Jokainen päivä on hirveä helvetti

Anonyymi

Tuska ja kipu on sanoin kuvaamattoman kova

30

461

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Asun yksin vuokralla Itä-Helsingin lähiö. Minulla nyt 2 vuoden aikan on elämästäni kuolut ihmisiä 17 kpl. Olen itse 69 v.vanha nainen. Meni sisko,meni veli,meni 22 vuotta serustelu suhteni mies ystäväni. Itseäni nuorempia ihmisiä ja vanhempia. Enää ei osaa itkeä .Sydän on kuin kivi. Ei ole ystäviä.Ihmiset kartattavat inua sukulasetkin,olen kuin sptilalia kun nin paljon kuolemia kaikille ja mentaliteti heilläANETAN SEN SURRA RAUHASSA YKSIN.PUHELIN EI SOI ,EIKÄ S-POSTI KILAHDA.Kertohan se jo nykymaailmaa 17 kpl kuolemista: 3 tuli peräkäin lähes mutta soitonaVELI KUOLLUT, SISKO KUOLUT ,MIES YSTÄVÄSI KUOLLUT. 1 TULI POSTIN KAUTTA KIRJEENÄ.LOPUT KYLMÄNÄ TEKSTIVIESTINÄ.ELI 13 KPL TEKSIT VIESTIÄ KUOLUT.VÄLIN EI TIEDÄ HENGITÄK MIKÄ MAA VALUTTA USKOKAA POIS. Joku kerhotoiminta jos uskalsin sano metetyksistäni edes 1kpl.YKI ALKAA SELOSTA JOO MIESYTÄVÄNI KUOLI 30 VAI OLKO PERÄTI 35 V. Ja käy käsitelmässä asia Helsinki mision.. Jopa joo. Toinen vastaava suri mutta 8 vuotta vaan aika.Joten vaihdoin puhen aihe. latvan pidän kunossa kävelen paljon.Aaamun virkuna illan torkuna.Mota tuntia aamusta ja matkan käyn udellen ilta päivä 1h. ja viellä alku iltaa 1h.ihan yksin. Kai se pitää aivosumusta jotenkin hengissä ja tuo yö unet.Humasin leskenlehdet, valkovuokot, voikukat, nyt kielot nupuilla, Kävellen kun tie,polut on vapaita peltojen laita kun kivikon metsäkin.Aho mansikatkin kukassa ja paljon tulee tänä vuonna kukintoa kun katselin,jossain pientarella itä Helsinkiä, Elämää on vaan jatketava eten päin hengitettävä, Mutta yhtän en tutilta siedä valitus paikat kipeä,kipun läke on liike ja unetomuuten ulkoilu,unirytmi.ajan halintan ottaminen kuin ruokarytmi.Kaljat vinit pois ja tupakat, Anteeksi nyt vaan.ja antesi lukihäiriöni en tekstini vireet näe,jaksamisia,osaon-otot..Kuolema on niin lopulista,jossa ihminen on lopulisesti pois ,kuten lemikkinkin mentys on kova paikka omistajallen.

      • Anonyymi

        Kaikki tieto on annettu jo yli 100 vuotta sitten, näin uskon. Synnyin lievästi autistisena. Syynäsin meille tilatun Mullikan tarkkaan.
        Kerran siinä oli onnenonkijan ilmoitus. Se käsitteli mm. kivunhallitsemista keskittymällä psyykeen. Olin vielä koulupoika. Nyt jo ikämies.

        Kurssi maksoi. Mutta siinä oli järkeä takana. Keskittymällä kivun poistamiseen, kipu tosiaan poistuu. Oikeaan käteen tuli ominaisuus, jolla voi lievittää myös kivuliaan Vyöruusun polttoa niin, ettei se enää satu niin ...keleesti.

        Myös lähellä olevan tuntemattoman ihmisen kivun voin sen "taikakäden" avulla "etänä" poistaa. Nyt monet tietää tästä vaikka en ole siitä kenellekään puhunut. He pyytävät minulta apua...täysin tuntemattomat ihmiset.

        Vyöruusu tai joku muu kehonkipu kyllä poistuu, mutta palaa uudelleen. On joko istuttava tai oltava makuulla. Kipu lievittyy kohtuulliseksi kuten elimistölle vahingollisilla opioideillakin.

        Isäni saattoi saada "parantamislahjan" kylän verenseisauttajalta. Hän oli pienviljelijä.


    • Anonyymi

      Jokainen päivä on hirveä helvetti. Menetin läheiseni. Tuska ei hellitä.

    • Anonyymi

      Suru on helvettiä. Menetys on helvettiä. Sitä ei tahdo sekoamatta kestää.

