Mieheni tuttava löysi kotoaan rahakätkön, kymmeniä tuhansia euroja. Rahojen päiväyksestä ja mukana olevasta nostokuitista hän näki, että setelit olivat olleet jemmassa melkein kaksikymmentä vuotta. Kenelle ne kuuluvat? Löytäjän mielestä ne ovat hänen, koska rahojen kätkijä kuoli ilman perillisiä ja hänen miehensä peri hänet ja miehen kuoleman jälkeen miehen veli.
Rahat oli siis nostanut ja ilmeisesti myös kätkenyt talon entinen omistaja. Talon vävy-vainaan veli oli jo myynyt talon maineen ja uusi omistaja sitten myi tutullemme. Kaupasta on jo toistakymmentä vuotta. Voiko ilman muuta olettaa, että rahat kuuluvat löytäjälle, vai mitä laki sanoo?
Rahat oli siis nostanut ja ilmeisesti myös kätkenyt talon entinen omistaja. Talon vävy-vainaan veli oli jo myynyt talon maineen ja uusi omistaja sitten myi tutullemme. Kaupasta on jo toistakymmentä vuotta. Voiko ilman muuta olettaa, että rahat kuuluvat löytäjälle, vai mitä laki sanoo?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Kyllä saa pitää.
Varmasti ei saa pitää.
Lain mukaan löytäjä saa pitää alle kahdenkymmenen euron verran rahaa. Isompi summa pitää vielä poliisille.
Määritelmällisesti löytötavara on omistajaltaan kadonnut, toisen löytämä ja talteen ottama tavara. Voitaneen tulkita, että omistaja - nyt jo vainaja - tuskin oli kadottanut tai hylännyt mitään, vaan piilottanut ja-tai unohtanut. Kyseessä ei siis lähtökohtaisesti ole löytötavara, vaikkakaan asianosainen itse ei ole asemassa tehdä tuota päätelmää. Päätelmän voisi tehdä vain henkilö, joka on siihen virkansa puolesta oikeutettu.
Varallisuusoikeudessa esineen omistajana pidetään sitä, jolla on esineeseen laillinen saanto. Voidaanko siis ajatella, että rahapiilo siirtyi luovutuksen mukana? Jos siirtyi, rahapiilon arvon olisi tullut näkyä luovtuksen hinnassa. Lähtökohtaisesti omistusoikeus on sillä, jonka nimiin omaisuus on hankittu. Rahojen löytäminen ei siirrä omistusoikeutta automaattisesti niiden löytäjälle. Vaikka rahapiilo ei ole lähtökohtaisesti löytötavaraa, löytötavaran pitäminen saattaa olla rikos, ja asiasta voisi päättää vain siihen virkansa puolesta oikeutettu.
Rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Kyseeseen voisi tulla myös kavallus tai jopa törkeä kavallus.
Jos kyseeseen tulisi törkeä kavallus, rangaistus siitä olisi maksimissaan neljä vuotta vankeutta, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että rikoksen syyteoikeus vanhenee kymmenessä vuodessa.
Nyt rahojen löytäjä ei ole toiminut vilpittömässä mielessä. Rikoksen vanhentumisen kannalta ei ole selvää, alkaisiko kavalluksen tunnusmerkistö ja tekohetki siitä hetkestä, kun rahakätkö löytyi, siitä hetkestä, kun löytäjä alkoi luvattomasti ja oikeudettomasti käyttää rahoja ja hyödyntää taloudellisesti löytöään vai onko rikos jatkuva? Löytäjä ei ole tilanteessa arvioida itse sitä, onko vainajalla sellaisia oikeudenomistajia, joilla olisi rahoihin parempi oikeus kuin löytäjällä itsellään. Myös valtiota varmuudella kiinnostaisi tietää, onko varat rehllistä vai rikollista rahaa.
Todennäköisesti kyseessä on törkeä kavallus, mistä maksimi on 4 vuotta vankeutta. Rahat eivät missään vaiheessa ole vaihtaneet omistajaa niin, että niiden löytäjästä olisi tullut rahojan laillinen omistaja.
Jos löydöstä ilmoitetaan poliisille, niin poliisi ottaa ne takavarikkoon. Poliisi kuulustelee löytäjän epäiltynä törkeästä kavalluksesta ja toimittaa pöytäkirjan syyttäjän ja oikeuden ratkaistavaksi.
