen kotona ja ulkona pois yksinäisyydestä en masennu, kotonakin voi viihtyä itse sen teemme eikä muut siihen voi kovin vaikuttaa.
Pertikki- Anonyymi
Ja minulta kaksi vuoden sisällä, eikä ihan enää noin montaa ole jäljellä isosta ryppäästä. Vanhin se vaan porskuttaa. Ahdistaa kun ajattelen että jättävät minut tänne yksin, kuopuksen jota aikanaan paapottiin ja hemmoteltiin.
Eniten kuitenkin ahdistaa petetyksi tuleminen arjessa, kaupoissa, puheissa, menojen perumisessa... Lähes koko ajan pitää ottaa huomioon että asiat eivät suju niinkuin on sovittu. Osa johtuu ihmisen välinpitämättömyydestä tai epärehellisyydestä, osa olosuhteista ja ihmisistä riippumatta, nyt peruuntui yhteinen matka toisen sairauteen. Juuri kun ehti riemastua että kun viimeinkin pääsee jonnekin. Väkisinkin tulee pelko että mikähän seuraava menee pieleen.
Masennusta on harvoin ja lyhyen aikaa, enemmän vain tilapäistä harmitusta. Onneksi pääosin kuitenkin valoisa olo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja minulta kaksi vuoden sisällä, eikä ihan enää noin montaa ole jäljellä isosta ryppäästä. Vanhin se vaan porskuttaa. Ahdistaa kun ajattelen että jättävät minut tänne yksin, kuopuksen jota aikanaan paapottiin ja hemmoteltiin.
Eniten kuitenkin ahdistaa petetyksi tuleminen arjessa, kaupoissa, puheissa, menojen perumisessa... Lähes koko ajan pitää ottaa huomioon että asiat eivät suju niinkuin on sovittu. Osa johtuu ihmisen välinpitämättömyydestä tai epärehellisyydestä, osa olosuhteista ja ihmisistä riippumatta, nyt peruuntui yhteinen matka toisen sairauteen. Juuri kun ehti riemastua että kun viimeinkin pääsee jonnekin. Väkisinkin tulee pelko että mikähän seuraava menee pieleen.
Masennusta on harvoin ja lyhyen aikaa, enemmän vain tilapäistä harmitusta. Onneksi pääosin kuitenkin valoisa olo.Läheisten poismeno on hyväksyttävä luonnollisena tapahtumana, itsestään huolehteminen pidettävä etusijalla jos on saras.
Yksinäisyys on yksiöllistä, 22 vuotta asunut nykypaikalla, muutettuani tähän asuntoon asui hyviä tuttuja lähistöllä hyvin monta aina nuoruusajalta, nykyisin ei enään ketään lähistöllä, kauempana kyllä, uusia hyväpäivän tuttuja joitakin tullu tilalle.
Viihdyn hyvin yksinkin kun löytyy ajan kulua, varsin tähän aikaan vuodesta.
Vanhetessa sairauksien kanssa joutuu luopumaa paljosta, niistä mitkä oli ennen mieleisiä, kun kun joitakin vuosia sitten ollessani kohtuu hyvissä voimissa ajatus kun elän 80 vuotiaaksi niin se riittää mut toisin kävi, kalastus , Puumalassa mökkeily on ja luonnossa kulkeminen ne on melkein loppu, ei kuitenkaan ihan jotain voi vielä kun pystyy rajoitetusti liikkumaan, se on paljon.
Vanhin sisko 83 vuotias on pirteässä kunnossa, hän käy auttamassa nuorempia vanhuksia, naureskelee joutuu auttamaan nuorempia, lapsen lapset käy joka päivä koulun jälkeen hänen luonaan. Tunnen 87 vuotiaan teräskannon joka paremmassa kuin minä ja asuu vaimonsa kanssa omakotitalossa.
Elämä voi muuttua oikukkaaksi hyvin nuorena, jokainen ihminen oma itsensä Veikko Lavi " jokainen ihminen on laulun arvoinen "
Pertikki - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Läheisten poismeno on hyväksyttävä luonnollisena tapahtumana, itsestään huolehteminen pidettävä etusijalla jos on saras.