      • Anonyymi

        Suru on surua. Menetys on menetys. Molemmat kuuluvat rikkaaseen elämään. Lopulta menetät oman elämäsikin.


    • Anonyymi

      Tuska vie järjen.

    • Anonyymi

      Yhtään elämänhalua ei ole enää. Pääsisipä itsekin pois.

    • Anonyymi

      Suru on helvetillinen helvetti.

      • Anonyymi

        Lopeta!!!


      • Anonyymi

        Totta. Voiko mitään kamalampaa olla ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Voiko mitään kamalampaa olla ?

        Kyllä voi!


    • Anonyymi

      Jokainen päivä, jona jaksat koneelle nousta kirjoitteleen, on jo muutosalkua parempaan päin. Oikeasti kipua tuntevan on tärkeä lähtä vaikka ulos kävelemään.
      Käännyin kipukallena roskikselta takas sisälle päin kun muistin, ettei sunnuntaina enää jaeta sanomalehtiä.

      En ole kuullut, rahastako tämäkin kiikastaa?

    • Anonyymi

      Itse olen mennyt vuosi vuodelta vain entistä huonompaan kuntoon henkisesti ja fyysisesti läheisen ihmisen kuoleman jälkeen vaikka väitetään että aika muka auttaa suruun. No ehkä se auttaakin nimittäin sitten kun aikaa on kulunut niin paljon että itsekkin kuolee. Mutta en ymmärrä alkuunkaan tätä väittämää että ajan kuluminen muka lieventää surua.

      • Anonyymi

        Kyllä se lieventääkin, kunhan ei ala vaalia surua elinikäisenä kumppanina. Oma päätös, oma elämä.


      • Anonyymi

        Suru voi myös voimistua ja syventyä, kun kaipaus kasvaa. Se on normaalia.
        Ei minunkaan kohdallani aika ole surua haihduttanut. Päinvastoin.
        On yhä vaikeampaa.


      • Anonyymi

        Suruaan on hyvä tutkia , niin näkee itsessään uusia piirteitä . Analysoi miksi oikeastaan rääkkää itseään , koska se joka lähti ei olisi halunnut koskaan että se jäljelle jäävä ruokkii surua. Yksi ystäväni päätti että antaa tunnin päivässä aikaa surulle, ja kyynelille, ja ne muut tunnit omistaa omalle elämälleen. hän halusi tietää miksi itkee.
        Ja huomasi että itkee itsesäälistä kun jäi yksin , toisella sijalla oli vasta kaipaus. Kaivatakaan e voi ikuisuuksia koska se toinen ei tule takaisin koskaan . Joten siksi on yritettävä ryhdistäytyä ja elä omaa elämäänsä , nähdä maailma realistisesti , kuten sureva on itsekkin huomannut ei itku auta vaan sitä menee vaan entistä huonompaan kuntoon . Joten sitä voi aloittaa muuttaa rutiineja ja joka päivälle keksiä jotain tekemistä . Sodassa kuolee joka päivä ihmisiä jotka ovat pienten lasten isiä . Ajatus siitä etteivät nämä lapset saa koskaan tuntea omaa isäänsä on lohduton . Joten surua on maailmassa nykyisin enemmän kun tarpeeksi.


    • Anonyymi

      Ei tunteitaan ja ajatuksiaan voi kääntää off-asentoon.
      Läheisen menettäminen on kuin putoaisi taivaasta helvettiin.

      • Anonyymi

        Tiedän sen, olen jäänyt leskeksi kaksi kertaa niin että surua on ollut , ensimmäisen kerran olinkaan 30 juuri täyttänyt, joten sitä oppii kanavoidaan myös tunteitaan. Jos meinaa itse elää. suru in surtava se on tosi mutta jos se asettuu asumaan ihmiseen moniksi vuosiksi , niin silloin on haettava apua .
        Kyllä ajatukset voi kääntää toiseen asentoon jos ymmärtää sen että itse in elettävä .
        Kukaan muu ei voi parantaa surevaa ihmistä kun hän itse.


    • Anonyymi

      Miten käännät ajatuksesi, kun olet 75 v eikä mitään ole odotettavissa ?
      En odota enkä toivo uutta puolisoa. Muuta ei tule kuin sadettaa tai lunta
      ja päivän lehti. Ystävätkin ovat kuolleet. Realistisesti ajatellen elämä on
      loppu.