Toisaalta rikoksentekijän ei tarvitse ilmiantaa itseään, mutta hän on seuraavat 10 vuotta niiden armoilla, jotka tietävät hänen rikoksestaan.
Omaisuus, joka kaupantekohetkellä ei ole osapuolten tiedossa ei kuulu irtaimistoon. Esimerkki: talon kellarista löytyykin 100 kg kultaa, mistä kukaan ei tiennyt mitään.
Ei kavaltajan tarvitse käyttää, tai hyödyntää löytämiään varoja. Riittää, kun jollakin tavalla selviää, että kavaltaja aikoo pitää ne itsellään.
Vaikka kyseessä ei ole löytötavara, niin löytötavaralaista löytyy taikasana, -löytäjän on ilmoitettava löydöstä ilman aiheetonta viivystystä omistajalle, tai toimitettava se poliisille.
Onko kyseessä löytötavara?
Ei ole. Löytötavara on sellainen, jonka joku on kadottanut. Jos rahaa/tavaraa ei ole kukaan kadottanut, vaan piilottanut, niin se ei ole silloin löytötavara.
Miksi taikasanaa haetaan sitten löytötavaralaista?
Jos löytäjä viivyttelee aiheettomasti, niin se voi todistaa sen, että hän aikoo pitää löytönsä, jolloin kavallus on täytetty.
Jos löydät kadulta lompakon, missä on iso tukku riihikuivaa. Poliisiasema on melko lähellä, mutta kävelet sen ohitse, et lähde matkoille, etkä viikkoon, tai kuukauteen ole toimittanut löytöä poliisille, tai omistajalle, niin silloin tarkoituksesi on pitää lompakko rahoineen.
Aloittajan esimerkissä löytäjä aikoo pitää rahat ilman aikomustakaan palauttaa niitä oikealle omistajalle, tai toimittaa poliisille.
Mutta ellei kyseessä ole löytötavara, miksi taikasanaa haetaan löytötavaralaista?
Kysymyksessä on löytö. Asukasa on löytänyt kodistaan kätkön rahaa. Asiassa pitää toimia löytötavaralain mukaisesti ja luovuttaa rahat poliisille. Niiden omistaja oli kerrotun mukaan kuollut, mutta oikeudenomisjana olisi vaimon veli.
Asiassa pitää tehdä täydennysperunkirjoitus.
Rikolliset myy kullan yleensä varastetun mutta myös tekee niistä uusia koruja tai tekohampaita suuhunsa.
Kyllä poliisille ne kuuluu ja poliisi tutkii kenen ne oli sekä toimii lain mukaan.
On myös huijareita hammaslääkäreitä jotka laittaa kultahampaita mistä se kulta tulee jos asiakas on konna.
Tiedätkö, mainittiinko kauppasopimuksessa mitään irtaimistosta? Jos talo myytiin irtaimistoineen, asia on selvä.
Älkää viitsikö rehellisyys maan perii.
Kaupat tehty ja sillä sipuli. En lähtisi setvimään mitenkään päin.
Vanhoista rakennuksista voi löytyä vaikka mitä aarteita eikä niistä tehdä selkoa, kun kuuluvat kauppaan.
Rehellisyys maan perii. Niin perii, rahoineen.
Suoli24+laki-inkvisitio+on+kokoontunut,+löytäjä+on+ilmiselvästi+kavaltanut+itseltään+valtiolle+kuuluvia+varoja???+Voi+hyvät+hyssykät+kuka+käskee+ilmoittautumaan+poliisille+kun+patjasta+löytyy+pikkasen+rahaa.++Loppupelissä+rehellisyytesi+palkitaan+suoli24+syytteellä+kavalluksesta++on+perempi+olla+hissukseen+1%+kansalaisista+ilmoittaa+löydöstä,+99%+pistää++rahat+taskuun.
Löysin siivotessani sohvan alta ryppyisen setelitukon, siinä oli n. 100€ rahaa. Laitoin rahat taskuuni, olenko rikollinen?
Ilmeinen rahojen alkuperä on taskusta kapakkaillan jälkeen sohvan alle pudonneet setelit, kuorsasin sen yön sohvalla.
Kuten edellä on kerrottu, niin kenenkään ei tarvitse ilmiantaa itseään rikoksesta, mutta silloin rikoksentekijä on niiden armoilla, jotka rikoksesta tietävät, niin kauan kunnes rikoksen syyteoikeus on vanhentunut.
Lakifoorumi. Ei siis pelkästään rikollisten.