Yksinäisyys on yksiöllistä, 22 vuotta asunut nykypaikalla, muutettuani tähän asuntoon asui hyviä tuttuja lähistöllä hyvin monta aina nuoruusajalta, nykyisin ei enään ketään lähistöllä, kauempana kyllä, uusia hyväpäivän tuttuja joitakin tullu tilalle.
Viihdyn hyvin yksinkin kun löytyy ajan kulua, varsin tähän aikaan vuodesta.
Vanhetessa sairauksien kanssa joutuu luopumaa paljosta, niistä mitkä oli ennen mieleisiä, kun kun joitakin vuosia sitten ollessani kohtuu hyvissä voimissa ajatus kun elän 80 vuotiaaksi niin se riittää mut toisin kävi, kalastus , Puumalassa mökkeily on ja luonnossa kulkeminen ne on melkein loppu, ei kuitenkaan ihan jotain voi vielä kun pystyy rajoitetusti liikkumaan, se on paljon.
Vanhin sisko 83 vuotias on pirteässä kunnossa, hän käy auttamassa nuorempia vanhuksia, naureskelee joutuu auttamaan nuorempia, lapsen lapset käy joka päivä koulun jälkeen hänen luonaan. Tunnen 87 vuotiaan teräskannon joka paremmassa kuin minä ja asuu vaimonsa kanssa omakotitalossa.
Elämä voi muuttua oikukkaaksi hyvin nuorena, jokainen ihminen oma itsensä Veikko Lavi " jokainen ihminen on laulun arvoinen "
PertikkiOlet oikeassa, että läheisten poismeno on hyväksyttävä luonnollisena tapahtumana. Vaikka sen tietää, niin kun erittäin rakas ja pitkäaikainen puoliso kuolee, niin kyllä siihen on vaikeaa tottua. Ehkä joku tottuu helposti, itselleni se on ollut vaikeaa. Varsinkin kun muutakin sukua on mennyt lyhyen ajan sisään.
- Anonyymi
Kaukomuisti kiusaa. Nyt, 8-kympin lähestyessä putkahtaa ajoittain mieleen nuoruuden hölmöilyjä. Paljon kiusallisempaa on myistiini nousevat, myrkkyä tihkuvaan äitiini liittyvät muistot jotka olivat taka-alalla vuosikymmenet.
Lähitulevaisuuteen liittyvistä asioista on ruokatorveni syövän diagnostisointi hyvin ajankohtainen. Lääkärit eivät halua leikkiä ennustajia joten uteliaisuuteni ohjasi netin puoleen.
Ko. syövän diagnostisoiduista on tilastollisesti hengissä 5:n vuoden jälkeen noin 30%.
Hyväkuntoisena kuulun tietenkin tuohon ryhmään. 78 5 = 83v.
Pidän todennäköisempänä 10%:n ryhmää. Jokohan sillä pääsee lähemmäksi 90:ntä?- Anonyymi
Oletpa kovassa paikassa. Miten ruokatorven syöpä huomattiin sinulla ?
Minkälaisia oireita siitä tulee ? Uskon, että "tod.näköisyytesi" on noin 100 vuotta :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletpa kovassa paikassa. Miten ruokatorven syöpä huomattiin sinulla ?
Minkälaisia oireita siitä tulee ? Uskon, että "tod.näköisyytesi" on noin 100 vuotta :)Vajaa 10 vuotta sitten tuli kesken ruokailun täydellinen stoppi. En pystynyt nielaisemaan edes vasitilkkaa vaan singahdin vessaan kakottelemaan jolloin ylös tuli hieman syömääni ja loppukakottelun ajan limaa tai ei mitään.
Eräs oire oli käsittämätön painon aleneminen. Syön normaalisti paitsi, että viime vuosina olen ryhtynyt mässyttämään makeita tössyröitä liiankin paljon.
Alkuun vauhti oli 1kg/vuosi mutta viimeisten 3:n vuoden aikana lasku on ollut 6kg. Siis 2kg/vuosi.
Meni pitkähkö aika, en enää edes muista miten paljon kun tuo sama stoppi uusiutui.