      • Anonyymi

        Olet nuorempi mitä minä olen , joten ei ikä ole mikään veruke . Etkö voisi osallistua johonkin toimintaan , monet tekevät niin
        .ystäväni joka menetti miehensä alkoi menemään vanhusten käsityökerhoon , sanoi ettei siellä niin paljon tehdä käsitöitä vaan keskustellaan toistensa kanssa
        Asumme eri paikkakunnilla joten emme tapaa usein , mutta puhelimessa saatetaan olla joskus kauankin. Kun hän kertoo miten hauskaa elämä on nykyisin, hän on 79 vuotias sanoo että polvi kipeän mutta raahaa itsensä toisten mukaan siltikin . Ja on usein jälkeen päin niin väsynyt että. Nukkuu pitkän yön kerhon jälkeen.
        Onhan niitä erilaisia harrastuksia järjestetty joka kunnassa vanhoille luulisin .
        Itselläni on harrastus kotona joten en ole hakeutunut itse minnekkään, onhan niitä kursseja myös , luulisin olevan ,ota selvää mahdollisuuksista että saat elämän ilon takaisin , silti ei unohda sitä poismennyttä vaan oppii elämään sen aurun kanssa toisella tavalla. Äkyllä minäkin aina välillä ajattelen omaa miestäni etekkin jos on jotain sattunut vaikka häne kavereilleen niinhin tuntuu että haluaisi sen hänelle kertoa . Mutta en sure enää , enkä kauaa surrut sillonkaan kun hän kuoli, menin silloin mukaan toimintaan muiden mukaan .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet nuorempi mitä minä olen , joten ei ikä ole mikään veruke . Etkö voisi osallistua johonkin toimintaan , monet tekevät niin
        .ystäväni joka menetti miehensä alkoi menemään vanhusten käsityökerhoon , sanoi ettei siellä niin paljon tehdä käsitöitä vaan keskustellaan toistensa kanssa
        Asumme eri paikkakunnilla joten emme tapaa usein , mutta puhelimessa saatetaan olla joskus kauankin. Kun hän kertoo miten hauskaa elämä on nykyisin, hän on 79 vuotias sanoo että polvi kipeän mutta raahaa itsensä toisten mukaan siltikin . Ja on usein jälkeen päin niin väsynyt että. Nukkuu pitkän yön kerhon jälkeen.
        Onhan niitä erilaisia harrastuksia järjestetty joka kunnassa vanhoille luulisin .
        Itselläni on harrastus kotona joten en ole hakeutunut itse minnekkään, onhan niitä kursseja myös , luulisin olevan ,ota selvää mahdollisuuksista että saat elämän ilon takaisin , silti ei unohda sitä poismennyttä vaan oppii elämään sen aurun kanssa toisella tavalla. Äkyllä minäkin aina välillä ajattelen omaa miestäni etekkin jos on jotain sattunut vaikka häne kavereilleen niinhin tuntuu että haluaisi sen hänelle kertoa . Mutta en sure enää , enkä kauaa surrut sillonkaan kun hän kuoli, menin silloin mukaan toimintaan muiden mukaan .

        Olen sen verran liikuntarajoitteinen, että tarvitsen taxia kulkemiseen.
        Ei minulla ole varaa siihen. Pieni eläkkeeni ylittää muutamalla kympillä
        sen, että saisin kunnalta edes pari taximatkaa kuukaudessa eikä paikkakunnallani ole mitään eläkeläisille. Sosiaalinen elämä on ulottumattomissani.
        Toivon kuolevani pois tästä surun tuskasta. Olen saanut elämältä parhaan
        mitä voin saada, puolisoni, joka oli kaikkeni minä hänen ja joka menehtyi vain
        69 vuotiaana. Häntä ei korvaa kukaan eikä mikään, hän oli niin mahtava ihminen,
        kaikkea mitä voi toivoa ja paljon enemmän. Olen kiitollinen siitä,
        mutta tyhjiö on sitä kauheampi. Olen ihan valmis poistumaan tästä maailmasta.


      • Anonyymi

        Katsot luontokirjoja luontokuvaajien kirjoja kirjastosta valtavan upeita. Ja pidät radion päällä . Joku Suomi kanava missä jutellaan on uutisia on musiikkia. Jouluradio.fi ei ehkä enää toimi se on joululaulu kanava. Ja koska kaikki kuolee ei pidä surra muuta kuin sitä ettei vääryyttä tapahdu. Päästä meidät pahoista amen. Ja kivuista amen. Ja niin kaunista kuin on lumi ja sininen taivasta siitä kiitetään että saa nähdä tämän. Vitamiini purkki voi piristää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sen verran liikuntarajoitteinen, että tarvitsen taxia kulkemiseen.
        Ei minulla ole varaa siihen. Pieni eläkkeeni ylittää muutamalla kympillä
        sen, että saisin kunnalta edes pari taximatkaa kuukaudessa eikä paikkakunnallani ole mitään eläkeläisille. Sosiaalinen elämä on ulottumattomissani.
        Toivon kuolevani pois tästä surun tuskasta. Olen saanut elämältä parhaan
        mitä voin saada, puolisoni, joka oli kaikkeni minä hänen ja joka menehtyi vain
        69 vuotiaana. Häntä ei korvaa kukaan eikä mikään, hän oli niin mahtava ihminen,
        kaikkea mitä voi toivoa ja paljon enemmän. Olen kiitollinen siitä,
        mutta tyhjiö on sitä kauheampi. Olen ihan valmis poistumaan tästä maailmasta.