Me laitettiin leirintä alueella mökin hirsien väliin juovuksissa vanhoja markkasatasia joskus aamulla ei saatu niitä enää pois sieltä.
Ja ellei kaikille ole jo selvinnyt, avaus on satua ja tarinaa, ei totta.
Kaikki tälle foorumille kirjoitettu on totta.
Et voi kyllä noin laajaa syytesuojaa ojentaa Suomi 24:n lukijoille ja kirjoittajille.
No, jos pidät väitteestäsi kiinni, niin hyvää rotaatiota sitten vaan.
Rahoja ei saa pitää, jos lakia noudatetaan. Jos maan tapaa noudatetaan, rahat saa pitää.
> Mutta ellei kyseessä ole löytötavara, miksi taikasanaa haetaan löytötavaralaista?
Tuo oli ihan pelkkä arvaus.
Irtaimisto ei vaihda omistajaa talokaupan yhteydessä, ellei siitä ole varta vasten sovittu. Tarkasti ottaen kaupasta pitäisi laatia irtaimistoluettelo, jossa irtaimistolla on hinta. Edelliselle omistajalla on lisäksi annettava kohtuullinen aika siirtää kauppaan kuulumaton irtamistonsa. Jos edellinen omistaja useammasta siirto- tai noutokehotuksesta huolimatta jättää irtaimiston noutamatta, uusi omistaja saa tehdä irtaimistolla, mitä haluaa.
Taloon piilotetut rahavarat eivät kuitenkaan ole tyypillistä koti-irtaimistoa, vaan ne vertautuvat sijoituskohteeseen. Ei ole myöskään uskottavaa, että rahavarat olisi tarkoituksella hylätty. Voiko kotoaan löytyvä esine, nyt rahat, olla löytötavara? Löytötavaralain mukaan löytäjän on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Löytötavaralain mukaan löytötavaraa on säilytettävä kolme kuukautta, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyy lähtökohtaisesti löytäjälle.
Omistusoikeus rahoihin ei ole todellisuudessa vaihtunut. Löytäjä ei ole toiminut hyvässä uskossa, vaan itsekkäästi. Lain mukaan löytäjä on pitänyt itselleen kuulumatonta toisen omaisuutta, ja syyllistyy silloin pahimmillaan törkeään kavallukseen.
Rahat voidaan myös tulkita perusteettomaksi eduksi, jotka pitää palauttaa. Edunpalautuksen perusteeksi riittää se, että hyötymiseltä puuttuu oikeudellinen peruste. Sen saamiseksi ei vaadita, että menetys on aiheutettu rikoksen tai rikkomuksen kaltaisella teolla. Etu on perusteeton, jolloin sillä ei ole vastasuoritusta vaikkapa kauppasummassa, eli rahojen saaja ei ole tehnyt mitään rahojen ansaitsemiseksi. Rahojen saajalla ja nyt siis löytäjällä ei ole muodostunut omistusoikeutta rahoihin.
Onpa kyseessä löytötavara tai ei, löytäjälle ei ole muodostunut asiassa omistusoikeutta, eivätkä rahat kuulu löytäjälle. Edelleen, rikos tai ei, omistusoikeus ei ole vaihtunut; sen sijaan syyteoikeus vanhenee kahdessa....viidessä....tai.... kymmenessä vuodessa. Perusteettoman edun palautus ei sen sijaan tunne määräaikaa, eikä vaatimusta palauttaa etu tarvitse esittää. Löytäjä ei ole rahojen oikea omistaja.
--
> Talon vävy-vainaan veli oli jo myynyt talon maineen.
Paljonko tuolle menetetylle maineelle kertyi hintaa?
Jos käyttää pari euroa lottoriviin ja voittaa puoli miljoonaa, onko se Sinun mielestäsi perusteeton etu, josta ei ole maksettu käypää hintaa? Pitäisikö mielestäsi lakia muuttaa niin, että kaikki satunnaisen onnen tuomat hyödyt olisi takavarikoitava valtiolle? Vai joko nykyinen laki siihen Sinun mielestäsi oikeuttaa? Jos olisit lukenut lakia, uskotko, että olisit mieluummin ryhtynyt tuomariksi tai syyttäjäksi vai asianajajaksi, joka puolustaa asiakkaan etua hyvässä ja pahassa?
Tuo on jotakin Löön kaltaista höpötystä.
'Talon vävy-vainaan veli oli jo myynyt talon maineen.
Paljonko tuolle menetetylle maineelle kertyi hintaa?'