Hiljalleen kohtaukset tihenivät mutta muutama vuosittainen kakottelu ei vielä huolettanut koska kuvittelin sen johtuvan mahaportin ärsyyntymisestä.
Minulla oli taipumusta happovaivoihin.
Kevään korvalla tapahtunut viimeinen oli väkivaltainen.
Alkoi yhden suullisen jälkeen ja kesti kolmisen tuntia. Ensin tuli vatsan niukka sisältö ja sen jälkeen limaa jostakin käsittämättömästä lähteestä.
Painelin yksityislääkärille joka passitti minut tähystykseen ja koepaloille.
Nyt odottelen lääkäreiden yhteistä päätöstä jatkosta.
Eräs eläkeläisrouva tuttavamme joutui leikkaukseen mutta syöpä oli niin levinnyt, että mammalta lähti henki 6:n viikon jälkeen.
Vaimoni sukulaisukko, kookas, hyväkuntoinen vanginvartija, näivettyi haamuksi ennen kuolemaansa 70-luvulla.
Kaikessa on hyvätkin puolensa. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Hoidan sitä kuutena viikon päivänä.
Jalat vievät mutta pää ei aina sano mihin olin menossa ja minkä vuoksi. Eilentapahtui tyypillinen moka. Vedin kuntosalilla koukistajapuolen treenin. Poistuessani pukusuojasta hätäännyin lompakon katoamisen vuoksi. Ei ollut ensimmäinen kerta. Pidän lompakon ja juomapullon mukana salin puolella. Kävin läpi harjoituspaikkani. En löytänyt. Salin respan heppu tuli kaveriksi etsimään. Emme löytäneet.
Suunnittelin jo mihin kaikkeen pitää katoamisen vuoksi ryhtyä. Lähinnä huoletti luottokortti.
Ryhtyessäni ala-aulassa soittamaan huomasin lompakon olevan vakiopaikassaan rintataskussa.
Lähimuisti pätkii pahemman kerran. Onkohan luonnolla tarkoitus suojella minua pahemmilta munauksilta? Ukon pää ei kestä pitempää elämää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vajaa 10 vuotta sitten tuli kesken ruokailun täydellinen stoppi. En pystynyt nielaisemaan edes vasitilkkaa vaan singahdin vessaan kakottelemaan jolloin ylös tuli hieman syömääni ja loppukakottelun ajan limaa tai ei mitään.
Eräs oire oli käsittämätön painon aleneminen. Syön normaalisti paitsi, että viime vuosina olen ryhtynyt mässyttämään makeita tössyröitä liiankin paljon.
Alkuun vauhti oli 1kg/vuosi mutta viimeisten 3:n vuoden aikana lasku on ollut 6kg. Siis 2kg/vuosi.
Meni pitkähkö aika, en enää edes muista miten paljon kun tuo sama stoppi uusiutui.
Hiljalleen kohtaukset tihenivät mutta muutama vuosittainen kakottelu ei vielä huolettanut koska kuvittelin sen johtuvan mahaportin ärsyyntymisestä.
Minulla oli taipumusta happovaivoihin.
Kevään korvalla tapahtunut viimeinen oli väkivaltainen.
Alkoi yhden suullisen jälkeen ja kesti kolmisen tuntia. Ensin tuli vatsan niukka sisältö ja sen jälkeen limaa jostakin käsittämättömästä lähteestä.
Painelin yksityislääkärille joka passitti minut tähystykseen ja koepaloille.
Nyt odottelen lääkäreiden yhteistä päätöstä jatkosta.
Eräs eläkeläisrouva tuttavamme joutui leikkaukseen mutta syöpä oli niin levinnyt, että mammalta lähti henki 6:n viikon jälkeen.
Vaimoni sukulaisukko, kookas, hyväkuntoinen vanginvartija, näivettyi haamuksi ennen kuolemaansa 70-luvulla.
Kaikessa on hyvätkin puolensa. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Hoidan sitä kuutena viikon päivänä.