        Menet kimpassa jonkun kanssa maksatte puoliksi.


      • Anonyymi

        Lapsena jopa sade oli ihanaa. Menee päivä kun hoitaa kynsiä ja viilaa niitä kuin rasvaa ihoa. On kalkkia vesissä ja iho kuivaa. Vähemmän sokeria. Pieniä iloja. Sateen ropina ja vesipisarat. Kuvakirjat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menet kimpassa jonkun kanssa maksatte puoliksi.

        Olen sitä ajatellut. Se olisikin ihanaa tässä tilanteessa. En haluaisi olla yksin,
        se on kauheaa, pelkäänkin olla yksin, tunnen itseni turvattomaksi,
        ja mielenterveyteni kärsii, kun ei saa edes puhua kenenkään kanssa,
        mutta kun ei ole ketään, kun ystävät ovat kuolleet ja kaverit on
        hävinneet kuka minnekin. Olen käytännössä ihan yksin.
        Täytyisi vähän edes tuntea ihmistä, jos asunnon aikoo jakaa.
        Vanha ystävä olisi paras vaihtoehto, mutta heitä ei siis ole enää.


    • Anonyymi

      Minulla oli niin hyvä mies, että sain häneltä onnellisen elämän ja kaiken tarvittavan myös hänen kuolemansa jälkeen. Kiitollinen olen elämästä ja kaikesta. Ja tulevaisuutta toivon vielä muutaman vuoden. Matkasuunnitelmia on rakkaisiin ja muistorikkaisiin paikkoihin. Harrastuksena kielten opiskelua kansalaisopistossa, liikuntaa ulkona sään salliessa ja kotona kissa kehrää sylissä.

      Pitäisikö itkeä? Ehkä ilosta...

      • Anonyymi

        Jeesuksen kanssa nähdään tuttuja sitten. Nyt eletään minkä jaksetaan. Tehdään jollekin läheiselle lahjoitus tai lahja ja muisto. Osta villatakki ja sukat niin olo on parempi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jeesuksen kanssa nähdään tuttuja sitten. Nyt eletään minkä jaksetaan. Tehdään jollekin läheiselle lahjoitus tai lahja ja muisto. Osta villatakki ja sukat niin olo on parempi.

        "Osta villatakki ja sukat niin olo on parempi."
        Ihana neuvo! Kiitos!


    • Anonyymi

      Tsemppausta ap:lle! Tämä sinun on opeteltava. Kipukeskus on jokaisella meistä aivoissamme. Sinne pitäisi "rakentaa" yhteys.

      Kokeile tätä! Keskity niin, että aurinkotuuli poistaa kipusi. Aurinko aina AINA pään takana, päivällä ja yöllä kun pyydät luonnolta apua kipuusi.
      Opettele tuulensuunnat. Myös väli ilmansuunnat.
      Kääntyilet kuin väkkärä auringon vastapuolelle - aurinko aina pään takana. Nyt talvella aurinko on keskiyöllä syvällä etelässä.

      Olemme tavallaan Ikuisen Luonnonrentukoita. Meitä autetaan J O S uskomme on vahva.
      Ikänä en ole pyytänyt keneltäkään "apua" saaneelta senttiäkään.
      taawetti.

      • Anonyymi

        Oliskin noin helppoa ! Kääntyilee vaan auringolle.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ja taas ammuttu kokkolassa

      Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.
      Kokkola
      30
      3621
    2. Kukka ampu taas Kokkolassa?

      T. olisi hetkeä aiemmin lähtenyt johonkin. Naapuri kai tekijä J.K., ei paljasjalkainen Kokkolalainen, vaan n. 100km pääs
      Kokkola
      9
      1678
    3. Kuinka kauan

      Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?
      Ikävä
      113
      1493
    4. Milli-helenalla ongelmia

      Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1310
    5. Helena Koivu on äiti

      Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      981
    6. Kun näen sinut

      tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain
      Ikävä
      34
      913
    7. Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.

      Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht
      Maailman menoa
      243
      905
    8. Yhdelle miehelle

      Mä kaipaan sua niin paljon. Miksi sä oot tommonen pösilö?
      Ikävä
      60
      889
    9. Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni

      Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ
      Sysmä
      67
      872
    10. Löydänköhän koskaan

      Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲
      Ikävä
      98
      839
    Aihe