Hauska havainto, että suomen kieli on noin moniselitteistä. Täytyy tosiaan olla tarkkana, mitä esimerkiksi testamenttiinsa kirjoittaa. Määräys 'Jätän taloni maineen sisarentyttärelleni Maija Meikäläiselle' jättäisi Maijan ihmettelemään, mitä hän sillä tekisi, ja muun suvun riitelemään siitä, kuka saa talon.
Tietyillä taloilla on tietty maine - kunniallinen, kunniakas, menestyksekäs, luja tai juurikin päin vastoin.
On vajoavia taloja, lohkareiden alle jäämässä olevia taloja, hometaloja, Big Brother -taloja, Jukka-taloja, kivitaloja, ilotaloja, aatelistaloja, kartanoita, kummitustaloja jne. Maine joko pysyy ja säilyy tai sen voi menettää tai siitä voi hankkiutua eroon. Kunnia menee, mutta maine kasvaa.
Bordelleja
Kylläpä täällä pyörii nuristeja, paljastaen itsensä.
Löytötavara on kadotettu tavara, ei siis kätketty/piiloitettu tavara tieten tahtoen tehtynä eli löytäminen ei siitä tee löydettyä, joten löytötavaralaki ei sovellu.
Alkuperästä tietämättä myyty tavara taikka olemassa olosta tietämättömänä myyty ei tee ostajasta kavaltajaa.
Jos ostaja on ollut tietoinen ja käyttää tietoa hyväkseen, niin tällöin syyllistyy kavallukseen eli erehdyttää tieten tahtoen.
Lawtorder ratkaisee asian Salomonin tapaan, rahat kuuluu ostajalle ja luovuttaa puolet rahoista alkuperäiselle perijälle taikka hänen perijälleen, koska jos rahoista olisi oltu tietoisia, olisi ne ollut mainittuna perukirjassa.
Olisiko hyvä näin?
T. Lawetorder Z via V
Avauksessa kysyttiin, että mitä lakia sanoo asiassa. Missä kohdassa lakia sanotaan, että rahat jaetaan -fifty-fifty?
Mikä on nuristi? Tarkoitatko puristi, joka on puhdas- ja oikeaoppinen? Sinä et ainakaan ole sellainen.
Hienoja sanoja viljelette, ymmärtämättä merkitystä.
Puristi ei ole puhdas ja oikeaoppinen, vaan henkilö joka pitää oikeaoppineisuutta ja puhtautta hyvänä asiana, esim. puristi voi olla harhauskonlahkonjäsen joka pitää asiaa hyvånä ja puhtaana, vaikkei asia olisikaan niin.
Purismi tarkoittaa puhdasta ja oikeaoppista asiaa eli puristi ihannoi purismia, eli lesta, jehis, luteri ja jne. on puristi.
Puristi voi olla myöskin taiteessa ja henkilö joka pitää rubenmaista naisvartaloa ainoana oikeana ja puhtaana.
Eli oliko teillä jotain oikein asiaakin läskikasa?
By the way, osaatte hyvin tuon harhaoppineisuuden mukaisen harhaanjohtamisen ja itse aoheesta poikkeamisen.
Haeppas muuten selitys tuolle nuristi-sanalle,.
Olipa tuossa haettu paljon kopioutua tekstiä. Turhaa.
Esitäppä sivusto mistä kopioitu.
Ai, ei löydykkö??
Voi voi ja sulle lycka till..
T. Lawetorder Z via V
Löytäjälle+kuuluu+10+%+löytöpalkkio.
Aivan, kun on kyse LÖYTÖESINEESTÄ, nyt on kyse KÄTKETYSTÄ, eli ei hukatusta, vaan tietentahtoen piiloitetusta ja vieläpä sellaisesta josta selviää kenen on.
Jos käräjät haluaa välttää ja koko summan menettämistä, kannattaa toimia ehdottamallani tavalla.
T. Lawetorder Z via V
Sillä onko esine kätketty, ei ole merkitystä, vain sillä että esine on löydetty. Löytötavaralaki ei edellytä, että esine pitäisi olla hukattuna johonkin.
L-Höpötti on vallannut tämänkin ketjun.
Ehen, vastaan asiallisesti aloituskysyjälle, kun taas jotkut muut ei huomioi kiimassaan aloitusta, vaan kyttäävät määrätietoisesti jonkun määrätyn tekstejä ja kun löytävät, alkaakin orgasmihakuinen mollaaminen, vähättely, vammaismielenvikaiseksi haukkuminen siihen asti kun saavutetaan tyydytys.