Jalat vievät mutta pää ei aina sano mihin olin menossa ja minkä vuoksi. Eilentapahtui tyypillinen moka. Vedin kuntosalilla koukistajapuolen treenin. Poistuessani pukusuojasta hätäännyin lompakon katoamisen vuoksi. Ei ollut ensimmäinen kerta. Pidän lompakon ja juomapullon mukana salin puolella. Kävin läpi harjoituspaikkani. En löytänyt. Salin respan heppu tuli kaveriksi etsimään. Emme löytäneet.
Suunnittelin jo mihin kaikkeen pitää katoamisen vuoksi ryhtyä. Lähinnä huoletti luottokortti.
Ryhtyessäni ala-aulassa soittamaan huomasin lompakon olevan vakiopaikassaan rintataskussa.
Lähimuisti pätkii pahemman kerran. Onkohan luonnolla tarkoitus suojella minua pahemmilta munauksilta? Ukon pää ei kestä pitempää elämää.Veljelläni oli parivuotta sitten samantapainen joka osottautui syöväksi, laihtui alla 50 kg, syöpähoito onnistui nyt paino noussut ja elämä jatkuu.
Kovapaikka, lääketiede ja hyvä sairaanhoitomme antaa lisävuosia.
Olisi mielenkiintoista nähdä tulevaisuutta kun elämänhaluja riittää, aamulla soitti erikoislääkärini veriarvoista, jotka ei ihan kohdallaan ehdottus lisätutkimuksiin, se on hyvä että huolta pidetään.- Anonyymi
Minä kävin äskettäin silmänpohja tutkimuksissa sokerin vuoksi, vaikka lääkitys on lopetettu jo ja nykyisin ei saa edes niitä sokerin mittatikkuja terkkarista, joten tuurilla mennään.
Nyt tuli uusi kutsu sinne polille ja sen jälkeen silmälääkärille aina nopeasti mielestäni, koska olen kuullut ruosta hoitovajeesta.
Tiedän toki, että vasen silmäni ei näe oikein kunnolla ja usein silmissä vilisee naakan kokoisia mustia edestakaisin, kuten lukiessa on sahalaita kuvio kirjainten vieressä.
No, 3 pv se ainakin selviää, koska silloin on ajat. Hei kaikille,
On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän erilaisissa kriisitilanteissa tai kun masentaa tai ahdistaa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja keskustella omasta tilanteesta ja ajatuksista joko ammattilaisen, tai vertaisten kanssa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa elämän ongelmatilanteesta.
Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Kiitos Kata!
Minä pomin antamasi tiedot. Olen jo täältä vinkkejä saanut muilta kirjoittajilta. Tukinetin sivulla piipahdin jo. Monipuolisia ryhmiä näemmä löytyy.
Etsivä mielenterveystyökö heitti sinut tänne, tiedä häntä, mutta ainakin yksi löytyi.
Hyvää kesää!
- Anonyymi
En ole kumpaakaan, ei huoleta mennyt eikä tuleva. Olen sairastanut masennuksen 5-kymppisenä ja se ei ollut lasten leikkiä. En muista kuitenkaan murehtineeni mitään menneitä juttuja, musta pilvi vaan kerääntyi pikkuhiljaa päälleni ja lopulta nielaisi minut niin, etten illalla tiennyt olisiko parempi aamulla herätä vai olla heräämättä. Kolme vuotta olin lääkityksellä joka sitten hitaasti lopetettiin. Tuon jälkeen en ole välittänyt pukeutua mustiin vaatteisiin, tosin mustia pitkiä housuja pidän, mutta yläosan pitää olla kivan värinen tai värikäs. En voisi kuvitellakaan laittavani päälleni mustaa takki kuten niin monet muut pitävät mustaa ympäri vuoden. Tässä talossa jossa asun, on eräs nainen jolla en ole koskaan nähnyt muita kuin mustia vaatteita, oli sitten kesä tai talvi. Onhan se helppoa kun ei tarvitse miettiä mitä päällensä vetää, aina värit sopii, mutta on se synkkää ja tuo kertomani nainen on hyvin nauravainen ja iloinen, mutta pelkkää mustaa pitää kuitenkin.
- Anonyymi
Mikä ero niissä on?
- Anonyymi
En ole jos jätän alkoholin käytön minimiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763442
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t302091Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä691941Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191510- 281411
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261348Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61316Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671277Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101207Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531045