Esimerkillinen infernon hakija on juurikin tämä nainen jolle vastataan ja hänet on niin monta kertaa painettu lyttyyn, myös murhainfossa ettei hänen puolimustalaisverensä lakkaa kiehumasta.
Missä on asiallinen vastauksesi, jossa olet pohtinut lakia vs. kysymystä? Täällä on muutamia asiallisia vastauksia, mutta ne eivät ole sinun.
Etkö löydä sokea kana jyvää (en sano kukoksi, koska ette sitä ole), mutta tässä kokonaan: "Kylläpä täällä pyörii nuristeja, paljastaen itsensä.
Löytötavara on kadotettu tavara, ei siis kätketty/piiloitettu tavara tieten tahtoen tehtynä eli löytäminen ei siitä tee löydettyä, joten löytötavaralaki ei sovellu.
Alkuperästä tietämättä myyty tavara taikka olemassa olosta tietämättömänä myyty ei tee ostajasta kavaltajaa.
Jos ostaja on ollut tietoinen ja käyttää tietoa hyväkseen, niin tällöin syyllistyy kavallukseen eli erehdyttää tieten tahtoen.
Lawtorder ratkaisee asian Salomonin tapaan, rahat kuuluu ostajalle ja luovuttaa puolet rahoista alkuperäiselle perijälle taikka hänen perijälleen, koska jos rahoista olisi oltu tietoisia, olisi ne ollut mainittuna perukirjassa.
Olisiko hyvä näin?
T. Lawetorder Z via V".
Riittääkö, ups siinähän oli jopa allekirjoituskin oikein, ette olleetkaan sokea, vaan umpivinttiläläinen.
Pst, lisään omaani.
Huomaathan, ettei ihan alussa ole pohdintaa lakiin nähden, vaan heti toisena, eli ei ole löytötavara, eikä edes kavallus ja sellaista lakia ei ole joka kieltäisi kätketyn tavaran/ynm. omaamisen itselleen, anastus/varkauskaan ei tule kysymykseen, koska ei ole varastettu, eikä edes laiton haltuunottokaan, koska talon ostaminen nähdäkseni ei ainakaan ole vielä lakienvastaista, kuin määrätyillä tavoin.
Oletteko ehkä erimieltä?
T. Lawetorder Z via V
Jk. Alku oli pakarapäisille..
Aivan metsässä. Kyseessä on törkeä kavallus, koska lain mukaan on YHDENTEKEVÄÄ miten omaisuus on saatu haltuun. Riittää, kun jostakin seikasta ilmenee, että rahaa ei aiota palauttaa.
> Löytötavara on kadotettu tavara, ei siis kätketty/piiloitettu tavara tieten tahtoen tehtynä eli löytäminen ei siitä tee löydettyä, joten löytötavaralaki ei sovellu.
Kuka tästä asiasta lopulta päättää? Sinäkö, löytäjä vai tuomioistuinlaitos?
Alkuperäisesti, se joka löytää kadonnutta omaisuutta ja ottaa sen haltuunsa, ilmoittakoon löydöstä viipymatta tavaran omistajalle tai, jos hänellä ei ole tietoa omistajasta tai tämän olinpaikasta, poliisiviranomaiselle. Löytäjälle rahat ovat löytötavara, eikä hän ole asemassa päättää, mikä (alkuperäisen) omistajan tarkoitus on ollut: piilottaminen vai kadottaminen. Löytäjä on ottanut omaisuutta haltuunsa.
On selvää, että nyt löytäjä salaa tietojaan ja löytöään. Rahat ovat löytäjälleen löytö, eikä löytäjälle voi olla mitenkään yllätys se, että rahat ovat aikaisemman omistajan tai hänen lähipiirinsä. Rahoja ei varmuudella ole hylätty tarkoituksellisesti edellisen omistajan taloon, eivätkä rahat ole siten isännätön objekti.
Kerro vielä meille muille, missä vaiheessa omistusoikeus näihin rahoihin on vaihtunut. MIkä oli se tapahtuma, jossa rahojen laillinen omistaja vaihtui?
> rahat kuuluu ostajalle ja luovuttaa puolet rahoista alkuperäiselle perijälle taikka hänen perijälleen.
Mistä keksit tällaisen asian - ihan hanurista. Jos rahat kuuluvat ostajalle, miksi ihmeessä hän luovuttaisi mitään myyjälle tai hänen suvulleen?
Jos tekijä mahdollisen erehdyksensä havaittuaan omitusoikeuden osalta pitää rahat itsellään omistajan tavoin, teko voi hyvinkin tulla rangaistavaksi kavalluksena. Kavallukseen syyllistyy, jos anastaa löytämiään tai erehdyksessä haltuunsa saamiaan esineitä. Omistusoikeus rahoihin ei ole vaihtunut.
Älähän+nyt+ruikkupaska+vään+taas.+Luehan+oikein+tarkkaan:+"4+§+(24.8.1990/769)
Juuri noin se menee. Aarteen löytää vain satukirjoista.
"Kerro vielä meille muille, missä vaiheessa omistusoikeus näihin rahoihin on vaihtunut. Mikä oli se tapahtuma, jossa rahojen laillinen omistaja vaihtui?"
Turha Ruputilta on kysyä mitään eli minä vastaan sinulle.
Ei omistaja rahoille ole vaihtunut, sellaista tapahtumaa ei ole ilman luovutuskirjaa. Jos luovutuskirja on olemassa, asia on tietenkin selvä.
Törkeän kavalluksen (= kymmeniä tuhansia euroja) kyseeseen tulee perusteettoman edun palautus. Perusteettoman edun palautus ei edellytä lainkaan rikosta, ja muiden muassa pankkisiirto väärälle tilille on tällainen tapahtuma. Jos tilin haltija käyttää tililleen oikeudettomasti siirrettyjä rahoja, tilinhaltija eli rahojen nostaja-käyttäjä saattaa kuitenkin syyllistyä kavallukseen. Rahat ovat haltijalla hallussaan ilman vastiketta ja oikeudellista perustetta.
Tätä Ruputti-Höpötti ei ymmärrä, vaikka avauksessa pyydettiin laillisuuden tarkastelua. Kaikki ei kuitenkaan ole mustaa ja valkoista.
Onhan jo vuosia sitten todettu, että L&O osaa kopioida, mutta ymmärrys ja alan opinnot puuttuvat.
Lainaan: "Törkeän kavalluksen (= kymmeniä tuhansia euroja) LISÄKSI kyseeseen tulee perusteettoman edun palautus."
Kysymys vielä Löpotille. Mikä on se peruste, jolla talon ostaja saisi pitää löytönsä? Kyseessähän kuitenkin on löytäjän suhteen löytö tai jonkinlainen löydös, vaikka se olisi rahojen oikean omistajan suhteen jonkinlainen piilo tai piilotus.
Kerro todellakin vielä se, missä kohdassa rahojen omistusoikeus on vaihtunut.
Mustaa valkoisella on lakikirjoissa, ei sivoissa, tai teikällä vpikin olls mustta kokonaan aivoissa.
Ei, ei ollu pankki mikä luovutti rahat eli kyllä raha tavallaam vaihtoi omistajaa, koska ne oli tieten tahtoen KÄTKETTY eli ne eivät ole hukattu tai kadotettu.
Ei, ei ole ollut velkakirjojakaan, eikä ollu efes autokaan (luovuyustodiste), vaan ajatteleppa, aikuisten oikeasti, isännöttömiä, kun se kätkijä nyt vaan otti ja kuoli.
Hänen jälkeensä oli talolla eri omistajakin, eli hän oli tuolloin rshojenkin omistaja tietämättään ja nyt uusi omistaja.
Esittäkää lakeja ja perustelkaa, muutoin persiinne huutaa tuuleen ja tuuli huuhtoo..
T. Lawetorder Z vis V
Missä kohdassa, tavara, auto, traktori, vene ja jopa talo vaihtaa omistajaa, kerroppa se.
T. Lawetorder Z via V
Voi kun tulis jo se sota, perse tääl suomes kylmenee odottaessa...
🤣🤣🤣🤣 Perusteettoman edun palautus???
Aaaa, talo maksoi työttömyyskorvausta vaiika talonomistajs olikin palkkatyössä, lisäksi jopa lspsilisää vaikka lapsi oli kuollut jo kymmenen vuotta aiemmin, ovat perusteettomia etuja.
Huomioikaa nyt helvetissä se laki ja miten siellä on, ne ei muutu teidän mielenne mukaan.
Kovasti yritätte tulkita, mutta ymmärtäkää nytten jo, lakia ei tulkita, vaan asiaa tulkitaan lakiin nähden.
Suomesta on tullut Kekkosen jälkeen väämtelyjen ennätystehdas ja läsirenttinä maanpetturi,
Niin kenen rahaa ne olikaan sen joka asui siinä viimeksi vai ? Tietysti ne pitää poliisille viedä joka selvittää kenen säästöt siinä on. Usein on säästöjä kertynyt ja jos on myynyt auton siitä saanut tai sitten ettei rikollista rahaa huumeet.Varastettua.Monellä on myös tapana yrittäjillä laittaa sivuun tulevia veroja varten.Onko ne markkoja sitten.Remonttimiehet löytää usein rahaa kun purkaa paikkoja. On unohtunut muutossa.
Heti viet poliisille otat kuvat mistä löytyi jos kuitteja papereita ne mukaan.Sitten laitat paperille tuon asunnon omistus ja myynti jutut. Ei ne aina ole rikollista rahaa mutta voi olla.
Tietysti saa pitää,mutta ei kannata hirveesti huudella,koska kateellisia piisaa ja valtiokin ne mielellään nyysisi.
Tietysti hän ne pitää. Katuu varmaan, että kertoi kenellekään. Mielenrauhansa tähden toivotaan, ettei käy lukemassa, miten tuttavan tuttava juoruilee hänen asioitaan. Toisaalta ihminen joka olisi luonteeltaan kelmi, ei kertoisi kenellekään. Koska miksi kertoisi? Mitä te arvon lynkkaajat tekisitte, jos ostaisitte talon, joka kätkee arvaamattomia aarteita?
Kiinnostuin tapauksesta sen verran, että yritin etsiä lakia juuri tällaiseen tapaukseen. En löytänyt. Ketjussa mainitut eivät oikein täsmää. Pitäisi ehkä tuntea lakia laajemmin pystyäkseen arvioimaan näinkin epätavallista juttua. Siis jos kyseessä ei ole yksi niitä jokavuotisia juhannussatuja, joita tänne putkahtelee. Joku vuosi sitten veti kovasti kirjoittajia keskustelu, jossa kerrottiin, mitä jotkut kesämökkivieraat muka olivat tehneet. Aloittaja ei ole paljon täällä kirjoitellut, vaikka vastauksia on tullut; mitä se kertoo?
Aikaa on kulunut, perillisiä ei alun perinkään ollut, omistajat on vaihtuneet jo kahdesti jne. Selkein omistaja on talon nykyinen omistaja, mielestäni. Valtio voi virkamiesten mielestä olla parempi omistajaehdokas, mutta valtiohan veisikin kaikki, jos voisi. Onneksi kuitenkin jonkinlainen laki kansalaista valtiolta suojelee.
Tuo, mitä joku mainitsi mahdollisesta rikoksesta rahan lähteenä, se ehkä olisi jotain, jota poliisin olisi tutkittava. Jos rahat ovat laillisesti kätkijän omaisuutta olleet, tapaus on selvä. Siis minusta. Laki ei tällaista tapausta näytä tuntevan. Tunteella jos mennään, niin tietysti löytäjän se on. Jos taas kysytään muilta, rahat pitäisi ottaa valtiolle, koska sehän (teoriassa) jakaisi sen kaikkien kesken. Jos kyse olisi vaikka pristakymmenestätuhannesta, niin sehän olisi jo sentin kolmasosa per kansalainen, jos oikein laskin.
Rahat tulee antaa Italiaan ja Espanjaan... Myös Kreikka käy hyvin...
Ne pitää antaa kerjäläisille, muuten joutuu maksamaan veroja, jos vain itse aikoo rahat pitää.
Löö sotkee kaikki ketjut.
Jos kerran oli niin, että leski ei löytänyt rahoja, siinähän vainajan toive toteutui. Jos hän kätki rahat juuri mieheltään. Keneltä muultakaan? Kuulostaisi, että eivät olleet kovin rakastavainen pariskunta? Jos minulla olisi rahaa, puolisoni tietäisi siitä heti. En ymmärrä tuollaista salailemista, mutta kai jokaisella on oikeus tehdä niin kuin haluaa omilla rahoillaan. Vainaja sai toiveensa toteutumaan.
kuka on noin urpo että tuollaisen viestin viitsii vielö tänne pistää ja kysellä?
jos minä olisin tuollaisen nipun rahaa löytänyt niin olisin helvetin onnellinen ja pitäisin turpani kiinni. jos tuosta sinua omatunto kolkuttaa niin voi nyt hellanlettas.
laita ne nyt perkele hyvään paikkaan talteen ja nauti elömästä.
monnellekaan ei tuota tilaisuutta niin vaan tule tai anna ne minulle, minulle kyllä löytyisi käyttöä! t: Janne Jokinen
Juridinen ongelma aloituksessa mainitussa tapauksessa ei ole lähtökohtaisesti perintöoikeudellinen vaan esineoikeudellinen.
Kiinteistön kauppaan kuuluvat niin ainesosat kuin tarpeistokin. Kuuluuko esimerkiksi seinän sisään piilotettu käteisrahanippu kiinteistön taikka rakennuksen ainesosiin taikka tarpeistoon? Voidaanko kauppakirjaa lukemalla ymmärtää, että rakennuksen ja kiinteistön lisäksi ollaan luovutettu (taikka ei olla luovutettu) oikeus mahdollisesti kätkettynä oleviin käteisrahavaroihin (irtaimistoon)?
Mitä maakaareen tulee, myyjällä ei ole mahdollisuutta vedota kaupan virheeseen. Laatu-, vallinta- ja oikeudelliseen virheeseen voi vedota vain ostaja.
Ostajalla on varsin korkea velvollisuus tutustua kaupan kohteeseen, jotta voi vedota tuomioistuimessa menestyksellä virheeseen kiinteistön kaupassa. Tämän myötä voidaan olettaa, että myyjän velvollisuus ottaa selvää myymänsä kohteen ominaisuuksista ja esim. siihen kätketyistä käteisvaroista on huomattavasti kattavampi ja korkeampi kuin ostajan selonottovelvollisuus.
En tunne koko Suomen lainsäädäntöä, mutta sanoisin, ettei minkään lain pykälä suoranaisesti ilmaise, kenelle kätketyt rahavarat kuuluvat. Lähtökohtaisesti minä ratkoisin asiaa kiinteistön ja rakennuksen kaupan yhteyteen kuuluvana, jolloin kätkemisajankohdalla ei ole merkitystä. Luonnolisesti kaupantekopäivästä kulunut aika määrää, onko asiassa enää mahdollista käräjöidä ilman ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja.
Mikäli tuomioistuimessa päädyttäisiin ratkaisuun, että kätkössä olleet rahavarat kuuluvat myyjätaholle, voidaan sen jälkeen alkaa pohtia, kenelle ne kuuluisivat perimysjärjestyksen mukaan. Tässä tapauksessa oikeastaan kenelläkään ei ole mahdollisuuksia vaatia rahoja itselleen perimysoikeuden nojalla, joten rahat tulisivat myyjän omaksi.
Toistit sitten kaiken mitä tuossa edellä oli jo kerrottu kuukausi sitten.
Jos toistin, oli joku aiemmista vastaajista samaa mieltä kanssani. Luuletko tosiaan, että luen ketjut läpi.
Vastasit siis ikivanhaan ketjuun summamutikassa. Miksi?
Asiallinen kommentti. Jotenkin myös tuntuisi siltä, että jos johonkin asiaan ei löydy lakia, ei tule pakolla yrittää soveltaa jotain väärää lakia ihan vaan muutoksen vuoksi, vaan periaatteena tulisi olla status quo. Jos ei voida laillisesti jotain muuttaa, ei pidä tehdä mitään. En ole löytänyt lakia, jossa tällainen periaate olisi esitetty, mutta mielestäni oikeudenmukaisuuteen tulisi kuulua tuo ajatus.
Vastasit itsellesi.
Miksen olisi vastannut? Onko se jotenkin kiellettyä taikka sopimatonta?
Eikö sentään löytäjälle kuulu jonkinlainen korvaus rahojen säilyttämisestä. Ovathan ne vieneet tilaa talosta ja olleet siellä mahdollisesti hyvinkin kauan. Löytöpalkkion ansaitsisi myös.
Ole tyytyväinen, että hieman ALLE 20 vuotta on kulunut kätkemisestä (eli oletan rahojen olevan euroja).
Jos olisi hieman YLI 20 vuotta, niin rahat olisivat markkoja, joiden vaihto euroiksi Suomen Pankissa päättyi vuonna 2012, joten tänä päivänä markkasetelit ovat arvottomia.
tottakai saa pitää, onhan hän ostanut talon joten kaikki mitä siellä on kuuluu tottakai uudelle omistajalle
Ai jaa.